Heippa,

rakas siippani odottaa olkkarissa, että vaimonsa tulisi katsomaan uutisia - ne on tallennettu - emme ole vielä ehtineet niitä katsoa.

Yritän nyt olla pikainen. Suurkiitos jokaiselle kirjoittajalle . Täällä on niiiin mahtava porukka. Iloitsemme ja suremme yhdessä, tuemme ja kannustamme toisiamme. Osan olen tavannut livenä, joistakin on tullut erittäin läheisiä ystäviä, mutta tekin, joita en ole koskaan tavannut, olette tulleet läheisiksi.

Muori toivottavasti pääset pian silmiesi kanssa tutkimuksiin. Jos näkö menee tuota vauhtia huonommaksi, niin soita ihmeessa sairaalaan ja kiirehdi asiaa. Näön kanssa ei ole leikkimistä . Voimia ja etähali.

Japena en tiedä yhtään, miten teidän tilanne on edennyt. Olet ollut mielessäni

IL rakas ihana ystäväni, kyllä nauroin, kun kuvailit miehen tekemää pakettia Sisällöstä kerroit puhelimessa, mut et kuorista

Tiinuliinu kiitos taas viisaista sanonnoista Veti hymyn huuleen.

Pikseli toivottavasti saat houkuteltua miehesi lääkäriin. Kiitos kuorokokemuksista. Minulla jäi tänä vuonna Brokantuksen joulukonsertti väliin. Joulukuu ja sitä ennen jo marraskuu menivät sellaista vauhtia, että en pysynyt perässä. Enpä olisi ennen uskonut, että meillä vietetään joulua niin, että mattoja ei ole tampattu eikä lattioita pesty. Siippani lupasi tehdä homman tammikuussa.

Suupaltti sinulla on sana hallussa. Kiva, että miehelläsi on joulumieli ja kolme kinkkua Palaan kirja-asian siivoukseen myöhemmin

Menna olet ihana. Sinulla on aina jalat niin tukevasti maassa. Osaat kuitenkin eläytyä toisten tilanteisiin.

Merelle juuri viime yönä mietin sinua ja sitä, että en ole täyttänyt lupaustani lähettää kuvia mökiltämme - Vielä sen jonain päivänä teen.

Karmale ihanaa, että saat läheiset yhteen jouluna mökillenne Onneksi miehesi tilanne kääntyi noi hyväksi. Onko mitään selvinnyt ? vai onko minulla jäänyt jotain väliin. Käyn täälläkin niin harvoin verrattuna aiempaan. Naamakirjassa ehkä vain kerran viikossa ehdin läppäriltä piipahtamaan.

Jos jonkun nimi jäi mainitsematta, niin nyt johtuu kiireestä.

Kinkku on paistettu tänään. Karjalanpaisti tehty eilen. Lauantaina tulivat nuoret matkalta ja siihen meni aikansa, kun haimme heidät kentältä. Illasta oli sitten nuori, ulkomailla opiskeleva ystävämme meillä syömässä. Sunnuntaina oli ystäväpariskunta glögillä. Siippani on asentanut ja harjoitellut monta päivää uutta valvontakameraa, joka on tarkoitus viedä mökille. Viides päivä toi lopulta voiton.

Tänään lähdimme iltapäivästä hautausmaakiertueelle. Kesti reilut kolme tuntia. Saimme samalla suru-uutisia, että kummityttömme poni nukkui ikuiseen uneen. Tyttö on varmasti surun murtama. Saa nyt nähdä, miten joulusuunnitelmamme muuttuvat. Poni oli hänelle niin rakas. Sydän on painava huolesta hänen puolestaan. Onneksi yksi ystävä on luonaan.

Kuorrutin illalla vielä kinkun. Leivoin tortut ja vielä olisi edessä astianpesukoneen tyhjennys. Sitten uutisia katsomaan ja sen jälkeen jotain rennompaa, jospa pääsisi sitten nukkumaankin. Askeleita tuli tänään paljon hautuumaakävelyistä. Siinä nyt liikunta. Polvi eikä lonkka olisi kyllä kestäneetkään enempää. Joululaulut soi taustalla.

Aamusta lähdemme vanhempieni luokse. Vielä tällä viikolla ollut vääntöä isäni kanssa siitä, että äitini lääkkeiden annostelu siirretään apteekin harteille annospusseihin. Onneksi ilmeisesti suostui. Teen nyt huomenna kolmannen kerran inventaarioon apteekkiin palautettavista lääkkeistä ja annostelen loput "lisäpäivät". Äiti on ollut onneksi jotenkin virkeämpi, vaikka liikkuminen on niin vaikeaa.

