Tervehdys ystävät!
Hvyä, että IL on toipunut flunssastaan ja Kipalla takana onnistunut leikkausreissu. Ja kaikkea mukavaa muillekin Olen tässä lueskellut taaksepäin kirjoituksianne.

Taas on reissu tehty paatille. Tällä kertaa oltiin kaksi viikkoa reissussa. En nyt viitsi kirjoitella pitempää tarinaa kun se olisi aika samanlaista kuin kesällä Säät oli vaihtelevia, suunnilleen joka toinen päivä sateli ja yhtenä päivänä satoi vähän enemmänkin. Meillä on hyvät sadevaatteet, joten sade ei ole ongelma. Sää oli kuitenkin lämmin, joka päivä noin 14-16 astetta. Eli ihan kiva syyssää. Yksi junamatka tehtiin Cornwallin rannikolle, Dartmouthiin ja samalla reissulla tutustuttiin vähän Paigntoniin jatkoyhteyttä odotellessa. Kivoja pikku rannikkokaupunkeja kumpikin.
Nyt sitten katsellaan jo lentolippuja joulureissulle.
Sitä ennen on parin viikon päästä matka pohjoiseen, Kemijärven tienoille, veljen vaimon synttäreille. Heillä on siellä päin vapaa-ajan asunto ja juhlat on sitten siellä. En olekaan siellä vielä käynyt, vaikka se on heillä ollut jo monta vuotta, joten on hauska mennä tutustumaan seutuun.

Miehen tytär on saamassa vauvan ihan näinä päivinä, joten ehkä tehdään reissu pääkaupunkiseudullekin ennen joulua. Ja minun tyttäreni on viimein pääsemässä muuttamaan uuteen kotiin miehensä kanssa. Muutto on viivästynyt puoli vuotta ja nyt joulukuun alussa he viimein pääsevät muuttamaan.

Nyt on uunissa valmistumassa sunday roast kasvikset, joten pitänee mennä tekemään kastiketta. Minäkin tykkään uunikasviksista, erityisesti palsternakka on minun mieleen. Tällä kertaa uunissa muhii perunat, porkkanat ja palsternakat. Ruusukaalit kypsennän höyryssä.

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille.

Tervehdys

Karmale toivottavasti miniäsi pääsee sitten ensi viikolla turvallisesti kotiin Kertakaikkisen kauhea tilanne siellä päin maailmaa (ja monessa muussakin suunnassa )

Menna voin kuvitella harmituksesi pitkän tekstin katoamisen vuoksi. Välillä toimi melko moitteettomasti tuo "itsestään tallennus", niin että ei heittänyt ketjun alkusivulle. Yhdessä vaiheessahan teki aina niin. Silloin sitä oppikin melkein vaistomaisesti tallentamaan tekstin. Viisainta tehdä taas niin jatkossa, jos vain muistaa.

Tiinuliinu, sinulla taitaa ollakin lyhyt matka pohjoismaiden suurimpaan kauppakeskukseen. Näin sitä tituleerattiin jossakin. Vaikka en olisi leikkauksen jäljiltä ollut toipilas, niin en kyllä olisi mennyt avajaispäivän ruuhkiin. Siippaani ei olisi saanut silloin sinne edes suurta maksua vastaan . Sitä kovasti nyt lehtien palstoilla mietitään, miten kaikkiin kauppakeskuksiin riittää asiakkaita. Käykö nyt niin, että keskustan kivijalkamyymälät kärsivät, jos siellä vielä asioivat siirtyvät näihin kauppakeskuksiin. Uudessa Triplassa ainakin parkkimaksut ovat korkeat. Sinänsä on kyllä kätevää asioida kauppakeskuksessa sateella ja pakkaskeleillä, kun voi jättää auton lämpimään ja kuivaan parkkihalliin ja voi itsekin vielä kuivin jaloin asioida useammassa kaupassa samalla kertaa. Mikkelissä joskus kovilla vesisateilla kaipaan tätä mahdollisuutta. Siellähän Prisma ja Cittari ovat kyllä saman katon alla, mutta parkkipaikat ulkona, niin että sateella kaikki kastuu. Onneksi emme ole sentään sokerista

Japena onpa hyvä, että saatte aina välillä hengähdystaukoa. Voi, kun ikävää tuo yhden lapsen näpistäminen. Miten tuollaiseenkin tarttua, jos toinen ei edes tunne katumusta ja kun ei kuitenkaan ole kyse omasta lapsesta Voimia ja jaksamista teille upean työnne kanssa.

