Kultainen Jumbojet! Kiitos kauniista kirjoituksestasi.
Ja ennen kaikkea paljon onnea äskeisen syntymäpäiväsi johdosta!
💐

Kylläpä hienosti Jumbojet sanoitat tätä ikääntyvän ihmisen elämää! Oikein isot ja lämpimät onnittelut kaikista näistä vuosista!

Pohdiskelusi osui mun mielentilaani täysin kohdalleen. Olen nähkääs juuri lukenut kaksi hienoa romaania, joissa molemmissa eletty elämä ja muistot nousevat pääosaan. Tommi Kinnusen Pitkä aukea on iäkkään, muistisairaan miehen kertomus elämästään, läheisistään, kaikesta siitä mikä koillismaalaisessa arjessa (ja joskus juhlassakin) on ympärillä ollut. Sirpa Kähkösen Marius-romaanissa taas vanheneva taiteilijanainen odottaa vieraakseen muuatta miestä ja muistelee illan hämärtyessä omia nuoruuden kokemuksiaan, rakkauksiaan, seikkailujaan, pettymyksiään. Sattui vielä sillai sopivasti, että kun perjantaina piipahdin kahden tapaamisen välillä Ateneumiin (jotta en sorru syömään kahvilassa mitään sopimatonta) niin näyttelysalissa vastaan asteli Sirpa Kähkönen. Pääsin kiittämään heti tuoreeltaan ja henkilökohtaisesti kirjasta josta hyvinkin tykkäsin. (Kinnustakin kiittäisin jos jossain näkisin.) 

Omassa elämässä ei olekaan tapahtunut mitään mainittavaa. Mutta no news is good news, kuten sanomalehtimiehet (ja miksei naisetkin) kuulemma sanovat. Hangon rannoilla ja metsissä samoiltiin alkuviikosta muutama päivä, nyt odotellaan ensi viikonvaihteen sukutapaamista ja sitten sitä Espanjan reissua.

Voikaapa kaikki hyvin!

Kiitos JJ!
Minulle kävi nyt se, mitä en uskonut mahdolliseksi. Luottokorttini on skimmattu tai mitä lienee. Huomasin eilen illalla epämääräisiä maksuja, joita en varmasti ole itse tehnyt. Ymmärsin sulkea heti kortin. Mutta sitten taas totesin IT-tyhmyyteni, kun piti tehdä rikosilmoitus (josta olisin selviytynyt) ja sen jälkeen korttireklamaatio. Siihen taas neuvottiin "pudottamaan" tiliotetiedot, kuittikopiot ja rikosilmoitus. Meni yli mun aivojen.
Soitin tyttärelle ja menen tänään auton katsastuksen jälkeen hänen luokseen, niin vävyn kanssa auttavat. Olen yrittänyt olla todella huolellinen korttieni kanssa, mutta tytär rauhoitteli, että tämä on niiiin tavallista, yritä nukkua, nyt kortti on suljettu ja mitään lisätapahtumia ei enää tule. Onneksi mulla on toinenkin kortti.

Aika ovelaa muuten merkitä muutamiin laskutuksiin "pizzaa". Monelta varmaan menisi ohi, mutta mä en tykkää pitsasta enkä ikinä ostaisi, joten kiinnitin heti siihen huomiota. Jotkut olivat mukama tapahtumalippuja (mutta jäljet johtivat Kiinaan).

Lauantaina olimme Multalan Sarin Eduskuntavaalikampanjan aloitusjuhlissa ja taas oli hauskaa. Menimme tyttären kanssa etukäteen auttamaan ruokien esillepanossa ja muussa, kun ministeri itse kiireisenä vielä viittä vaille veti silmämeikkiä naamaan. Vieraita näissä juhlissa on aina lähemmäs sata ja tunnen monet ulkonäöltä ja juttelen monien kanssa. Nimet vaan eivät jää mieleen.

Eilen illalla oli Våga tala svenska -kurssi ja sielläkin naurettiin. Voi kun opiskelu olisi ollut nuorena näin kivaa.
Onko teistä monella vyöruusurokete otettuna? Mä otan sen huomenna, kun tutkimusten mukaan se saattaa vähentää muistisairauksien tuloa. Enpä tiedä, mutta kaikki on yritettävä!

No onpas tuo ikävää IL. Vaikka kuin yrittää olla tarkka niin voi tapahtua. 
Minäkin kiinnittäisin huomiota pizzaan, syön kyllä mutta en silti moisia ostele. Nuoremmilla voisi mennä ohi. 

Nyt kun syksy alkanut niin päivät täyttyvät kummasti. Käymme miehen kanssa maanantaisin kehonnhuollossa ja perjantaisin kuntosalilla. Kehonhuolto auttaa niihin lihaskipuihin mitä kuntosalilla saa. 

Meillä oli viikonloppuna pojan perhe ja heidän ihana pikkainen 2,5 viikkoinen tyttövauva, oli samojedinpentu 6 kk ja miniän tytär 5,5 v. Joten säpinää piisasi. Vauvaa pitelin paljon ja olisin vain voinut katsella sitä suloisuutta. 

