Paljon on tapahtunut foorumilla, kun olin vajaan viikon poissa. En varmasti muista kaikille kommentoida, mutta tässä muutamia mieleen jääneitä:

IL, kivan kuuloiset juhlat teillä - joku teistä jaksaa aina järjestää, ja yhteistyöllä se onnistuukin paremmin. Minulla tulee lokakuun alussa 75 vuotta täyteen, mutta juhlimme varmaan pienesti ihan lähipiirissä. Toivottavasti olisi kaunis ilma, niin voisimme pitää samalla vaikka lasiterassin avajaiset, jos se on silloin valmis. Infrapunalämmitin varmistaisi, ettei tule vilu.

Iker on ollut minunkin huoleni. Näytti olevan ainakin juhlissanne mukana, joten lienee toipunut.

Voin hyvin ymmärtää, miten teiniä harmitti ensipurjehduksen epäonni.

Muori, näytät toipuneen hyvin, kun vain nyt ilmenneestä kivusta pääsisit eroon. Se ei näytä juuri menoasi haittaavan, ja saithan nyt hyvät lääkkeet.

Suupaltti, sinä se näet aina niin mielikuviteuksellisia unia. Tuosta unestasi minullekin tuli mieleen useampikin näkemäni dekkarisarja.

Aina ahkera Kipa, näen sinut usein mielessäni siellä ihanalla mökillänne. Kaikkea hyvää!

Mustikkaposki, onnea leikkaukseen ja pikaista toipumista!

Merelle, joko karanteenisi on loppunut?

En minä silloin kuukausi sitten mihinkään koronatestiin kutsua saanut. Olin kai jotenkin estänyt yhteydenpidon, minkä korjasin myöhemmin. Oireethan johtuivatkin nenäsuihkeen ärsytyksestä nielussa.

Olimme vajaan viikon "työleirillä" Etelä-Pohjanmaalla. Kaksi päivää poimin ja puhdistin punaisia viinimarjoja, joita tuli aivan älyttömiä määriä. Mustia ja vihreitä ei sitten tullutkaan. Pölyttäjähyönteisiä on tänä vuonna ollut hyvin vähän. Mies selitti, että punainen oli itsepölytteinen.

Seuraava urakkani oli vajan ja navetan ylisen siivousta sadan vuoden aikana kertyneestä roinasta. Mies oli hakenut jäteasemalta suursäkkejä, joita täytin erikseen sekajätteellä, muovilla, metallilla ja vielä erikseen kokosin pahveja ja paperia. Ei sitä tiedä, mihin kaupunkilaistyttö joutuu!
Epävarmoissa tapauksissa kysyin mieheltä.

Ja sitten siellä oli vielä tämä 85-vuotias käly! Hän repii hulluna pihaa, pusikoita ja maantien vieriä siistiksi. Käärmekin oli pistänyt taas olkapäähän siellä konttiessa, mutta täti ei ollut moksiskaan. Ruohoa hän ei pysty leikkaamaan, koska kävely on hankalaa (kun ei ole suostunut polvileikkaukseen), eikä hänellä ole lupaa käyttää ajettavaa leikkuria. Mieheltä salaa jouduin hänen pyynnöstään siistimään osan nurmikenttää (mies haluaisi antaa ruohon hieman kasvaa ja vahvistua). Pohjanmaalla on jokin sanonta, että piha on talossa asuvan väen käyntikortti. (Sitten ei olekaan väliä, mitä roinaa muualle kätkeytyy.)

Kälyllä on avaamattomia matkalukkuja, joita hän on tuonut entiseltä työ- ja asuinpaikkakunnaltaan. Saunassa oli lukemattomia muovipusseja jotain hänen vaatteitaan. Toinen käly kysyi, mitä hän aikoo niille tehdä. "En mitään! Ehkä pakkaan ne taas autoon ja vien takaisin kotiin. Saavat jälkipolvet sitten selvittää". Yritin ehdottaa, että hän kävisi ne läpi ja valitsisi sieltä ne, joita hän arvelee pitävänsä. Mutta kun hän ei tiedä, mitä niistä tarvitsee!

