Voi Tiinuliinu, melkein tuli tippa silmään, kun mainitsit s/s Boren. "Vanha Rouva" on nimittäin kuulunut meidän elämäämme nimellä m/s Kristina Regina, jolla teimme iloisia risteilyjä Välimerellä! Kristina Cruises osti aluksen v. 1987 ja asensi siihen dieselkoneet, mutta siihen saakka se oli ollut useilla eri omistajilla ja jopa asuntolaivana Skotlannissa. Kristina Cruises möi sen v 2010, kun se ei enää täyttänyt paloturvallisuusmääräyksiä, siinä kun oli liian paljon puuta. Myynnin yhteydessä se sai takaisin alkuperäisen nimensä s/s Bore ja aloitti uuden elämän Aurajoen rannassa museo-, hotelli- ja ravintolalaivana. Näitä Bore-nimisiä laivoja on ollut kaikkiaan muistaakseni kymmenen ja tämä nyt puheena oleva on nk. nolla-Bore, kun sillä ei ollut järjestysnumeroa nimen perässä. Jos me joskus menemme Turkuun ja yövymme siellä, niin minä ainakin aion ehdottaa meirämmiähelle "Vanhaa Rouvaa". Viimeinen risteilymme Kristina Reginalla oli 1. - 8.5.2010 Istanbulista Kreikan saariston läpi Maltalle. Meidän piti silloin purjehtia myös Korintin kanavan läpi, mutta Kreikassa oli yleislakko emmekä me saaneet hinaajaa! Minulla on vielä tallessa hytin 218 avainkorttikin

Me kävimme tänään kirkolla ja käytimme kiltisti nyssessä kertakäyttömaskeja. Meidän lisäksemme maskeja ei ollut mennessä kuin kahdella matkustajalla ja takaisin tullessa yhdellä ja sitten jossain vaiheessa kaksi jo nyssessä olevaa naista laittoivat maskit naamalleen. Kauppahallissa meitä katsottiin todella pitkään, vaikka siellä jos missä ne olivat kapeilla käytävillä tarpeeseen. Meidän lisäksemme ei yhtään muita ollut. Prismassa näimme muutaman. Päivittäiset koronatartunnat osoittavat, että huonompaan suuntaan ollaan menossa, mutta se ei tunnu huolettavan ihmisiä. Liekö koronaväsymystä vai mitä, mutta viranomaisten pitäisi nyt kyllä alkaa pelästyttää ihmisiä ruotuun!

Meillä on muuten myös nättejä kankaisia maskeja ja totesin niiden olevan paljon mukavampia käytössä kuin kertakäyttömaskit!

Meirämmiähelle tuli tänään puhelinsoitto lääkäriltä ja hän sai tietää, että hänellä todella on uniapnea, hengityskatkoksiakin oli ollut useita, joten hän tulee saamaan happilaitteen. Hänelle on kirjoitettu jo lähete TAYS:in uniklinikalle sovittamaan laitetta ja opettelemaan sen käyttöä, mutta hän joutuu odottamaan jonossa 1,5 - 2 kuukautta. Hyvä kuitenkin, että diagnoosi tuli oikein virallisesti. Minähän sitä olin hänelle sanonut jo pitkään, mutta enhän minä mitään tiedä! Kerrankin oli oiva tilaisuus todeta, että "mitä minä sanoin"

Huomenna meirämmiäs lähtee käymään Heinävedellä mökillä. Hän ehdotti sitä minulle viime viikolla, mutta mietittyäni asiaa monelta kantilta, päätin olla lähtemättä mukaan, sillä jo siinä pohtiessa tunsin, miten stressitasoni nousi! Toisaalta vähän hirvittää päästää häntä sinne yksin, mutta olen vannottanut häntä pysymään poissa katolta, erossa kirveestä ja ajamaan varovasti ja muutahan en voi tehdä. Sitä paitsi, hänhän voi ajaa metsään yhtä hyvin silloinkin, kun minä olen kyydissä. Ehkä laiha lohtu, mutta siltikin. Ette arvaa miten hartaasti toivon hänen pistävän paikan myyntiin tai sitten lahjoittavan sen paikalliselle VPK:lle poltettavaksi harjoitussammutusta varten