Kutsuin porukkaa syömään lauantaina ja niin meitä olin14 henkeä. Tiivis tunnelma mutta niin ihanaa. 
Tosin tytöt paiskasivat kirjastohuoneen oven kiinni sillä seurauksella että pojan 4,5 v vasemman käden keskari ja nimetön murtuivat. Miniän tytöllä alkoi illalla nenäverenvuoto ja saatiin lähes tunti pidellä nenänvarresta kiinni, kylmä kääre niskassa yms ennen kuin loppui. Pohdittiin jo että kivat päivystyskunnossa.

Nyt pitäisi lähteä uusien silmälasien pstoon tai menisin katselemaan pokia, huomenna optikko. Se vaan pienemmässä sivuhaarassa kun keskustan isoon ei saanut aikoja. Isossa vaan paremmat valikoivat. 

Mukavaa syksyistä sadepäivää. 

Tervehdys ja kiitos kirjoituksistanne. En nyt niitä sen kummemmin kommentoi, kun kuluisi niin paljon aikaa. 

Kaihoisaa, kun kesä on ohi. Toisaalta ihanaa, kun yöt ovat viileämpiä. Viime viikolla oli vielä tyttären perhe ja lapsenlapset täällä. Porukkaa on ollut ihan kohtuudella, niin että sanoin jo siipalleni jossain vaiheessa, että nyt ei enää kutsuta ketään. Olo oli aivan vetämättömissä.

Terveyden saralla kaikenlaista ja miten niitä vaivoja aina näyttää loppukesään/alkusyksyyn kasautuvan. Labroissa ja lääkäreissä käyntejä. Vasemmassa kädessä se mokoma rannekanavan ahtauma etenee pikkuhiljaa. En tiedä, miten selviän aikanaan leikkauksesta, kun samassa kädessä nivelrikko niin pahana. Joskus olen alkanut suorastaan pelätä vanhenemista. Mietin, että miten pysyn nahoissani, jos kivut vielä lisääntyvät. Käsien kohdalla vaikeaa tehdä lihaskuntoharjoitteluja, kun kivut muutenkin niin kovat. Pelkään sitä kipujen pahenemista. 

Olin tässä vähän aikaa sitten todella väsynyt ja ihmettelin, mikä minua vaivaa, kun en varmaan ole koskaan ollut niin väsynyt ja saamaton. Tytär yritti lohduttaa, että olet eläkkeellä eikä aina tarvitse tehdä jotain. Varmaan olen oppinut jotenkin mittaamaan omalla kohdallani liikaa "hyvää oloa" suhteessa tekemiseen. Eihän sen niin pitäisi mennä. Vuosi ollut raskas kaiken kaikkiaan : äidin kuolema, vaikka kuinka osasi odottaa ja toivoakin hänen puolestaan, kolahti sitten niin raskaasti.

Onneksi pikkuiset ovat tuonneet iloa ja eloa päiviimme. Olemme tehneet lyhyitä pyrähdyksiä pk-seudulle. 

Meillä on tänään hääpäivä, 42. sellainen. Otin pakkasesta naudan sisäfilee pihvejä sulamaan. Oli siippani toiveruoka. Tässä kuussa tulee 48 vuotta siitä, kun tavattiin. Minne ihmeeseen ovat kaikki vuodet menneet. Olen kiitollinen rakkaastani vierelläni. Ja kiitollinen, että meillä on tämä oma paratiisimme. 

Eilen minulle sattui ikävä tapaturma. Olimme saunassa jo hyvissä ajoin puoli viiden aikoihin ja oli upea ilma. Olin menossa uimaan "lastenrannasta", jossa on laatta-astuinkivet, joita pitkin pääsee vähän syvemmälle, niin että pystyy uimaan. Tänä vuonna vesi on todella matalalla ja uimaan mennessäni siirryin sivummalle noukkimaan muutamia vesikasveja ylös. Pohja oli inhottavan liukasta ja kun olin kolmatta ruohotuppoa nykimässä, menetin liukkaalla tasapainoni ja loukkasin vasemman käsivarteni. Siitä kun matalassa vedessä yritin nousta ylös, niin tuntui kuin olisin ollut saippuoiden päällä, niin liukasta oli. Siitä liukastuin vielä niin, että oikea käsivarsi otti osuman. Kyllä harmittelin itseäni, että aloin niitä ruohoja poimia. Olin vielä neljältä hereillä, kun asiaa pähkäilin. Jos olisi ollut normaali määrä vettä siinä, niin ei olisi varmastikaan mitään loukkaantumista tapahtunut. Onneksi luita ei mennyt poikki. Pitää seurata ja katsoa, täytyykö tehdä tapaturmailmoitus. Olenkin nyt pitkään onnistunut välttämään kaikenlaisia tapaturmia. Sienireissuilla olen ollut todella varovainen. Ja nyt sitten tämä.... 

Yritän päästä asian yli eihän se harmittelemalla miksikään muutu. Olisi vain ollut tarpeeksi vaivoja ilman tätäkin. 

