Huomenta.

Kiva kun on luvattu lämpimiä viikonlopuksi. Jotenkin tämä kevät ollut niin kylmä, onneksi kuitenkin valoa piisaa.

Kasvihuoneeseen en mitään ole vielä laittanut ja kasvulaatikot odottelee niin siemeniä, taitaa tulla kiire.

Lähden tänään ystäväni mökille hänen kanssaan pariksi yöksi. Häneltä en koronaa usko saavani, pikemmin minä olen se heikko lenkki. Emme kumpikaan kuulu riskiryhmään.
On kyllä ihanaa päästä hänen kanssaan.
Ystäviä olemme tänä vuonna olleet 35v eli siitä kun esikoiseni sain. Hän sai samaan aikaan toisen lapsensa ja samassa kerrostalossa asuttiin.
Kumpikin meistä sai neljä lasta, joista keskimmäiset samoja ikiä.
Paljon mökkeilimme yhdessä lasten ollessa pieniä. Oli ne aikoja.

Eilen valmistui iso jatkoterassi. Nyt vielä kalustusta siihen. Sitten olisikin talon sokkeleiden laiton vuoro. Eipä tekemiset lopu.

Mukavaa loppuviikkoa.

Terveiset Längelmäveden ääreltä. Eilen oli kaivettava vanha partiohenki esiin, että selvisin raivoilematta Justuksen mökille asti. Olen muuten ollut partiossa seitsenvuotiaasta parikymppiseksi ja nautin joka hetkestä. Varsinkin leireistä Kotkan Kaunissaaressa, yhteishengestä, iltanuotioista meren rannalla.

No joo, automatka auringonpaisteessa, vihdoin perillä Justuksen tlluksilla. Hän lähti hakemaan yhteissatamasta venettään, joka tuotiin sinne talvisäilöstään. Minä aloin nostella autosta tavaroita saunan katoksen alle, Justuksella on rantasauna joen rannassa, joka tosin on hänen poikansa perheen käytössä, heillä on mökki siinä lähellä. Kun hikipäässä olin saanut kaiken ulos, alkoi tietenkin sataa. Justus toi veneen laituriin ja paettiin autoon. Viisaana ihmisenä olin keittänyt aamulla teetä termariin ja tehnyt voileivät, oltiin piknikillä. Teet kaatuivat takilleni.

Sadekuuro loppui ja alettiin kantaa kamoja veneeseen. Laituri oli ollut aikaisemmin veden vallassa ja oli nyt tietenkin aivan mutainen. Se piti ensin pestä eikä kasseja voinut sittenkään laskea käsistään. Veneessä oli kuomu ja minä selkä vääränä ladoin tavaroita, joita Justus kantoi. Päästiin laiturista, sade alkoi. Minä istuin mukavasti sateen suojassa, mutta Justus-parka kastui ohjatessaan likomäräksi. Saaren laiturissa jätettiin kaikki ja rynnättiin mökkiin. Kivaa, seitsemän astetta sisällä lämmintä.

Muutamaa tuntia myöhemmin pystyin jo riisumaan toppakintaat, sadekin loppui ja roudattiin kamat mökin terassille. Huohotin ja läähätin ja purin hammasta - jos "hauras ikäloppu yli 70-vuotias kerran jaksaa, jaksan minäkin. Illan suussa kassit oli vihdoin purettu, sängyt pedattu ja istahdettiin hengähtämään. Mun mökille auton saa parin metrin päähän ovesta, huomattavasti helpompaa.

Justus on tänään laittanut vesipumpun kuntoon ja puuhastellut sitä sun tätä. Hänen mökkinsä muodostuu kahdesta osasta, toinen on yleiset oleskelutilat, jossa kolme seinää on lasia lattiasta kattoon ja toinen osa on makuuhuonesiipi. Niitä yhdistää katettu terassi. Siipien väliin jää kallioinen japanilaistyyppinen piha-alue ja sen siistimisessä minulla on mennyt koko päivä. Saniaisten raadot pois, kallioiden harjaamista, askellaattojen puhdistamista, sammalien hellävaraista harjausta.

