Mä en pysty löytämään juuri mitään positiivista osaltani tästä vuodesta. Tai ei nyt tuu mieleen mitään?
Kyllä mä pärjään, ihan vaan olemalla, mutta yhtään riemunkiljahdusta en oo kuullu, itseltäni.

Odotan parempaa ensi vuotta.

Tervehdys sohvan pohjalta.
Viime yönä jäi unet väliin, kun lihakset kipuili ja vatsaan koski. Ilmoitin töihin että jään kotiin varmuuden vuoksi. Vastasin aamulla hyviksen oirekyselyyn ja sieltä pyydettiin varaamaan koronatestiaika. Sain sen kahden tunnin päähän yhteydenotosta, joten ajoin kaupunkiin tosi liukkaita teitä pitkin. Pakkasta oli 2 astetta ja vettä satoi. Nyt joudun jännittämään kotona testitulosta 1-3 päivää.
Lihaskivut on jo vähän helpottaneet, mutta vatsa oireilee vielä.

Minäkin mietin vastauksia Tiinuliinun positiivisten asioiden kyselyyn ja jotain sain kasaan.

- keväällä sain hoidettua työputken kunnialla läpi näköongelmista huolimatta
- kesän alussa pääsin kaihileikkaukseen ja eroon silmälaseista. Marketlasit kulkevat mukana jos joutuu oikein pientä pränttiä lukemaan huonossa valossa.
- vanhimman lapsenlapsen kihlajaiset syksyllä oli mukava yllätys, tytär sai mieluisan vävyn
- järjestämämme musiikkitapahtuma saatiin toteutettua kun karsittiin vähän ohjelmaa ja tehtiin erikoisjärjestelyjä.
- sain siirrettyä vetovastuun ensi kesän musiikkitapahtumasta syyskokouksessa toiselle henkilölle, toivon että vaikuttaa positiivisesti stressitasoon.
- olemme etämiehen kanssa viihtyneet yhdessä yli 10 vuotta ja yhä lempi leiskuu
- lenkkeilyä olen harrastanut paljon enemmän kun ryhmäliikunta on ollut tauolla. Tosin lenkkeilyyn tuli tauko jalkaleikkauksen jälkeen.
- kukaan lähipiiristä ei ole vielä sairastunut koronaan, toivottavasti tämäkin tauti on jotain vaarattomampaa.
- tietotekniikka uusien ohjelmien myötä on nostanut itsetuntoa. Olen ottanut haltuun teamsin ja meetin ihan itse. Helpottaa kun ei tarvitse lähteä ajamaan pitkiä matkoja tunnin tai kahden takia. Fb:n otin myös vuosien jahkailun jälkeen käyttöön joulun alla.

Siinä vähän hyviä asioita tältä vuodelta. Yritän tietoisesti päästä ahdistuksesta joka on seurausta kokoontumisrajoituksista.

Kirjoittelen puhelimella joten lopetan ennen kuin teksti karkaa.
Pysykää terveinä

Nyt kun katsoo taakse päin, on niitä positiivisia asioita tänä vuonna ollut moniakin. Keväällä jossain välissä tuntui toivottomalta ja huolta kannoin tietenkin lapsista, mitäpä sitä nyt itsestään
Mutta ehdottomasti ykkösasia tänä vuonna on ollut ensimmäisen lapsenlapsen odotuksen seuranta ja hänen syntymänsä. Voisi melkein sanoa, että se on vähintään myös toinen, kolmas, neljäs, .... Niin paljon tämä asia on kantanut eteenpäin toivoa antaen .

Mutta muutakin positiivista on. Mieleen on jäänyt ne kolme kotimaan ja vähän Norjankin matkaa, jotka miehen kanssa tehtiin retkeilymeiningillä. Tuli tutustuttua taas uusin silmin Suomen luontoon ja sainpa miehenkin vähän Lapin lumoihin. Ehkä teemme tulevanakin vuonna vastaavia pikku reissuja.

Kesällä yksi onnellinen asia oli kun sain kaikki lapset tänne kotiseudulle pitkästä aikaa. Sää sattui olemaan hyvä, joten oleilimme pääasiassa ulkona yhdessä.

Kesällä oli myös rippikouluni 50-vuotistapahtuma, joka pystyttiin järjestämään pandemiasta huolimatta. Oli hauska tavata näitä rippikoulunuoria pitkästä, pitkästä aikaa. Monia en ollut tavannutkaan vuosikymmeniin. Sen jälkeen on tullut pidettyä yhteyttäkin muutamiin ihan säännöllisesti.

