JJ, hienoa että olet päässyt kotiin ja vointisi tuntuu olevan hyvä. Teet ahkerasti voimisteluliikkeitä, mikä on todella tärkeää. Meirämmiäs ei tehnyt juurikaan mitään, vaikka kuinka patistelin, mutta onneksi siitä ei seurannut ongelmia. Tilannehan oli tietenkin eri, kun kyseessä oli tapaturma ja hänen lihaksensa yms. olivat hyvässä kunnossa. Olet niin rauhallinen ja omaat juuri oikeanlaisen filosofian (sekä miehen!), että toivut täyteen kuntoon alta aikayksikön. Tsemppiä ja hyvää vointia!

Pikseli, olisikohan sinulla kuitenkin pienoinen stressi tästä kaikesta. Voisin kuvitella, että alitajunta toimii ja se vaikuttaa sitten myös nukkumiseen. Olet kuitenkin harrastanut aktiivisesti liikuntaakin, joten et ainakaan ole siinä mielessä säästöliekillä. Minä voisin ollakin kaiken tämän vetelehtimisen jälkeen, mutta onneksi se ei vielä ole vaikuttanut nukkumiseeni.

Merelle, minulta kyllä löytyy erilaisia idioottivarmoja ruokaohjeita, joilla olen ikäni kauhistuttanut ehtoisia emäntiä Meillä kotona niitä kutsuttiin pöperöiksi ja perusidea oli helppous ja vähän tiskattavaa! Yksi koko perheen - myös koiran - herkku oli Kalapöperö. Siihen tarvitaan pakasteseitiä, riisiä, pakastesekavihanneksia ja yksi kala- tai kasvisliemikuutio. Ota seiti pakastimesta sen verran aikaisin, ettei se ole enää umpijäässä. Laita kattilaan vettä sen verran kuin tarvitaan riisin keittämiseen (minä laitan yleensä 1,5 dl riisiä ja 3,5 dl vettä) ja pohjalle liemikuutio sekä laita riisit kiehumaan. Kun riisi on kiehunut puolet ajastaan, lisää pakastevihannekset sekä seiti paloiteltuna (voi käyttää myös kuutioitua pakasteseitiä). Anna kiehua hiljuksiin kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä. Minä sekoittelen kattilan sisältöä aina välillä ja seiti saa mennä ihan pieneksi. Mausta suolalla ja mieleisilläsi mausteilla. Esim. lime-pippuri on erittäin hyvää. Ja sitten vain ääntäkohden

Kävin tässä välillä ottamassa vastaan ruokaostokseni. Oli niin söpö nuorimies tuomassa. Prisma tekee näemmä yhteistyötä Postin kanssa ja hyvä niin, kun siellä tuntuu olevan tekemisen puutetta

Ajatella, jos eläisimme normaaliaikoja, niin me olisimme tällä hetkellä Albaniassa Saa nähdä joko pääsemme sinne loka-marraskuun vaihteessa. Kovasti etelässä suunnitellaan turistikohteiden avaamista jo kesäksi, mutta eri asia sitten on, ovatko turistit siihen valmiita. Ei ihan hirveästi huvittaisi istua lentokoneessa maski naamalla useampi tunti Uutisissa kerrottiin, että mm. Kreikan saaristossa on saaria, joilla ei ole lainkaan esiintynyt koronaa ja niitä ollaan nyt kovaa vauhtia avaamassa. Onkohan asiaa ihan loppuun asti ajateltu vai haluavatko viranomaiset tasapuolisuuden vuoksi viedä taudin sinnekin Ymmärrän toki, että he tarvitsevat kipeästi turistien tuomaa rahaa, mutta sittenkin!

Luin eilen Tamperelaisen fb-sivulta, että Euroopassa on tehty tutkimus siitä, miten monta minuuttia eri maiden asukkaat keskimäärin siivoavat viikossa. Suomi on hännänhuippuna ainoastaan 41,1 minuutilla, kun esim. Italiassa siivotaan 106,4 minuuttia. Ruotsissakin kuulemma siivotaan keskimäärin 56,8 minuuttia! Tutkimuksen mukaan suomalaiset imuroivat makuuhuonettaan keskimäärin 6,9 minuutia viikossa, mikä myös on alin arvo. Italiassa makuuhuonetta imuroidaan keskimäärin 18,2 minuuttia Minua alkoi ihan oikeasti naurattaa, että kaikenlaisia tutkimuksia sitä tehdäänkin! Kaiketi kukin siivoaa omalla tavallaan ja miksi minä imuroisin makuuhuonetta enemmän kuin on aihetta. Meillä ei edes ole sängynalusia imuroitavana, kun sänky seisoo sokkelilla. Tokihan me siivoamme sangen leväperäisesti ja joku italialainen mamma varmaan pyörtyisi, jos kuulisi miten vähän me imuroimme. Välillä nurkissa pyörii villakoiriakin, mutta omiammepa ovat eikä niitä onneksi tarvitse ulkoiluttaa. Liika puhtaus aiheuttaa vain allergioita, mutta mepä olemme karaistuneita

