Hei
Tiinuliinun kyselyyn vastaan että tapaisin lapsenlapsia muutenkin kuin etänä. Se nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Haaveena on jospa syksyllä pääsisi Espanjaan.
Tulinpa tänne oikeasti kirjoittelemaan kun muistelen että joku teistä vakikirjoittajista mökkeilee ja myös kalastaa, olisiko Kipa? Oletteko harrastaneet myös talvikalastusta? Ja millaisin tuloksin. Me viriteltiin eilen verkot, yksi ainut lahna ja sekin laitettiin kasvamaan.
Me päästiin onneksemme jo hyvän jäätilanteen ansiosta mökille ja aiotaan täällä nyt karanteenia viettää. Kerran viikossa piipahdus kaupungissa kotona postilaatikolla ja kaupassa.
Kielen opiskelu alkaa etänä, nyt ollut tauolla.
Ainut mitä kaupungista kaipaan on uimahalli .
Mutta tuleehan täällä mökillä hyötyliikuntaa onneksi jonkin verran. Jollei muuta niin puun kantoa riittää.

Heippa

Kiitos viesteistänne ja Tiinuliinu kiitokset sulle haasteesta.

Japena ihan ensin sinulle lämminosanotto ystäväsi poismenon johdosta ja onnittelut synttärisankarille.

Meidän oli alunperin tarkoitus mennä Mikkeliin kaupoille vasta perjantaina. Olen tehnyt noutotilauksenkin Citymarkettiin. Minulla alkoi eilen hammas särkeä. Ensin ajattelin, että johtuu vaan siitä, kun lenkin jälkeen nokka vähän tuhisee ja minulla on tosi ahtaat röörit nenukasta eteenpäin. Pienikin nuhan poikanen tuo poskiontelotulehdusmaiset oireet. Nyt ei ole kuitenkaan kyse siitä. Pitää heti aamusta soittaa hammaslääkärilleni Mikkeliin ja siippani joutuu testaamaan, pääsemmekö autolla ainakin reilun ensimmäisen kilometrin. Sen jälkeen on varmaankin aurattu. Meille varmaan auraus ilman erikseen tilausta tulossa torstaina tai viimeistään perjantaiaamusta. Jos on liikaa lunta, niin sitten pitää yritää saada se huomiseksi, jos nyt hammaslääkärini pystyy ottamaan vastaan. Tämähän on päivystysasia eli periaatteessa pääsisi varmaan kunnalliseenkin, mutta olen muutenkin ajatellut vaihtaa hammaslääkärini pääpiirteittäin tänne, kun täällä todennäköisesti - jos Herra suo ja eletään - jatkossakin vietämme suuren osan vuodesta. Nythän minun oli tarkoitus mennä maaliskuussa kaupunkikodista hammaslääkäriin, mutta koronan vuoksi peruutimme siippani kanssa molemmat ko. lääkäriajat.

Lunta on satanut, tänään aika märkää sellaista - varmaan 10 senttiä tullut lisää. Siippani lumesta tekemä ihana pupu, vielä jaksaa kiivetä puussa. Sillä on vielä niin hauska hännäntypykkäkin, että nauramme joka kerta, kun katsoimme sitä. Karhu vahtii vieressä, että kukaan ei hyökkää pupun kimppuun.

Tänään kun olimme lumi/räntäsateessa lenkillä ja tulimme takaisin kotipihaan levitin käteni ja kiitin Jumalaa, että saamme olla täällä (hammas- ja muista säryistä huolimatta).

