Muori, älä vielä laita talvitakkeja pois. Olen vakuuttunut, että tulee vielä pakkasiakin! Luntahan jo eilisessä säätiedotuksessa ennustettiinkin.

Pikseli, aina kausirokotuksenkin yhteydessä kehotetaan istumaan 10-15 minuuttia ennen kotiin lähtöä siltä varalta, että tulee jokin allerginen reaktio. Pahimmassa tapauksessahan voi tulla jopa anafylaktinen shokki, joka voi olla jopa hengenvaarallinen. En sitten tiedä, kuinka herkästi sellainen tulee, ellei ikinä ole mitään ollut, mutta mistäpä sitä tietää, joten ei vara venettä kaada!

Innostuin YLE:n uutisten yllyttämänä kertomaan facessa, mitä instrumentteja voisin alkaa harjoitella, nyt kun on aikaa. Kerroin, että minulla on veljeni vanha viulu ja joskus yli 40 vuotta sitten ostamani klarinetti, joita en ole kumpaakaan koskaan kokeillutkaan. Unohdin sitten, että onhan minulla vaivoinani myös piano, jota en ole soittanut pian 20 vuoteen sekä trumpetti, jota soitin ihan tosissani kolme vuotta ja opinkin ihan mukavasti. Ongelmana vain oli se, että ylähuuleni turposi aina kamalan näköiseksi eikä teini-ikäinen tyttölapsi tietenkään halunnut olla sen näköinen julkisilla paikoilla. Niinpä lopetin soittotunnit. Olin ilmeisesti allerginen messingille, sillä suukappaleesta kului aika pian pois pinnassa ollut hopeointi. Nykyään saattaa olla parempiakin pinnoitteita. Voisin siis perustaa yhden naisen orkesterin, paitsi että taitaa olla aika vaikea soittaa saman aikaisesti sekä trumpettia että klarinettia. Tosin, klarinettiahan voisi soittaa sieraimella, kuten Suomen Talent-ohjelmassa se yksi tyyppi nokkahuilua, mutta tarvitsisin kolmannen käden, ellen sitten opettelisi soittamaan piano varpaillani 🤣  Jokohan korona alkaa vaikuttaa aivoihini, kun kirjoitan näin pehmoisia 😟

Se alkaa sitten helmikuukin vedellä viimeisiään. Huomenna on Kalevalan päivä ja isäni "virallinen" syntymäpäivä. Hän syntyi 29.2.1912, mutta kun oli karkausvuosi, niin hänen syntymäpäiväkseen merkittiin 28.2. Näin naisena olisi kiva, kun vanhenisi vain joka neljäs vuosi 😃 