Pohjalaiset ovat ylpeitä. Käly selitti, miten jossakin oli tutkimus, että Suomen väestö jakautuu jonkin (Täyssinän?) rauhan rajan mukaan eri alkuperää oleviin ihmisiin. Sanoin, että minä ainakin kuulun sinne itäpuolelle, koska olen tällainen pallinaama, ja hänen sukunsa taas länsisuomalaisiin, koska heillä on hyvin kapeat kasvot. Ei pannut vastaan.

Muisti takkuaa, mutta tämä ylienergisyys, joka kohdistuu ainoastaan pihatöihin, on käsittämätöntä. Hän ei nimittäin nuku öisin. Fyysinen kunto paranee aina kesäisin siellä maalla. Ihme kyllä, että hän on pysynyt terveenä, vaikka syöminen on, aamun kaurapuuroa lukuunottamatta, pääasiasssa herkkuja ja illalla vähän puolipilaantuneita eineksiä, joista minä ainakin olisin saanut ruokamyrkytyksen.

Koko ajan oli ulkona 26 ja sisällä 27 astetta lämpöä. Sisällä on kyllä kaksikin ilmalämpöpumppua, mutta ne ovat lämmittämässä 24 asteessa, sillä käly ei siedä villennyksestä aiheutuvaa vetoa. Arvatkaa, sainko hyvin nukutuksi!

Älkää ymmärtäkö väärin. Kyllä minä häntä rakastan, mutta hänen suorasukaisuutensa ja aina oikeassa olemisensa saa joskus kärsivällisyyteni koetukselle. Nytkin purin alahuulen sisäosan lähes verille.

Toinen käly naapurikunnassa täyttää kohta 90 vuotta. Ostimme hänelle syntymäpäivälahjaksi uuden seniorikännykän, mutta ei hän oppinut sitä käyttämään, joten palattiin vanhaan. Hän asuu kotonaan, mutta kaksi kertaa viikossa käy kodinhoitaja. Järki pelaa vielä muutoin melko hyvin. Apteekkireissulla hän oli kompastunut ovella ritilään ja kaatunut naamalleen. Tällä kertaa ei onneksi tullut luunmurtumia.

Tilaa vuokraviljelee nykyään kylässä asuva nuori agrologi. Mieheni on joskus eri mieltä hänen viljelytavoistaan, ja kokeneena ylempänä ammattilaisena yrittää varovasti neuvoa, mutta nuori tuntuu luottavan itseensä. Mies stressaantuu ja väsyy suunnattomasti kotitilansa ja sisartensa nykyisiin olosuhteisiin. Hän masentuu ja monta päivää menee toipumiseen jokaisen maalla käynnin jälkeen. Ja niitä on tehtävä noin kolmen viikon välein, ettei mitään pahempaa pääse tapahtumaan.

Neljän tunnin matkalla sain auton ilmastoinnista pienen nuhan. Koronaa tämä tuskin on, sillä "rysänperällä" en todellakaan altistunut millekään.
Ihanaa olla kotona! Eilen tulivat aiemmin tilaamani sängyt, ja oli ihanaa nukkua raikkaassa vuoteessa uusissa lakanoissa! Tällainen huonouninen vanha pariskunta ei enää pystynyt nukkumaan samalla patjalla, sillä toisen liikehdintä häiritsi jatkuvasti.

Nyt pitäisi päästä mattokaupoille! En ole koskaan pitänyt olohuoneen matosta ja nyt kyllä hankin uuden! Vanha lammasmatto saa siirtyä kirjasto/TV-huoneeseen, missä se on lämmin jalkojen alla.

Jos korona-aika jatkuu, niin mitähän seuraavaksi!