Poikamme on tyttöystävänsä kanssa mökillä joulua pakosalla. Ei ole mikään jouluihminen. Tytär on ensimmäistä kertaa aaton pois äidin ja isin luota appivanhempien luona. Tulevat sitten joulupäiväksi tänne. Huomenna syömme ensimmäisen kerran aattona kahdestaan ja illemmasta tulee sukua sitten kahville ja iltaa istumaan. Tapanina otamme rennosti ja luemme sekä syömme suklaata. Perjantaina on tarkoitus "riisua" joulu kotoota ja sitten lauantaina suunnata mökille rahoittumaan. Toivottavasti läheisemme ja me pysymme terveinä, niin että pääsemme lähtemään.

Hyvää joulua rakkaat iloklubi-ystävät. Tuokoon joulu itsekullekin rauhaa, iloa ja hyvää mieltä. Tuokoon myös lohtua suruun ja ikävään sekä kykyä katsoa toiveikkaina eteenpäin. 'Terveyden toivotukset eivät ole koskaan ylimitoitettuja. Siunattua joulua

Kiitos ihanat naiset kun jaatte elämänne ilot ja surut tällä palstalla.
Olen lähes joka päivä käynyt lukemassa kuulumisianne mutta kirjoittaminen ei ole vahvuuksiani ja aika menee muutenkin kuin iltamissa niin kommentointi somessa on jäänyt vähiin.
Olette kuitenkin ajatuksissani, myötäelän vaikeissa elämäntilanteissa ja naureskelen hauskoille sattumuksille.

Viime aikoina jouluvalmistelut ja ”oikeat” työt ovat täyttäneet kaiken valveillaoloajan. Nyt alkaa helpottaa, sillä äsken laitoin kinkun uuniin, illalla töiden jälkeen tein rosollin kolmen perheen ruokapöytään, sienisalaatin, ja perunalaatikko on imeltymässä myös useampaan talouteen.
Kuusen toin myös sisälle ja koristelin muiden askarten lomassa.

Huomenna iltapäivällä tulee yksi tyttäristä miehensä kanssa viettämään aattoa seurassani. Sitä ennen jaan jouluruokia ja lahjoja muulle jälkikasvulle.
Hommat helpottuvat kun kaikki eivät tee kaikkea vaan tehdään isompia satseja ja jaetaan niitä. Yksi tytär hoitaa kaikkien lanttu- ja porkkanalaatikot.

Etämies tulee joulupäivänä kunhan on ensin aattona kestinyt omaa jälkikasvuaan. Menemme yhdessä joulupäivänä yhden tyttäreni perheen joulupöytään herkuttelemaan.

Olen kiitollinen tästä vuodesta, sillä olemme olleet etämiehen kanssa ikään nähden kohtalaisen terveitä ja muutenkin yhteiselo sujuu aina vain paremmin vaikka osan ajasta olemmekin eri paikkakunnilla.

Ottaisin mieluusti enemmän osaa keskusteluihin mutta olen todella huono saamaan ajatuksiani tekstiksi. Puheripuli sen sijaan on alituisesti päällä.

Täytyy varmaan yrittää nukkua vielä muutama tunti ennen kinkun kypsymistä.

Oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa!❤️❤️❤️

Tervehdys

Olette varmaan viettäneet rauhallista joulua, kun ei ole uusia kirjoituksia tullut sitten aatonaaton - tai menihän tuo Mustikkaposken kirjoitus jo aaton puolelle. Mitä sinä höpsöjä kirjoittelet, että et saisi sanoja kirjoitetussa muodossa tulemaan ulos. Hyvinhän tuo näyttää sujuvan. Ettet vaan olisi liian itsekriittinen Hyvä ajatus, jakaa hommat joulun alla ruokien suhteen.

Meillä oli vähän erilainen jouluaatto - ensimmäisen kerran söimme aattoaterian kahden. Aamupäivällä olimme siis vanhempieni luona käymässä. Kotiuduimme varmaan vasta ennen kahta. Olin vielä aattoaamuna ottanut pakkasesta valmiin graavisiian (tai en ollut varma, oliko vaan file vai valmiiksi graavattu). No otin sen esiin papereista ja kääreistä ja pyysin siippaani katsomaan. Pähkäilimme siinä jäistä kalaa katsomalla ja tutkimalla onko siika vai lohi - graavattu kyllä oli. Graavilohi oli jo valmiina, joten tuo "kummajaiskala" takaisin pakkaseen ja matkalla vanhempieni luokse poikkesimme vielä kaupassa ja ostin yhden siikafileen. Sen sitten graavasin, kun tulimme kotiin ja valmistui eiliseksi, kun tytär ja vävy olivat täällä syömässä.