Liikuntaakin on tullut harrastettua ihan ok. Täällähän on lääniä kävellä, pyöräillä, hiihtää jne kun vaan sääolosuhteet sattuu kohdalleen. Ja kävellähän voi, jos ei nyt ihan nurin kaatavaa myrskyä ole.

Vauvan tulon myötä on tullut opeteltua vaatteiden ompeluakin. Se on ollut tauolla lähes 30 vuotta. Hauskaa ommella pienelle vaatteita ja täytyy sanoa, että sormet syyhyää jo mekkojen ompeluun

Ja tuo mies... Onhan hänkin jaksanut minun kanssani jo kohta 16 vuotta. Tykkään hänestä ihan yhtä paljon kuin silloin alussa. Olen monesti ihmetellytkin, että kuinka ihanaa on, että vielä tässä iässä saa tuntea rakastavansa ja tulevansa rakastetuksi. Hänen kanssaan on niin helppo elää. Kumpikin saa toteuttaa myös omia juttujaan, ei tarvitse kysellä lupia.
Luottamus on suuri molemmin puolin joka asiassa.

Kumpa kaikki saisimme pitää terveytemme kunnossa pitkään, että saisi nauttia elämästä läheistensä kanssa. Sitä rukoilen.

Moi,

tässä kun ihan muissa merkeissä vaeltelin virtuaalitodellisuudessa, osuin Kansallisen Senioriliiton sivuille.

Tuossa Lapin yliopiston proffa Kaarina Määtän kirjoituksessa (linkki alla) taitaa olla just niitä sävyjä, joita olin havaitsevinani myös teidän positiivisuuspostauksissa.

https://www.senioriliitto.fi/rohkeastiseniori/artikkeleita-ja-tietoa-rohkeasti-seniori-teemasta/professori-emerita-kaarina-maatta-rakkaus-ei-jaa-elakkeelle-seniorirakkaus-voimavarana/?fbclid=IwAR0mF5xvkFaM2EcGa6VgGmT8mldXsTH_MxxcivdYZW2t-T6O65yx1eMTDVA

Rakkautta, terveyttä ja iloa kaikille klubikamuille tulevalle vuodelle 2021 (miten sitä taas oppii kirjoittamaan uuden vuosiluvun?)

Heippa,

juteltiin tänään IL n kanssa puhelimessa ja sanoin heti alkajaiseksi, että tuli Tiinuliinun haasteesta mieleen Motsku. Hänellähän oli useinkin tapana aloittaa jokin uusi keskustelunaihe <3

Pikseli onneksi tuli negatiivinen tulos Iloitkaa lasitetusta terassista. Meille se on oikeasti ollut lähes korvaamaton. Kallis oli ratkaisu aikanaan, kun meillä on niin iso toi terassi. Ihan aluksi kuvittelimme lasittavamme pienemmän osan kuin mihin lopulta päädyimme. Vaikka hinta nousi, niin on tuhat prosenttisesti hintansa väärti.

Tiinuliinu oli ihania kuvia Naamakirjassa Sipoon korvessa. Spanielin makkaraa haluava katse osui suoraan sydämeen. Ja kiitos sun haasteesta: tuli tosiaan ihan Motsku mieleen.

IL näyttää kaikissa viesteissä tulevan ensisijalla terveys, lapset, lapsenlapset ja rakkaus. Nämähän on niitä asioita, jotka oikeasti tuottavat ihmiselle onnea.

Tulirumpu sinunkin kirjoituksessasi tuli esille terveys, läheiset ja luonto. Kaikki aiheita, joita on ollut esillä ns. onnellisuustutkimuksissa.

Tiinuliinu kun luettelit omia asioita ko aiheeseen liittyen, sinulla oli esillä oppiminen. Se jotenkin osui ja upposi. Nimittäin minusta tuntuu, että en ole oikeastaan oppinut mitään.... Siis en onnistunut edes etänä saamaan aikaiseksi osallistumista espanjan kurssiin. Yöpöydällä on kaksi espanjan oppikirjaa, toinen kielioppi ja toinen tekstikirja. Lisäksi Merelleltä saatu mielenkiintoinen (espanjankielinen) kirja, joka on jäänyt kesken...

Muori tottakai voi olla ylpeä ja iloinen lapsenlapsen saavutuksista. Ja niin pitääkin. Varsinkin näinä aikoina työpaikan saanti valmistuttuaan on kullan arvoinen asia. Tsemppiä sinulle terveysjuttujen kanssa. Niistä voimme taas turista joku päivä puhelimessa.

