Moi mimmit! Iker on nyt leikattu ja taas elettiin jännityksessä koko ilta. Vaikka sen nukutuslääkettä on aikaisemmista viisastuneina vaihdettu, se ei ollut herätä millään. Sterilointi oli pikkujuttu, mutta lonkassa oleva kasvain oli luultua suurempi ja leikattiin aikamoinen köntti sisäpuolelta pois. iho siinä kohtaa on ohutta ja nyt koira saa käytä vaan hiljalleen tarpeillaan, etteivät tikit ratkea. On kuulemma vielä tämän päivän nuppi sekaisin ja väsynyt.

Minä tein eilen karviaishilloa ja Justusta nauratti mun toheloiminen keittiössä. Tuli kuitenkin hyvänmakuista, maustoin kanelitangoilla.

Käytiin päivemmällä koeajamassa muutama auto, kun nyt ollaankin päätetty myydä kummankin autot ja ostaa yksi yhteinen. Muutama on jo pudotettu ranking-listaltamme ja vielä on pari kokeilematta. Minähän olen aina ostanut autoni intuitiolla, mutta Justus luonteensa mukaisesti tutkii hartaasti kaikenmaailman vaihtoehdot. Kriteereinä on nelivetomaasturi, automaatti, hybridi, lämmitettävä ratti (mun sormien nivelrikon takia) ja suuri tavaratila (koira, suppilauta, mökkitavarat, lastenlasten kamat jne) sekä sähkötoiminen takakontin ovi. Ja muutamia muita herkkuja, joita Justus ei vielä ihan ymmärrä, mutta minulla on kova lobbaus päällä!

Minulla on ollut 40 vuotta oma auto, joten tämä muutos on henkisesti melkoinen. Mutta kun me liikumme melkein aina yhdessä, on älytöntä pitää toista autoa tallissa seisomassa ja maksaa kaksia vakuutuksia. Ja lisäksi asutaan Helsingin lähes keskustassa, ratikkapysäkin vieressä. Tämän ideanhan keksi Justuksen poika,meille se ei ollut pälkähtänyt päähänkään!

Mutta nyt alan matkia Tiinuliinua ja rupean leipomaan Heviteinin rippijuhlia varten pakkaseen kakkuja. Sitten on tehtävä omenoista jotain, haimme Justuksen vävyn äidiltä kolme isoa korillista omenoita, kun hän on ihan lirissä runsaan sadon takia. Ihana 92-vuotias rouva asuu yksin isossa omakotitalossa, pirteä kuin mikä!

Iloista viikonloppua kaikille!

Aurinkoista sunnuntaita.
Elokuu lähestyy loppuaan ja syksyn merkkejä on ilmassa. Silti vielä aurinko lämmittää mukavasti ja nautin täysillä vielä kesästä. Eilen illalla mentiin rannalle katsomaan auringonlaskua ja kaunis se olikin. Kävin uimassakin ja vesi oli vielä siedettävää, tosin en kauaa polskinut.
Illan hämärtyessä syttyivät ulkotulet mökkien rannoille ja ne näyttivät kauniilta tyynessä illassa. Täällä päinhän vietetään elokuun viimeisenä viikonloppuna venetsialaisia ja kaikki mökkikansa virittää rannoilleen tulia. Laitoin kotona pihalle lyhtyjä ja ulkotulia omaksi iloksi ja kotiin tultua istuin hetken terassilla kynttilän valossa viinilasin, keksien ja juustojen kera.
Mies on niin viluinen, että hän ei seurakseni ulos tullut

Eilen olisi ollut kahdetkin yo-juhlat käytäväksi, mutta jätin väliin kun perjantaina maha oli aamupäivän ihan sekaisin. Mitään muuta oiretta ei ollut, mutta soitin kuitenkin varmuuden vuoksi tk:een, jos vaikka heillä olisi jotain sanottavaa. No, ei ollut muuta kuin, että seuraan tilannetta, jos tulee muita oireitä. Ei ole tullut mitään muuta, joten ehkä vatsa oli vaan ärsyyntynyt jostain... On mulla joskus muulloinkin ollut samoja vaivoja, mutta kun tämä aika nyt on tämmöinen.... Maananataina on hieroja ja soitin perjantaina hänellekin varmuuden vuoksi, jos haluaa minun siirtävän aikaa. Ei halunnut, sanoi vaan, että lähetä viestiä sunnuntaina, jos vielä on jotain. Täällähän ei ole ollut koronaa lähimaillakaan aikoihin. En minä nyt koronaa itsekään epäillyt, mutta en halua mitään vatsatautiakaan levittää.