Varsinaista pihaa täällä ei ole, paljon sammaleisia kiviä ja polkuja, jotka kaipaavat haravoimista, koska ovat käpyjä täynnä. Vaan mikä ihana tunne, kun treffasimme laiturilla, aurinko paistoi ja lämmitti, järvi kimmelsi ja linnut lauleskelivat. Sauna lämpiää. Mä rakastan tätä paikkaa!

Hyvää Helatorstaita! Haluan jakaa kanssanne eilisen keittotaitoni kohokohdan. Itsekin jatkuvasti ihmettelen, miten yllän moisiin saavutuksiin. Olin paistanut etukäteen porokiusausta ja makaronilaatikkoa. Porokiusaus on jo syöty ja oli ihan kelvollista. Makaronilaatikkoon kokeilin ohjetta, jossa jauheliha paistetaan, mutta makaronit heitetään sekaan raakana.

Eilen illalla otin laatikon jääkaapista ja ihmettelin sen painavuutta. Pinta oli kivikova, eikä millään välineellä siitä saanut kauhottua ruokaa. Vihdoin sain ruoan kumottua foliovuoastaan kuin kakun. Sihen se mätkähti leikkuulaudalle ihmeteltäväksi. Kiljuin Justusta apuun ja isolla, vahvalla veitsellä hän sai kuin saikin sahattua viipaleita, joita sitten kuumensimme mikrossa. Kun kaikki palaneet reunat oli leikattu pois, keskiosan ruoka oli ihan syötävää, varsinkin kun lonasi runsaasti ketsuppia päälle.

Justus on suunnitellut tänä aamuna ihan itsekseen, mitä ruokaa valmistaa viikonloppuna, jostain syystä minua ei ole laskettu ruoanlaittokuvioihin mukaan?

Eilen muuten löysimme ainakin parikymmentä kaunista ja muhkeaa korvasientä, niistä tehdään muhennosta!

Äläpä huoli IL, mulle on uusmuotisen makaronilaatikon kanssa käynyt ihan samalla tavalla. Tosin sillä erotuksella, että sillä kertaa pöydän ympärillä istui joukko nälkäistä nuorisoa. Laitettiin laatikko uudelleen uuniin ja katseltiin vanhoja valokuvia tai pelattiin lautapeliä suunnilleen tunti, sitten ruoka maistui (ja hammas pystyi).

Vikahan ei ollut sinun (eikä aikanaan minunkaan) vaan Kotilieden tai K-ruokalehden tai mistä nyt ohjeen otitkaan! Mitäs tunkevat tuollaisia uudenlaisia ruokaohjeita ihmisten kiusaksi!

Korvasienisaaliinne kuulostaa upealta! Mä olen käynyt pari kertaa lähimetsikössä luuraamassa, mutta kun en ole kulmakunnan ainoa sienensaalistaja, niin tulosta ei ole tullut. Eilen en viitsinyt lähteä syvemmälle metsään sienien perään, vaan kävelin lähimetsikön läpi laboratoriotutkimuksiin (en sinne Laakson sairaalaan missä koronatartuntoja on todettu, vaan hiukan kauemmas).

Taas pitää hiukka hehkuttaa tuota ennenkin kehumaani julkista terveydenhoitoa. Viime viikolla pistäydyin terveyskeskuksessa, jossa ala-aulassa päivystävät hoitajat pursottelivat käsidesiä kävijöille mennen tullen. Se saattoi kyllä olla hätävarjelun liioittelua, sillä edes ilmoittautumiskoneeseen ei tarvinnut itse koskea, vaan hoitaja vilkaisi Kela-korttia metrin etäisyydeltä ja naputteli numerot päätteelle. Nuori lääkäri (varttuneita ammatinharjoittajia en ole meidän terveyskeskuksessa ikinä nähnyt) kirjoitti liudan laboratoriotutkimuksia, joihin olisin voinut mennä saman tien, mutta varasin myöhemmän ajan.