Ostimme viikolla uuden kahvinkeittimen, kun vanha on jo pitkään aina välillä valuttanut vedet irrotettavasta vesisäiliöstä pöydälle. Olimme päättäneet, ettemme ostaa mitään kallista, kun eivät ne kuitenkaan sen kummoisempia ole, mutta ihan kaikkein halvinta emme siltikään halunneet. Päädyimme valkoiseen Electroluxin keittimeen, jonka hinta oli himpun alle 30 euroa. Avatessani laatikkoa huomasin, että olimmekin ostaneet mustan, joka maksoi himpun alle 25 euroa. No, se ei haitannut, kun keittimet muuten olivat lähes identtiset. Kalliimmassa olisi ollut irrotettavassa suodatinsuppilossa poistoa helpottava sanka, kun ostamassamme on vain pieni uloke, mutta onnistuuhan se silläkin. Olin innokkaasti katsellut sellaista keitintä, jossa olisi ollut ajastin eikä sen hintakaan olisi ollut paljoa kalliimpi, mutta tulimme siihen tulokseen, että kyllä meillä on aikaa muutama minuutti odottaa kahvin valmistumista. Ajoin täyden säiliöllisen vettä keittimen läpi kahteen kertaan ja pesin kaikki irtonaiset osat sekä kokosin keittimen aamua varten valmiiksi. Olimme meirämmiähen kanssa myös tarkistaneet, mille kohdin keittimen asteikossa meidän neljää kuppia varten tarvittava vesimäärä asettuu. No, aamulla minun herättyäni meirämmiäs napsautti valmiiksi lataamansa keittimen päälle ja kun minä viimein tulin aamutoimilta ja olin ottanut lääkkeeni, niin ihmettelimme, miten hirveän kauan veden valuminen pannuun oikein kestää. Keitin oli kyllä jo päästänyt loppukorinat, mutta vettä vain tippui pannuun yhä. Minä sitten kurkistin suodatinsuppiloon ja mitä ihmettä 😲 suppilossa ei ollut suodatinpaperia lainkaan ja kun kahvi oli oikein pakkaantunut suppilon reikään ja tippalukkoon, niin ei ihme, ettei vesi valunut pois. Minä sitten ärhentelin meirämmiähelle hänen hölmöyttään, mutta hän puolustautui sanomalla, että siinähän piti olla sellainen kestosuodatinsuppilo, johon ei tarvita paperia! Hänelle oli siis jäänyt mieleen ajastimella varustettu keitin, jossa olisi ollut kestosuodatinsuppilo eikä sillä, miltä olemassa oleva suppilo näytti, ollut mitään merkitystä. Ymmärrän kyllä huonon muistin, mutta näin selektiivinen muisti on jo vallan omaa luokkaansa! Miehet 🙄

Ulkona paistaa aurinko, varjon puolella asteita on +2,2. Auringon puolella olevan kuistin lipasta tippuu vesi (lumet tulivat alas jo eilen) ja naapurin katolla oleva lumi on alentunut huomattavasti. Kyllä auringolla on tehoa. Kavereiden fb-päivityksissä näkyy täysin lumettomia pihoja, mutten siltikään usko, että talvi olisi jo ohi. Kyllähän maalis-huhtikuussakin saattaa olla vielä pakkasta eikä kyse edes ole vielä takatalvesta. Ans kattoo ny, mitä tuleman pitää!

Oikein lokoisaa viikonloppua kaikille 🙂

Maaseudun Tulevaisuudesta (!) osui silmiin osuva kolumni. Erityisesti mua viehätti se, että samassa tekstissä kirjoittaja pystyi puhumaan itäsuomalaisesta perimästä ja italialaisesta ruokailukulttuurista (ensin mainittu mulla on, jälkimmäiseenkin olen hieman tutustunut).

Kas tässäpä tämä teidänkin viikonloppuiloksenne:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/artikkeli-1.1328023?fbclid=IwAR3TBD4MSOm6fUWziSv9pOga2cFlCiHvfdVt0ipboZMteEdeIWaXDy1IWTI

Ei mulla muuta. Jaksellaan! Tänään illalla nähtiin muhkea täysikuu. Huomiseksi luvassa aurinkopäivä.

Muori, kiva kun sait viikonloppuna vähän maiseman vaihtelua. Sitä tässä kaipaisi itse kukin.

Nauratti Mennan miehen kahvinkeitto, mutta ihan ymmärrettävä unohdus, kun hän oli painanut mieleensä toisen keittimen ominaisuudet. Noin voi sattua itse kullekin uuden laitteen kanssa (ja ehkä vanhankin).

Tiinuliinu, myös minä tunnistan itsessäni tuon itäsuomalaisen perimän ja hyväksyisin mielihyvin tuon italilaisen ruokailutottumuksen. En saa aamulla alas voileipää, munaa, pekonia tms. Puurokin menee pitkin hampain ja vain silloin, kun vatsa on kipeä. Syön yleensä viilin, jonka päälle laitan mysliä tai talkkunaa. Jokin makea pala cappuccinon kanssa italialaiseen/ranskalaiseen tapaan maistuisi oikein hyvin. Viime päivinä olen nauttinut 2 täysjyväriisikakkuja, joiden päälle sivelen maapähkinävoita. Myöhäiseen iltaan en jaksa pääateriaani odottaa, sillä vatsaa alkaa kipristää.