Ai niin, iskiaksesta vielä. Minuakin se on väliin vaivannut, varsinkin helteellä, kun nukkuu ilman peittoa ja saa vähän vetoa. Jos tunnen pientäkin oireilua, laitan ylleni villaisen lantionlämmittäjän (vaikkei muuta ylläni olisikaan). Auttaa! Niin nytkin, vaikka oli 27 astetta.

Kiitos toivotuksista leikkauksesta toipumiseen.

Nyt on kassi pakattu ja sauvat odottamassa eteisessä aamuista lähtöä varten. Saan kyydin lapsenlapselta kun menee yhdeksäksi kouluun lähelle sairaalaa.

Tänä päivänä olen ollut paljon puhelimessa kun jälkikasvu on kysellyt tarvinko apua leikkauksen jälkeen. Hyvä kun huolehtivat vaikka luulen selviäväni etämiehen avustuksella toipumisajan. Hän ei kyllä voi olla koko ajan minua passaamassa, mutta toimiihan minulla kädet ja toinen jalka leikkauksen jälkeenkin joten mikäs hätä tässä.

Lankesin tänäänkin riippuvuuteeni kun sain siivoukset tehtyä niin lähdin metsään katsomaan onko puolukat kypsyneet. Miten lie sanko tarttunut käteeni lähtiessä ja löysin paikoitellen isoja kypsiä puolukoita. Olihan niitä ihan pakko poimia joten kotiin tulin noin seitsemän litran kanssa.
Pakastimeen ei mahdu joten keitin hilloa.

Hyvää loppuviikkoa, nauttikaa syksyisistä päivistä kukin tavallanne🤗😎😜

Mustikkaposki, toivottavasti leikkaus meni hyvin. Toipumista ja koeta kestää, vaikket rakkaaseen metsään nyt heti pääsekään. Onneksi ehdit jo käydä puolukassakin.
Muori, mahtavaa miten hienosti olet toipunut. Ei sinun vauhtiasi leikkaukset pysäytä!

Minä olen nauttinut elämästä. Olimme Saariselällä ja minä annoin muistojeni hellästi tulla sydämeeni. Ensimmäisen Lapin vaellukseni tein vuonna 1966 elokuussa, vaellus alkoi Kiilopäältä ja suunta oli kohti Sokostia ja Luirojärveä. Rinkka painoi, mutta askel oli kevyt kuin kesäinen pilvenhattara.

Nyt astelin sauvojen kanssa levollisesti ylös Kiilopään rinnettä. Katselin maisemia, pysähdyin vähän väliä syömään mustikoita, kuljin ilman kiirettä, ilman päämäärää, ilman rinkkaa. Silti hengitys vaikeutui, huohotin, pysähdyin ja totesin, että 10 vuorokauden vaelluksen sijaan- nyt 54 vuotta myöhemmin, minulle riitti tunnin parin kävely tutuissa maisemissa. Ja rakas mieheni, joka hidasteli vauhtiaan pysyäkseen rinnallani, lähti mökille päästyämme kapuamaan vielä Kaunispäälle vaikka ikää hänelläkin on jo 76 vuotta. Minä jäin sohvalle makaamaan ja lukemaan hyvää kirjaa.

Kävimme myös Lemmenjoella, josta 50 vuotta aikaisemmin lähdin Jomppasen Jounin ohjaamassa jokiveneessä seitsemän nuoren kanssa kohti Pellisen kämppää. Olin nuorisotyöntekijä ja vietimme nuorten kanssa viikon noissa maisemissa. Vahvin yhteinen kokemuksemme oli ukonilma, joka yllätti meidät kavutessamme mahtavan tunturin Morgan Vibuksen rinnettä ylös kohti huippua. Yritimme suojautua raekuurolta, pidimme toisiamme kädestä, lauloimme virsiä ja iskelmiä, kaikkia tuttuja lauluja ja minä yritin vakuuttaa, ettei tässä mitään pelättävää ole.