Ollaan puuhailtu taas pihalla. Ajotielle on nyt toistamiseen levitetty kivituhkaa ja mies ajeli autolla pinnan kovaksi. Näyttää melkein asfaltilta Olen tyytyväinen. Kyllä se menee taas kymmenen vuotta niinku tähänkin asti. Ollaan rakenneltu toista puuvarastoakin tai ei se mikään rakennus ole vaan lähinna suoja, mutta tukeva siitä tulee ja pitkäikäinen. Meillä on kyllä nyt jo polttopuita varmaan kolmeksi vuodeksi, mutta kun on hyvä paikka, mistä saadaan oman työn hinnalla tehdä klapeja, täytyy olla tilaa lisäpuille.

Kohta pitäisi varmaan hiippailla puolukkametsään. Naapurin mies lähti jo just moottoripyörällään marjareissuun. En minä tänään vielä, mutta ehkä ensi viikolla.

IL:n autokuumeesta tuli mieleen, että meilläkin on jo muutaman vuoden ollut yksi yhteinen auto, vaikka välillä kyllä tarttisin omaakin autoa. Mieshän käy vielä töissä ja tarvitsee siis päivittäin autoa. Täällä kotosalla pärjään kyllä ilman autoakin, mutta omaa kyllä kauemmas ei sitten niin vaan lähdetäkään. Mutta turhaksi silti kokisin kaksi autoa. Pääsee täältä bussillakin vielä jonnekin ja nyt ei edes halua minnekään juuri mennä. Ehkä kaksi autoa sitten kun saadaan se lottovoitto

Nyt kuului kutsu englantilaiselle aamiaismunakkaalle, joten täytyy mennä. Vähän myöhäinen aamiainen, mutta niin se meillä usein sunnuntaiaamuisin on. Eipä tarvi miettiä mitään lounaaksi

Muori, aivan uskomatonta tuo sinun vauhtisi. MInä hengästyn ihan vain lukiessani viikko-ohjelmaasi.

Minusta kun jo tuntuu viikko kovin kiireiseltä, jos samalla viikolle sattuu hammaslääkäri ja joku muu "virallinen" meno. Voi olla, että sain työaikana niin tarpeekseni aikatauluista, että nykyisin en millään jaksaisi olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Työaikana kalenteri oli täynnä asiakastapaamisia, kokouksia, työryhmiä, työnohjauksia, luentoja, konsultaatioita, kehityskeskusteluja... ja ties mitä. Oli lähes minuutti-aikataulu ja ainainen kiire tilanteesta toiseen.

Nyt nautin siitä, että syön aamulla rauhassa puuron, juon kahvin, kuuntelen radio ykkösestä ykkösaamun lähetystä ja Muistojen Bulevardia ja lueskelen samalla aamun lehdet- paperiversiot - minä kun en oikein mielelläni digiversioita lue muutoin kuin reissussa ollessa.

Pikku kaveri, 6v (marraskuussa vasta seitsemän) lähti tänä aamuna pyörällä yksin kouluun. Tähän asti äiti on ajanut pyörällä vähän matkan päässä perässä. Lapsenlapsi oli aamulla lähtiessä sanonut äidilleen, että kauheasti jännittää niin että ihan tuntuu mahan pohjassa. Äiti oli kannustanut ja vakuuttanut, että hyvin kaikki sujuu.

Pian oli soinut puhelin ja lapsenlapsen hyvän ystävän äiti oli soittanut. Poika oli kaatunut pyörällä melkein koulun pihalla, housun polvi oli mennyt rikki ja kyyneleet valuneet poskille.- "Soitanko äidille" oli tämä ystävän äiti kysynyt. Lapsenlapsi oli nyyhkäissyt kerran, pyyhkinyt hihaansa kyyneleet ja todennut:- Ei tarvitse. Ei mulla enää mitään hätää ole. Ei kannata huolestuttaa äitiä".

