IL, osanottoni. Surullista kun menettää täysin yllättäen läheisen ihmisen tai surullista aina. Muistot, mukavat yhteiset hetket onneksi jäävät. Elämä on parhaimmillaankin lyhyt, sen kun muistaisi eikä tuhlaisi hetkiä sen valittamiseen mitä minulla ei ole vaan iloitsisi kaikesta siitä mitä minulla juuri nyt, vielä nyt on.

Muori toivottavasti pääsit leikkaukseen ja kaikki sujui hyvin. Ilmoittele kunhan jaksat!

Pikseli voi miten mukavia hetkiä olet elänyt, muistoja menneestä ja muistoja, joita teitte yhdessä tyttären perheen kanssa retkellänne Porvooseen. Porvooseen pyöräilimme Helsingistä joskus nuorina ihan vain huvin vuoksi. Aamulla lähdettiin ja illaksi takas. Eihän sinne meiiltä ollut kuin vajaa 50 km matkaa. 100 km edes takas ei nuorena tuntunut missään. Nyt varmaan yöpyisin matkalla

Nuorin lapsenlapsi aloittaa koulunsa viikon kuluttua keskiviikkona .Me mieheni kanssa sovittelemme reissujamme niin, että olemme tässä kotona aluksi tukena, jos tarvitaan. Tytär on kotona pari viikkoa ja sinä aikana jo näkee miten kouluun lähteminen ym. alkavat sujua.

Aurinko paistaa ja elämä on hyväntuulisia tunnelmia tulvillaan. Mies on käynyt pari kertaa ystävänsä kanssa hillasuolla, poiminut mustikoita lähes päivittäin pihan takaa alkavasta metsästä ja nyt on talven varalle pakastimessa marjoja ja mehuja riittävästi. Torilta vielä haemme punaisia ja mustia viinimarjoja ja kun karpalot kypsyvät mies käy niitäkin poimimassa kaverinsa kanssa lähi soilta. Minä en marjassa ole käynyt. Senkus istunut pihalla niitä putsaamassa.

Tavallista, arkista olemista ja elämistä. Hyvät ystävät kävivät eilen kahvilla. Istuimme ulkona, nautimme kesän lämmöstä ja hyvästä seurasta, juttelimme, nauroimme, taisimme hieman itkeäkin muistellessamme jokin aika sitten kuollut yhteistä ystäväämme. Kun erosimme, toivotimme toisille: Pysytään hengissä, joohan!

Ja kaiken hyvän lisäksi tänään alkavat Euroopan Liigan matsit ja perjantaina Mestarien Liiga, joten mikäs tässä on ollessa.

Mukavaa tätä päivää itse kullekin.

IL, osanottoni!

Kipa, olen samaa mieltä kanssasi koronarajoitusten purkamisesta. En ymmärrä, miksi kaikki rajoitukset piti purkaa lähes yhtaikaa. Siihen asti ihmiset olivat aika hyvin huolehtineet mm. etäisyyksistä, vaikkakin pitkin hampain. Nyt kun jo sallitaan yli 500 hengen kokoontumiset, ihmiset tuntuvat villiintyneen täysin ja unohtaneen kaikki varotoimet. Jos nyt joudutaan rajoituksia palauttamaan, ihmisten on varmaan paljon vaikeampi sopeutua niihin, mutta jos niitä olisi vielä pidetty, niin tilanne olisi jatkunut samanlaisena. Muissa maissa, joissa on pakko käyttää maskeja tietyissä tilanteissa, niiden hinta on pysynyt melko kohtuullisena ja jossain maassa maskeille jopa määrättiin hintakatto. Meillä apteekeissa myynnissä olevista maskeista joutuu nyt kuulemma pulittamaan jopa pari euroa kappaleelta, joka kyllä vaikuttaa lähes ryöstöltä! Minäkin mietin viime lauantaina, että olisi ehkä hyvä ostaa maskeja varastoon siltä varalta, että suositus niiden käyttämiseen annetaan. Katselin eräästä nettiapteekista ja siellä oli 25 kappaleen pakkauksien hinta 23,90 euroa ja olin jo hilkulla tilata muutaman laatikon. En sitä sitten kuitenkaan tehnyt ja eilen kun katsoin, siellä ei ollut maskeja myynnissä enää lainkaan! Hamstraus on jälleen alkanut ja hinnat kallistuvat

