Jestanpoo! Tykkäysnappeja, uusia autoja, paljon puolukoita ja vauhkoontunut poni! Kirsikkana kakussa vielä Jumbojetin ihanat syysmietteet – kiitos niistä!

Kotimaiset omenat, uudet kiinnostavat kirjat, kynttilänvalo ja kuuma tuoksuva yrttitee (onneksi kaikista näistä voi nauttia yhtä aikaa) – syksyssä on puolensa. Olkoonkin, että sieniä ei nyt kaiketi meidän taloudessa saada kun vanha tuttu suppilovahverometsämme on kadonnut monitoimikoneen kitaan enkä tiedä, mistä löytäisin korvaavan retkeilyalueen.

Muilta osin tämä syksy näyttää ihan älyttömän toimeliaalta ja touhukkaalta. Vene on onneksi nyt kauniisti pressun alla paketissa, ja miltei kaikki venetavaratkin on jo kannettu kellariin. Pääsen siis asettumaan mukavasti omaan nojatuoliini, kun isopurje ei enää retkota kuivumassa lemmikkilukupaikallani. Mutta kodinraivaus on vasta alussa.

Niiden kahden viikon aikana olevien kaikkiaan kahdeksan (!) webinaarin ja erilaisen etäkokouksen (pakkoko on hakeutua jäseneksi kaikenkarvaisiin yhdistyksiin? Toki taloyhtiön kevätkokoukseen olisi päässyt mukaan ihan livenäkin, mutta mukavampi istua omalla sohvalla kuin läheisen hotellin koleassa kokoushuoneessa) joukossa oli yksi webinaari, joka käsitteli kodinraivausta. Teemana oli ”eroon kasoista ja pinoista”.

Yhtenä siisteyden ylläpitokeinona esiteltiin se, että kun joltakin tasolta on saatu raivattua sille kasaantuneet tavarat, tilalle rakennetaan kaunis asetelma. No meillähän näitä asetelmia on vähän siellä sun täällä, kuten esim. olohuoneen nurkkapöydällä:
- tyhjä Aalto-maljakko, jonka alla sievä luonnonvalkoinen pitsiliina
- keskeneräinen käsityö ja siihen liittyvät kalastajalankakela (iso!), virkkuukoukku ja ohjelehtinen
- puoli tusinaa puoliksi luettua aikakauslehteä
- yksi miltei tuhatsivuinen kirja jonka aloitan ehkä nyt syksyllä kun keväällä en kerennyt
- tummansininen Teema-muki josta kahvi on juotu jo toissapäivänä
- tutun valokuvataiteilijan kehystetty meriaiheinen työ joka siirtyy olohuoneen seinälle kunhan UK löytää vasaran ja sopivankokoisen naulan

Mitä? Eikö tämä muka ole ihan valmis asetelma? (Unohdin kysyä sunnuntai-illan luennoitsijalta)

Ai niin, alussa mainittuihin syksyn riemuihin on vielä lisättävä se, että kuoromme, jonka kevätkausi katkesi yhden ainoan harjoituskerran jälkeen koronaan, alkaa taas toimia. Tällä kertaa Kallion kirkossa, jossa on tilaa hieman yli tuhannelle ihmiselle. Kun kuoroon otetaan vain maksimissaan 70 laulajaa, voimme olla varmoja siitä että turvavälit säilyvät.

Pysykää pirteinä ja terveinä! Minäkin yritän!

Eilen oltiin risteilyllä, ei menty Tallinnassa maihin ollenkaan. Hankintamatkalla tehdään hankintoja, me siis hankimme koko talven juomat, karkkeja viisikolle juhliin (pojat saavat täyttää taskunsa ja uskotella, ettei kukaan huomaa) ja minä hankin silmämeikin pohjustusvoidetta sekä hajuveden. Laiva oli käytännössä tyhjä, mennessä istuimme Comfort Loungessa kahden muun matkustajan ollessa ainakin 10 metrin päässä. Paluumatkalla lounastettiin ravintolassa ainoina asiakkaina. Saimme tosi hyvää palvelua, ehkä sekä kokki että tarjoilija olivat pitkästyneitä? Kokki lähetti terveisenään herkullisen marjakimaran jälkiruoaksi, sitä ei ollut listalla.

