Lyhyt tervehdys täältä.

Merelle , kiitos kysymästä. Leikkaus ilmeisesti sujui hyvin?? Käsikirurgi tutki kättäni ennen leikkausta ja sanoi, että saattaa jäädä pysyviä hermovaurioita. Samaa oli sanottu hermoratatutkimuksessakin ja kuitenkin minut oli alunperin laitettu kiireettömään jonoon. Sinnikkyydellä sain sitten aikaa kiirehdittyä. En edes muista, olenko tuosta aiemmin kirjoittanut. Käsi ja leikkaushaava ovat olleet yllättävän kipeitä. Samassa käsivarressa olkapäästä alaspäin muitakin vaivoja, joten aika tulee pitkäksi, kun käden käyttö on niin hankalaa. Vielä ei ole edes kahta viikkoa leikkauksesta, joten varmaan turhia huolehdin.

IL , olin aikanaan lähes joka vuosi kevätmessuilla. Nykyään olemme niiden aikaan lähes poikkeuksetta täällä Savossa, joten en ole moneen vuoteen siellä käynyt. Mukavia muistoja aiemmista käynneistä on mieleeni jäänyt ja aina sieltä jotain mukaan tarttui.

Tiinuliinu , kiva kuulla, että jalkasi alkaa olla kunnossa. Minä olen saanut onneksi  lenkkeilyä lisättyä viime aikoina. Tälle päivälle on luvassa sadetta, joten saatan jättää lenkkeilyn väliin. Sisähommia olisi kyllä paljonkin, mutta käden rajoitteet vähän hankaloittavat niitä. Kauppalista ainakin huomiselle on pakko tehdä. Eilen otin pakkasesta karitsan paistin sulamaan, mutta todella hitaasti näyttää sulavan. En ole pääsiäiseksi leiponut mitään. Valmis tiramisukakku on ostettuna.

Pikseli , miten ihana kuulla, että miniän hoidot ovat tehonneet. Olet ollut mielessäni monta kertaa. 

Odotamme tänne torstaina tyttären perhettä. Heillä on tarkoitus olla täällä pari yötä. Siippani on juuri laittamassa lämmitystä vanhaan mökkiin päälle. On aivan mielettömän ikävä pikkumiestä. Pieneen neitokaiseen ei vielä ole ehtinyt muodostua niin läheistä suhdetta. Oli kyllä ihanaa, kun tässä muutama päivä taaksepäin oli videopuhelu, niin pieni neitokainen vastasi puhelimenkin kautta hymyyn. Sydänhän siinä oli pakahtua. 

Toivotan mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille. Kevään edistymistä on taas ihana seurata ihan aitiopaikalla. Muutama päivä sitten bongasimme minkin. Siippani kyllä viritti loukun heti sen jälkeen. Kevät on edennyt nopeasti. Ehkä tämän päivän sateen jälkeen maisemaan alkaa pikkuhiljaa puhjeta jotain vihreää. 

Kiitos kuulumisten päivityksistä. 

Minä pääsin torstain kokouksessa eroon työläästä puheenjohtajuudesta.
Tosin painostivat minut vielä hallitukseen koska tarvitsevat muka "asiantuntemustani" asioiden oppimiseen. Lupauduin vuodeksi mutta vastuun sain pois harteiltani.

Vanhalla talolla kävi reilu viikko sitten metsurit kaatamassa pihasta rakennusten välistä isoja ja vähän pienempiäkin puita. Viime maanantaina tekivät ne klapeiksi traktorikäyttöisellä halkojalla. Nyt on klapikasoja pitkin pihaa ja urakkaa riittää kun kärräilen ne pinolle kuivumaan. En vaan tiedä mistä saan voimia siihen urakkaan.

