Kiitos Merelle lukuvinkistä! Kävin noukkimassa teoksen e-kirjana BookBeatista ja lukaisin, ikään kuin lauantai-illan ratoksi.

Giordanon Tartunnan aikaan taitaa olla parasta, mitä tämän pandemian tiimoilta on tähän mennessä kirjoitettu.

Haluatteko lukea romanttisen tarinan? Ei se mitään, kerron silti:

Yhtenä toukokuisena perjantaina, vuonna 1993, tapasin töihin liittyvässä tilaisuudessa miehen, joka kertoi juuri hankkineensa koiran. Aprikoi, löytyisikö lemmikille hoitopaikkaa työmatkojen ajaksi. Sanoi asuvansa yksin, vaimo kuollut pari vuotta aiemmin, lapset nuoria aikuisia ja jo pois kotoa.

Sanoin, että tuo se eläin nyt vaikka meille, kokemusta on kissojen ja koirien hoidosta, hevonenkin menettelee jollei se ole kovin iso ja vihainen. (Kuntoilin tuolloin ratsastamalla pari kolme tuntia viikossa.)

Annoin tyypille käyntikorttini. Seuraavana päivänä hän seisoi oveni takana setterinpentu sylissään.

Vuoden verran seurusteltuamme muutimme yhteen. Tammikuisena pakkasiltana, vuonna 1995, ulkoilutimme koiraa kirkkonummelaisella niityllä. Mies kosi. Minä vastasin myöntävästi.

Helatorstain aattona menimme salaa naimisiin. Kirkossa oli vain pappi, joka tempaisi todistajiksi suntion sekä kirkkoherranvirastossa työskentelevän tuttavarouvan, joka alttarin ääreen saavuttuaan hämmästyi: ”Ai te täällä. Mutta missä on vihkipari?”

Noin yhdeksänkymmentä prosenttia kirkkoherran puheesta käsitteli koiraa (josta olimme kertoneet hänelle kun kysyimme vihkijäksi), loppu yleistä elämäniloa. Vihkivalat vannottiin pitkän kaavan mukaan (se taitaa olla virsikirjassakin jossain loppupuolella, jotta vihittävät voivat vaikka opetella vuorosanat ulkoa etukäteen. Me luettiin vain kerran läpi.)

Koira ei tietenkään ollut kirkossa, mutta häämatkalle se pääsi. Aurinkoinen iltapäivä vietettiin Porkkalanniemessä korvasieniä etsien.

Illalla juotiin samppanjaa kotona kahdestaan. Niin tehdään myös tänään. Samalla muistelemme setteriä, joka vietti kanssamme miltei 16 onnellista vuotta.

Hopeahääpäivän sää näyttää sopivalta veneenlakkausta ajatellen. Onnen aika jatkuu, joskin koirattomana.

Tiinuliinu: Onnea! Olipas ihana tarina Ihania ja leppoisia vuosia teille edelleen.

TIINULIINU, ihana tarina, meinasi kyynel vierähtää. Onnea ja ihanaa yhteiseloa jatkossakin❤

Siinä se nyt taas näkee, että ihan etsimättä onni tulee kohdalle ja käyttää apunaan vaikkapa setterinpentua. Ja nythän teillä on aina välillä Muru lainassa. Kultahääpäivää odotellessa, Tiinuliinu ja Ukkokulta, lämpimästi onnea teille ihanan tarinan yhdistämille!

Kaunis, ihana tarina- onnea ja kaikenlaista mukavaa elämäänne eteenkin päin Tiinuliinu ja Ukkokulta

Tiinuliinu, olipa ihana tutustumistarina, joka päättyi satujen tapaan vihkiäisiin! Paljon onnellisia yhteisiä vuosi sinulle ja Ukkokullalle!

Tiinuliinu ja Ukkokulta onnea - myös tuleville vuosille. Kaunis tositarina. Kyllä koirat vaan on ihania. <3 <3 <3

Tiinuliinu ja Ukkokulta, onnea alkaneelle 26. vuodelle! Varmaankin skumppa maistui.

Me nautiskelimme hieman skumppaa lauantaina Justuksen pojan ja miniän kanssa heidän nurtsillaan. Miniä oli saanut dosentin jonkun osatutkinnon suoritettua, joten aihetta juhlaan oli.

Minä pesin eilen pyykkiä pulsaattorikoneella. Muistaako teistä kukaan, minkälainen sellainen vehje on? Justus kylläkin sanoi, että sillä pesu on hankalaa, mutta sehän vaan lietsoi minua. Siispä lämmitin kiuasta, jotta sen yhteydessä oleva vesisäiliö antaisi kuumaa vettä, kone siirrettiin pukuhuoneesta pesuhuoneeseen, kannoin kuusi ämpärillistä kuumaa vettä koneeseen, koska vasta siinä vaiheessa tajusin minimimääräänkin tarvittavan melko paljon vettä. Kone hyrisi viisitoista minuuttia, jona aikana täytin kiukaan säiliötä, lisäsin puita. Sitten pyykit piti siirtää linkoon, poistaa vesi ja alkaa kaikki alusta kolmen huuhtelun verran.