Muistan työajoiltani, että Hämeenlinnassa oli eräs rouva samoissa asevelvollisuushommissa kuin minäkin eikä hän koskaan sairastanut flunssia sun muita hengitystiejuttuja, vaikka muilla oli se tilastollinen 3-5 flunssaa vuodessa. Vaan hänpä ei käyttänyt papereita pleratessaan sormikumia, vaan nuolaisi sormeaan ja niinpä hän oli tullut immuuniksi. Tai niin ainakin hänen lähimmät työtoverinsa vakuuttivat. Joskus aikojen alussa en minäkään sormikumia käyttänyt, mutta tuossa asiakaspalveluhommassa kyllä käytin, vaikkakaan en ehkä niinkään hygieniasyistä kuin siksi, ettei sylkeä aina riittänyt Olin kyllä kokeillut kasteltua sientäkin, johon sormeni lykkäsin, mutta se taas oli liian märkää touhua.

Meinasin viikonlopputoivotusten lisäksi tovottaa hyvää helluntaitakin, mutta sehän onkin vasta viikon päästä. Siis oikein mukavaa aurinkoista ja puutarhatöiden sävyttämää viikonloppua kaikille

Heippa

Kiitoksia lukuisista kirjoituksistanne. Pikseli nuo nukahtamisongelmat on kurjia. Jos minulla ei olisi ollut nukahtamislääkkeitä, olisin varmasti jo tullut hulluksi (vielä hullummaksi kuin nyt ). Nyt en ole niitä ottanut sen jälkeen, kun kotiuduimme takaisin tänne.

Kivikasa kyllä minä ainakin olen varmaan hieman neuroottinen tuon koronan suhteen. Vähän pelottaa nyt, kun rajoituksia vähitellen poistetaan, että tartuntamäärät lähtevät kovaankin nousuun. Hyvä ystäväni pk-seudulla juuri kertoi, että ihan kuin ihmiset olisivat jo unohtaneet koko viruksen olemassa olon. Olen todella kiitollinen, että saamme olla täällä "turvassa". Kerrostalossa sekoasin varmasti totaalisesti. Eilen yhdet naapurit käväisivät ja toivat pari kauppa-asiaa. Mies siinä näytti yhtä linnun kuvaa kännykästään ja oma siippani otti sen kännykän käteen Niin, tulivat siis suoraan kaupasta.... Kun lähtivät, niin komensin kyllä siippani heti käsipesulle.

JJ sairauskertomuksesi oli mielenkiintoinen. Minulla tuo on varmasti jossain vaiheessa edessä. Olisi kiva kuulla, miten toipuminen edistyy. Naamakirjasta tosiaan huomasin, että olit sitten vihdoin päässyt leikkaukseen. Hieno homma. Toivottavasti toivut ilman takapakkeja.

Karmale vielä myöhäiset onnittelut 50-v päivän johdosta.

Täällä on aivan ihana ilma. Linnut laulavat, pupun poikaset loikkivat esiin ties mistä. Ovat niin hyvin maastoutuneita, että niitä ei juuri huomaa ennen kuin lähtevät loikkimaan. Toivottavasti popsivat muuta kuin minun istutuksiani.

Toivotan kaikille mukavaa ja leppoisaa viikonloppua. On niin ihanaa, kun on luvattu lämpeneviä säitä.

Menna olimme samanaikaisesti näköjään koneella. Kävin välillä viemässä kylpytakit pyykkikoneeseen, niin oli tekstini pitkään auki. Taas naurahdin, kun luin kirjoitustasi. Sinä osaat kertoa asiat niin hauskalla tavalla. Luin muuten tuon imurointitutkimuksen. Siinähän sanottiin yhdeksi mahdolliseksi syyksi imurointiin pieneen aikaan Suomessa sen, että täällä riisutaan yleensä kengät, kun tullaan ulkoa sisälle. Minä kyllä imuroin paljon. Aikaa viikossa en ole koskaan mitannut

JJ, hienoa kun leikkaus on takanapäin! Oli hyvä lukea leikkauskertomuksesi, minulla ainakin taitaaa olla edessä joskus, joten kiinnostaa.

