Juu kantarellista eteenpäin.
Olen murrealueella, jossa vielä äännetään taatusti yhdellä ällällä eikä kukaan vahingossakaan sano "enään", vaan enää. Emme edes tajua, mitä se n siellä lopussa tekisi.
Mutta kantarelli on kyllä kirjoitettu ja sanottu aina kahdella t llä.
Itse asiassa olen kirjoittanut appelssiininkin kahdella ässällä väärin.

Voihan hylky Meitin poitsu kaatunut taas pyörällä koulumatkalla. Rupes oikein ahistaan kun kuulun, huoh!
Vasen ranne nyt kipsissä.

Taisin olla vähän tiukka puhelimessa ja jotain koheltamisesta sanoin. Poitsu sitten itku kurkussa sanoi ettei oo koheltanu.
Tuohan on melkein kuin oma poika, niin paljon meidän kanssa ollut, joten ei tule niin kaunisteltua

En nyt kuitenkaan olis halunnut pahoittaa hänen mieltää, mutta en voinut itselleni mitään. Muutenkin tämä korona aika ja se äitikin siellä kaukomailla monta kuukautta.

Kipsi neljä viikkoa ja urheilukielto kahdeksan viikkoa. Urheilevalle poitsulle kova paikka.

Piti vähän kalligrafiaa harrastaa tässä iltasella, mutta jämähdin kyllä ihan täydellisesti.

maanantaina, 7. syyskuuta 2020 klo 20:32 Koshkoi kirjoitti::
Juu kantarellista eteenpäin.
Olen murrealueella, jossa vielä äännetään taatusti yhdellä ällällä eikä kukaan vahingossakaan sano "enään", vaan enää. Emme edes tajua, mitä se n siellä lopussa tekisi.

Itse asiassa, Koshkoi, "enää" on oikein. Ei siihen kuulu ännää perään! Sitten on näitä kielipoliisin kauhistuksia "ompa" ja "kumpa" Silloin kun sanan päätteenä on -pa tai -pä, ännä muuttuu äännettäessä ämmäksi, mutta kirjoituksessa on ännä eli kunpa ja onpa. Jostain syystä rakastan suomen kielen kielioppia ja ainakin pyrin itse oikeisiin muotoihin, mutta on aika raskasta olla kielipoliisi. Enkä minä edes ole sitä pahimmasta päästä! Väärin kirjoitetut yhdyssanat kyllä ottavat sydämestä (johon mahtuu vain yksi ämmä ) ja olen yhä sitä mieltä, että oikea muoto on "alkaa tehdä", vaikka "alkaa tekemään" onkin nykyään hyväksytty. Olen kuitenkin elänyt aikaan, jolloin siitä sai 9 virhepistettä ainekirjoituksessa, joten se on väärin

No, se siitä kieliopista. Hyvää yötä, ystävät

Juu, tarkoitinkin, että meidän murrealueella ei ymmärretä sitä ohjetta, että älä laita n enää - sanan loppuun. Kun kellekään ei edes tule asia mieleenkään. Kuka sinne n-kirjainta kaipaa?
En ole koskaan ymmärtänyt sitä ohjetta. Ihan sama kuin jos sanoisi, että älä laita s-kirjainta sanan koulu loppuun. Juu, en.
Olen kotoisin lyhyiden sanojen Länsi - Suomesta.
-Haluutko pullaa?
-E

Menna, mä olen niiin samaa mieltä sun kanssa oikeinkirjoitusasioista! Kielipoliisiksi tunnustaudun minäkin ja ihmettelen joskus, mitä nuoret nykyään oppivat koulussa, kun jopa helpot yhdyssanat tuntuvat olevan hakusessa. Mnähän puhun ihan miten sattuu, mutta tarvittaessa sujuu kyllä hyvä yleiskielikin. Kotkalaisen tavan mukaan monista sanoista jää pari loppukirjainta pois "mennää sinne, tuutsä mukaa jne.

