Lämpöistä illanköllykkää täältä kotisohvalta.

Aloittelin kirjoitusta jo kaksi tuntia sitten, mutta homma keskeytyi heti kättelyssä puhelimen soimiseen. Kaksi lapsista ja etämies soittivat peräkkäin.
Minä vietin sunnuntain suunnitelmien mukaan nukkumalla pitkään sitten kävin mustikassa ja sain saalista 14 litraa, josta ämpärillinen meni sairaalle ystävälle ja loput pakastin itselle.
Kun menin mustikkapaikalle omaan metsään niin minulle tapahtui erikoinen juttu. Metsässä oli äiti kahden lapsen ja koiran kanssa ja kun koira alkoi haukkumaan sanoi nainen että koira on mukana sitä varten että ajaa muut poimijat pois hänen mustikkapaikaltaan. Hän on kuulemma käynyt samassa mustikkapaikassa viitenä vuonna eikä luovuta sitä toisille. Totesin että voin ymmärtääkseni kulkea omassa metsässäni vapaasti, mutta jos häntä kovasti häiritsee läsnäoloni niin voin siirtyä kosteikon toiselle puolelle kuten teinkin.

Autolle palasin vähän eri reittiä kun mennessä ja löysin tosi isoja vadelmia. Minulla ei kuitenkaan ollut astioita vadelmille joten palasin kotiin puhdistamaan ja paljastamaan mustikoita.
Iltakirkossa kävin kuuntelemassa tuttua pappia joka on tyttären sydänystävä.
Sieltä palattuani poltteli vadelmat mielessä ja lähdin vielä kahdeksan maissa niitä poimimaan. Ehdin kerätä vajaat kolme litraa ennen hämärän tuloa.

En malttanut pysyä pois metsästä tänäänkään. Poimin yhdelle vielä minuakin paljon vanhemmalle rouvalle muutaman litran mustikoita ja vadelmia. Hän asustelee yksin kun miehensä on palvelukodissa ja on lapseton, lähisukua ei muutenkaan paljon ole, joten hän turvautuu usein minuun eri asioissa.
Poimin myös omaan pakkaseen muutaman vadelmarasian.

Nyt täytyisi vetäytyä vuoteeseen unta odottamaan, sillä aamulla on lähdettävä kaupunkiin hoitamaan erään yhdistyksen asioita. Samalla pitäisi löytää jotain juhlavaa mutta rentoa vaatetta loppuviikon kulttuuritapahtumaan omalla kylällä ja seuraavan viikonlopun puutarhajuhliin hämeessä.

Voi maailma kun on taas tapahtunut vaikka mitä Viime viikonloppu oli yllätyksiä täynnä. Ensin perjantaina tuli vanhimmalta tyttäreltä vihjaava kuva ja vähän myöhemmin selventäviä kuvia. Oli mennyt kumppaninsa kanssa vaivihkaa naimisiin. Ja MINULLE ei ollut kerrottu mitään. No, ei se mitään. Tytär ei ole mikään juhlijatyyppi, joten häät olivat heidän näköisensä. Olen onnellinen heidän puolestaan. Ja kyllä me jotenkin sitten juhlimmekin kunhan pääsisimme taas kokoontumaan ainakin perhepiirissä.

Seuraavana päivänä eli lauantaina tuli nuorimmaiselta, pojalta, myös vihjailevia kuvia ja myös selventäviä. Hän ja kihlattunsa olivat marssineet maistraattiin, enkä MINÄ tiennyt tästäkään mitään. Hei hulinaa. Nyt on kaikki kolme lasta sitten naimisissa. Poika ja kihlattu ovat kyllä häistä puhuneet, mutta korona sekoitti suunnitelmat. He aikovat ehkä vuoden päästä järjestää lähisuvulle ja kavereille kekkerit, jos maaillman tilanne on rauhoittunut. Olen niin onnellinen myös heidän puolestaan. Nämä parit eivät tienneet toistensa suunnitelmistakaan, joten oli sattumaa, että hääpäivät tulivat peräkkäisille päiville

Muutenkin meillä on ollut vipinää. Nyt on viikon aikana pihallamme telttaillut kolmet eri pyöräilijät. Ekaks tuli saksalais-ranskalainen pari ja parin päivän päästä saksalainen tyttö. Eilen tuli sitten suomalainen poika. Koronan takia tosiaan kaikki telttailivat ja tarjosimme ruokaa terassilla. Saniteettitilan desinfioin kloriitilla joka porukan jälkeen.