Meillä taitaa olla joku kiusanhenki täällä saaressa. Tytär jo neuvoi, että mun täytyy loitsia joku kiusahengenpoistoloitsu, mutta ei ole noitakirjaa mukana. Löytyisiköhän Tylipahkasta?

Nimittäin outoja asioita tapahtuu. Viime yönä lueskelimme makuuhuoneessa, minä nousin käydäkseni yöpissalla ja olin jo ovella, kun kuulin outoa ääntä puhelimestani. Menin katsomaan ja sisareni kyseli siellä, miksi soitan hänelle 20 vaille yksi? No en ollut soittanut, en maininnut hänen nimeäänkään, eli Siri ei ollut keksinyt soitella. Puhelinkin oli jo äänettömällä yötä varten.

No sitten näin yöllä painajaisunta, jossa en millään osannut soittaa hätänumeroon. Ja kun heräsin siitä unesta ja vilkaisin puhelintani kellonajan nähdäkseni, siinä oli teksti, että vinkki: näin soitan hätäpuhelun.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme veneeseen vesikanistereita, kasseja ym ja irtaannuimme laiturista. Vaan moottori ei käynnisty, ei millään. Melottiin puoshakaa avuksi käyttäen takaisin laituriin. Justus alkoi tutkia, löysi vajasta laturin, joka posautti heti sulakkeet. Justus soitti miehelle, jolla vene oli talvisäilössä ja tämä kertoi ladanneensa akun juuri äsken. Lupasi tulla iltapäivällä auttamaan, jos tarvitaan. Justus irrotti koko akun, mikä ei ollut isolle miehelle ihan helppoa, makasi kyljellään ruuvaamaassa. No akussa oli virtaa, mutta joku akkukengän tapainen oli murtunut.

Mitäs nyt keksittäisiin? Justus lähti alumiinijollalla soutamaan mantereelle, minä en voinut mennä mukaan, koska jolla olisi uponnut. Hän käy ostamassa akun ja laturin ja sen kenkäosan ja ruoat. Tulee sitten perämoottorilla takaisin, mikäli saa sen moottorin talven jäljiltä käyntiin. Ellei saa, joutuu soutamaan raskaan veneen tänne.

Minä sain ohjeeksi lueskella, mutta taidanpa silti ruveta imuroimaan. Mennan tavoin en ole himosiivoaja, mutta ehkä hieman olisi syytä männynneulasia ajaa pihalle matoilta.

Kunpa nämä omituiset tapahtumat loppuisivat tähän?

Hyvää ja kivutonta toipumisaikaa, Jumbojet!

Kiinnostava leikkauskertomus! Minähän en tämmösistä tiennyt, sillä silloin kun omaa katkennutta jalkaani operoitiin (luulen että sahaa ja vasaraa silloinkin tarvittiin, ehkä myös ruuvimeisseli) nukuin koko ajan. Pelkällä paikallispuudutuksella siis.

Merelle, voisiko isoäidin kettupuuhka toimia nykyaikana maskin tavoin? Siis että se karkottaisi tunkeilijat. Niitä riittää: vastikään hankitulla ostoskeskuskokemuksella voin todeta, että innokkaimpia lähelletulijoita esim. marketin kassajonossa, johon sattuneesta syystä tänään jouduin, ovat nuoret barokkikaapin kokoiset miehet ja ns. laitapuolen kulkijat.

Ja sitten vielä yleisesti kaikille: hyvää viikonloppua. Lämpimämpää säätä on luvassa, kyllä se tästä vielä kesäksi kääntyy!

Merelle, muistin juuri, että käytimme kalapöperössä pakastesekavihannesten sijaan pakastekeittojuureksia. Sinänsä ei niin suuri ero, mutta keittojuureksissa on hieman voimakkaampi maku, kun niissä on purjoakin.

Meillä oli eilen makkarapäivä eli söimme Wigrenin chilijuusto nysiä (paras makkara ikinä!) ja Forssan perunasalaattia. Emme me kovin usein makkaraa syö, mutta minun tekee aina silloin tällöin mieli eikä meirämmiäskään ole kovin vastenmielisesti niitä syönyt Toinen makkaratyyppi, josta pidämme, ovat Snellmannin aidot juustonakit. Yleensäkin pidän juustosta makkarassa, sillä se tuo niihin mehukkuutta.

