Hei
KIPA, olipa teillä hieno kalasaalis. Kaksi kertaa meilläkin täällä mökillä ollessa on verkot olleet vedessä. Molemmilla kerroilla viisi hyvänkokoista ahventa, lisäksi yksi laiha hauki joka päästettiin uiskentelemaan. Pakastimeen asti on ahvenfileitä päätynyt kun kaksin ollaan niin paljon ei jaksa syödä. Eikä joka päivä kalaa. Tänään aiottiin taas viedä verkot. Nyt keväällä kalastetaan tässä melkeinpä kotirannassa kun vakipaikoilla verkoilla kalastuskielto kesäkuun loppuun. Sieltä sitten myöhemmin kesällä saadaan yleensä.myös kuhaa. Sanoit teillä olevan vielä lähiöinä olevan pakkasta, ilmeisesti teidän kalastusvedet pohjoisempana kuin meidän.
Haravointia ollut taas tänä päivänä ohjelmassa. Nyt väsähdin ja tulin sisään hengähtämään, onhan se päivä huomennakin.
Mukavaa viikonloppua

Heippa

Pikseli, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Meinasin jo pari päivää sitten soittaa, kun olit niin pitkään "hiljaa". Metsälenkkisi kuulostaa ihanalta.

Maugham ei meillä yleensä noin runsaita kalansaaliita ole. Mökkimme eli ykköskotimme kuuluu nykyisin Mikkeliin. Siitä voi sitten tehdä johtopäätöksiä. Vanhempani asuvat Uudellamaalla, muuttivat aikanaan vanhalle kesämökille (siellä tulee muuten kuhaa järvestä). Siellä taitaa olla tilanne sellainen, että pakkasia ei ole tulossa. Selvinnee myöhemmin tänään. Olen puhunut a.p. vain lyhyen puhelun isäni kanssa. Toivottavasti saatte mukavia kalansaaliita.

Taas toivottelen hyviä viikonloppuja

TAVOITE ON SAAVUTETTU!!!!! Tickerin sammakko pääsi maaliin ja minä olen 10 kg keveämpi! Menihän siihen aikaa, mutta nyt asetan uuden tavoitteen eli uudet 10 kg Asiaa ehkä helpottaisi se, että alkaisin käydä vaikkapa kävelemässä, joten saatanpa aloittaa ensi maanantaina

Keskiviikkona tuli ensimmäinen ostoskassi Prisman verkkokaupasta ja hyvin sujui, vaikka ihan kaikkea ei tullutkaan. Nyt on kokeilla entinen Stockmannin herkku eli nykyinen Food Market Herkku, joka on sekin S-kauppaa. Laitoin keskiviikon lahetyksestä uupuneet tuotteet sekä vähän muutakin ja niiden pitäisi tulla tänään ihan millä hetkellä hyvänsä.

Meirämmiähen kolesterolilääke sekä silmätipat alkoivat olla vähissä, joten kokeilimme myös apteekin verkkokauppaa. Läheisessä Citymarketissa toimivalla apteekilla on oma verkkokauppa ja ulkopuolella noutolokerikko. Tein tilauksen, apteekista soitettiin noin tunnin päästä ja käytiin läpi reseptitilanne ja sen jälkeen tilaus oli valmis maksettavaksi. Eilen sitten kävimme noutamassa pussin lokerosta, jonka koodin apteekki lähetti tekstiviestillä. Ei tarvittu lähikontakteja ja kaikki sujui nopeasti ja helposti.

Samalla reissulla haimme meirämmiähelle pari keissiä kaljaa Prismasta ja punkkua Alkosta, sillä hänellä on tänään synttärit ja laitamme päivälliseksi hyvät naudanpihvit ja sehän vaatii punkkua Kaupassa ei juuri ihmisiä ollut ja Alkossa vielä vähemmän ja hyvin pystyi kiertämään kaikki kaukaa. Synttärilahjaksi ostin meille kummallekin museokortin, kun se ehkä innostaa meitä käymään enemmän museoissa. Meirämmiäs oli hieman ihmeissään, mutta ei kuitenkaan pannut pahakseen.