Minua vaivaa laturaivo! Tänään rämmin yli 5 km jäisillä, muhkuraisilla tai väliin veden ja sohjon peittämillä ikävillä teillä. Samaan aikaan hiihtäjät sivakoivat rakkaita lenkkireittejäni ensiluokkaisilla laduilla, jotka on tehty koneella kaikkiaan 10 metrin leveyteen. Eikö siihen reunaan olisi mahtunut pieni kävelykaista? Tahdon lenkkipolkuni takaisin!!! Väsyneenä tarpoessani hyräilin itsekseni vanhaa partiolaulua "Sä oothan partiotyttö ain, siis nurkumieli se mennä sai ja vastamäissäkin kestät kai, se vasta reilua on." Mistä tulikaan mieleen?

Onhan minulla ollut sukset. Ne hankittiin 40 vuotta ja 25 kiloa sitten. Sekä Voitto-siteet ja perintömonot ja sauvat (poika-tytär-äiti). Monot näkyvät olevan yläkaapissa, mutta sukset ovat kai maalla. Näin hienona lumisena talvena ei suksipakettejakaan ole ollut tarjouksessa, ja kuka tietää kuinka kauan tällainen mummeli enää kykenee suksille. Ensi talvi voi olla taas ihan erilainen.

Se on taas arki huomenna. Mitähän keksisi...

Tiinuliinu, kiitos kolumnilinkkauksestasi. Hyvä kirjoitus sinänsä, mutta olen hieman eri mieltä tuosta hoikkuudesta. Italialaiset naiset tuppaavat lihomaan sen jälkeen kun he ovat ”päässeet” naimisiin ja alkavat kokata perheelle. Harvoin näkee, ehkä Roomaa lukuun ottamatta, yli 50-vuotiasta naista, joka olisi oikeasti hoikka. Mitä tulee heidän ruokailutapoihinsa, niin se kyllä on totta, ettei Italiassa syödä "kunnon" aamiaista siinä mielessä kuin se on meidän kalloihimme iskostettu. Minä olen ehkä ollut entisessä elämässäni italialainen, kun en ole koskaan harrastanut "kunnon" aamiaista. Kuten kerroin pari kirjoitusta takaperin, me syömme aina jotain makeaa aamiaisella sen yhden obligatorisen ruisleivän lisäksi. Välimerellinen ruokavalio mainitaan kuitenkin yhtenä terveellisimmistä, mikä johtunee siitä, että kasviksia syödään runsaasti ja rasvana käytetään oliiviöljyä, joka ainakin joidenkin tutkimusten perusteella on terveellisempää kuin kotimainen rypsiöljymme, joka sekin on kyllä paistamiseen parempi kuin voi – paitsi kalan paistamisessa!
 
Olen myös läheltä seurannut italialaisten illallisrupeamaa eikä sitä todellakaan voi moittia syömisen vähäisyydestä. Antipasti, primi piatti, secondi piatti ja dolci vyöryvät toinen toisensa perään pöytään, mutta puolustukseksi on toki sanottava, että syömiseen käytetään runsaasti aikaa ja ruokailijat ihan oikeasti seurustelevat toistensa kanssa eivätkä vain mätä ruokaa sisäänsä! On myös erehdys luulla, etteivät italialaiset söisi lounasta. Hehän menevät kotiin viettämään siestaa ja sen aluksi syödään lounas. Vain turistit jäävät ilman ruokaa päivällä, mikäli eivät tiedä, että kaikki menee kiinni siestan ajaksi - paitsi ehkä Mäkkäri (vast.)!
 
Kohta tulee uutiset, joten mukavaa alkavaa maaliskuuta kaikille

Menna, mä haluan tulla sun konserttiin sitten, kun soitat varpailla pianoa ja puhallat sieraimella yhteen ja suulla toiseen. Lupaan taputtaa niin paljon kuin naurultani pystyn, koska kikatin itsekseni jo näkyä kuvitellessani.