Kivikasa, te varmaan seuraatte mielenkiinnolla Brexitin etenemistä, kun reissaatte niin usein Suomen ja Englannin välillä. Tuntuu aika loputtomalta väännöltä, kun taas tuli mutka matkaan eikä asiasta voitu edes äänestää....

Kiitos vielä paranemistoivotuksista. Kyllä tässä ilmeisesti vointi pikkuhiljaa paranee. Perjantaista lähtien olen ollut ulkona lenkillä päivittäin. Juuri tulimme siippani kanssa Pitkäkoskelta, jonne menimme autolla. Periaatteessa sinne voisi kävelläkin, mutta en voi vähiä voimia leikkauksen jälkeen (ja muutenkin selän suhteen) "uhrata" asfaltilla kävelyyn, kun sielu halajaa metsään. Upeissa maisemissa joen vartta kahta puolen tänään kävelimmekin. Vanhaa suojeltua metsää. Kyllä oli kaunista, kun oli vielä sellainen väriloisto ympärillä. Ihana syksyn tuoksu lahoavista puista ja lehdistä. Helppo hengittää, kun ilmassa niin paljon kosteutta. Lämmintä, yli 10 astetta eikä käynyt edes tuulen vire. Täydellinen ulkoiluilma

Olen myös vähän heilutellut jo imuria.... tänään vaihdoimme lakanat. Siippani kävi puistelemassa täkit yksin - sellaiseen hommaan en vielä pysty. Enkä oikein kyykistelemään enkä kurottamaan mitään lattialta. Ihana siippani pesi perjantaina loput ikkunat ja eilen kylppärin ja vessan. Niihin en vielä taivu. Seisaallaan on ihan hyvä olla, autoon kömpiminen on vaikeaa - pitää ottaa kädellä kiinni oven yläpuolella olevasta "kahvasta". Sohvalle ja sänkyyn meno vielä vaikeaa, mutta leikkaushan oli vasta tiistaina. Sitä olen ihmetellyt, että käytäntö haavan hoidossa on muuttunut. Ennen piti aina suihkutella haavaa - nyt sanottiin, että ei mielellään sitä saisi tehdä Ihmettelin Haava ei ole kauhean iso, mutta kirurgilla on ollut varmaan viitonen käsitöissä, niin rumaa jälkeä on jäänyt tikkien laitosta. Sinänsä sillä ei minulle ole mitään merkitystä, tärkeintä vaan, että haava ei tulehtuisi ja paranisi hyvin, että pääsisin pian mökille saunomaan ja vihtomaan

Mukavaa sunnuntain jatketta ja kivaa alkavaa uutta viikkoa

Tervehdys!

Uusi viikko taas alkoi eikä entisenkään vilahdusta juuri huomannut! Muuten ei mitään ihmeempää ollut, mutta lauantaina kävimme katsomassa Stephen Kingin romaaniin perustuvan näytelmän Piina. Se oli piinaava! Muistan pitäneeni kirjasta ja olen nähnyt elokuvankin, jossa pääosissa olivat James Caan ja Kathy Bates. Varsinkin Bates teki roolin hyytävästi. Täällä naisroolissa oli Mari Turunen ja miesroolissa Esa Latva-Äijö, joka esitti erinomaisesti tuskaista auto-onnettomuuden uhria. Esitys oli päivänäytös ja menimme sen jälkeen Teatterin yläkahvilaan katetulle buffet-päivälliselle. Teema oli ranskalainen Notre Damen kellonsoittajan mukaan. Siihen kuului useita herkullisia alkupaloja ja lämpimäksi ruoaksi kukkoa viinissä, joka oli suussa sulavan mureaa ja maukasta. Aterian kanssa "tuhosimme" pullollisen ranskalaista punaviiniä ja kahvin kanssa konjakit ja amarettot