Hinnoista puheenollen, se meirämmiähen uniapneatesti maksoi 400 euroa Toivottavasti siitä on myös hyötyä koko rahan edestä! Tulosten saamiseen menee varmaan jonkin aikaa, kun kuulemma testejä tehdään runsaasti. Lienee Olli Lindholm-syndrooma

Punkeista puhutaan paljon ja kyllähän niistä varmaan haittaa onkin. Minä en ole tähän ikään mennessä livenä punkkia edes nähnytkään! Tosin minähän en pöpeliköissä liiku enkä nurmikolla makoile Monta vuotta sitten vietimme reilun viikon juhannuksen yhteydessä Ahvenanmaalla kälyni huvilalla ja silloin otimme rokotukset puutiaisaivokuumetta vastaan, mutta silläkään reissulla ei punkkeja näkynyt. Kaipa niitä enemmän tai vähemmän joka puolella esiintyy ja hyvähän se on, että esiintyvyyttä seurataan aktiivisesti ja asiasta tiedotetaan säännöllisesti, jotta ihmiset tietävät varautua.

Aika hurja se Beirutin räjähdys. Ihmetyttää vain, miten tuollaisia määriä räjähdysherkkää ainetta on varastoitu asuma-alueella. Lisäksi voidaan miettiä, oliko räjähdys ehkä sittenkin tarkoituksella tehty. Nykyään ei oikein mistään voi olla varma ja melkein pääsääntöisesti ainakin länsimaissa tapahtuneet erilaiset räjähdykset ja muut vaaratilanteet ovat ennemmin tai myöhemmin osoittautuneet terroriteoiksi. Siinä mielessä en ole erityisen innostunut esim. Syyrian pakolaisleiriltä tulevien naisten ja lasten paluusta. Luultavasti alle kouluikäiset eivät vielä ole ainakaan pahemmin aivopestyjä, mutta kun puhuttiin yhdestä 14 vuotiaasta, niin hän todennäköisesti ei ihan vaaraton enää ole. Äideistäkään ei voi varmuudella sanoa mitään, sillä heistä aikaisemmin tehdyissä haastatteluissa useampikin on osoittanut vahvaa myötämielisyyttä kalifaattiajatukselle. Sekin äiti, joka alunalkaen ilmoitti, ettei halua Suomeen palata, on yhtäkkiä muuttanut mielensä.

Muistan nähneeni aikoinaan Irakin ja Iranin sodan aikaan uutisvälähdyksen, jossa jomman kumman puolen äiti huusi kameran edessä, että hänellä on kaksi poikaa mukana pyhässä sodassa ja hän tulee olemaan ylpeä, kun nuorimmainenkin kasvaa suuremmaksi ja pääsee mukaan. Mukana oleville annettiin kaulaan muoviset avaimet, joilla he kuulemma pääsevät paratiisiin, jossa neitsyet heitä odottavat sitten, kun he ovat uhranneet henkensä pyhän sodan puolesta. Ja nyt nämä samat fanaatikot jatkavat silmittömiä terroritekojaan länsimaita vastaan. Vaikka järki sanookin, etteivät läheskään kaikki muslimit ole terroristeja, että se on vain murto-osa kaikista, niin ei siltikään ole ihan helppoa suhtautua heihin myötätuntoisesti ja yrittää olla puolueeton. Olen sangen tyytyväinen, etten kuulu niiden joukkoon, joiden on päivittäin käsiteltävä näitä asioita ja yritettävä saman aikaisesti sekä huolehtia maan turvallisuudesta että noudattaa kansainvälisiä sopimuksia!

