Hei Ihanaiset,

mukavan näköinen päivä, pitäisi mennä ulos puuhastelemaan mutta pakko kommentoida vähän .

IL, haluan kalorittoman kerma-pippurikastikkeen ohjeen . Jotain pienenemistä mahalaukussa ja/ tai ajattelussa tapahtuu, meille riittää puolet riisi- ja pasta annoksista mitä ennen. Pakettien annoskoon ovat aivan liian suuria mutta ei se puolittuminen ihan kaikkiin ruokiin päde,.Leipää voisin puputtaa vieläkin poskettomat määrät, karjalanpiirakoita ostan enää harvoin, eivät säily ..... siis joku syö ne alta aika yksikön.
Mekin nauretaan isännän kanssa joskus aivan hervottomasti, hän saa minut muutenkin nauramaan vaikka yrittäin nalkuttaa ja jämentää. Joskus kuitenkin isännässä ärsyttää juuri ne piirteet joihin aikojen alussa ihastuin. Niinä kertoina minulla on huono päivä ... yleensä . En ole mikään päivänpaiste vaan säännöllisesti tulee känkkäränkkä päiviä, isännällä ei juuri koskaan... ärsyttävää grrr!

Nyt toppahousut jalkaan ja ulos. Aurinkoista viikkoa kaikille.

Suupaltilla saman tyyppinen mies kuin minulla. Hän suuttuu tosi harvoin ja silloin kun suuttuu tiedän menneeni liian pitkälle.
Minä nyt suutun sata kertaa päivässä, mutta onneksi myös lepyn pikaisesti.

Huomasin aamulla, että ensi viikolla lähden Kiinaan.
Matkalaukku tulee pursuamaan. Pitää viedä pipari- ja torttutaikinaa, joulukalenterit, joululahjat, tuliaiset, joulunamut ja mitähän vielä. Olen ostanut vauvelille vaatteita ihan älyttömästi. Täällä kun oli alet kesävaatteissa ja siellä niitä tarvitaan. Pikkutyttöjen vaatteet ovat niin vastustamattomia.
Onneksi on iso laukku.

Suupaltti ja Japena, samanlaisia ollaan! Minä ärhentelen myös sata kertaa päivässä ja Naapurinmiehen mielenrauhaa ei hetkauta mikään. Mutta omituinen huumori hänellä on:

Olin tänään palaverissa keskustassa. Tulin kotiin bisness-vaatteissani, tukka kauniisti kammattuna ja täysmeikissä. Mies otti hartioista kiinni ja tuumi, että miten sä tänään näytät niin nuorelta ja kauniilta? Minä aloin kehrätä ja olin juuri painautumassa syliin, kun Mies jatkoi, että ai niin, mullahan ei ole silmälaseja.

Sitten ikävä ja järkyttävä uutinen eiliseltä. Alle 6-kymppinen mökkituttupariskunta, mies oli kiivennyt tikkaille korjatakseen ikkunaa. Tipahti alas, niska taittui ja kuoli siihen paikkaan. Kyllä veti hiljaiseksi.

Joka tapauksessa hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

Ai kauhee IL mikä tapaturma

Muori hienoa että pääset nopeasti tutkimuksiin.

IL ihan kauhea tapaturma.

Minä pyörin tässä matkani ympärillä. Nyt on hiukset ja kynnet laitettu, huomenna ripset ja kulmat niin ei ihan väritön ole.

Mies meinasi tikahtua nauruun kun näki mitä pakkasin. Ihan kun olisi outoa ottaa piparimuotit mukaan, otan pakastetaikinankin mutta sitä en vielä pakannut.
Olen vesselin kanssa aina tehnyt piparit ja yksi Kiina perinnettä katkaise kun sinne näin sopivasti menen. Lapsille pakkasin tonttulakitkin matkaan. Me vietetään siellä pikkujouluja.

Äitini vointi on nyt aika ok, voipunut on ja ei mitään jaksa mutta kotihoito käy kolmasti päivässä.
Käyn lauantaina vielä moikkaamassa.

Hola otra vez
eli heippa taas

ja hittolainen, en paremmin sano, kun näissä turistitöissä on niin kiire ettei edes kerkiä kirjoittamaan!

Viikko on vilahtanut kutakuinkin huomaamatta mutta onhan tässä yhtä ja toista puuhattukin. On käyty paikallisella hautausmaalla. Sinne päästäkseen piti ensin ajaa paikallisbussilla päätepysäkille ja kävellä siitä tienreunaa hyvinkin pari kilometriä.