Tiinuliinun haasteeseen vastaan, että ensin halaisin ja pussaisin lapsiani, niin että juoksisivat karkuun. Sitten halaisin äitiäni ja isääni, jotka toivottavasti ovat vielä silloin hengissä. Poikamme on taas isäni luona ja eilen juttelin hänen kanssaan siitä, että olen huolissani, jos isoisää ei kukaan hali, kun isoäitikin on sairaalassa. Poika sanoi halanneensa joka kerta, kun siellä on. Sekoittuuhan siinä sitten muutenkin pöpöt, kun on pötköön aina useamman päivän. Äiti saa onneksi tuntea kosketusta edes hoitajien taholta, vaikka eihän se samaa ole kuin halata jonkun rakkaan kanssa. Sitten tapaisimme ystäviämme, luultavammin täällä - vuodenajasta riippuen - ja halaisimme ensin kauheasti. Sen jälkeen kohottaisimme maljan. Tietyn porukan kanssa laulaisimme varmaan rantanuotiopaikan äärellä. Yhdellä musikantilla on aina soittoväline mukanaan. Kävisin kyllä ulkona syömässä ja tavallista useammin. Suoraan sanoen, olen välillä tooosi kyllästynyt ruuan laittoon. Jos matkalle lähtisimme, niin varmaan se suuntautuisi Espanjaan - jo kielenkin vuoksi. Ehkäpä IL ja Justus kutsuisivat meidät Alteaan, kun viime maaliskuun matka sinne peruuntui

Taisi tulla pitkä kappale. Siippani tuolla odottelee, että alkaisimme katsoa A-studiota yhdessä.

Maugham tervetuloa joukkoon mukaan. Juu, me ollaan mökkihöperöitä - alunperin molemmat kuitenkin paljasjalkaisia stadilaisia Kalastamme paljon - talviverkkoja emme laita. Rakas siippani on nyt kyllä ollut eilen ja tänään pilkillä. Yrittänyt saada syöttikaloja sellaisiin lohikoukkuihin. Ei ole vielä tärpännyt. Ehkä minun pitää sulattaa niitä muikkuja pakkasesta tai sitten ostaa huomenna kaupasta muutama muikku.

Jos hammaslääkäriaika onnistuu huomiseksi ja jos pääsemme autolla täältä ylipäätään ajamaan, pitää soittaa sinne Cittariin ja yrittää saada perjantain tilaus siirrettyä huomiselle.

Nyt toivotan mukavaa illan ja viikon jatketta kaikille. Pysykäähän terveinä. Menna palaan koronakeskusteluun.

Tiinuliinun haaste osui hauskasti, kun juuri tänä aamuna lueskelin kahden viime vuoden allakoistani tekemisiämme. Joten tekisimme niitä samoja juttuja; mökkileirejä poikaviisikollemme, ystävien tapaamisia, oopperaa, näyttelyitä, museoita, ulkona syömistä. Espanjaan emme heti lähtisi, kaksistaan on oltu niin pitkään, että ystäviä on tavattava. Ehkä järjestäisin nyyttikestit mökilläni, miten ihanaa olisi syödä yhdessä ja rupatella aamuun asti!

Vaan näyttää siltä, ettei korona heti hellitä eikä rokotteita ihan pian saada. Joten huomenna mennään Keskuspuistoon retkelle, Tiinuliinu tuo leipomiaan sämpylöitä ja me kahvit. Saadaan rupatella kasvotusten eikä vaan puhelimessa.

Lisää sloganeita vävyn firmoihin on tullut: "kurota korkeuksiin" ja kun tarjolla on myös luolaseikkailuja, niin " ryömi kohti kirkkautta". Tuleeko teille jotain mieleen?

Aion nukkua ensi yön omassa kodissani. Justus herää varhain labraan ja jos yöni sujuu katkeillen, en halua herätä siihen. Outoa. Lupasin keittää kahvit valmiiksi, kun hän tulee takaisin. Meiltähän on kävelymatka labraan, ei tarvitse mennä ratikkaan.

Menna, meillä on vähän samanlaisia pulmia Justuksen unikoneen kanssa. Kun hänen suunsa hiemankin raoittuu, kohina on kova. Isommasta maskista hänelle tulee kirkkaanpunaista ihottumaa. Joskus olen muuttanut yläkertaan nukkumaan. Justuksella on kolme maskia ja hän pitää sieraintuttimaskista eniten. Pakkasin äsken korvatulpat mökkikassiin. Kerro sitten, mitä miehesi pitää toisenlaisesta maskista.