Ensi viikolla äiti menee jo töihin, mutta pappa on luvannut mennä pyörällä katsomaan, että kouluun lähtö sujuu hyvin ja saatella kouluun ainakin näin alkuun. Kouluun on pojan kotoa n. kaksi kilometriä eikä ole ylitettävänä kuin kaksi ajotietä, jotka ovat melko rauhallisia. Me asumme melkein koulun vieressä n.200 metrin päässä, joten koulun jälkeen, jos ei mene iltapäiväkerhoon voi lapsenlapsi turvallisesti tulla meille--ellei korona pistä esteitä rattaisiin!

Autokeskustelu on ollut mielenkiintoista luettavaa. Minulle auto on aina ollut vain väline, joka helpottaa siirtymistä paikasta A paikkaan B. Olen ajanut paljon ja suht´pitkiä matkoja ( Oulusta Helsinkiin- Oulusta Sevettijärvelle tai jonnekin Pohjois-Norjaan, ristiin rastiin ympäri Suomen maata ja välillä vaihteen vuoksi Pohjois-Norjaan tai Pohjois-Ruotsiin). Ajokilometrejä vuodessa on tullut n. 30 000, nykyisin jo hieman vähemmän.

Pidän ajamisesta. Koskaan minulla ei ole ollut uutta autoa eikä mitenkään erikoisen näyttäviä autoja, joissa olisi kaikenlaisia apuvälineitä. Hyvin on silti matka sujunut. Kun ei koskaan aja huippuhienoilla autoilla, ei niitä osaa kaivata. Meillähän mies ei aja, joten ajaminen on minun vastuullani. Se onkin niitä harvoja asioita, joita mieheni ei tee.

Mies on lähdössä katsomaan joko puolukat ovat riittävän kypsiä poimittaviksi. Minä taidan alkaa opiskella italiaa. Kummallakin nämä omat harrastuksensa, hän puurtaa ja minä viihdytän itseäni.

Pilvet rakoilevat, aurinko alkaa hymyillä. Juuri nyt elämä on mukavaa ja huoletonta. Huomisen murheet vielä odottavat jossain nurkan takana. En katso nurkan taakse, kyllä ne sieltä tulevat sitten kun ovat tullakseen. Juuri nyt kaikki on hyvin.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Mukavaa maanantaita!

Pääni on vielä vähän pyörällä viikonlopun touhuista: torstai ja perjantai olivat kiireisiä mutta kivoja leipomispäiviä ja lauantaina juhlinta alkoikin jo varhain iltapäivällä.

Aamukymmeneltä olisi päässyt katsomaan lakitusta lukion aidan taakse, mutta koska paikalle ennustettiin mitä melkoisinta ruuhkaa, jätin tilaisuuden käyttämättä. Kyseisessä oppilaitoksessa pihalle, jossa lakitus tapahtui, pääsi yksi oppilaan omainen ja aidan taakse kolme.

Tuore ylioppilas, joka siis nyt on virallisestikin teekkarineito kun ensimmäinen viikon mittainen orientoiva opiskelujakso on jo takana, oli iloinen ja säteilevä. Samaa voi sanoa myös hänen perheestään, ja pikkuveljelle (siis sunnuntain rippilapselle) oli vuokrattu tumma puku, joten nuorukainen solahti vaivatta aikuisten joukkoon. Valokuvia otettiin runsaasti koska paikalla oli useampia innokkaita kamerankäyttäjiä; seuraavaksi pitänee ryhtyä jakamaan niitä kaikille asianosaisille joilta jo muutama linkki on tullutkin.

Koronavarotoimien takia vieraat oli jaettu kolmeen ryhmään: ensimmäisessä isovanhemmat ja kummit, toisessa perheystävät ja viimeisessä, illansuussa paikalle ilmaantuneessa, lakitetun kaverit ja muu mahdollinen nuorisojoukko. Siinä vaiheessa me olimme jo poistuneet paikalta spanieli kainalossa ja istuimme tyytyväisinä kotisohvalla tilaisuuden antia sulatellen, koiraa silitellen.

Kekseliäs pitopalvelu oli sopeuttanut toimintansa koronarajoituksiin: pikkusuolaiset oli aseteltu somasti kertakäyttökupposiin ja myös kakun jakaminen tapahtui etukäteen. Käsidesiä oli halukkaiden saatavilla, ja kun päivä oli aurinkoinen, voitiin istuskella ulkoilmassa.