JJ olet tässä foorumissa sellainen ihana kirkas tähti, joka loistaa valoaan muille. Vaikka itselläsi oli vaikea vuosi odottaessasi leikkaukseen pääsyä ja kantaessa huota ja vastuuta jälkipolvesta, osaat aina kirjoituksillasi valaista meidän muiden maailmaan. Sinulla vaan on sellainen lahja <3 <3 Iloitsen kovasti puolestasi, että leikkaus lopulta onnistui ja ylipäätään toteutui ja saitte vielä kesällä nauttia miehesi kanssa matkailusta ja ystävien tapaamisesta. Suvun historiasta tiedon kerääminen on varmaan antoisaa ja nimenomaan sen jakaminen eteenpäin. Moni on varmasti kiitollinen tiedosta. Ennen jäi sentään jäljelle paperiset kirjeet, nyt suurin osa on netissä ja jos/kun tilit poistetaan eikä kukaan tallenna/tulosta niitä, niin suvun historia katoaa ...

Japena ihailen voimiasia ja jaksamistasi. Vielä kun viime jouluun viitaten tuli äitisi poismeno eteenne kaiken muun lisäksi. Nyt kun olen siinä tilanteessa, että äitini voini on niin huono , niin osaan eläytyä tilanteeseesi. En varaan voi edes kuvitella iloa ja riemua, mitä pojan perheen muutto Suomeen on tuonut tullessaan ja se, että olet saanut olla niin läheisissä väleissä lapsenlapsiin, jotka asuivat monta vuotta niin kaukana.

Merelle kertomasi meren äärellä kuulosti ihanalta. Ja kaikki yhdessä voimme iloita siitä, että rakkaamme ovat säästyneet pahimmalta (tässä tarkoitan koronaa). Muutenhan kuoleminen ja syntyminen on luonnollista - vaikkakin välillä todella vaikeaa kestää. Kulttuurivinkeistä taas kiitos.

Karmale, kunpa löytäisit hyviä asioita menneestä vuodesta, Ymmärrän, että on ollut vaikeaa kipujen ja sairauksien vuoksi. Saanko ehdottaa muutaman ilon aiheen: pojan perhe - miniä selvisi taas kerran työkeikalta vaaralliselta alueelta, poitsu haluaa edelleen tuossa iässä mummolaan, poika soittaa ymmärtääkseni sinulle ensimmäisenä, jos hätä on. Ja olette molemmat miehenne kanssa kuitenkin sellaisessa kunnossa, että kauheat määrät marjoja olette keränneet ja huikean suuren työn tehneet mökkkipihamaalla. Ole ylpeä siitä, mitä olet saanut tehtyä - Älä murehdi sitä, mikä on jäänyt tekemättä. Sitä se ikä meille kaikille varmasti tuottaa

Mustikkaposki toivottavasti toivut pian ja saat negatiivisen koronatuloksen. Tässä taas tulevat nuo samat asiat, jotka saavat meidät kiitollisiksi : terveys, rakkaus ja läheiset. Ihanaa, että pääsit sitten lopulta siihen kaihileikkaukseen. Ja upeaa, että rakkaus etämieheen edelleen kukoistaa kymmenenkin vuoden jälkeen

Kivikasa voin hyvin kuvitella, kuinka onnellinen olet saatuanne perheen lisäystä. Toivottavasti sydän- ja muut terveysasiat selkenevät. Ihanaa teilläkin, että voi vielä iloita pitkästä parisuhteesta.

No nyt ilmeisesti pitäisi repäistä, mistä löydän kiitollisuutta ja onnellisuutta (en enää muista, miten Tiinuliinun alkuperäinen kysymys/haaste meni. Yritän olla lyhytsanainen

Minähän olen perusluonteeltani positiivinen ja uskon hyvään yleensä kaiken suhteen - paitsi terveyden.... Ja on tässä viime vuosien mittaan koko ajan tullut jotain uutta sairautta, vaivaa ja kipua (osa kyllä jo mm. selästä johtuen yli 20 vuoden takaa), niin en vaan saa päässäni käännettyä nuppia (terveytt koskevaa) positiiviseen suuntaan. Taas tänään kävin labrassa Mikkelissä ennen kauppareissua. Ja niin paljon on vielä selvittämättä... Lasten laulu: pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat on hyvinkin ajankohtainen minulle. Tosin siihen olisi vähän lisättävääkin

Synkistelyt sikseen. Tämän vuoden osalta on niiiiiin monta asiaa, joista olen onnellinen ja kiitollinen koronakammosta huolimatta. Positiivista on:

maaliskuun 6. pvä (muistaakseni) muutimme normitapaamme mökille. Silloin emme vielä tieneet, että jäisimme näin åitkäksi aikaa. Rankaa on välillä ollut Aluksi se, että paikallisessa puskaradiossa puhuttiin niin rumasti vapaa-ajan asukkaista (jotka tuovat kunnalle suuret tulot kaikkine palvelutarpeineen ja ostoksineen.) Ja mehän muutimme tänne jo hyvissä ajoin ennen Uudenmaan sulkua. Se vastakkainasettelu on ollut minulle todella rankkaa, kun jo pitkään olen ajatellut, että tämä on minulle/meille maailman rakkain paikka.