Nyt katselin jokea ja veneitä laiturissa. Pidin miestäni kädestä ja kerroin hänelle muistojani. Hän otti minut kainaloonsa ja sanoi: - "Ja nyt me teemme uusia, yhteisiä muistoja".Niinpä. Aikansa kutakin ja oi miten ihania aikoja kaikki.

Elokuun lämpimät, pimenevät illat. Kurkien huuto. Kypsyvät puolukat. Pihlajat marjoja tulvillaan. Minun lempi vuodenaikaani tämä. Kyllä elämä on mukavaa vaikkei enää parin viikon vaelluksia tuntureissa jaksakaan tehdä.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Joku täällä kyseli Ikerin voinnista. Se on nyt saanut aamuin illoin keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä, joka on ottanut kivun jalasta pois. Se menee isoon leikkaukseen perjantaina. Jalasta poistetaan kasvain ja samalla se steriloidaan. Lääkärin mukaan näin estetään ainakin kivessyövän kehittyminen. Hieman jännittää, kun Ikerillä on ollut vakavia vaikeuksia narkoosin kanssa aikaisemmin.

Raaputtelin tänään mökkini terassin hirsisestä kaiteesta jotain jäkälännäköistä pois ja samalla huomasin, että kaide on lahoamassa. Soitin saman tien kaverille, joka rakensi v. 2005 talousrakennuksen mökille. Hän lupasi käydä viikonloppuna tarkistamassa tilanteen ja miettivänsä uuden terassin tekotapaa. Mökki on ikuinen projekti, aina on jotain korjattavaa.

Terveisiä täältä sairaalasta.

Leikkaus sujui suunnitellusti, mutta vietin yön sairaalassa varmuuden vuoksi.
Nyt odottelen kotiutusohjeita ja lääkärin tarkastusta. Etämies tulee hoitsuksi kotiin, ei kyllä tiennyt mihin rääkkiin joutuu, hehe.
Minulla on valkoiset helmet kahden varpaan päässä ja korokekenkä ( ei korkokenkä) suojaamassa piikkejä helmineen. Korkokenkien aika on kohdaltani ohi. Kipuihin joudun syömään vahvoja lääkkeitä ja napapiikkien pistäminen jatkuu vieläkin, vaikka luulin pääseväni niistä leikkauksen jälkeen.

Hoitohenkilökunta on tosi ystävällistä, joten mikäs täällä on ollessa.

Hienoa Mustikkaposki, että nyt leikkaus on ohi ja voit keskittyä toipumiseen. Anna etämiehen passata!

Hienoa kun Mustikkaposken leikkaus on mennyt noin hyvin! Nyt vain rauhaisaa toipumista, annat etämiehen hemmotella oikein olan takaa

Ja Muorin toipuminenhan näyttää edistyvän kerrassaan ennätysvauhtia.

Muiden kuulumisia en nyt ehdi kommentoida; mulla on tänään ja huomenna pystyssä kokonainen kotileipomo plus jollei nyt aivan suurkeittiö niin ainakin keskikokoinen. Teekkarineito viettää lauantaina myöhästyneitä lakkiaisiaan, ja samaan perheeseen on osunut myös sunnuntaina konfirmoitava poika.

Koska isoäidit pelastavat maailman (ja tyttärellä on tiiviitä työpäiviä), mun toimestani valmistuu kyseisiin juhliin neljä juustokakkua, yksi suuri suklaakakku, iso laatikollinen nimikoituja pikkuleipiä sekä saaristolaisleipää ja kirjolohirullia, joista vävy erityisesti tykkää (jäi viime jouluna ilman, kun olivat kolme viikkoa Australiassa).

On tässä vielä iltapäivällä yksi Teamsilla pidettävä etäkokous, ja huomisaamuna samalla sovelluksella hoituva webinaari.

Soon moro, kuten kai tamperelaiset asian ilmaisevat. Juhlista tuonnempana.

Viikonloppuja!

Mustikkaposkelle toipumista.

Mites Kipan tyrnit? Joko saa satoa?

Olen leikellet meidän liian runsassatoisia tyrnipuita lyhyemmiksi. Yksi kaadetaan kokonaan. Ei tarvita niin paljoa marjoja, enkä viitsi puuhunkaan jättää. En halua opettaa lintuja niitä syömään.

On kerätty jo ehkä parikymmentä litraa ja vielä on kerättävää. Koitan hoitaa tänään?

Miniä lähtee tänään Jemeniin avustustyöntekijäksi koronasairaalaan. On siis sprn kenttäsairaala minkä kokoavat sinne. Kouluttavat paikalliset.

Eilen oltiin pojan synttäreillä. Poitsu pyysi että jäisimme yöksi. Sanoin että ei jäädä, saatte seurustella äidin kanssa ihan keskenänne vielä.
poitsupas oli sitä mieltä, että saatte tekin seurustella sen kanssa, mutta ette sillain?
Kysyin mitä tarkoittaa? No vaari ei saa ruveta flirttaileen
Oli meillä hymyssä pitelemistä, varsinkin vaarilla

Poika vie miniän iltap kentälle ja vaari lähti ajeleen poitsun luo ja heittää myöhemmin poitsun harkkoihin.

Huonosti nukuttuja öitä. Ulkoilma piristää. Kunhan kaste vähän hellittää, niin ulkopuuhiin.
Luumutkin alkaa kypsymään.

Koskahan kotiin muutetaan?

Aurinkoista päivää kaikille.

Tervehdys

Kiitokset kaikille kirjoituksistanne. En varmaan muista kaikkia nyt yksilöidä.

Mustikkaposki, ihanaa, että leikkaus on ohi ja meni hyvin. Tiedän, että ottaa koville olla toisen passattavana, mutta aikansa kutakin. Koita nyt yrittää nauttia tekemättömyyden ilosta

IL toivottavasti Ikerin leikkaus menee hyvin

Muori onneksi ei teinillä ollut koronaa. Yritä sinäkin vielä pitää malttia. Isäni aloitti tosiaan tällä viikolla taas vesijuoksun. Eilisessä paikallislehdessä oli juttukin hänestä uimahallin luona. Oli aikanaan monena vuonna eniten kilometrejä uinut kuntouimari siellä Hyvin jo pärjäilee. Poikamme on siellä osan viikosta vielä auttamassa. Ajaa mm. nurmikon ja käy metsässä hakemassa kanttarelleja.

Karmale meidän tyrnit eivät ole vielä kypsiä. Niitä näyttää tulevan tänä vuonna vähemmän kuin viime vuonna. Rakas siippanikin tykkää niistä, vaikka ei esim. syö puolukkasurvosta muuten kuin muutaman ruuan kanssa. Minähän syön sitä muiden marjojen lisänä puuron kanssa. Nyt ovat loppu ja varmaan ensi viikosta mennään katsomaan oisko jo kypsyneet. Oli alunperin tarkoitus mennä jo tänään, mutta minulla vähän maha taas reistailee ja vasen kankku on niin kipeä, ettei pystyisi marjastamaan. Varmaan huoli mielessä miniän matkasta. Upeaa työtä tekee.

Tiinuliinu kyllä teillä varsinainen leipomo on. Kuulostat todella huipputehokkaalta. Onnittelut isoäidille molempien lastenlasten puolesta. On näillä viime kevään abeilla ollut rankka kevät ja nyt vielä monet ovat jännittäneet, onnistuvatko juhlat lainkaan, kun korona on taas levinnyt.

JJ teidän Lapin reissusta oli ihana lukea. Voin vain kuvitella, kuinka nautit, vaikka tahti olisi vähän hitaanpaakin.

Pikseli aikamoiselta työleiriltä tuo Pohjanmaan reissu kuulostaa. Ei varmasti ole henkisestikään ihan keveimmästä päästä Hyvässä kunnossa tunnut olevan, kun noin jaksat rehkiä.

Puuromustikoita olemme ihan tästä vierestä hakeneet ja mustaherukkapensaasta olen vielä puuron joukkoon jotain käynyt keräilemässä. Sateita ei ole täällä päin ollut tarpeeksi ajatellen tulevia rouskuja....

Kävimme tiistaina kaupoilla ja minä lankesin ostamaan lakupussin. Olen suorastaan himoinnut lakua jo useamman vuoden, mutta onnistunut olemaan ostamatta sitä. Nyt ostin ihan reilun kokoisen pussin ja söin niitä tv:n äärellä tiistai- ja keskiviikkoiltana, kun siippani oli jo mennyt nukkumaan. Nyt luulen, että sain vatsani tosi kipeäksi siitä. Eli enpä enää sorru lakuostoksille.... Viime yö meni suurin piirtein valvoessa Osittain johtuu ehkä siitäkin, että kahtena iltana peräkkäin söimme pannussa käristettyä ruokaa....

Verkot olivat vedessä useamman päivän niin, että ei tullut mitään. Tänään tuli onneksi yksi siika. Mäti pitäisi vielä siivota ja siika laittaa graavisuolaan. Siippani on saanut virvelillä hyvin kalaa. Eilen tuli 5 kiloinen hauki . Siitä vein fileepaloja parille naapurille. Äsken oli taas kalassa ja soitti saaneensa noin kolmikiloisen hauen. Vei sen sitten yhdelle toiselle naapurille suoraan veneellä. Pakkasetkin on niin täynnä, että ei ainakaan hauella kannata täyttää...

Tytär ja vävy ovat näillä näkymin tulossa tänään tänne hauvavauvan kanssa. Tuovat nyt "omat eväät", kun ovat jollain erikoisruokavaliolla. Paistettu lohi sopii siihen, joten otan tänään lohifileen pakkasesta huomista varten. Taitavat tulla sen verran myöhään, ettemme enää tarkene sitten syömään yhdessä kesäkeittiössä. Tytär on huolissaan, että ei vaan tuo meille koronaa, kun sitä on nuorten keskuudessa niin paljon. Tytär tekee kyllä etätöitä ja harvakseltaan käy konttorilla. Suurimman osan asiakastapaamisistakin onnistuu hoitamaan etänä. Vävykin tekee nyt pääosin etänä töitä. Teki kyllä nelisen viikkoa toimistolta käsin hommia, kun vaihtoi uuteen työhön. Eivät ole viime aikoina paljoakaan pitäneet lähikontakia ystäviinsäkään.

Pojallamme oli suunnitteilla huomiseksi vierailu yksissä juhlissa. Se peruuntui. Juhlien emäntä oli saanut eilen tietää altistuneensa viime viikonloppuna koronalle. Pienestä se on kiinni. Vaikka olen muuten positiivinen ja uskon ihmisistä aina hyvää, niin sairauksien suhteen olen aika pessimistinen. Tuntuu välillä, että olen sillä saralla vetänyt lyhyen tikun, vaikka yritän pitää huolta terveydestäni. Juuri vähän aikaa sitten luin tutkimuksesta, jonka mukaan happosalpaajalääkityksellä olevilla henkilöillä (jos saavat tartunnan) on jopa 80 % suurempi riski saada vakava tautimuoto tai kuolla siihen.... Eristyksissä olen ollut niin paljon kuin olen pystynyt. Harmittaa välillä kovastikin, kun ei näe lapsiaan, vanhempiaan ja ystäviään niin usein kuin haluaisi ja nyt vielä, kun talvi tekee tuloaan, niin eipä sitä paljon pakkasessa viitsi syödä.... Ottaa koville varmasti siipallanikin. Ei varmasti karttaisi kaikkea niin kuin nyt, jos en olisi "vahtimassa". Tuo vaan on sellainen tauti, että sen torjuntaan olisi molempien sitouduttava, kun on todennäköistä, että sen sitten molemmat saa, jos toinen saisi jostain tartunnan. Hyvä, että ensi viikolla on tulossa se koronavilkku.

Suomen tilanne kaiken kaikkiaan on onneksi Euroopan parhaimmistoa. Tässä tilanteessa se on mielestäni ihme, kun ajattelee, mitä sählinkiä tuo touhu lentokentällä (varsinkin Hki-Vantaa) on taas ollut. Hallitus lupasi keväällä ottaa oppia virheistään, mutta vieläkin moni asia on neuvottelutasolla. Mielestäni olisi pitänyt olla selvät sävelet sovittuna ennen kuin rajat aukaistiin. Ei tarvitse olla tutkija eikä lääkäri, kun osasi odottaa jo muiden maiden perusteella, miten luvut lähtevät kasvamaan rajojen auettua. Turulle paljon pisteitä siitä, että aloitti rivakat toimenpiteet. Toivon kovasti, että rajoilla asia saataisiin järjestykseen ja sitä kautta tulevat tartunnat minimoitua. Yksikin rajojen läpi tullut tartunta on liikaa ja voi sitten levitä täällä "kotoperäisenä" vaikka kuinka ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä. Eilisessä Hesarissa oli kuva lentokentältä. Tauluissa, joissa luki karanteenista, oli käytetty sekä englannin- että ruotsin kielellä sanaa vapaaehtoinen karanteeni Suomennettu omaehtoinenkin tuntuu paremmalta, vaikka mielestäni sen pitäisi olla pakollinen. Vanhentunutta ja ihan väärää karanteeniohjetta oli jaettu maahan saapujille vielä viime viikon torstaina (tänään kyllä kerrottiin, että vielä viikonloppunakin) sen vuoksi, että samaan uusittuun ohjeeseen saataisiin vahva suositus maskin käytöstä. Olen ehdottomasti tämän vahvan maskisuosituksen kannalla, mutta mielestäni olisi todella tarpeellista, että maahamme tulijoille korostettaisiin vahvaa suositusta karanteeniin. Sori, että taas alkoi "paasaaminen". Harmittaa, kun tuntee itsensä niin voimattomaksi......

Nyt unohdan koronan ja alan lounaspuuron tekoon. Hetken pilvessä ollut aurinko taas ilahduttaa läsnäolollaan. Aamusta järvi näyttää lähes aavemaiselta, kun siitä nousee sellainen höyry viileän yön jälkeen. Eilen illalla järvi oli taas aivan peilityyni. Pitänee tarkistaa, onko metsäpalovaroitus tänään enää voimassa. Jospa istuisimme illalla rantakallion suojissa nuotiota ja järveä ihastellen ja toisetemme seurasta nauttien.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille.

Tervehdys ihanaisen Ihanat ystävät

Kiitos mukavista kirjoituksista ja myötäelämisestä jalkavaivassa.
Viime yö meni jo paremmilla unilla vaikka lääkkeitä vähän vähensinkin.

Tämä päivä toi iloisen yllätyksen kun ensimmäinen lapsenlapsi meni kihloihin.
Juhlia eivät aio kuitenkaan heti järjestää kun molempien suvussa on kaikenlaista menoa ja meininkiä lähiviikkoina.

Morsian opiskelee vielä ja sulhanen sai opinnot päätökseen alkuvuonna.

Hyvä kun tuli lapset tehtyä nuorena, niin ehtii suht koht tolkuissaan olla mukana lastenlasten elämässä. Kaikki neljä ovat fiksuja nuoria ja kukin taitavia omalla osaamisalueellaan. Nuorin kohta 10 täyttävä lupasi tulla selvittämään puhelinongelmaani.

Olen nyt itsekkäästi kirjoitellut vain omia juttujani, mutta myötäelän kuitenkin kanssanne lukiessani palstaa.

Hyvää viikonloppua 👋