Paluumatkalla löytyi oikopolku, joka kulki barrancon reunaa mutta oli hieman liejuinen sadekuuron jäljiltä, ja toi meidät kahden autokorjaamon pihamaita pitkin paikallisen kauppakeskuksen takapihalle. Hautausmaalta puolestaan löytyi mitä upeimpia kukka-asetelmia ihailtavaksi ja kuvattavaksikin, ja portinpielestä pienoinen kahvila josta olisi saanut myös valikoituja tapaksia jos olisi kalmistossa nälkä yllättänyt. (Pitäisiköhän mun kirjoittaa piispa Laajasalolle että järjestäisi samantapaisen jonnekin Hietaniemeen?)

On myös patikoitu a) läheisessä vuoristokylässä b) Välimeren rannalla c) Malagan kaupungissa. Viimeksimainitussa kahteenkin kertaan, sillä maanantaina oltiin opastetulla arkkitehtuurikierroksella ja tänään tutustuttiin taiteeseen ja historiaan ihan omin nokin.

Ja kyllä kai keittotaiteenkin voi laskea taiteisiin kuuluvaksi? Kaupungin kauppahalli on nimittäin niin hulppea, että melkein meinaa Budapestinkin halli jäädä toiseksi. (Paitsi on siellä enemmän paprikatuotteita tarjolla, mutta kyllä Malagastakin voi ostaa milteipä mitä vaan kuten esim. mustia torvisieniä, suppilovahveroita, herkkutatteja ja kantarelleja. Näyttää täkäläisten vuorenrinteiden sienisato olleen suhteellisen runsas.)

No ei ostettu sieniä vaan mentiin Casa Abuelaan eli Isoäidin taloon syömään tapaksia. Hyvät oli mummolla eväät, mutta käsitykseni mukaan huonoa ruokaa ei täälläpäin saa edes pyytämällä. Nyt mussutetaan suklaata lomakodissa ja mietitään, mihin mentäis seuraavaksi. Nähtäväähän tässä rannikolla riittää, kun vain hyppää bussiin tai paikallisjunaan tai muuhun sopivaan kulkuneuvoon. Kävelemälläkin näkee kaikenlaista kivaa.

Jokos mä Japenalle hyvää matkaa toivotin? IL, mahtaa teillä koko naapurusto olla tuollaisen tapaturman takia allapäin. Elämä on arvaamatonta. Muoria melkein pitäisi onnitella kun niin hyvin hoitoon pääsit.

(Luin tuon äskeisen kappaleen ja ajattelin että onpa siinä rinnastukset. Mutta sellaista on elämä: tummaa raitaa, vaaleaa raitaa, iloa ja surua sekaisin.)

Mukavaa viikonloppua - kohtahan sekin jo on!

Tervehdys

Lyhyesti muutama kommentti:

Muori olipa suorastaan johdatus, että tuon Ritun tapasit ja sait häneltä tuon lähetteen Onneksi pääsit niin nopeasti tutkimuksiin. Ruotsiin ehtii myöhemminkin.

IL kauhean kurja tapahtuma teillä mökillä. On elämä niin arvaamatonta. Pitäisi olla jokaisesta päivästä kiitollinen.

Japena oikein ihanaa Kiinan matkaa rakkaittesi luokse. Voin kuvitella lasten ilon pienistä Suomen joulun perinnetuliaisista.

Tiinuliinu kiitoksia taas matkakertomuksista. Facebookissakaan en ole tainnut moneen päivään käydä. Sieltä varmaan löytyy runsaasti kuvia .

Suupaltti ei meillä oikein keskikesällä saa kalaa. Nyt jäi syskyllä kunnon kokoinen lohi saamatta. Oletko muuten tehnyt suurista särjistä graavikalaa. Tulee tosi herkullista