Koneen pyörittäessä pyykkejä pesin saunan, pesuhuoneen ja pukuhuoneen ikkunat. Kaikissa yksi seinä pelkkää lasia (paitsi löylyssä vain yksi iso ikkuna) ja lisäksi yhdet ikkunat niin, että saunan lauteilta näkee muiden huoneiden läpi järvelle. Justus kasasi poikansa kanssa laituria ja seurasi huvittuneena pyykinpesuani. Illalla kyllä totesin, että tästä lähin otetaan tarpeeksi vaihtovaatteita ja viedään likapyykit mukanamme.

Muistelin kuitenkin liikuttuneena, kuinka pikkutyttönä loikoilin saunan lauteilla, kun Keinoemoni pesi pulsaattorikoneella pyykkiä. Joskus nukahdinkin, mutta yleensä meille sukeutui hauskoja keskusteluita. Soitin hänelle ja hänkin ilahtui, kun yhdessä muisteltiin. Hänellä on lievä Alzheimer ja hän huudahti epäuskoisena, että ethän sinä voi olla mitenkään jo 68-vuotias, empi ja lisäsi, että ai niin, mähän täytän kohta 90!

Tänään Justus kaivoi tikun jalkapohjastani, jonka sain hiippaillessani paljasjaloin terassilla. Totesin, että kyllä gemmologi osaa käsitellä isoissa kourissaan taitavasti pinsettejä! Hän määräsi tunnin sairasloman, kun tiesi minulla olevan jännittävän kirjan loppuratkaisut meneillään.

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa kaikille!

Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille. Ja kiitos kirjoituksista, joita en taas tapani mukaan kommentoi, ellei kirjoittaessani mieleen tule jotain erityistä
Kuten nyt tuo pulsaattorikone. Meilläkin oli kotona sellainen. Meillä ei kyllä siinä huuhdeltu vaan huuhtomiset tehtiin ihan isoissa saaveissa erikseen tai kesällä mentiin joelle tai järvelle huuhtomaan. Se olisi varmaan nykyisin kiellettyä....? Mutta hauska peli. Muistan vielä aikaa ENNEN pulsaattorikonetta. Pyykit keitettiin saunan padassa lipeää pesuaineena käyttäen. HUH. Onneksi ei sattunut vahinkoja. Ja silloinkin pyykit käytiin huuhtomassa järvessä tai joessa. Talvella sentään kaivovedellä. Ilmeisesti kaikki vaatteet oli puuvillaa tai pellavaa kun kestivät keittämistä?

Nyt on ihanan kesäinen sää, joten ei pitäisi istua tässä koneella. Eilen sain kaikki kylvöni tehtyä ja nyt sitten odottelen suuria satoja Kukkia vielä täytyy haalia lisää. Pari amppelia ja ruukkuun laitettavia kukkia ostin eilen lähipuutarhalta, mutta vielä pitää saada pariin laatikkoon kukkaset.

Miehellä on nyt hirveä hinku lähteä Lappiin. Hänestä nyt on hyvä aika mennä kun ei ole hyttysiä. Minua ei kiinnostaisi nyt lähteä mihinkään. No, jos menemme, on tarkoitus välttää ihmisiä ja majoittua telttaan tai jopa tarpeen vaatiessa autossa. Ollaan totuttu siihenkin. En halua mihinkään hotelliin ja tuskin niitä on aukikaan. Eli varsinainen selviytymisreissu tulisi olemaan. Sanoin, että ruokaakin sitten ostetaan omasta kaupasta mahdollisimman paljon, ettei tarvitsisi edes kaupoissa käydä. Kyllä sitä muutaman päivän hengissä pysyy vaatimattomammillakin eväillä. Mies haluaisi kuvailla keskiyön aurinkoa ja tehdä timelapsvideoita. Mitähän minä sillä aikaa tekisin? Täytyy ottaa lukemista ja käsityö mukaan.
Ja eihän tuo Lappi meiltä nyt niin kaukana ole, että valoisana aikana ajaa vaikka suoraan kotiin, jos liian hankalaksi menee.
En sitten tiedä, onko edes suositeltavaa reissata vielä mihinkään. Mutta en usko, että meistä kellekkään vaaraa olisi kun varsinkin minä olen aika tarkka etäisyyksistä ja muista jutuista. Pidän kyllä miehenkin kurissa

Mutta nyt ulos kahville ja sitten ehkä pyöräretki satamaan.