Täällä puhuttiin syntymäajan vaikutuksesta vuodenaikoihin. Minä olen syntynyt joulukuussa ja rakastan syksyä, koska se tietää joulun tuloa. Minähän keräilen joululahjoja pitkin vuotta, suunnittelen talvi-istutuksia ja pöytäkattauksia ja varustaudun kynttilämäärin. Ensimmäiset glögitkin on jo nautiskeltu. Sitä paitsi, kun lumi peittää mökkipihan (toivottavasti), se näyttää kauniilta kuin postikortti!

Justus luulee, että olen siivoamassa omaa kotiani. No oikeastaan melkein valmis jo, vävyn vanhemmat yöpyvät minun residenssissäni ensi viikonloppuna, kun on ne juhlat. Aika kätevää, eikö?

Tiinuliinu, eikun suunta torille. Sieltä saa suppiksia

Olen joskus itsekin lueskellut Ilana Aallon siivousohjeita, mutta sitten lopetin, kun aloin tuntea itseni huonoksi ihmiseksi! Välillä viihdehuoneen pöytä on kuin Amerikkaan lähdössä eikä pianoa käytetä enää muuhun kuin tavaroiden laskupaikkana, mutta pitkän pinnan omaavina ihmisinä me emme meirämmiähen kanssa ota niistä itseemme ja jos sitten jossain vaiheessa otamme - tai siis minä otan - niin asia on pian korjattu. Kaapeissa on mitä on ja ylipäätään tavaraa on, mutta koska niillä pääsääntöisesti on paikkansa, eivät ne mitenkään häiritse. Ilana Aallon kysymykseen, mihin haluan aikani käyttää, vastaan yksinkertaisesti, etten ainakaan sen miettimiseen, teenkö jollakin tavaralla mitään vai en. En myöskään koe "passaavani" tavaroita, kuten Merelle asian ilmaisi. Mitä se ylipäätään edes tarkoittaa Toisaalta, meidän tapauksessamme emme myöskään jätä jälkikasvulle tappavaa työmaata heittäessämme lusikan nurkkaan, vaan tyhjennyksen tulee tekemään joukko ammattityhjentäjiä ja he voivat tehdä kamalla mitä lystäävät!

Meirämmiäs istutti vihdoinkin tilaamani idänsinililjojen, lumikellojen sekä kaupantekijäisiksi tulleet tulppaanien sipulit pihalle. Toivottavasti työstä on jotain seurausta tulevana keväänä. Ulkona on yllättävän lämmintä ja meirämmiäs totesi kumartelemisen olevan raskasta hommaa. Sitä se varmaan on tottumattomalle eikä voi kuin ihastella teitä ahkeria puutarhaihmisiä!

Meinasin vähän aikaa sitten saada sydänslaagin, kun olin ripustamassa pyykkiä narulle. Meistä muutaman sadan metrin päässä on iso työmaa, jossa rakennetaan uutta Lidl'in myymälää ja sieltä kuului valtava pamaus. Varmaan pamausta edelsivät varoituspiippaukset, mutten minä niitä kodinhoitohuoneeseen kuullut. Niinpä pamaus tuli täytenä yllätyksenä ja hyvä ettei pissi lirahtanut pöksyyn Onhan työmaalta monenlaista ääntä kuulunut, mutta eivät ne häiriöksi ole olleet, kun ainahan rakentamisesta ääntä syntyy. Toivottavasti siellä ei kuitenkaan ole kovin paljon sellaista, mikä pitää räjäyttää pois, sillä johan noin lähellä olevasta voi syntyä vaurioita talolle. Ikkunat se ainakin pani helisemään!