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille

Kiitoksia kaikista kirjoituksistanne

Tässä on ollut menoa ja meininkiä. Kirjoitan huomenna lisää (luultavasti ). Siippani kalareissun jälkeen kävimme pikavisiitillä kaupunkikodissamme. Lähdimme eilen aamupäivällä, kävimme ensin vanhempieni luona ja sieltä kotiin. Rakas siippani meni päikkäreille - minä purin laukkuja - lähinnä pyykkisellaisia siippani reissulta ja heiluttelin tehokkaasti imuria. Sitten lähdimme käymään siippani kalareissukaverin luona (jonka vaimo on rakas ystäväni ja entinen työkaverini). Tämä kierros johtui yksinkertaisesti siitä syystä, että rakas siippani oli (tapojensa mukaisesti ) unohtanut matkailuautoon takkinsa, jonka taskussa oli lompakko..... Huomasi tämän sunnuntai-iltana ehkä 10 minuuttia liian myöhään.... joten aioin tästedeskin säännöllisesti esittää kysymyslistani hänelle. Välillä päätän pitää suuni kiinni ja olla muistuttamasta mistään, mutta sitten saan yleensä (melkein aina) katua sitä . Kalareissukaverin luota oli lyhyt matka Motonettiin ja sieltä piti lähteä hakemaan uutta virveliä, kun yksi hajosi juuri ennen kalareissuun lähtöä. Minä odottelin autossa valmiina vastaanottamaan pussiin siippani hyväksymän maskin ja yleensä aina käytössä (kaupoissa) olevat kertakäyttöhanskat. Sietä suuntasimme sitten katsomaan kummityttömme uutta ihanaa hauvavauvaa... ikää noin 8 ja puoli viikkoa <3 <3 Tapasimme ulkona nurmikentällä ja koiruli oli niiiiin syötävän söpö, Hampaat olivat kyllä terävät Kotiin ja uutta pyykkiä koneeseen ja ruuan laittoon (lue: valmisruuan uunivuokaan laittamiseen ja kurkun ja tomaatin pilkkomiseen pikkuhiljaa illan mittaan lisää pyykkiä koneeseen ja koneesta ylös. Kyllä olin väsynyt, kun vihdoin sänkyyn pääsin. Siippani pesi onneksi veskin ja kylppärin. Selkä ei ois kestänyt mulla enää yhtään enempää....

Tänään rauhallinen aamupala ja sitten taas hommiin: pyykin viikkaamista lähinnä - normin ruokakauppaostosten jamassa. Sitten olin lenkillä tätini kanssa (kuin sisko minulle) ja kotiin tullessani siippani teki lähtöä hammasoperaatioon.... Minä pakkasin tavarat ja yritin laittaa kaiken valmiiksi. Nopeasti oli toimenpide hammaslääkärin vastaanotolla sujunut. Yhtäkkiä - aiemmin, kun osasin odottaa - siippani olikin jo kotona. Tavarat autoon ja liikkeelle. Tällä kertaa tyttären luokse. Viivyimme pihalla puolisen tuntia, tyttären piti vielä jatkaa töitään ja meidän matkaa. Seuraava pysähdys oli Mäntsälän apteekki : kävin hakemassa siipalleni ab-kuurin ja 800 Buranaa. Sieltä sitten matka jatkui pienen mutkan kautta kohti rakasta ykköskotiamme. Poikkesimme kahvilla puolessa välissä mökkimatkaa läheisten ystävien luona terassikahveilla ja tulevaa puunkaatokeikkaa suunnittelemassa (siippani ja ystävämies). Siellä oli lyhyen ajan sisällä kolmas meille rakas koira.

Tuon jälkeen vielä yksi pysähdys: Heinolan Cittari. Taisimme olla ainoat, joilla oli maskit naamalla Siellä oli kyllä jo tuohon aikaan melko väljää ja turvavälejä olisi pystynyt kohtuudella noudattamaan - paitsi kassoilla. Kuuluttivatkin välillä turvaväleistä ja käsidesipisteistä. Sieltä posotimme yhtää soittoa sitten mökille. Olimme perillä ennen yhdeksää. Melkein pari tuntia purin kauppakasseja ja pientä rekvisiittaa, joka oli mukana kaupunkikodissamme - mm. pari koneellista pyykkiä.

Ruokailun yhteydessä katsoimme uutisia ja A-studiota tallenteilta.... Siippani väsähti ja niin minäkin. Tulin vielä kurkkimaan koneelle ja rustaamaan "pari sanaa". Jos jaksan, kerron huomenna lisää "välipäivistä".

Mukavaa viikon jatketta kaikille ja maskit naamaan ihmisten joukkoon, että saisimme aikaan edes sanattoman joukkohysterian maskien käytön suhteen. Hyötyhän perustuu juurikin siihen, että mahdollisimman moni käyttää sitä Ps. Menna teistä oli ihana kuva naamakirjassa maskit naamalla ja Tiinulinulla aiemmin myös. Siinä sivussa tuli Tiinuliinun tyttäreltä hydyllinen neuvo taittaa maski ennen nenukalle asettelua, niin että yläosa "muotoilisi" kasvoja mahdollisimman hyvin. Helpottaa kuulemma myös rillien huurtumista.

Huomenta-päivää

Minulla ei ollut ennakoivaa tekstinsyöttöä, mutta virheitä myöhään kirjoittamaani tekstiin kuitenkin jäi - niin käy usein. Ennen tsekkasin tekstin ennen lähettämistä, mutta sitten kun korjasin jotain, niin usein kävi niin, että teksti katosi kokonaa jonnekin bittiavaruuteen..... Voi olla niinkin, että jos lukisin kirjoittamani uudelleen, sensuroisin suurimman osan tekstistä

Menna hyvä, että teirän mies saa sen uniapnealaitteen. Juuri eilen puhuin siipalleni, että pitänee alkaa laittaa ylös hänen kuorsauksien välissä pitämiään hengityskatkoksia, silloin kun niitä huomaan. Siinä voi kyllä käydä niin, että saa itse entistä huonommin unta sen jälkeen. Kuinka pitkä matka teiltä on sinne Heinävedelle. Kilometrejä taitaa kertyä paljon.