Nyt täytyy mennä tyhjentämään tiskikone, että sinne pääsee taas laittamaan likaisia astioita. Pyykkiäkin pitäisi vaihteeksi pestä ja koskahan sitä saisi ryhdyttyä siivoushommiin Muutama päivä sitten totesin jälleen kerran meirämmiähelle, että kun me olemme todella huonoja siivoojia, niin minun kyllä tekisi mieli palkata siivooja. Taloudellisesti se on ihan mahdollista ja paikat pysyisivät edes jonkinlaisessa kunnossa, mikäli siivooja kävisi esim. joka toinen viikko. Jos sitten sattuisikin tulemaan vieraita lyhyellä varoitusajalla, niin sitten voisi vain pikaisesti pyyhkäistä vähän pölyjä ja sutaista vessoja, kun muuten olisi peruspuhdasta. Tällä kertaa meirämmiäs ei heti sanonut "ei", joten ehkä hän alkaa pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle. Toivon ainakin niin ja sitä paitsi voin hyvin maksaa siivoojan omasta pussistani, joten silloinhan en hänen suostumustaan edes tarvitse!

Mukavaa keskiviikkoa kaikille ja Muori, ilmoittelehan sitten voinnistasi kun ehdit ja jaksaat

IL, osanotto ja lämmin virtuaalihalaus.

Puhelimella en voi kovin pitkästi kirjoittaa ( olemme merellä) mutta luulen ymmärtäväni, mitä vanha kirkkorukous tarkoittaa kun se pyytää " Varjele meitä pahasta äkillisestä kuolemasta". Lähinnä siinä kai varjellaan läheisiä, jotka äkkikuoleman jälkeen miettivät, mitä kaikkea olisi pitänyt vielä tehdä ja sanoa.

Sinun ja muiden serkkujen mieltä lämmittäköön muisto siitä iloisesta tapaamisesta, josta kirjoituksessasi kerroit. Ja viisas on se neuvo että läheisistä pitää muistaa pitää huolta päivittäin. Ei liene haitaksi sanoa, että rakastaa?

Jaksamista sinulle.

Jaksetaan kaikki. Ja rakastetaan.

Kiitos kaikista osanottoviesteistä. Alan hiljalleen tottua ajatukseen, ettei se serkku osallistu enää tapaamisiimme. Olemme Justuksen kanssa jutelleet taas näistä kuolintavoista. Minun mieheni kuoli Kiinassa massiiviseen sydänkohtaukseen, äkkilähtö. Justuksen vaimo sairasti pitkään syöpää ja lopputulos oli tiedossa ainakin vuoden. Kumpikaan ei ole toista "parempi". Ehkä toisessa ehtii jutella asiat selviksi, mutta minulla ja miehelläni ei onneksi ollut mitään selvitettäviä asioita.

On tässä pientä hauskaakin tapahtunut. Päätin tukea paikallista jalkahoitajaa, joka osoittautui ikäisekseni tosi mukavaksi naiseksi. Vaan hänellä ei ollut kynsilakan kovettajaa ja minulla tiukkalahkeiset farkut, joita ei voinut vetää jalkaan, etteivät upeanpunaiset varpaankynnet tuhriutuisi. Sain kertakäyttötossut, soitin Justukselle, että tule hakemaan autolla ihan oven edestä. Justuksen ilme oli melko erikoinen, kun juoksahdin autoon puserossa ja pikkupöksyissä ja valkoiset varvassandaalit jaloissa. Totesi vaan yksikantaan, että sun kanssa ei tylsää päivää näe. Olisin muutoin voinut odotella jalkahoitajalla, mutta hänellä oli kiire hoitamaan dementoitunutta äitiään.

Eilen meillä oli Justuksen pojanpojat ja heidän serkkunsa päivähoidossa, kun vanhempansa kävivät Tampereella peltejä ostamassa. Pojat viihtyivät järvessä ja minä tein sillä aikaa 2,5 litran lettutaikinan. Paistelin muurinpohjapannulla valtavat kasat, tänään tehdään lopuista täytettyjä ohukaisia. Pojat saivat kerrankin syödä niin paljon kuin halusivat, istuttiin pari tuntia terassilla ja juteltiin heidän kanssaan. Minä aina virkistyn nuorison kanssa juttelemisesta, heillä on paljon ajatuksia, kun vaan on aikaa kuunnella.

Minun heviteinini on rippileirillä. Sai kai liian paljon viestejä meiltä, kun vastasi yhtenä yönä, että älkää koko ajan lähetelkö, kerron jos ehdin, hyvin menee, voitin isosen kilpailussa. Että ei ole ilmeisesti koti-ikävää.

