IL, kyllä tosiaan luetaan kaikki kirjoittelus. Mun pitää lukea aina kahteen kertaan että pysyn kärryillä. Oot niin vilkas ja meneväinen
Ja mun pitää mielikuvitukseni kanssa päästä yhteisymmärrykseen, että minkälaiset maisemat on. Kun ei oo kuvia tueksi

Jäniksestä tuli mieleen, että käskikö tarjoilija syödä varovasti?
Poika just tässä kertoi että oli tilannut jänistä ulkomailla? Tarjoilija oli tuonut annoksen ja kehottanut syömään varoen. Yks asiakas oli löytänyt haulin jäniksestä

Miniä on vielä pitkään reissussa. Lähetin vaarin mukana pojalle hirvipaistia, tai sitten peuran? Tänään kyseli ohjetta. Käskin googlettaa.
Soitti montakertaa ja viimeks soitti videopuhelun, jossa paisti oli kauniisti lautasella. Ja kehui että on tosi hyvää.
Yllätti kuulemma itsensäkin taidoillaan, mua vähän hymyilytti.
Poika kyllä osaa ruoanlaiton. Ja on innostunut tekemään ruokaa.

Nyt tietysti vielä pitää poitsukin ruokkia. Olen kyllä muutaman kerran lähettänyt jotain ruokia vaarin mukana.
Poitsu oli kaks viikkoa pois koulusta flunssan takia. Sit oli vielä korva ja poskiontelotulehdus ja keuhkoista kuului vinkunaa. Sai lääkekuurin.
Tänään oli vihdoin ollut koulussa kun lyhyt päivä.

Huomenna tulevat ässien peliä kattomaan ja varmaan mökille yöksi.

Mun pitäis saada mökillä syyssiivot tehtyä ja muuttaisin sitten jo kotiin. Meillä ei ole talviasuttavaa mökkiä, joten hiukan kalsaa siellä jo on.
Isännällä jotain autoprojekteja, joten viihtyy siellä.

Nyt satelee taas vaihteeksi, joten ehkä ensyönä ei ole pakkasta?

Nyt kotona kun vähän kyläilin ja käytiin pienesti noukkimassa mökiltään kantsut. Katsoin hiukan metsään ja löydettiin vielä suppiksiakin.
En oikein sieneen mene kun paras sienipaikka on niin hirvikärpästen valloittama, yäks!

Kirjoitelkaahan taas ahkerasti, että on jotain luettavaa
Kipakin kertomaan kuulumisia, hopi hopi

Naapurinmies simahti pitkän päivän jälkeen. Minua ei nukuta, olen ollut kuskina koko päivän, joten otin äsken lasillisen punkkua ja hetkisen vielä viivyn.
Torstaina menimme lempiravintolaani Istvanille, joka on unkarilainen samoin kuin vaimonsa, joka toimii kokkina. Esittelin Naapurinmiehen, nyt ei Istvanin tarvitse enää esitellä minulle vapaita herra-asiakkaitaan. Kuten kerrankin yhden britin.
Illalla käytiin keskustelu:
- mihin sä haluaisit, että mentäisiin perjantaina, tippukiviluolille?
- en mä sinne
- no entäpä Santa Barbaran linnoituksille?
- ei mua oikein huvita
- entäpä Algarin vesiputouksille?
- en mä taida haluta
Minä jo tuskastuneena heitin huulena, että no mennäänkö Carrefouriin, jolloin Miehen kasvot valaistuivat, että joo, mä haluaisin ostaa kotiin juustoja ja jotain muuta.

Tätä miestä on helppo viihdyttää,vie sen vain suureen ruokakauppaan ja antaa vaeltaa. Näin sitten tehtiinkin ja nyt seuraan mielenkiinnolla, mihin hän aikoo pakata kaikki tomaattihillopurkit, sinapit ja oliiviöljyt. Yhden ylimääräisen laukun on jo ostanut.