Koronavilkku ilmoittaa yhä, ettei havaittuja altistumisia ole ja hyvä niin. Taas kerrottiin melkein sadasta tartunnasta eiliselle päivälle, mikä on aika paljon. Luin artikkelin, jossa asiantuntijat ihmettelivät, miksi kouluista ei ole lähtenyt liikkeelle tartuntoja kuin yksittäisin kappalein, mutta nuorison vapaa-ajalla tapahtuvista kokoontumisista sitä vastoin paljonkin. No, sehän on ilmiselvää. Koulussa istutaan pienen etäisyyden päässä toisistaan ja opettajat pystyvät valvomaan käsihygieniaa sekä jopa välitunnilla tapahtuvia liiallisia lähekkäin oloja. Vapaa-ajalla nuoret kerääntyvät yhteen tilaan, musiikki soi valtavalla volyymillä, mikä pakottaa huutamaan, jotta saa äänensä kuuluviin ja se puolestaan lisää pisarointia ja aerosoleja ilmassa. Seurauksena on tartuntarypäs M.O.T.

Minä olen syntynyt elokuussa ja vaikka elokuusta puhuttaessa syksy onkin jo vahvasti mukana, pidän itseäni kesän lapsena. Siitä varmaan johtuu sitten se, etten ole suuntautunut talvivarastojen keräämiseen, vaan elelen kuin iloinen heinäsirkka viuluani soitellen ja pyöritän päätäni muurahaisten ahkeroinnille! Ei silti, sikäli kuin itseäni tunnen, samaan minä syyllistyisin, olisinpa sitten syntynyt mihin aikaan vuodesta tahansa Se on hyvä tunnustaa rehellisesti itselleen, niin ei sitten tarvitse tuntea itseään huonoksi ihmiseksi (vrt. Ilana Aallon ohjeet)

Syyskuun viimeinen täysi viikko on puolessa ja ensi kuun jälkeen tulevan kuukauden jälkeen on jo joulu. Yritän pitää sen toistaiseksi poissa mielestäni ja toivottelen sen sijaan teille kaikille mukavaa ja leppoisaa syyskuista keskiviikkoa

Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne. Niitä on aina mukavaa lukea.

En ole käynyt naamakirjassa varmaan taas viikkoon, joten en ole sieltä bongannut IL:n kuvaa Mustin vieressä. Sen sijaan sain whatsappi-viesteinä kuvia autosta monesta eri kulmasta. Rakas siippani tutki niitä innolla.

JJ taas osasit pukea sanat niin kauniiksi lauseiksi. Minä olen syntynyt joulukuussa. Olen vähän jouluhullu, syksyä rakastan - sen tuoksuja ja värejä. Sysky tuo tullessaan myös mieleen sieniretket äitini kanssa. Kevät on ihanaa aikaa, kesän odotusta, lintujen laulua, kasvun ihmeen seuraamista. Ja kesä on tietty aivan ihanaa aikaa, kun sen saa kevään tapaan viettää täällä meidän ykköskodissamme. Ja normaalikesänä tapaamme täällä paljon rakkaita läheisiämme. Mustikkaahan meillä oli täällä aivan valtavasti, mutta ei niin paljon puolukkaa.

Mustikkaposki mukavaa, että parantuminen on edistynyt noin hyvin.

Karmale kyllä minullakin on ollut paikat kipeänä puolukkareissun jälkeen.

Mennan elämä alkaa normalisoitua, kun pääsee taas teatteriin. Hyvä, että turvatoimet on asiallisesti hoidettu.

Merelle Ilana Aallon siivousjuttu tuntui kiinnostavalta. Minun pitäisi vähentää tavaroita kaapeista. Muuten en kyllä kerää niitä minnekään tasoille, jos eivät siihen varsinaisesti kuulu. Minähän en osaa mennä nukkumaan, jos tavarat eivät ole paikoillaan. Sohvatyynytkin järjestän aina ennen sänkyyn siirtämistä. Se on luonteenpiirteeni, joka on minussa syvällä.