Sunnuntaina sitten istuttiin Johanneksen kirkossa, johon 30 konfirmoitavaa olivat voineet kutsua kukin 8 vierasta. Kun kirkkoon mahtuisi kaikkiaan noin kaksi ja puolituhatta (!) sanankuulijaa (joista toki osa istuisi parvilla), niin arvaatte että siellä oli aika väljää. Etenkin kun joka toinen penkkirivi oli teipattu pois käytöstä ja ihmisiä siis noin kaksi ja puolisataa jos sitäkään.

Sateen takia ei konfirmoidun kotipihalle pystytettyä juhlatelttaa pystytty käyttämään, mutta kun näissäkään juhlissa ei halailtu ja läsnä oli vain lähipiiri, joka tapaa toisiaan muutoinkin, en usko epidemian levinneen.

Tällä viikolla on odotettavissa iloinen vierailu ystävien mökille ynnä jonkin verran työtyyppistä toimintaa. Taidan kiehauttaa aamupäiväkahvit ja tarttua paperipinoihini.

Aurinkoista alkusyksyä kaikille! Huomenna kai syksy ikään kuin virallisesti alkaa?

Kello on nyt 12.38, joten vielä hetken voi toivotella aamupäivää kaikille Tosin sitten kun saan tämän kirjoitelman valmiiksi, ollaan varmaan jo pitkästi iltapäivän puolella

Vielä ei ole tullut vastausta meirämmiähen koronatestiin. Ennustelivat 3-4 päivän odottamista ja olihan siinä viikonloppukin välissä. Mitään oireita ei hänellä enää ole ollut moneen päivään ja kun en alun alkaenkaan uskonut koronaan, niin odotan jännittyneenä diagnoosini vahvistusta. Nyt hänellä on kuitenkin meneillään kihtikohtaus toista päivää ja totesinkin hänelle aamulla, että ihan oikein, että joutuu kärsimään tyhmyydestä!

Asensin tänä aamuna meidän kummankin puhelimeen koronavilkun. Toivottavasti sovellus osoittautuu hyödylliseksi, mutta edellytys sille on se, että mahdollisimman moni asentaa sen ja olen jo nyt kuullut vastustuksen henkeä, kun ”isoveli” valvoo jo muutenkin ihan tarpeeksi. Vastarannankiiski kälyni tosin lupasi sovelluksen asentaa, sikäli kun osaa. Lupasin auttaa etänä, mutta se oli kyllä niin helppo homma, että luulisin hänenkin siihen pystyvän!

Minulla on pari (miespuolista) fb-kaveria, jotka jakavat ahkerasti hallituksen huonoudesta kertovia lehtiartikkeleita. Yliedustettuina ovat iltapäivälehdet sekä Suomen Uutiset, joka on persujen lehti. Eräs everstiluutnantti evp (kok.) jaksaa ivata pääministeriä kouluaikaisesta kesätyöstä kaupan kassalla ja kommentoinkin hänelle ”hienovaraisesti”, että se on aika matalamielistä, sillä kenenpä CV:stä ei tuollaisia kesätöitä löydy ja hyvä että löytyy. Onhan se osoitus siitä, että henkilö on arvostanut työssäkäyntiä nuoresta asti.

Nyt nousussa olevat koronaluvut johtuvat siitä, että ihmiset eivät enää toimi senkään vertaa vastuullisesti kuin keväällä. Kiihkeästi kaivattu maskisuosituskin saatiin, mutta näkyykö maskeja? Eipä juuri näy! Juhlia järjestetään, urheilijat selittävät, etteivät karanteenimääräykset koske heitä ja baareissa parveillaan. Mielestäni vastuuttomuuden huippu on tulevana viikonloppuna järjestettävä Suomi-Ruotsi maaottelu Normaalistihan maaottelun jälkeinen tunnelma on maassa rankan häviön jälkeen, mutta pelkäänpä, että tällä kertaa voimme odotella myös Tampereen erittäin hyvän tautitilanteen kääntymistä huonompaan suuntaan ja sen rinnalla maaotteluhäviö on pikkujuttu!