Aattona tosiaan söimme sitten kahdestaan ja ihan keittiössä Ei ollut järjkeä kattaa vaan meille kahdelle olohuoneen puolelle. Pöytä oli suurennettu valmiiksi iltaa varten ja olin silittänyt puhtaan valkoisen pellavaliinan siihen. Pöydän toisessa päässä minulla on erisorttisia valkoisia joulukukkia ja valkoisia orkideoita. Muutamia lasten (pienenä) tekemiä tonttuja sekä pieni kaunis valonauha. Siihen mahduimme illasta hyvin kaikki kahville, kun täti ja veljeni perheet tulivat. Pöydästä puuttui rakas poninsa menettänyt kummityttömme , joka on edelleen murheen murtama. Hänellä on ollut lähes koko ajan läheinen ystävä siellä kanssaan. Aattona vanhempansa piipahtivat siellä mm viemässä ruokaa. Ei kyllä siihen mennessä ollut vielä syönyt mitään. Kyllä tuntee itsensä voimattomaksi toisen surun edessä. Hänellä on ollut muutakin huolta elämässään tämän vuoden puolella ihan kylliksi ja on ollut tosi kovilla. Tyttäremme (jos ei flunssa äidy vielä pahemmaksi) menee tänään siellä käymään hauvavauvan kanssa. Hauvavauva kävi juuri hänen luonaan meidän kanssamme, kun tytär ja vävy olivat matkoilla. Jospa pienen karvaisen otuksen silittäminen edes vähän lohduttaisi. Kummityttömme on kyllä puhunut kauan siitä, että haluaa ehdottomasti koiran, sitten joskus kun heppaa ei enää ole. Mutta ensin on surtava suurimmat surut pois.

Aattoiltana "vieraiden" (on kyllä vähän tyhmä tuo suomen kielen sana "vieraat", kun sillä on ikään kuin kaksi täysin eri merkitystä) lähdettyä avasimme kuusen alla olevat muutamat paketit. Tytär osaa aina yllättää ihanilla lahjoilla.

Eilinen melkein kului siinä, kun valmistelin ruokailua nuorten tuloon asti. On se ihme, miten kauan siihen voi kulua aikaa, kun lähes kaikki on tavallaan valmiina. Siippani kyllä kuori perunat ja minä tein salaatin. Periaatteessa muu oli tarjolle asettamista ja kalojen leikkaamista. Siippani hoiti kinkun leikkaamisen. Vasta eilen aamulla otin pakkasesta muikun mädin sulamaan. Se oli herkullista . Ajattelin, että ei mennyt hukkaan se aika, kun väkersin kahden muikkukilon mätien kanssa - vaikka hidasta ja työlästä hommaa olikin Hauvavauva oli todella väsyksissä. Oli varmaan myös saanut ylimääräisiä makupaloja tyttären "anoppilassa". Tytär oli ensi kertaa elämässään jouluaaton pois kotoa.

Omassa lapsuudessani meitä oli aina iso porukka aattona ruokapöydän ympärillä. Välillä oli isovanhemmat molemmilta puolilta. Olin kyllä aika nuori, kun menetin vähitellen kaikki isovanhempani. Aika varhaisessa nuoruudessa olin muutamana jouluaattona Hurstin kodittomien joulun valmisteluissa ja tarjoiluissa mukana. Siihen aikaan "juhlat" olivat vanhassa messuhallissa.

Myöhemmin, kun seurustelin siippani kanssa, olimme jouluaatot aina vanhempieni luona (asuivat silloin kaupungissa). Appivanhemmat olivat eronneet, joten tuo järjestely sopi meille hyvin. Jossain vaiheessa lastemme olessa pieniä olimme muutaman jouluaaton "maalla" vanhempieni luona. Välillä oli myös veljeni perhe siellä koolla. Jossain vaiheessa sitten vuorottelimme joulua meidän kodin ja tätimme kodin välillä (asuu tässä aivan lähellä). Sitten siirryimme vaiheeseen, että kaikki söivät omassa kodissaan - paitsi vanhempani olivat meillä - ja aattoiltana kokoonnuimme sitten kahville ja yhteiseloa viettämään meidän kotiimme. Tämä taisi olla toinen joulu, kun vanhempani eivät enää äidin kunnon vuoksi ole tulleet lainkaan tänne kaupunkiin. Onhan se iäkkäälle isällenikin raskasta ajaa sitten pimeässä takaisin kotiin. Muutaman viimeisen "kaupunkijouluaaton" vanhempani olivat ensin veljeni luona syömässä ja sitten kokoonnuimme meille.

Minusta voisi varmaan sanoa, että olen jouluihminen - tytär on tullut minuun. Poikamme ei taas voisi vähemmän joulusta välittää. Olemme kaikki erilaisia ja olen sen hyväksynyt. Yhdessä vaiheessa poikamme oli useana vuonna joulupukkina - hyvä tapa tuottaa lapsille iloa ja vähän ansaita ylimääräistä. Yleensä näin aikuisiässä on sitten tullut tyttöystävänsä kanssa tänne syömään joulupäivänä. Nyt olivat tosiaan uuden tyttöystävänsä kanssa mökillä joulua viettämässä. Kumpikaan ei kuulemma niin välitä joulusta. Tulivat myöhään eilen illalla kotiin ja varmaan jossain vaiheessa kuulen, jaksavatko tulla tänään tänne syömään. Jos eivät, niin pienennän pöydän ja laitan liinan pesukoneeseen.