Mies oli huomannut Altean vanhassakaupungissa vaellessamme yhden niinikään lempiravintolani, joka on nimetty tämän vuoden Michelin-ravintolaksi. Varasin sieltä pöydän tälle illalle. Ravintolan nimi on Oustau, jos joku teistä haluaa googlailla. Saimme pyytämäni pöydän ravintolan sisällä olevasta puutarhasta, jossa solisee erikoinen vesiputous, pensaat ja puut ovat tuikkivia tähtösiä täynnä ja kynttilät loistavat. Siitä huolimatta, että pöytämme ympärillä hääri keittiön terveiset tuova tarjoilija, viinuri ja pari muuta tuomassa ja viemässä sitä sun tätä, tunnelma on rento ja hauska. Isäntä kävi kyselemässä kuulumiset ja suositteli jotain ruokia listan ulkopuolelta.

Ja koska tämä on Kiloklubi, puhutaan seuraavaksi ruoasta: minä söin alkuun ankanmaksaa viinihyytelössä, Mies otti jättikatkiksia valkosipuliöljyssä. Minä seuraavaksi merianturaa glaseerattujen kasvisten kera, mies tonnikalapihvejä pinaattimuusipedillä. Jälkiruokana minulla limevalkosuklaatorttua, Miehellä valkosuklaamangomousse.

Kuljeksimme vielä sokkeloisilla kujilla, katselimme ilotulitusta näköalapaikalta ja ihmettelimme, kuinka pienet lapset juoksentelivat iloisina kaikkialla. Joka paikassa täpötäyttä, koska tänään alkoi nelipäiväinen fiesta, Ensin juhlitaan kristittyjä, sitten maureja ja sitten molempia tiistaihin asti. Katujen yläpuolelle on ripustettu upeita valojuttuja, joissa joka toisessa on hirveän vihaisia maureja sotisovassaan ja joka toisessa ruusuja ja ristejä. Parvekkeilta roikkuu kärsiviä Kristuksen kuvia. Kirkon seinään on kiinnitetty valtava valoteos, jossa madonna Jeesuslapsen kanssa. Kaupungilla katuja on suljettu huomisen juhlakulkueen takia, eksyin hieman ja jouduimme lähes tivolin keskelle, se kun oli pystytetty osin tielle urheilukentän laitaan. Itse asiassa jouduin ajamaan kahden katsomon keskeltä ja ihan pikkuisen siirtämään yhtä puomia, mutta ei ollut poliiseja lähellä.

Kotiin tultuamme sytytin altaaseen valot ja maanittelin Miehen yöuinnille. Pohjolan Poika valitti ja inisi, että vaikka sä tahdot olla sammakko, niin minä en näe tässä mitään romanttista. Minä sitten menin uhkailun tielle ja ilmoitin, että yömyssyä ei tipu, ellei vietetä romanttista hetkeä altaassa tähtitaivaan alla. Ja polskahtihan se Mies sieltä sitten. No nyt mä nautin yksikseni yömyssyä, alakerrasta kuuluu vieno kuorsaus.

Huomenna (ellei ukkosta) meillä on tarkoitus ajaa Xalonin kaupunkiin Valenciaan päin antiikkimarkkinoille ja kivuta sieltä ylös vuorille lammaspaikkaan.Mutta se on sitten jo toinen juttu.

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä on tosi kiva lukea Jätän kommentoinnit seuraaviin kirjoituksiin

Lyhyt päivitys:
Huomiseksi tarkoitus lähteä kaupunkikotiin "muuttokuorma" mukanamme. Olen eilisen pakkaillut..... Ei niin kivaa hommaa. Kevättalvesta, kun pakkaan kotona päin ja olemme muuttamassa tänne suunnalle, pakkaaminen on mukavampaa - jos sitä nyt koskaan voi mukavaksi sanoa. En tykkää pakkaamisesta yhtään.... Nyt olemme olleet täällä taas puoli vuotta suurin piirtein pötköön, niin on kaikenlaista "kamaa" yllin kyllin. Papereita, lääkkeitä, kosmetikkaa, vaatteita, erilaisia kaupunkiin kuljetettavia ruokia jne... Kauhulla odotan jo sitä "operaatiota" toisessa päässä, kun taas kaikelle pitäisi löytää oma paikkansa.