Tiinuliinun asetelma kuulosti hauskalta

Äitini tila meni sen verran huonompaan suuntaan, että lähdimmekin jo tiistaina täältä loppuviikon sijasta häntä katsomaan. Äidille oli noussut kuumekin, crp 108 ja maanantaina kuulin lääkäriltä, että häneltä on otettu koronatesti ja on eristyksissä. Poikamme oli juuri menossa häntä katsomaan ja oli kerran jo käännytetty ovelta pois. Sain kuitenkin sitten lääkäriltä erikoisluvan pojallemme maanantaille ja meille tiistaiksi, että pääsemme äitiä katsomaan, kun meillä oli P2-tasoiset hengityssuojaimet. Sairaalassa käynti oli kyllä sydäntä raastavaa. Emme saaneet koskea mihinkään. Lopulta nappasin seinässä olevasta telineestä kertakäyttöhanskan, jonka kanssa koskettelin äiti kättä, kun hän niin hapuili kättäni. Lupasimme vielä lääkärille, että emme olisi 15 minuuttia pidempää äidin luona. Kun teimme lähtöä, äiti otti purukaluston suustaan, kun proteesin alla oli joku, joka painoi ientä. Äitini ojensi sitä minulle, että huuhtelisin sen. Itku kurkussa selitin, että en voi siihen nyt koskea. Tuntui kauhealta, kun äiti ei varmaan ymmärtänyt oikein syytä. Lupasin, että hoitaja tulee sen huuhtelemaan. Hoitajat olivat kokouksessa ja oli vaikeaa saada ketään käsiini asian eteenpäin toimittamista varten. Olin sinnikäs ja lopulta onnistui. Kun pääsin sairaalasta ulos purskahdin tuskaiseen itkuun. Oli kauheaa, kun ei voinut auttaa äitiä ja tuskallista nähdä häntä niin huonossa kunnossa.

Eilen tulimme sitten aamusta takaisin tänne. Poikamme oli kyydissä - maski kasvoillaan joutui ressukka olemaan. Jää tänne varmaan ensi viikon alkuun asti.

Eilen kun poika sai työt tehtyä, lähtivät siippani kanssa kalaan. Saalista ei tullut, mutta yhdessäolo teki varmasti heille hyvää. Illasta söimme kesäkeittiössä.

Nyt siippani on kiivennyt korkealle isoon koivuun. On puhunut jo pari vuotta sen kaadosta. Siinä on yksi iso oksa, joka on kallellaan taloon päin ja juuresta puu ei ole enää ihan terve. Pelottaa katsella. Siippani ei antanut pojan ottaa riskiä ja kiivetä puuhun. Oksasta on vedetty naru ja poikamme kiristää sitä vinssillä. Siippanihan on kaatanut paljon puita ihan ahtailta pihoilta, joissa on ollut pakko kiivetä puuhun ja "karsia" sitä oksa ja pala kerrallaan. Ei ole vähään aikaan tuota enää tehnyt. Nyt on pakko mennä katsomaan ja pelkäämään, miten siinä käy. Moottorisaha heiluu vyötäisillä ja tekee sillä kaatokolon isoon oksaan. Pelottaa, että ei kaadu koko puu kerrallaan.

Mukavaa viikon jatketta. Pysykäähän terveenä

Minä olen marraskuussa syntynyt ja tykkään eniten syksystä ja talvesta

Kipa olipa raastava käynti äitisi luona.

Onpa taas ollut viikko. No onneksi se on kohta lopussa ja miehen kanssa mennään la-su Helsinkiin hotelliin. Vietetään etukäteen 42v hääpäivää, joka osuu ensi viikon keskelle.

Minä olen autonainen ja olen miestä kiusannut uuden auton varuste vaatimuksilla. Ajan paljon ja auton pitää olla mukava.
Citymaasturi, neliveto ja ajossa lataava hybridi on meidän kummankin vaatimus. Minä tiputin vaihtoehdot mersuun tai Hondaan kokeilun ja ulkonäön perusteella
Nyt näyttää että tulisi mersu, tosin saadaan vasta joulukuussa se. On tämän vuoden esittelyauto. Yksi tosi iso puute, siinä pitää avata avaimella ovet kun nykyisessä riittää avaimen oleminen käsilaukussa. En tiedä pääsenkö sen yli.
Nyt auto koeajossa tuossa pihassa huomiseen.