Viime viikolla saimme ilmoituksen, että jo kerran siirretty Albanian matkamme on peruttu lopullisesti, mikä oli odotettavissakin. Lomalinja tarjoaa vastineeksi joko 1) matkaa jonnekin muualla lähinnä Baltian maihin, 2) ensi vuoden loppuun voimassa olevaa lahjakorttia tai 3) rahojen palauttamista. Ottaen huomioon epävarman tulevaisuuden ja matkassa kiinni olevat päälle 3000 euroa, niin arvannette, että me valitsimme kolmannen vaihtoehdon! Hari sinänsä, kun olisimme jo mieluusti lähteneet reissuun ja tavanneet tuttuja matkakumppaneita. Vaan ei auta, terveys ennen kaikkea.

Laitanpa minäkin lusikkani virinneeseen autokeskusteluun. IL, ymmärrän ikiomasta autosta luopumisen aiheuttamat henkiset paineet, mutta kyllähän kahden auton pitämiseen tarvitaan perusteltu tarve. On se sen verran hintavaa. Ja sinun kannattaa ottaa asiat siltä kannalta, että voit jättää vastuun auton ylläpidosta Justukselle ja osallistua vain kustannuksiin! Meillähän on aina ollut käytössä yksi, meirämmiähen omistama auto. Kaipa se johtuu siitä, että minulla ei koskaan ole ollut omaa autoa. Maksan puolet ylläpitokustannuksista (huollot, bensa yms.), mutta verot ja vakuutukset menevät meirämmiähen pussista.

Tutustuessamme hänellä oli Skoda, jonka hän vaihtoi vähän käytettyyn Mitsubishi Galanttiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Sillä ajelimme aika monta vuotta ja sillä minä myös aloin elvyttää inssiajon jälkeen (v. 1968 ) katkolla ollutta ajamistani. Vasta muutettuamme Tampereelle meirämmiäs osti ensimmäisen uuden autonsa, joka oli vihreä Peugeot farmari. Se tapahtui muistaakseni v. 1998 tai 1999. Sitten tuli kullankeltainen Peugeot SW keväällä 2004, jonka hän kolaroi lunastuskuntoon joulukuussa 2005 Hänellä oli ensimmäisen kerran elämässään täyskasko, joten 150 eurolla saimme sitten uuden, samanlaisen, vaikkakin eri värisen auton helmikuussa 2006. Se vaihtui vähäisten ajokilometrien jälkeen KIA Ceediin keväällä 2013 ja sitten vielä vähäisempien kilometrien jälkeen 2017 keväällä nykyiseen KIA Niro Hybridiin, joka todennäköisesti tulee olemaan viimeinen automme.

Kahdessa viimeisimmässä meillä on ollut mm. rattilämmitys, joka on todella hyvä ominaisuus, kun emme kumpikaan tykkää ajaa käsineet kädessä. Minä sitä paitsi käytän villasormikkaita, jotka eivät ole lainkaan sopivat ajamiseen. Nykyisessä on ensimmäistä kertaa automaattivaihteisto, mistä minä varsinkin tykkään kovasti. Hybridi on ihan hyvä ominaisuus ja nythän nekin alkavat olla jo ladattavia. Toisaalta, ajon aikana tapahtuva latautuminen tulee halvemmaksi, mutta kuten me saimme kokea, starttiakusta täytyy pitää huolta. Meillä ongelmaksi muodostui se, että ajamme niin vähän ja pääsääntöisesti lyhyitä matkoja, mutta teillä muilla on mökkimatkoja ja muita pidempiä ajoja, joten akku kyllä pysyy latauksessa. Valinnan varaa markkinoilta löytyy, mutta minua ihan oikeasti hymyilytti IL:n tapa ostaa auto intuitiolla. Vitseissähän naiset ostavat auton värin ja miehet teknillisten ominaisuuksien perusteella! Kuinkahan moni mieskään loppujen lopuksi tietää niin paljon autoista, että osaa varmuudella kiinnittää huomiota oikeasti tärkeisiin ominaisuuksiin ellei sitten ole saanut koulutusta alalle.

Tiinuliinu, teillä vaikuttaa olleen todella mukavat juhlat. Vaikka tuossa aiemmin kritisoinkin ihmisten juhlimista, niin kyllä juhlat on mahdollista järjestää vastuullisestikin, kuten teillä näyttää tapahtuneen. Myöskin koulussa ja kirkossa mukana olleiden omaisten rajaaminen on hyvä asia. Monissa suurissa kouluissahan sitä on jouduttu tekemään aiemminkin tilanpuutteen vuoksi, joten siitä ei varmaan mitään sen suurempaa mielipahaa nyt ole syntynyt.