Siippani lähtee sitten torstaina joka vuotiselle kalastusreissulleen entisen työkaverinsa kanssa. Usein olen ollut täällä vielä sen ajan, mutta nyt minulla on ensi viikolla lääkäri ja sitten tyräleikkaus lokakuun puolessa välissä, joten nyt on vitsa väännettävä (siis tavaroiden siirron ja purkamisen muodossa). Saan sitten rauhassa siivoilla kotia, kun siippani on kalareissulla. Tarkoitus olisi sitten tulla viikon jälkeen tänne takaisin vielä vajaaksi kahdeksi viikoksi. Siinä vaiheessa pitää mm. tyhjentää yksi pakastin ja kaksi "ylimääräistä" jääkaappia ja tehdä pihalla vielä aika lailla hommia.

Eilen nostimme verkot eikä parilla viimeisellä kerralla tullut enää mitään. Viimeisiä graavisiikaviipaleita viedään nyt leivän päällä. Toivottavasti tullessamme uudestaan saisimme vielä lohta ja siikaa - mielellään sellaisia, joissa olisi sisällä mätiä joulupöytään

Perjantaina olimme sienessä ja saimme kesän/syksyn ensimmäisen kanttarellisadon . Enpä muista äkkiseltään toista vuotta, jolloin olisin ensimmäistä kanttissatoa putsannut näin myöhään syyskuussa. Muuten, tässä ehkä reilu viikko sitten olin menossa keräämään loppuja tyrnimarjoja pakkaseen, mutta palasin tyhjin käsin. Räksät mokomat olivat syöneet puumme puhtaaksi Kyllä harmitti, kun en ollut juuri pakkaseen kerännyt vielä mitään - puuromarjoiksi kylläkin, että onneksi osa vitamiineista tuli parempaan talteen. Ensi vuonna meillä saa tyrnipensaskin sitten rastasverkon ylleen.

Sisällä ja pihalla vielä hommia täksi päiväksi. Olen nukkunut toooosi surkeasti ja tuntuu, että puhti on pois. Ehkä on hieman alakuloakin, kun kohta ei enää näe ikkunasta tätä ihanaa maisemaa. Toisaalta on kiva mennä kaupunkiinkin ja päästä joissain asioissa helpommalla. Hyvää siinä on tietty se, että tytär ja vävy muuttivat kohtalaisen lähelle meitä ja näkee sitten poikaammekin ja vanhempiani useimmin ja voi tarjota apuaan. Niin ja tietty, ystäviäkin näkee ehkä useammin - puheminuutit operaattorin kautta saattavat vähetä.

Oikein pirtsakkaa sunnuntaipäivää ja mukavaa huomenna alkavaa uutta viikkoa. Täällä ainakin on upea ilma.

Ymmärrän niin hyvin Kipan alakulon, kun maisema jää mökille. Me istuimme tämän aamun kahvilla terassilla, nautiskeltiin mimosatkin ja ihailtiin autereista merta. Minulle tulee joka kerta kaihomieli, kun maisema jää tänne. Vaikka omalla mökillä ja Miehen mökillä on kauniit maisemat myös.

Eilen ajelimme runsaan puolen tunnin päähän Xalon pikkukaupunkiin antiikkimessuille vävyn vanhempien kanssa. Löysin juuri oikeankokoisen rukin nukkekotiini, se saa paikkansa emännän huoneessa, jossa jo ennenstään on ompelukone, kampauspöytä ja paljon koreja pikkuruisine lankakerineen. Mieskin on alkanut katsella tavaroita nukkis-silmillä; sopisiko tuo sun nukkekotiine jne?

Sitten kiemurtelevaa tietä pitkin lammasravintolaan. Ensi kerran siellä käydessäni en ollut uskoa silmiäni; tuo kivikasahan voi romahtaa niskaan. Samanlaisen tunteen näin Miehenkin silmissä. Ravintolassa on vain yksi kattaus per päivä ja aina sama ruokalista. Akuun höyryävä vihanneskeittoruukku, sen jälkeen iso kinkkusalaatti, sitten suussasulavaa lammasta ja jälkiruoaksi ohukainen kermavaahdolla ja hillolla. Kolme seuralaistani kittasivat kaksi karahvillista punaviiniä ja minä ison pullon vettä. Kahvit vielä ja koko lasku 84,-

Kolmimiehinen orkesteri soitteli balladeja ja pyynnöstä Sinatran I did it my way, tosin espanjankielellä. Soitanta oli hyvää ja saivat runsaat tipit. Muistelin, kuinka olen siellä tanssahtanut Tiinuliinun Ukkokullan kanssa, mutta Mies vaan istui tiiviisti tuolillaan.