Olen sitten joka välissä käynyt mustikkametsällä lähiympäristössä. Kerrallaan yksi tai kaksi jogurttiämpäriä. Näin ei käy raskaaksi. Sääskiä ja kärpäsiä on ollut, joten hyttysmyrkkyjä on joutunut laittaa, muuten ei olisi tullut mitään. Nyt on koossa 42 puolen litran pussukkaa pakkasessa mustikkaa. Vielä meinaan kerätä ainakin kymmenen litraa kunhan tänään alkaneet sateet taas hellittää. Ei haittaa tauko, saa mustikat vielä kasvaa ja kypsyä enemmän. Irtoavat sitten koneellakin.

Lakkoja tekisi mieli saada, mutta en tunne täkäläisiä soita. Yritän ostaa, jos jossakin vaan olisi myynnissä.

Paino ei ole nyt taas vähään aikaan laskenut vaan pikemminkin toista kiloa noussut. Syynä herkuttelut ja merkkaamisen kanssa lepsuilu. Pitää ottaa niskasta kiinni itseään, ettei vallan holtittomaksi käy elämä. Trikkeria en ole korjannut, koska haluan ehdottomasti takaisin ruotuun.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille.

Pikseli, minullakin on jo ostettuina Rileyn kolme ensimmäistä sisar-kirjaa, mutten ole vielä ehtinyt niitä lukea. Parhaillaan luen Max Seec'in (suomalainen!) dekkaria Uskollinen lukija, joka ainakin alkoi koukuttavasti. Pidin hänen trilogiastaan Hammurabin enkelit, Mefiston kosketus ja Haadeksen kutsu, joista ensimmäisestä hän sai Suomen Dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan.

Kivikasa, jopas sinun lapsesi ovat innostuneet menemään naimisiin ja vielä onnistuneet salaamaan sen kaikilta! Teillä on sitten jossain vaiheessa tiedossa kivoja kekkereitä. Monet ovat joutuneet muuttamaan hääsuunnitelmiaan koronan vuoksi, muttei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, nimittäin rahaa on säästynyt, kun parit ovat piipahtaneet maistraatissa. Ja vaikka sitten joskus juhlia järjestettäisiinkin, ei niistä ainakaan sellaisia summia synny, kuin mitä täysimittaisista häistä olisi joutunut maksamaan!

Mustikkaposki, sinä kirjaimellisesti törmäsit jokamiehen oikeuteen omassa metsässäsi. Minä en kyllä olisi siirtynyt minnekään huolimatta haukkuvasta koirasta! Kaikesta päätellen mustikkaa kuitenkin riitti molemmille

Olette kyllä kaikki ihailtavasti luonnonantimia keränneet. On sitten talvella mistä ottaa. Minua on aina huvittanut valitukset siitä, kuinka marjat mätänevät metsiin, kun laiskat ihmiset eivät käy niitä keräämässä pois. Vastikään luin artikkelin, jossa joku luontoasiantuntija totesi, etteivät marjat mihinkään mätäne, kun linnut popsivat niitä ja levittävät siemeniä, joista sitten tulee uutta kasvustoa. Karhutkin syövät paljon marjoja talviuniaikaa silmälläpitäen. Hyvähän se kuitenkin on, että ihmisetkin keräävät marjoja, kun ne ovat hyviä ja terveellisiä. Minä sitten taas jossain vaiheessa piipahdan torilla

Kävimme meirämmiähen kanssa eilen lääkärintarkastuksessa. Tunnen itseni nyt ihan ykkässertifikaatin omistajaksi, kun lääkäri niin kehui kaikkia arvojani! Osallistuin sitten meirämmiähenkin vastaanotolle, kun oli niin paljon kysyttävää. Muistin Malliksen joskus kertoneen, miten hänen mennessään miehensä edellä vastaanottohuoneeseen, niin lääkäri oli todennut, että aivot tulevat ensin. Sain hyvät naurut, kun kerroin sen lääkärille.

Se hyöty osallistumisestani oli, että meirämmiäheltä nyt vihdoinkin tutkitaan mahdollinen uniapnea yön yli käytettävällä laitteella. Hän saa sen sekä käyttöohjeet ensi maanantaina. Ja sitten mikäli lukemissa on viitteitä uniapneaan, lääkäri kirjoittaa lähetteen uniklinikalle. Lääkäri otti myös vakavasti meirämmiehen runsaan vessajuoksemisenkin. PSA-arvo on hyvä, joten siihen viittaavaa ei ole eikä myöskään diabetekseen. Se mikä saattaa tulla kyseeseen on sydämen vajaatoiminta, joten puolen vuoden päästä tehtävien tarkentavien labratutkimusten yhteydessä otetaan myös EKG.

Nyt olemme sitten käyneet hammaslääkärillä ja tavallisella lääkärillä, minä kävin vuoden alussa silmälääkärillä ja gynekologilla, joten nyt saamme taas huoleti porskuttaa vuoden verran, mitä nyt meirämmiäs käy joulukuussa niissä lisäkokeissa. Yleisesti ottaen olemme kyllä onnekkaita, kun olemme niin terveitä, voimme syödä mitä tahansa (ja kyllä me syömmekin!), nukumme hyvin eikä mistään kolotakaan. Sen kyllä sanoin eilen meirämmiähelle, että meidän täytynee alkaa käydä kävelylenkillä muutaman kerran viikossa, kun olemme nyt totaalisti lorvehtineet pian puolivuotta eikä vieläkään ole tietoa, milloin kuntosalimme ryhmäliikunnat alkavat. Ja mikäli koronan toinen aalto tulee - ja miksei tulisi - niin tuskin tunnit palaavat ohjelmistoon koko loppuvuonna. Vastenmieliseltähän se tuntuu, mutta lusikka on otettava kauniiseen käteen eikä itku auta markkinoilla - valitettavasti!

Äsken satoi todella reippaasti ja kun kävin kurkkaamassa vesimittariin, niin sinne oli kertynyt lyhyessä ajassa 10 mm. Yöllä oli satanut viitisen milliä ja viikon ennusteet lupailivat huomiseksi koko päivän sadetta. Saa nähdä, mitä loppukesä tuo tullessaan. Yleensähän tulee hellekausi, kun lomat loppuvat

Tässäpä taas tärkeimmät, joten leppoisaa tiistaiehtoota kaikille

Hei Ihanaiset,
terveisiä kaupunkilomalta ts. ollaan oltu viikko kotona, kun poika perheineen tuli mökille lomailemaan. Olin suunnitellut, että käydään Hesan keskustassa ja leikitään turista mutta ei me olla keretty . Rautakaupoissa ollaan luuhattu, nyt on sitten komposiitit peräkärryssä ja betonilaatat tilattu. Ei ole pation tekeminenkään mitään halpaa touhua mutta mikäpäs nykyaikaan olisikaan. Toivottavasti tulee hyvä ja kestävä .

Risteilylläkin oltiin, ystävättäreni, joka on kova reissuamaan, oli käynyt Tallinnassa jo toistamiseen ja infosi, että muuten sujui hyvin mutta laivaan meno ja sieltä poistuminen oli ruuhkaista. Päätimme ottaa auton mukaan kun ei maksanut kuin 10€. Julkisilla matkustaminen maksaa jo enemmän meiltä kahdelta, eihän omalla autolla matkustaminenkaan ilmaista ole mutta eipä tarvitse raahata kaljakärryjä ruuhkaisessa ratikassa ja bussissa.
Minä tietysti murehdin miten autokannelta päästään turvallisesti hyttiin mutta meillä kävi säkä ja pysähdyttiin juuri sisäänkäynnin kohdalle ja pääsimme tyhjään hissiin ja sillä suoraa. 10 kerrokseen. Oli meillä kasvomaskit. Laivassa oli tosi väljää ja käsidesiä joka paikassa tarjolla.
Tanssittiin koko ilta, välillä oltiin ainoita lattialla ja välillä tanssijoita oli siellä useampia mutta ei koskaan ruuhkaksi asti. Pitkästä aikaa oli ihanaa tanssia, pyörähdettiin me tanssilattialla vielä seuraavanakin päivänä mutta kyllä oli jalat aika jo tönköt, osittain korkkareidenkin takia, kun monta kuukautta on kuljettu läpysköillä. Isäntä ei saanut lempikaljaansa mutta ei hän kokonaan ilman jäänyt , korvaavia tuotteita löytyi, takakontti oli ihan täynnä erilaisia virvokkeita .

Reissu sujui hienosti, välimatkoja pidettiin hyvin varmaan siksikin ettei väkeä liiaksi ollut ja minä olin niin ylpeä meistä suomalaisista mutta sitten tuli kotiin lähdön aika ja kaikki fiksuus unohtui. Meitä oli hississä kolme, kun lähdettiin autokannelle. Joka kerroksesta olisi joku tunkenut hissiin, yhtäkin isää pienten lasten kanssa piti tiukkaan sävyyn muistuttaa turvaväleistä ennenkuin perääntyi. Laiva ei ollut vielä edes laiturissa joten mitään kiirettä ei ollut, autokannelle piti mennä 10 min. etukäteen. En ole koskaan ymmärtänyt miksi sinne ulosmenon eteen pitää ryysiä tungokseen seisomaan kun laivaan ei kukaan selvä(päinen) ole koskaan jäänyt.

Ihmettelin, kun laivassa minua yskitti vähän väliä, tänään oltiin ruokakaupassa ja otin sisään mennessä käsidesiä, ei mennyt kauaa, kun alkoi yskittää. Laivassa lutrasin käsidesiä vähän väliä, en ole aiemmin tajunnut yhteyttä käsidesin ja yskimisen välillä.

Huomenna lähdetään mökille ja toivottavasti pääsen joku päivä sieneen ja mustikkaan . Lisää vadelmia on varmaan kypsynyt, saatiin jo yksi pieni satsi pakkaseen. Täällä kaupungissa meillä on vain yksi punaherukkapensas, siinä oli runsaasti marjoja mutta linnut ovat popsineet suurimman osan. Citykanitkin ovat sitten löytäneet tänne, vielä ei ole koloja näkynyt mutta ans kattoo milloin eka löytyy, en tykkää!

Mukavaa heinäkuun loppua kaikille, vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä niinkuin laulussa sanotaan .

Muori, tsemppiä leikkaukseen. Kaikki sujuu hyvin. Sinulla kun on jo niin vahvana mielessä se miten tärkeää on leikkauksen jälkeen omat treenit. Silloinkin kun tuntuu, ettei millään jaksa on hyvä vaan jaksaa. Olet mielessä.

Muori, tsemppiä minultakin leikkaukseen! Kiva kun pääset näin pian.

Meille tuli äsken rauha mökille, kun Justuksen tyttären perhe lähti. On ollut melkoista vilskettä torstaista asti, jolloin tulimme. Joka päivä yhdeksän syöjää, kolme poikaa ja yksi koira vilistämässä pitkin pihoja. Olen nauttinut pitkistä päivällisistä terassilla, Justus on laittanut tyttärensä kanssa toinen toistaan herkullisempia ruokia. Minä olen huolehtinut jälkiruoista, olen tehnyt herukkatorttua ja muuta hyvää. Iltakahvit on nautittu laiturilla ja ihmetelty poikien intoa pulikoida nyt jo melko kylmässä vedessä. Olen onnellinen, kun Justuksen lapset perheineen ovat ottaneet minut niin luontevasti porukkaan mukaan.

Iker-koiran kanssa on hieman huolta. Sillä on lonkassa patti, joka ei ole niitä sen helposti saamia patteja. Se syö nyt 10 päivän antibioottikuurin ja saa kipulääkkeitä ja sitten otetaan ohutneulanäyte. Sitä ei voitu nyt ottaa, kun se on naksinut alueen vereslihalle.

Ikeristä on kerrottava hauska tositarina: se ei halua uida, mutta silti sillä on kova pelastusvietti, jos joku on vedessä. Kustavin kallioilla ei ole laituria, vaan paksu köysi, jonka avulla merestä noustaan pois. Juniori kiljui leikillään kylmässä vedessä, joten mitä tekee saksanpaimen? Nappasi köydestä ja heitti pojalle, että pääsee ylös. Meidän aikaisemmat koirat olisivat empimättä hypänneet veteen ja raahanneet kiljujan rantaan.

Justuksen pojanperhe oli poiminut meille mustikoita. Parhalllaan sataa, mutta kohta mennään tarkistamaan tietty kantarellipaikka.

Terveisiä saunasta!

Muori, minäkin toivotan onnea tiistaiseen leikkaukseen, vaikket sinä varsinaisesti onnea tarvitse, sillä Coxassa on paras osaaminen tekonivelten osalta. Kaikki tulee siis sujumaan hienostai

Kurjaa se Ikerin patti. Toivottavasti se ei ole mitään pahanlaatuista. Minua kyllä nauratti se pelastusköyden heittäminen Meidän cockerspanielimme ei voinut sietää vettä missään muodossa paitsi juomakupissa. Tosin koskaan ei tullut tilaisuutta kokeilla sen uimahaluja, kun meidän mökki ei ollut lähelläkään rantaa.

Huomenna meirämmiäs sitten hakee yön aikana tehtävän uniapneatutkimuksen laitteen. Katselin netistä videon, jossa näytettiin, miten laite puetaan ylle. Tietenkin häntä neuvotaan laitetta haettaessa, mutta tietäähän nuo miehet Saa nähdä miten me onnistumme. Tuleepa hieman "jännitystä" elämään

Olen juonut parina päivänä lasillisen viiniä ja kummankin kerran jälkeen paino on ollut 300 g enemmän seuraavana aamuna En voi ymmärtää mistä muusta se voisi johtua, sillä en ole puputtanut sen enempää mitään kuin muulloinkaan ja vatsakin on toiminut. Meillä oli tänään uunilohta ja join taas lasillisen minulle hieman liiankin kuivaa valkkaria, joten on mielenkiintoista nähdä huominen paino.

Nyt alkaa uutiset, joten eipä muuta kuin mukavaa alkavaa uutta elokuista viikkoa kaikille

Heippa kaikille ja kiitos kirjoituksistanne.

Ensi hätään tässä vain Muorille toivotuksia, että pääset leikkaukseen. Kaikki sujuu varmasti hyvin. Isäni kotiutui viime maanantaina, leikattiin edellisenä perjantaina. Oli todella, todella tyytyväinen Coxassa saamaansa hoitoon. Olivat kuulemma saaneet vielä yömyssyksi konjakkia ?? isälläni ei ainakaan tähän mennessä vielä ole ollut dementiaa, joten ehkä tuo pitää paikkansa Hän on parantunut hyvin, eilen illalla viimeksi puhuttiin. Pesee jo pyykkejä ja vaihtoi lakanoita jne. Tätini, joka kävi viime viikolla siellä, sanoi, että isäni menee kuin duracell-pupu.... Taitaa olla jotain yhteistä Muorin kanssa Etkös sinäkin Muori ole syntynyt joulukuussa (näin muistelen), isäni myös.

Lauantai-iltapäivänä poikamme, joka on toiminut töidensä ohessa sekä äitini että isäni hoitajana, lähti muutamaksi yöksi omaan kotiinsa. Tänään palaa takaisin vanhempieni luokse.

Palaan asiaan varmaan myöhemmin tänään. Muori olet ajatuksissa

Mukavaa päivän jatkoa kaikille.

maanantaina, 3. elokuuta 2020 klo 09:40 Kipa 2 kirjoitti::
Olivat kuulemma saaneet vielä yömyssyksi konjakkia ??

Jumpe, ei meirämmiäs konjakkia saanut ja olisi varmaan kertonut, mikäli olisi saanut. On se niin väärin

Moi mimmit! Sadepäivä, ihanaaa, voi lueskella kaikessa rauhassa lämpimässä mökissä. Päätettiin jättää ikkunoiden pesu ensi kevääseen, mitä niitä enää putsaamaan, kun koko saari suljetaan ensi kuussa!

Painoasioista sen verran, että mulla on pysähtynyt paino samaan. Syön tosi vähän, ehkä sitten liian vähän, mutta seitsemään viikkoon ei mitään pudotusta. Tosin mulla on enää kolme kiloa normaalipainoon, ehkä ne vihoviimeiset kilot yrittävät väenväkisin pysyä paikoillaan. Vähän turhauttavaa kuitenkin. Mun unelma on, että paino alkaisi kutosella.

Menna, mä olin mukana oppimassa, miten se unikone pitää kiinnittää Justukselle. Lääkäri soitteli tuloksesta, että selvä uniapnea on ja 56% kuorsausta. Nyt on aika varattuna Uniklinikalle jatkotutkimuksia varten ja hoitosuunnitelman tekoon. Mies luki järkyttyneenä Omakannasta, että on "vaikea uniapnea" ja että "selvitetään potilaan motivoituminen hoitoon" ja että "painonpudotusta suositellaan". Minä sitten kertomaan asiasta hänen lapsilleen ja sanoin, että Justuksen pitää laihtua. Mies närkästyi, että eipäs kun painonpudotusta suositellaan. Meitä alkoi naurattaa, että mitä eroa? Kuulemma laihtuminen tarkoittaa, että on lihava, mutta painonpudotus sitä, että pikkuisen voisi maha pienetä. Tämä miehinen logiikka ei oikein auennut meille muille.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.