Niin, kyllä minäkin sitä Iloklubin tapaamista odotan, olisi ihanaa halata teidän kaikki kunnolla, nauraa, päivittää kasvotusten. Nyt voi vain muistella niitä meidän tuntikausien lounaita!

Japenelle osanotto ja onnittelut .Surua ja iloa. Elämäänhän ne kumpikin kuuluvat. Jaksamista sinulle.

Heippa pitkästä aikaa

Lisään listaani tietysti Iloklubin tapaamisen. Osaltaan se jo kyllä sisältyi ystävien tapaamiseen.

Rakas siippani painui kirjan kanssa sänkyyn ja minä jäin vielä kuikuilemaan tämän hampaan kanssa. Otin kyllä vahvan särkylääkkeen, joten toivon saavani edes jotenkuten nukuttua. Kello pitää laittaa soimaan, että voin heti aamusta soittaa hammaslääkärille.

Maugham piti kysymän, että missä päin teidän mökki on? Vielä utelen, että mitä kieltä opiskelet? Minä olen aikuisiässä opiskellut ranskaa ja espanjaa. Ranskaa en oikeastaan koskaan oppinut - tekstiä kyllä ymmärtämään ja kielioppikin meni aikanaan päähäni, mutta espanjan kieleen suorastaan rakastuin. Kävin useamman vuoden Espoossa ja Vantaalla aikuisopistossa kurssilla (tosin jäivät minulta vajaiksi alusta ja lopusta mökkeilyn vuoksi), mutta nyt sitten on pitänyt lähes vuoden ajan aloittaa kertaaminen, mutta kirjat pölyyntyvät kaikessa rauhassa yöpöydällä. Olen ehkä kaksi kertaa niitä availlut El Pais ia luen joskus netin kautta ja jotain muuta espanjalaisia sivuja. TV:stä (tallennettuna digiboxiin) seuraan kyllä "Francon jälkeen" -sarjaa sekä muitakin espanjankielisiä sarjoja, jos niitä sattuu tulemaan. Iso osa nytkin vielä katsomatta.

Tuosta ystävien tapaamisesta tulee mieleeni kaiken tämän eristyksen keskellä ne pari päivää viime kesältä, kun rakkaan siippani Hossan kalastusretken aikana elokuussa kaksi rakasta ystävääni oli täällä. Nukuimme kaikki kolme eri mökeissä, joissa teimme kukin aamiaisen. Yhteiset ateriat söimme sitten kesäkeittiössä "ulkotiloissa". Olimme varmaan huvittava näky, kun menimme sieneen ja mustikkaan kolmella autolla peräkanaa Ei kovin ilmastoystävällistä, mutta kukaan meistä ei halunut ottaa turhia riskejä. Kerran kyllä halasimme - sen verran riskeerattiin. Ystävien lähdettyä mietin yhteisiä hetkiä ja ajattelin, että ne olivat kuin keidas erämaan keskellä. Tosi tärkeää. Toista näistä olen nähnyt keskuspuistossa yhteisellä lenkillä kerran, kun olimme kaupungissa käymässä. Onneksi on sentään puhelimet. Juuri katsoin laskusta, että aika monta tuntia oli vierähtänyt aikaa puhelimessa.

Vielä aiheesta toiseen - puhelut äidin kanssa ovat nyt sujuneet onneksi paremmin. Ihanaa, kun voi lähettää hänelle valokuviakin. Minulla oli puhelimessani äidin ja isän kihlajaiskuvia muutama kappale, joissa oli myös muita henkilöitä paikalla. Äiti ilahtui kovasti, kun näki kuvat ja selosti hoitajalle, keitä kuvissa on. Puussa olevasta pupusta oli eilen puhunut pojallemme ja isälleni, että taidamme - kohta vuoden täällä lähes yhteen putkeen oltuamme - olla tulossa vähän pöpeiksi, kun pupukin kiipeää puussa. Ihanaa, että vielä jaksaa löytää huumoria.