Siinä sitten ainakin maailman isoin syy olla kiitollinen ja onnellinen, että meillä on tämä paikka, Olen niin onnellinen, että rakas siippani on rakentanut tämän meille (Siis tämä talviasuttava talo rakennettu v. 2014.) . Sitä ennen ostimme paikan omaksemme jo appiukon eläessa v. 2011. Näin ollen pääsimme rakentamaan muita "juttuja" ennen päätalon rakentamista. Mehän rakennettiin tänne jo vuonna 1994 meille oma mökki appiukon tontille. Tämä on paikka, jossa sielu lepää... Ja vanhan mökin lisäksi meillä on vierasmökki, kesäkeittiö, 2 kompostoivaa käymälää, Siippani rakas vertastalo jne.... Joten, jos evakossa, niin tämä on paras paikka.

Kiitollinen tähän paikkaan liittyen sekin, että saimme olla lapsiemme kanssa yhdessä kesällä, kun jokaiselle oli oma mökki - kuten tämä minun yksi ystävävierailu siippani kalaretken aikana. Ja kesäkeittiössä on iso pöytä, osittain avoin tila, niin siellä uskalsimme yhdessä ruokailla.

Kesän helmiä ovat todella olleet lasten käynnit täällä ja muutaman ystävän vierailu. Mökkinaapureita olemme tavanneet sitten ulkotiloissa talven, kevättalven, kevään, kesän, syksyn ja nyt jo talven myötä. Ystävät ovat kuin kukkia tai tähtiä polun varrella, jota vaellat.

Onnellinen ja kiitollinen olen tietty siitä, että vuodesta -78 alkanut suhteemme on kestänyt tämänkin ja edelleen rakastamme toisiamme paljon ja usein sen kerrommekin. - joka jörö siippani Onhan tämä välillä koetellut, mutta sitä kestävempää siitä tulee koettelemuksien jälkeen. Tärkeää on, että puheyhteys säilyy ja voi rehellisesti kertoa toiselle tunteistaan. Nyt siippani muuten jo lähti saunaan, joten ei pidä liian pitkää koetella kärsivällisyyttä

Lasten (nykyään tietty aikuisten ) suhteen asiat ovat hyvin. Mummi vaan kovasti toivoisi jälkikasvua.

Yksi rakkaimmistani ja läheisimmistäni ystävistäni kävi eilen läpi suuren leikkauksen. Kyllä olen sydämestäni kiitollinen, että illalla saimme tiedon puolisoltaan, että kaikki oli siihen mennessä mennyt hyvin.

Minun kiitollisuus- ja onnellisuuslistani jatkuu huomenna. Nyt painun vaihtamaan kylpytakin ylleni ja kävelen toooosi varovaisesti saunapolkua.

Tarkoitus on jatkaa kesken jäänyttä ( ) kirjoitustani vielä huomenna, joten tässä vaiheessa en vielä toivota mitään muuta kuin terveyttä ja hyvää mieltä itse kullekin .

Ihana toivotus Merelle.
Karmale parempaa ja kivutonta, mukavaa uutta vuotta sinulle.

Minäkin ihmettelen Kipan jaksamista ja sitä miten kauniisti aina kommentoit meidän muiden kirjoituksia. Huomioit jokaisen ja löydät jokaiselle jonkun kauniin ajatuksen, kiitos siitä.

Olen aina hieman hämmentynyt näin vuoden vaihtuessa. Sydän on monelaisia tunteita tulvillaan, kun muistelen mennyttä vuotta. Olen kiitollinen siitä, että elämä jatkuu vaikka jotkut rakkaat ystävät tänäkin vuonna ovat kuolleet. Kiitollinen siitä, että kaiken huolen ja pelon keskellä on niin paljon hyvää ja turvallista, pysyvää.

Nuorempana uuteen vuoteen liittyi monia juhlia, yhdessäolon riemua, unelmia ja toiveita. Yhä ajattelen malttamattomana mitä mukavaa uusi vuosi tuo tullessaan. Siirrän pelot ja huolet jonnekin nurkkaan ja tartun kiinni toivoon, joka itse Jumalaakin voi hämmästyttää. Toivoon siitä, että vaikka tänään moni asia voi tuntua pelottavalta ja huolestuttavalta - huomenna kaikki voi olla paremmin.