Mullahan on verenpaine- ja kilpirauhaslääkitys, joiden takia terveyskontrolli on tehtävä joka kevät. Ja kun potilaista on kuulemma pulaa, lääkäri ei suostunut ehdottamaani etäyhteyteen, vaan halusi nähdä potilaan omin silmin.

Eilen sitten otettiin verikokeet; laboratorion odotusaulan tuolit olivat hyvinkin parin metrin etäisyydellä toisistaan. Muutamalla asiakkaalla maski, hoitajilla ei. Mutta käsidesiä, sitä riitti!

Käsitykseni mukaan me 70+ ollaan aika hyvissä käsissä ja valtiovallan erityisessä suojelussa. Nythän viimeksi mainittua on höllennetty sille asteelle, millä esim. UK ja mä on menty koko ajan. Eli sukua on tavattu, mutta ulkona ja turvavälit säilyttäen. Liikuttu on, mutta kauppaostokset hoidettu pääsääntöisesti kotiinkuljetuksella mikä on meidän kohdalla toiminut mainiosti. Nyt ollaan taas menossa venerantaan. Kevätkunnostusta ja termarikahvit, oi ihana toukokuu!

Lopuksi pari kierrosta lainahevosilla eli kaksi tekstinpätkää jotka ovat viime aikoina koskettaneet mieltäni; voi olla että olette nähneet ne mutmitävälii.

Ensimmäisen lausahti Tarja Halonen Hesarin haastattelussa viime viikonloppuna: ”Vaatimattomissa oloissa on helppoa olla optimistinen, kun ei osaa toivoa mitään kovin ihmeellistä.”

Toinen on Annamaija Raittilan kääntämän Abbedissan rukouksen loppulause; tekstiä väitetään tuntemattoman nunnan 1600-luvulla kirjoittamaksi: ”Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä.”

Näissä merkeissä: aurinkoista ja helakkaa helatorstaita!

Tervehdys

Muori kolonoskopia on paksusuolen tähystys. Eikö sinulle tehty juuri sellainen vähän aikaa sitten. Kiitoksia toivotuksista Onnekseni on ohi Valmistautuminen on rankkaa, ainakin minulle ja Diapamista ja huumelääkityksestä huolimatta itse toimenpide on minulle kivulias. Varalle laitettiin kanyyli käteen, mutta onneksi selvisin niin, että tutkimuksen aikana ei tarvinnut laittaa lisälääkitystä. Toimenpide oli siis tiistaina aamusta.

Kotona suihku ja aamupala tutkimuksen jälkeen ja sitten jo suuntasimme auton nokan kohti ykköskotiamme. Teimme tosin mutkan tyttären kautta, kun tekee etätöitä, niin ehdimme lyhyesti tavata pihalla ja sain taas osoittaa hellyyttä hauvavauvalle.

Kyllä oli ihanaa päästä takaisin tänne. Kotona maanantaina pesemiäni pyykkejä järkkäilin kaappeihin, onneksi ruokakassien tyhjennystä ei nyt ollut. Tullessamme poikkesimme ulkosalla olevalla puutarhalla, josta ostin hiukan lisää kesäkukkia terassille silmiäni ilahduttamaan. Illan suussa istuskelimme terassilla. Lasin läpi aurinko lämmitti aivan ihanasti. Maisema oli kaunistunut, kun oli yhtäkkiä tullut niin paljon vihreää. Vielä viikkoa aiemmin lähes kaikki oli aivan harmaata tai ruskeaa.

Olen nyt nukkunutkin kaksi yötä vähän paremmin. Viime yönä unta häiritsi varsinkin aamuyöstä polven ja lonkan nivelsäryt. Siivoilin eilen kylppärin kaappeja ja hyllyjä. Jotenkin tuntui, että olin saanut roppakaupalla uutta energiaa, kun tuo toimenpide oli ohi.