En muista kerroinko edellisessä jutussa sukelluksestani.
Siivosimme tyttären kotona vanhaa halkovajaa ja hain heidän kärrynsä oman autoni perään. Kuskasimme rojuja kärrillä ja viimeiseksi vein vanhalle talolleni kuorman pitkiä halkoja jotka eivät heidän uuniinsa sopineet.
Kun olin tyhjentänyt kuorman lähdin viemään peräkärryä samaan paikkaan mistä sen otinkin niin kun työnsin sitä käsin varastopaikkaan karkasi kärri asvaltin reunassa ja kaaduin otsa edeltä likaiseen maahan missä oli talven jäljiltä mursketta. Tytär oli vähällä pyörtyä kun tulin ovesta kurassa ja veressä. Vasta pestessäni kasvoja huomasin että peukalo oli turvonnut muodottomaksi.
Otsasta kuoriutui nahkat ja nenä silmien välistä sai myös osansa.
Onneksi heillä oli kunnon desinfiointiaineet että sain otsan putsattua kunnolla.
Soitin päivystykseen mutta sain hoitajan kiirevastaanotolta ajan vasta kahden päivän päähän jäykkäkouristuspiikille. Hoitaja katsoi samalla peukaloa ja lähetti minut lääkärin pakeille. Lääkäri puolestaan lähetti minut sairaalaan röntgeniin. Peukalosta löytyi pieni murtuma ja sain siihen tuen jota pidin reilun viikon,
Siinähän se iltapäivä menikin paikasta toiseen ajellessa. 
Minusta kiirevastaanotto ei kyllä ole nimensä veroinen.

Sitten etämiehen asiaa. Kaikki ei ole mennyt alkuunkaan niin kuin odotettiin vaan tuntuu kuin meiltä vedettäisiin jalat alta aina uudestaan ja uudestaan.
Hänen piti päästä Kuopioon sädehoitoon viime torstaina ja meille ilmoitettiin että hän on hoitojen ajan Kuopiossa. Torstaina illalla hän ei ollut vielä palannut osastolle kun kyselin tilannetta. Seuraavan kerran soitin perjantaina aamupäivällä ja minulle ilmoitettiin että sädehoitoa ei tehdäkään vaan hänet lähetetään takaisin Mikkeliin. Hoitaja jonka kanssa keskustelin vaikutti haluttomalta kertomaan syytä moiseen ja ilmoitti että hän on palliatiivisessa hoidossa. Tästäkään meitä ei ollut aikaisemmin informoitu. Hoitaja pyysi ottamaan yhteyttä Mikkelin lääkäreihin vaikka päätös oli tehty Kuopiossa. Tätä asiaa on nyt yritetty selvitellä voimiemme rajoissa ja emme taida saada häntä enää sädehoitoon. Hänet siirretään seuraavaksi palliatiiviselle osastolle.
Olen nyt käynyt häntä katsomassa niin usein kun olen jaksanut. Sunnuntaina olin sairaalassa etämiehen tyttären kanssa. Hän oli silloin tosi masentunut alkuun mutta saimme hänet vähän paremmalle tuulelle jutellessamme. 
Huomenna olen lähdössä Mikkeliin ja suunnittelin olevani etämiehen kotona yötä  mennen myös torstaina häntä katsomaan.  Etämiehen kotoa ei ole sairaalaan kuin reilu 20 kilometriä joten ajassa ja bensassa säästää melkoisesti. 

Vaikeita asioita pitäisi ottaa puheeksi sairaalassa niin kauan kun hän pystyy puhumaan. Voi kun minulla olisi JJ:n tavoin sanat hallussa.
Hän ei ole terveenä ollessaan halunnut keskustella kuolemasta, edunvalvonnasta eikä mistään niihin liittyvästä, sanoi aina että ei puhuta niin masentavista asioista kun yritin ottaa asiat puheeksi.

Paistoin tänään rahkapiirakoita mutta muuten en aio pääsiäistä valmistella.
Lupasin etämiehelle että vien hänelle piirakkaa tuliaisiksi kun se on ollut hänen herkkuaan. Nyt ei ruokakaan oikein maistu.

Kaikesta huolimatta toivotan teille oikein hyvää pääsiäistä.