Juniori oli karting-leirillä ja lähetteli montakin viestiä rata-ajoistaan. Eilen oli sitten loppuhuipennus, aika-ajot ja kisat. Tuli kolmanneksi ja hehkutti minulle ihan täpinöissään puhelimessa, että tää on just mun laji, mua sekä pelotti että innosti ohitella joko oikealta tai vasemmalta ja vahtia samalla, ettei kukaan aja mun perään ja mä liityn nyt johonkin seuraan ja musta tuleekin formulamijonääri. Hän on hylännyt jo futismiljonääriyden sekä pelimiljonääriyden. Sain kattavat selostukset kartingauton ja kuljettajan painosta, mutkiin ajamisesta ja startin jännityksestä. Ja lopuksi sanoi, että "älä mamma pelkää, ei tää vielä vaarallista ole".

Pitääkö maskeja ruveta hamstraamaan?

Heippa

Meidän tälle päivälle suunniteltu vierailu peruuntui eilen. Jo toissapäivänä taisi rouva sanoa, että mihellään on sitten allergista nuhaa - ettemme turhaan pelästyisi. Eilen aamupäivällä mies sitten soitti ja sanoi, että kurkku on kipeä. Siirrämme reissua. Koronatestiin olisi pitänyt lähteä Mikkeliin (minun mielestäni tottakai - ei täällä voi niitä testauspisteitä tiheässä olla. Sitten nousi illan mittaan lämpöäkin... Siippani yritti soittaa... ei vastannut, joten emme tiedä, mikä tilanne on nyt.

Omalla kohdallani (uutena allergikkona) olen kompastunut siihen, että en osaa ennakoida. Nyt yritän parantaa tapojani.

Rakas siippani lähti kalaan. Käytti tänään (ehkä kahden - kolmen käyttämättä kerran jälkeen) pitkästä aikaa maskia. Minulla oli hengityssuojain FFP3. Tuon kirurgisen maskin kautta on todella helppo hengittää ja nythän on tullut uutta tietoa myös siitä, että suojaa sekä käyttäjää että kohdattavia. Kuppapäivät on tosi raskaita, kun yritän vimpan päälle varjelle meitä koronalta. Siippani ei ole yhtä tunnollinen (onneksi), mutta esim. tänään kun tulimme kotiin (siis mökille), niin minun oli pakko puhdistaa hänen puhelimensa, kun oli tarttunut siihet sekä hanskat kädessä että ilman. Voin kuvitella, kuinka rankkaa kanssani näillä hetkillä on ja yritän ottaa sen huomioon.....

Rakas siippani on lähdössä (vielä näillä näkymin) ensi maanantaina Kainuuseen, Hossaan viikon kalastusreissulle yhdessä kolmen muun kaverin kanssa. Osittain kauhulla kuuntelen whatsuppiviestejä sieltä sun täältä..... Pelottaa, kun menevät samalla autolla ja asustavat samassa mökissa.... Porukasta ainakin kaksi kiertävät tällä hetkellä innokkaasti ympäri Suomea. Sisänsä positiivista, mutta....

Ja näillä näkymin kalareissun yhden miehen vaimo (entinen työkaveri, nykyinen rakas ystävä) on tulossa tänne muutamaksi päiväksi. Onneksi meillä on näitä mökkejä useampi, että kaikille riittää tilaa ja turvavälejä. Saattaa olla, että kolmaskin samaan työporukkaan kuuluva tulee tänne yhdeksi tai kahdeksi yöksi.

Olemme kaikki jakaneet sen näkemyksen, että emme ota tietoisesti riskejä, joten kun kaikilla on "oma mökki" ja voimme syödä kesäkeittiössä, niin sen puoleen ei liene riskejä. Saunomista olen miettinyt ....Pitäisikö löylyhuoneessa olla lyhyempi kuin tuo suositus 15 min. samassa tilassa ?

Eipä tässä muu auta kuin mennä eteenpäin kädet ristissä. Aikaisemmin sanottuna "viisaana muistisääntönä" iloita siita mitä on nyt, eikä surra sitä, mitä puuttuu.