IL, varmaankin näin myöhemmällä iällä aloitettu parisuhde on kaikin puolin helpompaa, kun on jo ehtinyt kertyä monenlaista kokemusta eikä ole mitään erityisiä ennakko-odotuksia. Itse ehdin elellä parikymmentä vuotta poikamiestyttönä enkä ollut mitenkään aktiivisesti hakeutunut parisuhteeseen, kun ei ollut lapsiakaan tarkoitus tehdä. Me sitten meirämmiähen kanssa ehdimme kaikessa rauhassa työn ohessa tutustua toisiimme ja vaikka tänne Tampereelle muutettuamme hieman jännitin yhteenmuuttoa, kun olin niin pitkään elellyt itsekkäästi itsekseni, niin hyvinhän se kaikki sujui. Olihan se tavallaan ihan mukavaa vaihtelua yksinelämisen jälkeen eikä meillä ole mitään sen kummempia ongelmia ollut, mitä minä nyt aina välillä kiristelen hampaitani ja yritän kouluttaa meirämmiäs-parkaa

Mekin olemme seuranneet Ensitreffit alttarilla ihan alusta saakka ja on ollut mukava todeta, että on sieltä jokunen pari pysynyt yhdessä. Noita ahdistuksia mekin olemme hieman ihmetelleet, kun kaikki ovat kuitenkin alusta lähtien tienneet, mihin ovat lähteneet. Onhan se tietenkin outoa muuttaa yksiin uppo-oudon ihmisen kanssa ja sitten on vielä kamerat ja kaikki, mutta eihän kameratkaan siellä koko aikaa ole, joten on heillä ollut omaakin aikaa tutustua toisiinsa. Anniina ja Ville vaikuttavat todella lupaavilta, mutta ne kaksi muuta paria ovat kyllä keränneet päällensä melkoisia paineita, joten saa nähdä miten käy.

Elfa-korisysteemi on ollut nyt tori.fi:ssä suunnilleen kolme viikkoa myytävänä, mutta kukaan ei ole ottanut yhteyttä. Ilmoitusta on kyllä katsottu yli 400 kertaa. Pudotin tänään hinnan 180 euroon, jos se tuntuisi houkuttelevammalta. Myynnissä olevan kokonaisuuden hinta tällä hetkellä ostettuna nousee liki 500 euroon, joten en minä siitä paljoa pyydä. Joku teistä saattoi huomata, että jaoin ilmoituksen facebookissakin, kun ajattelin, että aika moni kaverini asuu Pirkanmaalla, mutta eipä ottanut tuulta purjeisiin. Kannattaisi ehkä kokeilla vielä julkisena ilmoituksenakin.

Torissa on myynnissä useampikin elfa-systeemi ja katselin, josko olisin löytänyt sopivan kokoista eteisen kaappiin, kun nämä meillä olevat ei siihen mahtuneet, mutta kaikki olivat samaa syvyyttä kuin meilläkin. Jotenkin en oikein raaskisi lähteä ostamaan kaupasta uutta, joten taidanpa vain kasata vanhan kaapin takaisin, niin saisin ainakin romut eteisen lattialta ja tuolilta pois!

Parin viikon päästä lähdemme sitten teatteriklubin matkalle Amsterdamiin. Meillä on siellä taas kaksi esitystä, joista ensimmäinen on Pasta e Basta-nimisessä ravintolassa oleva jonkinlainen Pavarottiin liittyvä musiikkiesitys ja toinen on Haagin Circustheaterissa musikaali Anastasia, joka perustuu tarinaan Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II oletetusta tyttärestä. Alunperinhän siitä tehtiin animaatiomusikaalielokuva ja sittemmin Broadway-musikaali, jonka ensi-ilta oli vuonna 2016.