Voi Mustikkaposki🩷 ei oo oikein sanoja, mutta huomasin että ihan rinnasta puristaa lukea. Miten ihmeessä jaksat? Ja onpas outoa touhua ettei kellekään mitään kerrota?
Jaksamista sulle ja muillekin tosi paljon💕
Meiltä just kuoli yks nuorimies, vajaa kuuskymppinen, meinasin ihan masentua tuon uutisen myötä. Ei tullut yllätyksenä, mutta pian kuitenkin. Ihan liikaa noita nuorempien menehtymisiä ollut viime aikoina. Olen kaikkia tässä miettinyt aina kun uusi menehtyminen tulee. 
Olen jo sanonut että kaikki loput ihmiset sais pysyä hengissä.

Itsekin ollaan jo vähän vaivaisia. Yritetään elää kuitenkin voimiemme puitteissa.
Isäntähän on vähän mua vanhempi ja täyttää 80 v kesällä.

Kaikille jaksamista ja hyvää kevättä❤️

Mustikkaposki iso sydän ja etähali sinulle. Silmät kostuivat, kun luin äskeisen.
Noin on sitten tilanne etämiehen suhteen muuttunut viime keskustelumme jälkeen.
Voimia teille kaikille 💔. Ei tässä osaa mitään muutakaan sanoa. 

Mustikkaposki olipa ikävää luettavaa. Voimia sinulle vaikeaan aikaan ❤️

Mustikkaposkelle voimia ja jaksamista! Ja kaikille kuuskymppisille hyvää pääsiäisen aikaa! 

Mustikkaposkelle voimia ja haleja ❤️. Onpa todella outoa touhua kun ei kerrota mitään eikä perustella siirtoja. 
Rauhallista pääsiäistä kaikille teille❤️

Mustikkaposki, voimia ja jaksamista. Ei kellään ole oikeita sanoja tuossa tilanteessa missä nyt olet. Jokainen sana on merkityksetön, yksikään sana ei kuvasta sitä mitä haluaisi sanoa. Tärkeintä on lähellä olo vaikkei olisi yhtään sanaa sanottavaksi.

Ymmärrän, että olet valtavan uupunut ja varmasti kovin ymmällä kaikesta, mutta jos vain jaksat niin vaadi hoitohenkilökunnalta vastauksia. Palliatiiviseen hoitoon kuuluu käsittääkseni läheinen yhteistyö lähiomaisten kanssa. Teillä on oikeus tietää missä mennään. Miksi ei enää uskota sädehoidon auttavan, miksi on siirrytty palliativiseen hoitoon. Missä sitä annetaan sairaalassa vai kotona vai sekä että. Mitä se teiltä läheisiltä edellyttää.

Edunvalvonta ( toisaalta niin toisarvoiselta kuin se kaiken surun keskellä tuntuu) on tärkeä asia. Siitä voi olla helpompi puhuakin kuin testamentista. Mitään käytännön asioita ei pysty hoitamaan tai ainakin ne ovat paljon hankalampia hoitaa, jos edunvalvontaa ei ole sovittu.Selvä asiakirja ehkäisee kovin monia epäselvyyksiä myöhemminkin.

Pitkäperjantai on surun ja kuoleman päivä, mutta pääsiäinen on toivon ja ilon aikaa. Hyvää pääsiäistä itse kullekin.

Mustikkaposki, voimia sinulle tässä tilanteessa. Olet ajatuksissani.

Meillä on ollut vauhdikas pääsiäinen. Lauantain vietimme Hangossa Tiinuliinun, Ukkokullan ja pikku-Lyytin kanssa. Ilma ei suosinut, mutta nautimme hyvästä seurasta ja ruoasta ja ihailimme remonttia, joka oli tehty vanhan talon sielua kunnioittaen.

Sunnuntaina meille tuli edesmenneen mieheni keskimmäinen poika poikansa kanssa. Käytiin suvun asiat läpi, puutarhuripoika lupasi miettiä pikkupihani laittamista, bonuslapsenlapsen kanssa vaihdettiin ajatuksia. Minähän nautin nuorten kanssa juttelusta, aina tulee uudenlaisia näkökulmia. Nuorimies muisteli aikoja, kun hän vietti moniakin päiviä mökillä kanssani ja hauskaa oli nauraa muistoille.