Hienoa, Mustikkaposki, että leikkauksesi sujui ongelmitta ja Muorikin toipuu tapansa mukaan vauhdikkaasti Hyvä myös, ettei testeissä ole keneltäkään löytynyt koronaa. Nyt olisikin mielenkiintoista päästä sellaiseen testiin, josta selviäisi mahdollisesti oireettomana sairastettu tauti.

Kipa, isäsi on toipunut ikäisekseen todella hyvin, mutta hänhän on kertomasi mukaan ollut muutenkin liikkuvainen ja varmaan vesijuoksu on tehokasta liikuntaa ilman turhaa nivelien rasittumista. Ikerinkin leikkauksen onnistuminen ilahdutti mieltäni suuresti eikä toivottavasti ilmene enää mitään muuta ikävää.

Toivotan teille kaikille mukavaa alkavaa syyskuuta. Onneksi ennustelivat sään suhteen vielä kohtalaisen lämmintä. Minä menen huomenna permanenttiin, joten siltäkin osin elämä taas palaa ruotuunsa.

Kello on 13.50, joten reilun tunnin minä tätä kirjoitusta väänsin enkä tämän enempää saanut aikaiseksi. No, parempi sekin kuin ei mitään. Heissulivei teidän kanssanne

Moi mimmit, nyt se mobiili on tilattu! Minun rakas sähäkkä Audini lähtee pois ensi viikolla ja Justuksen maasturi Honda sitten, kun uusi on valmiina. Meillähän kriteereinä oli neliveto, automaatti ja suuri tavaratila. Usein mukana kulkee lastenlapsia, iso koira, mökkitavaroita, suppilauta, multasäkkejä ja muuta kummallista tarpeellista kamaa. Koeajojen jälkeen valitsimme Hondan hybridimaasturin, jossa on ihania herkkuja helpottamassa seniorielämää. Eilen koeajossa ihmettelin, kun mutkatiellä ratti kääntyili itsekseen, se olikin kaistavahti! Justus hieman himoitsi Jaguarin maasturia, mutta minä järkevänä (!) naisena en halua maksaa pelkästä nimestä pariakymmentä tuhatta enempää kuin Hondasta, jossa oli kaikki samat ominaisuudet. Minä valitsin siis auton ja Justus värin, joka on musta. Ja kermanvärinen nahkasisustus.

Kävimme eilen koeajolla tervehtimässä Ikeriä, jossa oli pitelemistä, ettei se leikatulla lonkallaan hyppäisi samantien takakonttiin, että nyt lähdetään mökille! Iker toipuu hyvin, mutta hieman jännitetään koepalan tulosta.

Justus sai viime viikolla unikoneensa, ensin yksityiseltä uniklinikalta kolmeksi kuukaudeksi lainaan, kunnes HUS ehtii antaa oman. Sai maksusetelin HUSilta erikoislääkärille ja unikonehoitajalle. Kuorsaus on poissa ja minäkin olen alkanut nukkua ilman nukahtamislääkettä! Laitteessa on sim-kortti ja hoitaja seuraa kahden viikon ajan käyttöä sekä tuloksia, jotka näemme itsekin näytöltä.

Ja minä sain vihdoin ajan puheterapeutilta, joka opettaa käyttämään sitä ainoaa toimivaa äänihuultani. Outoa on, kun ääni joskus kulkee ihan normaalisti ja joskus ei paljon ollenkaan. Ehkä saan apua?

Kohta lähdemme Justuksen saareen. Matkalla haemme oriveteläiseltä yrittäjältä kasan rapuja, jotka keitän itse. Ja huomenna saamme odotettuja ystäviä pariksi päiväksi saareen. Justus on nauttinut menujen suunnittelusta ja eilen vietettiin Sellon ostoskeskuksessa aikaa, kun hän keräili raaka-aineita kärriin. Minun pieni huoleni on, mihin aikaan päivästä yleensä päästään syömään, kun maestro haluaa kokata itse, vaan joskus toimii kovin hitaasti. Ehkä mä syötän ystäville salaa voileipää?