Tapaninpäivä on ollut meille yleensä joulupäivistä se, jolloin luemme ja syömme suklaata. Siippani ehti jo mennä päikkäreille .

Tiedän, että on tärkeintä, mitä syö uuden vuoden ja joulun välillä eikä se, mitä syö joulun ja uuden vuoden välillä. Tein kuitenkin huomion (minähän käyn vaa´alla joka aamu), että aatonaaton painosta tähän aamuun lukema oli noussut kahdella kilolla Eihän se kaikki tietty läskiä ole. Suurin osa varmaan nesteitä suolaisesta ruuasta. Ja kohtuullinen määrä jälkkäreitä ja herkkuja kuuluu ehdottomasti jouluun.

Lihan syöntiä olen taas miettinyt.... Nykyäänhän meillä tulee syötyä harvoin punaista lihaa. Rakas siippani taas yksi päivä kysyi, että milloin hän saa pihviä. Lupasin, että pian. Olen aiemminkin pannut merkille, että nimenomaan naudan lihasta saisin lisääntyneessä määrin nivelkipuja. Tänään aamuyöstä mietin, että koskisiko sama myös possua. Eilen aamuyöstä en saanut enää unta, kun lonkkaa koski niin älyttömästi (onhan se kyllä muutoinkin ollut kipeä, mutta nyt ei ollut mitään yhteyttä siihen, että olisin kävellyt liikaa tms.), tänään aamuyöstä heräsin siihen, että saman koiven polvi oli kuin tulessa. Polveen laitoin Voltaren Fortea ja käärin elmukelmua päälle (sitä ei kuulemma saisi tehdä - siis elmukelmua) ja yritin nukahtaa uudestaan. Huonolla menestyksellä. Jospa vaan polvi sen verran vetreytyisi, että pääsisi tänään ulos lenkille. Se on todettu jo kolme vuotta sitten magneettikuvissa, että polvessa on luu luuta vasten. Olen saanut pidettyä sen kohtalaisessa kunnossa sopivalla määrällä liikuntaa - nimenomaan sopivalla . Minullahan on tapana laittaa vähän överiksi.

Huomenna on aloitettava heti aamusta soittorumbaa hammaslääkäriin. Minulta lähti paikka tai pala hampaasta ja se pitäisi huomenna saada kuntoon, kun on suunnitelmissa suunnata sitten lauantaina piiiitkästä aikaa mökille. Vielä eilen, kun poika sieltä lähti, järvi oli sulana... on kyllä luvattu huomiseksi ja lauantaille pakkasia, niin että saa nähdä, saammeko vielä verkot vetehen. Se tämän vuoden puuttuva kunnon kokoinen lohi vielä kaivertaa mielessä Huomiseksi suunnitteilla sitten myös kuusen poislaitto ja kaikkien joulukoristeiden "riisuminen". Niitä onkin aika lailla

Ihanaa päästä mökille. Emme ole päättäneet, kuinka kauan olemme. Äidin lääkkeet olen annostellut siihen asti, kunnes homma siirtyy apteekin tehtäväksi. Joulukukkia raahaan kyllä mökille mukaan, että saan kukkafriikkinä ihailla niitä sitten siellä. Voi kun odotan, että pääsen omaan saunaan - ja sitä, että saan katsella takkatulta - mahdollisesti myös rannan nuotiopaikalla vähän isompaa tulta. Odotan hiljaisuutta ja rauhaa. Kiireettömyyttä. Ja mikä parasta, että tuon saa jakaa rakkainpansa kanssa.

Mukavaa loppuvuotta kaikille. Sitä ei ole enää montaa päivää jäljellä. Varmaan ehdin toivotella tuota vielä mökiltäkin.

Minullakin on hieman paino noussut eli 1,3 kg, mutta se johtunee minulle tavattomasta määrästä alkoholia ts. 3 x 3 ruokaryyppyä ja lasillinen punkkua joka päivä. Sinänsä ei paljoa, mutta kun en juuri mitään normaalisti juo. No, tuo määrä putoaa kyllä heti, kun palaan normaaliin päiväjärjestykseen eli vuodenvaihteen jälkeen. Siis Merelle, ei vaihdu vuosi ihan tavoitepainossa

Tänään on vuorossa vuoden viimeinen teatteriesitys. Se on Seela Sellan ja Puntti Valtosen paljon kehuttu "Yhtä matkaa". Sen verran on pakkasta, että lienee parasta laittaa pitkät kalsarit nilkkasukkien lisäksi eikä turkkikaan ole pahitteeksi, kun meillä on jonkin verran kävelymatkaa bussilta teatteriin. Ratikkatyömaa vielä jonkin aikaa sotkee vanhoja pysäkkijärjestyksiä, mutta hyvää vauhtiahan se muuten valmistuu.

Jouluruoat on nyt syöty ja ehdottelin meirämmiähelle, että huomenna voisimme mennä Prisman ravintolaan syömään kermaista lohikeittoa kauppareissun yhteydessä ja karitsan pienet paistit saavat maustua sunnuntaille saakka. Herra vaikutti myöntyväiseltä ehdotukselleni, joten viikonlopun ruokailut ovat hanskassa. Uudenvuodenpäivänä tuskin mitään varsinaista juhlaruokaa enää teemme, mutta jotain täytyy kuitenkin keksiä. Kyllä se varmaan huomenna sitten kaupassa kirkastuu!

Toivottelen teille kaikille leppoisaa loppuvuotta

Heipsan!

Aatto oli levoton poitsulle. Vahti ikkunoita ettei vaan pukki yllätä ei tiedetä uskooko pukkiin? Ilmekään ei kerro mitään. Ilmeisesti haluaa kuitenkin pukin tulevan. Kuten isänsäkin, 38v, ja pukkihan tulee vuodesta toiseen.

Mulla puuttui joulufiilis, olisko ollut lumen puute? Aattona lähdin saunan, pukin ja ruokailun jälkeen, kasin maissa illalla, käymään hautuumaalla. Matkaa hiukan yli 30 km suuntaansa.
Mun joulun hiljainen hetki on käydä illalla haudoilla. Äidin, veljen ja anopin haudoilla. Isälle jätän kynttilän muualle haudattujen paikalle.

Joulupäivänä oli veljen porukkaa syömässä. 13 henkeä oli ruokapöydässä.
Miniän kanssa tunti huhkittiin että saatiin kaikki valmiiksi ajoissa.

Saatiin harmonikkaristeily taas lahjaksi, mutta minä en oikein tänävuonna jaksa lähteä noiden jalkojen takia ja isäntäkään ei jaksais. Pyysin miniää perumaan matkan. Toivottavasti onnistuu?

Poitsu ja vanhemmat lähti tapanin aamuna kotiin. Poika meni töihin puoleksi päiväksi. Joutuu huhkimaan ihan olan takaa. Välillä oli käynyt kotona nukkumassa tovin.
Uutenavuotena sitten palaavat tänne takaisin. Ollaan siis mökillä edelleen.

Paino oli kilon plussalla, mutta voi johtua siitäkin, että täällä on vaaka mikä näyttää piirunverran enemmän kuin kotivaaka.
Tosin oon syönyt leivonnaisia. Onneksi kuitenkin suklaat ei oo pariin viimevuoteen houkuttaneet..

Toivotaan että sairaat saa apua vaivoihinsa.

Voikaahan hyvin

Moi mimmit, joulu on nyt taputeltu (eiks ole kamala sanonta?). Meillä oli mukavat kaksi päivää tyttären perheen luona, rauhaisaa jutuskelua, yhdessä ruoan valmistelua. Pojat olivat toivoneet, että edelleen "pukki jättäisi lahjat yllärinä, eikä kuusen alle", joten vävy oli kehittänyt ihme systeemin. Kun tyttären valmistamat Baileys-pannacotat oli syöty, talousrakennuksen seinässä alkoi välkkyä monivärinen valonuoli, joka osoitti peräkärryyn. Vävy sai sen puhelimellaan toimimaan, pojat juoksivat pihalle, avasivat kärryn kannen ja kas, siellä olivat lahjalaatikot!

Avasimme lahjat vuorotellen ja luimme runopätkiä, jotka vihjaisivat lahjan sisällöstä. Naapurinmies osoitti huumorintajunsa, kun avasin korurasian mallista, kauniisti paketoitua pientä lahjaa. Olin tasavarma, että sieltä löytyy jokin koru, mutta siellä olikin munakello. Hän on huomannut, että jos lähden keittiöstä, niin unohdan liedellä olevat kasarit. Vaan sitten löytyi se korukin, "My foolish heart" -riipus, samanlainen kuin synttärilahjaksi saamani korvikset.

Eilisen päivän lepäilimme, luimme lahjakirjoja, söimme suklaakonvehteja, joimme punaviiniä ja Mies rapsutteli sylissään varpaitani. Aah mikä autuus!

Tänään on touhuttu kaikenlaista, kun huomenna tulevat Miehen lapset perheineen. Valmistin pakastimeen kaksi jäädykettä ja tein glögikastikkeenkin valmiiksi. Pesin vessat, Mies imuroi, putsasi takan ja ulkoilutti koiran. Varmaankin Iker harmistuisi, jos tietäisi, että Miehen poika ja miniä eivät jää yösi, koska kotiin jää Ikerin tyttöystävä Sysi, jolla sattuu olemaan juoksuaika. Mutta muut jäävät, joten meitä on mökissä sitten yhdeksän ja Iksu!

Hei huomenta,

vaikka mulla on päivä jo pitkällä - spanieli pitää huolen siitä, että viimeistään aamukahdeksalta ollaan läheisessä pikkupuistikossa.

IL:n tavoin ihmettelen tuota joulun taputtelua. Ei se minusta niin kamalalta kuulosta, mutta en pysty ymmärtämään sanonnan alkuperää. Miksi juhlat ja työprojektit taputellaan, lomat lusitaan ja lomalle lähdetään lompsis? Tietääkö joku vai pitääkö mun kysyä Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskuksesta (luultavasti sielläkin ollaan lomalla näin välipäivinä)?

Joulun tilinpäätös on kohdallani kutakuinkin tämän näköinen:

Vaa’an lukemista ei ole varmuutta. Syöty on, mutta liikuttukin on. Ja kun lempiuimahallini kuuluu avautuneen pitkän remontin jäljiltä, harkitsen vesijuoksuharrastuksen elvyttämistä vuoden vaihduttua. Joulutraditioihini kuuluvan pienen Vihreitä kuulia -rasian söin joulupäivänä ihan yksin. Ukkokulta taisi ottaa yhden, spanielille ei annettu.

Mitä muihin jouluperinteisiin tulee, niin konserttien ja joululaulutilaisuuksien yhteismääräksi tuli kuusi. Ehkä siihen olisi vielä pari saanut sullotuksi, mutta joulunalusjoutenolokin on aika ihanaa.

Traditionaalisen tapaninpäiväkeiton (jota suvun nuoriso kokoontuu syömään) tein kahtena versiona. Vegaanit saivat tukevaa juureskeittoa vastapaistetun leivän kera, sekaanit söivät välimerellistä kalasoppaa. Kala on muutenkin jouluna meillä pääosassa, sialla pienehkö sivurooli. Joulu joululta ostan yhä enemmän valmista; pari kivaa kalaa ja jälkiruoat teen itse.

(Siis nimenomaan minä teen; UK ei näyttele meidän keittiössä minkäänlaista osaa. Tyttäreni väittää tämän johtuvan siitä, että olen jo varhaisessa vaiheessa asettunut lieden ja miehen väliin. Toistuvissa tutkimuksissa on havaittu, että mies osaa tehdä ruokaa. Kyse on lähinnä ns. toimialarationalisoinnista.)

Lahjoja annoin ja vastaanotin kohtuullisen määrän. Ystävän neulomat keltaiset villasukat olivat ihana yllätys, tyttären perheen omista valokuvistaan tekemää vuosikalenteria osasin odottaa. Useiden vuosien ajan harjoiteltu kohtuullistamiskehitys jatkui tänäkin vuonna. Kirjoja (niitä tähän talouteen ostetaan toki muinakin vuodenaikoina) ja kulttuurielämyksiä. UK sai multa museokortin, mä häneltä omatekoisen paketin johon kuuluu lyhyt kotimaanmatka kulttuurikohteeseen, teatteria ja elokuvaa.

Nyt pitää lähteä lankakauppaan. Joulun ajan harrastukseksi otin marttojen käsityöhaasteen: unipusseja ensikotien vauvoille. (Unipussi on kaksinkertaisesta villalangasta neulottu eli siis hyvin lämmin pötkylä, johon kuuluu huppu, ja johon ihan pikkuinen vauva voidaan pakata päivä- tms. unille.) Mulla on niitä miltei valmiina kaksi, ja meinaan tehdä tammikuun puoleenväliin mennessä vielä kolmannen, mutta lisälankaa kaivataan. Kivoja tv-ohjelmia tulee näin juhlakautena tuutin täydeltä, enkä mä osaa olla telkkarin ääressäkään ihan jouten.

Voikaapa hyvin vuosikymmenen vaihteeseen asti! Sinne ei ole enää pitkääkään aikaa!

PS. Nyt kun katsoin ketjua taaksepäin, huomasin Muorin terveysongelmat. Kunpa saisit silmäsi kuntoon - ja vamasti saatkin!

Kiitos kysymästä Merelle, mutta tuo "ikuisuuteen ja vieläkin ylemmäs" on mulle ihan outo sanonta. Lienenkö koskaan kuullutkaan? Sen sijaan "from here to eternity" jota itse käytän ja lähipiiritkin käyttävät, tulee samannimisestä amerikkalaisesta elokuvasta (suomenkielinen nimi taisi olla suora käännös eli Täältä ikuisuuteen) joka taisi sijoittua toisen maailmansodan aikaan. Siinä oli joitakin tosi nimekkäitä näyttelijöitä, ja filmistä kai kehittyi jonkinasteinen klassikko?

No mun piireissäni from here to eternity tarkoittaa ja on tarkoittanutkin sitä että jokin (yleensä ei-toivottu) käyttäytyminen tms. jatkuu ties miten pitkään. Eli esimerkiksi mun läskit näyttävät istuvan vyötäröllä from here to eternity.

