Minä menin aikanani markkinointilinjalle kun siellä oli kivempaa porukkaa . Tulevan ammatin kanssa sillä ei kyllä ollut mitään tekemistä.

Itäinen tervehdys myräkän keskeltä.
Ehdin jo luulla että myrsky kiertää meidät, mutta kolmen (klo 15) maissa tuuli yltyi hetkessä. Sähköt olivat poissa jonkin aikaa ja radiosta kuulin että osa kunnasta on edelleen ilman sähköä.

Kipa kyseli puolukkasadosta meilläpäin. Elokuussa oli tosi paljon isoa vielä vähän raakaa puolukkaa. Nyt en ole päässyt käymään metsässä, mutta uskon sieltä löytyvän vieläkin poimittavaa. Olen vihjaillut etämiehelle poimimisesta, toistaiseksi laihoin tuloksin.

Nyt hän palasi lauluharjoituksista joten täytyy käydä laittamaan ruokaa pöytään.

Meillä satanut koko päivän ja tuullut iltapäivästä. Sähköt hetken katki mutta palautuivat nopeasti.

Aika moista haipakkaa ollut. Kauheasti neuvotteluja sun muuta. Ensi viikolla asuinkunnan iso tarkastus. Tutkivat kaikki paikat, paperit ja haastattelevat sijoittamansa lapset ja kyselevät meidän aikuisten syvemmätkin tunnot. Aiheuttaa aina pientä stressiä.

Isäni kuntoutus lonkkamurtumasta edistyy hitaasti ja varmasti. Eilen olin siskon kanssa sairaalassa katsomassa häntä.
Sitä ennen käytiin isän kotona laittamassa keittiökamat paikoilleen remontin valmistuttua.
Täytyy koko asunto siivota ennen hänen kotiutumista. Kohtuu siisti mitä nyt tavaraa ja pölyä.
Ei normisti tarvitse hänen siivoukseen puuttua mutta tuo lonkkamurtuma nyt hidastaa häntä.

Mukavaa myrskyistä iltaa.

Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä oli tosi kiva lukea. Skippaan nyt kommentit tällä kertaa.

Siippani on paikallisesta puskaradiosta katsellut puolestani puolukan hintoja. Menneellä viikolla teimme survosta keräämistämme puolukoista ja kyllä ne kutistuvat vähiin, kun ne survoo. Tarvitsen vielä paaaljon lisää puolukoita, että saisin nauttia niistä puuron kera viitenä päivänä viikossa.

Keskiviikkona teimme pihahommia ennen myrskyn tuloa. Tyrnitkin kerättiin talteen. Ei niistä paljoa tullut, mutta puurolautanen on kivan näköinen, kun siinä on mustikkaa, mustaa viinimarjaa, mansikkaa (ostettua), puolukkasurvosta ja tyrnimarjaa Kanttarelleista tein menneellä viikolla yhtenä päivänä kastiketta ja yhtenä päivänä keittoa Meinaa viedä kielen mennessään. Torstaina myrskyä ja mahdollisia sähkökatkoksia odotellessa teimme ison satsin kaalipataa. Teen sen yleensä terassin "huoltosiivessä", että ei haise sisällä Sain sen valmiiksi hyvissä ajoin.

Ajattelin, että jos sitten illallisaikaan on sähkökatkos, niin sitä voi lämmittää uunivuuassa kesäkeittiön grillissä. Muutamia sähkökatkoksia oli, mutta ei onneksi kovin pitkäkestoisia. Tontistamme suurin osa oli aika suojassa, kun tuuli tuli pohjoisesta. Meillä isot kalliot ovat siten suojana. Teimme alkuillasta pienen kävelylenkinkin postilaatikolle. Sinä aikana oli tiellä "kaatunut" yksi mänty, niin että nojasi sähköjohtoihin. Ne on onneksi päällystetty, niin ei aiheuttanut katkosta. Olemme kyllä tehneet netin kautta ilmoituksen sähköyhtiöön.