Olette kaikki tärkeitä ihmisiä minulle ja olen kiitollinen siitä, että olen saanut purkaa tänne tuntojani. JJ on muutaman kerran lähettänyt niin kauniin yksityisviestin, että melkein ovat kyyeleet nousseet silmiin.

Tsemppiä meille kaikille, että jaksamme kukin osaltamme rajoittaa tapaamisiamme ja käyttyäytyä vastuullisesti. Se on selvää, että jos nykyisten uusimpien "rajoitusten" ehdoilla mennään, niin alamäki on jyrkkä. Jopa Ruotsilla on 1.8. lähtien monin tilantein tiukemmat määräykset kuin Suomella.

Ymmärrän tuskasi ja huolesi kalastusreissua kohtaan. Jos kuitenkin enimmäkseen ovat ulkosalla ja kaikki ovat lähtiessä terveitä, niin jospa ulkoilun ja liikunnan terveysvaikutukset ja ystävien seuran piristävä vaikutus kumoaisi haitat

Vaikka myönnän kyllä, että ote alkaa herpaantua. Olimme tänään tapaamassa ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen erästä sukulaista ja kaikki niin tohkeissamme tällaisesta "uudesta ja oudosta" tilanteesta taas tauon jälkeen, että koronarutiinit unohtuivat totaalisesti. Istuimme sohvalla kun mieheni pomppasi pystyyn ja ihmetteli, että eihän me pesty edes käsiä!! Omalla autolla oli tultu ja ovikoodia oli painettu ja hissin nappulaa painoin takin hiha käden edessä, joten ei oltu metron liukuportaan kaiteita ym vaaranpaikkoja käpälöity, mutta kuitenkin...kyllä harmitti.

Me voisimme kyllä taas siirtyä kaupan keräilypalvelun käyttäjiksi ja keskittää ostot kertaan viikossa. Tuntuu, että nyt käydään kaupassa taas liian usein, eikä tule suunniteltua ostoksia niin hyvin kuin tilatessa, joten ryhtiliike auttaisi siltäkin osin, ja olisipahan ainakin yksi sakki vähemmän kaupan käytävilla!

Kipa, vai on kuppapäivät raskaita! Siinä oli kirjoitusvihre osunut kohdalleen.

Serkkuni kuoli aivoveritulppaan ja oli lääkärin mukaan kuollut jo kaatuessaan, ei ehtinyt tajuta mitään. Helpottava tieto, mitään ei olisi ollut tehtävissä.

Olo on vieläkin hieman utuinen, mutta hiljakseen tästäkin mennään. Seisoskelin viiden maissa aamulla terassilla ja katselin täysin tyyntä järveä, vesilinnut kinastelivat, auringonsäteet työnsivät aamu-usvaa pois tieltään. Upea sää tulossa.

Oi-voi, Merelle, toivottavasti koronatestisi osoittautuuu negatiiviseksi. Kai sulla on punkkirokotus (puutiaisaivokuumetta eli entivanhaista Kumlingen tautia vastaan). Borrelioosiltahan se ei suojaa, mutta borrelioosiin kai useimmiten tepsii heti pureman jälkeen aloitettu antibioottikuuri. Mitään kivojahan tällaiset toimet eivät ole.

Se Alastalon salissa ei muuten ole lainkaan hassumpi kun siihen kiinni pääsee. Itse asiassa ihan rauhoittavaa seurata 30 sivun verran kustavilaisisännän piipun valintaa. Kun suunnilleen saman määrän lukee lisää, päästään jo tupakalle. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitahan siinä kirjassa ei ole, mutta eipä niitä taida olla vaihtoehdoksi kaavailemassasi Omassa maassakaan.

Porkkalassa aamu valkeni sumuisena, maisema kuin maidon peittämä ja mereltä kuului lähes taukoamaton sumutorvien huuto. Laivaliikenne kun on seudulla suhteellisen vilkasta.

Nyt äänimaiseman ovat vallanneet kovaääniset moottoriveneet, jotka ovat matkalla Hankoon joko katselemaan Poker Run -kilpailua tai osallistumaan siihen. (Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, mitä vitsiä on ajaa ympyrää veneellä. Etenkin kun meteli on sitä luokkaa, että kippari ja gasti eivät voi keskustella keskenään eikä kai siinä kiireessä ehdi tekstiviestejäkään lähettää. En liioin ymmärrä, mitä hauskaa on moisen puuhan katselussa, Paitsi ehkä se, että katsomoalueella on B-anniskeluoikeudet. )

En urputa enempää, vaan menen poimimaan huomisaamuksi jugurttimustikat ja sen jälkeen UK:n kanssa saunaan. Ehkä avaamme illalla skumppapullonkin, onhan sentään perjantai.

