Lisää ikäviä uutisia Fraulta. Hänen piti lentää tänään Espanjaan, hänellehän annettiin kolme viikkoa aikaa järjestellä täällä asiansa ennen solumyrkky- ja sädehoitoja. Hän oli kaatunut tänään liukuportaissa niin pahasti selkänsä loukaten, että joutui saman tien sairaalaan. Leikataan huomenna. Taas menivät suunnitelmat uusiksi. Sädehoitoja ei voi aloittaa, ennen kuin leikkausarpi on kokonaan parantunut.

En mä nyt jaksa omista kuulumisistani kirjoittaa, olen ihan pois tolaltani ja lentäisin Saksaan, jos voisin.

Heippa

Kiitoksia kirjoituksistanne ja matkakertomuksistannne. Voi IL, kuinka ikäviä uutisia, että ystäväsi ei päässyt nyt edes sinne tulemaan Kaukohalit sinulle. Onneksi sinulla on siellä nyt rakas vierelläsi, että et ole yksin myrskyn keskellä - kummassakin tarkoituksessa. Toivotaan, että Fraun haavat paranevat pian, että saa hoitoa ihosyöpäänsä.

Olen lukenut kirjoituksianne kiinnostuneena - välillä kikattaen ääneen ja välillä melkein itkien - kuten nyt tuo IL:n viimeisin kirjoitus.

Me olemme saaneet viime viikolla paaaljon kalaa - pääosin siikaa. Nyt ei ole ollut keskiviikon jälkeen enää verkkoja vedessä. Ehkä huomenna laitamme - riippuu, kuinka paljon sataa.

Kanttarelleja ei ole löytynyt - herkkutatteja löysin lauantaina jonkin verran. Toivottavasti ensi viikolla saisimme vielä kanttarelleja Mustikkaposki lähetti yhden kuvan ihanasta kanttarellisaaliistaan.

Kävimme torstaina Mikkelistä ja ostin torilta puolukat. Niitäkin on niin vähän täällä ja selkäni on aivan surkeassa kunnossa, joten ajattelin, että näin varmistan edes joksikin aikaa kaurapuuron kanssa haluamani puolukkasurvoksen. Rakas siippani on ollut tässä suurin piirtein viikon flunssassa ja kauheassa yskässä. Kävi jopa lääkärissä torstaina - ei kyllä helposti mene. Huomenna saa yhdet labrat, mutta todennäköisesti on virus, joten aika ja lepo auttavat. On kestänyt kyllä harvinaisen kauan hänelle.

Tänään on ollut sisäpäivä. Satanut aamusta iltaan. Ilma on selvästi viilentynyt. Meillä oli takka tänään ensimmäistä kertaa kevään jälkeen käytössä. Eilen oli järviveden lämpötila vielä + 16 .

Säästän teidät pidemmältä kirjoitukselta, vaikka olisin vielä halunut kommentoida muitakin kirjoituksia.

Toivotan hyvää uutta alkavaa viikkoa. Voimia sinulle IL

Meillä ensimmäinen pakkasyö. Kaktukset oli kotona takapihalla koko kesän.
Nyt kun katsoin, niin jääklöntsejä lehdissä ja vesikupeissa jääkerros päällä.

Kanavamatkailua osa IX
Elokuun ensimmäisen päivän aamuna lähdimme Goringista junalla kohti Birminghamia. Mies oli taas löytänyt meille edulliset junaliput käyttämällä hieman mielikuvitusta. Jos olisi ostanut liput paikasta A paikkaan B liput olisivat olleet parikymmentä puntaa kalliimmat kuin ostamalla liput A:sta B:hen pilkkomalla matkan kolmeen osaan. Joka tapauksessa junia piti vaihtaa, joten ei haitannut meitä.

Messukeskus on Birminghamin lentoaseman lähellä ja juna pysähtyy tietenkin lentoasemalle, joten pikku kävely sisätiloissa ja olinkin jo messuilla. Mies ei tilkkupäiville lähtenyt vaan jatkoi matkaa junalla eteenpäin. Tuli sitten taas messujen päätyttyä minua vastaan ja jatkoimme takaisin veneelle.