Tänään on kotipäivä. Ensimmäinen koneellinen pyykkiä jo pesty. Kuuma ja hiostava päivä, olen jo ehtinyt pulikoimaankin ja taidan taas hypätä virkistävään veteen.

Hip-hei,

kiitokset maisema- ja muista kuvauksista! Kyllä niitä mielellään lukee, etenkin nyt kun ennättää.

Mulla on nimittäin ollut vilkas viikonloppu, mutta mukava oli maisemakin: marjovia pihlajapuita, hiekkapohjaista mäntymetsää, vanhoja punatiilisiä ja vähän uudempiakin kasarmirakennuksia. Olin nimittäin Santahaminassa naisten NastaPihlaja-harjoituksissa. Nastaa oli, ja kivoja kavereita, kaikkiaan yli 300.

Nuo Nasta-leirit (kai niitä leireiksi voi sanoa vaikka meillä olikin tällä kertaa tupamajoitus? Eikä edes päästy syömään ulkona kun laiturille suunnitellun lauantailounaan aikana satoi vettä!) ovat siis naisten valmiusleirejä, joissa opetellaan kaikenlaista kiinnostavaa ja tarpeellista ensiaputaidoista tietoturvallisuuteen. Mä olin tietoturvallisuusryhmässä kuten kuorokaverinikin, joka mulle tästä tapahtumasta vihjasi.

Mentiin pataljoonan alueelle perjantaina, vaihdettiin omat kamppeet kurkkusalaatteihin (armeijan maastopuku) ja saatiin selkään reppu johon mahtui kaikki ponia pienempi (vetoisuus 50 litraa). Opeteltiin nopeasti marssimaan sillai suht ryhdikkäästi, nostettiin lippu salkoon ja kuunneltiin parit puheet ynnä sotilassoittokunnan esityksiä.

Osa porukasta säntäsi Sandiksen maastoon opettelemaan sähköttä selviytymistä, arjen kriisinhallintaa, veneilyturvallisuutta ja ensiaputaitoja.

Meidän ryhmä istui kaksi ja puoli päivää kalvosulkeisissa, ja nyt mulla on melko kirkas kuva siitä, mitä kaikkea ihmeellistä internetissä voi sattua, ja millä kaikilla tavoilla joku pahantekoon halukas taho pystyisi heittelemään kansakunnalle kapuloita rattaisiin ihan vaan informaatioteknologiaa käyttämällä. Ja juu ennen kaikkea siitä, millä tavalla tuollaisia kyberhyökkäyksiä voidaan torjua ja mitä ihmisen on tässä omankin näppiksensä ääressä hyvä ymmärtää.

Pitihän sille maastopuvulle (kuten myös samalla kuviolla somistetulle sadeasulle) löytää käyttöä, joten muutaman kerran päivässä käveltiin reippaasti, muodossa ja muuten vaan, pitkin niitä hiekkateitä. Perjantaina mittari näytti yhdeksää, lauantaina seitsemää ja tänään vain viittä kilometriä.

Ja koska armeija (kuten myös me vapaaehtoiset maanpuolustajat) marssii vatsallaan, syötiin kolme neljä kertaa päivässä isoista astioista kaura- ja riisipuuroa, nakkeja ja lihapullia, peruna- ja juuresmuusia, lihakastiketta ja kanaa, vanikkaa, sämpylöitä, juustoa, kinkkua ja makkaraa, vastaleivottuja korvapuusteja, jätskiä ja hedelmiä (ei kuitenkaan tätä ihan kaikkea yhdellä kertaa).

Sotilaskodin munkkeihin ehdittiin jossakin välissä tutustua, mutta paljon muuta ei sitten ehdittykään. Vähäinen vapaa-aika meni nukkuessa, paitsi lauantai-iltana harrastettiin hieman yhteislaulua. Sopii kuvitella, minkä verran kolmesta ja puolestasadasta naisesta lähtee ääntä! Onneksi kassujen seinät ovat paksut eivätkä varusmiehetkään vähästä hätkähtäneet, vaikka heidän joukossaan juoksenteli kaiken aikaa kaiken ikäisiä ja -kokoisia naisia.