Tulimmekin lopulta jo sunnuntaina mökiltä kotiin. Sain puhuttua siippani ympäri, kun olo oli niin kurja äidin puolesta. Tässä on mentykin sitten aika haipakkaa koko viikko. Maanantaina sain hommattua salikortin ja olen ollut juoksumatolla kävelemässä ti, ke ja tänään. Eilen pikaiset kaupassakäynnit ja sitten lähdimme vanhempieni luokse. Siippani lähti isäni kanssa hakemaan äitiä kotiin. Tulimme vasta myöhään illasta omaan kotiin. Olin kyllä varautunut jäämään sinnekin, kun emme oikein tienneet, miten äidin liikkuminen sujuisi ja miten isäni pärjäisi. Siellä kävi sellainen hoidontarpeen arvioija. Onneksi olin paikalla, kun ei isäni olisi osannut pyytää mitään muuta apua kuin äidin pesemisessä ja rasvaamisessa. Pesevät vain kerran viikossa - äidillä on käynyt yksityiseltä puolelta tilattu pesijä kaksi kertaa viikossa. Nytkin otetaan sitten täydentävänä tuo toinen pesu. Ilmeisesti ainakin fysioterapeutti tulee käymään jossain vaiheessa, kun äidin on todella vaikea kävellä edes kahden kyynersauvan kanssa. Eilen illalla otimme sieltä mattoja pois, ettei äiti lipeä kepin kanssa mattoihin. Minusta oli tärkeää, että tulevat pari kertaa viikossa, niin että isäni pääsee vesijuoksuun ja saa vähän ladattua akkujaan. Isäkin täyttää joulukuussa jo 85 v ja on näillä näkymin menossa tammikuussa polven tekonivelleikkaukseen.

On se rankkaa katsella vanhempien voimien vähenevän. Nyt on päälimmäisenä mielessä sitten isän jaksaminen äidin omaishoitajana. Olemme siippani kanssa puhuneet, että heidän olisi kyllä pakko muuttaa kerrostaloon ja lähemmäs palveluita. Varmasti kova paikka luopua omasta kodista, joka alunperin hankittiin mökiksi. Myöhemmin sitä sitten laajennettiin ja saivat luvan muuttaa pysyvästi asumaan.

Olemme tosiaan olleet koko viikon menossa. Tänään olen ollut enemmän kotona ja mananut tuota naapurin hullua haukkuvaa koiraa . Ärsyttää, että se onnistuu kiukustuttamaan minut haukunnallaan, mutta ääntä ei kyllä pakoonkaan pääse.

Yhdellä ystävällämme on kolestrolimittari ja teimme mittauksen siellä käydessämme. Sitten vielä kotona uudestaan. Minulla oli ensimmäisen kerran kokonaiskolestroli reilusti päälle kuuden ja kauhistuin ajatuksesta. HDL oli kyllä onneksi kakkosella alkava, mutta LDL koholla. Tuo on tietty kotimittari, mutta arvot saatuani sain sentään terveyskeskuksesta lähetteen labraan kokeisiin. Saa nähdä, poikkeavatko paljon noista itsemittauksen arvoista. En kyllä helposti osaa parantaa syömisessäni muuta kuin vähentää juustoja ja pienentää annoskokoja. Kropan krempat eivät salli liikuntaakaan enempää kuin mitä jo teen. Ensi viikolla menen labraan ja seuraavalla viikolla on aika lääkärille. Kun on niin paljon jo ennestään kaikenlaisia nivel- ja muita kipuja, niin statiinien lisääminen lääkearsenaaliin ei tunnu kovin houkuttelevalta. IL kyllä lohdutteli, että ei kaikille tule mitään sivuoireita. No, katsotaan sitten, mitä ne arvot ovat, kun saa "viralliset" tiedot.

Käytin tässä toissapäivänä piiiitkästä aikaa KK:n kalorilaskuriakin. Pitäisi painoa ainakin saada hiukan tippumaan ja vatsanympärystä pienenemään.

Me emme nyt ole tilanneet mitään matkaa vielä talveksi, kun tuo vanhempieni tilanne on vähän epävakaa. Pakko olla jotenkin apuna, jos isäni pääsisi tammikuun alussa siihen tekonivelleikkaukseen eikä päivämäärääkään ole vielä varmistettu.

Tänään koti-ilta Ruuanlaittoa ja varmaan vähän viiniä

Menemme sitten isänpäivänä "lastemme" kanssa vanhempieni luokse. Ruuat viemme mennessämme.

Toivotan oikein mukavaa isänpäiväviikonloppua kaikille

Terveisiä Amsterdamista, vaikka olemme olleetkin jo kotona viikon!

Matka meni todella hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Saavuttuamme perjantaina kymmenen kieppeissä perille ajoimme ensin hotelliin tavaramme ja lähdimme kanavaristeilylle. Olemme tehneet sellaisen jo parikin kertaa aikaisemmin, mutta ainahan se on hauska nähdä kaunista kaupunkia ja syödä maittava lounas.