Hei pitkästä aikaa

Minulla on positiivisia uutisia, meirämmiähen koronatesti oli negatiivinen! Ei siis huolta huomisesta

TAYS muuten lähetti vajaa viikko sitten ilmoituksen meirämmiähen uniapneahoidosta. "Hoidon kiireellisyys" huomioon ottaen hänet tullaan kutsumaan uniklinikalle 20.11.2020 mennessä ja koronatilanne saattaa aiheuttaa aloituksen viivästymistä! Eipä siis ainakaan heidän mielestään mitään kiirettä ole, joten näillä mennään Onnea sinulle, IL, nukkumisesi rauhoittumisesta. Voin kuvitella kuorsauksen loppumisen olevan taivaallista, mikäli se on ollut jokaöistä. Meirämmiäs ei onneksi joka yö meteliä pidä.

Honda on ihan hyvä merkki. Enhän minä sitä niinkään tiedä, mutta pojat ovat kertoneet Hybridikin on hyvä juttu. Onko teidän ladattava vai itselatautuva? Taisin jo facessa hieman kyseenalaistaa väriä, kun itse en ikinä ostaisi mustaa enkä valkoista autoa, mutta onneksi kuitenkin valinnan varaa yleensä riittää.

Huvitti taas vaihteeksi, kun meirämmiäs varasi itselleen parturiaikaa ja minä ohjeistin häntä ajan suhteen. Hän nimittäin vie minut kahdeksitoista permanenttiin ja hakee pois n. klo 14.30, joten neuvoin häntä mahdollisuuksien mukaan varaamaan ajan joko heti 12 tai 14.30 jälkeen, niin ei tarvitse ajella edes takaisin. Hänen parturinsa on nimittäin aika lähellä minun kampaajaani. Arvaatteko milloin hän menee? No, klo 13.30 tietenkin Miehet!

Ei, täytyy alkaa valmistautua, ettei tarvitse kiirehtiä, joten palataan

Menna, automme on itselataava. Ollaan paljon talvisin mökillä, jossa on sähkökatkoksia. Silloin on vähän paha ladata.

Eilen ajelimme mökille ja minä satuin sanomaan, että älä aja niin lähelle pientaretta. Miestä hymyilytti: "Mitä me turhaa vaihdettiin auto, kun tässä minunkin mallissa näyttää olevan kaistavahti, ylinopeudesta huomauttelija ja törmäysvaaroista varoittelija". Olin sekunnin ajan hieman nolo ja tunsin itseni ihan Pokka pitää -sarjan Hyacinthiksi.

Aurinko lämmitti, järven pinta väreili ja jäät gintonicissa hiljalleen kilisi, kun nautimme laituriterassilla mökilletulodrinkkejä. Parin viikon poissaolo oli kuihduttanut kesäkukkaset ja polkujen kiveykset ovat neulasia täynnä. Illalla myöhään ihasteltiin vielä järven kuunsiltaa.

Kohta on pakko käydä kurkistamassa kantarellipaikkaamme. Sitten valmistan omenakaurapaistoksen ja alan odotella Tiinuliinun soittoa, että tulkaapa mantereelta hakemaan!

Norwegian muuten maksoi eilen vihdoin viimein peruuttamansa lentolippujen hinnat, odoteltiinkin vain lähes puoli vuotta. Asia ärsytti minua suunnattomasti joka kerta, kun vilkaisin nettipankkiini. Nyt ei justiinsa tällä hetkellä ole mitään ärsytyksen aihetta!

Moi!

Jos oli pääni pyörällä iloisten juhlien jälkeen maanantaina niin ei se kyllä perjantaina ole yhtään sen selkeämpi. On nimittäin UK:n kanssa vietetty pari viehättävää vuorokautta IL:n ja Justuksen seurassa viimeksi mainitun mökillä.

Mökki on kyllä varsin vaatimaton ilmaisu rakennuksesta, joka kekseliään arkkitehdin ansiosta sulautuu täydellisesti maastoon, mutta tarjoaa asukkaille ja tietenkin myös heidän vierailleen maisemataulun, joka muuttuu joka hetki. Luonto suorastaan syöksyy sisään: yhden lasiseinän takana on sydänhämäläinen järvenselkä saarineen, toisista näkyy aarniometsää eli sammalten peittämiä kiviä, mustikanvarpuja, suuria kuusia.