Toivoa ja unelmia itse kunkin uuteen vuoteen - kiitos tästä vuodesta, yhteisesti jaetuista hetkistä.

Voi te kaikki ihanaiset mimmit, kiitos vuoden aikana kirjoittamistanne asioista. Tämä foorumi on minulle tärkeä, usein pitää käydä tarkistamass, onko tullut uusia kuulumisia tai mistäs nyt keskusteltaisiin.

Tyttären perhe viihtyy Espanjan kodissaan. KLM on määrännyt, että pois päin lentäessäkin pitää olla 72 tuntia uudempi koronatestitodistus. Tämä määräys tuli heidän jo lentäessään Espanjaan. Vävy otti yhteyttä Hollannin Suurlähetystöön, josta todettiin, että näin se on. Niinpä he joutuivat siirtämään lentoaan Suomeen uuden vuoden lomien takia, että pääsevät testihin Alicantessa. KLM ei ensin suostunut siirtämään maksutta paluulentoja, koska ne pitäisi muuttaa ennen ensimmälisen lennon alkamista, mutta Suurlähetystön tuella sekin asia onnistui. Joten nyt pysytään Ikerin kanssa mökillä loppiaisen yli. Perhe on patikoinut vuorilla pitkiä lenkkejä tapaamatta ketään muita ja muun ajan viettävät omassa kodissaan, altaassa pystyy polskimaan, joskin melko kylmässä vedessä, ja pihalla grillaamaan.

Minulla on ollut tapana viedä kiljukaulat pienestä asti jouluostoksille, olen opettanut heitä iloitsemaan myös lahjojen antamisesta. Tänä vuonna kerroin, että ostosretki jää nyt koronan takia minulta väliin. Vaan pojat olivat menneet kaksistaan Isoon Omenaan ja ostaneet omilla rahoillaan kaikille lahjat ja paketoineet salassa! Me saimme Justuksen kanssa valotaulun, johon on paljon kirjaimia ja voi muutella tekstejä. Pojat olivat tehneet valmiiksi tekstin "mamma sydän Justus". Justus kiinnitti sen eilen makuuhuoneemme oven yläpuolelle ja laitoin pojille kuvan. Juniori oli ollut otettu, sanoi äidilleen, että "taisivat tykätä meidän lahjasta". (no ei se ehkä ihan ole mun sisustusmaun mukainen, mutta pysyy seinällä ja on rakas

Iker voi hyvin. Annan sille aamuin illoin ruiskulla suuhun hermolääkettä selän kiputiloihin. Ensimmäisen aamun niskoittelun jälkeen koira tulee kutsuttaessa, irvistelee, mutta yhtään tippaa ei sylje lattialle. Toinen koettelemus on takajalan varpaan väliin laitettava salva, kun paikka on tulehtunut. Panee toistaiseksi hanttiin kaikin tavoin, ärjyy ja kiljuu, vaikka toimitus kestää 10 sekuntia. Minähän en hoitoasioissa anna periksi. Tuossa tuo karvakasa nytkin loikoo jaloissani, taitaa odotella päiväkävelyä postilaatikolle.

Teettekö te uuden vuoden lupauksia? Minä en, kun minulla ei ole pitkäjänteisyyttä ja sitten vaan keljuttaa, kun unohdan ne lupaukset.

Toivotan kaikille mahdollisimman hyvää tulevaa vuotta!

Hyvää vuoden viimeistä päivää.

Kiva lukea kirjoituksianne kun kärvistelen epätietoisuudessa Covid testin tulosta odotellessa. Taas tuli todistettua että kyllä odottavan aika on pitkä.
Käyn kurkkaamassa parin tunnin välein hyviksestä onko testin tulos tullut. Mutta ei äskenkään vielä näkynyt tulosta vaikka sierainta rassattiin tiistaina aamupäivällä.

Töissä olisi ollut vuoden viimeisen päivän juttuja, mutta niitä olen yrittänyt selvitellä sähköisesti kotikoneelta sen minkä pystyn. Kun vaan muistaisin kaikki jutut kun muistilista on työpaikan koneella ja paperit on myös toimistossa eri kansioissa.

Kipa kirjoitti sydämellisiä kommentteja kirjoituksista kiitos niistä.
Toivottavasti labrakokeiden tulokset ovat hyviä. Jännitin puolestasi että pysyisit saunareissun tolpillasi kun täällä ainakin oli tosi liukasta eilen illalla kun hiippailin pimeässä postilaatikolle.