Upeat kevätsäät on käytetty ulkoiluun ja lenkillä tuhotut kalorit on korvattu rommitoteilla, joita on nautiskeltu (yhdet päivässä vain) terassilla auringossa istuskellen. Perjantaina juhlistimme yhteisen taipaleemme kaksivuotispäivää ja päätettiin jatkaa, kun meillä on niin kivaa. Joskus on haastavaa yrittää kuherrella sohvalla miehen korvan juuressa, kun tämä tuijottaa kaukaisuuteen ja kertoo unelmoivansa Pielisen muikuista. Korona-ajan eristys ei tunnu ihan kamalalta, kun hullutellaan yhdessä ja tehdään kaikkea kivaa.

Eilen innostuin siivoamaan keittiön laatikoita (oli pakko, kun yksi laatikkko ei mennyt kiinni kuin väkivalloin). Justus riemastui löytäessään omenaporan, jollaista en muistanut minulla olevankaan. En myöskään oliivilusikkaa ja kolmea veitsenteroittajaa  tai neljää kaasusytytintä. Jääpalapussejakaan ei varmaan tarvitse ikinä ostaa. Kaappien siivoaminen on hauskaa, kun ei ikinä tiedä mitä löytyy! Melkein kuin aarteenetsintää.

Timpurikin otti vihdoin talven jälkeen yhteyttä, että ehtisi nyt keväällä uusia yhden terassin, jonka hirret ovat lahonneet ilmeisesti muurahaisten ansiosta. Nyt vaan mietitään, rakennetaanko ihan samanlainen vai keksittäisiinkö jotain muuta. Ruokapöydän tuolien päällysten irroitus- ja pesemisprojekti on vaiheessa. Aion viedä verhoilijalle yhden nojatuolin ja ehkä tilaan kylppäriin uudet ovet lavuaarin alle. Nyt on mainio tilaisuus uusia mökillä kaikenlaista, kun kerran täällä ollaan.

Vaan nyt lähdetään lenkille ja sitten ehkä poltetaan roskia, jos saadaan tuli syttymään!

Hyvää viikkoa kaikille teille!

Joo, Mennan konserttiin on varmaan muitakin tulijoita. Ehkä järjestämme yhteiskuljetuksen ja tilaamme väliaikatarjoilut etukäteen?

Pikseli, ymmärrän laturaivosi. Tuossa meidän lähimetsässä on pätkä, jossa on vain latu, tai siis ulkoilutien molemmilla laidoilla ladut ja keskellä tila luisteluhiihtäjille. Kävelymahdollisuutta ei kyseisellä ulkoilutiellä ole, eikä se muuten niin haittaisi mutta kun juuri se tie vie koira-aitaukselle. On kuulemma kähinöitä käyty, ja Hesarikin kirjoitti asiasta. Onneksi lumet taitavat sulaa ihan pian.

Me spanielin kanssa sovittiin viime viikolla, ettei koira-aitaukselle tällä vierailulla mennä kun ei siellä yleensä käydä muutenkaan (ettei mahdolliset kirput tartu). Matalajalkainen koira tepsutti ihan reippaasti sellaiset 4 km päivälenkit, otti unoset sohvalla ja alkoi herättyään katsella ympärilleen: Eikö kukaan lähtis mun kanssa ulos?

Muori tuntuu olevan reipas ja menevä kuten aina eikä kai muillakaan ole suurempaa valittamisen aihetta?

Mä uudistin tänään museokorttini, joka oli menossa viikon päästä vanhaksi, ja laskin huvikseni, kuinka monta kertaa sitä oli viime vuonna käytetty. Ihan normilukemat: 26 museovierailua joista 8 ennen koronasulkuja. En siis tosiaankaan ole nököttänyt neljän seinän sisällä vaikka joskus olen niin epäillyt.