Kuusten katveessa puolestaan kasvaa kanttarelleja, joita eilen poimittiin kookas korillinen. Niitä perattiin mukavasti rupatellen terassin pöydän ääressä; osa syötiin jo eilen Justuksen grillaaman lampaanfileen kera kun oli ensin herkuteltu kotimaisilla ravuilla, jotka olivat somasti punastuneet IL:n heitellessä niitä kiehuvaan, hyvinmaustettuun liemeen. (Harvemmin rapukutsuilla tekee mieli nuolla lautanen, mutta tällä kertaa se kävi kyllä mielessä. Vain ankaran kotikasvatukseni muisto esti ko. toimenpiteen.)

Kuten ehkä aavistatte, ruokaa oli paljon ja usein ja se oli hyvää. Justus on mitä melkoisin kokki, eikä IL:nkään taidoissa ole sanomisen sijaa. Mitä juomapuoleen tulee, niin Justuksen hankkima samppanjasapeli heilahti jo rantalaiturilla heti kun olimme nousseet veneestä ja jatkoa luonnollisesti seurasi. Torstai-iltana tarjolla oli vielä täysikuu, joten enempää emme olisi voineet toivoa.

Keskusteluihin syntyi taukoa vain silloin, kun kumpikin pariskunta vetäytyi yöunille. Puhuttiin vakavia ja hauskoja, kehitettiinpä yksi seniorikansalaisten seuraleikkikin. Mun takavuosina katkennut jalkani on nimittäin alkanut oikkuilla. Nilkkaan muodostuu helposti muhkeankokoinen pallonivel jollen muista kulkea tukisukka jalassa jatkuvasti. Ortopedi ei kuitenkaan löytänyt jalastani mitään vikaa. Suunniteltiin siis, että kukin vuorollaan kuvailisi oireitaan, ja toiset yrittäisivät arvailla, mistä taudista mahtaa olla kysymys (tohtori Googlea ei saa konsultoida).

Jos nauru pidentää ikää, niin IL ja mä riehumme täällä foorumilla teidän riesananne vielä vuonna 2071!

Mutta nyt toivotan hyvää viikonloppua ja siirryn sanomalehtien pariin. Niitä oli pari kappaletta postiluukun alla odottamassa.

PS. Koska tänään on kotimaisen ruoan päivä, pistäydyimme kotimatkalla tilateurastamon puodissa. Hirvimetvurstia, kielileikettä ja saunapalvikinkkua on tarkoitus nauttia hämäläisen ohraleivän (vai onko se kakko? Ehkä peräti rievä?) kanssa tässä illan mittaan.

Ja koska koronaepidemia ei näytä rauhoittuvan, hankimme pälkäneläiseltä huoltoasemalta pari kangasmaskia. Ne nimittäin olivat hilpeimmät tähän mennessä näkemäni. UK:n maskissa marssii Muumipeikko, minulla Nuuskamuikkunen.

Moi mimmit, tässä palaudutaan hiljalleen normielämään hauskojen päivien jälkeen! Ei sitä ruokaa koko aikaa ollut, mä jouduin eilen tekemään ruoanvalmistusruoaksi täytettyjä herkkusieniä, kun Justuksella on niin hitaat toimitusajat!

Tämän mökin on suunnitellut Janne Teräsvirta, joka oli mukana myös Helsingin kirjastotalo Oodin suunnittelussa. Kolme seinää pelkkää lasia. Makuuhuonesiivessä toisaalta pienen pienet ikkunat, kun makkareiden on tarkoitus olla ikään kuin nukkumisaittoja. Saari suljetaan talveksi ja sitten siirrymme minun mökilleni, jossa on kaikki mukavuudet.

Niin, en ollut tullut maininneeksi Tiinuliinulle kai muuta kuin että ottakaa järvimatkalle lämmintä vaatetta. Niinpä nämä tulivat varavirtalähteet ja muut akut mukanaan ja luulivat jo saunarakennusta mökiksi. Ajattelivat, ettei saaressa kai mitään sähköjä ole.

Kuunteleeko teistä kukaan Pispala-radiota? Meillä se usein ilahduttaa ikivanhoilla kappaleillaan, joita Tiinuliinun ja UKn kanssa kuunneltiin. Me Justuksen kanssa jopa intouduttiin humppaamaan ja nyt pohkeet valittaa!

Huomenna keskitytään syystöihin. Hyvää viikonloppua kaikille!