Mutta positiivisen kautta yritän päivääni jatkaa. Iloitsen lapsien kasvusta ja kehityksestä. Pieni neiti on jo reilut 7 kk ja pikkumies täyttää lokakuussa kaksi vuotta. Joka päivä kiitän, että meillä on heidät. 

JJ taas kerran osasit pukea sanat niin kauniiksi ajatuksiksi. 

Voikaa kaikki hyvin. 🥰

Huomenta. Minä nyt tunnustan tänne julkisesti, että luen aina välillä kuulumisianne, ja kerran olen tainnut joskus kommentoida. Parille olen tämän "tunnustanut" yksityisesti, heh.

Olen pari kuukautta vaille 60v ja mitään ikäkriisiä ei ole, kuten muutamalla kaverilla. Mieheni täyttää 74v kuukauden päästä ja minä olen usein nuorin porukasta. Niin olen jo vuosia ajatellut että ikä on vaan numeroita. 
Miehelle ikä oli suurempi kriisi, kun menimme yhteen. Sitten rauhoittui, kun sanoin että isäni voisi iän puolesta olla hänen isä, muttei hän  mun isä. Minusta 14v ei ole iso ikäero.

Eli vähitellen tänne kuuskymppisiin. Muutaman teistä olen tavannutkin ja osan omaa päikkyäkin lukenut.

Tervetuloa Marlis ja odotellaan sun kuulumisia. Mun edesmennyt mieheni oli mua 19 vuotta vanhempi. Rakastuin ennen kuin tiesin hänen ikänsä, kun oli kovin nuorekas tyyppi. Ehdimme olla 17 hyvää vuotta naimisissa, ennen kuin hän kuoli. Justus on kahdeksan vuotta minua vanhempi ja nyt se jo kyllä tuntuu.

Sain jo tänään pankistani viestin, että korvaus on tulossa tililleni. Olen ostanut sellaisen korttikotelon, jonka läpi skimmauslaitteet eivät pääse vaikka kortti olisi käsilaukussa tai taskussa. Opettelen käyttämään sitä. Nyt täytyy vaan ilmoitella kaikkiin suoratoistopalveluihin, BookBeatiin ym uusi pankkikortin numero.

Tänään tulee mieluisia vieraita iltateelle, nimittäin kummikoiramme Lyyti isäntäväkensä kanssa. En ehdi leipoa, kun kaupungissa ollessamme keskitämme niin paljon asioita hoidettavaksi, mutta eiköhän kaupasta jotain purtavaa löydy.

Kiitos toivotuksesta. Meillekin kävi niin, että mies luuli minua vanhemmaksi ja minä häntä nuoremmaksi, mutta mitä sitä enää sitten miettimään, kun oli jo menoa.

Kirjoittelen jotain itsestäni, eli piirua vaille 60v. Miehelläni on lapsia (myös neljä lastenlasta), minulla ei. menin naimisiin lesken kanssa reilut neljä vuotta sitten. Olemme tunteneet lähes 40 vuotta. Asumme viikonloput ja lomat samassa osoitteessa ja arjet asun kaupunkikodissa, kun muutama vuosi vielä töitä jäljellä. Kutsun näitä paikkoja merikodiksi ja kaupunkikodiksi.

Miehellä paljon harrastuksia, niin viikot menee nopeasti. Usein myös mulla viikonlopun ruoat valmiina kun menen kotiin. En ole merikotia siivonnut kertaakaan, kun mies tekee sen viikolla. Olen tottunut liiankin hyvään. Heh.
Ja itse harrastan sukututkimusta, niin siihen arki-illat hyvää aikaa.

Viikonloput teemme kaikenlaista, ainakin saunomme ja uimme joka päivä. Olemme hulluja penkkiurheilijoita.

Marlis67, kiva, että olet tullut joukkoomme . Erityisesesti ilahduin siitä, että kuulut "hullujen penkkiurheilijoiden" joukkoon, jonne mekin mieheni kanssa kuulumme.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Tervetuloa Marlis! Täällä on ollutkin viime aikoina hiukan hiljaista, taitaa jokaisella olla kesäkiireitä (katson peiliin ja tunnistan tekosyyni ☺️)

Ruokaa laittava mies on kyllä oikea aarre! Mä en sellaista ole löytänyt mutta UK (Ukkokulta) hoitaa osansa kotitöistä esim. imuroimalla. 

Sukututkimusta minäkin olen suunnitellut, mutta aina on ollut ensin jotain muuta puuhaa. Nykyiselläänhän se olisi helppoa kun on niin paljon digitoitua aineistoa, sen kun vain avaa oman läppärinsä. 

Tänään on perjantai, mulla silmäleikkauksen jälkitarkastus ja UK:lla vyöruusurokotus. Mä en sellaista nyt saa, kun menin alkukesästä mukaan tutkimusryhmään jossa sai joko oikean tai lumerokotuksen, toivottavasti oikean (kuulen vasta vuosien päästä, kumpi se oli). Mutta tuleepahan kannatettua tieteentekoa jollei hommasta muuta hyötyä olisikaan. 

Mukavaa päivää ja hyvää viikonloppua, kaikki kuusikymppiset ja sellaisiksi aikovat!