Kivikasa harmitus selkäsi kanssa. Olen kärsinyt iskiasoireista vaihtelevasti jo yli 20 v. Siitäkin on yli 20 v, kun iso prolapsi "puhkesi" ja jalat menivät alta. Selkä leikattiin ja pelkäsin halvautuvani. Uusia pullistumia on tullut ja mennyt sen jälkeen, mutta tietyt vaivat leikkauksen jälkeen eivät koskaan poistuneet. Sen tiedän satavarmasti, että selkäni tarvitsee liikettä - mutta oikeanlaista sellaista.

Minä kannan myös kovaa huolta koronan leviämisen uudelleen voimistumisesta. Mehän olemme täällä suojassa kuin Herran kukkarossa, mutta huoleni koskee läheisiäni sekä yleistä tilannetta. Harmitus, kun homma oli saatu täällä jo niin hyvin putkeen. Taas ne tartunnat lähtivät kasvamaan maan rajojen kautta. Tietty myös ihmisten tuudittautuminen hyvään tilanteeseen ja piittaamattomuus ohjeista mm. turvavälien suhteen jne. on varmasti myös kiihdyttänyt viruksen leviämistä, kun sitä maassamme kuitenkin koko ajan oli jossain määrin. Näyttää siltä (ainakin kuvien ja annettujen tietojen perusteella), että kohtalaisen nuoret ihmiset ovat sairastuneet viime aikoina ja myös levittäneet tautia. Turvaetäisyydet unohtuvat helposti ravintoloissa ja muissa isoissa yleisötilaisuuksissa, joissa käytetään alkoholia... En nyt toivoisi ravintolayrittäjille taas uusia vaikeuksia. Niitä kyllä varmasti tulee ilman valtiovallan tiukkoja rajoituksiakin, jos korona leviää maassamme kovasti. Se saa ihmiset taas pelkäämään ja näin kotimainen kulutus vähenisi monilla aloilla. Kunpa tilanne saataisiin paremmin kuriin. Tänään annettiin taas uusia matkustusrajoituksia, joiden toivotaan auttavan. Nythän on vaan tuo testauskapasiteetti surkeassa jamassa. Voi mennä viikkokin ennen kuin saa tulokset siitä, kun on yrittänyt saada ajan testiin. Sen olen todennut, että THL:n antamat luvut laahaavat tosi pahasti jäljessä. Täällä Essoten alueella uutisoitiin paikallislehdessä (Länsi-Savo) viime torstaina kahdesta ja perjantaina yhdestä uudesta tartunnasta. Eivät ainakaan vielä eilen (tiistaina) näkyneet THL:n tilastoissa. Kun erityisesti HUS:in alueella on tartunnat olleet reilussa kasvussa, niin siellä tilastointiviive aiheuttaa varmasti vääränlaista turvallisuudentunnetta, kun annetaan lukuja, jotka ovat tooosi pitkän ajan takaa.

Muori kyllä on ollut kiva lukea, että olet noin hyvässä vireessä. Maanantaina kävimme täältä lähtiessä vanhempieni luona. Poikamme on lähettänyt kuvia isäni jalasta, mutta oli hyvä todeta ihan omin silmin, kuinka hienosti haava on parantunut ja kuinka tarmokas isäni on. Eilen, kun puhuimme, niin kertoi jo olleensa sienimetsässä katsastamassa kanttarelleja Oli kuulemma kyllä turhan kuivaa . Poikamme on käynyt kanttarellimetsässä isäni antamien "opasteiden" mukaan ja löytänytkin hyviä saaliita.

IL olipa ihanaa lukea Motskun ja miehensä vierailusta . Voin vain kuvitella Motskun tuomisia . Kokemusta on Millainen on Ikerin vointi? Unohdin kysyä, kun juteltiin.

Mustikkaposki tsemppiä leikkaukseen ja
toipumiseen. Ottaa varmaan koville paikoillaan pysyminen.

Reilu viikko sitten maanantaina vein rakkaan siippani täältä Lahden tien varteen, josta pääsi "kalastaja-auton" kyytiin. Poimivat matkalla vielä yhden kalamiehen Joensuusta ja sieltä matkasivat Hossaan. Heti tiistaina saivat jo saalista. Minulle tuli sitten maanantaina kaksi rakasta ystävääni tänne. Toisen mies oli mukana kalareissulla. Nukuimme kaikki "omissa mökeissämme" ja söimme kukin aamiaiset yksin. Yhteiset ateriat söimme sitten kesäkeittiössä. Maanantaina ja tiistaina vietettiin sitten monta tuntia metsässä poimien mustikkaa ja keräten kanttarelleja. Lähetin toisen ystäväni mukana tyttärelle molempia. Meillä alkaa olla pakastimet täällä niin täynnä, että ei oikein enempää mahdu. Onneksi puuromustikat säilyvät jääkaapissa useamman päivän . Kyllä oli niiiiin ihanaa tavata ystäviä ja siivota marjoja ja sieniä kimpassa. Metsäreissujen jälkeen maistui ensimmäisenä päivänä skumppakin ja illalla viini hyvän kalaruuan kanssa. Oli aivan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa kasvokkain ja parantaa maailmaa. Puhumme puhelimessa usein ja meillä on sellainen kolmen yhteinen whatsappi-ryhmä, mutta eihän se korvaa oikeaa, elävää tapaamista. Kuvista päätellen olimme tavanneet yhdessä puolisoidemme kanssa edellisen kerran 22.2. Nämä pari päivää tuntuivat kuin keitaalta erämaan keskellä. Sai taas voimaa pitkälle eteenpäin.