En ole koskaan ollut niin isoilla käsityömessuilla kuin tuo Quilt Show oli. Päivä oli ihan liian lyhyt aika, mutta sainpa ainakin käsityksen mitä siellä oikein on. Kiertelin ensin katsomassa näyttelytöitä, joita oli monessa eri lajissa. Oli omat sarjat aloittelijoille ja taiteilijoille ja kaikille siltä väliltä. En edes jaksanut kaikkia töitä kierrellä, koska alkoi jo turtua näkemäänsä. Kuviakin tuli näpsittyä runsaasti. Ihan uskomatonta, miten joku voi saada pikku kankaanpaloista niin ihmeellisiä teoksia.

Paikalla oli tietysti kaikenlaista myytävää liittyen tilkkuiluun ja ompeluun yleensäkin. Minä ihailin runsasta kangastarjontaa ja ostinkin palan jos toisen mukaan kotiin vietäväksi. Olin asettanut itselleni budjetin ja heikosta luonteestani huolimatta päätös piti. Varaamani käteissumma piti riittää Korttia en vilauttanut.

Sattui pari hauskaa tapaamistakin, vaikka paikka oli suuri ja ihmisiä paljon. Olimme joskus neljä vuotta sitten Lemington Spassa tavanneet veneilijäpariskunnan, joka oli isolla vuokraveneellä liikkeellä. Satuimme silloin parkkiin heidän taakseen ja siinä tietysti juteltiin ja he kutsuivat meitä piipahtamaan veneelleen. Rouvalla oli veneessä pikku ompelustudio ja hän teki hienoja tilkkutöitä ja laati ohjeitakin ihan myytäväksi. Minä ihastelin hänen töitään ja olin itse silloin vasta aloittanut tilkkuharrastuksen. Ja nyt tämä rouva oli messuilla omalla osastollaan esittelemässä töitään ja myymässä tuotepaketteja ohjeineen. Hänen yritysnimensä on Gourmet quilter ja nimi oli jo silloin kun ensimmäisen kerran tapasin. Rohkenin mennä juttelemaan hänen kanssaan ja ihme kyllä hän jopa muisti käyntimme. Silloin he asuivat Australiassa ja olivat Englannissa vain lomailemassa vuokraveneellä. Nyt kuulemma asuivat Uudessa Seelannissa. Aika sattuma kuitenkin tavata näin monen vuoden jälkeen.

Toinen sattuma oli kun ihastelin eräässä myyntipöydässä kankaita ja kuulin vierestä suomenkieltä. Tietysti heti aloin näille parille naiselle puhumaan minäkin ja kun näin toisen heistä, tajusin, että minähän tiedän kuka hän on Kysyin rohkeasti, että oletko sinä rouva X ja hän ihmetteli, että mistä voin hänet tuntea. Sanoin, että seuraan häntä Instagramissa ja hänkin seuraa minua, vaikka minulla ei sielä omaa naamaa näykkään. Hänellä on profiilissa oma kuva, joten siitä tunnistin. Aika hauska oli tämäkin sattuma.
Päivä kului nopeasti. En edes syömään ehtinyt kun oli niin paljon kiertämistä. Onneksi oli voileivät, hedelmiä ja vettä varuilta laukussa. Olen jo suunnitellut, että taidan mennä ensi vuonna taas. Ainakin netissä jo näkyi ensi vuoden messupäivät.

Junailtiin sitten miehen kanssa takaisin veneelle ja kyllä olin väsynyt ja jalat muusina. Ei tarvinnut kauaa unta odottaa. Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa. Jäljellä oli enää pari päivää Thamesilla. Mutta siitä ja viimeisistä veneilypäivistä seuraavalla kerralla. Eiköhän se olekin jo viimeinen postaus meidän kesästä.

Moi!

Kiitos vinkistä Merelle, mutta mulla on just ensi keskiviikkona mielenkiintoinen marttatapaaminen. Mennään Malmin hautausmaalle ja tavataan pappi joka on kirjoittanut kirjan sinne haudatuista tunnetuista ja kai vähän tuntemattomammistakin henkilöistä.