Kalaa emme saaneet, vaikka verkot olivat kahtena päivänä järvessä. Tänään olisi tarkoitus laskea ne taas.

Torstaina päivällä ennen myräkän tuloa puhuin äidin lääkärin kanssa. Äidillä oli ollut lievä sydäninfarkti, kuten olin jo edellisenä päivänä ounastellut äidin ja hoitajan puheista päätellen. Lääkäri oli torstaina sitten puhunut asiasta äidin kanssa ja äiti oli sanonut, että jos paha tilanne tulisi eteen, niin häntä ei saisi elvyttää. Alkoi itkettää, kun lääkäri tämän sanoi Tottakai äidin tahtoa on kuunneltava. Samana päivänä puhuin äidin kanssa puhelimessa isäni olessa siellä ja äiti sanoi saman asian minulle. Toivon tietty kovasti, että hän parantuisi ja pääsisi vielä kotiin ja saisi vähän aikaa elää ilman suuren napatyrän tuottamia vaivoja ja kipuja. Kaikkihan on Korkeimman käsissä.

Eilen oli kauppapäivä. Pikseli mehän emme kevään jälkeen ole käyneet juurikaan muissa kuin ruokakaupassa ja ulkopuutarhamyymälöissä ja paikallisessa apteekissa, jossa toiminta on onnistunut niin, että tuovat etukäteen tilaamani lääkkeet ulos. Tuo ti 8.9. oli poikkeus - päivän valinta oli kyllä harvinaisen huono - mikä selvisi vasta jälkikäteen. Varovainen olen aina, minullahan on joka kerta maski naamalla kaupassa ollessani, sen lisäksi hanskat kädessä ja autoon tullessani heti käsidesiä pumppupullosta. Pitää sanoa, että eilen maskeja näkyi yllättävän paljon Graanin kauppakeskuksessa. Siippani piipahti myös sekä Motonetissa että K-raudassa etsimässä johtoa ja kiinnitysjuttuja viime lauantaina tänne tullessa matkalta ostamaamme kahden levyn kaasulieteen. Se nyt varoiksi sähkökatkosten varalle. Sopivaa ei kuitenkaan löytynyt, joten varmaan joutuu tilaamaan netin kautta.

Tässä on koko ajan sellainen tunne, että on ikään kuin lähtökuopissa, jos sairaalasta tulisi soitto äidin tilan huononemisesta. Loppuviikosta viimeistään menemme taas katsomaan häntä.

Kurjaa seurata Suomen koronalukujen kasvua Saa nähdä, miten tämän päivän matkustusrajojen muutokset vaikuttavat niihin. Noususuuntahan on jo ilman rajoitusten höllentämistäkin ollut useamman viikon.

On tämä ollut erikoinen vuosi maaliskuusta lähtien. Minä, joka olen todella sosiaalinen, olen ollut lähes kokonaan "vain" siippani seurassa. Muutamia mökkinaapureita olemme tavanneet ulkotiloissa ja lastenkin käynnit täällä ovat olleet rajoitettuja. Vain kerran (kun siippani oli Hossassa kalareissulla) oli kaksi ystävääni täällä. Kaikki asuimme eri mökeissä. Yhteiset ruokailut hoituivat kesäkeittiössä. Niin ja kummityttö kävi uuden sulhasehdokkaan kanssa täällä yhden yön verran. Normaalisti meillä on "vieraita" (tyhmä suomalainen sana ) eli ystäviä ja sukulaisia täällä vaikka kuinka paljon.
Itsekin käymme normi oloissa ainakin muutamilla ystäviemme mökeillä joka kesä.

Onneksi on sentään puhelimet Naamakirjassa olen käynyt laiskanlaisesti. Mietin jossain vaiheessa, että olin nähnyt IL n ja Tiinuliinun rapukekkerikuvia naamakirjassa, mutta sitten hiffasin, että IL lähetti ne minulle whatsappiviestillä.