Laskin tuossa, että eilisestä viikko ja yksi päivä taaksepäin minulla oli kontakteja enemmän kuin ehkä useampaan kuukauteen yhteensä Välimatkaa pyrittiin pitämään ja tapaamiset olivat pääosin ulkotiloissa. Tytärtä kyllä halimme eilen sieltä lähtiessämme. Siippanihan "asui" yhteistaloudessa kolmen muun muun miehen kanssa useamman päivän ja eilen oli vielä siellä hammaslääkärissä, niin että lähikontakteja hänelläkin oli nyt harvinaisen paljon. Kalakavereista tiedämme, että ovat pitäneet aika tiukkaa linjaa etäisyyksien suhteen ennen kalareissua. Siipalleni laitettiin ruuvi leukaluuhun tulevaa implanttia varten. Toimenpiden oli alunperin varattu maaliskuulle, mutta silloinhan peruimme molemmat hammaslääkäriaikamme. Siippani joutuu nyt parin viikon päästä lähteä poistattamaan tikkejä Helsinkiin. Olisi poistattanut ne Mikkelissä, mutta sitten hammaslääkäri olisi voinut vetäytyä vastuusta, jos jokin menisi pieleen ja kun on kyseessä niin hintava toimenpide, niin ei voi ottaa riskejä, joten lähtee sitten taas kohti pk-seutua. Saattaa jäädäkin sinne muutamaksi päiväksi. Minua kyllä kammottaa, jos tautiluvut nousevat siellä samaa tahtia kuin elokuun alusta on nousseet. Luulen, että en lähde mukaan tällä kertaa.

Viime viikolla pidin sitten muutaman päivän metsätaukoa. Keskiviikkona oli oikea olkapää ja siitä johtuva säteilykipu alaspäin tosi huonona. Sehän meni sijoiltaan tammikuun alussa ja pitää myöntää, vaikka vähän hävettääkin, että en ole niitä fyssarin antamia jumppaliikkeitä tehnyt aikoihin. Oikeastaan alkukesästä lähtien, kun pihalla alkoi hommat, niin harjoitteet jäivät. Käsiähän olen kyllä käyttänyt tosi paljon. Kun olin yksinäni ne muutamat päivät sunnuntaihin asti, niin tein reippaita lenkkejä päivittäin. Leikattu varvas vähän kiukutteli ja pelkäsin hieman, että tulehtuu uudestaan, kun ab-kuuri loppui torstaina. Onneksi ei ole tulehtunut, vaikka vieläkin on kipeänä, kun pidän lenkkareita tai kumisaappaita. Sandaaleissa oli hyvä olla, kun kävimme pikavisiitillä kaupunkikodissa. Perjantaina oli pakko taas päästä metsään ja selvästi huomasi, kuinka kuivaa jo oli. Löysin kuitenkin mukavan kanttarellisaaliin. Välillä toivon vaan, että olisi joku muu niitä putsaamassa. Olen liian pikkutarkka siinä hommassa, joten aikaa kuluu ja kädet sekä olkapäät ovat kovilla.

Viikonloppunahan oli ihana ilma. Lauantaina saunoin yksikseni pitkään jo iltapäivästä ja nautin saunan terassilla istuskelusta. Alkuillasta oli lähin naapuri skumpalla terassillamme.

Täällä on vielä hiukan pilvistä eikä lämpötilakaan ole kovin korkealle noussut. Siippani lähti jo virvelin kanssa järvelle, ehkä lähdemme i.p. uudelleen yhdessä. Toivoisin saavani mato-ongella ahvenia. Pian pitänee lähteä kasteluhommiin. Vasta lauantaiksi on tänne lupailtu sadetta.

Painorintamalla minulle ei kuulu hyvää oma syy, tiedän sen. Jospa tässä saisi jossain vaiheessa koottua voimia, niin että alkaisin taas käyttämään ruokapäikkyä. Tiedän, että se toimii satavarmasti.

Merelle, mitä sinne kuuluu.

Koshkoi, voin kuvitella, mistä "keltainen vaara" juontaa juurensa.

Nyt toivotan kaikille mukavaa viikon jatketta ja terveyttä kaikin puolin.