Kuten monet teistä ovat huomanneetkin, minäkin olen nyt Instagramissa! Mitä siellä teen, en vielä ihan tiedä, mutta ainakin seuraan jo useampia tuttuja ja muutamia tuntemattomiakin sekä Puoli seitsemää Olen äärimmäisen huono ottamaan kuvia ruoka-annoksista, kun on aina niin kiire syödä ne enkä myöskään ole harrastanut kuvien jakamista matkoilla ollessani, vaan vasta matkan jälkeen. Tämä varmaan juontaa niiltä ajoilta, kun käytössä oli vielä puhelinvastaajat ja poliisi varoitti kertomasta, että on matkoilla, kun se kuulemma on kuin kutsukortti varkaille. Voihan se olla niinkin, vaikka usein ajattelin olevan todella harvinaista, että varas sattuisi soittamaan juuri minulle ja huomaisi sitten minun olevan pitkään poissa kotoa. Facebookissakaan se ei varmaan ole iso ongelma, kun pääsääntöisesti postaukset näkyvät vain kavereilla, mutta eihän sitä koskaan varmuudella voi tietää, joten miksi antaisi edes pientä mahdollisuutta. Mutta kyllähän tällaisen "vanhan" edistyminen tässä digitaalisessa maailmassa on osoitus siitä, etten ihan kalkkis vielä ole

Meillä sinivuokot ovat kukkineet jo muutaman päivän pihalla, sinne tänne istutetut jouluhyasintit ovat alkaneet kasvattaa ainakin lehtiä ja syreenissä alkaa jo selvästi näkyä pieniä lehdenalkuja. Eilen satoi aika reippaasti vettä, mikä varmaankin edesauttoi kevään etenemistä. Tänään on hieman viileämpi päivä ja taisivat ne kylmenevää ennustaakin, mutta kyllä se kevät sieltä taas kohisten tulee!

En muista mainostiko joku täällä foorumilla tv-dokumenttia Aapo ja Amin, mutta ainakin kälyni mainosti ja kehuikin vuolaasti. Olin myös lukenut ylistävän kirjoituksen jostain lehdestä. Mekin sitten meirämmiähen kanssa katsoimme sen Areenasta, mutta valitettavasti on pakko todeta, ettei se minuun ainakaan kovasti vaikuttanut. No, ehkä se johtuu siitä, kun en yleensäkään niin lapsista välitä, mutta jotenkin tämä vain jäi köyhäksi. Yksi syy oli ehkä se, että tematiikka oli ainakin minulle liian uskontokeskeinen. Toisaalta, lapsethan usein loogisuudellaan ja pikkuvanhuuttaan lausuvat todella kuolemattomia totuuksia, mutta sekin ikävä kyllä puuttui ko. dokumentista. Loppuvaikutelma oli pitkästyttävä!

Pikseli, nostan hattua liikuntasuorituksillesi. Yksi jos toinen nimeltämainitsematon sohvaperuna voisi ottaa sinusta opikseen Harmi tuo ötököiden ilmestyminen tuomenoksiisi. Se lienee melko yleinen vaiva ja ehkä syykin siihen, että puut oli kaadettu. Mitä tulee pataleipään, olen kerran tehnyt sellaisen Tiinuliinun ohjeen mukaan ja se onnistui hyvin. Tosin en viitsinyt pyöritellä sitä pöydällä, vaan kieräytin sen suoraan kulhosta kuumennettuun pataan ja hyvää tuli Pitää varmaan tehdä toistekin, kun meirämmiäskin, joka on varsinainen ruisleivän ystävä, piti siitä. Olen myös suunnitellut Tiinuliinun saaristolaisleipää, mutta minulla ei ole sopivaa vuokaa enkä viitsisi tehdä niin suurta annostakaan, kun voi olla, ettei se onnistukaan, mutta ehkä taikinamäärän voi puolittaa.

Se siitä tällä kertaa! Mukavaa viikonloppua kaikille

Hienoa Menna, onnittelut

Onnittelut Menna! Hieno saavutus.
Minullakin on osatavoitteita ja tuohon ensimmäiseen on vielä matkaa. Kun sen saavutan, on seuraava tavoite taas -5kg. Eli pienin askelin. Mutta nyt olen jo päässyt itselle hyvään alkuun, että olo on selvästi kevyempi ja vointi muutenkin parempi. Olen siis ihan tyytyväinen hitaaseen tahtiini.

Liikunta minulla on lähinnä kävelyä, sauvoilla tai ilman. Semmosia tunnin reissuja muutaman kerran viikossa. Ja hyötyliikunta päälle. Polttopuuhommia silloin tällöin miehen kanssa. Viimeksi kyllä selkä vähän ilmoitteli olostaan, joten täytyy ottaa varovaisemmin nuo puuhommat

Aurinkoista viikonloppua kaikille.