Mustikkaposki, minäkin olen ollut koko ikäni kuuhullu, vaikka muuten kyllä nukun todella hyvin. Nuorempana saatoin valvoa kolmekin yötä täydenkuun aikaan eikä silloin kannattanut pyöriä sängyssä. Minulla oli ns. kuutamolukemista eli dekkareita ja rakkausromaaneja, joskus kuuntelin pimeässä kuulokkeilla musiikkia tai tein käsitöitä. Nyt vanhemmiten täysikuu on vaikuttanut vähemmän enkä esim. viimeksi huomannut mitään vaikutusta, vaikka tiesin etukäteen, milloin täysikuu on. Yleensähän tutut kommentoivat kuuhulluuttani sillä, että tiesin milloin täysikuu on ja siksi se vaikutti. Pääsääntöisesti kuitenkin olin valvonut tai nukkunut pienissä pätkissä ensimmäisen yön ja nähnyt vasta seuraavana aamuna kalenterista, että on täysikuu. Ja äitini kertoi, että pienenä nukuin paljon levottomammin täydenkuun aikaan, vaikken taatusti tiennyt siitä mitään! Omituisinta tässä on se, että vaikka olin valvonut useammankin yön, en kuitenkaan ollut väsynyt. Sitä vastoin jos nukkumiseni häiriintyi vaikkapa naapureiden metelöinnin vuoksi, olin seuraavana päivänä ihan sippi!

Eipä tässä sitten muuta tällä kertaa. Nyt kyllä tallennan kirjoitukseni ensin, ettei käy samalla tavalla kuin viimeksi. Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille

Olen jotenkin väsähtänyt Lontoon reissun jälkeen, ja kun vielä öisen kotiinpalun jälkeisenä päivänä oli kuoromme 15-vuotisjuhla.

Olimme hämmästyneitä, miten Lontoon Heathrow'hin saapuminen oli kuin 70-luvun New Yorkissa. Ennen lentokentältä on EU-kansalainen päässyt ulos ilman mitään vaikeuksia. Nyt oli ankara passintarkastus ja kuulustelu. Alle 12-vuotiaiden lasten perheiden piti mennä tietylle virkailijalle, jolle minäkin sitten tyttären ja Keijulin mukana siirryin. Keijulilla oli isänsä sukunimi, joten virkailija ei ollut uskoa häntä lailliseksi lapseksi, vaan kysyi tyttäreltä, millä tämä voisi todistaa olevansa äiti. Olisiko esim syntymätodistusta . Minä aloin jo hiiltyä tilanteesta. Pitäisikö Dna-näyte antaa? Lopuksi mies kysyi vielä lapselta, että Who is your mother? Can you show your mother, jolloin Keijuli näytti äitiään. Pojan perhe pääsi vähemmällä.

Sitten alkoikin pitkä ja rasittava metroseikkailu. Keltainen linja oli jostakin syystä kokonaan pois käytöstä, mutta asia selvisi vasta kolmannella asemalla. Oli raskasta kulkea painavien laukkujen kanssa ylös ja alas metroverkostoa. Lopulta jäimme Victoria-asemalla pois ja rupesimme etsimään sopivaa bussia. Sellainen tulikin viimein. Hotelli oli Lontoon Cityssä, koska poikani perhe oli tykästynyt siihen aiemmilla matkoillaan.

Blackfriarsin aseman edessä odotti ainakin 7 poliisilaitoksen miehistönkuljetus-bussia valmiusasemissa. Kun illemmalla sitten kävelimme Trafalgar Squaren ja Leicester Squaren tienoilla, oli jokaisessa kadunkulmassa neljä poliisia. Mitään levottomuuksia ei onneksi kuitenkaan tullut.

Kivaa oli. Tytär oli ostanut musikaaliliput Roald Dahlin kirjasta tehtyyn musikaaliin Matilda. Uskomattomia lapsia ja erityisesti tietenkin pääosan esittävä tyttönen. Tykkäsimme kaikki, tai emme sentään kaikki, vaan Isoveli oli isänsä kanssa elokuvissa (en nyt muista nimeä) ja olivat tyytyväisiä hekin.

Lontoon museossa (ei siis British Museumissa) kävimme myös. Se on yksi lempimuseoistani siellä, ei liian laaja, vaan ihan Lontoon kaupungin historiaa kuvaava roomalaisten ajoista nykypäiviin. Innostuimme myös ostelemaan kaikkea kivaa. Tate Moderniin aioimme mennä, koska emme ole siellä käyneet, mutta emme sitten ehtineetkään.

Minua ilahdutti, kun lapset osasivat asioida englanniksi. Keijulikin (10 v.) kysyi myyjältä jonkin pikku tavaran hintaa .