Saatuamme huoneet meillä oli parisen tuntia aikaa ennen lähtöä Pasta e Basta-ravintolaan. Vaikka olimme syöneet risteilyllä, niin kyllä ruoka maistui, varsinkin kun se koostui monenlaisista pienistä herkuista eikä tullut edes ähky. Ravintolan erikoisuus ovat tarjoilijat, jotka ovat koulutettuja laulajia. Siinä tarjoilun ohessa he vuorotellen lauloivat meille niin klassista kuin viihdemusiikkiakin. Erinomainen konsepti ja pohdiskelimme miksei Suomessa kukaan ole keksinyt sellaista. No, ehkäpä meillä artistit ovat liian omanarvontuntevia, jotta he "alentuisivat" tarjoilemaan!

Lauantaina lähdimme aamiaisen jälkeen ajamaan kohti Haagia, jossa meille tarjottiin toinen kulttuuripläjäys eli Anastasia-musikaali. Matkalla bussissa laitettiin pyörimään Disneyn animaatioelokuva suomalaisin dubbauksin, jotta saimme hieman käsitystä siitä, mitä musikaali sisälsi. Kuten taisin jo aiemmin kertoa, esitys perustui DIsneyn elokuvan pohjalta tehtyyn Broadway-musikaaliin, jossa osa lauluista oli elokuvasta ja sen lisäksi siihen oli sävelletty lisää musiikkia. Esityskieli oli ihanasta krohahateleva hollanti, josta en tietenkään ymmärtänyt mitään lukuunottamatta jokusta saksankielestä tulevaa sanaa. Kaikki kuitenkin lauloivat todella hyvin, lavastus oli upea ja niin oli puvustuskin. Tarina sinänsä pohjasi historiallisiin tapahtumiin, joten siinä mielessä seuraaminen ei ihan mahdotonta ollut.

Päivään ei kuulunut ruokailua, muttemme jaksaneet lähteä etsimään ruokapaikkaa, vaan kävimme lähimarketissa ostamassa potun punkkua, leipää, juustoa ja salamia, jotka pistelimme hyvällä ruokahalulla suihimme hotellihuoneessa. Illemmalla istuksimme muutamien matkalaistemme kanssa hotellin baarissa ja nautimme jokusen drinkin.

Sunnuntaina lähdimme hotellista puolen päivän aikaan vajaan tunnin ajomatkan päässä olevaan Zaanse Schansin kylään, jossa tutustuimme puukenkien, juuston sekä sinapin valmistukseen sekä kiertelimme kauniissa vanhoissa rakennuksissa, joissa oli kaikenlaista käsityöläistoimintaa sekä ihastelimme tuulimyllyjä. Alueella kuljeskeli vapaana monen näköisiä kanoja sekä aitauksissa vuohia ja lampaita. Meille jäi aikaa myös lounaalle ja minä valitsin kinkku-juusto paahtoleivän kahvin kera ja meirämmiäs nautti ohrapirtelön Ostimme pari pientä juustoa ja pikkiriikkisen purkin sinappia emmekä sortuneet puukenkiin tai Delftin posliiniin!

Loppujen lopuksi olimme kotona maanantain vastaisena yönä puoli kahden kieppeillä, pesimme hampaat, painuimme punkkaan ja uni maistuikin melkein puolille päivin. Sähköpostiin oli tullut ilmoitus, että matkan kunniaksi meillä olisi mahdollisuus nähdä ilmaiseksi tiistaina Riivaajat Frenckellin näyttämöllä ja olihan siihen tartuttava siitäkin huolimatta, että keskiviikkona meillä oli liput Notre Damen kellonsoittajaan! Muutama matkakaverimme oli jo aiemmin ostanut liput Riivaajiin, kun niitä myytiin klubilaisille 15 eurolla ja heitä luonnollisesti hieman harmitti. Meillä se ei ollut ollut lainkaan suunnitelmissa, mutta vaikken niin hirmuisen innostunut venäläisistä klassikoista olekaan, niin olihan se esityksenä hyvä. Markus Järvenpää, joka ei entuudesta ollut minulle tuttu, veti esityksen sujuvasti yksinään ja olihan siinä tavallaan joitakin yhtymäkohtia nykyaikaankin, kun jonkinlaista vallankumousta ollaan vähän joka puolella tekemässä!

Minä, joka aina kehun sillä, etten koskaan sairasta, aloin potea kurkkukipua keskiviikkona ja sitä seurasi hirveä hevosenyskä. Onneksi yskä alkoi vasta torstaina, etten ollut häiriöksi Notre Damessa. Olin varannut meille influenssarokotukset perjantaiksi ja minäkin saatoin sen ottaa, kun minulla ei ollut kuumetta. Yskin yhä melkoisesti, mutta hieman se on alkanut osoittaa rauhoittumisen merkkejä. Viime yö oli kyllä hankala ja laitoin itselleni korkeamman päänalusen, joka vähän helpotti hengittämistä.