Nyt pitäisi lähteä vähän pihahommiin. Iskias mokoma taas vaan kiukuttelee, niin että en siellä kauaa voi olla.

Mukavaa lauantain jatketta teille kaikille ja terveyttä itse kullekin.

Eilen oltiin puolukoilla ja jalat tuhannen kipeänä. Liikkumaan meinannut päästä. Kotona oli vielä pakko käydä ja kaupassakin.

Nyt yön nukuttua tuumasin, että lähdetäänkö metsään? Isäntä oli heti valmis. Sieniä katselin, mutta niitä ei näkynyt, niin kerättiin puolukoita.
Yhteensä varmaan kerätty pari ämpärillistä, joten eiköhän riitä talveksi?
Ja käsin ihan vaan nypitään.

Eilen karautti peura selän takaa. Melkein pelästyin kun niin vauhdilla tuli.

Nyt oikaisin hetkeksi ja voisin jopa nukahtaa tähän?
Pitää kuitenkin perata puolukat ja laittaa ruokaa. Jauhelihakeittoa tänään.
Mutta kyllä kuulkaas nukuttais, joten paras poukata vaan pystyyn

Kivaa päivää kaikille

Moi mimmit! Me olemme tehneet Justuksen kanssa ruokia pakkaseen ensi viikonlopun kekkereitä varten. Tarjoamme perinteistä 70-luvun kahvikekkeriruokaa; voileipäkakkua, pitkopullaa (yksi ystävä leipaisee lahjaksi täytekakun) ja iltapalaksi täytettyjä ohukaisia. Justus teki yhden täytteen, johon tuli broileria, herkkusieniä ja merkillistä kyllä - banaania, mutta se on valtavan hyvää.

Eilen haimme automme kotiin. Koska se on iso ja muhkea, sen nimeksi taitaa tulla Musti. Justus ajoi sen autoliikkeestä pihalle ja tyttäreni luo, kun halusimme heti esitellä sen. Iker karjui aivan raivona, kun ei päässytkään mukaamme mökille. Se mätki minua pääkaukalollaan, napitti silmiin ja kiljui vaativasti.

Tänään olemme sitten tutustuneet Mustin ominaisuuksiin tarkemmin. Heti aluksi oltiin ällistyksissä, kun ei onnistuttu avaamaan muita kuin kuljettajan puoleisen oven. Sitten käytiin kaikki nippelit läpi ja tehtiin koeajokierros. Minä ajoin. Autossa tuntuu olevan noin tusina muutakin kuskia, koska koko ajan joku valo kertoo jostakin ja naisääni huomauttaa, jos turvavyö ei ole heti kiinni. Minä totesin, että katolta lumien poisto on Justuksen hommaa, koska minä en ylety sinne millään konstilla. Osasin lisäillä tietokoneeseen kummankin puhelimista pikavalintoja, Justus teki koesoiton tyttärelleen, mutta paineli vääriä nappeja eikä saanut omaa ääntään kuuluviin. Puhelin tottelee englanninkielisiä äänikomentoja: Call sille ja sille.

Välillä Justus meni makaamaan osittain tavaratilan alle, kun halusi tietää, missä se auton alle menevä vetokoukku oikein on. Minä löysin ovesta kolme sormenjälkeä ja putsasin ne heti pois ja ilmoitin, että tämän auton oviin kosketaan vain valkoiset puuvillahansikkaat kädessä. Tämä auto on varmaan meidän ensimmäinen ja viimeinen auto, koska joskus kymmenen vuoden päästä jos olisi vaihtoaika, ei me enää takuulla opittaisi senaikaisia kaaroja käyttämään.

Vaan vielä on hehkutettava itsestään säätyvää kuskinpenkkiä. Meillä on iso pituusero ja kun penkki on Justuksen tarpeille sopiva, minä näen vaan ratin keskiosan. Mutta kun avaan auton omalla avaimellani, penkki liukuu itsestään minulle säädettyyn asentoon.