Kipa, mökille on matkaa n. 350 km. Ei mikään hetken mielijohteesta tehtävä reissu! Meirämmiäs lähti kymmenen kieppeissä ja sitten oikein peljästyin, kun ovi kävi vajaata puolta tuntia myöhemmin Hän oli käynyt tankkaamassa tuossa läheisellä ABC-asemalla ja meillä on tapana merkitä tankkaukset ylös pieneen taulukkoon ja hänellä ei ollut kynää. Sitä sitten tuli hakemaan ja minä kyllä kerroin, että autossa on kynä kojetaulun alla olevassa lokerossa, mutta kun se ei sieltä hypännyt hänen nenälleen, niin ei tietenkään löytynyt

Uusi startti tapahtui n. klo 10.35 ja perillä hän oli neljän kieppeissä. Oli kyllä käynyt Hankasalmella JariPekassa kahvilla ja omenaviinerillä. Matka oli sujunut hyvin, liikennettä oli vähän ja ilma mitä kaunein. Sain sitten kuvan mökin pihasta ja oikein hämmästyin miten villiintynyt se oli. Reilun 10 vuoden aikana meirämmiäs on piipahtanut siellä pari kolme kertaa ja joka kerta kasvusto on levinnyt ja vielä minun aikoinani pienet söpöt kuusennäreet ovat nyt jo yli miehen pään. Oli hän kyllä auton saanut pihaan tavanomaiselle paikalleen.

Muuten siellä oli kaikki hyvin, kunnes hän tänä aamuna oli laittanut puhelimen lataukseen. Siellä on monenlaisia sähkövempaimia ja kun pistokkeen paikkoja on liian vähän, siellä on haaroitin. Meirämmiäs laittoi laturin siihen ja ensiksi ei tapahtunut mitään, puhelin ei alkanut ladata, mutta sitten yhtäkkiä haaroittimesta alkoi nousta savua. Ilmeisesti se oli edellisellä reissulla jo hieman vaurioitunut ja meni nyt lopullisesti rikki. Vähän hän oli ihmetellyt, kun televisioon ei tullut illalla sähköt, mutta sekin tietty johtui viallisesta haaroittimesta.

Kysyin milloin hän on suunnitellut tulevansa kotiin ja hän totesi nukkuvansa siellä ainakin vielä yhden yön, mutta tulee viimeistään perjantaina. No, eipä siellä mitään tekemistä juuri olekaan. Eilen viime vuoden puolella leskeytynyt naapurinmies oli tullut kylään illan suussa ja he olivat parantaneet maailmaa muutaman olusen verran ja tänään tarkoitus on mennä ko. naapurin veljen luokse saman tien varrelle. Siellä on emännän syntymäpäivä, joten oletettavasti tarjolla on ainakin karjalanpiirakoita, emäntä kun on kova leipomaan. Usein hänellä on ahvenkukkoakin ja kuulemma viime aikoina kalaa on tullut melko hyvin

Minua huvitti, kun laitoin naamakirjan maskikuvaan tekstin, että olemme lähdössä nyssellä isolle kirkolle ja kaikki luulivat meidän lähtevän Helsinkiin Olisi pitänyt laittaa vain kirkolle, niin ehkä se sitten olisi antanut oikean kuvan. Emmehän me normaalistikaan paljoa keskustassa käy ja tänä aikana vielä vähemmän paitsi mitä nyt lääkärillä ja hammaslääkärillä. Maanantaina vaan oli pakko lähteä, kun meillä on monia teatterilippuja varauksessa ja silloin oli ensimmäisen lunastuspäivä. Onneksi lunastusaika on nyt lyhennetty kahteen viikkoon ennen esitystä kuukauden sijaan, niin emme vielä lunastaneet muita, ettei tarvitse sitten alkaa vekslailla rahojen kanssa, mikäli taas esityksiä joudutaan peruuttamaan. Toivottavasti kuitenkaan ei. Olin jopa niin yltiöpäinen, että ostaa pläjäytin eilen netissä liput Tampereen Työväenteatterin Hitleriin ja blondiin, kun peruuntuneiden esitysten tilalle oli järjestynyt muutama esitys syyskuulle. Jokaiseen näytökseen on myynnissä vain 184 lippua ja vahtimestarit ohjaavat paikoille, kun paikat ovat numeroimattomia. Sama systeemi on kuulemma myös Tampereen Teatterissa ja luin jostain, että siellä on kuulemma jopa irrotettu penkkejä Hyvähän se on, että ollaan varovaisia ja ellei korona vallan suuriin mittoihin ryöhähdä, niin teatterit pystyvät sentään järjestämään näytäntöjä, vaikkakin sitten vajaille katsomoille.