Mahtavaa Menna!
Tuosta olisi hyvä ottaa mallia.
Yritetään...

Onneksi olkoon Menna! mahtava suoritus.

Menna, isot onnittelut sinulle! Minulla on menneen kuuden viikon eristyksen aikana tullut kilo lisää ja se on otettava pois muistaen Mannerheimin sanoja: "Saavutetut linjat on säilytettävä!"

Sain tänään uuden puhelimeni. Näin yksinkertaisesti asian olisin voinut kertoa, mutta ennen kuin tähän päästiin:

Eilen sain soiton, että uusi iPhoneSE:ni on saapunut, mutta tekninen tuki ei voi tehdä sille mitään, ennen kuin saa jonkin I:llä alkavan koodin minulta. Olimme moottoritiellä, eikä sitä koodia löytynyt aivoistani, joten lupasin mennä liikkeeseen tänään. Aamusta lähdettiin Imei-koodi mukanani, läppärikin kassissa, koska sopimukseen kuului sen saattaminen ajan tasalle. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ajatella avarakatseisemmin, että voi olla muitakin I:llä alkavia koodeja tai ainakin ottaa käsilaukkuun se salasanavihkonen.

Kaupassa ilmeni, että olisi pitänyt olla ID-koodi, jotai ei edelleenkään löytynyt aivoistani eikä mukanani ollut sitä muistikirjaa, jossa se olisi. Jätin läppärin ja vanhan puhelimen ja lähdimme ajamaan takaisin saareen. Puolivälissä (n. 15 km) Justuksen puhelimeen soitettiin, että tekninen tuki onnistui kiertämään jonkun eikä sitä koodia tarvittaisi. Käännyimme takaisin, haettiin multaa ja oltiin aika lähellä kauppaa, kun tuli soitto, että pin-koodia kaivataan. Menin sisälle hieman hämmentyneenä, koska olin kertonut kaikki mahdolliset pinnit. Vaan kaveri olikin kirjoittanut sen väärin eikä uskaltanut kahden kokeilun jälkeen enää harjoitella.

Käytiin läheisessä Lidlissä, jossa hermo oli pettää, kun piti ostaa vain Iltis ja tonic-vettä ja Justus seisoskeli juustohyllyn edessä ihailemassa kaikenmaailman juustoja. Unohtui se tonic-vesi.

Mentiin puhelinkauppaan. Tekninen tuki asensi panssarisuojaa, joka huomattiin ei-toimivaksi, koska uusi puhelin on hieman kaareva. Olin ensimmäinen tämän mallin tilaaja, joten kaveri muisti aina välillä hihkaista, että enpä tunne tätä vielä yhtään. Arvioin hänet noin viime vuonna rippikoulun käyneen ikäiseksi, kunnes hän mainitsi, että vaimolle tuli virus messenger-viestin mukana. Uusi panssarisuoja tehtiin jostain helikopterimuovista, sitä kuumennettiin ja muotoiltiin sopivaksi.

Kävimme läpi sekä puhelimen että läppärin ominaisuuksia, olin tehnyt listan mieltäni askarruttavista asioista ja sekä tekninen tuki että myyjä vastailivat iloisesti ja vähääkään hymähtelemättä kysymyksilni. Kunnes mainitsin, että aamusella ajellessamme huomasin, että auton blue toothissa on jotain vialla. Se näytti tulevaa puhelua, mutta ei soinut. Tekninen tuki tuli pihalle tutkimaan kummallista ongelmaa. Auto käynnistettiin, Justus soitti mallipuhelun, näyttö kertoi äänettömästi puhelusta. Kaveri katseli ja hipaisi ratissa olevaa ääninippeliä.

Jo kuului pirinä. Minä sain kikatuskohtauksen ja jokelsin kaverille, että tässä sulla riittää iltapäiväkahville naureskeltavaa, kun mummon autosta oli ääni ihan kiinni! Justus ajoi eilen hansikkaat käsissä ja isot sormet ovat todennäköisesti osuneet siihen ääninappiin hipaisten sen minimiin.