IL, kauhea tuo naapurisi tapaturma! Meirämmiäs on jo pidemmän aikaa suunnitellut mökillä käyntiä, kun edellisesti on jo kai kolme vuotta, enkä millään haluaisi päästää häntä sinne yksin, kun koskaan ei ole takeita, mitä hän saa päähänsä. Olen kyllä ehdottomasti kieltänyt häntä kiipeämästä katolle tai tikkaille ylipäätään, mutta eihän noista miehistä koskaan tiedä!

Muori, sinulla on melkoiset pyöritykset käynnissä ja hyvä niin. Onneksi sait hyvät lähetteet ja sitä kautta myös pikaiset tutkimukset. Toivottavasti kaikki sujuu parhain päin.

Tiinuliinu, kiitos hauskoista matkakertomuksistasi. Sinulla on todella kirjoittamisen taito!

Toivotan kaikille poteville paranemista ja kaikille mukavaa viikonloppua, vaikka se harmaa onkin

Moi mimmit! Minä kävin Naapurinmiehen kanssa perjantaina Kotkassa. Ensin äitipuolellani, jota olen aina kutsunut Keinoemoksi. Hän on jo 89, hieman dementoitunut, mutta pystyy asumaan yksin. Papiljotit oli ollut päässä ja koti oli yhtä siisti kuin ennenkin. Jutteli virkeästi, mutta ei jaksa enää pitkälle kävellä edes rollaattorin kanssa.

Hautausmaakierros seuraavaksi, äitini ja isäpuoleni sekä mummoni ja vaijani on haudattu eri hautausmaalle kuin isäni, joten ajeltavaa tuli. Käytiin samalla Sunilassa, jossa olen asunut 10-vuotiaaksi asti Alvar Aallon suunnittelemissa taloissa, joita siellä on toistakymmentä.

Ja lopuksi mentiin tervehtimään yhtä sukulaista, joka oli kahteen otteeseen pyytänyt minua käymään. Hänellä on syöpä molemmissa keuhkoissa ja nyt oli päästäkin löytynyt pesäke, siitä kohdin, missä on ihmisen mieli. Ei tiedä vielä, leikataanko ja jos, niin muuttuuko koko persoona. Juteltiin aika vaikeita ja surullisia asioita, mutta myös naurettiin vedet silmissä yhteisille muistoille. Haikeana lähdin pois, näenköhän häntä enää koskaan.

Tänään iloisempi tapahtuma,lähdemme kohta heviteinin 14-vuotissynttäreille.

Heipsan!

Kirjoittelin eilen pitkän tarinan, mutta kun piti lähettää, niin se vaan karkas jonnekin?

Poitsu oli viikolla ilmoittanut että lähtee mummolaan viikonlopuksi. Vanhemmat sitten soitteli ja kysyi tiedetäänkö asiasta jotain?
No ei tiedetty?

Vaari sitten eilen haki poitsun. Iloinen ja auttavainen 12v. Silitti pyykit ja leipoi pipareita.
Illalla saunassa vaari oli kaatanut loput löylyvedet päähänsä, johon poitsu oli sanonut että olet tosi ekologinen vanhus.
Vaari kysyi jälkeenpäin, että minkä ikäinen hänen mielestään on vanhus? Ei osannut sanoa, mutta vaari on kuulemma esivanhus.

Poika soitteli puoliltapäivin ja halus että lähdetään Tampereelle isänpäivälounaalle. En jaksanut lähteä, joten sovittiin treffit tuohon naapurikaupunkiin.
Syötiin siellä isänpäivälounas ja annettiin poitsu heidän mukaansa.

Ihan kivaa kun poitsu Jo itse päättää milloin tulee. Sanoi itsekin että hän nyt täällä käy joka viikonloppu. Yleensä tulee jos vanhemmilla jotain menoa.
Saa vielä ennen joulua tulla ja siivotaan yhdessä mökki. Joulu kuitenkin vietetään siellä, jos ei tuu mitään muutoksia.

Vettä sataa ja on pimeetä. Pimeyshän ei mua haittaa, olen marraskuun lapsi. Pitkittynyt vesisade kylläkään ei miellytä.

Hyvää isänpäivää kaikille