Verkot laskimme eilen illalla. Saaliina oli yksi iso ahven, jonka siippani laittoi fileiksi. Tänään olisi vielä tarkoitus puuhastella ulkona, mutta en ole vielä sinne asti ehtinyt. Kylmägeelipussi on nyt polven kohdalla, äsken lonkan kohdalla. Jospa hieman helpottaisi särkyä.

Menna luin haukireseptisi siipalleni. Saapi nähdä, jos joskus vaikka kokeiltaisi.

Karmale joko olet muuttanut mökille, niin että yövytkin siellä? Onneksi nyt on luvattu ensi viikolle hiukan lämpöisempää, luulisi että ei enää lumisateita tulisi.

Japena varmasti tekee hyvää sinulle päästä muutamaksi päiväksi irti arjesta ja niin, että olet vastuussa vain itsestäsi.

IL oli teillä melkoinen seikkailu Justuksen mökille pääsemisen kanssa. Onneksi omaat partiolaishenkeä. Löysin joitakin viikkoja sitten yhden korvasienen. Lähetin Tiinuliinulle siitä kuvan, kun jotenkin muistelin, että on aina keskuspuistosta niitä löytänyt. En ole itse niitä sieniä keräillyt, kun höyrytkin on myrkyllisiä. Ravintolassa olen kyllä kyseistä herkkua nauttinut. Oikein mukavia päiviä teille siellä saaressa.

Tiinuliinu, kun kävin Mikkelissä Terveystalossa sitä kortisonipiikkiä olkapäähän hakemassa, niin siellä kyllä oli ovella heti "vartija" vastassa käsidesin kanssa ja kartoittivat tarkkaan, missä aikeissa on asialla. Nyt asioidessani Vantaalla, menin niin aikaisin, että piti pyytää vartijaa aukaisemaan ovi, joten siinä samalla ennen kuin minulta mitään kysyttiin, olin jo kertonut, minne olen menossa. Kun poistuin sieltä, niin huomioin, että sisään tulevalta mieheltä tiedusteltiin tarkkaan, mihin on menossa ja onko aika varattuna. Kyllä varmaankin tänä päivänä joka puolella ollaan tarkkana, että koronavirus ei pääsisi leviämään. Odottaessani esilääkityksen saatuani, olin melko omissa oloissani - toiselle puolelle huonetta tuli puolen tunnin päästä yksi ihminen lisää. Itse tutkimukseen mennessäni laitoin hengityssuojaimen. Vähän jännitin, olisiko haitannut hengittämistä "tukalissa oloissa", mutta en huomannut mitään sellaista. Otin sen pois ennen autoon menoa ja kasvoillani oli pitkään suojan painamat jäljet. Kiitos tuntemattoman nunnan tekstistä. Otan opikseni

Just yhdet naapurit kävivät pihassa. Toivat kauppareissultaan tullessaan meille tuoretta leipää ja banaaneja. Leipää on kyllä vielä pakkasessa ja hiivaa ja jauhojakin on, joten oltais kyllä pärjätty. Banaanit eivät säily kovinkaan kauaa. Mukavaa, että ei tarvitse odottaa seuraavaan kauppareissuumme asti, että saamme banaaneja.

Kohta pihalle puuhastelemaan siippani seuraksi. Hän hioo saunan tareassille uutta pöytätasoa. Vanha oli tullut talven aikana aivan homeiseksi . Pöytätason alla on "kaappi", jota en ole yrittäntytkään siivota vielä ennen kuin saan siihen tuon uuden tason. Nyt olisi tarkoitus kylvää salaatin siementen seuraksi lavalle mm. basilikaa, persiljaa ja tilliä.

Toivotan kaikille mukavaa helatorstaita ja loppuviikkoa. Toivottavasti säät lämpenet ensi viikolla.