Tiinuliinun aloittama positiivisten asioiden listaaminen osui oikeaan kohtaan. Minäkin jouduin miettimään mitä muuta tänä vuonna on tapahtunut kun koronauutisten seuraamista. Hyvä tehdä naistäkin asioista tiliä vuoden vaihteessa, eikä vaan kirjanpidosta. Lukaisin Tiinuliinun linkista senioriliiton julkaisun jonka allekirjoitan omalta kohdaltani.

Muorille onnittelut jälkikasvun menestymisestä. Toivon sinulle kärsivällisyyttä kokoontumisrajoitusten aikana, eiköhän virus saada kuriin ensi vuonna. Toivon myös terveyshuolien helpottamista tulevana vuonna.

Japenalla on ollut ihana joulu, olet sen ansainnutkin.
Hyvä kun saatte järjestettyä vähän omaakin aikaa miehesi kanssa.
En voi edes kuvitella sitä stressiä mikä tulee useasta erityislapsesta vastatessa, kun minä olin nuorena äitinäkin välillä ihan nuutunut neljän oman ja naapurin lasten meuhkatessa meillä myötäänsä.

Vastasin kolmeen pitkähköön puheluun ja yhteen viestiin kesken kirjoittamisen ja siihen katkesi ajatus.

Toivotan teille kaikille parempaa Vuotta 2021.

Vuoden viimeisen päivän tervehdys kaikille!

Joulu meni syödessä ja lojuessa emmekä kumpikaan nokkaamme ulos pistäneet! Toissapäivänä oli tarkoitus piipahtaa kaupassa, vaan se jäi väliin, kun auto ei käynnistynyt. Meirämmiäs laittoi sen lataukseen, mutta vielä eilenkään ei startannut. Meirämmiäs epäili, että latauslaite ei toiminut kunnolla ja otti käyttöön toisen, vanhemman version, jonka hän on itse rakentanut. Odotimme tänään jännityksellä mitä tapahtuu ja vot, käyntiin lähti ja pääsimme käymään kaupassa. Ei meidän ihan välttämättä olisi tarvinnut mennä ja toki olisimme voineet kävellä tuohon lähempään Prismaan, mutta arvatkaa kenen piti saada kaljaa

Minun on mahdotonta laatia mitään kiitollisuus-/onnellisuusluetteloa, kun minähän olen aina onnellinen! Siis tietenkin onnea on, että olemme olleet terveitä, muta sehän nyt on itsestään selvää. Onneksemme pääsimme näkemään pari teatteriesitystäkin ja peruuntuneista saimme rahat nopeasti takaisin, mutten oikein tuotakaan voi mihinkään kiitollisuusluetteloon laittaa. Ihan onnellisena olen istunut sohvannurkassa lukemassa ja katsomassa telkkaria syöden välillä suklaata, jota en muuten juurikaan enää syö. Meirämmiäs voi kai olla onnellinen, kun en ole kumauttanut häntä paistinpannulla päähän, vaikka jokusen kertaa mieli olisi kyllä tehnyt

Itseriittoisen tyytyväinen olen ollut mm. siitä, että onnistuin striimaamaan chromecastin avulla tabletistani telkkariin teatteria ja konsertteja ja sujuvasti minä otin käyttöön uuden printterinkin, mutta niinhän minä yleensäkin teen

Oikeastaan ainoa kiitollisuudenaihe, jonka voin eritysesti mainita, ovat harvat ystäväni, joiden kanssa olen melko hyvin tänä vuonna onnistunut pitämään yhteyttä puhelimitse ja sähköpostilla - sekä tietenkin täällä foorumilla. Tämä se on sellainen - voisin melkein sanoa omituinen - yhteisö, josta on jo vuosia ollut iloa. Muistan vieläkin sen ihka ensimmäisen tapaamisen täällä Tampereella, kun oli kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Olen joskus kertonut yleisellä tasolla tästä porukastamme parille läheisimmälle ystävälleni ja he ovat olleet todella ihmeissään, kun eivät ole osanneet edes kuvitella mitään vastaavaa!

Nyt toivotan teille kaikille iloista vuodenvaihdetta ja mitä parhainta alkavaa uutta vuotta 2021! Tuokoon se tullessaan paljon ilonaihetta, terveyttä, läheisyyttä ja kaikkea mahdollista hyvää. Toivon mukaan ensi vuonna pääsemme taas tapaamaan toisiamme porukalla, mutta mikäli se ei vielä onnistu, niin - vapaasti Casablanca-elokuvan repliikkiä mukaillen - onhan meillä aina tämä foorumi!

Heippa,

lupasin jatkaa kirjoitustani, kun eilen kiiruhdin saunaan. Mustikkaposki pysyin pystyssä. Siippani on yrittänyt tehdä polusta minulle mahdollisimman turvallisen. Valaistus on a ja o. Tänään emme sitten saunokaan, kävimme lenkillä ja suihkun raikkaana söimme lounaan.