Kiitos vinkistä IL, ikävä kyllä mä unohdin lähtöhässäkässä ne pyykkipojat ja hakaneulat! Onneksi varusvarastolla riitti lahjepituuksia milteipä isomman muotitavaratalon verran. Nyt ällistelen, miten pärjään t-paidassa ja pillifarkuissa, ilman painavia vaelluslenkkareita, kaulaan asti napitettua nelitaskuista takkia, sammalenvihreää korkeakauluksista villapaitaa ja lippalakkia. Ehkä se tästä järjestyy.

Kivaa viikkoa kaikille ja suuria sienisaaliita innokkaille metsänkävijöille!

Oma opettelunsa on taas olla kotona. Kipaa tässä nyt ajattelin, mutta itsellä sama juttu.
Maaliskuussa on muutettu mökille pysyvästi. Meillä matka on vain hiukkasen yli kolmekymmentä kilsaa. Näihin aikoihin aina muutetaan kotiin.
Ensimmäinen merkki on se kun hiiren ulkohyyskässä näen. Silloin ilmoitan että muutan kotiin
Onneksi meen ei tarvii rahdata kotiin kaikkea kun lyhyt matka niin voi hakea mitä tarvitsee.
Nyt olis vaan ulkotöitä vaikka kuinka paljon tekemättä vielä.

Jouluksi mennään sitten mökille ja loppiaisen aikoihin taas kotiin muutamaksi kuukaudeksi.

Meillä on kaksi kotia Mökki ei ole talviasuttava ja isäntä käy joka toinen päivä talvella lämmittämässä ettei putket jäädy.

Nyt tulin kotio kun aamulla pitää labrassa käydä. Ja isännän soittoharkat on huomenna iltasella niin jäädään sitten kotiin yöksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille

Tiinuliinu, Konalassa on Varustenet, joka myy armeijan varusteita. Käypä ostamassa sieltä sotisopa, siinä olisi mukava tepastella kaupungilla. Ei tulisi hörhötkään kiusaamaan!

Meillä oli eilen kotipäivä. Pesin kaksi koneellista pyykkiä, joka liehui nopeasti kuiviksi alaterassilla. Auringonottoa emme harrastaneet, koska naapurin tyhjälle tontille aletaan rakentaa ja siinä jyskyttää kone halkomassa kalliota kaiket päivät. Tänäänkin on vielä fiesta, mutta kaivinkonemies ei taida olla kovin uskonnollinen, koskapa aloitti jo puoli yhdeksältä. Rinteessä on jo eri tasoja ja irrotettu kivivuori kasvaa kasvamistaan.

Naapurinmies valmisti eilen possunfileitä ja kuullotti sipuleita, joita ahmin siinä määrin, että aloin jo miettiä, miten toimin mahdollisessa ilmavaivatilanteessa. Tiesimme, että ilotulitus alkaisi klo 24, olin laittanut lyhtyjä terassille, nautimme punaviiniä ja odotimme. Ja odotimme. Ja odotimme. Ei raketin rakettia. Suljimme ovet, menimme alakertaan, pesimme hampaat ja kömmimme pehkuihin. Silloin alkoi pauke. Ryntäsimme yläkerran terassille, josta sitten seurasimme 15 minuuttia kestänyttä tosi upeaa näytöstä. Tähtisateet meren yllä, melkonen jyminä, jota vuoret toistavat.

Tänään teemme koepakkauksia ja jos kilot antavat yhtään myötä, ajelemme naapurikaupunkiin tekemään vielä tomaattihillohankintoja. Tomaattihillo on Alicanten maakunnan erikoisuus ja varsin hyvää tarjoiltuna vaikkapa uunissa kuumennettujen vuohenjuustoleipien päällä. Alteassa kaikki kaupat ovat fiestan takia kiinni vielä tänään ja huomenna. Tänä iltana vävyn vanhemmat tulevat meille, Mies valmistaa katkarapukasaria ja jälkiruoaksi ollaan varattu juustoja.

Keskiviikkona Suomeen lähtö, liian nopeasti kuluu aika.

Kiitos ILhauskoista matkakuulumisista. Kylläpä se aika todella menikin nopeasti.