Nyt alan vielä etsimään varmuuden vuoksi paikallista julkista hammaslääkäripäivystyksen numeroa, jos oma lääkärini ei minua voi ottaa vastaan. Mieluummin menisin kyllä sinne. Koko hammaslääkäriin meno ei näin korona-aikana houkuta, kun ei voi pitää hengityssuojainta päällä Täälläkin on taas tartunnat lähteneet nousuun ja altistuneita on suuri määrä - samoin kuin paikkoja, joissa on voinut altistua. Toivon todella, että saisin valmiiksi kerätyn tilauksen jo huomenna, jos pääsen sinne hammaslääkäriin.

Muihin asioihin palaan myöhemmin (ei sentään tänään enää).

Huomenta
Maugham, meillä on pienimuotoisesti talvikalastettu, saaliina muutama siika mutta nyt pidetään taukoa. Iso työ ja vähän saalista.
Teillähän kai on suht hyvä koronatilanne, olisiko lastenlasten tapaaminen mahdotonta?

Galluppiin lisäisin, että halaisin kahta ihanaa, vanhempaa kälyäni. Toinen on monisairaana pysynyt ihan eristyksissä koko ajan. Pitääkin soittaa hänelle.

Kipa, olen ihaillut empaattista poikaasi. Onko hän aina ollut läheinen vanhempiesi kanssa?

tiistaina, 26. tammikuuta 2021 klo 22:36 Iloinen Lemmitty kirjoitti::


Lisää sloganeita vävyn firmoihin on tullut: "kurota korkeuksiin" ja kun tarjolla on myös luolaseikkailuja, niin " ryömi kohti kirkkautta". Tuleeko teille jotain mieleen?

Lisää teemoja kiipeilytemppeliin

-Taivaisiin astuminen kielletty ylätasanteelta
-Uusille asiakkaille ensimmäinen ylösnousemus ilmaiseksi!
-Seinällä pysyminen on Korkeimmassa kädessä

Vävyn idea on niin Finkerporilainen, että hänen kannattaisi vinkata siitä Jarlalle. Ylimääräinen ilmainen mainos ei kai ole pahasta näinä aikoina

Tiinuliinun kyselyyn, mitä koronan jälkeen, minulla on selkeä strategia! Ihan ensimmäiseksi menen kampaajalle! Astman ja jatkuvan jonkunlaisen köhän ja yskän vuoksi normaaliaikoinakin kampaamokäynnit venyvät, kun odottaa suotuisaa hetkeä ja heti aamulla olevaa vapaata aikaa, jolloin koko ilmatilaa ei ole vielä sprayattu täyteen hiuslakkoja yms aineita. Edellisen kerran olen käynyt elokuussa ja voin sanoa, että siinä ajassa hyväkään malli ei pysy kuosissa

Mukavaa päivää kaikille!

Hei
Kipa, mökki on Etelä-Karjalassa Saimaan saaressa. Tänään kalansaalis 1 ahven, melkoinen köriläs tosin josta sai hyvät fileet
Jo neljäs talvi espanjan opiskelua. Nyt uutta tämä opiskelu etänä joka alkaa siis ensi viikolla. En ole oikein aktiivinen opiskeluissa ollut mutta mukava harrastushan tuo on. Ahkerampi voisin olla.
Tulis, meidän maakunnassahan tilanne koronan suhteen melko hyvä(kiihtymisvaihe) mutta naapurimaakunnassa leviämisvaihe. Ja miniän vanhemmat asuvat siellä ja ovat paljon tekemisissä keskenään. Ollaan miehen kanssa hyvin varovaisia kun molemmat ollaan astmaatikkoja. Whatsup puhelut kyllä käytössä. 8- vuotias herätti tänä aamunakin puhelulla kun joutui olemaan melkein tunnin yksin ennen kouluunlähtöä. No, juteltiin sitten se aika

No olipas lysti nyyttäripiknikki! Sattuu sillai somasti, että IL ja Justus asuvat (silloin kun Stadissa asuvat) erään kohtalaisen kookkaan puiston toisella laidalla, ja me UK:n kanssa toisella.

