Muori, kiitos onnitteluista, vien perille. Karmale, hyvä että miniä on päässyt matkan alkuun, helpottaa sinun huoltasi.

Me olimme eilen Naapurinmiehen pojanpojan 11-vuotissynttäreillä. Poika riemastui, kun sai minulta mm. Espanjasta tuomaani tomaattihilloa, koska hän ihastui siihen kesällä ihan suunnattomasti. Suuret silmät vaan seurasivat vuohenjuustoleipiä, että riittääköhän minulle noiden ahmattien jälkeen enää toista leipää. On arempi kuin muut pojat.

Tapasin lisää sukulaisia. Sikäli oli kiva juttu, että Miehen miniän isä on myös leski ja hänkin toi nyt juhlaan naisystävänsä. Siellä me mummonkorvikkeet istuimme ja ihmettelimme. Pienin Mienen lapsenlapsista (9) ryntäsi suoraan syliini ja alkoi pulputtaa asioitaan. Isommat esittelivät 3D-tulostimella tekemiään taideteoksia ja piirustuksia. Tunnelma oli mukava, olen niin onnellinen, kun minut on hyväksytty Miehen sukuun omana itsenäni. Sain jopa tuliaisia tyttäreltä, jonka perhe oli syyslomalla Thaimaassa kuin myös pojalta, joka oli perheineen Lontoossa!

Vaan nyt kaupungille, Downton Abbey odottaa!

Hienoa Karmale, kyllä nyt saa koko perhe huokaista jo helpotuksesta, ja lopullisesti sitten kun on Suomessa.

IL, ihana juttu nuo uudet sukulaiset, sydän.

Olisivatpa Anin sukulaiset samanlaisia. Huokaus. Tytär ei vastannut lopultakaan kolmeen ystävälliseen viestiini. Puolimököttää Anille. Toinen poika pitää Anille mykkäkoulua, kun Ani ei totellut komentelua. Ex ei halua nähdä minusta vilaustakaan. Luulin meneväni muina lääkäreinä exän kanssa kahville!
Mikä suku.
Onneksi omat penskat suhtautuvat jo positiivisesti Aniin.

Karmalelle terveisiä. Muista kahvilupaus.

Kiitos Kosh. Jonain päivänä vielä yllätän sut

Minäkin panen oman lusikkani soppaan keskustelussa raha-asioista.
Meillä on vähän samantapainen tilanne kuin IL:llä, joten olen mielenkiinnolla lueskellut kirjoituksianne.
Minä olen ehdotellut etämiehelle että minä ostan ruoat kun ollaan luonani ja hän taas ku ollaan hänen luonaan. Jostain syystä hän kuitenkin tyhjentää jääkaappinsa muka pilaantuvat tavarat lähtiessään luokseni. Minä en vain ymmärrä miksi sieltä kylmälaukusta löytyy myös tuoretta lihaa, kalaa sekä juomia yms. jotka säilyvät pitkään. Niimpä minä "kostoksi" vien myös jääkaapista kasviksia ja muuta herkästi pilaantuvaa sekä leivon ja ostan kaupasta jotain extraa menessäni savoon. Hölmöähän tällainen varustamien on, mutta kumpikin haluaa kantaa oman kortensa kekoon ruokahuollossa eikä hämäläisen miehen tapoja niin vain muuteta.
Kulttuuririennot maksamme kumpikin omilla rahoillamme. Molemmat olemme muuten aika tarkkoja rahan käytössä, kun kummankaan tulot eivät ole kummoiset.

Minä olen mennyt melkoista haipakkaa viime ajat. Reiluun viikkoon mahtuu kahdet hautajaiset, yksi pitopalvelukeikka, käräjät, kokoustamista, pihatöitä, käynti Viipurissa sekä etämiehen mökin talvikuntoon laitto.
Kansalaisopistossa oli syysloma viime viikolla, en kyllä olisi ehtinyt siellä käymäänkään muualla liehuessani.

Tänään olen ottanut vähän rauhallisemmin ja pysytellyt omalla kylällä.
Nyt on lumi maassa ja loput pihatyöt saavat odottaa puolestani vaikka ensi kesään jos kelit eivät lämpene. Jostain syystä puista lähtivät lehdet paljon tavallista myöhemmin. Kirsikkapuussa ja verivaahterassa on vieläkin paljon lehtiä jäljellä.
.
Toivottavasti Kipa malttaa vielä rajoittaa ahertamistaan että leikkausjälki paranee kunnolla. Nyt on luvattu kylmiä kelejä tälle viikolle joten mikäli menette suunnitelmien mukaan mökille niin siellä saattaa olla liukasta joten muistathan varoa askeleitasi. Tässä asiassa olen asiantuntija koska olen liukastellut useita kertoja joka talvi. Lihaksia on repeytynyt, mutta luut ovat toistaiseksi säästyneet ehjinä.