Voi Kipa, miten surullinen vierailu sinulla oli äitisi luona sairaalassa. Toivon niin kovasti, että äitisi kunto tuosta paranee!

Olen syntynyt lokakuussa, mutta en pidä syksystä, vaan olen täysin kesän lapsi. Olen myös jouluihminen, sillä on ihanaa, kun saa kaikki läheiset luokseen.

Täällä on puhuttu myös Ilana Aallosta. Kuten Kipa, minäkin olen järjestyksen ihminen. (Mitä muuta kirjastonhoitaja voi ollakaan! Ei ole kiva nousta aamulla, jos tavarat kodissa ovat sikin sokin. Mies jo valittaa, että kuljen rätillä pyyhkien hänen jäljissään, ja onhan se vähän niinkin. Nyt korona-aikaan olenkin siivoillut kaappeja ja vienyt lukemattomia pusseja vaatteita hyväntekeväisyyteen. Viimeksi mies oli kotona, kun poistin vanhoja pyyhkeitä ja lakanoita, eikä sallinut minun antaa niitä pois. Nyt ne sitten menevät maalle korvaamaan vielä vanhempia tekstiilejä, jotka sitten voi poistaa kunhan käly lähtee sieltä, sillä muuten ei kyllä mitään poisteta.

Kodin sisustaminen jatkuu. Nyt sain viimein luvan uuteen olohuoneen mattoon, sillä nykyisen villamaton musta on muuttunut vihreäksi. Luonnonvalkoinen nukkamatto olisi ihana, mutta pelkään, että se ei meillä pysyisi puhtaana (nimimerkki Kokemusta on). Oikeaa beigen sävyä ei tahdo löytyä ja ongelmana on, etten ajotaidottomana pääse kalusteliikekeskittymiin.

Ja ostinhan minä jo Ikeasta ison terassimaton, sillä nyt lasiterassimme on valmis. Yksi ainoa mies rakensi sen vain neljässä päivässä, mutta hänellä olikin kuulema 23 vuoden kokemus. Kiittelin häntä kun hän oli lähdössä ja sain aivan upean vanhanaikaisen kumarruksen. Olin otettu.

Mies lähti maalle junalla. En yhtään tykännyt ajatuksesta ja annoin nipun hengityssuojaimia mukaan. Junavaunussa ei ollutkaan kuin yksi kanssamatkustaja . En lähtenyt mukaan, sillä käly on vielä maalla, ja toisaalta minusta on ihanaa olla muutama päivä aivan yksin kotona. Maalla on tarkoitus katsastaa vanhemman kälyn (90-vuotiaan, joka menetti ajokorttinsa viime kesänä) Polo ja tuoda se tänne, sillä miniä ja poika ovat kumpikin vaihtaneet työpaikkoja ja tarvitsevat toisen auton.

Ja kun autoihin päästiin. Meillä on noin kaksi vuotta vanha Nissan Quashqai, mutta emme oikein tykkää siitä. Se tuli ostettua hätiköiden ja sitten paljastuikin, ettei siihen voi asentaa Webastoa eikä meillä ole autotallia. Ko. merkki mainostaa talvipakettia, mutta mikähän se mahtaa olla? Ehkä lumilapio, karvalakki ja villahousut?

Kaiken lisäksi mies vielä peruutti viime viikolla Sellon parkkihallista lähtiessämme toisen auton takakulmaan. Se auto oli kyllä jätetty aika pitkälle, mutta kumma oli, että parkkitutka oli ihan hiljaa. Miehelle ei ole tähän mennessä vahinkoja sattunut. Kaupunkimaastureista mekin pidämme, mutta toivon, että seuraava olisi helpommin kääntyvä ja että näkyvyys lähiympäristöön olisi parempi. Ja että siihen saisi lämmittimen!

Tiinuliinu, meilläkin seurakuntamme kanttorin vetämä Kuoro kaikille alkoi. Kirkkoon oli laitettu merkityt paikat joka toiselle riville neljän istuimen välein. Turvavälit oli siis huomioitu, mutta tilaisuuden loputtua ihmiset tungeksivat naulakolla iloisesti rupatellen. Minulla ja ystävilläni oli takit kirkkosalissa, joten puikkelehdimme nopeasti pois.