Merelle, eipä todella kovin runsaasti maskeja näy Ihmettelin myös sitä, miten hirveästi ihmisiä tulee Skopjesta, jotta keitä he oikein ovat. Sitten minulle valkeni, että ne ovat tietenkin Suomessa asuvia sikäläisiä, jotka matkustusrajoitusten purkauduttua rynnivät sukuloimaan ja palailevat nyt sitten tautisina takaisin! Jotenkin tuntuu siltä, että uuteen aaltoon varautuminen alkaa turhan matalalla profiililla. Eihän esim. lentokentällä tehtävistä testeistä ole mitään hyötyä, kun taudin itämisaika voi olla parikin viikkoa ja mikäli joku on saanut tartunnan juuri lähtiessään, niin eihän se edes vielä näy testissä! Tulos on siis negatiivinen ja siitä sitten vain töihin, ravintolaan ja yökerhoon

Olen tänään hieman siivoillut ja tarkoitus olisi vielä kuurata meirämmiähen käyttämä vessa, kun hän on poissa. Lakanatkin suunnittelin vaihtaa, niin hänen on kiva tulla kotiin. Keittiössäkin olisi tekemistä, mutta ehkä jätän sen suosiolla huomiseksi tai ylihuomiseksi tai.....

Ai niin, piti kertoa lisää airfryerkokemuksia. Ostimme maanantaina esipaistettuja ranskansämpylöitä, kostutin hiukan pintaa ja laitoin laitteeseen 180 astetta n. 10 minuuttia. Aivan superhyviä, juuri sellaisia kuin pitääkin, rapsakoita pinnalta ja pehmeitä sisältä

Ulkona piisaa kaunista ilmaa, joten nauttikaamme siitä. Voikaatten hyvin

Moi mimmit! Minäkin olen ihmetellyt tätä Skopjen tulvaa, mutta nyt sain täältä järkevän selityksen asiaan. Ja kaikkien teidän kuulumiset olen lukenut, on kiva elää monenlaisissa asioissanne mukana!

Me veimme heviteinin tiistaina kokeilemaan ensimmäistä kertaa uutta purjevenostaan. Vävy oli nuoremman kanssa lääkärissä, tytär töissä, heviteini pääsi koulusta neljältä, piti ehtiä syödä, rantaan kiireellä, vene oli kasattava ja ehdittävä viideltä alkavaan palaveriin. Teini purki pressua ja ähelsi maston ja lukemattomien narujen kanssa, minä osasin vaan katsella, kun en osaisi ikimaailmassa niitä naruja asentaa oikein. Pojalla oli hirveä hinku merelle ja halusi näyttää meille osaamistaan, onhan kolme vuotta jo treenannut pursiseuran veneillä. Me isovanhemmat ostimme hänelle rippilahjaksi laserveneen, kaksi vuotta vanhan mutta uudenveroisen hiilikuitumastoineen ja -kompasseineen.

Poika lähti upeasti kiitämään ja minä otin noin sata kuvaa. Sitten hän pysähtyi aallonmurtajan kohdalla ja näin heti, että nyt siellä on ongelmia. Kiirehdimme murtajalle, poika pääsi liikkeelle, mutta vene kaatui ja poika mereen. Hän sai helposti veneen pystyyn ja kiipesi takaisin, valmentaja pörhälsi kumiveneellään vierelle motivoimaan, mutta poika kääntyi rantaan.

Rannassa pojan naama oli kuin myrskyn merkki, mutta hienosti hän hillitsi itsensä, vaikka olin valmistautunut kuulemaan voimasanojen litaniaa. Peräsimen narut olivat jotenkin sotkeutuneet ja vene ei ollut ohjattavissa. Eniten varmaan mieltä painoi loukattu ylpeys ensi esiintymisestä. Minä ihan pokkana, että miten sä osasit niin hienosti nostaa sen veneen ja märkäpuvussasi niin ketterästi kiipesit vedestä ylös? Tämä pieni kehuminen helpotti poikaa ja alkoi jo analysoida, mikä meni pieleen. Tiesin, että ensimmäiseksi pikkupurjehtijoille opetetaan kääntämään vene ja nousemaan siihen, mutta en ollut tietääksenikään, ihailin vaan.

Laitoin faceen kuvan laineilla kiitävästä pojasta, kuva sai paljon tykkäyksiä ja Tiinuliinun kanssa naurettiin, että tällaista se on facessa: upeita kuvia, vaikka todellisuudessa tilanteet voivat olla ihan toisia!

Veneistä autoihin. Hain eilen autoni huollosta ja samalla ihan vähän katselin uusia versioita Audi Q kolmosesta. Ei aikaakaan, kun minulla oli jo tarjous yhdestä tulipunaisesta kaunottaresta. Nyt olen sitten kuumeessa, autokuumeessa. Olen aina ostanut autoni hetken rakastumisesta johonkin yksilöön, eikä vaihtamisessa olisi järjen hiventäkään, olenhan ajanut nykyisellä Audillani vasta 75000. Mutta oli siinä punaisessa vaan niin ihania uusia herkkuja! Ehkä mun pitäisi kysyä tarjouksia edes parista muustakin merkistä?

Melkein ollaan jo viikonlopussa. Minä lähden kynsihoitoon, maski päällä ratikkaan, tietysti.

Meirämmiäs tuli kotiin! Hengissä ja yhtenä kappaleena! MUTTA kuinka ollakaan, hän unohti sinne silmälasinsa, kun käteen sattuivat ikivanhat Tiimarin halpislukulasit ja kun niillä näki, niin ei huomannut niiden vaihtuneen oikeiden tilalle Lippalakkikin jäi naapuriin. Viime yön hän vietti naapurissa, kun hänellä oli mukana vain ulko-oven avain, muttei sisäoven avainta! Avaimet ovat olleet vuosikausia piilossa ulkopuolella, mutta hän ei tietenkään löytänyt niitä, kun oli aika pimeää eikä hänellä ollut taskulamppua. Onneksi kuitenkin löytyivät sitten aamulla.