Tänään tein ison kattilallisen koskenlaskijan siskonmakkarakeittoa, josta syömme vielä huomennakin. Se maistuu ruisleivän kera.

Sattui käteeni meirämmiähen lääkärin puhelinvastaanotosta syntynyt Kelan korvauspäätös. Palkkio oli 48 euroa, josta korvausta tuli 3 euroa Mihin ihmeeseen hän oikein rahoineen joutuukaan! Kyllähän hallitus ainakin suunnitteli yksityislääkärien taksojen kela-korvausten alentamista, jotta ihmiset kannattaisivat julkisia palveluita, mutta kyllähän tuo jo menee naurettavaksi. Minä kirjoitin meirämmiähen hakemuksen, laitoin sen kuoreen ja liistrasin päälle postimerkin. Kelassa joku ylirasittunut virkailija käsitteli hakemuksen, kirjoitti siitä päätöksen, laittoi sen kuoreen, frankkeerasi postimaksun ja postissa se lajiteltiin ja kannettiin meidän laatikkoon. Kaiken tämän jälkeen meirämmiähen tilille poksahti 3 euroa, joka ei missään mielessä vastannut siitä aiheutunutta vaivannäköä sekä palkka- ym. kuluja. No, normaalitilanteessa meirämmiäs olisi käynyt perskohtaisesti vastaanotolla, maksanut siitä kuluineen jotain 70 euroa ja siitä olisi viranpuolesta vähennetty kela-korvaus, joka ei sekään olisi ollut kuin kympin luokkaa, mutta ainakin siitä olisi jäänyt kaikki välivaiheet pois.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta me kuitenkin käymme mieluummin yksityislääkärillä, ettei tarvitse joka kerta aloittaa kaikkia asioita alusta uuden lääkärinplantun kanssa ja vaikkei meillä (toistaiseksi) ole ollut tarvetta päästä lääkärille nopeasti, niin kyllähän siitä mieluusti maksaa vähän enemmän, että pääsee itse valitsemaan haluamansa vastaanottoajan, jonka saa jopa jo seuraavaksi päiväksi, jos on tarvis.

Karmale, kiinnostava tuo sinun kalligrafiharrastuksesi. Isäni oli hyvä tekstaamaan koristeellisiakin tekstejä, mutta luulen, ettei minun kärsivällisyydelläni (vai pitäisikö sanoa kärsimättömyydelläni) siitä taitaisi tulla mitään. En onnistunut edes opiskelemaan pikakirjoitusta, vaikka sen tarkoitus olikin, jättämällä vokaalit pois, nopeuttaa muistiinpanojen tekemistä. Kärsivällisyyteni ei kuitenkaan riittänyt kivikovalla lyijykynällä kapeaakin kapeampien apuviivojen avulla tehtävään piiperrykseen. Jos minut olisi tarkoitettu tekemään kärpäsen kakkaa paperille, minut olisi luotu kärpäseksi! Sittemmin kehitin ihan oman "pikakirjoitukseni", joka perustui siihen, etten kirjoittanut kokonaisia lauseita, vaan pelkästään avainsanoja. Siten tein lukuisia muistiinpanoja johtoryhmän kokouksissa ja sain kiitosta perusteellisista pöytäkirjoistani

Sen verran vielä kysyisin, Karmale, että hyödynnätkö sinä taitoasi käytännössä jotenkin? Teetkö esim. ihania onnittelukortteja yms.?

Että minä sitten ihailen ihmisiä, jotka ovat luovia ja osaavat tehdä ja suunnitella vaikka mitä. Yksi ehdottomasti parhaimmista tv-ohjelmista on brittiläinen Rakkaudesta puutarhaan, jossa erilaisilla perusteilla mennään tekemään ihmisille ihania puutarhoja heidän ennestään rumien, hyödyttömien ja/tai käyttökelvottomien pihojensa tilalle. Olen katsonut ohjelmaa jo useamman kauden ja jokaisen jakson jälkeen huomaan olevani todella hyvillä mielin. Osaan etenkin arvostaa kauniita pihoja, kun en itse tee mitään oman pihamme hyväksi. Voisikohan sarjan saada jotenkin tekemään meillekin kauniin pihapuutarhan

Olenpas minä nyt kirjoitellut tänne ahkerasti. Sitä se korona teettää, kun eihän minulla muuten olisikaan aikaa moiseen Nyt toivotan teille kaikille rauhallista lauantaiehtoota ja leppoisaa sunnuntaita

Menna. Hmmm. Kuka tahansa pärjää kalligrafiassa. Jopa minä
Olen harrastanut varmaan 7 vuotta? Kalligrafia ei ollut sitä mitä kuvittelin vuosia kun halusin kurssille. Meidän kunnassa ei koskaan alkanut. Milloin ei ollut opettajaa, milloin ei tarpeeksi oppilaita.