Mikä ihana lämmin sää ainakin tänne etelään vielä saatiin!

Pikseli, ihailen niin järjestyksen ihmisiä!

Minä en ole. Kuinka kivaa olis tiptop asunto. Meillä ei ole. Kaikki on aina ns levällään. Ja liikaa tavaraa.
Toki siivoan aina välillä ja silloin on hetken järjestys, kunnes kohta taas on epäjärjestys

Poika pienempänä oli yhden kaverinsa luona yökylässä. Siellä oli niin kaikki siistiä, että kotio tullessa huokas, että täällä on niin kotoisaa

Puutarha on mulle se tärkeämpi paikka pitää jossain kuosissa.

Koitan talveksi parantaa tapani? Ja kotona tietty on erilaista kuin täällä mökillä.

Keittelin viimeiset omput tänään hilloksi. Eilen vielä puolukoilla.
Nyt on sadonkorjuu suoritettu.
Puskia ja puita voi sitten leikellä. Isot puut tulee yks tuttu mies kaatamaan.

Sitten voikin siirtyä sisätiloihin. Ollaan siis mökillä vielä.
Tehdään suursiivous mökissä. Ikkunatkin jäi keväällä pesemättä.
Jossain vaiheessa siirrytään kotiin? En vielä tiedä koska. Riippuu ilmoistakin.

Jouluksi sitten tullaan takaisin pariksi kolmeksi viikoksi.
Maaliskuulla varmaan sitten jo ollaan takaisin täällä?

Tämä ei ole talviasuttava, joten ihan kylmällä ei täällä tarkene.

Kipa, toivottavasti äitis vielä toipuu!

Jahas, mun pitää kömpiä sänkyyn. Öitä kaikille

Kipa, voi miten syvästi on täytynyt sydämeesi sattua käydessänne äitiäsi sairaalassa katsomassa.

Martti Lindqvist on joskus kirjoittanut näin: " Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi. Minulle ja sinulle. Ja myös meidän jälkeemme."

Voimia sinulle ja ihan teille kaikille.

Voimia Kipa sinulle ja äidillesi! Tämä epidemia/pandemia-aika taitaa tehdä kaikki sairaala- ym. vierailut tavallista ankeammiksi, kun rajoituksia on huomattavasti normaalia enemmän.

Katselin juuri HUS:n alueen tiedotustilaisuutta Hesarivälitteisesti; maskin käyttöä suositellaan entistä lämpimämmin. Julkisissa liikennevälineissä kyllä käytänkin - silloin harvoin kun niissä liikun. Oman auton käyttö on lisääntynyt, ja kun mä olen päästänyt ajokorttini vanhaksi, niin UK kuskailee. Siitä huolimatta, että väitän pärjääväni myös ratikassa, metrossa ja bussissa ihan omin nokin vallan mainiosti.

Palstalla käytyyn autokeskusteluun en siis ota kantaa. Etenkään kun en ajamisesta ole koskaan erityisemmin tykännyt; jossakin vaiheessa oli töitten takia pakko ja vuoden kestänyt espoolaiskausikin pani ajamaan. Mutta kun on 25 vuotta asunut Stadissa ratikkareitin varrella, on tottunut kulkemaan julkisilla. Auto on perheessä lähinnä siksi, että saadaan roudata tavaraa venerantaan ja takaisin. Kun veneily loppuu, loppuu myös autoilu. Tästä meillä on jo ajat sitten tehty sopimus.

Syntymävuodenaika ja tykkäämisvuodenaika eivät kohdallani käy yksiin. Olen syntynyt keväällä, mutta tykkään ihan tasaisesti kaikista vuodenajoista. Just nyt odotan ihan innolla ensi viikkoa, jolloin saadaan nauttia pari päivää ulkosaariston syksystä. Saa nähdä, myrskyääkö vai paistaa!

Hyvää viikonloppua!