Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne. IL n kuvat on nähty , Mennan juhannustaiat melkoisen loogisia ja JJ n kirjoitus taas kerran niin kaunis. Jokaisen päivitystä oli mukava lukea. Tuntuu hassulta, että Tiinuliinu ei vielä ole veneellä.

Juhannus on sitten vietetty. Meillä olikin aattona päivällä yhdet naapurit täällä kylässä ja istuimme useammankin tunnin tuossa kesäkeittiössä. Siinä oli mukavan viileää, kun puut varjostavat sen verran. Jos aurinkoa kaipaa, niin ei tarvitse montaa askelta ottaa. Näkymä on kaunis, kun kesäkeittiö on aivan rannan tuntumassa. Rouvan kanssa "retkeilimme" mökin tuntumassa, kun esittelin "kukkatarhaani".

Kun ystävät olivat lähteneet omalle mökilleen, nautimme saunan lempeistä löylyistä, koivun tuoksusta ja ihoa hiveilevästä lämmöstä avoterassilla, joka on saunan ja kesäkeittiön välissä. Ruuan olin tehnyt jo aamupäivällä valmiiksi ja siippani oli pessyt varhaisperunat. Pian saunomisen jälkeen siirryimmekin kesäkeittiöön nauttimaan juhannusaaton herkuista. Nyt ei pöytä notkunut aivan niin kuin muina jusseina, kun söimme vain kahdestaan. Alkupaloina oli graavilohta ja grillattuja tankoparsoja. Pääruokana rakkaan siippani toivomaa sisäfileepihviä - minäkin söin pitkästä aikaa. Lihan kanssa teen yleensä aina crrymajoneesia Lisänä oli tietty salaattia, varhaisperunaa ja kolmea sorttia silliä. Kyllä oli masu täynnä. Kun saimme ruokatarvikkeet kannettua ylös mökkiin, jäin laittelemaan astioita koneeseen ja ruokia kaappiin. Siippani lähti valmistelemaan kokkoa. Täällä ei ollut aattona metsäpalovaroitusta, joten saatoimme pitkästä aikaa polttaa kokkoa. Komeahan se oli ja näimme myös muitakin "normipaikoilla" olevia kokkoja.

Torstaina pelasimme muuten tämän kesän ensimmäiset koranamatsit ja heitimme tikkaa Tuntui hassulta, että ei ollut oikeastaan minkäänlaista kiirettä, kun normaalisti aaton aattona touhuan keittiössä noin kymmentä asiaa yhtäaikaisesti.

Eilen vietimme leppoisaa päivää. Söimme savulohta varhaisperunoiden ja salaatin kanssa. Alkupaloina täytettyjä herkkusieniä ja grillattuja tankoparsoja Saunaan maltoin eilen vihdoinkin tehdä tämän kesän ensimmäisen nokkosveden jalkojen liotukseen. Samaa vettä käytän vielä tänään. Sitten kun rasvaa jalat, niin kyllä tulee pehmeiksi.

Pyykkikone on päällä. Kunhan saan sen tyhjennettyä, niin lähdemme pienelle lenkille. Tänään on vielä sen verran vilpoisaa, että jaksaa kävellä. Seuraavat 10 päivää ovatkin sitten ennusteiden mukaan ainakin tiistaista lähtien kolmenkympin kieppeillä olevia hellepäiviä, niin sitten ei jaksa eväänsäkään liikauttaa. Tiistaina olisi tarkoitus lähteä varhain aamusta kaupoille. Rakkaalla siipallani on seuraavana päivänä synttärit, eikä minulla ole mitään lahjaa.... On toivonut yhdenlaista katiskaa, mutta se pitäisi ostaa niin, että on peräkärry mukana, kun sitä ei saa kasaan.

Nauttikaa upeista keleistä ja pysykäähän terveinä.

Ai niin, aamulla unohtui kirjoittaa muutama sananen ystävyyksistä. Tämä foorumi on opettanut sen, että ystävystyä voi myös aikuisiällä.

Koronakevät puolestaan on opettanut sen, että parhaita ystäviä ovat ne, jotka ymmärtävät että mustillakin pilvillä on kultareuna. Tai ainakin, että kyllä ne lakkaavat joskus satamasta. Ja vaikka eivät lakkaisikaan, niin vedenpaisumusta vasta onkin kiinnostava seurata.

Myttyynmenneitä suunnitelmia on tänä keväänä piisannut, mutta eipä niistä parane pyttyyntyä. Jos maailma olisi entisillä jengoillaan, tänään olisi juhlittu tyttärenpojan konfirmaatiota ja alkavalla viikolla emännöisin tyttäreni vaihto-oppilasvuoden äitiä, jota en ole koskaan tavannut in real life.

Onneksi elämä normalisoituu vaikka käsidesiä joutuukin vielä käyttelemään. Rippijuhlat on siirretty elokuulle ja amerikkalaisrouva aikoo ihailla Suomen suvea tulevana vuonna. Eilen halasimme tyttären kanssa ensimmäistä kertaa yli kolmeen kuukauteen. Sitähän sieti suorastaan juhlia!

Päivänjatkoja – ja viikonkin!

Hei taas, ystävät! Olin viikon verran maalla huonojen nettiyhteyksien ja vanhan tietokoneen armoilla, joten en edes yrittänyt päästä tänne foorumille. Olittepa olleet sillä aikaa ahkeria kirjoittamaan!

Juhannus on vietetty ihan omassa rauhassa kotona toipuen maalla tehdyistä urakoista. En ollut vuoteen ollut siellä, joten siivottavaa riitti, mutta nyt on paikat putsissa jälkikasvun lomailuun. Käly seurasi tarkoin valvontakameran kuvista kotipaikkakunnaltaan, miten puutarhatyöt, lähinnä ruohonleikkuu, joka oli mieheni vastuulla, edistyvät. Voi miksi hän (siis kälyni) onkaan halunnut laajentaa pihapiirin nurmikkoa niin kovin suurelle alueelle! Kaiken lisäksi hän haluaa haravoida kaiken leikkuujätteen, vaikka meistä se ei ole tarpeen.

Yhtenä iltapäivänä hain puutarhatuolin vajasta ja asetuin mukavaan varjoon hetkeksi levähtämään, kunnes tajusin, että valitsemani paikka näkyy valvontakamerassa, ja käly varmaan katselee kuvaa tietokoneeltaan ja ajattelee, että siellä se Leena vaan lorvailee. Siirsin tuolin äkkiä katvealueelle.

Voi näitä sisarusten yhteisiä lapsuudenkoteja, kun osakkailla alkaa olla ikää ja sairauksia niin, ettei töistä oikein tule mitään, mutta kaikki pitäisi olla niin kuin ennen! "Mitähän naapuritkin ajattelee!"

En viihdy enää helteessä. En saa nukutuksi ja sydämessä tuntuu joskus ilkeitä pieniä pistoksia. Maalla oli tajuttoman kuuma ja hikoilin ihan älyttömästi, kun piti tehdä töitä. Onneksi saimme uuden lämpöpumpun toimimaan - ohjetta ei ensin löytynyt. Kotona ei ole mitään viilennystä, mutta tuuletuksella ja ikkunoiden peittämisellä liialta paahteelta olo pysyy siedettävänä. Kolmea viime päivää on raikastanut tuuli, eikä lämpötila ole ollut kuin 19-21 astetta. Olen jaksanut kahtena päivänä tehdä 5-6 km:n mäkisen metsälenkin.

Leikkuurobotti (yhteinen pojan kanssa - onhan meillä yhtenäinen nurmikkoaluekin) on seonnut. Se ei löydä enää reittiään, vaan yritti puskea naapurin rajaojan pensaikkoon. Tietokone ilmoitti, että ohjauslanka olisi jossakin poikki, mutta vikaa ei löytynyt siitä. Kolmatta kesää se on nyt uskollisesti raksuttanut kaksi kertaa viikossa, ja surkea nurmikkomme on juuri muuttunut ihanan tuuhean samettiseksi. Takuuaika ehti juuri kuukausi sitten mennä umpeen. Ei auta kuin tilata huolto.

Minulle on jotenkin nyt karanteeniaikana jäänyt siivousvimma päälle. Mies jo huomauttelee, että kuljen aina rätti kädessä puunaamassa jotain. Minusta vain on helpompi puhdistaa tahrat heti kuin pitää myöhemmin suursiivous.

Tilasin eteiseen samanlaisen maton kuin miniälläni. Kun matto viimein tuli, sen vaaleanharmaa väri ei sopinut ollenkaan meille. Miniän matto oli näyttänyt ruskehtavanharmaalta. Valaistusolosuhteet kai ovat erilaiset. Laitoin maton sitten vierashuoneen lattialle, jonne se sopi hyvin, ja tilasin eteiseen uuden mustan paperinaru-puuvillamaton. Sitä odotellessa mietin muitakin sisustussuunnitelmia, mutta miten saada mies niiden taa!

Voi tätä ihanaa kesää kukkeimmillaan! Nautitaan nyt tästä!

Juhannus on juhlittu ja menossa viikko viiden villikön kanssa. Sunnuntaina oli pienoinen härdelli, kun tytär tuli perheineen, Justuksen poika perheineen. Yksitoista ihmistä ja kaksi isoa koiraa! Menna, skumppapulloja on jo avattu oikein onnistuneesti! Tein 10 litran kattilallisen lohisoppaa ja jälkiruoaksi oli mehevää raparperipiirakkaa. Lapset viihtyivät järvessä, me aikuiset istuskeltiin laiturilla rupattelemassa. Iker kyllästyi Sysi-neidon kieppumiseen ja pakeni varjoon.

Pojat häipyivät keskiyöllä huoneeseensa sipisemään ja me istuskelimme tyttären ja vävyn kanssa aamupuoleen, kun oli niin mukava valvoa kesäyötä ja juttua riitti.

Eilinen oli niin tapahtumia täynnä, ettei ehtinyt edes väsyttää. Pojat suppailivat, peuhasivat vedessä, minä laastaroin pikkuhaavoja, puhalsin pipejä, järjestin tikkakisan, jossa kaikki voittivat. Yksi poika istui niin sohvan reunalle, että putosi, taas tuli ruhjeita. Toinen kaatoi vesilasin kaasuhellan koskettimien päälle ja nyt ei sähkösytytys toimi. Pojat eivät löytäneet matoja ja tekivät jauhoista, suolasta ja leivästä kalasyöttejä, istuivat ongella pikkuveneessä, mutta saalis jäi olemattomaksi. Illalla dippailtiin ja minua huvitti, kun joukon ainoa kasvissyöjä dippaili onnellisena juustonaksuja ja yritti olla huomaamatta porkkanoita ja kukkakaaleja.

Pojat päättivät yöpyä saarimökissä. Se näkyy päämökkiin, on remontoitu ja herttainen, mutta vailla sähköä. Heviteini ilmoitti jäävänsä vanhemmiltaan vapautuneeseen huoneeseen, koska kuulemma häiritsee pienempiä kuorsaamisellaan. Pakattiin patterilyhtyjä, vettä ja evästä ja varmistettiin, ettei saa mennä yöllä uimaan ja puhelimet toimii. Sinne häipyivät ja kahdeksalta aamulla palasivat naamat loistaen. Menevät ensi yöksikin.

Mun hommana on tehdä nyt iso muurinpohjalettutaikina. Justus kulkee ympäriinsä auttamassa poikia milloin missäkin hommassa. Heidän kekseliäisyytensä on uskomaton ja meillä on mitä kummallisimpia virityksiä pitkin pihoja tai oikeammin metsiä. Minä yritän löytää tilaisuuksia jutella hetken kahden kesken jokaisen kanssa, ovat kaikki erilaisia ja ihania jokainen!

IL, on teillä siellä touhua energisten poikien kanssa! Ja sinustahan on kehkeytynyt oiva suurtalousemäntä! Tuon vilinän keskellä kipeä reisikin on tainnut unohtua. Miten ihanaa, että sääkin suosii poikaleiriänne!

Vielä yksi hauska juttu. Juhannuspäivänä lueskelin terassilla, kun naapurin rouva tupsahti pihaan haavi kädessään. - Oletko nähnyt meidän päivällistä?- Minä olin ihan äimänä, että mitä? -No kun broileri on karannut! Siinä sitten poikaa ja tyttöä juoksenteli pihalla haavein ja muovikorein varustautuneina, kunnes viimein uupunut vaaleanruskea kana saatiin kiinni pensasaidasta.

Ei kai ne nyt tosissan sitä syö, toivon ainakin? Perhe on hyvin eläinrakas; on kaneja, koiria ja nyt siis kanojakin. Kai niitä sitten saa pitää Espoon omakotialueella?

Pikseli, ystävättäreni tyttärellä on viisi kanaa ja Kake-kukko Riihimäellä omakotitalon pihalla. Piha on tietenkin aidattu ja kanat menevät nukkumaan kanakopin orrelle. Kake pitää kuulemma rouvat hyvin kurissa ja järjestyksessä En ole tullut kysyneeksi, pitikö niille olla jokin lupa, mutta facebookissa ja instagramissa on paljon kuvia ja hauskoja videoita kanojen toilailuista ja munien suhteen he ovat ihan omavaraisia, vaikka kanojen emäntä onkin himoleipoja!

Kävimme juuri kaupassa, kun meirämmiäs pelkäsi, että kalja loppuu kesken ja punkkuakin piti saada Meillä oli oikein terapeuttinen rupatteluretki, kun ensin pysähdyin ihastelemaan erään rouvan kaunista puseroa ja kun hänkin oli sangen puhelias, niin juttuahan riitti! Sitten törmäsimme kaljaosastolla komeaviiksiseen herraan, joka vaikka onkin kirjoilla Espanjassa, oli tullut koronan alta Suomeen rouvansa luokse, joka ei ole halunnut Espanjaan muuttaa. Juttu alkoi siitä, kun meirämmiäs osti kallista kaljaa, josta häntä tietenkin nuhtelin. Viiksiherra seurasi touhuamme hymyillen ja juttutuokiohan siitäkin sitten kehkeytyi. Kummankin kanssa toivottelimme erotessa toisillemme kaunista kesää ja kiittelimme hauskasta jutustelusta. Ja sitten suomalaisia haukutaan tuppisuiksi

Sovimme kyläilyreissusta Järvenpäähän heinäkuun puoliväliin. Juttelin eilen kälyni kanssa melkein kaksi tuntia puhelimessa ja siinä sitten tuli puheeksi huhtikuussa peruuntunut kyläily. Tuumasimme, että se on hoidettava nyt alta pois ennen kuin koronan toinen aalto iskee ja kun meillä on kaiken lisäksi 20 euron alekuponki junaan, joka menee vanhaksi 27.8. Aloin nyt sitten miettiä, pitäisiköhän meidän laittaa junaan maski naamalle Eihän se vara tietenkään venettä kaada, mutta maski voi olla tukala, jos on kovin lämmin. Toisaalta, eihän junamatka Järvenpäähän kovin kauaa kestä, vaikka menisimme paikallisjunallakin, joka pysähtyy joka lehmän kohdalla!

Mielestäni on aika outoa, ettei Tampereen Sähkölaitos ole mitenkään reagoinut sähkösopimuksen peruuttamiseen. Kyllähän heidän jotenkin pitäisi ilmoittaa peruutuksen perille tulosta ja siitä, että kaikki on ok. Eihän sielläkään nyt kaikki ihmiset voi kesälomalla olla. Tuumasin, jotta sinne pitäisi varmaan soittaa, sillä tänään on se 14. vuorokausi, jonka kuluessa peruutus pitäisi kuluttajalain mukaan viimeistään tehdä. Sen siitä saa, kun luulee säästävänsä jokusen sentin rahaa ja koko hommasta tulee vain turhanpäiväinen revohka

IL, hienoa, että olette saaneet skumppapullot auki. Olisi kurjaa joutua istumaan kuivin suin Poikaleirinne kuulostaa ihastuttavan rasittavalta! Varmaan leirin jälkeen osaatte taas vähän aikaa arvostaa omaa rauhaa. Et varmaan olisi osannut muutamia vuosia sitten arvata, miten elämäsi voi mullistua miehen ansiosta - siis ihan kivalla tavalla! Pian osaat varmaan jo ymmärtää ruokakaupassa kiertelemisen ihanuudenkin

Ei muuta kuin mukavaa tiistaipäivän jatkoa kaikille. Hirmuiset helteet ovat tulossa, oletteko valmiit

Hei Ihanaiset,
terveisiä järvestä, olin suppailemassa ja se alkaa jo jotenkin sujua. Tarvitsen vielä puoli järveä kääntymiseen, on se kumma, kun suoraan yritän niin kulku on siksakkia mutta kun pitäisi kääntyä niin lauta pököttää suoraan . Treenasin myös laudalle nousua järvestä JOS joskus sattuikin siitä putoamaan . Järvessä pulikoiminen on ihanaa, terassin mittari näyttää 30 astetta .... lääh, puuh.

Karmale, jos muistan oikein sinäkin olet syntynyt marraskuussa ja minulla on teoria etteivät marraskuun lapset kestä kuumuutta. Minusta saunakin on sopiva, kun lämmintä on 40 astetta .

Juhannus sujui meilläkin lähes leppoisasti. Aattona oli vilskettä, kun pojan perhe oli täällä, laiturilla oli suorastaan ruuhkaa. Yksi onki, toinen halusi ottaa aurinkoa, pari suppaili ja eräs häiritsi kumiveneellä onkijaa . Ihana ilma, ei liian kuuma, kun oli vähän tuulta. Kukaan ei kärventänyt itseään ja kun pidettiin sepalukset kiinni ja pelastusliivit yllä vesillä niin kukaan ei hukkunutkaan .

Aatonaatto vaan ei ollut minun päiväni, kun aloin valmistella aaton ruokia niin oliiviöljypullo putosi ylähyllyltä jalalleni .. auts. Jalkapöytä oli nätin sininen monta päivää. Karitsan sisäpaisteja ei löytynyt mistään eli olivat jääneet kaupunkiin, ei muuta kuin kiireesti kirkolle ostoksille. Hyvin ehdittiin ja kyllä possun sisäfilekin maistui porukoille. Kotimatkalla kaupasta halusin poimia lubiineja metsänreunasta, kun siinä oli niin montaa väriä. Selvisin ojasta kunnialla mattoveitsen kanssa mutta sitten tajusin olevani nokkospöheikössä, minulla oli shortsit ja toppi päällä.. auts, auts . Periksi en antanut, lubiinipuska oli saatava. Kyllä kirveli jalat vielä yöllä ja käsi vielä seuraavana päivänäkin. Jatkossa tiedän miten pukeutua luonnonkukka reissulle.

Tällä viikolla olen puuskuttanut rinteessä uuden akkutrimmerini kanssa ja karsinut vattupuskia ja 150 cm heiniä. En tiedä onko heinien katkomisessa mitään järkeä mutta en haluaisi metsänpohjan kokonaan ruohottuvan. Vatut ja horsmat häviävät kyllä itsestään, kunhan puut kasvavat mutta miten saan ruohon kuriin . Koivuntaimet kyllä pitävät puolensa mutta männyt tarvitsevat valoa.... kai ... olen kaupunkilainen . Mökillä olis vaikka mitä tekemistä mutta tämä helle käy voimille.

Menna, hihittelin sinun juhannustaioillesi, olivat osuvia.

IL, on teillä touhua ja tohinaa poikaleirin pyörittämisessä. Meillä oli vuosia sitten vain kaksi alakoululaista viikon kesässä ja minulta meinasi mielikuvitus loppua ruuan ja tekemisen suhteen. Onhan niitä kommelluksia kiva nyt muistella hymyssä suin vaan silloin ei aina naurattanut.

Trimmeri odottaa terassin vierellä vielä pientä rupeamaa, enää en mene tuonne läkähdyttävän kuumaan rinteeseen vaan pysyn rannan läheisyydessä ja varjon puolella.

Voikaa hyvin ja muistakaa aurinkorasva sekä nesteytys .

Heips kaikille!

Huomaan kirjoittavani kovin usein, vaikka aikaisemmin saattoi mennä viikko pari, etten kirjoittanut. Varmaan koronan syytä tämäkin

Suupaltti, minä olen syntynyt elokuussa enkä kestää kuumaa. Saunassa kyllä menee 60 astetta Äitini oli niin ikään elokuun lapsia eikä kestänyt kuumaa. Tiedän myös pari keskikesän lasta, jotka eivät hellettä siedä, joten teoriasi on murrettu!

Tässä tulee lisää airfryer kokemuksia. Eilen teimme ranskalaisia perunoita raaoista perunoista. Käytimme valmistamiseen Philipsin laitteen ohjetta, kun tämän Pregon mukana ei sen kummempia ohjeita tullut kuin muutamien aineiden paistolämmöt ja -aika.

Olihan siinä vähän puuhaa, kun ensin perunat piti kuoria, suikaloida (minulla on onneksi sellainen "paukutin", jolla perunatkin saa suikaleiksi, tosin lyhehköiksi) ja liottaa vedessä puolituntia. Sitten ne valutettiin ja laitettiin 10 minuutiksi 120 asteeseen kuivumaan, otettiin ulos ja kaadettiin kulhoon, johon lisättiin ruokalusikallinen öljyä, sekoitettiin hyvin ja laitettiin takaisin laitteeseen 15 minuutiksi 180 asteeseen. Sitten otettiin ulos ja ravisteltiin (minä hieman kääntelinkin) ja kerran vielä 10 minuutiksi 180 asteeseen. Lopuksi laitettiin suolaa. Päällimmäiset ruskistuivat alimmat vähemmän, mutta kokonaisuus oli ihan tyydyttävä. Sanoisin, että parhaat ranskalaiset syntyvät yhä rasvakeittimessä, mutta nämä hakkasivat uunissa valmistetut pakasteranskalaiset.

Nyt on vielä testaamatta kasslerkyljykset, mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa, että mikäli laite olisi maksanut enemmän (47,41 sis. postikulut; Prisman verkkokauppa asiakasomistajapäivillä eli -15 , niin minua hieman harmittaisi! Kakun ja leivän tekokin houkuttaa, mutta kun tähän laitteeseen ei ole saatavilla erillistä kakkuvuokaa, niin ei oikein onnistu. Kysyin asiaa maahantuojaltakin ja he totesivat kakkuvuoan tarpeellisuuden, mutta sitä ei ole myynnissä eivätkä he ole ihan varmoja, kannattaisiko sellaisen myyminen Minä vastasin, että uskoisin jokaisen, joka laitteen hankkii, haluavan siitä kaiken hyödyn irti, joten mielestäni se kannattaisi. Laite on edullinen, joten ainakin minä olisin halukas maksamaan lisävarusteista. Philipsillä on eri kokoisia laitteita ja niihin on saatavilla lukuisia lisävarusteita. Halvin laite näyttäisi olevan siinä satasen pintaan plus lisävarusteet, mikä luonnollisesti ei sekään konkurssiin vie, mutta vastaako kuitenkaan tarkoitustaan eli tulisiko myös käytetyksi, se on eri juttu!

Soitin eilen Tampereen Sähkölaitokseen ja siellä mukava nuorimies kertoi asian olevan ok, mutta ruuhkautuneen asiakaspalvelun vuoksi asiaa ei ole vielä ehditty käsitellä loppuun. No, toivottavasti kaikki on selvää siihen mennessä, kun meidän pitää saada uusi sopimus alkamaan, jottei sähköntulo lopu!

Tilasin meille hammaslääkäriltä tarkastusajankin. Sopivasti peräkkäiset ajat löytyivät 8.7., joten saamme sitten senkin asian pois päiväjärjestyksestä. Luin jostain, että pahimman koronatilanteen aikana oltiin kuulemma hieman huolestuneita siitä, miten hammaslääkärillä tauti saattaa tarttua ja levitä, mutta loppujen lopuksi tartuntoja ei ole ollenkaan raportoitu eli huoli oli turhaa. Hämmästystä on herättänyt myös se, miten kauppojen kassoilla ei ole tartuntoja raportoitu, vaikka niiden kautta kulkee valtavat määrät asiakkaita. Toisaalta, eihän kaikki tartunnat ole muutenkaan tiedossa, koska kaikkia ei ole testattu ja testituloksetkin ovat olleet mitä sattuu, joten yhä edelleen kukaan ei oikeastaan tiedä mitään varmaa mistään! Ruotsikin väittää, että heillä on yli 5000 kuollutta vain sen vuoksi, että testejä on tehty niin runsaasti. Väkilukuun mitoitettuna Suomessa voi olla siis 2500 kuollutta, mutta me emme vain tiedä sitä

Totesin lähes kauhukseni, että tänään on kesäkuun 25. päivä eli kohta tämäkin kuukausi on takana ja vuosi puolessa Normaalistikin kuukaudet ja vuodet vilahtavat sellaisella vauhdilla, että hirvittää, mutta jotenkin tämä joutilaisuus on nopeuttanut ajan kulua. Tältä on varmaan mahtanut tuntua Tsehovin Kolmessa sisaressa, kun mitään ei tapahdu, puutarhassa vain istuskellaan ja suunnitellaan Moskovaan lähtöä, joka ei koskaan tapahdu!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin; olkaatten iloisia ja voikaatten hyvin

Huh hellettä! Mittari takapihalla varjossa näyttää 32 C. Alkaa olla jo tarpeeksi... Ei oikein jaksa mitään. Autotallissa olisi vain 19, mutta ei sitä nyt siellä viitsi istua kaikenmaailman hajuissa Aamupäivällä silti haloin vähän puita, jotka eilen illalla katkottiin. Tykkään tuosta kirveshommasta, mutta tällä ilmalla joutui välillä pitää pikku tauon

Olin juuri muistuttanut miestä veden juonnista kun huomasimme takapihalla nurmikolla kyyhöttävän linnun. Menimme katsomaan, että mikäs sillä on hätänä ja se osoittautui tikanpoikaseksi. Se istui siinä ihan liikkumatta, yritti kai olla olevinaan piilossa. Olin vienyt pikku vesiastioita sinne tänne pihalle linnuille, joten tiputeltiin tikan suuhun vettä ja kyllä se nieli kaikki. Mies nosti sen varovasti vielä varjoon. Toivottavasti emo löytää poikansa... Pitää välillä käydä katsomassa, onko se vielä siellä.

Harmaasiepon poikasetkin on kuoriutuneet meidän terassin tiiliseinän päällyspellin päällä. Emot lentelee hyöteisiä nokassaan vuorotellen ja pesästä kuuluu aina piiperrystä emon saapuessa. Niitä on hauska seurata.

Kuivaa alkaa olla puutarhassa. Aamua iltaa heilun kastelukannun kanssa, mutta osaako sitä edes tarpeeksi laittaa vettä, että siitä olisi apua tällaisessa helteessä.

Kohta taidan pyöräillä taas meren rantaan. Siellä yleensä on vilpoisampaa. Ainakin vedessä. Eilen olin uimassa eikä ois malttanut tulla pois kun merivesikin oli niin mukavan uimalämpöistä.

Mukavaa päivän jatkoa. Muistakaa juoda tarpeeksi!

Haa, eilen palautettiin iltamyöhällä viimeisetkin pojat kotiinsa. Ja nyt mun on niitä jo ikävä, vaikka vasta eilen päivällä niille karjuin, että jokaisen on siivottava juomansa cokispullot pois ja karkkipaperit ja muut.

Silloin kun eivät olleet järvessä, viihtyivät päätalossa pelaamassa, koska siellä on viilentävä ilmalämpöpumppu. Erilaisin kokoonpanoin touhuilivat kuka mitäkin. Justus kävi heviteinin kanssa monella pienellä veneajelulla, kun poika haluaa opetella taitavaksi veneiljäksi. Tosin ottaa kaarteet liian lujaa, jolloin vene kallistuu aika lailla. Puolustautui, että purjehtiessa niin pitää tehdä ja minä opettamaan, että yksin purjehtiessaan tietää, miten vene käyttäytyy, vaan moottoriveneessä hänellä on vastuu matkustajista, jotka eivät saa säikähtää menoa.

Yöt olivat vilkkaita. Pari yötä pojat viettivät läheisessä saarimökissä. Juniori meni sinne suppaamalla, muut soutuveneellä. Puoli kahdelta yöllä Juniori suppasi takaisin, kun oli hermostunut hyttysiin. Neropatit olivat keksineet pissata limsapulloihin, ettei tarvinnut mennä hyttyssyöteiksi ulos. En olisi ehkä halunnut tietää! Yhtenä yönä kaksi poikaa oli muuttanut päätaloon nukkumaan kuumuuden takia. Olohuone oli mullin mallin heidän petausten jäljiltä, mutta kuulemma uni maittoi.

Ruokaa kului järjettömät määrät, mutta kaikki riitti kuitenkin. Yhtenä päivänä tein mansikkakakun, kun oli kolmella nimipäivät. Justuksen nimi kulkee suvussa toisena nimenä ja hänen poikansa ja miniänsäkin tulivat mantereelta kahvittelemaan.

Ehdin juttelemaan jokaisen pojan kanssa kahden kesken kullekin tärkeistä asioista. Liikutuin kovasti hevijuniorin sanoista, ajatelkaa, neljätoistavuotiaan mielessä me Justuksen kanssa ollaan varmaan ikäloppuja, mutta poika tuumi, että "vaikka tuo Justus näyttää vanhalta, hän on sisältä päin ihan nuori! Perusteli, että kun se jaksaa tehdä meidän kanssa kaikkea. Pojan isänisähän ei aivoverenvuodon jälkeen oikein jaksa ryhtyä mihinkään ja äidinisä on kuollut.

Kohta lähden kynsihoitoon ja sitten on tehtävä sillikaviaaria. Huomenna jo puolilta päivin veljeni luo, jossa on tämän kesän serkkutapaaminen!