"Ilon kautta" voi hyvinkin tulla tuosta "have fun" ilmauksesta, jonka itse käsitän vähän vitsikkäänä tai puolipirullisena. Harvemmin kai sitä työpaikan ryhmätöissä (varsinkaan konsultin teettämissä) oikeasti ja puhtaasti hauskaa oli. Pikemminkin kai hirtehishuumoria?

"Ilon kautta" rinnastuu mulla (lienenkö ainoa näin ajatteleva) myös sanontaan Voimaa ilosta, alkuperäiskielellä Kraft durch Freude. Kyseinen järjestöhän ikään kuin työskenteli työläisten hyväksi mutta päältä kauniissa kakussa oli silkkoa sisällä. (En viitsi avata tätä yhtään enempää, kyse on kuitenkin 1930-luvusta. Hämmennyin huomatessani, että Suomeen on pari vuotta sitten rekisteröity yhdistys, jonka nimi tosiaan on Voimaa ilosta. Eivätkö perustajat tienneet että semmoinen on ennenkin toiminut? Vai just senkö takia noin nimesivät? Oonko mä vaan lukenut liikaa historiaa? )

Hauska näitä on pohdiskella. Silloin ikään kuin pysyy poissa pahanteosta = siltä kaapilta, johon olen varastoinut pari suklaarasiaa. Eli kuten entinen työkaverini totesi: "Ranskankieliset laihdutuskuurit toimii mulla kaikkein parhaiten. Selitys lienee siinä, että mulla menee niin hirveän pitkä aika niiden lukemisessa etten ehdi syömään."

Muori, toivottavasti saat pikaisesti avun silmääsi!

Japena, syvä osanottoni äitisi menehtymisestä! Ehditte sentään viettää itse joulun iloisesti isolla porukalla, vaikka mieltäsi varmasti painoi koko ajan äitisi tilanne. Ihmettelen,miten jaksoit, kun flunssakin vielä painoi päälle.

IL , elät niin ihanaa elämänvaihetta! On aina hauska lukea huumorilla väritettyjä päivityksiäsi.

Karmale, tuo lasten epäilys Joulupukin olemassa olosta on niin tuttua! Kuitenkin halutaan uskoa, vaikka järki sanoisi toisin. Viime vuonna nuorimman lapsen takia joulupukki soitti ja sanoi jättävänsä lahjat ovelle. Tänä vuonna ne kannettiin itse kuusen alle.

Tiinuliinu, Menna, Kipa, Suupaltti ja Merelle, olen nauttinut teidän kaikkien kirjoituksista, vaikken niitä nyt tässä erikseen kommentoi. Missähän Kivikasa viettää tätä joulunaikaa? Varmaankin jokiveneessä Englannin kanavilla?

Minäkään en tänä vuonna oikein löytänyt joulun tunnelmaa. Vettä satoi ja mieleni oli apea. Kaikki lääkkeeni olivat olleet jo kuukauden loppu, ja terveyskeskuksesta soitettiin aatonaattona, että varaamani lääkärinaika oli peruutettu. Verenpainelääkkeen sentään joku oli uusinut, joten hain sen apteekista. En myöskään päässyt hautausmaalle, koska mieheni oli kauheassa flunssassa enkä itse aja autoa. Nuorilla oli omat kiireensä.

Uusi naapuri tuli aattona ovelle toivottamaan hyvää joulua ja toi suklaarasian. Se oli iloinen yllätys. Lähdimme, myös pojan perhe, iltapäivällä viettämään joulua tyttären ja vävyn luo Kruununhakaan. Ensin näytti, että parkkipaikkaa ei löydy, sillä Tuomiokirkossa oli jokin tilaisuus, mutta onneksi se loppui ja kadunvarret alkoivat tyhjentyä autoista. Kyllä se joulutunnelma alkoi löytyä tyttären tekemän kauniin joulukoristelun, hyvän ruoan ja iloisen yhdessäolon ansiosta.

Joulupäivänä kokoonnuimme naapuriin pojan perheen luo ja Tapaninpäivänä sitten meille. Olin varautunut kalapöydän hupenemiseen ja valmistanut Lasimestarin silliä ja smetanasilliä. Miniä on erikoistunut ihaniin kakkuihin ja jälkiruokiin. Vähän nolona yritin kiillottaa kannuksiani muistuttamalla, että kyllä minäkin silloin yhtenä jouluna olin tehnyt tiramisukakun! Kukaan ei muistanut, vaikka muistutin panneeni ilokseni merkille, että vävy oli ottanut sitä lisääkin (ei sillä, että meillä laskettaisiin ). Katsellessamme vanhoja joulukuvia ja -videoita totuus paljastui. Siinä se kakku oli pöydässä kaikessa komeudessaan kaakaojauheella päällystettynä ja sabluunan avulla tomusokerista siroteltu lumihiutale koristeenaan! Tapauksesta oli kulunut jo 8 vuotta!