Tänään veljeni oli vaimonsa kanssa käymässä sekä heidän kaksi brasilianterrierriään. Mainioita koiria, taisimme lupautua hoitamaan niitä tarvittaessa. Veljeni on tyhjentänyt äitinsä asuntoa (Keinoemoni asuu dementiakodissa) ja toivat sieltä muutaman muiston minulle.

Nyt astiat ovat koneessa ja rauhoitumme loppuillan. Huomenna on taloyhtiön pihakokous, jossa suunnitellaan ainakin pihan yhden osan laittoa.

Keskiviikkona vihdoin kampaaja, muistutankin jo erehdyttävästi Jöröjukkaa, kynnet vaan ei ole niin pitkät!

Moi,
mites meni teidän pääsiäiset? Meillä oli mukavaa Hangossa, joskin sää jätti toivomisen varaa. Jollei satanut, tuuli tosi kylmästi. Siitä huolimatta reippailtiin: käytiin kolme kertaa tähystämässä lintuja eri paikoissa ja kerran tutustumassa Tvärminnen eläintieteelliseen asemaan (no totta puhuen tutustuimme lähinnä aseman kahvilan maistuvaan ja edulliseen lounaspöytään ja kävelimme luontopolulla kunnes maasto alkoi olla aivan liian haasteellista vielä hivenen vihoittelevalle nilkalleni). 

IL ja Justus siis piipahtivat, oli tosi kiva vaihtaa kuulumisia vaikka sille päivälle suunniteltu kaupunkikävely jäi tihkusateen takia tekemättä. Tänään ajeltiin kotiin, pistettiin pesukone pyörimään (kone on toki Hangossakin mut jotenkin luontevampaa pyykätä kotona) ja tutkittiin, saisiko pääsiäisjämistä ja jääkaapin sisällöstä jonkinlaisen lounaan aikaan. Kyllä sai, ja taidetaan nauttia vielä iltapalakin vaikka suklaata ja muuta hyvää on kyllä pistelty poskeen vähintään riittävästi. 

Lyyti, joka on ilmeisesti arempi kuin kääpiösnautserit keskimäärin, sai eilen illalla jonkinlaisen mörköpelkokohtauksen. Oli kova puuskainen tuuli, ja vanhan talon kattopellit natisivat ja paukkuivat kun mentiin iltapissalle. Koira ei suostunut liikkumaan ulkorapuilta kuin kantamalla; pissasi portinpieleen ja pinkaisi kovaa vauhtia takaisin kotiovelle. Sisällä se katosi sekunnissa täysin näkymättömiin eikä tullut vaikka kuinka kutsuttiin ja namejakin heiteltiin lattialle. Epäiltiin jo eläimen karanneen – ei kyllä käsitetty mistä ja miten kun kuitenkin asutaan toisessa kerroksessa ja asunnon ovi on tiukasti lukossa. Lopulta koiraparka löytyi noin 20 x 20 cm kokoisesta kolosta tyttären sängyn alta. Edes kuivattu kananfilee ei kelvannut neidille, yönsä se nukkui hyvin tiiviisti kylkeäni vasten (tavallisesti sängyn jalkopäässä). Mutta äsken kun kuljeskeltiin kotimetsässä, snautseri haisteli joka mättään eikä sillä ollut mitään kiirettä kotiin. Onneksi; semmoista pelosta tutisevaa koiraa olis kurja jättää huomenna hoitoon vaikka paikka ja hoitajat ovat kuinka tuttuja. 

Nauttikaapa kevätsäistä, me käydään vilkaisemassa Sylvian joululaulun maisemia!

PS. Mustikkaposki, voimia sinulle ja rohkeutta! JJ kirjoittaa viisaasti potilaan ja omaisen oikeuksista. Olet ajatuksissa, varmasti meidän jokaisen.