Tää mun marttailu on tänä syksynä kallistunut vähän tuonpuoleisen puolelle, sillä pari kolme viikkoa sitten osallistuin (niinikään marttaporukassa) Helsingin kaupunginmuseon kummituskierrokselle. Oli reipas viiden kuuden kilometrin lenkki keskustassa, ja oisittepa kuullu oppaan jutut!

Tänään taivalsin hiljaisuudessa (tai no miten sen ottaa, Helsingin Keskuspuistoon kuuluu junien ja autojen ääniä, ja aina joskus ohi suhahtaa muutama pyöräilijäkin) semmoisen seitsemän kilometriä ja vähän ylikin. Toin tullessani viiden litran ämpärillisen sieniä, jokseenkin joka lajia eli tatteja, rouskuja, jopa muutama suppilovahverokin. Osa oli hieman pieniä mutta karva- ym. rouskuilla ei taida olla lakisääteistä alamittaa?

Tärkeintähän noissa sienestyslenkeissä on ulkoilu. Nyt jaksaa taas istua kirjoituspöydän takana. Huomenna on isoäiti-iltapäivä, teinien toiveena lohikiusaus. Viikonloppuna luvassa pientä seikkailua, mutta siitä tuonnempana.

Voikaapa hyvin kaikki!

PS. Kiitos taas Kivikasa - tässähän on sun matkassa matkailtu monta mailia. Tosi kiinnostavaa - melkeinpä iski kanavamatkailukuume kun mä olen ollut Englannissa vain Lontoossa ja joskus muinoin Bournemouthissa kielikursseilla.

Tiinuliinu: Sinne vaan . Englanti on NIIN paljon muutakin kuin Lontoo. Minä henkilökohtaisesti tykkään siitä muusta paljon enemmän: pikku kylät ja maaseutu on minun mieleen. Ja pohjois-Englannissa Järvialue, Penniinien ylängöt ja Yorkshiren nummet on suosikkeja.

Kiitos Kivikasa taas kivasta matkasta. Ja olipas sattumaa tavata tuttuja.
Teillä taitaa olla niin isojoukko tuttuja maailmalla, joten kohta voi olla sattumaa jos ei tapaa tuttuja

Paino putoaa hiljakseltaan, mutta tosi tarkkana saa olla syömisten kanssa. En kuitenkaan halua mitään kitukuuri itselleni, joten mennään sitten pikkuhiljaa.

Puutarhatöitä olis vielä ennen kotiin muuttoa vaikka kuinka paljon. Nyt on kamut tulossa käymään, joten tälle päivälle ei sitten enempää puuhastelua.

Mukavaa päivää

Olettekos te jo ihan kyllästyneitä mun postauksiin? Ei se mitään, kirjoitan silti. Myrskyt ovat ohitse, päivät taas kuumia ja hiostavia, ilmankosteus 85-91%. Maanantain vietimme Alicantessa ja kävellen kaupunkiin tutustumista tuli liiankin kanssa, koskapa minä eksyin. Kaikki paikat näyttivät samalta ja olin jo ihan tuskainen. Lopulta näimme turisti-infon, marssin sinne ja kysyin, että missä minä olen. Ostin vain yhdet täyspunaiset Camperit. Jalat väsyivät, pää kuumeni, vain Naapurinmies pysyi rauhallisena. Söimme herkullista paellaa, pysähdyimme kotimatkalla vielä yhteen isoon ostoskeskukseen, josta Mies osti kengät, jotka olivat jääneet vaivaamaan hänen mieltään. Ajomatka Alicantesta Alteaan on reilut 60 km, olimme kotona vasta kymmenen maissa.

Vävyn isä oli saanut sellaista lisäinfoa auton katsastukseen liittyen, että autofirmoilla on omat kiintiöajat ja että katsastusmiehet yleensäkin suhtautuvat autofirmojen miehiin ihan eri tavalla kuin meihin ulkomaalaisiin. Katsastusaika meille luvattiin viikkojen päähän. Niinpä ajoimme eilen Citikan huoltoon ja kas - aika järjestyi tälle päivälle. Käytimme eilen illalla Pablon pesussa, Mies pyöritteli päätään katsellessaan, kuinka pesuautomaattia hoitava kaveri pesi ensin painepesurilla suurimmat liat, harjasi sitten pitkävartisella harjalla koko auton ympäriinsä, sitten vasta konepesu ja -kuivaus, jonka jälkeen kaveri pyyhki säämiskällä koko auton ja kiinnitti antennin - kuusi euroa!