Lopetan nyt autopuheeni, minä vaan olen ihan autohullu nainen, eikä siihen näköjään ikääntyminenkään auta! Ai niin, kun tuskailin vielä minussa olevia liikakiloja, Justus totesi iloisesti, että sun pitää vaan seisoskella Mustin vieressä ja tsädäm, näytät ihan pieneltä.

IL mieheni sanoikin kuvaa näyttäessäni, että onpa auto iso kun rouva on niin pieni siinä

Huomasin hämmästyksekseni, että eilisen jälkeen tänne on tullut tuollaiset tykkäys-napit niin kuin naamakirjassakin Näemmä kehitys kehittyy!

Onnea, IL, uudelle hienolle autollenne. Minäkin totesin kokoeron ja tuumasin, että vaatii aika paljon säätöjä, että rouva näkee tuulilasista ulos. No, valmiit säädöt on hieno juttu. Meilläkin oli sellaiset edellisessä KIAssamme, kun siinä oli luxory-varustetaso. Nykyisessä tyydyimme "vain" executive-tasoon, joten säätöjä ei saa muistiin. Muuten ei siinä kovin suuria eroja ole ja olemme olleet ihan tyytyväisiä.

Kävimme perjantaina katsomassa komedian Peter Pan menee pieleen. Se oli jatkumoa muutaman vuoden takaiselle Näytelmä menee pieleen-jutulle. Kyse on "Pirkanmaan polyteknisen draamaseuran" kunnianhimoisesta teatteriesityksestä, joka vain menee totaalisesti pieleen Alku- ja välipuheissa käy ilmi, että seuralla on ollut runsaasti enemmän tai vähemmän pieleen menneitä esityksiä, joista ehdottomasti muistiinpainuvin oli Punahilkka, jossa "sangen hauraan oloinen vanha rouva" jäi suht kookkaan suden alle ja valitettavasti menehtyi! Muuten on ollut "vain" katkenneita jäseniä, eritasoisia ruhjeita ja jokunen tajunnanmenetys! Täytyy vain ihailla näyttelijöitä ja muuta henkilökuntaa, jotka osaavat lahjakkaasti esittää rahanpuutteesta kärsivän draamaseuran puutteellisissa puitteissa to-del-la huonosti näytteleviä harrastelijoita! Mielestäni edellinen näytelmä oli hieman parempi, mutta nauraa sai kyllä vedet silmissä tässäkin.

Jälleen oli teatterin puolelta koronajärjestelyt hyvin hoidettu. Siellä oli jopa nähty niin paljon vaivaa, että joka toinen penkki oli kokonaan poistettu, joten jalkatilaa oli ruhtinaallisesti pisimmillekin! Väliaika luonnollisesti aiheutti ylimääräistä liikehdintää, jota ei Työviksen pienellä ollut, kun Hitler ja Blondi vietiin läpi ilman väliaikaa. Väliaikatarjoilut oli kuitenkin kehotettu tekemään etukäteen netissä ja pöydän numerot oli ilmoitettu tekstiviestillä, joten myyntitiskille ei juuri muodostunut jonoja. Me otimme vain pienet drinkit, joten en ollut niitä etukäteen tilannut, mutta hyvin ne sai kuitenkin ostetuiksi. Maskeja ei nytkään kovin paljoa näkynyt ja täytyy tunnustaa, että minäkin jätin sen pois väliajan jälkeen, kun se haittasi nauramista

Kohta pitää alkaa piipahdella Tammelantorilla, kun ilmeisesti suppilovahveroita alkaa pian ilmestyä myyntiin. Niitä voisin muutaman kastikkeellisen pakkaseen laittaa talven varoiksi, kun ovat ne vain niin hyviä. Tarkistin jo, että meillä riittää vielä puolukoita sen verran, että meirämmiäs saa sitä kaali- ja riistaruokiin. Minä en hänen mukaansa ymmärrä hyvän päälle, kun en puolukkaa niissä käytä, mutta vaikka pidänkin puolukoista, haluan maistaa ruokien "oikean" maun. Puolukasta voin sitten tehdä keittoa puuron kanssa. Siihen se sopii mainiosti ja puolukkarahkakin on hyvää.