Muori, en minä aina muista kaikkea. Varsinkaan nyt kun on lääkkeitä sen verran paljon ja nukkuminen kortisonin vuoksi entistä surkeampaa. Usein joudun selaamaan taaksepäin (siinä vaan pitää muistaa tallentaa teksti, että ei katoa) ja joskus kirjoitan paperille lyhyen vinkin , se auttaa kummasti. Yleensä minulla on mielestäni ollut hyvä muisti, mutta viime aikoina pätkii välillä pahasti.

Nyt lisää asioita, joista olen kiitollinen ja onnellinen vuoden 2020 aikana koronasta huolimatta:

taas tänään tuli syvä kiitollisuus siitä, että saamme asua tällaisessa maassa. Rakas ystäväni, joka kävi läpi suuren leikkauksen toissapäivänä soitti, kun olimme kävelyllä siippani kanssa. Puhelun jälkeen keskustelimme siitä, mikä onni on asua Suomessa. Jossain toisessa maassa tuollainen leikkaus maksaisi todella maltaita eikä monilla olisi välttämättä edes vakuutusta, että sellaiseen pääsisi. Ja sitten ei olisi muuta loppua kuin aika pikainen ja tuskainen kuolema. Tänään kun avaamme skumpan (luultavasti yhden ystäväpariskunnan kanssa virtuaalisesti) kohotamme ensimmäisen lasin tälle ystävällemme. Hyvä Suomi, hyvä iloiset (ja vähemmän iloiset) veronmaksajat. Meillä on huippuluokkainen terveydenhoito (vaikka tietty saatavuudessa olisi aina parannettavaa), ja sen saaminen ei ole kukkaron paksuudesta kiinni. Siinä suuri syy olla onnellinen ja kiitollinen. Meille se nyt on konkretisoitunut ihan silmissä.

Muutenkin kiitollisuus siitä, että saamme asua näin turvallisessa maassa. Ja koronan hoidossakin Suomi on selviytynyt esimerkillisesti. Keväällä kritisoin maskiasioista ja joskus jostain muustakin, mutta onneksi meillä on sananvapaus. Minä en pelkästään valita ja nurise itsekseni tai täällä. Sen mitä voin tehdä asioiden edistämisen eteen teen: äänestän, yritän silloin tällöin kirjoittaa yleisönosastolle, silloin tällöin kirjoitan myös kansanedustajille tai ministereillekin. Jopa ministereiden avustajat ovat vastanneet sähköposteihini

Olen kiitollinen, että lapsillamme on töitä. Monilla on tällä hetkellä huono tilanne sen suhteen. Olen kiitollinen, että lapsemme osaavat ottaa koronan tosissaan ja osaavat toimia oikein. Olen kiitollinen siitä, että poikamme on viettänyt niin paljon aikaa isäni kanssa, nyt kun äiti on sairaalassa. Äsken poika soitti. Oli matkalla työpaikan kuntosalille. Oman kuntosalinsa on perunut jo ajat sitten. Työpaikan salilla ei tähän aikaan ole muita. Illalla tapaavat virtuaalisesti tyttöystävänsä kanssa ystäviään ja pelaavat lautapelejä. Poikamme menee ilmeisesti taas loppiaisen jälkeen isäni luokse.

Olen kiitollinen siitä, että sain noin tunti sitten vaihtaa edes muutaman sanan äitini kanssa ja toivottaa hänelle hyvää uutta vuotta kaikilta. Meillä on lähisuvun kesken perustettu whatsappiryhmä äitini nimellä. Isälläni ei ole whatsappia, joten hänelle sitten aina soitan. Ennen kuin kälyni perusti ryhmän, niin minulla oli aina edessä monta viestiä ja puhelua, että sain tiedon äidin voinnista muillekin. Nuo ryhmät on tosi käteviä.

Tytär ja vävy viettävät uutta vuotta kotonaan. Heille tulee kylään paras ystäväpariskunta. Tyttären kanssa juteltuani eilen menu kuulosti siltä, että vie kielen mennessään. En edes tiennyt kaikkea, mitä hän oli tarjoamassa, joten opin ehkä sittenkin jotain uutta

Olen kiitollinen ystävistä. Miten on voinutkaan siunaantua niin monta ihanaa ystävää tiellemme. Ja erityisen kiitollinen tänä koronavuonna olen puhelimista ja läppäreistä. Kun on läheiset välit, niin ei ne viilene, vaikka ei voi fyysisesti tavatakaan. Tänään ja eilen on kyllä puhelin soinnut niin, että siippani välillä antaa sellaisen mukavan muljaisun.... Nyt taisi vielä lähteä rantaan heittelemään virveliä, vaikka pimeää onkin. Meiltä puuttuu edelleen tänä vuonna se kunnon kokoinen itse pyydetty lohi. Huomenna taitaa painua kanoottireissulle, kun järvi on vielä auki.