Hyvää viikonloppua!

PS. IL, varmasti huojentava tuo tieto myös lähiomaisille. Jossakin runossa tai mikä lie, oli ajatus että "hiljalleen suru muuttuu kauniiksi muistoiksi". Ilmeisesti sun kohdalla on jo käymässä juuri niin.

Olen joskus itsekseni miettinyt, että paras tapa kuolla olisi kuin salamaniskusta tai sitten rauhallisesti nukkuessa. Siis ilman mitään etukäteisvarotuksia tai sairauksia. Omaisethan siinä tulevat tietenkin ikävästi yllätetyiksi, mutta luulisin äkkikuoleman olevan heillekin helpompaa kuin hitaan kuihtumisen seuraaminen. Kipujahan ei nykyään tarvitse onneksi enää kärsiä, paitsi silloin, kun "huolehtivat" omaiset epäävät lääkityksen, ettei kuoleva ihmispolo vain tule lääkkeistä riippuvaiseksi. Olen meinaan sellaistakin joutunut näkemään ja hoitohenkilökunta on silloin mahdottoman edessä!

Kirsikat on upotettu rommiin Kaksi purkillista laitoin ja suunnitelman mukaan niiden annetaan tekeytyä jouluun saakka - tai sitten ei Kivien poisto ei ollutkaan niin helppoa kuin olin etukäteen arvioinut. Kyseessä olivat aika suuret kirsikat eikä puikolla saanut kiviä oikein tehokkaasti työnnetyksi pois. Keksin sitten tehdä ristikkäiset viillot kantakohdan vastakkaiselle puolelle ja homma helpottui hieman, mutta kyllä tiskipöydällä siltikin näytti siltä, kuin olisin teurastanut kanan ja pesusta huolimatta kynnenympärykset ovat likaisen näköiset! Toivottavasti lopputulos on sitten sen arvoista

Meillä oli tänään makkarapäivä ja paistinpannun sijasta laitoin makkarat airfryerissä. Pistelin makkaroihin reikiä, mutta viiltojakin voi tietenkin tehdä ja annoin olla 10 minuuttia 200 asteessa. Tuli erinomaisen hyviä sekä kauniin ruskeita ja kun makkarat olivat Wigrenin chilijuustonysiä, niin ne olivat myös ihanan mehukkaita. Liityin facebookissa ryhmään nimeltään "Airfryer vinkit ja ohjeet Suomi" ja totesin sieltä löytyvän paljon hyviä neuvoja kaikenlaisten ruokien tekemiseen.

Kipa, luettuani viimeisimmän kirjoituksesi jäin miettimään siippasi kalareissua. Ensin ajattelin, jotta miksi ihmeessä hän piti maskia kalastaessaan, mutta sitten ymmärsin, että hän oli varmaankin jossakin porukassa. Ja ehdottomasti päivän parasta antia olivat nuo sinun kuppapäiväsi

Saa nähdä minkälaisia suosituksia/määräyksiä viranomaiset tulevat antamaan koronan tiimoilta. Turun kaupunki kuulemma jo kehotti käyttämään maskia busseissa ja täällä Tampereellakin kyseltiin paikallislehdessä, mitä mieltä ihmiset olisivat samanlaisesta suosituksesta. Selväähän on, että vastauksissa olivat edustettuina molemmat ääripäät ilman mitään välimuotoja ja äänekkäimpiä olivat ne, jotka ehdottomasti vastustivat kaikkia päättäjätaholta tulevia suosituksia tai - herra varjele - määräyksiä! Kun pandemian alkuvaiheessa suositukset ja määräykset menivät suloisesti sekaisin, niin aika vaikeaa tulee olemaan sellaisten antaminen nytkään ilman, että joku tulkitsee suositukset ehdottomiksi määräyksiksi ja esim. linnoittautuu neljän seinän sisälle. Ainoa toivo on, että ihmiset ovat edes sen verran fiksuja, että jatkavat käsihygieniasta ja turvaväleistä huolehtimista, vaikkeivat maskeja käyttäisikään. En itsekään hirveän innostunut mokomista ole, mutta nimenomaan liikennevälineissä ne mielestäni ovat paikallaan ja yleensäkin sellaisissa tilanteissa, joissa ei etäisyyksien pitäminen ole mahdollista.