En ymmärrä, miksi vatsani aina reissun 3. tai 4. päivänä alkaa kapinoida. Tulee jotenkin huono olo, vaikka valmistaudun etukäteen jo kotona nauttimalla maitohappobakteereja, enkä matkalla syö mitään epämääräistä. Muilla ei ollut minkäänlaisia vatsavaivoja.

Neljän päivän aikana tuli käveltyä joka päivä n. 10 km ja 15-20 tuhatta askelta. Poikani ihmetteli kävelykuntoani, koska en saanut jalkoihini mitään vaivoja. Salaisuus oli kahdet mukavat kengät, joita käytin vuorotellen.

Paluumatka tapahtui laajarunko-koneella. Pitkään aikaan ei sellaisia ole Euroopan reiteillä käytetty. Jokaisella oli oma näyttöruutu, ja Keijuli katsoikin Toy Story 4 -elokuvaa. Minun silmilleni etäisyys ei ollut lainkaan sopiva, enkä katsonut mitään. Kun kone alkoi laskeutua, iski pääni läpi aivan infernaalinen kipu. Luulin saavani aivoverenvuodon, että aikani oli nyt tässä. Tytär irroitti lentokorvatulppansa korvistaan ja laitoin ne itselleni sekä hieroin päätäni. Vähitellen kipu helpotti.

Kello taisi olla kahden maissa, kun pääsin nukkumaan. Seuraavana päivänä oli Karakallion laulajien 15-vuotisjuhlakonsertti. Oli tosi kivaa esiintyä vähän hienommissa asuissa (musta asu ja sähkönsininen huivi, miehillä valkoinen paita, sininen solmio ja liivi). Mieskin tuli kuuntelemaan, samoin tytär ja miniä Keijulin ja Peijulin kanssa. Mies näytti jotenkin surkealta, ja kyselinkin alakulon syytä. Hän oli masentunut nähtyään yleisössä hoivakodin asukkaita, ja pyysi, ettemme laittaisi häntä sellaiseen. Se ei nyt ole mitenkään ajankohtaista, sillä hänellä ei ole mitään sairautta/lääkitystä, ja hän on kaikin puolin vetreä ja huolehtii läheisistään. Olen sanonut lapsille, että minut saa kyllä laittaa hoivakotiin, jos tulee Alzheimerin tauti, kuten äidilläni.

Olen iloinnut teidän kaikkien kirjoituksistanne, niistä ihanista asioista, mitä teille on tapahtunut! Ja murehtinut vastoinkäymisistä. Kipa,
pikaista paranemista leikkauksesta. Maltathan ottaa toipumisajan rauhallisesti!

Pikseli, olipa kiva lukea Lontoon matkastasi! Mikä ihme se kova pääkipu saattoi olla, pitäisikö tutkia?

Minä olen neljättä viikkoa huonokuntoinen. En arvannut lähteä tänään allasjumppaankaan, kun pelkkä käveleminenkin hengästyttää ja saa yskimään. Ääni tulee käheänä edelleen.

Eilen kävimme haudoilla. Olin kerännyt Naapurinmiehen saaresta havut ja hänen pojanpoikansa koulun myyjäisistä olimme hankkineet (puolipakolla) kalliit callunat. Laitettiin ensin hänen vaimonsa hauta kauniiksi ja sitten toisella hautausmaalla minun mieheni hauta. Hänen kuolemastaan on tänään 17 vuotta, eikä niiden dramaattisten tapahtumien muistelu enää satu.

Hei kysynpä teidän mielipidettänne saadakseni näkökulmia seuraavaan asiaan: Naapurinmies tykkää käydä ruokakaupoissa ja valmistaa ruoan. Käytännössä asun hänen luonaan, syön aamiaisen, päivällisen ja iltapalan. Kesän ajan se maksoi ruoat, jonka mökillä oltiin, mutta nyt olen alkanut jutella, että kyllä minun pitää osallistua ruokamenoihin, en halua elää toisen siivellä. Miehen mielestä syön niin vähän, että ei tarvitse. Ehdotin kuitenkin, että maksaisin sen verran, mikä minulla suurin piirtein meni yksin asuessani ja hän hieman arvellen siihen suostui.

Mitä mieltä olette, keksisikö joku vielä toisenlaisen systeemin? Omat laskumme maksamme tietenkin itse. Hesarin olen lopettanut ja haluan maksaa puolet Miehen Hesarista, koska luenkin sen aina aamukahvin yhteydessä hänen luonaan. Meillä on suurin piirtein samanlainen taloudellinen tilanne. Tyttäreni sanoi asiasta jutellessani, että minulla on ylikorostonut tarve huolehtia omista menoistani, ettei se nyt niin kamalaa ole, jos hyvissä varoissa oleva mies haluaa hieman huolehtia.

Ai niin, palautimme Ikerin sunnuntaina. Katselimme upeita kuvia perheen Sveitsin vaelluksista, keskimäärin 15 kilsan päiväretkiä Alpeilla, henkeäsalpaavia maisemia, ihania kaupunkeja. Kyselin pojilta, mitä oli reissusta parasta: heviteini, että Tobleronet ja Juniori, että shoppailu! (oli ostanut synttärirahoillaan taas kerran erikoiset lenkkarit). No, tahdon uskoa, että kyllä noista matkoista jotain muutakin mielen perukoille jää!

Lähden kohta jalkahoitoon. Tai laskeudun vaan hissillä talomme kerhohuoneelle, jossa Oopperan balettilaistenkin jalkoja hoitava ammatti-ihminen laittaa taas varpaani suutelukuntoon! Torstaina menemme Kaupunginteatteriin katsomaan Vihaista Leskeä ja perjantaina Savoy-teatteriin, jonne mieheni poika on kutsunut meidät, esiintyy siellä Muskan kanssa. Viini- ja Ruokamessuillekin pitäisi jaksaa (Naapurinmiehen toive) ja sunnuntaina on hänen pojanpoikansa 11-vuotissynttärit. Kyllä piisaa eläkeläisellä menoja, kun vaan kunto kestäisi!

Hei,

luen kyllä ahkerasti, vaikka en ole täällä näkynytkään. Olen hukkunut kankaiden maailmaan.

Pikselin Lontoon matka vaan toi mieleeni englantilaisen miehen, joka kertoi ainoat Englannin historian vuosiluvut, jotka täytyy muistaa. Vilhelm Valloittajan valtaannousu 1066, Lontoon palo 1666 ja Englanti voitti jalkapalloon maailmanmestaruuden 1966. Jopa minä nykyisin muistan nämä vuosiluvut vaikka en ole hyvä vuosiluvuissa. Olen näillä aina silloin tällöin päässyt briljeeraamaan, minä joka en esim. jalkapallosta tiedä mitään.

Kiitos kirjoituksistanne ja mukavia syyspäiviä sekä terveyttä!

Heippati,

lukaisin tuossa viestinne. Hieno Lontoon-matka Pikselillä, ja Mennalla kulttuuriharrastusta taas ihan kotitarpeiksi. Kipalle tsemppiä toipumiseen - moni ottaisi sinun sijassasi viideksi viikoksi virkavapaata imuroinnista ja vastaavista askareista!

Olisko Pikseli voinut päänsäryn syy olla flunssa? Tai alkava flunssa? Olen joskus joutunut lentämään flunssaisena ja se kyllä sattuu ainakin laskeutuessa ja ainakin mulla niin että luulisi pään irtoavan. Mutta kyllä tuollainenkin kannattaisi tutkia.

Vaikka olen kieltänyt kaikkia tuntemiani ihmisiä lukemasta Omakantaa, kävin kuitenkin vilkaisemassa sitä tässä äsken, sillä halusin tietää mitä toissaviikon rasituskokeesta (joka siis tehtiin viime talvena ylämäkikävelyissä ilmaantuneiden hengenahdistusoireiden takia) siellä sanotaan. Ja arvatkaapa mitä siellä luki? "Tasamaakävely sujuu rajoituksetta, menossa lähiaikoina Etelä-Amerikkaan vaeltamaan."

No en mä kyllä Etelä-Amerikkaan ole menossa vaan Etelä-Espanjaan. Taisi mennä se loppukin luottamus Omakantaan. Etenkin kun oireilun syy ei selvinnyt, ellei se sitten ole korkea verenpaine. (Ainakin siinä kohtaa verenpaine nousee kun lukee omia terveystietojaan )

Voikaapa hyvin kaikki!

PS. IL:n kyselyyn sanoisin että tuo ajattelemasi kulujen jakojärjestely vaikuttaa ihan järkevältä. Mä en muista, miten meillä aikoinaan (silloin kun vasta seurusteltiin eikä kaikki ollut yhteistä kuten nykyisin) meneteltiin mutta kai se jotain tuontyylistä oli.
Ymmärrän ihan mainiosti tuon "ylikorostuneen" omien kulujen maksamisen halun. Mulla on samanlainen, edelleen, vaikka yksissä leivissä ja lehdissä on oltu jo neljännesvuosisata!

Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne

IL olin huolestunut taas kun viimeksi puhuimme ja äänesi oli edelleen niin "kipeän tuntuinen" - siis äänesi perusteella tuli tunne, että olet itse vielä kipeä. Kurjaa, että on kestänyt niiiin kauan. Mistäköhän saisi apua? Tuntuu, että sinulla on kaikki mahdolliset keinot jo olleet käytössä. Toivottavasti helpottaisi pian.

Raha-asiasta tuli mieleeni, että talvisaikaanhan olette paljon juuri sinun mökilläsi. Meneekä suurin piirtein tasan, jos sinä maksat ruuat sinne ja mies kaupungissa oloaikana. Ymmärrän kyllä tuon halusi maksaa oma osuutesi. Teidän tilanteessa ei varmaan kukaan kuitenkaan ajattelisi, että toinen yrittäisi rahallisesti hyötyä toisesta.

Tuo mainitsemasi teatteriesitys on varmaan hauska. Juuri eilen mietin, että meidän pitäisi tilata liput teatteriin piiiitkästä aikaa.

Muuten minäkin taidan olla vähän kuuhullu. Olen jo ollut melkoisen nuorena. Poikamme oli aika pieni, kun töiden jälkeen hain häntä hoidosta. Silloin oli jo pimeää, joten varmaan oli talvi. Pieni poikamme istui turvaistuimessa ja sanoa töksäytti: Tuolla se kuu taas möllöttää, meidän äiti ei sitten nuku ensi yönä Nauroin ääneen ja jälleen kerran ihmettelin, miten pienet lapset onnistuvat poimimaan aikuisten keskusteluista palasia....

Paraneminen ilmeisesti sujuu aika hyvin. Toissapäivänä otin vielä aamusta yhden Tramalin, muuten olen mennyt vaan yksi 60 millinen Arcocxia yöksi. Tein toissapäivänä myös ensimmäisen vähän reippaamman lenkin ja pituuttakin tuli noin 8 km. Kaipa sitä jo nyt saa hikoilla.... Eilen tuli viikko leikkauksesta. Eilen en ollut ulkona lenkillä lainkaan, kun oli niin kurja ilma. Haava vielä kipuilee, mutta ilmeisti on normaalia, kun useamman "kerroksen" läpi vatsassa menty.

Pikseli aika hurjalta tuo maahantulo Lontoossa kuulosti . Tuli mieleeni tyttären ja ystävänsä taannoinen matka Jenkkeihin noin 14-vuotiaina, kun joutuivat Detroitissa aivan kauheisiin kuulusteluihin. Siippani puolelta sukulaismies (silloin varmaan joku päälle kolmekymppinen ) oli tulossa vastaan, eikä tyttäremme oikein osannut selvittää sukulaisuussuhdetta. Olivat ilmeisesti huolissaan, etteivät nuoret neidit joudu seksityöläisiksi - mikä on tietysti hyvä syy olla tarkkana rajalla. Nuoret olivat kyllä aika kauhuissaan kuulusteluista . Onneksi matkanne oli muuten onnistunut.

Pääkipusi suhteen yhdyn Tiinuliinun sanoihin. Flunssa tuli ensimmäisenä mieleen, mutta jos kipu oli noin hirveä, niin varmaan kannattaisi käydä lääkärissä.

Tiinuliinu olen kerran laittanut viestiä lääkärille, että muuttaisi virheellistä tekstiä omakantaan. Tuo matkakohde ei ilmeisesti ole kuitenkaan suuri terveyteen vaikuttava tekijä - sitä paitsi - molemmilla mantereillahan puhutaan espanjaa Kurja juttu, että et saanut diagnosia - toisaalta hyvä, että ei mitään hälyyttävää löytynyt.

Kesäheinä hyvät vuosiluvut muistaa

Illalla lähdemme käymään tyttären luona. Uuden kodin takasta tulee joku ihmeellinen haju. Haluaisivat, että siippani tutkii tilannetta. Kauhea ikävä jo hauvavauvaa - tytärtäkin. Kävivät täällä kyllä sunnuntaina ennen leikkaustani.

Siippani lähti juuri kuntosalille. Ajattelin laittaa kortin voimaan, kun seuraavaksi tulemme mökiltä kotiin. Näillä näkymin olisi tarkoitus lähteä ensi viikon tiistaina. Sitten on kaksi viikkoa leikkaukesta (sulavat tikit) ja pääsen jo saunaankin Jonkin ajan päästä lähden taas lenkille. Ihanalta näyttää sää.

Mukavaa viikon jatketta kaikille . PS. Karmale, joko on vahvistunut miniäsi kotiin pääsy?

Heips!

Lähden päiväkäynnille mökille. Aurinkokin paistelee.

Kipa, miniä laittoi viestiä, että tällä viikolla heiltä kotiutetaan 7 henkilöä. Hän on viimeisenä listalla. Saa nähdä löytyykö koneesta paikkaa? Sunnuntaina mahdollisesti pääsis lähtemään ja olis pakkokin. Viisumin vuoksi.
Lento olis ensin Damaskokseen. Sieltä jossain vaiheessa Dubainiin. Siitä sitten kohti kotia. En tiedä pääseekö yhdellä lennolla jo kotiin saakka?
Poitsu sanoi että alustavasti näin ja olis sitten marraskuun alkupäivinä kotona?
Mutta tosiaan, vielä ei mitään tietoa.

Pikaista paranemista sulle

Ja muillekin paranemista. ILkin olis jo aika saada äänensä takaisin

Kaunista syyspäivää kaikille

Moi mimmit! Tapasin Tiinuliinun tänään kaupungilla ja nyt siinä kuulkaas kävi niin, että mitä enemmän kähistä kälkätin, sitä paremmin alkoi ääni kulkea ja erotessamme muistutin jo äänensä juonutta tupakoivaa laitapuolen kulkijatarta! Ehkä mä olen ollut liian hiljaa?

Tiinuliinua kauneushoitolasta odotellessani (tietäisittepä vaan, miten kukoistavan hehkeät posket rouvalla onkaan) kiertelin Stockmannilla. Mukaan tarttui pipo ja kaulaliina, jäisen vaaleanpunaiset. Väri jota rakastan ja joka ei sovi minulle ollenkaan. Tiinuliinu kunnon ystävän tavoin vakuutti, että juuri tämä sävy sopii eikä tee minua merisairaan näköiseksi.

Tapasin sattumalta erään entisen työkaverini vuosikymmenten takaa. Hän ihmetteli, miksi näytän niin säteilevältä ja minä tietysti Naapurinmiestä hehkuttamaan. Mutta sitten hän kertoi omia kuulumisiaan, puolitoistavuotias tyttärentytär on sairastunut leukemiaan, juuri opittu kävelytaito on poissa, lapsi sairaalassa kovin huonona. Siinä itkettiin molemmat, lasten kärsimys on niin väärin.

Surullinen on myös Fraun kohtalo. Luusyövän lisäksihän hänellä on todettu ihosyöpä, joka on sitä pahinta laatua, joka leviää helposti sisäelimiin. Frau soitti eilen, ettei pysty nielemään kuin keittoa ja jäävettä. Hän on nyt Espanjassa järjestelemässä loppuja asioitaan ja palaa pian Saksaan tutkimuksiin. Hän on väsynyt sairastamiseensa ja kertoi miettineensä, ettei halua enää vahvoja sytostaatti- ja sädehoitoja. Hän on aina ollut vahva ja positiivinen, nyt elämänhalu tuntuu kaikkoavan.

Motsku tänne ei enää ehdi kirjoitella, mutta omin lupineni kerron, että hän vietti Espanjassa 70-vuotispävänsä ja on siellä iloisena ja tyytyväisenä edelleen.