Pablo jätettiin aamulla toisten hoidettavaksi ja lähdimme vävyn vanhempien kanssa retkeilemään. Ensin Mascaratin pieneen merenrantakylään, jossa satama oli täynnä ökyveneitä. Parkkipaikoilla Maserateja ja Ferrareja. Sitten noustiin ylös vuorille, kunnes tie loppui. Näköalat merelle ja toisille vuorille oli huimaava. Sitruunalehtojen ja pinjametsiköiden läpi ylös toiselle vuorelle ravintolaan, joka on erikoistunut jänisruokiin. Tilasimme jokainen grillattua jänistä ja ne puolikkaat valmistettiin ulkona valtavassa puugrillissä. Me muut otimme alkuun talon kroketteja, Mies otti grillattua mustekalaa. En minä jaksanut syödä kuin puolet jäniksestäni, onneksi Mies söi loput. Jälkiruokana oli nispero-hedelmiä hunajaliemessä sekä pakastettuun ja koverrettuun sitruunaan lapattua limejädeä. Neljän hengen ruoat sekä vedet ja pullollinen punkkua, 80 euroa!

Autoliikkeestä ei oltu soitettu, joten aloin jo uskoa, että Pablo on selviytynyt katsastuksesta. Sitä ei ollut liikkeen edessä. Nainen sisällä löi eteen yli 500 euron laskun renkaista. Mitä, miksi ei soitettu ja kysytty asiasta? Löi seuraavan paperin, se oli lasku heidän tekemästään katsastuskeikasta 170,-. no menikö se läpi? Jotenkin hitaasti tajusin, että rengaspaperi olikin arvio uusista renkaista. Vain joku lamppu oli jouduttu vaihtamaan, katsastus suoritettu, mutta nykyisillä renkailla saisi ajaa enää vain noin 5000 kilsaa ja sitten ne on uusittava. Sillä aikaa Pablo oli ajettu liikkeen eteen, minut saateltiin autoon, esiteltiin tuulilasissa oleva tarra (katsastettu vuoteen 21 asti) ja annettiin avaimet!

Helpottuneena ajelin kotiin ja melkein saman tien hyppäsin altaaseen (vaihdoin sentään uimapuvun) jäähdyttelemään. Naapurinmies laittoi sillä aikaa jotain aineita viemäreihin ja suunnitteli lisää puutarhatöitä. Mehän olemme jo vieneet viisi valtavaa säkkiä puutarhajätettä roskiin, kun raivasimme puutarhaa myrskyn jäljiltä.

Frau on päässyt tänään sairaalasta, tikit otetaan kolmen päivän päästä pois. Kaikki suunnitelmat uusiksi.

Voi itku. Taas mun kirjoitus häipyi...
Piti vaan sanoa, että ei tosiaan olla kyllästytty IL:n postauksiin. Teillä aina sattuu ja tapahtuu, joten on aina kiva lukea kuulumiset.

Karmale: Kyllä meillä tosiaan on tuttuja tullut sinne sun tänne. Näitä pyöräilymajoituksen kautta tulleita tuttujakin on muutamia.
Eilen juuri lähti jatkamaan matkaa hauska chileläinen arkkitehtipoika.

Nyt odotan viikonloppua kun lapset tulevat kotiin. On harvinaista, että kaikki kolme ovat samaan aikaan käymässä. Juhlimme samalla kuopuksen synttäreitä. Huomenna täytyy leipoa ja vähän siivoillakin. Mun piti tehdä oikein vähän parempi siivous, mutta eilen selkään iski jonkinlainen noidannuolen tapainen ja en viitsi tällä selällä alkaa kauheesti riehumaan. Kunhan saan imuroitua.

Mukavaa loppuviikkoa.

IL, anna painaa vaan kirjoittaen. Kyllä luetaan.