Nyt mä sitten opettelen käyttämään puhelintani. Toistaiseksi en ole löytänyt mitään varsinaisesti uutta verrattuna entiseen paitsi muotokuvakuvauksen, jolloin taustan saa mustaksi tai valkeaksi. Olisikohan senioreille puhelimenkäyttökursseja, kun korona on ohi?

Onnea Minnalle ja Kivikasalle painon alenemisesta.

Muorille tsempit tyhjennyksen ja tähystykseen.

Minä nyt harrastan taas painon ylenemistä. No tänään on maanantai ja taas se päivä jolloin taas kerran alan laihduttamaan.

Nyt on pakko tai viime vuonna saavutettu tulos on menneen talven lunta. Luvattoman nopeasti paino nousee.
Olen tässä itsesäälissä pyörinyt kun on niin rankkaa ja pakko illalla pupeltaa ja päivälläkin salaa.

Alkaa kevätmasennus irrottaa otetta joten ehkä se taas tästä.

Mukavaa alkavaa viikkoa.

Hei Ihanaiset,
ette arvaakaan miten paljon viihdykettä ja iloa kirjoituksenne ovat minulle tuottaneet, välillä hihittelen tai hirnun vedet silmissä teidän juttujanne viimeksi Mennan rosvoja soittelemassa järjestelmällisesti puhelinluetteloa läpi siinä toivossa, että puhelin vastaaja ilmiantaa rosvous kohteen . Toisinaan taas huokailen myötätunnosta tai nyökyttelen pontevasti, kun luen viisaita ajatuksianne. Jostain syystä isäntä aina tietää milloin olen näillä sivuilla .

Kyllä on taas kylmä ilma, olin lenkillä liian vähissä vaatteissa hrrr, lumihiutaleitakin ajoittain leijaili. Viime viikolla taas normaalisti runsaan tunnin lenkki venyi lähes kahteen tuntiin, kun oli liikaa vaatetta yllä ja vauhtia piti vähentää lenkki meni ihan löntystelyksi.

Laiska töitään luettelee ja se pitää paikkansa meikäläisen kohdalla. Olen esim. käännellyt kiviä ja se vasta hauskaa puuhaa on, mitä isompi kivi tai laatta sitä suurempi tohina kiven alta paljastuu . Kymmeniä siiroja, kymmensenttisiä kastematoja, hyppyhäntäisiä ja tusinajalkausia ja kaikilla kiire päästä uhkaavalta saalistajalta karkuun. Muurahaiset ovat rohkeita ja järjestelmällisiä, toiset puolustavat reviiriä sillävälin kun toiset vievät munat ja toukat turvaan. Oikeasti olen vaihtanut talon seinustalta kivet isompiin ja toisaalta putsannut kivien välit ruohosta. Homma vaan on kestänyt turhan kauan, kun jokaista kivenalus draamaa on pitänyt seurata. Olen myös pessyt leikkimökin ulkoa kylläkin vain valkoiset osat. Isäntä pesi terassin, tuotiin kesä nojatuolit ja pehmusteet sinne sitten vietettiin terassikauden avajaisia, minä nautin piccolo pullollisen kuohuvaa ja isäntä olusen. Kunnossapito maalauksiakin ollaan tehty, vielä pitää autokatos maalata ja pari ulko-oveakin. Kurtturuusujen hävittäminen ollaan aloitettu tai siis isäntä talikon ja rautakangen kanssa on riehunut. Minä olen yrittänyt pelastaa joitakin säilytettävä kasveja ja istutellut niitä väliaikaisille paikoille.

Muutakin ollaan puuhailtu sillä seurauksella, että lenkkeily ja jumpat ovat jääneet vähiin josta taas on seurannut, että nukun huonosti . Josta seuraa, että olen allapäin ja leivän syönti ja jopa herkut maistuvat aivan liian paljon . Josko tämä viikko olisi parempi liikunnan suhteen .... siihen ainakin pyrin. Isäntäkin on kunnostanut itselleen pappapyörän, lähti juuri koeajolle . Vanha kilpapyörä laitetaan kiertoon, on ihan kunnossa mutta ohjaustanko on liian alhaalla, selkä ei kestä ja satula liian kapea, peffa ei tykkää . Pitäiskö lähteä oikein eväsretkelle fillareilla vaikka Tikkurilaan koskea katsomaan, pitääkin ehdottaa tai sitten Jumpoon ostoksille .

Onnittelut Kivikasalle ja Mennalle painon tippumiselta ! Meille muille sitkeyttä taistoon, terveys edellä .