Saimme tänään osuuspankin elohopeakerhon syksyn esitteen ja aika toiviorikkaasti he ovat reissuja suunnittelemassa. Esim. 23.10. olisi päivän retki Sastamalaan tutustumaan Vanhakylän kartanoon ja Suomen Villa Royaliin. Olisimme meirämmiähen kanssa todella kiinnostuneita, mutta saa nähdä kuinka käy. Ohjelmassa näyttää yhä olevan myös Albanian matka, joka siirtyi toukokuulta loka-marraskuun vaihteeseen. Pahoin pelkään, ettei se tule toteutumaan, mutta ihmeitähän voi aina tapahtua. Sanoin kyllä meirämmiähelle, että mikäli koronatilanne kehittyy nyt näkyvään suuntaan, en kyllä kauhean mielelläni sinne lähtisi, vaikkei Albaniaa laitettaisikaan kiellettyjen listalle. Matkan voi peruuttaa pelkillä toimistokuluilla 45 vrk ennen matkaa, joten täytyy nyt seurata tilannetta kuukauden verran.

Jahas, pesukone lopetti hommat, joten pitää mennä nostamaan pyykit kuivumaan. Mukavaa viikonloppua teille kaikille

Kiitos mielenkiintoisista jutuistanne

IL, voimia surutyöhön. Ikäluokkamme joutuu kohtaamaan ystävien menehtymisiä kiihtyvällä tahdilla, mutta ei äkkilähtöhin voi valmistautuakkaan.

Merellen testille toivon negatiivistä vastausta, kuten muutkin ryhmäläiset.

Toivottavasti Muorin leikkaus toteutui onnistuneesti.

Muutakin kommentoitavaa olisi mutta kirjoittelen puhelimella ja takaisin kelaaminen saatta hävittää jo kirjoitetun tekstin.

Olen tällä hetkellä etämiehen kotona. Päivällä poimimme kesämökin pihalta noin 15 litraa kanttarellejä. Osa meni pakkaseen ja suurimman osan viemme Hämeeseen huomenna. Menemme puutarhajuhliin etämiehen veljen pihalle. Samalla juhlistamme hänen maaliskuista syntymäpäiväänsä joka jäi sattuneesta syystä juhlimatta. Yövymme hotellissa ja ajelimme seuraavana päivänä savoon.

Viime viikko meni Musiikkijuhlien järjestelyIden merkeissä. Turvatoimet teettivät monenlaisia erikoisjärjestelyitä ja yleisömäärän rajoituksia turvaväleineen. Juhlat onnistuivat tilanteeseen nähden hyvin ja esiintyjävalinnat osuivat nappiin.
Erityisesti nautin baritoni Jussi Vänttisen esityksistä. Hän ja puolisonsa ovat todella sympaattisia ihmisiä myös vapaa-ajalla.

Marjastamassa ehdin käydä tauon jälkeen tällä viikolla muutaman kerran. Nyt on pakastin ääriään myöten täynnä ja tyttären pakastimeen vein parikymmentä litraa mustikoita ja vadelmia, joita olikin tänä vuonna harvinaisen paljon. Eilen jouduin kuivattamaan poimimani kantarellit kun pakastimeen ei kerta kaikkiaan mahtunut.
Saalistushimo ei ole vieläkään hellittänyt, täytyy etsiä uhreja joille marjoja jakelen.

Kuun lopulla saattaa tulla vieroitusoireita metsässä kyykkimiseen kun ortopedi muokkaa jalkaa ja laittaa kahteen varpaaseen naulat kuudeksi viikoksi. Mitenhän siitä pakkolevosta selviän, vähän jo pelottaa.

Hyvää viikonloppua ja kepeitä kelejä itse kullekkin.