Myös Kivikasan jokilaivamatkaan saattoi eläytyä. Nuo pienet englantilaiskylät ovat todella viehättäviä. Rakastan kaikkia brittisarjoja erityisesti niiden maisemien takia. Onhan minulla hieman muistoja muualtakin kuin Lontoosta, jota rakastan. Olen käväissyt tuolloin teini-ikäisten lasteni kanssa Brightonissa Lontoosta käsin. Samoin Cambridgessä, jossa olin mieheni mukana kongressissa. Oli upeaa illastaa King's Collegen ruokasalissa pitkien pöytien ääressä. Lisäksi pöytäseuranani oli oikea vanhan ajan gentleman, itsekin King's Collegessa aikoinaan opiskellut.

Useana vuonna olen ollut mieheni kanssa Kenilworthissa lähellä Coventrya The Royal Show -tapahtumassa. Se oli vuosittainen suuri maatalousnäyttely, jossa päivä kului aivan liian nopeasti. Koneista en piitannut, mutta käsityöosastoilla viihdyin ja tein hyviä ostoksia. Elintarvikeosastolla sai maistaa kaikenlaisia brittiherkkuja, ja kaikki kotieläinrodut oli käytävä ihmettelemässä. Näytöksiä ja kilpailuja oli monenlaisia. Satuinpa kerran kohtaamaan prinssi Andrewn turvamiehineen parin metrin päästä. Valitettavasti viimeinen näyttely oli vuonna 2007. Järjestäjä, Royal Agricultural Society of England, katsoi toiminnan tulleen taloudellisesti kannattamattomaksi, joten 170 vuotinen perinne päättyi.

Otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa taas kerran kuntosalilla käynnit kahdesti viikossa. Viimeksi rasitin kai itseäni liikaa. Kotona nukahdin työtuoliin kesken nettisurffailun, ja kun siitä heräsin, minua paleli kauheasti. Tunsin, että flunssa oli iskemässä ja aloitin sinkkikuurin. Lisäksi join pari päivää runsaasti inkivääri-sitruunateetä hunajalla makeutettuna. Onnistuin taas kerran pysäyttämään taudin.

Ehkei kaikki ole vielä kunnossa. Päätäni on särkenyt joka päivä ja niska on kipeä. Eilen oli tosi huono olo ja meinasin jo varata ajan lääkärille täksi päiväksi. Otin nukkumaan mennessäni Burana 600 ja lihasrelaksantin.
Herätessäni olo olikin parempi.

Mies lähti jälleen maalle. Saa nähdä, saako hän tuotua iäkkään sisarensa sieltä pois.

Tänään on Keijulin esiintyminen musiikkiopistolla, jonne aion mennä katsomaan. Hän on ruvennut saamaan viikkorahaa ja se on kovasti kannustanut lasta harjoittelemaan ahkerammin.

Lauantaina käväisin kaupungilla. Rautatieasemalla minua lähestyi romanialaisnainen vauva sylissään. Hän sanoi saavansa maanantaiksi rahaa, mutta viikonlopuksi pitäisi saada vauvalle ruokaa. Vauva hymyili minulle ja tarrasi pikku kätösellään lujasti sormeeni. Enhän voinut olla antamatta vähän rahaa, vaikka tiesin, että todennäköisesti se raha menee jollekin toiselle. Olisi ollut fiksumpaa viedä nainen kauppaan ja antaa hänen ostaa mitä tarvitsee.

Keskuskadulla nuori ulkomaalainen mies soitti kitaraa ja lauloi tosi hyvin Simon et Garfunkelin Sound of silence. Se vetosi minuun niin, että pakko oli laittaa rahaa hänen kitarakoteloonsa.

Kotona mies oli hiukan huvittunut ja sanoi, että voiko minua ollenkaan päästää yksin kaupungille, kun jakelen vähäisiä eläkerahojani joka puolelle.

Kahvikapselit olivat lopussa, joten poikkesin Nespresson myymälään. Myyjän kauhistukseksi kompastuin kynnykseen, mutta onneksi sain säilytettyä tasapainoni. Poistuessani sanoin nauraen myyjälle, että ensi kerralla teen vähemmän näyttävän sisääntulon.

Mukavaa viikkoa teille kaikille!