Kyllästyin odottamaan ja menin onnekseni naapurikuntaan. Meillä on kiva ope. Ja erittäin mukavat ja humoristiset oppilaat. Meitä on viisi, jotka on alusta saakka olleet, tai siitä kun menin mukaan.
Uusia tupsahtelee aina mukaan.

Askarrellaan kirjoituspohjia ym. Ope näyttää kirjainten vetosuunnat ensin ja sitten niitä harjoitellaan ja lopuksi sommitellaan työ. Näyttely on yleensä keväisin, mikä tänä keväänä jäi väliin. Mutta niitä töitä tehdään sitten pitkin vuotta.

Ulkoa en kyllä mitään kirjainmallia muista, pakko olla ohjeet esillä.
Kaikki kirjaimet ei kaikilta taivu yhtä hyvin. Tykkään niistä vaikeimmista koukeroista. Johtuu varmaan siitä että olen liian nopea ja hätäinen kirjoittaja, mutta jossain on pakko tehdä hitaasti.

Pitäis vaan harjoitella paljon enemmän kuin "ehdin".

Teen aina välillä kamuille kortteja. Nytkin pitäis suunnitella kortti eläkkeelle jääneelle hierojalleni.

Ja olen tosi huono kirjoittaja ja erittäin kriittinen omia töitäni kohtaan

Kiitos Merelle lukuvinkistä! Kävin noukkimassa teoksen e-kirjana BookBeatista ja lukaisin, ikään kuin lauantai-illan ratoksi.

Giordanon Tartunnan aikaan taitaa olla parasta, mitä tämän pandemian tiimoilta on tähän mennessä kirjoitettu.

Haluatteko lukea romanttisen tarinan? Ei se mitään, kerron silti:

Yhtenä toukokuisena perjantaina, vuonna 1993, tapasin töihin liittyvässä tilaisuudessa miehen, joka kertoi juuri hankkineensa koiran. Aprikoi, löytyisikö lemmikille hoitopaikkaa työmatkojen ajaksi. Sanoi asuvansa yksin, vaimo kuollut pari vuotta aiemmin, lapset nuoria aikuisia ja jo pois kotoa.

Sanoin, että tuo se eläin nyt vaikka meille, kokemusta on kissojen ja koirien hoidosta, hevonenkin menettelee jollei se ole kovin iso ja vihainen. (Kuntoilin tuolloin ratsastamalla pari kolme tuntia viikossa.)

Annoin tyypille käyntikorttini. Seuraavana päivänä hän seisoi oveni takana setterinpentu sylissään.

Vuoden verran seurusteltuamme muutimme yhteen. Tammikuisena pakkasiltana, vuonna 1995, ulkoilutimme koiraa kirkkonummelaisella niityllä. Mies kosi. Minä vastasin myöntävästi.

Helatorstain aattona menimme salaa naimisiin. Kirkossa oli vain pappi, joka tempaisi todistajiksi suntion sekä kirkkoherranvirastossa työskentelevän tuttavarouvan, joka alttarin ääreen saavuttuaan hämmästyi: ”Ai te täällä. Mutta missä on vihkipari?”

Noin yhdeksänkymmentä prosenttia kirkkoherran puheesta käsitteli koiraa (josta olimme kertoneet hänelle kun kysyimme vihkijäksi), loppu yleistä elämäniloa. Vihkivalat vannottiin pitkän kaavan mukaan (se taitaa olla virsikirjassakin jossain loppupuolella, jotta vihittävät voivat vaikka opetella vuorosanat ulkoa etukäteen. Me luettiin vain kerran läpi.)

Koira ei tietenkään ollut kirkossa, mutta häämatkalle se pääsi. Aurinkoinen iltapäivä vietettiin Porkkalanniemessä korvasieniä etsien.

Illalla juotiin samppanjaa kotona kahdestaan. Niin tehdään myös tänään. Samalla muistelemme setteriä, joka vietti kanssamme miltei 16 onnellista vuotta.

Hopeahääpäivän sää näyttää sopivalta veneenlakkausta ajatellen. Onnen aika jatkuu, joskin koirattomana.

Tiinuliinu: Onnea! Olipas ihana tarina Ihania ja leppoisia vuosia teille edelleen.