Koulusta muuten, eilen ihmeteltiin tyttären kanssa, mikä tarkoitus on takana seuraavassa: Juniorilla on tulossa kokeet Suomen kasveista. Etukäteen piti kertoa, mikä on tavoitteena, jos osaa 40:stä 20, saa 8, 30:stä tulee ysi ja jos osaa kaikki, saa kympin. Poika oli ensin sitä mieltä, että tähtää kahdeksikkoon ja sitten keskusteltiin vanhempien kanssa tavoitteista. Nyt poika on tulostanut kaikkien kuvat, leikannut korteiksi ja kirjoittanut niiden nimet kuvien taakse, tähtää kymppiin.

Minua jäi mietityttämään, mikä on tällaisen tarkoitus? Opetetaanko joitakin oppilaita tyytymään ilman muuta kasiin?

Eilen pääsimme sujahtamaan sateiden välissä saaresta mantereelle ja kun viimeinenkin nyyssäkkä oli autossa, taivas aukeni. Mikä säkä! Kohta lähdemme minun mökiltäni hakemaan autoni talvirenkaat, huomenna sitten luovun siitä. Viikolla ohjelmassa kampaajaa, saan uudet silmälasit, on leivottava Heviteinin rippijuhliin ja tytär nakitti taas pääfloristin hommat minulle. Tämä syksy on täynnä iloisia juhlia, kun yksistä toipuu, järjestellään jo seuraavia!

Painoasioista sen verran, että kaikkien omenatorttujen, mascarponevaahtojen ja rapukekkereiden jälkeen olin äsken melko ällistynyt, kun painoa oli pudonnut lähes kilo! Luulen, että kiitos on siinä, kun syön kolmen neljän tunnin välein jotain, keho uskaltaa luovuttaa läskejä, kun on oppinut, että kyllä se kohta taas syö jotain. Olisko uskottavaa?

Koshkoi, sori ymmärsin ännäsi väärin

Merelle, usein kuulee vielä sanaan puheessa kaksi ällää tai siis ehkä minä kuulen sen sitten kahtena Joskus olen naamakirjassa nähnyt sen kirjoitettunakin kahdella, mutta yleensä sellainen henkilö kirjoittaa muutenkin miten sattuu ja vielä ilman välimerkkejä

IL, ehkä tuo arvosanojen etukäteen ilmoittaminen on vähän sama kuin se, että poliisi kertoo etukäteen, missä se kulloinkin valvoo nopeuksia Toisin sanoen oppilaille annetaan mahdollisuus itse vaikuttaa arvosanoihinsa. Ajattelen sen niin, että jotkut stressaavat kokeisiin valtavasti, pänttäävät koko yön ja vielä kaiken liikenevän ajan ennen koetta, jolloin aivot käyvät ylikierroksilla ja koe meneekin penkin alle. Oppilaalla on todennäköisesti kaikki tarvittava tieto jo pänttäämättäkin, joten jos hän pystyy stressittä varmistamaan kasin, niin oletettavasti hän saa vähintään ysin.

Tämä nyt on tällaista keittiöpsykologiaa, mutta muistan miten veljeni onnistui saamaan melko hyvät arvosanat tekemättä yhtään mitään! Hän ei kuulemma juurikaan osallistunut aktiivisesti tunneilla, mutta veti kuitenkin vähintään tyydyttäviä kokeissa, mikä tavallaan turhautti opettajia. Abina hän ei lukenut yhtään ja äitikin jo ihmetteli, jotta eikö sinun pitäisi vähän lukeakin. Tentit menivät kuitenkin läpi ensiyrittämillä ja hän kirjoitti yleisarvosanan C tekemättä yhtään mitään. Mitähän hän olisikaan saanut, jos olisi vähän yrittänyt? Hän kävi pari vuotta saksalaista leikkikoulua sekä silloisen kansakoulun ja neljä vuotta oppikoulua Helsingin saksalaisessa koulussa ennen kuin siirtyi samaan koulun minun kanssani. Tietenkin koulun tiedoista tuo kävi ilmi, mutta saksan opettaja ei sitä tiennyt ja hän se vasta turhautunut olikin veljeni "opiskelumetodeista". Hän sitten kirjoitti saksasta ällän ja kertoi vasta koulun päättäjäisissä opettajalle tuon koulunkäyntihistoriansa. Opettaja ei ollut siihen sanonut mitään, vaan poistunut paikalta!