IL Minäkin tein eilen makaronilaatikkoa ja kun pussin kyljestä etsin tuttua reseptiä, siinä olikin juuri tuollainen "laita makaronit raakana" sekaan resepti. En noudattanut muuta kuin määriä ja keitin makaronit kuten aina ennenkin. Lisäksi haudutin jauhelihan ja sipulin mukana runsaasti karkeaa porkkanaraastetta. Ja ihan hyvää tuli. Siinä ohjeessa oli muutakin outoa, jota en noudattanut kuten juustoraastetta sekaan ja vehnäjauhoa!!! Jätin molemmat pois. Eli vanhaa tuttua lootaa valmistin

Tänä aamuna olen taas odotellessani ommellut. Odottelen nimittäin, että mies päättää, menemmekö metsään vai teemmekö polttopuita kotona. Minusta olisi parempi jäädä kotiin kuin enää näin iltapäivällä metsään lähteä... Mutta katsotaan.

Puutarhahommat alkaa pikkuhiljaa edetä. Kasvatuslaatikot ovat paikallaan odottamassa siemeniä. Viikonloppuna aion heittää ne sinne. Ja daaliat maahan myös kun lämmintä luvataan. Ostin kyllä peiteharsoja, koska en usko kesän vielä kuitenkaan tulevan :/

Eipä tässä muuta kummempaa.
Mukavaa tulevaa viikonloppua!

Kiitos kirjoituksistanne

IL, osoitit ihailtavaa itsehillintää mökkireissullanne. Tämä foorumi on hyvä purkautumispaikka, ettei tarvitse Justukselle jupista! Minähän teen aina makaroonilaatikon raaoista aineksista! Raaka jauheliha, raaat makaroonit, suolaa ja pippuria vuokaan, sen verran vettä, että se riittää makaroonien kypsymiseen (saa siis olla melko löysää) ja vuoka uuniin. Jos haluaa, voi sekaan lyödä yhden kananmunan. Laatikosta tulee todella hyvä ja varsinkin terveellinen, kun siihen ei ole tarvittu lainkaan rasvaa!

Olen tainnut joskus mainitakin, mutta korvasienet eivät ole minun juttuni. Niitä kasvoi ainakin aikaisemmin meirämmiähen mökillä valtavasti ja hän aina välillä upotti maahan vanhoja Hesareita rihmastojen ravinnoksi. Hänellä oli tapana istua ulkoportaalla ja keittää sieniä spriikeittimen avulla, kun sitä ei suositella tekemään sisällä. Kaikissa lukemissani ohjeissa korvasienet pitää keittää kahteen kertaan, mutta minä vaadin kolmea. Vaivaansa nähden ne eivät kovinkaan kummoisia ole maultaan. Ehdottomasti suosikkejani ovat suppikset ja kanttarellit. Pidän myös kangas- ja haaparouskuista. Yleensähän niistä kai tehdään suolasieniä, mutta minä en pidä suolasienistä, kun niiden säilyttäminenkin on melko hankalaa. Joskus kun niitä on kertynyt, olen ryöpännyt ne ja laittanut pakkaseen. Niistä tulee hyvää sienikastiketta.

Kipa, hyvä että tutkimuksesi on onnellisesti takanapäin. Itse en ole koskaan ollut minkäänlaisissa tähystyksissä, mutta voin kuvitella niiden olevan vähemmän miellyttäviä! Äidilleni jouduttiin yhdessä vaiheessa tekemään useampikin gastroskopia ja kun hänellä oli aina ollut ahdas kurkku, letkun nieleminen kävi työstä.

Tein vaihteeksi taas kauppatilauksen Prismasta. Se tulee huomenna aamupäivällä. Nyt tuontiaikoja on jo kiitettävästi tarjolla. Ihan seuraavalle päivälle ei välttämättä onnistu, mutta sitä seuraavalle kyllä. Meirämmiäs odottaa jo sitä aikaa, kun voimme turvallisin mielin lähteä kuntosalille ja sieltä palatessa poiketa kauppaan kuten ennenkin. Minä väläyttelin jatkavani tilaamista, johon hän tokaisi, että sittenhän me hautaudumme kokonaan kotiin. Onhan se niinkin ja kyllähän me olemme joitakin kertoja kaupassa käyneet ilman sen kummempia haittoja. Tärkeintähän on muistaa käsihygienia ja turvavälit.

Kuuntelimme eilen puolella korvalla hallituksen tiedotustilaisuutta, mutta eipä sieltä juuri mitään uutta tullut. Ensimmäisenä puhunut naishenkilö totesi aika hyvin, että hallituksen ohjeita on tulkittu melko oudosti. Missäänhän ei ole käsketty 70+ ihmisiä pysyttelemään neljän seinän sisällä 24/7. Siitä on kuitenkin valitettu valtavasti ja "asiantuntijat" ovat olleet sangen huolestuneita ikäihmisten rapistuvasta kunnosta. Kuitenkin ne, jotka ovat tähänkin asti pitäneet huolta kunnostaan, ovat varmaan osanneet tehdä sen näissä poikkeusoloissakin. Tällaiset kaltaiseni luonnostaan laiskat ovat tietenkin käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja vetelehtineet hyvällä omallatunnolla, mutta kyllä minäkin olen tehnyt tuolilta nousuja ja vähän venytellytkin sekä pyöritellyt niskoja ja hartioita enkä suinkaan tunne oloani rapistuneeksi! Voi olla, että ensimmäisen jumppatunnin jälkeen ajatukset ovat jotain muuta, mutta kyllä se kunto siitä sitten taas nouseekin.

Se on tämä jatkuva valittaminen, joka tympäisee. Ainahan suomalaiset ovat valittaneet kaikesta, mutta nämä poikkeusolot ovat aiheuttaneet kaikenkattavan valitusboomin. Kaikki ovat menossa konkurssiin ja kaikille pitäisi alkaa syytää rahaa korvaukseksi rajoitusten haitoista. Samaan hengenvetoon kuitenkin sitten jo haukutaan hallitusta lisääntyvästä valtionvelasta, todennäköisistä veronkorotuksista sekä mahdollisista leikkauksista, jotka nekin tehdään aivan vääriltä aloilta. Jostakinhan rahaa on kuitenkin saatava, kun sitä ei taivaasta putoa eikä sitä vain voida alkaa painaa lisää! Tietenkin tästä koituu taloudellisia tappioita kaiken kokoisille yrityksille ja luonnollisesti ne kärsivät eniten, joiden talous on jo valmiiksi kuralla. Sille nyt ei vain voi mitään ja kukaanhan ei tätä pandemiaa ole tilannut siitäkin huolimatta, että se idiootti rapakon takana on syytellyt siitä yhtä jos toista tahoa. Hän on kuulemma jossain tviitissään pitänyt korkeita koronalukuja kunniana maalleen Ja hänelle sitten kaavaillaan toista kautta

No, syyllistyin näköjään valitteluun minäkin Ei siitä sen enempää. Toivotan teille kaikille mukavaa helatorstain jatkoa sekä leppoisaa ja ennusteiden mukaan lämmintä viikonloppua

Kyllä te olette niin ihania, iloisia ja positiivisia naisia, kaikki oman laisianne! Vaikka ei näkisi nimimerkkiä, osaisi jo melko varmasti arvata kirjoittajan. Tässä mainitsen vain muutamia, joita tulee mieleen:

Onnea Muorille 50-vuotishääpäivän johdosta! Minullapa tuleekin heinäkuussa jo 51. vuosi.

Kipa, onneksi kolonoskopiasi on ohi ja voit taas nauttia mökkielämästä kauniissa järviluonnossa.

IL, kokkailu tuottaa tottuneemmallekin joskus yllätyksiä, kuten Tiinuliinu tuossa kirjoitti. Olitpa tosi reipas, kun kestit valittamatta kaikki mökkimatkalle osuneet koettelemukset!

Japena, ihanaa, että pääsit hetkeksi irrottautumaan suurperheen pyörityksestä!

Kivikasa, hyvin ehtii vielä puutarhahommiin. Kevät on ainakin viikon myöhässä, vaikka tiedotusvälineet toista toitottavat. Ja nythän pitäisi alkaa vähitellen lämmetä.

Tiinuliinu, olet aina niin positiivinen ja iloinen. Kiitos edellisen viestisi lopun mietelauseista! Niissäpä on ajateltavaa itse kullekin.

Ja Menna, aina niin asiallinen ja järkevä kommenteissaan pientä huumorin pilkettä unohtamatta!

Merelle kannustaa kulttuurin kuluttamiseen. Kiitos vinkeistä!

Lehdessä luki, että karanteeniaika saattaa joillekin lisätä neurooseja (ainakin käsien pesun ). Onkohan minulle tullut siivousneuroosi?Perjantaina kaivoin imurin esiin, jolloin mies totesi, että joko taas - vastahan sait loppuun viime viikon viikkosiivouksen. Totta sekin. En ollut jaksanut siivota koko huushollia kerralla, vaan makuuhuone oli jäänyt alkuviikkoon. Hän oli myös huomannut, että kuljen rätti kädessä puhdistaen sinne tänne ilmestyneitä tahroja. Minä en vain viihdy sekaisessa kodissa.

Kun aikaa on, tulee katseltua myös kodin sisustusta tavallista tarkemmin. Kirjaston nojatuolien puuosat ovat kulahtaneet eikä verhoilukangaskaan ole enää kovin siisti. Myös nukkamatto alkaa olla paikoin tahrainen (tai vaalealäiskäinen, jos tahroja on poistettu). Eteiseen jo tilasinkin uuden maton Rovaniemeltä, josta sen sai 100 € edullisemmin. Uudet raikkaat pussilakanat ovat tilauksessa. TV oli tekniikaltaan vanhahtava, joten mies halusi uuden ja isomman, ja vanha sijoitettiin vierashuoneeseen. Sitä on paha katsella sängyltä, joten nyt olen bongannut tyylikkään vuodesohvan, joka sopisi erinomaisesti huoneeseen. Vierassängyn voisi roudata maalle, jossa alkaa olla pulaa petipaikoista, kun lastenlapset ovat kasvaneet.

Nyt kun me 7-kymppiset saimme vähän lisää liikkumavapautta, halusin mennä puutarhakauppaan suorittamaan hankintoja pihan kaunistukseksi. Mies odotti kärsivällisesti autossa, kun minä, hengityssuojaimin ja kumihanskoin varustautuneena, valitsin pelargonioita, laventeleita ja pienen oliivipuun sekä niihin sopivat ruukut. Halusin terassille hiukan välimerellistä tunnelmaa. Lisää pihasuunnitelmia pyörii päässäni ja olen myös alkanut lämmetä miehen havittelemalle lasiterassille. Siitä on pyydetty tarjouksia eri valmistajilta.

Mies lähti tänä aamuna ajamaan Etelä-Pohjanmaalle. En lähtenyt mukaan, koska tiedän, mikä urakka siellä odottaa. En ole voinut oikein hyvin viime aikoina. Päätä on särkenyt oudosti ja sydän on välillä lyönyt jotenkin raskaasti. Tammikuussa otetut laboratorioarvot olivat ihan hyvät (kolesterolia lukuunottamatta), mutta kärsin taas unettomuudesta tavallista pahemmin. Mitään erityisiä huolia minulla ei ole ja mielialakin on aivan hyvä. En vain saa unta, ja sitten jos saan, herään kahden tunnin välein. Ei auta, vaikka olisin miten rasittanut itseäni päivän mittaan. Olen yrittänyt turvautua lääkärin määräämään 3 mg:n vahvuiseen melatoniiniin, mutta se ei auta. Sain myös tammikuussa jotain väsyttävää, aivan muuhun diagnoosiin tarkoitettua lääkettä, joka ensin väsytti niin, että olisin nukkunut päivälläkin, mutta runsaan viikon kulutttua sekään ei enää antanut unta. En ymmärrä, miksi ikäisekseni vireälle ja liikkuvaiselle "vanhukselle" ei voida määrätä nukahtamislääkettä! En tietenkään käyttäisi sitä jatkuvasti, mutta haluaisin päästä tästä unettomuuden kierteestä, joka alkaa jo vaikuttaa terveyteeni.

Valitukset sikseen. Muuten olen ihan onnellinen ja tavallista tiiviimpi yhteiselo puolison kanssa on sujunut hyvin, vaikka puuhailemmekin ihan eri asioiden parissa.

Hyvää ja iloista mieltä teille kaikille!

Merelle, olen minäkin shoppaillut, mutta verkosta. Hankin Marks & Spencerin edullisia ja laadukkaita alusvaatteita, shortsit, pari puseroa ja raidallisen T-paitamekon. Myös Sokos myy M&S:n tuotteita, joskin valikoima on suppeampi. Nyt kun valoa on enemmän, voin käydä vanhat alusvaatteeni läpi ja heittää kulahtaneet surutta pois. Useimmat ovat mustia, joten pimeään aikaan niitä ei nähnyt lajitella.

Muutenkin olen tehnyt vaatekaapistani ison pinon poistoja. En tiedä, viitsinkö viedä kirppikselle vai pudotanko helposti UFF:n laatikkoon.

En minäkään ymmärrä tuota 70+ -ihmisten valitusta, että mihinkään ei muka ole päässyt. Toisaalta ihmettelen, nyt kun olen kaksi kertaa uskaltautunut ostoskeskukseen, että siellä marketeissa ja taimimyymälöissä seniorit hääräävät ilman mitään suojausta. Pääkaupunkiseudulla on sentään muuhun maahan verrattuna suhteellisen suuri tartuntariski. Olen ollut lähes ainoa suojautunut ja minusta tuntuu, että jotkut ovat katsoneet minua pitkään sen takia.

Olen nyt kirjoitellut näin ahkerasti, koska tietokone on nyt yksin minun käytössäni.

No niin. Metsään sitten mentiin ja tehtiin taas peräkärryllinen rankoja ja nyt ne on raahattu kotona sahauspaikalle. Me tykätään kumpikin noista puuhommista pieninä annoksina Ja minä tykkään erityisesti tehdä niitä klapikasoja sitten.

Ostoksista puheenollen olen huomannut, että on jotenkin kohokohta kun pääsee ihan vaan ruokaostoksille lähikauppaan. Sielläkin kun käydään vaan harvakseltaan. Ja me ollaan käytetty kasvomaskeja kaupoissa, vaikka täällä päin ei kyllä kukaan muu niitä käytä. Se vaan on jotenkin itsellekin hyvä muistutus, että kaikki ei kuitenkaan ole ihan normaalia nykyisin. Täällä päin ei edes ole juurikaan tapauksia. Lähikaupungissa muutama, mutta tietääkseni näissä pikku pitäjissä ei mitään. Mutta koskaan ei voi olla varma ja kun tauti on niin ikävä, en ota pienintäkään riskiä.
Muuten en juuri ole ostellut mitään, paitsi nyt tietysti puutarhajuttuja. Vaatteita ostin kun luulin meneväni Japaniin, joten ei ole ollut tarvetta mennä vaatekaupoille eikä nettiostoillekaan. Kankaita sentään olen vähän tilaillut ettei pääse hyllyt vajenemaan.

Mitään neurooseja en ole vielä huomannut itsessäni, vaikka käsiä kyllä pesen jopa postilaatikkoreissun jälkeen. Ja eilen olin pikkusen höpsö kun sain postcrossing-kortin Kiinasta Kun olin saanut kortin rekisteröityä, vein sen kaappiin karanteeniin ja desinfioin pöydän sekä tietysti pesin kädet. Ehkä minä sittenkin olen vähän neuroottinen

Mutta illat on niin ihania kun aurinko paistaa vielä myöhään. En haluaisi mennä nukkumaan ollenkaan. Puolille öin se minulta meneekin ja sitten nukun kahdeksaan-yhdeksään aamulla. Herään jostain syystä viiden tienoilla, mutta onneksi uni tulee takaisin.

Mukavaa tulevaa viikonloppua ja lämpimiä päiviä meille kaikille.