Heippa pitkästä aikaa

Suurkiitos kaikille kirjoituksistanne. Kommentoitavaa olisi niin paljon, että jätän ne kirjoittamatta.

Selasin ketjua taaksepäin ja huomasin, että 1.5. olen viimeksi kirjoitellut. Eipä täällä ole suuria tapahtunut. Aika mukavasti olemme pysyneet kalassa. Nyt on verkot olleet kaksi päivää pois.

Viime keskiviikkona oli kauppapäivä ja vähän muutakin. Meidän piti mm käydä Mikkelin 24/7 kuntosalilla jäädyttämässä jäsenyytemme. "Toimiston" piti aueta klo 15. Olin tutkinut kaikkia poikkeusaikoja ja menneellä viikolla mm. ma ja ti oli ilmoitettu, että toimisto ei ole auki. Olimme hyvissä ajoin (20 min etuajassa, jotta olisimme jonon ensimmäisiä) siinä ulkopuolella palelemassa ja odottelimme toimiston avautumista. Vähän ihmettelin, kun ei ketään näkynyt eikä mitään liikettä. Ovessa oli ilmoitus ma ja ti poikkeuksesta, ei mitään keskiviikosta. Siinä oli myös puhelinnumero, johon soitettuani sanottiin, että valitsemaanne numeroon ei saada yhteyttä. Kaupunkikodin läheisessä kuntosalissa siinä on henkilö hyvissä ajoin avaamassa koneita jne ennen kuin varsinainen "toimisto" avautuu. Odotimme 15 yli kolmeen asti ja kiehuin raivosta, kun siihen ei tullut ketään. Kotiin tultuamme en edes viitsinyt samana päivänä edes yrittää soittaa kaupunkisalin numeroon, kun olin vielä niin raivoissani. Torstaina sitten soitin ja osasin jo esittää asiani rauhallisesti. Eihän vika ollut sen, joka puheluun vastasi. Ressukka "virkailija" ei edes voi soittaa esimiehilleen, vaan hänen on laitettava sähköpostia. Olen pyytänyt, että minulle soitetaan sellaisen henkilön taholta, jolla on valtuuksia tehdä jotain päätöksiä. Perjantaihin mennessä ei sieltä mitään soitettu, joten laitoimme mieheni kanssa molemmat sähköpostia. Sekin on monimutkainen juttu, kun "normi" osoitteeseen lähettäessä tulee automaattivastaus, että ota yhteyttä lähimpään saliin. No, laitoimme mutkien kautta viestit vielä sinnekin.

Mehän olemme joka vuosi jäädyttäneet jäsenyyden yli puoleksi vuodeksi, kun olemme täällä päin maata. Sen olen tiennyt, että se pitää tehdä henkilökohtaisella käynnillä. Nyt kun maaliskuun alkupäivinä muutimme mökille, meillähän oli tarkoitus vielä maaliskuussa palata muutamaksi päiväksi kotiin mm. hammaslääkärikäynneille ja jäädyttämään kuntosalikorttimme. Koronatilanteen kehittyminen muutti sitten suunnitelmiamme. Nyt aion kyllä vaatia, että suostuvat jäädytykseen netin kautta, kun itse rikkoivat sopimusta sillä, että toimisto ei ollut auki ilmoitettuna aikana. Minulla on todisteena valokuvat meistä molemmista seisomassa Mikkelin salin edessä. Tarkoitus on kyllä mennä vaikka kuinka pitkälle tuon asian kanssa. Täydellisen törrrrkeää, että tällaisena aikana eivät suostu poikkeuksellisesti netin kautta tekemään tullaista toimenpidettä. Se maksaa 15 €, joka on teknisesti helppo hoitaa, kun heillä on valtuus veloittaa tililtämme kuukausittainen jäsenmaksu. Saa nähdä, miten käy, kun huomenna palaan asiaan . Verenpaine on noussut jo pelkästään asiasta kirjoitettuani ja sitä ajateltuani. Hyvänen aika, jopa asuntokaupat voidaan hoitaa netissä.... No, aika näyttää, miten käy.