Vaakaa en ole nyt uskaltanut lähestyä, sillä jostakin syystä meille on kertynyt enemmän suklaata kuin vuosikausiin, ja marmeladikin täytyy syödä. Lastenlapsilla on ollut omasta takaa kylliksi herkkuja. Mies ei ole osallistunut mässäilyyn, koska hän oli mitannut maalla naapurinsa mittarilla sokeriarvonsa, jotka viittasivat 2-tyypin diabetekseen. Ikävää, mutta sukunsa tuntien se oli odotettavissa.

Pari päivää vuoden vaihtumiseen. Tuokoon uusi vuosi teille kaikille onnea, terveyttä ja muita hyviä asioita elämäänne!

Heippa

Kiitoksia kirjoituksistanne En nyt kaikkia kommentoi yksityiskohtaisesti. Pikselille sen verran, että varaa ihmeessa lääkäri yksityiseltä, jos vaan on varaa. Miten voi teillä olla asiat noin huonosti, että lääkkeet ovat loppuneet kuukausi sitten?? ja vielä lääkärinaika perutaan Reseptien uusinnat saa varmasti omakannan kautta menemään läpi, mutta jos on jotain lääkkeiden viilauksia.... Kummaa touhua. On kyllä huonolla tolalla terveyskeskusten palvelut myös meidän kunnassa Ehkä olenkin jo kertonut, että siippani varasi 14.11. aikaa lääkärille (samalla puhelulla, kun ensin olin varannut meille rokottusajat). Kun ei ollut kiireellinen tapaus, niin lääkärin aika on 14.1.2020 Siis tasan kaksi kuukautta....

Onnekseni sain päivystysajan hammastani varten perjantaiaamuna, vaikka miehitys olikin vähissä. Hampaassa, josta paikka oli lähtenyt, muhi paikan alla syvä reikä Tuossa tapauksessa oli onnea, että paikka irtosi ennen kuin ehti tulla mitään pahempaa tulehdusta.

Saimme perjantaina vielä kummityttömme töiden jälkeen meille illasta syömään kalaherkkuja. Eipä ollut moneen päivään syönytkään kunnolla. Ikävä on neitosella kova, kun arki on ihan nuoresta asti täyttynyt hepan hoidolla ja oikeastaan koko elämä aina suunniteltu sen mukaan. Tässä vaiheessa asian ollessa näin tuore, ei mitkään sanat, ei myöskään järkisyyt lohduta, kun tunteet ovat niin pinnalla. Ihanaa, että halusi tulla käymään.

Lauantaiaamuna suuntasimme sitten tänne mökille. Auto oli taas aivan täynnä Mietin, miten ihmeessä olemme aikanaan mahtuneet, kun lapset olivat pieniä ja oli neitosen vaunut ja vaipatkin mukana. Aika lailla meni aikaa siihen, että sain kaikki tavarat paikoilleen. Lunta oli vähän maassa ja järvi oli juuri edellisyönä saanut jääpeitteen. Nyt on muuten lähes kaikki lumet sulaneet - saa nähdä sulaako järvikin, kun on plusasteita sen verran luvattu. Ulkona on tällä hetkellä kauhean kova tuuli.

Oli niiiiin ihanaa saunoa tuloiltanamme. Kyllä nautimme. Samoin nautin takkatulen loisteesta ja kynttilöistä. Minulla on täällä myös monta pientä valoketjua ja kotoota toin joulukukkia, niin joulun tunnelma jatkuu vielä täälläkin jollain lailla, vaikka perjantaina kotoota joulun "korjasimmekin" pois.

Ei ole kiirettä minnekään. Ihanaa. Rakas siippani on edelleen eilisen aamupäivän puuhastellut uuden valvontakameran kimpussa. Vaikka näytti siltä, että kotona sai sen toimimaan, niin täällä ei toiminutkaan Mysteerimaailma - minun mielestäni. Meillä oli eilen yhdet naapurit sitten kahvilla ja mies on juuri jäänyt eläkkeelle - varsinainen it-guru. Hänellä oli mukanaan reititin, läppäri ja muutama piuha. Ei mennyt kauaakaan, kun kamera toimi Nyt se on jo korkealla talon takaosan seinässä.

Kiva kuulla IL, miten teillä sujui ison porukan kanssa. Vähän säälittää Iksu, kun ei saanut tyttöystävää seurakseen. Muistan, kun kerroit, miten hyvin tulivat kesällä keskenään toimeen.

Nyt voisin jo toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2020 Toivotan itse kullekin ja läheisillenne terveyttä, lisäksi toivotan rakkautta ja hyvää mieltä. Haluan myös kiittää teitä kuluneesta vuodesta. Tämä on ihana foorumi, jossa on fantastisia naisia kirjoittelemassa.

Saattaa kyllä olla, että vielä piipahdan täällä, nyt kun on aikaa .