Karmalen miniän pikaista paluuta kotiin toivon minäkin. Onneksi matka on jo alussa.

IL on niin elämänmyönteinen ja omatoiminen ihminen että ei ole mikään ihme että jälkikasvukin pärjää hyvin ja kahmii palkintoja reiluudesta.
Hienoa että naapurinmiehen suku on ottanut sinut hyvin vastaan. Heissä olisi kyllä jotain vikaa jos niin ei olisi.

Japenan elämässä tuntuu edelleen riittävän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Äitisi tilanne vielä lisää taakkaa. Voimia sinulle.

Ei tunnu Muorikaan hiljentäneen vauhtiaan. Kiva että ehdit kuitenkin silloin tällöin ilmoittelemaan itsestäsi.

Tällä viikolla aion osallistua kaikkiin varaamiini kansalaisopiston kursseihin koska ensi viikolla tulee taas tauko sillä lähden etämiehen kanssa viiden päivän kylpylälomalle kotimaahan. Me emme uskaltaneet varata ulkomaanmatkaa kun olen leikkausjonossa sekä ylä- että alapään takia, eikä ajankohdista ole vielä mitään tietoa. Hoitotakuuaika menee umpeen toisessa leikkauksessa tammikuussa ja toisessa maaliskuussa.

Tänä aamuna oli kiva herätä kun oli jo valoisaa. Osan valoisuudesta toi illalla satanut lumi.

Valoisaa mieltä teille kaikille vuodenajasta huolimatta. Voimia niitä tarvitseville ja paranemista sairastaville.

No moi,

ei mun pitänyt tänne kirjoittaa ennen kuin Espanjasta mutta Downton Abbey -elokuva kirvoitti kielenkannat.

Tv-sarja oli aikanaan supersuosikkini. Epäilin jo jossain vaiheessa maailmankuvani vääristyvän. kun en katsonut telkkarista muuta kuin uutiset ja A-studion, Avaran luonnon ja Downton Abbeyn. Sitten kun DA loppui, käsitykseni maailmasta saattaa olla vielä kieroutuneempi kun katson vain noita kolmea ensin mainittua.

No hyvä että olin katsonut tv-sarjan (muutamat osat kahteenkin kertaan, etenkin ne jotka yhtenä talvena tulivat Espanjan telkkarista ihan satunnaisessa järjestyksessä ja tietenkin dubattuina!) sillä hahmojahan ei elokuvan alussa liiemmin esitelty vaan he marssivat katsojan eteen kartanon salissa ja keittiössä ja missä nyt kukakin osuivat puuhailemaan.

Joitakin uusia kiintoisia sivuhenkilöitäkin filmiin ilmaantui, kuten esimerkiksi Englannin kuningaspari joka kunnioitti vierailullaan Downton Abbeyta yhden yönseudun, ja siitäpä sitten syntyi aika revohka. Lisäksi muutama nuorenpuoleinen sinkku, joista katsoja tietysti alkoi aavistella pareja parittomille.

Mä olin kyllä luullut, luettuani siitä että sarjan jatkoksi aiotaan tehdä elokuva, että se sijoittuisi johonkin toiseen aikaan kuten esimerkiksi toiseen maailmansotaan tai sen jälkeisiin pulavuosiin jolloin kartanon lapset alkaisivat olla aikuisia ja uusi aika tekisi muutenkin tuloaan.

Vielä mitä: remmissä oli ihan koko vanha jengi, sitä ihanaa riivinrauta-isoäitiä (Lady Violet) myöten. Ja puvuista, autoista ym. päätellen elettiin edelleen kaksi-, korkeintaan kolmekymmenlukua.

En nyt aio spoilata mahdollista leffaelämystänne juonipaljastuksilla. Sanonpahan vain, etten oikein tiennyt, katsoinko komediaa vai tragediaa. Molempien aineksia elokuvassa nimittäin oli. Ja tämän siis totean positiivisessa mielessä.

Downton Abbey on siis leffana semmoinen suloinen tunteisiin vetoava aikuisten satu, jossa oli ihania maalaismaisemia, komeasti kalustettuja saleja ja tunnelmallisia budoaareja, hieno vanha englantilainen kylänraitti ja mitäpähän vielä.

Pelkästään pukujen takia olisi kannattanut istahtaa katsomoon - nehän ovat tv-sarjassakin olleet aivan mahtavia. Entäs hatut - muutaman kerran jo meinasin tönäistä vieressäni istuvaa IL:ää ja kuiskata että tuommoinen mulle! (Vaikka en kyllä käsitä, missä hattua käyttäisin. Ruuhkaisessa ratikassahan se on lähinnä tiellä, ja veneillessä meinaa lentää mereen!)