Vietimme äitienpäivää jo eilen. Syynä oli se, että olivat aiemmin ennustaneet lauantaille reilusti parempaa säätä kuin sunnuntaille. Niinpä suuntasimme aamupäivällä kohti vanhempieni kotia. Lapsemme ja hauvavauva tulivat myös sinne. Joimme kahvit ulkona ja onneksi oli tarpeeksi lämmintä, että tarkenimme. Äitini oli yllättävän hyvässä kunnossa, mutta kyllä teki pahaa katsoa, kun isäni linkkasi tekoniveltä odottavan polven kanssa . Touhuaa vielä niin kauheasti. On äidin omaishoitaja ja siellä käy pesijä kaksi kertaa viikossa, isä tekee muuten kaiken itse.

Ihanaa oli nähdä heitä ja lapsia. Koville otti, kun yritimme pitää välimatkaa. Sydän oli särkyä, kun en voinut halata vanhempiani ja lapsiamme. Onneksi hauvavauvaa sain helliä sydämeni kyllyydestä. Lapsemme toivat tullessaan vanhempieni kauppaostokset. Poikamme kävi isäni kanssa tekemässä perunavaot pienelle pläntille ja istuttamassa perunat. Siippani oli sen verran sisällä talossa, että vaihtoi isälleni printterin patruunan. Tytär oli sisällä sen verran, että tyhjensi ruokakassit ja leikkasi ruusut maljakkoon laitettavaksi. Eilen näimme ja ikävä jo kalvaa sisuksia. Olemme aina olleet kovia halailemaan ja olemaan lähellä. Sitä tyhjiötä eilinen ei täyttänyt.

Lähdimme vielä käymään pikaisesti kotona hoitamassa muutaman asian. Ollessamme jo autotallin luona "pakkaamassa" tavaroita, autotallin oven suulle pöllähti fillarilla mies, joka alkoi jutella. Tuli mielestäni aivan liian lähelle ja ajattelin, että on joku hullu, joka tulee tartuttamaan meihin koronan No, sitten selvisi, että olikin jo eläkkeelle jäänyt entinen isännöitsijämme. Enpä olisi tunnistanut. Oli aivan pultsarin näköinen Selitti, että vaimo ei päästä parturiin koronan vuoksi ja hän sitten puolestaan jättää parran ajamatta protestina Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Olinhan aikanaan 10 vuotta taloyhtiön hallituksessa ja sen jälkeen pitkään vielä tilintarkastajana ja myöhemmin vielä toiminnantarkastajana. Liian lähelle tuli kuitenkin mielestäni sen fillarin kanssa. Tuossa tilanteessa olisi hyvin voinut pitää sen kahden metrin turvavälin, johon kyllä vähän viittasin.

Aika myöhään olimme mökillä. Aikani meni, kun sain tavarat paikoilleen ja pyykit kuivumaan (pesasin kotona pyykkiä, kun tänne on taas luvattu niin kylmää, että en tiedä milloin täällä seuraavaksi "uskaltaa" pestä). Ihanaa oli taas päästä tänne "turvaan". Missään kaupoissa emme käyneet. Seuraava reissu on sitten näillä näkymin se, kun minulla on kolonoskopia. Kauhistuttaa jo etukäteen Minulle on tehty se aiemminkin, mutta nyt kun on tämä korona....

Sen verran kun autossa kännykästä luin, niin näyttää kovasti siltä, että monet viisveisaavat mistään rajoituksista ja turvaväleistä. Suoraan sanottuna kauhistuttaa, miten ihmisten käytös näyttää muuttuneen, kun rajoituksia puretaan pikkuhiljaa Muutamia asioita hallituksen toimissakin kyllä ihmettelen ja STM:n sekoiluja useissa asioissa .