Muistan omalta kouluajaltani tuon kasvienkeräilyvaiheen. Meidän piti kahtena kesänä kerätä yhteensä 50 kasvia ja opetella nimet, suvut yms. sekä suomeksi että latinaksi ja tietenkin kasvupaikat sun muut tiedot. Se oli sellaista ulkoaopettelua enkä tänä päivänä muista kuin muutaman yleisimmän kasvin tieteelliset nimet ja nekin vain, jos minulle annetaan muutama vaihtoehto. Vaan missäpä minä niitä olisin tarvinnut!

Yllättävää kyllä en tänä aamuna tuntenut itseäni enää ollenkaan puolikuolleeksi! Hieman on tuntemusta käsivarsissa vipunostojen jäljiltä, mutta eivät ne kuitenkaan kipeät ole. Tai aamuna ja aamuna! Heräsin vartin yli kymmenen, mutta erinomaisen levänneenä Eilen piti nousta jo klo 8, kun jumppa alkoi klo 11. Viikonloppuna taisi kello olla kumpanakin aamuna liki 10 herätessäni. Ja siis nukkumaan käyn yleensä aina n. klo 01.00! Enpä voi ainakaan huonouniseksi itseäni sanoa

Kovin on harmaata ulkona, muttei kuitenkaan sada - ainakaan vielä! Eilen oli illan suussa vajaa 10 minuuttia kestävä sadekuuro ja vettä tuli 7 milliä.

Olen useampana päivänä kuunnellut ulkoa kuuluvaa kummallista ääntä enkä ole keksinyt mitä se on. Sitä on kuulunut ihan koko päivän enemmän tai vähemmän ja välillä se on kuulostanut kuin kaukaiselta ukkosen kumulta. No, eilen se sitten selvisi, kun ajoimme kotiin Linnainmaan kautta. Meidän tontista n. 200 - 300 metrin päähän on alettu rakentaa uutta Lidl'in myymälää! Olemme kyllä olleet tietoisia suunnitelmasta, mutta se oli päässyt unohtumaan, kun hankkeesta oli tehty useita valituksia ja niiden selvittämiseen on mennyt liki pari vuotta. Olemme erittäin tyytyväisiä, sillä vaikka käymme melko harvoin Lidl'ssä, niin siellä on muutamia tuotteita, erityisesti Delux-merkkisiä, joista pidämme. Ja onhan siellä joskus oikein hyviäkin tarjouksia, kuten viime viikolla 4 pakettia Kulta-Katriinaa 10 eurolla, juuri kun meiltä alkoi kahvi olla loppu! Myymälän valmistuttua voimme käydä siellä tuosta vain jalkaisin

IL, tuo 3 - 4 tunnin välein syöminen on käsittääkseni todettu erittäin hyväksi tavaksi hallita painoa. Käsittääkseni se on nimenomaan sinulle tärkeää veren sokeritasojen takia, joten osaat myös valita oikein sen mitä syöt. Olen joskus itsekin lisännyt syöntikertoja lähinnä niin, että olen tehnyt puuroa lounasaikaan. Tosin myöhäinen heräämiseni tekee sen, että aamupalani on melkein lounas Niinpä teen yleensä itselleni pienen iltapalan n. klo 22, niin se ehtii sopivasti laskea ennen kuin käyn nukkumaan klo 1.

Nauttikaa elämästänne

Oho,
onpas täällä hiljaista!

No en minäkään meinaa mellastaa kovin kummallisesti. Kunpahan viikonloppuja toivottelen. Ja totean, että ihmiseen (ainakin meikäläiseen) näyttää olevan jotenkin sisäänrakennettuna matkustusvietti.