Äläpä huoli, IL, jos niin murheellisesti käy että tomaattihillot eivät mahdu mukaan! Tiedän nimittäin tässä aivan lähistöllä pienen tomaattihillokeittämön, jonka tuotantopäällikkö tuli juuri Lidlistä mukanaan 2 kg isoja kotimaisia tomaatteja (isoja siksi että nopeampi kuoria).

Eihän tämä pääkaupunkiseudulla tuotettu hillo ihan alicantelaisen veroista ole, mutta kyllä sitäkin syö. Tämänkertaiseen versioon on tuotekehitystiimi asiakasraadin toivomuksesta päättänyt lisätä hieman chiliä.

Päivänjatkoja - ja miksei viikonkin!

Selvästi on syksy tullut, kun ensinnäkin tänään oli syyspäiväntasaus ja toiseksi kaikki mökkeilijät niin kotimaassa kuin ulkomaillakin alkavat palailla lämpimien kotiliesien ääreen!

Tiinuliinu, sinulla oli varmasti mielenkiintoinen viikonloppu. Olen joskus miettinyt noita naisten valmiusjoukkojen tilaisuuksia, kun niitä on mainostettu Sotilaskoti-lehdessäkin. Jotenkin vain on jäänyt menemättä, vaikka yksi painavimmista syistä on kuitenkin matka. Tilaisuudethan ovat pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla tai sitten jossain toiseen suuntaan kaukana enkä oikein viitsisi reissata. Toisaalta, ehkäpä viitseliäsyyttäkin löytyisi, jos todella olisin kiinnostunut! Taisin saada työaikanani armeijakiintiöni täyteen

Pikseli, minä olen kyllä niin kovasydäminen, että kuljen siekailematta kaikenlaisten kerjäläisten ohitse! Olen minä joskus saattanut antaa roposen jollekin tosi taitavalle katusoittajalle tai soittajaryhmälle (en kuitenkaan eteläamerikkalaisille pan-huilun soittajille!), mutta muuten ei tipu. En myöskään osallistu mihinkään keräyksiin (paitsi veteraaneille), sillä mielestäni maksan sen verran paljon veroja, että loput käytän omiin tarkoituksiini!

Tänään aamulla liukuovikaapin rakentaneen firman työnjohtaja soitti ja kertoi, että nyt korisysteemi olisi tulossa ja miten olemme kotona. Meillä oli tänään kuntosalipäivä, joten ilmoitin varmuudella olevamme kotona klo 15.
No, tulimme kotiin klo 14.40 ja pakkauslaatikot seistä napottivat ulkona oven edessä Mitähän olisi tapahtunut, jos olisimme odottaneet klo 15 ja klo 16 eikä tavaroita olisi kuulunut ja kun olisimme soittaneet ja ihmetelleet, niin olisimme saaneet kuulla, että ne jätettiin oven ulkopuolelle jo ennen kolmea! Täällä on niin rauhallista, että joku olisi hyvinkin voinut ne viedä ilman, että kukaan olisi huomannut. Mielestäni on turha soitella ja kysellä sopivia aikoja, jos kuitenkin tehdään niin kuin huvittaa!

No, teline on koottu ja huomenna aion siirtää vanhoista koreista vaatteet uusiin koreihin, minkä jälkeen pitäisi keksiä, mitä vanhoille telineille tehtäisiin. Ehkä laitan sen myyntiin tori.fi:ssä.

Viime aikoina on ollut hurjan kylmiä öitä. Parina yönä on mennyt nollan alapuolelle ja pihanurmikko on ollut aamulla kauniisti kuurassa. Makuuhuoneen lämpötila on pysytellyt alle 17 asteen ja jos yleensäkin nukun hyvin, niin nyt en ole (ainakaan muistini mukaan) herännyt kertaakaan yön aikana. Toisaalta, ehkä siihen on vaikuttanut myös se, että olen jättänyt useampana iltana iltateen juomatta eli ei ole tarvinnut käydä yöllä vessassa Tänä iltana kuitenkin aion teen juoda ja tehdä paria pientä voileipää, kun söimme sen verran kevyesti, että tuntuu vähän tyhjältä mahassa. Ei ole kivaa mennä nukkumaan vatsa kuristen!

Kauniita syyspäiviä ja mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille