Japena, voimia sinulle kohdata elämän moninaisuus: totuttelu siihen, että joudut luopumaan rakkaasta äidistäsi, ikävä , jota tunnet, kun ajattelet Kiinassa asuvia rakkaitasi, kotona olevien lasten odotusten kohtaaminen ja niihin vastaaminen. Olet varsinainen arjen sankari!

Muori, edelleenkin vain ihmettelen ja ihailen sitä miten jaksat omien kipujesi keskellä olla mukana niin monenmoisissa jutuissa.

Kipa, onpa ollut kurjaa tuo isäsi juoksuttaminen. Miten ihmeessä noin voi tapahtua. Isällesi on nostettava hattua, kun hän tuon ikäisenä jaksaa huolehtia vaimostaan ja suhtautua toisten töppäilyihin hämmästyttävän asiallisesti. Onneksi olet pitämässä hänen puoliaan byrokratian virheitä vastaan.

IL, onnittelut vielä tätäkin kautta. Ihana asia, että olet syntynyt. Ja mahtavaa, että kurkussasi ei ole kasvaimia. Käheä ääni on vain seksikäs ( niinhän sitä sanotaan), joten...

Minä olen ollut vuosien, vuosikymmenten jälkeen, tiukalla dietiillä. Olen täällä Kiloklubissakin tähän asti vain huolettomasti jättänyt painoasiat taustalle, nauttinut kirjoituksistanne, kirjoitellut silloin tällöin jotain itsekin, unohtanut puntarin, ruokapäiväkirjan, ohjeet ja opastukset.Nyt kun lonkka hajosi niin, etten pysty kävelemään kotonakaan kuin sauvojen tuella, on ollut pakko alkaa valmistautua mahdollisesti joskus keväällä tulevaan leikkaukseen.

Kävin ortopedilla lähes kuusi viikkoa sitten ja hän totesi, että minun on laihdutettava 9 kg ennen leikkausta. Hupsista- totesin. Ortopedi, joka leikkasi polveni 10 vuotta sitten totesi: ” -Ja ennen kuin teen edes lähetettä sinun on laihdutettava 3 kg ja kun sen olet tehnyt voit soittaa minulle ja laitan lähetteen heti OYSiin.” (Ortopedini on OYS:ssa kyseisen osaston ylilääkäri).

Kun tapaamisestamme oli kulunut kolme viikkoa soitin hänelle ja kiitin siitä, että hän oli pakottanut minut aloittamaan keventelyn. Hän puolestaan onnitteli minua siitä , että olin pudottanut painoani jo tuon kolme kiloa.

Nyt on paino pudonnut kuusi kiloa, lähes kuusi viikkoa on mennyt ja alan uskoa, että painon pudottaminen vielä tässä iässä (72) ja vaikken oikeastaan pysty muuten liikkumaan, kun polkemaan kuntopyörää–on ihan mahdollista. Vesijumppa olisi ok. mutta uimahalliin meneminen on sen verran hankalaa, että poljen vain päivittäin täällä kotona kuntopyörää.

Suuri kiitos siitä, että olen näin hyvin onnistunut on miehelläni, joka tekee päivittäin perheessämme ruo´an. Joka päivä on erilaisia salaatteja, kalaa, kanaa, laatikkoruokia tai soppia. Syön säännöllisesti aamulla kaurapuuron marjojen kanssa, sitten lounaan, välipalaksi jonkun hedelmän, päivällisen ja iltapalaksi rasvatonta jugurttia marjojen kanssa. Ilman mieheni ihanaa tukea taitaisi painoni edelleen pysyä yli sadan kilon.

Makeiset, keksit, rasvaiset juustot ( joita ennen söin päivittäin) ovat jääneet. Lääkäriystäväni ohjeisti, että jouluna voin syödä huoletta sitä mitä on tarjolla ja jopa juoda hieman punaviiniä ja maistella suklaata–se ei kuulemma tätä painonpudotusta mihinkään kaada.

Kuuntelin illalla jouluradiota ja paketoin joululahjoja. Tytär lapsineen (20v ja 6v) tulevat aattona meille syömään. Toisillemme mieheni kanssa ostimme vain kasan kirjoja, jotka odottavat tuossa takkahuoneen pöydällä.

Musiikkia kuunellessa annoin kaikkien muistojen tulla mieleen. Muistin lapsuuteni joulut, ruoan tuoksun, elävät kynttilät kuusen oksilla, eri maiden liput, jotka isä aina laittoi kiertämään kuusta, joulutähden kuusen latvassa. Nuket ja autot, pelit, joita veljeni kanssa saimme pelata yömyöhään.

Ylioppilaaksi tulon jälkeen olin lähtenyt syksyllä Lontooseen au-pairiksi (1966). Lontoon joulu oli erilainen. Olin joululahjaksi perheeltäni saanut luvan soittaa kotiin. Puhelu piti tilata ja sen tulo kesti kauan. Kun kuulin äitini äänen purskahdin itkuun. Tuli koti-ikävä.

Jouluaattona satoi hieman lunta, taivas oli tähtiä täynnä. Olin aattoillan merimieskirkolla monen muun suomalaisen kanssa ja illanvieton jälkeen kaikki menivät kirkkoa vastapäätä olevaan pubiin. Kirjoitin myöhemmin illasta runon: ”Lontoon joulu humalassa”.

Tyttäreni syntyi Tapanin päivänä 1975. Silloin aavistin jotain joulun ihmeestä. Valosta, joka valaisee pimeyden, anteeksiannosta, joka hämmästyttää siksi, että anteeksiannolla ei ole mitään ehtoja. Rakkaudesta, joka ei valitse kohdettaan, ei edellytä vastarakkautta, joka armahtaa silloin, kun itse on armoton.

Sellaiseen jouluun haluan uskoa nytkin. Anteeksiantoon ja rakkauteen. Hyvään tahtoon. Maailmaan, jossa vahvemmat tukevat heikompiaan. Jossa jokainen lapsi on jokaisen lapsi. Tiedän, että olen ikuinen idealisti, mutta saahan sitä olla. Ainakin näin jouluna. Hyvää joulua kaikille kiloklubi- kavereilleni ympäri Suomen.

Tervehdys

Joululaulut soivat taustalla. Piti välillä käydä sähköpostissa ja kirjoitella vielä ylös naapurin hullun koiran haukuntoja. Tuntuvat kyllä tosi turhanpäiväisiltä kaiken muun rinnalla.

Japena silmät kostuivat, kun luin tekstiäsi. Olet mielessäni ja rukouksissa. Toivottavasti äitiäsi lääkitään tarpeeksi, että ei tarvitse tuntea kipua. Erityisrutistus vielä sinulle . Voin kuvitella tilanteesi, kun oma äitini on ollut tämän vuoden puolella kaksi kertaa niin huonona, että olemme pelänneet menettävämme hänet. Nyt oli taas toissapäivänä ihanan pirteä, vaikka liikkuminen onkin kovin vaikeaa.

Jumbojet onnittelut painon pudotuksesta. Sitähän viisaat sanovat, että lopulta se liikunta on kuitenkin aika pieni osuus painon pudotuksessa. Syömisestähän se lähtee. Merkillistä vaan, miten kaikki siihen vaikuttavat. Joskus näyttää tippuvan helpommin ja toisinaan ei sitten millään. Sinulla on nyt ainakin motivaatiota, kun on tuo lonkkaleikkaus edessä. Saa nähdä, mitä sanovat minun lonkastani, joka eilen kuvattiin. Pitkät kävelyt taitavat olla toistaiseksi tauolla....

Silmät kostuivat myös kun kerroit joulustasi Lontoossa ja puhelusta äitisi kanssa. Ja taas kerran, osaat pukea sanat niin kauniisti lauseiksi

Meille joulussa tärkeintä on yhdessäolo ja läheisyys - niin kuin varmaan suurimmalle osalle meistä. Hyvä ruoka on tietty jouluun kuuluva juttu. Meillä on kovasti kalapainoitteinen joulupöytä. Eilen katsoin Cittarissa, jos olisin ostanut lisää siian mätiä, kun omasta takaa tänä jouluna harvinaisen vähän. Pieni purkki pakasteessa maksoi melkein 30 € ja kilohinta oli 186 €... en ostanut lisää. Meillä on kirjolohen mätiä reilusti ja omasta takaa myös muikun mätiä Kaloja: lohta monessa muodossa sekä graavisiikaa, sillejä ja silakkaa... Kinkku kuuluu jouluun meillä. Paistamme sen aatonaattona ennen hautausmaakierrosta. Hautausmaakierros kestää kauan - 4 eri hautausmaata.

Toivotan hyvää joulun odotusta. Jos nettiyhteys pelaa (siippani on tilannut uuden paremman kameran mökille ja harjoittelee sitä kotona - välillä kadotti WiFi-verkon täältä kokonaan ), tarkoitus on kyllä vielä käydä toivottamassa hyvää joulua ennen aattoa.

Huomista odotan, kun tytär ja vävy palaavat reilun kahden viikon reissultaan. Huomista odottaa varmaan myös hauvavauva.

Rakastan joululauluja. Tänä vuonna taidan painua vasta sunnuntai-iltana laulamaan kauneimmat joululaulut

JJ, kyllä se paino hiljalleen siitä laskee, on se laskenut minullakin ilman mitään himoliikuntaa. Sitä mukaa polvien nivelrikkokin on pysynyt paremmin kivuttomana, tosin sellainen lääkekin auttaa, jota syön kolme kuukautta ja sitten on kahden kuukauden tauko.

Japenalle voimia surutyöhön äitinsä takia. Kun minun äitini kuoli, oli vaikea ajatella, ettei ole enää kenenkään lapsi, vaan alkaa olla itse se suvun vanhin.

Vietimme eilen synttäreitäni. Naapurinmies ojensi belgialaisen suklaakonvehtirasian, jonka otin hymyillen vastaan, vaikka mietin samalla, että minkä ihmeen takia piti käydä Kalevala Korussa sovittelemassa yhtä ja toista. Antoi sitten aikojen päästä pienen rasian, jonka oli paketoinut ruttuiseksi kultapaperilla ja valtavalla määrällä teippiä ja koristanut sinne tänne sojottavalla vihreällä nauhalla. Ymmärsin, miksi hän oli pyytänyt minua paketoimaan lastenlastensa paketit! No sieltä rasiasta sitten löytyi Lapponian sydänkorvakorut, joista tulee varmaankin mun lempparit.

Mieheni poika oli kutsunut meidät katsomaan uutta kotiaan ja varsin kodikkaaksi hän oli sen sisustanutkin. Istuttiin päivittämässä pitkään ja minä nautin kuunnellessani pojan ja naapurinmiehen rupattelua. Tämä on se poika, joka eka kerran Miehen tavattuaan tokaisi tälle, että pidäkin hyvä huoli meidän mammasta!

Tytär oli järjestänyt synttärikahvitukset ja mieluisa lahja odotti sielläkin; oopperalahjakortti. Pojat arvostivat enemmän pöydän antimia kuin seurustelua ja Iker-koira yritti kaikin tavoin ilmaista olevansa halukas nauttimaan pöydän herkuista.

Tänään ajoimme viemään mökille tavaroita ja kaikki joulukukkaset, poikettiin Seurantalon joulumyyjäisissä halaamassa tuttuja ja tekemässä kannatusostoksia. Huomenna paistetaan kinkku ja käydään haudoilla, maanantaina muutetaan tyttären luo joulupäivään asti.

Kai mun pitää hiippailla Miehen luo, hän tekee jotain silakoita joulupöytään. Lupasin auttaa ja täällä vaan kirjoittelen omalla puolellani.

Voi Japena, miten raskasta elämänvaihetta juuri koet. En löydä sanoja lohduttamaan. Onneksi miehesi jaksaa huolehtia lapsista ja sinusta tietenkin. Aikamoinen joukko sinulle on tulossa sinne jouluksi!

Jumbojet, kirjoitit taas niin kauniisti. Olet ollut tosi sitkeä, kun olet saanut noin paljon kiloja pois, joskin pakon edessä. Tsemppiä leikkaukseen.

Myös Menna on hoikistunut huomattavasti. Mitä olet tehnyt toisin?

Muori, on hyvä, että saat nyt levättyä joulun aikana. Onneksi olet päässyt tutkimuksiin. Ehkä vaivasi helpottuvat, toivon!

Kipa, ikävää, että olet sairastanut noin paljon, vaikka olet vielä suhteellisen nuori. Taisit mainita jossain, että olet saanut äidiltäsi nuo sairastuttavat geenit. Ihailen silti sinua, että jaksat olla noin puuhakas ja sosiaalinen. Sinäkin elät nyt tuota vaihetta, jolloin omat vanhemmat tuotttavat huolta. Voimia sinulle!

IL, todella hyvä uutinen, että kurkussasi ei ollut kasvainta. Käheällä äänellä kyllä pärjää, vaikkei laulaa voi.

Minäkin olen hieman huolissani äänestäni, joka on käheytynyt ja heikentynyt jo syksystä alkaen. Nenän ja kurkun välillä on aina sitkeää limaa, joka ei lähde millään pois. Kuorolaulu on joskus vaikeaa ja päättyy usein kurkun kutinaan ja kuivaan yskään. Maanantaina minulla on viimein aika terveyskeskuslääkärille ja aion valittaa tästäkin.

Viime viikon perjantaina olin tyttären, miniän ja lasten kanssa Kaupunginteatterissa katsomassa musikaalia Pieni merenneito. Voi miten uskomaton, taianomainen merenalainen lavastus siellä oli! Miten kaikkien roolihenkilöiden liikkeet olivat pehmeitä kuin vedessä ainakin. Ja miten Ariel pelasti hukkuvan prinssin ja nosti uiden hänet pintaan. Mitään näyttelijöitä ilmassa piteleviä köysiä ei näkynyt. Sooloesitykset eivät musiikillisesti olleet kovin mieleen jääviä, mutta intro ja upean värikkäät lattarityyppiset joukkokohtaukset olivat riemastuttavia. Elämys kertakaikkiaan!

Torstaina iltapäivällä oli kuoromme konsertti paikallisessa vanhustentalossa. Sieltä ryntäsin kaupungille ostamaan miehen sisarelle ja vähän muillekin joululahjoja, sillä mies oli lähdössä pikaisesti maalle. Hikosin kaupoissa läpimäräksi ja olo oli heikko, sillä en ollut syönyt juuri mitään. Tunnin päästä siitä, kun pääsin kotiin olisi ollut kirkossa Bachin Jouluoratorio, jonne olin päättänyt aikoja sitten mennä. En kyennyt, vaan painoin suoraan suihkuun ja keitin inkivääriteetä.

Eilen olin miniän kanssa Leppävaaran kirkossa laulamassa Yön kauneimpia joululauluja. Ääni kulki pitkään hyvin, mutta jälleen loppupuolella yskänpuuska yllätti. Pidän nykyisin aina Karmolis pastilleja mukana, joista tuntuu olevan apua. Kävelimme konsertista kotiin.

Mies lähti vähän flunssaisena maalle ja junamatka ei ainakaan tehnyt hyvää. Hän kuitenkin hankki sisarelleen joulukalat ja paistoi tälle kinkun ja keitti lohikeiton, josta siskolle riittää pariksi päiväksi. Olen huolissani mieheni viimeaikaisista vatsakivuista. Johtuvatko ne vain huolesta ja stressistä, vai onko takana jotain muuta? Olen patistanut lääkäriin, mutta turhaan. Terveyskeskusaika on vasta maaliskuussa.Yritän pakottaa hänet yksityislääkärille sitä ennen.

En varmaan ehdi enää kirjoittaa tänne ennen joulua, joten toivotan teille kaikille onnellista ja siunattua Joulun aikaa!

Pikseli, minäkin kävin viime tiistaina naapurinROUVAN kanssa katsomassa Pienen Merenneidon. Mies sanoi, ettei häntä oikein se kiinnosta, mutta vei meidät teatterille. Näytelmä oli lumoava, elin sen tunnelmissa seuraavan päivänkin. Suosittelen kaikille satuihin uskoville, tai lavastuksista ja puvustuksesta kiinnostuneille tai hienoista laulusuorituksista nauttiville!

Hei Ihanaiset,
meille on joulu tullut, tätä tietoahan te kaikki olettekin malttamattomana odottaneet . Monta päivää ollaan siivottu, oma vika kun koko syksy ollaan litsattu, mutta nyt on siistiä. Kuusi koristeltu, yritin tänä vuonna tehdä amerikkalastyylistä överi kuusta, se olikin yllättävän vaikeaa. KESÄHEINÄN 500 joulukoristeeseen en päässyt ... no kuusikin on vaan kaksimetrinen. Perintöradio kaivettiin naftaliinista ja nyt joululaulut raikaa, hyasintit tuoksuvat ja muutkin valkoiset joulukukat on hankittu.

Aamulla naureskelin isännälle, että tuskin on missään onnellisempaa miestä kuin hän, kun yksi kinkku on uunissa (viedään tyttärelle) ja toinen odottaa paistamista jääkaapissa . Isäntä kuittasi, että paras kinkku on kuitenkin hänellä kainalossa , minähän en mikään kinkku ole mutta tällä kertaa annoin olla .

IL, onpa harmillinen vaiva, onneksi ei kuitenkaan syöpää ja Menna jo lupasi luovuttaa sinulle reisisosetta hi-hih . Onko empaattisempaa porukkaa missään muualla. Toivottavasti laulaminenkin vielä joskus sinulta onnistuu.
Myöhäiset syntymäpäiväonnittelut , kyllä taas nauratti miehen paketointi, se oli varmaan rakkaudella tehty.

JAPENALLE, KIPALLE, PIKSELILLE JA KARMALELLE voimahali ja toivoa läheisten tervehtymiselle. Oikeiden sanojen löytäminen on hakusessa mutta onneksi JUMBONET osaa kirjoittaa aina niin kauniisti ja viisaasti ilon ja surun hetkillä, kiitos.

Vielä piti kysymäni miten usein te kirjojen ystävät siivoatte kirjahyllyt ja miten? Tiedän, että me tehdään se liian harvoin, nytkin imuroitiin kirjojen yläreunat ja selkämytkset ja pyyhittiin kostealla hyllyjen paljaat osat . Siitä taitaa olla muutama vuosi, kun ollaan imuroitu kirjat ympäriinsä ja jynssätty hyllyt kokonaan. Siihen vaan kuluu niiiiin paljon aikaa, kirjoista on kuitenkin minun vaikea luopua, joskus sekin on edessä ... nuoh.

Rentoa, hauskaa, herkullista ja lahjakasta tai ekologista joulua kaikille!

Kiitos suupaltti

Mökkijoulua on vietetty mökin valmistumisesta saakka vuonna 2005.
Sitä ennen äidin luona. Joulupäivänä sitten kokoonnuttiin meille tai veljelle.
Yhdessä on oltu kaikki joulut.
Meillä tosiaan mökin valmistumisesta saakka.

Olen niin laiska lähtemään itse mihinkään. Veli arvostaa tosi korkealle mun luona vietetyn joulun. Tai joulupäivän ruokailu/seurustelu.

Vähän on mökillä siivoukset kesken. Huomenna pitää piristyä.
Kaksi päivää ollut aamuisin yläselkä niin kipeänä etten melkein sängystä oo ylös päässyt.

Vaari haki poitsun päivällä mökille. Itse tulin yöksi kotiin kun piti muutenkin tulla hakemaan lahjat(poitsulta salaa) ja kaupassakin vielä huomenna pitää käydä. Otan laatikot pakkasesta myös mukaan.

Meidän poika, 38v, ei ymmärrä joulua ilman pukkia Joulu ei ole hänen mielestään mitään, jos ei pukkia tule. Niinpä meille tulee pukki tänäkin vuonna. Hänen koko ikänsä pukki on käynyt joka joulu
Poitsu(12 v), taas ei ilmeelläänkään ilmaise uskooko koko pukkiin

Olis ollut paljon kommentoitavaa, mutta tällä ipadilla en jaksa taiteilla takaisinpäin. Enkä muista mitään!

Ehkä on parempi ruveta nukkumaan.

Oikein ihanaa joulua kaikille

Hyvänen aika Muori näkösi kanssa. Toivottavasti korjaantuu.

Suupaltti, vai pitäisikö sanoa "kinkku", minäkin sain hienon kohteliaisuuden (?). Tehtiin graavilohta, Mies siveli selkärankaani ja tuumi naama vakavana, että "kaunis ruoto, ihan kuin parhaalla kalalla." Ei mitään turhaa kioskikirjallisuushöttöä siis!

Eilen kävimme vaihtamassa patterit kummankin puolison, hautausmaa oli kaunis kynttilämeri, tosin jollakin haudalla oli omituinen valosysteemi, jossa valot vaihtuivat erivärisiksi iloisesti vilkkuen. Ei oikein minun tyyliini.

Nyt tulee ISO virtuaalihalaus kaikille teille ystäville, jotka olette jakaneet kanssani elämäänne, olette ihania!

Suvun nuoriso puuroteltu. Kumpikin kattila (toisessa vegaaniversio eli riisin liemenä kauramaito, toisessa tavan joulupuuro kiehumaitoon keitettynä) tyhjeni miltei kokonaan. Sen verran jäi jämiä, että taidan iltapalaksi leipasta karjalanpiirakoita. Niitä tehtiin joskus lapsuudenkodissakin, vaikkeivät piirakat oikein savolaista perinneruokaa olekaan.

Ruokaan liittyy seuraavakin jouluinen toteamus, jonka lähettäjä väitti olevan peräisin peräti eräältä ravintoterapeutilta: "Jos pelkää painonnousua näin joulunaikaan kinkkuineen ja laatikoineen, kannattaa juoda runsaasti viinaa. Se poistaa pelon."

Noudatittepa neuvoa tai ette, kiitän tähänastisesta yhteiselosta. Kai me joulu- ja muita kuulumisia vielä tämän vuoden puolella kerrotaan?

Ihanaa joulunaikaa teille kaikille ja läheisillenne!

PS. Joulu on ihmeiden aikaa. Marraskuun alussa tilattu ja maksettu Ukkokullan museokortti, jonka perään olin jo itsenäisyyspäivän tienoilla ehtinyt kysellä, putosi juuri postiluukusta.

Muorin näkö huolestuttaa, silmät kun ovat niin tärkeät. Mielestäni näköaisti on kaikista tärkein. Voisin koska tahansa luopua kuulosta, mutta ilman näköä elämä muuttuu niin vaikeaksi. Toivon, että silmälääkäri pystyy korjaamaan, mitä sitten vialla onkin.

Japena ja Kipa, te elätte nyt aikaa, jolloin on opeteltava luopumaan. Oma äitini ei onneksi sairastanut mitään, mutta kyllä iän lisääntyessä tuli välillä vääjäämättä mieleen jäljellä olevan ajan väheneminen. Olen iloinen, että olimme äidin kanssa niin läheisiä ja matkustelimme sekä teimme kaikenlaista yhdessä. Soittelimme toisillemme lähes joka päivä ja vaikkei oikeastaan mitään asiaa ollutkaan, niin pitkiä puheluista siltikin tuli. Kun hän sitten kuoli, tuli jotenkin tyhjä olo ja suru siitä, ettei enää voinut soittaa, mennä käymään tai viettää jouluja yhdessä. Lopulta suru muuttui kauniiksi muistoiksi ja ne putkahtavat usein meidän keskusteluihimme hauskoina anekdootteina tai sattumuksina.

IL, on ihanaa, kun teidän kummankin perheet ovat ottaneet teidät omikseen. Se ei aina välttämättä onnistu, vaikken voikaan ymmärtää, mikseivät lapset soisi vanhemmilleen uusia kumppaneita ja rakkautta. Sehän ei ole mikään nuorten yksinoikeus! Sen perusteella, mitä olet naapurinmiehestä kertonut, hän on juuri oikea kumppani sinulle ja kaikesta päätellen sangen lutunen omaperäisine paketteineen ja pieteettisine suhtautumisineen ruoanlaittoon

Pikseli, en minä mitään erityistä ole tehnyt. Silloin kun pudotin ensimmäiset 10 kiloa, vähensin syömisen määriä ja ilmeisesti ylipainon suuri määrä jotenkin edesauttoi painon putoamista. Tätä kymmentä olen tiputellut sahaamalla liki kolme vuotta, joten mistään ihmelaihtumisesta ei siis ole kyse ja pudotettavaa riittää yhä! Jäätelöä syön lähes joka päivä Kingis-puikon verran ja aina silloin tällöin menee sipsipussikin. Suklaata en ole juurikaan tänä vuonna syönyt, mutta sekin korjaantuu tässä pyhien aikaan, sillä ostin halvalla 5 laatikkoa Pandan Juhlapöydän konvehteja Meirämmiäs kyllä syö niistä puolet ja yritän saada ne kestämään mahdollisimman pitkään, ehkä jopa loppiaiseen saakka

Tänä vuonna jää ensimmäisen kerran hautakierros Helsinkiin ja Hyvinkäälle tekemättä. Meirämmiäs ei jotenkin enää näe ajaa pimeällä, varsinkaan silloin, kun on märkää. Lauantaina kun kävimme lammastilalla, jonne ajo kestää vain reilut puolituntia ja olimme liikkeellä kaikkein valoisimpaan aikaan, niin hän valitteli, miten hankalaa ajaminen oli. Minä puolestani en jaksa ajaa niin pitkiä matkoja, joten teimme reippaan päätöksen jättää reissu väliin. Hautojen asukit eivät sitä pahakseen pane ja muiden mielipiteet eivät vaikuta malta merelle. Tietty on ikävää, kun tiedän haudan olevan karun näköinen ilman havuja eikä ole edes lunta peittona, mutta se nyt on vain kestettävä. Itse asiassa olen jo monena vuonna miettinyt, voisiko hautapaikan luovuttaa kokonaan pois, sillä eihän läheisten muistaminen vaadi mitään "palvontapaikkaa".

Lukaalissa tuoksuu ihanalle, kun meillä on kinkku uunissa. Lanttulaatikon teen sitten huomenna sekä luumukiisselin, vaikka se minun piti tehdä jo tänään, mutta unohdin eilen laittaa luumut likoon. No, hyvin ehtii huomenna ja voi olla, ettemme jaksa kiisseliä huomenna syödäkään. Ai niin, täytyypä muistaa ottaa mäti sulamaan!

Toivotan teille kaikille rakkaille ystäville hyvää ja rauhallista joulua