Tavattiin tänään siinä suunnilleen puiston puolessavälissä johon kaupunki on ystävällisesti pystyttänyt pöydän ja penkit. Edellä mainitun pariskunnan kassista purkautui iso termoskannullinen kahvia ja asiaankuuluvat mukit ja lautaset ja servetit. Ynnä 4 kpl ihan käsittämättömän hyviä (ja isoja!) Runebergintorttuja. Kansallisrunoilijahan viettää merkkipäiväänsä vasta ensi viikolla, mutta me nyt ajateltiin olla ns. varhaisia omaksujia. Mä olin leipaissut aamulla muutaman sämpylän ja pistänyt väliin vähän kinkkua, joten ihan kunnon kenttälounashan siitä sukeutui.

Vaihdettiin kuulumiset, syötiin eväät, käveltiinkin vähän matkaa yhtä matkaa ja todettiin että tämähän on kerrassaan oiva ja terveysturvallinen keino tavata näinä ankeina aikoina.

Tuli muuten tässä kirjoittaessa mieleen, että tuo terveysturvallinen taitaa olla näitä viime vuoden puolella omaksuttuja uudissanoja. Sanavarastohan tässä korona-aikana on kummasti kasvanut; ainakaan minä en ole aikaisemmin käyttänyt termejä viruslinko ja kansanmaski. Turvaväli on toki jo autokouluajoilta (ja niistä on aikaa!) tuttu, mutta jalan kulkiessa en muista sitä käyttäneeni.

Suosittelen lämpimästi vastaavia kävelytreffejä kaikille. Tyttären ja tyttärentyttären kanssahan näitä on harrastettu aina tilaisuuden tullen, ja tarkoitus on jatkaa varmaankin jo viikonvaihteessa.

Nyt kun katsoin noita teidän vastauksia mun "mitä-teet-sitten-kun" -kyselyyn, niin huomaan että aika samantyyppisiä ovat haaveet. Omalla listallani kärkeen nousevat läheisten tapaaminen lähietäisyydeltä (halaten!), museot, taidemuseot ja teatterit (en tosiaankaan ymmärrä miksi ne ovat edelleen kiinni - Helsingissä rajoituksia on tänään jatkettu taas neljäksi viikoksi eli helmikuun loppuun saakka). Mahdollisesti matkustellaankin, jos kohta kohdemaata ei ole vielä päätetty.

Tsekkiläisen kirjailijan Jaroslav Hasekin romaanihahmo sotamies Svejk sopii kaveriensa kanssa, että tavataan kapakassa sodan jälkeen kello kuusi.

Mehän voitais sopia Iloklubin lounaasta koronan jälkeen kello kaksitoista. Vai oisko puoli yhdeltä parempi?

Just puhuttiin koronanjälkeisestä ajasta yhden kaverin kanssa tossa muutama viikko sitten.
Hän totesi, että muuttaakohan se tätä elämää enään mihinkään tästä?
Nyt on totuttu olemaan itsekseen omissa oloissa. Ei osata enään edes kaivata mitään.

Meilläkin on kesäpuuhaa mökillä niin paljon, ettei mihinkään ehdittäiskään.
Joten luulen että jatketaan tällä linjalla.

Tänään saatiin taas maa valkoiseksi ja pääsin tekemään hiukan lumitöitä täällä rivarin pihassa. Ihan kiva tunnin ulkoilu siitä kehkeytyi.
Sitten ilmestyi lumiaura pihaan. Poistuin sitten sisälle.

Kivaa viikkoa kaikille💕