Kun selvisi, että tänä syksynä ei päästä itään (Budapestiin, lokakuu) eikä etelään (Costa del Sol, marraskuu) ja menojalka vipatti silti, alettiin tutkia pohjoisen suuntaa eli Rovaniemeä, ehkä jopa Ivaloa.

Ilmeni, että auton kuljetus junassa on kohtuuttoman kallista eikä Rovaniemen lento-hotellipaketteja ollut tarjolla toivomanamme ajankohtana syys-lokakuun vaihteessa. Seuraavat viikko parihan meiltä menee rattoisasti veneen talvitelakoinnin etu- ja jälkiselvittelyissä ja loppukuusta on luvassa muutama muu happening.

Koska korona on tehnyt kaikesta toiminnasta joustavaa eli pakko mennä päivä vain ja viikko kerrallansa, käännettiin katse jälleen etelään.

Päädyttiin varaamaan minilomanen Utön saaresta, joka taitaa olla Suomen eteläisin asuttu saari. Totta puhuen asukkaita siellä ei ole kovin paljoa, mutta onpa saaressa sentään toimiva hotelli, jossa aiomme nukkua peräti kolme yötä (talvikaudella yhteysalus ei kulje kaikkina päivinä). Olenkin aina halunnut nähdä saariston syksyn!

Tänään tosin ilmeni, että hallitus on helpottanut matkustusrajoituksia, mutta kyllä me silti vielä kotimaassa pysytään. Itse asiassa koko kotimaanmatkailun idea pälkähti päähän viikko sitten Pälkäneen tienoilla, kun ajelimme sydäntälämmittävän kauniin sydänhämäläisen maiseman halki IL:n ja Justuksen luota.

Muuten ei erityistä. Ei edes erityisen hyviä sienisaaliita (paitsi siellä Justuksen mökillä). Mutta kaikesta huolimatta syksy on kivaa aikaa!

Hyvää syksynjatkoa! (Mutta mihin se kesä livahti? Vastahan tässä vietettiin vappua )

Poitsu ja poika yökylässä. Poimittiin poitsun mummille ämpärillinen luumuja ja poika vie itselleen puol ämpäriä. Luumuja olis kyllä ollut vielä, mutta ei jaksettu poimia.

Poitsun on sormissa tunnottomuutta. Maanantaina onneks näyttöpäivä muutenkin. Mummoo niin surettaa!
Kiltti poika

Armaskatras oli jo nukkumassa kun keittelin vielä luumuhilloa.

Hyviä vointeja kaikille.

Aamu alkoi suruviestillä, isäni (joka kuoli jo 46-vuotiaana) viimeinen vaimo (minua kuusi vuotta vanhempi) kuoli tänä aamuna. Oli kaatunut eilen, lyönyt päänsä eikä siitä enää herännyt. Tavallaan armeliasta, kun hänellä oli sekä keuhko- että aivosyöpä. Siitä on hyvä mieli, että kävimme Justuksen kanssa häntä tervehtimässä juuri ennen koronaa.

Eilen vietettiin heviteinin rippijuhlia. Leirillä mukana ollut pastori piti saarnan, joka oli nuorille suunnattu, välillä nuoret itse lauloivat leirillä sanoittamansa laulun ja jotkut heistä lukivat runoja. Liikuttavan kodikas tilaisuus. Heviteinin kotona niin isä kuin isoisä sekä kaikki kummit pitivät vuorollaan niin hauskoja kuin syvällisiäkin puheita. Tyttäreni oli palkannut kuopuksensa leikittämään lapsia ja tulevana bisnesmiehenä juniori kävi palkkaneuvottelut uusiksi kesken lasten piiloleikin. Oli kuulemma niin rankka homma, kun nelivuotias roikkui punteissa.

En mä jaksakaan muuta kirjoittaa, kun tuo suruviesti jyskyttää päässä. Täytyy mietiskellä sitä.

Osanotot IL