Nyt täällä paistaa vielä aurinko. Me paistamme muurinpohjalettuja Ensimmäiset tänä vuonna . Otin pakkasesta sisäfilee pihvejä sulamaan päivän kunniaksi. Harvoin enää punaista lihaa nykyään syömme. Tänään ajattelin, että sen tekisimme (rakas siippani haluaisi kyllä lihaa useammin) ja nauttisimme sitten punaviiniä pihvien kanssa.

Huomiseksi on luvattu sadetta ja sitä luonto täällä kaipaa. Kyllä oli iso ero kevään etenemisessä "etelän" ja Savon välillä. Täällä on ollut viime viikolla onneksi muutama lämmin päivä, mutta enimmäkseen todella viileää. Tuulen suunta tietty vaikuttaa paljon siihen, kuinka kylmältä ilma tuntuu. Kevät on täällä selvästi myöhässä, kun katsoo luonnon tilaa. Perennapenkkejäkään ei ole vielä uskaltanut haravoida, kun ensi viikolle luvattu mahdollisesti yöpakkasia. Hassua, kun talvella on harvinaisen lämmintä ja ainakin täällä, kevät on ollut harvinaisen kylmä. Ilmeisesti lämpimällä talvella on jotain tekemistä sen kanssa, että kesäkeittiössämme ja saunan terassille puiset tasot ovat saaneet päälleen hometta ? Siippani on jo osan hieonut ja osti viimeviikolla uudenlaista puunsuojaa niihin. Kunhan säät joskus lämpenevät, niin pääsee kunnolla hommiin asian kanssa. Edelleenkään en ymmärrä, mihin aika katoaa?? Hesarin lukuun tosin menee tavallista pidempi aika, mutta muuten olen ymmällä ajan katoamisesta

Menna ja Isla aion kyllä kesän mittaan vielä yrittää tuota sanaleikkiä , kun vaan ehtii . Ensilukemalta tuo Mennan määrä 160 sanaa, tuntui todella suurelta.

Toivotan kaikille terveyttä ja hyvää mieltä ja äideille hyvää äitienpäivää.

Hei Ihanaiset,
suloista sunnuntaita kaikille äideille, bonus äideille, tädeille, kummeille ja lapsettomille tasapuolisesti . Meillä ei vietetä äitienpäivää, silloin, kun lapset olivat pieniä yritin parantaa lasten ja heidän biologisen äitinsä välejä mutta huonosti siinä lopulta kävi. Äitienpäivää vietettiin mummojen luona ja niitähän onneksi piisasi . Lapset väsäsivät kortteja urakalla ja sainhan minäkin aina omani.

Olemme käyneet pyöräilemässä, isäntä on tyytyväinen nykyiseen fillariinsa ja hänet saakin nykyään helposti mukaan. Tänään lähdettiin hautausmaalle, poimin lemmikeistä ja valkovuokoista kimpun joka olisi ilahduttanut isännän äitiä aikoinaan, hän piti luonnonkukista. Minä kaaduin menomatkalla , ihan omaa syytäni. Töllötin talojen pihoja , pyöränselästä näkee paremmin, enkä katsonut eteeni ja jalkakäytävän kanttikivi tuli vastaan. Ehdin. Vain huutaa ennenkuin mäiskähdin kyljelleni tantereeseen. Onneksi oli pypärä päässä, toisesta keuhkosta meni ilmat, kyynärpäähän ja olkaan sattui samaten polveen. Takin olkapäähän tuli palkeenkieli ja housujen, niihin parempiin tietty, reikä ja sekin polven sisäsyrjään . Lähi pihoista ryntäsi porukkaa katsomaan tarvitaanko apua, autokin pysähtyi ja kuski tiedusteli miten kävi, minä yritin haukkoa henkeä ja viittoilin että kaikki ok. Isäntä tietysti ryntäsi auttamaan, onneksi selvisin jälleen kerran vain säikähdyksellä, ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta mutta toivottavasti viimeinen.