Puhelinta hän ei onnistunut kunnolla lataamaan, älkää kysykö miksei! Yleensä laitamme aina puhelimet autossa lataukseen ajon aikana, mutta hän ei vieläkään tunne autoaan sen vertaa, että tietäisi sieltä löytyvän USB-kytkimen puhelinta ym. elektroniikkalaitteita varten. Hän sitten käytti johonkin puhelimeen joskus ostettua, auton tupakansytyttimeen liitettävää laturia, joka ilmeisesti ei kunnolla, jos ollenkaan, toiminut!

Hän oli suunnitellut käyvänsä Hankasalmella vanhaa pomoaan moikkaamassa, mutta kun puhelimessa ei ollut puhtia, hän ei saanut osoitetta navigaattoria varten eikä muistanut miten sinne ajetaan, joten vierailu jäi väliin.

En oikein tiedä itkeäkö vai nauraa, mutta ihan oikeasti, miten aikuinen mies VOI olla noin toope??

Ehkä teiränmiestä ei vaan ole tarkoitettu toimimaan omin päin! Mutta hyvä, että palasi ehjinnahoin perille (ja on vielä näin kätevä syy palata mökille uudestaan laseja hakemaan). Eikö sielläpäin olisi vaikka jotain kivaa kesäteatteria, jossa voisitte käydä vaikka yhdessä lasienhakumatkalla.

Ja hieno ensipurjehduskokemus, ja hienoa, kun IL osaa olla niin kannustava. Minä olisin kauhusta kankeana jos joku läheinen nuori olisi ekaa kertaa yksin oudolla veneellä vesillä ja olisin varmaan tarrautunut veneeseen, enkä päästänyt lähtemään. On kyllä hankalaa olla tällainen vettä pelkäävä kuivan maan asukki!

Hankalaa on myös olla varustettu liian vähillä korvilla! Eilen illalla sain aktiivsuuskohtauksen ja ompelin pari maskia ihan harjoitusmielessä. Korvan takana oli ruuhkaa, kun oli silmälasin sankaa ja maskinnauhaa ristissä ja eräänkin kerran pudotin lasit kolisten lattialle sovitellessa. Tänään sitten sain puhelun korvaklinikalta, ja pyydettiin tulemaan tekemään tilausta kuulolaitteesta
Olen kyllä odotellut kutsua, mutta tarkistukseen,onko kuulo mennyt huonommaksi. Ziisus, jos sinne saman korvan taakse pitää vielä kuulolaitekin saada sopimaan

Heippa

Menna aneeksi, nauroin kyllä ihan kunnolla ääneen, kun luin kirjoitustasi teirän miehen seikkailuista Onneksi on turvallisesti kotona ja sinä ruorissa Asics Gelin ehdotus kesäteatterista Heinävedellä ei kuulostanut hassummalta. Muuten, rakas siippanikin sai kuulolaitteen joskus viime talvena. Käyttää tosi harvoin, mutta kuulo reilusti heikentynyt... voi olla, että mukana on myös itsesuojeluvaistoa

IL voi kuinka upeasti ja nopeasti tajusit tilanteen ja osasit antaa positiivista palautetta purjehtijalle <3 <3 <3 Mielestäni oivallat todella usein, mikä on kulloisessakin tilanteessa hyvä vastaus tai ratkaisu, kun teinit/nuoret esittävät sinulle kysymyksiään. Se naamakirjassa oleva purjehduskuva oli tosi upea.

Saunottu - hyvissä ajoin ja istuimme saunan vieressä olevalla avoterassilla hyvänkin tovin.

Pian lähdemme kesäkeittiön suuntaan. Ruokana savulohta - tällä kertaa kaupasta ostettua, (jolle teen ihanan kastikkeen) uusien perunoiden kera. Kyytipoikana salaattia (joka on onneksi jo valmis). Ihana ilma. Lämmintä, mutta täällä ei ainakaan liian hiostavaa (sisällä on kyllä ilmalämpöpumppu viilentämässä) . Ennen saunaan menoa tein rivakan lenkin postilaatikolle. Odotin, että siellä olisi ollut taloyhtiöltä kirje ja kutsu yhtiökokoukseen. Toivottavasti on maanantaina perillä, että saamme valtakirjan lähetettyä ajoissa.

Tsemppiä ja terveyttä meille kaikille

E-hei, Asics Gel ja Kipa, silmälasien takia ei todellakaan lähdetä ajamaan 700 kilometriä! Naapurinmiehen kanssa on jo sovittu, että meirämmiäs lähettää hänelle avaimet ja hän puolestaan lähettää silmälasit. Siitä on sitten sekin etu, että avaimellisesta naapurista voi olla hyvinkin hyötyä siinä vaiheessa, kun meirämmiäs lopulta tajuaa, että mökistä on päästävä eroon.