Olen kiitollinen siitä, että olemme kohta saaneet seurata yhteen pötköön koko vuoden ajan luonnon kiertokulkua. Tänään aloitimme lintujen talviruokinnan. Yleensä teemme sen vasta maaliskuussa. Olen niiiiin onnellinen ja kiitollinen siitä, että tänä kesänä tietyistä kivuista huolimatta pystyin keräämään niiiiiin paljon mustikoita ja lähettämään niitä tyttärellekin pakkaseen. Samoin kanttarelleja sain ihan mahdottoman paljon. Kuivattuina menevät tosi pieneen tilaan. Puolukkaa olisin halunut enemmän, mutta selkä reistaili jo siinä vaiheessa niin paljon, että emme paljoa keränneet. Yritin vielä sitten ostaa paikallisen puskaradion kautta puolukoita tai valmista survosta, mutta ei onnistunut niinkään. Tyttären anoppi on kyllä luvannut lähettää minulle survosta

Mustikkaposki, oletko yrittänyt soittaa puhelimella paikkakunnan koronanumeroon. Olen kuullut useammastakin vahingosta, jossa testin tulos on ollut jo valmiina, mutta jonkun sotkun vuoksi vastaus asiakkaalle jäänyt lähettämättä.

Olen kiitollinen siitä, että monesta nuoresta on tullut minulle niin läheinen. Eilen illalla/yöllä puhuin yli kaksi tuntia puhelimessa Oslon lääkkiksessä opiskelvan nuoren neitosen kanssa. Ja voi kuinka kauniin viestin sain vielä häneltä jälkeen päin. Se pitää kyllä paikkansa, että auttaessaan saa. Jos jatkan listaani, niin viestistä tulee liian pitkä.... Äitini on kärsinyt elämänsä aikana paljon kivuista (osan olen perinnyt häneltä), mutta on kuitenkin osannut pitää posittivisen elämän asenteen. Äiti rakastaa runoja ja loruja ja mietelmiä. Olen aikanaan ostanut hänelle lahjaksi kaikki Eino Leinon runokirjat. Hän on myös kerännyt aikanaan erilaisia sananparsia yhteen vihkoon. Yksi, jota hän on usein toistanut menee näin: itkin, kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes näin miehen, jolla ei ollut jalkoja.

Kipu on kurja seuralainen, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään. Kunhan varmistuisi, mikä tämä "viimeisin" juttuni on - liekö polymyalgiaa vai ei. Tänään onneksi kortisoniannos laskettiin 5 milliin. Kasvot ovat pyöristyneet (onneksi mulla on muuten kapeat kasvot) ja pahimmat kivut ovat helpottaneet. Tänään teimme tuolla metsäteillä noin viiden kilsan lenkin.

Olen kiitollinen, että olen löytänyt aikanaan tieni tänne Iloklubiin. Kiitos, että olette olemassa. "Virtuaaliystävien" lisäksi onni on potkaissut niin, että olen täältäkin saanut sydänystäviä. <3 <3

Monin tavoin rankka vuosi takana päin. Huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun liukastuin lenkiltä tullessamme ja olkapääni meni sijoiltaan. Sitten meidän oli tarkoitus matkustaa IL:n ja Justuksen luokse Alteaan. On ollut syntymäpäiväjuhlia, kihlajaisjuhlia ja muitakin juhlia, joihin emme ole uskaltaneet osallistua. Olemme olleet lähes totaalisesti eristyksissä. Tämä vuosi meni näin. Onneksi Covid -19 vastaan on nyt toimiva rokote. Toivottavasti mahdollisimman moni ottaa sen, niin että laumasuojan idea toteutuu. Ja kun näillä näkymin USA liittyy taas WHO:n jäseneksi, niin sekin varmasti edistää asiaa, että rokotetta saadaan myös köyhiin maihin, joilla ei ole itse varaa sitä ostaa.

Kiitän teistä jokaista yhdessä ja erikseen kuluneesta vuodesta. Uskon, että ensi vuosi tuo paljon hyvää tullessaan. Terveyttä, rakkautta, rauhaa ja siunausta toivotan teille ja läheisillenne vuodelle 2021.

PS. Huomasin, kun tänään lukaisin eilisen tekstini, että siihen oli taas jäänyt useampi kirjoitusvirhe. Jää varmaan tähänkin, kun en jaksa tarkistaa....