Leffaseurana mulla siis oli IL jonka kanssa on aiemminkin nähty valkokankaalla yhtä sun toista. Ja Naapurinmies, joka väitti ettei ollut nähnyt telkkarista sarjaa lainkaan. Jaksoi silti istua koko kaksituntisen pitkästymistä valittamatta.

Juoni on vähän höttöinen mutta kyllä sitäkin kotitarpeiksi leffasta löytyy. Ja jos pukuloisto nappaa, niin tämä on teidänkin leffanne!

Tiinuliinu, Naapurinmies istui sen takia niin mukavasti pitkästymättä, koska torkkui osan aikaa. Mä välillä tökkäsin ja salaa kädestä puristin. Elokuva oli minun mielestäni niin valloittava, että katselisin uudestaankin. Ja loppu sellainen, että salaa pyyhittiin Tiinuliinun kanssa kyyneleitä ja naurettiin sitten itsellemme.

Mä tarjosin italialaisessa ravintolassa Miehelle ruoan, kun jaksoi olla kaverina leffassa. Hän söi maksapihvit ja minä tattirisoton,molemmat suussa sulavia, jaoimme toisillemme. Naapurinmies kommentoi elokuvaa, että olihan siinä muutama toimintakohtauskin, kun kuningas yritettiin ampua ja niin ala- kuin yläkerrankin väki juonitteli, mutta tanssiaiskohtauksissa hän torkahteli. Ja jotenkin siinä kävi niin, että lupasin lähteä puolestani katsomaan jotain Miehen haluamaa toimintaelokuvaa, apua!

Huomista en odota innolla, kun on mentävä hammaslääkäriin. Aloitetaan taimmaisen ylähampaan kruunutushommat. Ja tässä se kruunu ei ole yhtään niin kiva kuin elokuvassa!

Joissakin elokuvateattereissa on niin mukavat penkit, että väkisinkin alkaa torkuttamaan. On se kumma, kun kotona ei saa unen päästä kiinni!

Lauantaina oltiin tyttären, miniän ja miniän sisaren kanssa Tapiolasalissa kuulemassa Tenorit viihteellä -konserttia. Konserttia säesti lohjalainen Arriba -orkesteri, joka esiintyi välillä itsekin. Soitto oli rytmikästä lattaria ja hyvin viihdyttävää. Oli hauska huomata, miten erilaisia tenorit olivat. Jyrki Anttila oli vilkas ja hauska velikulta, Tomi Metsäketo kuin italialaisrakastaja ja Petrus Schroderus jäyhä peräpohjalainen poliisi, joka seisoi tumput suorina ja lauloi komeasti ja kovaa. Tenorit itsekin välillä vitsailivat toisilleen. Jotenkin silti jäi tunne, että yhteisharjoituksia oli ollut kovin vähän, kun sattui pieniä epäselvyyksiä lauluvuoroista ym. Vieressäni istui kaksi tosi fania, iältään ehkä 80+. He eläytyivät melkein häiritsevästi; taputtivat ihan omia aikojaan ja hihkuivat yhteistaputusten aikana.

Sunnuntaina kävin Peijulin kanssa kirjamessuilla, mutta emme ostaneet mitään. Lahjakirjat löytää helpommin kirjakaupasta. Peijuli oli lukenut joitakin kirjoja, joita hänelle ehdottelin ja olisin ostanutkin. Yleisöä ei ollut mitenkään hirveän paljon. Lounaallekin pääsi lähes jonottamatta ja ravintolassa oli tyhjiä pöytiä. Enpä vain sattunut näkemään Tiinuliinua.
Mies valmisti sillä aikaa lasagnea ja lapset perheineen tulivat meille syömään.

Eilen sitten päätin taas aloittaa kuntosaliharjoittelun, jonka uhkaava flunssa kuukausi sitten keskeytti. Kylläpä väsyin. Piti ottaa päikkärit. Tänään vietin ihan kotipäivää.

IL, onnea teinipojan palkinnosta! Muistan itse, kuinka sykähdyttävää oli, kun Keijuli sai tanssistipendin muutama vuosi sitten.

Japenalle tsemppiä äitisi sairastaessa! Kipa ja Muori muistakaa myös levätä! Ja kaikki muutkin, olette ajatuksissani.
Hyvää mieltä ja terveyttä kaikille!

Miniä oli päässyt aamulla lentämään Beirutiin ja nyt koneessa matkalla Dohaan. Koti lähestyy kaiken aikaa. Vielä on matkaa jäljellä. Voi olla perjantaina jo kotosalla?
Ja sori kun nyt ajatuksiin ei mahdu muuta tällä hetkellä.
Kunhan pääsee kotiin, niin voi ehkä muutakin ruveta ajatteleen?

Mukavaa iltaa kaikille