Heinävedellä on kyllä kesäteatteri ja siellä on kuulemma ollut hyvinkin onnistuneita esityksiä. Itse en ole siellä koskaan käynyt. Tänä vuonna siellä esitetään Laila Kinnusesta kertovaa musiikkinäytelmää Lailan tähtihetket eikä se kiinnosta, vaikka olisin paikallakin. Laila Kinnunen asui viimeiset vuotensa Heinäveden rautatieasemalla ja sen vuoksi näytelmä sai sekä kantaesityksensä että ensi-iltansa Kermankosken kesäteatterissa. Muistan lukeneeni jostain haastattelusta, miten hänellä oli Heinävedellä osuuskaupan lisäksi kaksi tärkeää paikkaa: yläapteekki ja ala-apteekki. Yläapteekki oli varsinainen apteekki ja ala-apteekki paikallinen Alko ja hän lienee ollut kummassakin lähes kanta-asiakas - valitettavasti!

Saapas nähdä minkälaista säätä saamme viikonlopuksi. Ennustettu on viilenevää, sadetta ja ukkostakin, minne päin maata sitten mitäkin osuu. Mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta

Hei Ihanaiset,
terveisiä Varsinais-Suomesta, mutta ensin minun täytyy jakaa kanssanne yksi uneni jossa olitte suurin joukoin mukana. Meillä oli salaseura ja kaikilla salanimet . Porukka oli kylläkin lähes yksi yhteen Iloklubin kanssa .
Kipa oli järjestänyt meille retken Art Deco tyyliseen huoneistoon jota verhosi salaperäisyys, villit huhut ja skandaalit, koko retki oli hyvin hys,hys. Millä ilveellä Kipa oli meidät retkelle onnistut järjestämään jäi epäselväksi mutta kaikki halusivat mukaan, olihan kyseessä once in life tilaisuus.
Kaikkien piti kirjoittaa salanimensä vieraskirjaan , mutta minä olin tietysti unohtanut omani, mietin sitä jonossa kuumeisesti mutten muistanut, viimehetkessä keksin, että tuhertaisin siihen jotakin niin huonolla käsialalla ettei kukaan saa siitä selvää. Varmistin vielä takanani olevalta Mennalta ettei siitä todella saisi selvää . Jossain vaiheessa muistin, että salanimeni oli Sara de la Fontaine .

Huoneisto oli valtava, kaksi kerrosta, pylväitä, patsaita, komeita portaikkoja, kultaraaamisia peilejä ja koristeltuja seiniä ja kattoja . Eksyin yhtenään erilleen muusta porukasta mutta onneksi salaseuramme ei ollut kovin hiljainen ja löysin aina muut naurun ja pulinan perusteella . Kuten silloinkin, kun pölähdin huoneeseen jossa Iloinen Lemmitty peilaili itseään jostain löytämänsä edesmenneen huoneiston rouvan juhlapuvussa. Molemmat näyttivät upeilta, puku oli hennon vaaleanpunaista silkkiä, siinä oli pitkät hihat, tyköistuva uuma, täysin kello nilkkoihin ulottuva helma. Tuijotin suu auki IL:n vyötäröä joka ei ollut senttiäkään yli 50 senttiä! Sain kysyttyä miten IL uskalsi pukeutua iltapukuun ja miten se istui niin täydellisesti . IL kohautti hieman pitkästyneesti olkiaan ja totesi, että kyllä hän Diorin pukujen mitat tuntee onhan hän ollut Diorin mannekiini. Diorin puku, Diorin mannekiini !!!!! Ennen kuin ehdimme kysellä enempää viereisestä huoneesta kuului hälyttävää meteliä. Joidenkin salaseuralaisten, vain naisille, miehet olivat retkellä mukana ja he olivat törmänneet toiseen perikunnan jäseneen, hammaslääkäriin, joka makasi aidolla persialaismatolla kuoliaaksi mukiloituna . Olimme kauhuissamme, huoneistossa ei ollut muita kuin me ja uskoimme, että meitä syytettäisiin murhasta . Lyhyen neuvottelun tuloksena päätimme päästä ruumiista eroon, ongelma oli vain se,että hammaslääkäri oli puolikkaan elefantin kokoinen . Onneksi miehet olivat pitkiä ja riuskoja, he raahasivat ruumisparan toiseen huoneeseen jossa oli jättiläis simpukan muotoinen helmiäisellä silattuja kirstu ja hammaslääkäri parka kipattiin sinne ja kansi kiinni. ..... Siihen sitten heräsin, selvisimme murhasyyteistä ... kai ... ette sitten tiedä tästä mitään jos virkavalta koputtaa oveenne ... hys!

Viikonloppu oli mukava, juhlimme nuorimman siskomme esikoisen valmistujaisia pienellä porukalla. Sain myös kuulla, että vuoden päästä pääsemme juhlimaan nuoren parin häitä . Ihania nuoria, ahkeria, positiivisia ja selvästi niiiiin rakastuneita toisiinsa.

Elokuu vetää viimeisiään, nautitaan lämpöisistä loppukesän illoista.