IL, minäkin olen aika uupunut kaikesta ahertamisesta, sitä on kyllä riittänyt eikä loppua näy. Isäntä on poistanut autokatoksen takaa kurttu- ja hansaruusujen juuria ja minä olen levitellyt kuitukangasta, kantanut laattoja ja asetellut pyöreitä kiviä väleihin. Naapurin rouva hommasi ilmaisia vuorenkilpiä ja niitä istutettiin porukalla ruusujen tilalle. Kurtturuusujen repiminen jatkuu ensiviikolla. Terassin pylväät on persattu, oli sekin homma, milloin liian kylmä ja. märkä saa toisinaan liian aurinkoista. Olen koulinut n. 130 samettiruusun tainta, istuttanut 86 maitotölkin puolikkaaseen krassinsiemeniä, strömsön kokeilu onnistui ja nyt pitäisi koulia tajuton määrä ruiskaunokin ja kehäkukan taimia . Mopo pääsi keulimaan tosi pahasti siemenhyllyn luona. No, eipähän tule röhnötettyä sohvalla ja onneksi uni on taas maittanut.

kipa, minullakin Hesarin lukemiseen menee kohtuuttomasti aikaa nykyään, kun lukijoiden kommentitkin pitää lukea ainakin osittain. Kaikkia koronauutisia en enää millään jaksa lukea.

Jaaha, perunat ovat valmiit, eikun syömään . Ruokahaluani ei mikään kriisi vähennä ja pitäähän tässäkin kurjuudessa jotain nautintoa olla.

Voikaa kaikki hyvin !

Heips!

Vettä sataa. Nuoriso oli päivällä käymässä ja soittivat, että laittakaa grilliin tulet. Tuuli oli niin kovaa, ettei grilli olis edes pysynyt pystyssä.
Olin tehnyt ruoan heille valmiiksi.
Söivät sitten viileällä terassilla ja jälkkärikahvit juotiin kesäkeittiön lämmössä.

Käytiin poimimassa miniälle valkovuokkoja tuolta rannan metsiköstä.

Kun tekivät lähtöä kotiin, niin ensimmäiset pisarat jo tippui taivaalta. Sitten onkin satanut siitä lähtien ja aamuun saakka luvattu.

Joka viikonloppu ovat pihassa käyneet. Asuvat väliaikaisasunnossa putkiremontin takia. Siellä on kaksi takkaa ja ovat hakeneet puita täältä.

Nyt tuntuu että on heitä jo ikävä. Siis kun eivät voi jäädä tänne olemaan.
Pelkäävät että tartuttavat meihin taudin.
Poitsukin purnasi kun pois piti lähteä. Halauksetkin pitää suorittaa etänä.
Kiva kuitenkin kun käyvät, edes pihassa.

Toivottavasti kaikilla oli kuitenkin kiva äitienpäivä

Voikaahan hyvin

Heippa,

unohdin laittaa eiliseen kirjoitukseeni, että tämän kevään ensimmäinen käen kukunta kuului perjantai-iltana. Voi mitä musiikkia se on korvilleni Käken kukunta ja kuikan huuto - siinä mulle kesän merkit, vaikka tämän viikon sää ei kovin kesäiseltä näytäkään.

Kivaa viikon jatketta

Minäkin olen kuullut jo käen kukkuvan!

Eilen haettiin luottopuutarhalta ruusukimput. Ajettiin ensin Justuksen tyttären luo, istuttiin terassilla kuulumisia vaihtamassa. Mietittiin, voidaanko mennä kaikki helatorstaina Justuksen mökille, vai onko siinä liian iso riski?

Sitten se minulle paras juttu: tyttären terassille. Iker-koira melkein lähti nahoistaan, kun syöksyi monet kerrat nuolemaan ja kiljui kuin aasi. Sain ison ruusun, poikien tekemän kortin ja heviteini oli leiponut herkullisen täytekakun. Voi että oli ihana istuskella ja rupatella. Vaikka puhelimessa puhutaan joka päivä, on eri asia nähdä livenä.

Kesäsuunnitelmat tyttären perheessä ihan auki. Heviteinin rippileiri on siirretty juhannuksen jälkeiseltä viikonlopulta johonkin muuhun aikaan kesällä. Perheellä olisi heinäkuussa viiden viikon loma, jos leiri osuu silloin, miten käy lomasuunnitelmien? Ovat miettineet mennä autolla Espanjaan, mikäli siellä rajoitukset helpottavat.

Hauska yhteensattuma selvisi, kun jalassani oli siniset ballerinat. Tytär haki kaapistaan ihan samanlaiset. Ollaan usein ostettu tietämättämme samoja vaatteita ja kenkiä. Vein tuliaisiksi tekemiäni kasvomaskeja, pojat innostuivat mustista ja nyt mun pitää saada lisää mustaa kangasta, kun tytär ja vävykin haluavat mustat, heille olin tehnyt valkoiset, kuten myös pojille.

Siirsimme sään takia Justuksen mökille menoa, mutta minä sentään pääsen kohta kampaajalle! Justus vie ja hakee.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Moi!

Terassiäitienpäivää on vietetty meilläkin; nuolevan ja kiljuvan koiran kokoluokka vain oli paljon pienempi. Spanieliparka ei voinut mitenkään ymmärtää, että ensinnäkään mami ja vaari eivät anna herkkupaloja pöydästä ja toisekseen eivät ota mukaan kun lähtevät kotiin. Eläin huuteli aidanraosta, että vaikka auto on pieni, niin matalajalkainen koira mahtuisi sinne vallan mainiosti.

Sain äitienpäiväkukaksi perinteisen ruukkuruusun kun olen pari vuotta sitten kieltäytynyt vastaanottamasta hortensiaa. Ne ovat tosi komeita, mutta hoidossani kuolevat tosi nopeasti.

Myös varsinainen lahja lämmittää mieltä: tytär joka muutenkin avustaa jatkuvasti Unicefia, oli ostanut ilmastonmuutospaketin. Kiva ajatus, että jossakin kuivuuden vaivaamassa maassa joku pieni lapsi nakertaa lahjaan sisältyviä energiapatukoita kun on juuri saanut jonkin rokotuksen käsivarteen. Sitten pikkuinen heittää Unicef-repun selkään ja kävelee kouluunsa.

Skumppaa, kahvia, pikkuvoileipiä, macaron-leivoksia ja mansikoita. Sellaisen tarjoilun ääressä pikkuharmit häipyivät. Nimittäin minä, korona-ajan kotileipuriksi koulima, olin lauantai-iltana alustanut kaksi taikinaa, sämpylät ja pullat. Pullat kohosivat yön keittiössä, sämpylätaikina jääkaapissa. (Jos joku ihmettelee tuota pitkää kohotusaikaa niin sanonpa vain että hapanjuuri on hiivaan verrattuna tosi hidas!)

Aamulla pyörittelin sämpylät pellille ja poikkesin olohuoneeseen. Kun palasin keittiöön, voitelin ja raesokeroin työpöydällä köllivät leivonnaiset ja työnsin pellin uuniin. Käännyin ympäri - ja näin sen pullapellin jota olin luullut käsitteleväni.

Jutun opetus: en enää ikinä tee samaan aikaan kahta samanmuotoista leivonnaista eri aineista. Ukkokulta tosin totesi sokerisämpylää maistettuaan ettei niissä mitään vikaa ole, hiukan perinteistä poikkeava maku vain. On mulla kiva ja myönteinen mies!

Nyt ulkona näyttää ihan räntäsateelta. Oisko vaikka lämmittävän kahvikupillisen paikka?

Mukavaa viikkoa!

Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille!

Kipa, sanoja on nyt 220 Joukossa on muutama "murrehtava" sana, vaikka ohjeissa sanottiin niiden käyvän, mikäli ne ovat yleisesti käytössä Tornionjokilaaksossa. Sitä en noista sanoista tiedä, mutta toivottavasti kelpaavat ja kyllähän tuossa määrässä (ja varmaan keksin lisääkin!) on varaa karsia. Ohjeissa mainittiin myös paikannimet, muttei sanottu, pitääkö niiden olla kotimaisia paikkoja vai käyvätkö ulkomaan paikat, mikäli ne on kirjoitettu suomalaisittain. Islawisla, kuinka tarkkoja te olette?

Hyvin näköjään äidit (vast.) ovat saaneet päivänsä juhlituksi. Tuo Tiinuliinun taikinakömmähdys nauratti ja piti oikein kertoa meirämmiähellekin. Olen joskus aikaisemminkin kertonut hänelle teidän edesottamuksistanne ja hän on nostanut hattua sille, että teidän itsetuntonne antaa myöten kertoa. On varmaan paljon sellaisia, jotka olisivat tuollaisesta harmittomasta jutusta ihan hiljaa, ettei kukaan vain pitäisi heitä huonoina leipojina tms.

Näin oikein sieluni silmin Ikerin ja Murun reaktiot heidän nähdessään rakkaat mamit ja papat. Minua on aina huvittanut Ikerin "kiljunta" erilaisissa tilanteissa. Se kuvaa hyvin sen reagointia. Eräs ystäväni, jolla oli Romeo-niminen cockerspanieli, kuvaili sen ääntelyä piippaamiseksi. Esim. kun se halusi ulos, se meni ovelle ja piippasi. Meidän cockerimme puolestaan ei yleensä ulos halutessaan pitänyt ääntä, vaan luotti intensiiviseen tuijotukseen, jota välillä korostettiin tuomalla talutushihna näkyville. Innostuksen ja ylenpalttisen rakkauden se taas ilmaisi inisemällä ja kiemurtelemalla

Nousin tänään ylös siinä 10.30 kieppeillä ja yllätyin, kun ulkona satoi lunta Kyllähän eilen ennustaja kertoi monenlaisista taivaalta putoavista elementeistä, mutta yllätti se siltikin, kun viime viikolla oli jo melko lämmintä ja tulppaanitkin ovat jo isoilla nupuilla. Kovasti keikkuen tämä kevät näyttää edistyvän.

Emme vielä ole hankkineet mitään kukkia pihalle tai amppeleihin, mutta varmaan pitäisi käydä orvokit hakemassa ennen kuin ne loppuvat. Tokmannilla oli viime viikolla hyvä tarjous, 6 orvokkia 5 eurolla, mutta se tuskin on enää voimassa. Yleensä olemme ostaneet orvokit ja myöhemmin samettikukat Kukkari-nimisestä puutarhamyymälästä, sillä ne ovat olleet erinomaisen hyvän laatuisia. Ei silti, kyllä Prisman kesätoriltakin hyviä on saanut, mutta jostain syystä viime kesänä amppeleissa olleet orvokit kuivuivat ihan tyystin, vaikka meirämmiäs kasteli niitä ahkerasti.

Kälylläni on suurehko parveke ja vuosi vuodelta hän saa sinne mahtumaan enemmän kukkia. Pääasiassa ne ovat orvokkeja, mutta on siellä muunkinlaisia. Tänä vuonna uutuutena on kliivia, mutta sitä hän on toistaiseksi pitänyt sisällä. Alun perin tarkoituksena oli, että hän nauttisi parvekkeella aamupalaa ja päiväkahvia, mutta eipä siellä nykyään ole paljoa tilaa istuskella, kun kaikki paikat ovat täynnä kukkia!

Ihailen suuresti teidän intoanne kasvattaa kaikki siemenistä lähtien ja sitten vielä jaksatte koulia niitä jne. No, minähän en ole mikään viherpeukalo, vaikka kauniista lopputuloksesta nautinkin. Meirämmiäskin on lähinnä istuttaja ja siksipä ostammekin aina keväisin uudet kesäkukat. Monivuotisesti pihalla kasvaa ainoastaan krookukset rusakoiden ruoaksi , valkoisia liljoja sekä tietenkin alppiruusu ja atsalea, jotka eivät sanan varsinaisessa merkityksessä ole kukkia vaan pensaita. Niin ja sinivuokot, jotka ovat nyt kukkineet kolmisen viikkoa! Ehdotin merämmiähelle, että istuttaisimme pihalle skilloja, kun ne kuulemma ovat kovia leviämään, joten se olisi niin vaivatonta. Saa nähdä onnistuuko.

IL, älä kiukuttele Justukselle! Hän tykkää puuhastella ja osaa tehdä kaikenlaista ja onhan siitä hyötyä sinullekin. Sinun sijassasi minä en kuitenkaan viitsisi raataa niin kovasti Anna Justuksen tehdä ainakin kaikkein raskaimmat työt ja sinähän voit osallistua kuten huoltajat urheilukilpailuissa. Kannat juotavaa, huolehdit lempeästi siitä, ettei hän rasita itseään ylenpalttisesti ja "olet hengessä mukana". Teet sitten sellaisia hommia, joista oikeasti pidät ja joita jaksat tehdä.

Tein meille esi-ilmoittautumisen Kristina Cruisesin viikon Reinin risteilylle Sveitsistä Alankomaihin vuoden päähän. Se ei velvoita mihinkään, mutta ymmärrän matkanjärjestäjän halun kartoittaa ylipäätään ihmisten halukkuutta matkustaa. Mediassa on kovasti kirjoiteltu siitä, että matkustaminen ei kovin nopeasti, jos koskaan, palaudu entiselleen. Voihan näin ollakin, mutta itse ainakin olen valmis jatkamaan matkustelua, sillä onhan se ollut yksi pääharrastuksiani koko ikäni. Toisaalta, hyvä puoli saattaa olla se, että kohteissa tulee olemaan vähemmän turisteja. Olen lukenut, miten ilmansaasteet kaukoidässä ovat niin vähentyneet, että Himalaja on näkyvissä ja Venetsian kanaalien vesi on jo ihan kirkasta. Helsingistäkin näkee Tallinaan paremmin kuin ennen. Vaikea uskoa, miten nopeasti tuollaiset muutokset näkyvät.

Pirkanmaan osuuskauppa on vihdoin saanut lisättyä toimitusaikoja verkko-ostoksille. Tutkiskelin tilannetta eilen ja siellä oli aikoja ihan koko viikolle. Olen jo tilannut niin monta kertaa verkosta, että ajatus sen jatkamisesta on houkutteleva, vaikka rajoituksia vähennettäisiinkin. Meirämmiäs todennäköisesti haluaa palata normaaliin kaupassakäyntiin eikä se kokonaan ole ollutkaan poissa, kun kuitenkin on pitänyt päästä Alkoon ja kaljaostoksille! No, aika näyttää.

Leppoisia päiviä itse kullekin

Menna Ei me kauhean tarkkoja olla niiden sanojen suhteen. On ajateltu jotain siihen suuntaan että jos arkastaja ei tiedä mitä sana tarkoittaa, niin hän googlaa. Jos siten google kertoo jotain tarkoitusta sille sanalle ulkomaan kieliä niin menee hylkyyn. Onko sopivan väljät säännöt?

Hei en mä nyt ihan tosissani Justusta moiti siitä, että puuhastelee pihalla. Eikä hän edellytä minun yhtälailla tekevän, meidän suhteessa kumpikin saa olla omanlaisensa. Mulla on silloin tällöin laiskamatopäiviä ja silloin mä oikeasti laiskottelen.

Tänään vihdoin kampaajalle! Yleensä käyn viiden viikon välein, nyt meni kaksi ja puoli kuukautta. Justus pudotti autosta Kämpin Gallerian eteen ja haki myöhemmin. Galleriassa autiota, hiustaiteilija kiukkuisena olosuhteista, siinä tuli kuunneltua hallituksen, vuokranantajan, kouluhallituksen ja vaikka minkä moittimiset. En ota kovin vakavasti ainakaan niin kauan, kuin hänellä on kultakello ranteessa ja ajaa Jaguarilla.

Justus oli ylen onnellinen, kun oli käyttänyt odotusajan ajamalla Hakaniemee johonkin erikoiskauppaan ostamaan erityisruoka-aineita. Sitten mentiin vielä Bulevardille ja parkattiin kielletysti kadunvarteen, minä istuin autossa lappuliisoja vahtaamassa ja mies kävi hankkimassa maapähkinäöljyä. Nyt taas reseptikansio pöllyää, kun hän tyytyväisenä selailee reseptejä.

Ei huvittanut lähteä mihinkään tänään, syötiin ja köllähdettiin päikkäreille. Siirrettiin Orivedelle menoa perjantaiksi, kun se sopi myös miehelle, joka tuo Justuksen veneen talvisäilöstä. Sain haastattelun luettavakseni ja se oli kyllä hieman imelää tekstiä. Yksi alaotsikko oli "Huima pako Espanjasta Lontoon kautta Suomeen". Pohdin sitä, mutta toisaalta minähän näin painajaisiakin pari viikkoa sen huiman paon jälkeen. Kirjoittaja oli ottanut kai tekstillistä vapautta, mutta kun varsinaisia asiavirheitä ei ollut, antaa mennä. Onneksi ei ollut tarkkaan maininnut mökkini sijaintia, sitä en halunnut lehteen.

Minusta olisi hauskaa kasvattaa siemenistä kaikenlaista. Ja olihan minulla ennen kasvihuonekin, mutta se piti purkaa mökkipalon jälkeen uuden talon tieltä. Ja nyt, kun ollaan kahden mökin loukussa, kastelemiset olisi hankalaa järjestää. Ja kitkemistä inhoan.

Sen sijaan en inhoa valkislasillista, joka odottaa sen kunniaksi, kun minulla on uusi, lyhyt tukka! Eilinen isoäiti-look on tipotiessään. Älkää turhaan kavahtako, en minä tissuttele, vaikka onkin maanantai.

Äitienpäivä tuli vietettyä hiljaisuudessa miehen kanssa kahden. Meillä oli jääkaapissa varattuna porsaan ribsit marinadissaan, mutta lauantai-iltana poika toi heiltä jäljelle jääneet lohimedaljongit ja perunamuusin, joten syötiin ne sitten Äitienpäivänä. Isoveljellä oli koulutehtävänä valmistaa perheelle åitienpäiväateria. Hän oli tarjonnut wieninleikkeitä, perunamuusia, salaattia ja jälkkäriksi marenkeja.

Toki minua muistettiin. Pojan perhe tuli ovelle onnittelemaan kaunis kukkakimppu ja Fazerin juhlasuklaalevy tuomisinaan. Hetken päästä tuli kukkalähetti, joka toi tyttären onnittelukukat, joiden mukana oli pieni rasia käsintehtyjä suklaakonvehteja.

Tänään on tyttäreni syntymäpäivä. Kamalaa, miten vanhaksi tunnen itseni, kun lapseni täyttää 50 vuotta! Vastahan minä täytin 50! Kävimme onnittelemassa häntä ulko-ovella. Samalla näin Keijulia, joka tuntuu kasvaneen runsaasti pituutta sitten viime näkemän. Mutta halata ei taaskaan voinut.

Pienet asiat tuovat iloa. Näin viime metsälenkillä sisiliskon, joka ilmestyi yks kaks eteeni polun reunasta. Katselimme hetken toisiamme, mutta kun kauempaa tömisteli lenkkeilijä, niin otus katosi takaisin varvikkoon. Pellon reunassa lintu rapisteli pensaikossa. Juttelin sille hiljaa, kun se pysähtyi alaoksalle. Minusta se oli lehtokerttu.

Viikon aikana luonto on alkanut viheriöidä, vaikka minusta on tuntunut, että täällä kevät on ollut jäljessä. Ruoho on alkanut kasvaa sen verran, että poika laittoi jo leikkuurobotin asemiin. Aamulla pihalle satoi sitten melkein 5 cm lunta! En muista näin kylmää toukokuuta.

Nautitaan tästä lähestyvän kesän heleästä vihreydestä! Säähän on vain pukeutumiskysymys, eikö niin!