Täytynee lähteä harjaamaan perunoita, sillä syömme tänään savustettua lohta ranskankermasoosin kanssa eikä se vaadi vierelleen muuta kuin keitettyjä perunoita.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja reipasta alkavaa uutta viikkoa kaikille

Ihania nuo teidän erilaiset juhlanne IL. Olkoon sitten kysymys ihmisistä tai autoista löydätte syytä iloon ja riemuun. Valmistelette juhlia, tapaatte ystäviä, iloitsette elämästä. On niin mukava iloita kanssanne.

Kuka se kertoikaan, ettei oikein ole puolukoita löytänyt- Kipa, ja Suupaltti ainakin. Meillä on marjoja ollut tänä kesänä ja syksynä metsät ja suot tulvillaan: hillaa, mustikoita ja nyt puolukoita ja karpaloita. Mies poimii meillä marjat. Metsään hän menee yksin, mutta suolle hän lähtee aina hyvän kaverinsa kanssa, joka tuntee lähiseudun ja hieman kauemmatkin suot tosi hyvin. On turvallisempaa kulkea soilla ihmisen kanssa, joka ne tuntee.

Nyt pakastin ja kaapit ovat täynnä marjoja, hilloja ja mehuja–ja arvatkaa kenen valmistamina, no miehenipä tietenkin. Minun roolini on lähinnä ollut putsaajan rooli silloin kun sellaista on tarvittu. Ja tietysti syöjän rooli, jossa olenkin erityisen taitava.

Olen syntynyt syksyllä ja joskus mietin onko se syy siihen, että pidän syksystä niin paljon. Kävelen metsässä usein. Hyvin levollista vauhtia. Nautin metsän tuoksuista, hehkuvista väreistä, kurkien huudosta korkealla taivaalla. Taivaasta, joka ei koskaan muulloin ole yhtä sininen kuin syksyisin.

Ja jos minulla on ikävä, sellainen ikävä, joka sattuu sydämeen asti, toivoisin aina että olisi syksy. Oikein raju syksy. Veisin ikäväni ulos tuuleen ja sateeseen. Nostaisin takkini kaulukset pystyyn ja piiloutuisin sen suojiin. Itkisin sadepisaroiden sekaan kyyneleeni. Voisin huutaakin, mutta tuuli veisi huutoni- jonnekin kauas muiden kuulumattomiin. Koska vielä ei olisi aika puhua tuskaani muille, ei edes parhaimmille ystäville. Ikävä olisi vain syksyn ja minun.

Ja kun viima ja sade päättyisivät ottaisi syksyn kauneus minut hellästi syliinsä. Avaisin silmäni ja sydämeni. Silloin voisi ilokin taas hiipiä mieleen. Voisin hyppiä ja tanssia syksyn lehtien kanssa. Huimassa vauhdissa kaatuisin lehtien sekaan, levittäisin käteni ja ajattelisin - kyllä elämä sittenkin on elämisen arvoista.

Tänään näissä tunelmissa. Mukavaa päivää itse kullekin.

Hyvää viikon alkua arvon ladyt.

Jumbojet, kirjoitit taas niin kauniisti suhteestasi syksyyn.

Olen itsekkin alkusyksyllä syntynyt ja minäkin viihdyn parhaiten syksyisessä luonnossa ja varsinkin sadonkorjuussa joko pellolla, puutarhassa ja varsinkin metsässä.
Olen ollut onnellisessa tilanteessa kun entisen ammattini puolesta olen viettänyt keväästä syksyyn suurimman osan päivistä ulkona raataen ja samalla nauttien vuoden tuloksesta.
Myös eläkkeellä ollessani olen päässyt juoksemaan pitkin metsiä mielin määrin milloin marjojen ja sienien perässä tai muuten vain samoilemalla ja seuraamalla luonnon ihmeitä. Metsänraivaus on myös terapeuttista jos sitä ei tarvitse tehdä hiki päässä ja verenmaku suussa vaan rauhassa suunnitellen ja työn jälkeä ihaillen.

Nyt joudun vielä ainakin kaksi viikkoa pysyttelemään pois metsästä ja puutarhasta.
Piikkien poisto varpaista on lokakuun alkupuolella ja toiveena on että ainakin suppiksia pääsisin tänä syksynä poimimaan ja mökin pihalla puuhastelemaan.

Kipa, toivottavasti äitisi toipuu vielä tästäkin koettelemuksesta. Sinulla on ollut pitkään huolta vanhemmistasi, onneksi isäsi toipuminen edistyy hyvin.

Eilen kävimme etämiehen kanssa ajelulla toisella puolella pitäjää ja kun olimme kääntämässä autoa yhdessä pihassa tietä pitkin ravasi poni jolla oli kärryt perässä, mutta kuski puuttui. Lähdimme ponin tulosuuntaan ajamaan ja etsimään ohjastajaa. Jonkin matkaa ajettuamme vastaan tuli kolme hätääntynyttä pikkutyttöä jotka olivat tippuneet rattailta ponin vauhkoontuessa.
Otimme tytöt kyytiin ja ajelimme tallille päin etsimään ponia, joka löytyikin läheltä tallia noin kolmen kilometrin päästä haveripaikasta. Poni juoksi kohti laidunta muiden hevosten luo ja yritti läpi aidan saaden muut laitumella olevat säikähtämään ja karkaamaan myös läpi aidan toiselle laitumelle. Poni taisi saada aika tällin paimenaidasta ja teki kärryjen kanssa täyskäännöksen takaisin tielle. Siinä vaiheessa kun tytöt pääsivät ulos autosta ja me saimme auton käännettyä oli poni kadonnut jo mutkaista tietä näkymättömiin. Onneksi paikalle tuli tallin muuta henkilökuntaa jotka jäivät selvittämään sotkua ja me lähdimme jatkamaan matkaa.
Tytöille ei tainnut tulla mustelmia ja säikähdysta suurempia vaurioita tapahtuneesta.
Tämän jälkeen etämies totesi että minun kanssa liikkuessa ei ikinä voi tietää mihin soppaan joutuu osalliseksi.

Lieneekö tästä säikähtänyt kun pakkasi tänään kamppeensa ja lähti kotiinsa viettämään rauhallisempaa elämää. Käytti kuitenkin ennen lähtöä minut kaupassa ostamassa ruokaa varastoon jottei minun tarvitse repussa raahata painavia tavaroita neljällä jalalla. Kun kävin maksamaan ostoksia niin huomasin että pussi jäi kotiin joten hän joutui vielä lunastamaan minut kaupasta ulos, kyllä minua hävetti.

Minä olen viettänyt iltapäivän eri järjestöjen asioita hoitamalla.
Piti tehdä muutoksia yhdistysrekisteriin ja olivat taas uusineet lomakkeita joten yhden ilmoituksen tekoon tärvääntyi yli tunti aikaa. Malttamattomana en tietenkään lukenut kunnolla ohjeita, eikä sähköinen allekirjoitus onnistu jos lomakkeella on mitään puutteita. No sain sen viimein kelvolliseen kuntoon ja muutkin yhdistysten asiat tältä päivältä hoidettua.

Nyt taidan lähteä vähän käpsyttelemään tielle. Kun olen ulkoilmaan tottunut en tahdo saada yöllä unta jos vietän koko päivän sisällä.