Toi museokortti on muuten siitä mainio, että mitä enemmän sitä käyttää, sitä enemmän ikään kuin säästää. Mutta nythän melkein kaikki on taas kiinni tai ainakin menossa. Onneksi verkosta löytyy kaikenlaista kivaa; joku täälläkin (oliko Asics Gel?) vihjaisi Ilta-Sanomien sivuilta löytyvistä taidemuseoiden virtuaalikierroksista. En ole muistanut käydä niitä katsomassa kun kirjakauppaketjun lukuaikapalvelusta on tullut kahmituksi kaikenlaista kiinnostavaa ja kivaa. (Siinäkin ihminen säästää - alle kahdenkympin kuukausimaksulla saa lukea niin paljon kuin jaksaa! Ilmankos olenkin ihan pihalla kaikista tv-sarjoista ja niiden käänteistä.)

Päivälenkki on tehty, broilerpihvit marinoituvat jääkaapissa. Kuten savolainen sananlasku asian ilmaisee: Hätäkös tässä, matalassa kaivossa.

Mukavaa maaliskuuta!

PS. IL:lle ja Justukselle onnittelut yhteisestä kaksivuotistaipaleesta!

Moi,
olikos täällä joku kokeillut sitä 16/8 -syömismenetelmää? Vai laihdutusmenetelmäksi/dieetiksikö sitä sanoisi?

Siinähän siis ideana on se, että se mitä syödään, syödään 8 tunnin aikaikkunassa. Loppu vuorokausi ollaan syömättä. Ylenmääräistä ahmimista tietenkin pyritään välttämään, ja lautaselle kasataan vain terveellisiä vaihtoehtoja.

Ideana on kai se, että kun ihminen ei jatkuvasti laidunna, niin elimistölle jää aikaa sulatella se sapuska  ja kukaties elimistö joutuu käyttämään välillä vähän vararavintoakin. (Sitä on mun vyötärön ympärillä kyllä edelleen ihan kotitarpeiksi.)

Mitä nyt olen muutamasta mediasta lueskellut, niin tämän pitäisi olla kaikin tavoin terveellinenkin. Jopa Turun yliopiston prof. Pentti Huovinen jota voinee pitää asiantuntijana, mainitsi jossakin jutussa tätä nykyään noudattavansa. Totesi olevansa hyvinvoiva.

Sellaisenkin vinkin sain, että aikaikkunaa voisi supistaa sillai pikkuhiljaa. Se saattaisi sopia mulle: kun meillä aamupala on yleensä tuossa yhdeksän maissa, niin illan viimeisen suupalan saisi pistellä kitusiinsa kello 17. Tuntuu aika armottomalta, mutta iltateen hilaaminen kello 22:sta kello 20:een on sentään tällä viikolla jo tapahtunut.

Mielipiteitä? Kokemuksia? Epäilyksiä?

Olen lukenut ja  olen miettinyt tuota ruokailun "ajastamista", mutta minulle 16/8 tuntuisi kyllä aika vaikealta... Voisihan sitä kokeilla edes, että ei sen klo 20 jälkeen mitään söisi🙄 Nytkin suunnittelen kyllä etukäteen päivän syömisiä, mutta usein illalla tulee sitten kuitenkin nälkä tai ainakin luulen niin ja puputan vielä jotain. Uskon kyllä, että tuo olisi varmasti elimistölle hyväteko, että se saisi joskus levätäkin ja toipua 😃

Täällä teen tällä hetkellä mokkapaloja, mutta vakaa aikomukseni on tallettaa ne pakastimeen edes maistamatta. Onnistunkohan? Mies meni pitkästä aikaa tapaamaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Hän meni omalla autolla, jotta ei tarvi julkisissa pyöriä. Kehoitin myös pysymään sitten vaan paikoillaan ja tulemaan mahdollisimman vähillä varikkokäynneillä takaisin kotiin. 
Iltapäivällä menen hiihtämään, täällä on pakkasta vielä -3 ja puolipilvistä eli pitäisi olla ok keli. Eilenkin kävin, mutta plussakelillä latu oli liukas molempiin suuntiin ja 7 km hiihdettyäni olinkin melko puhki. Sukset lipsui vietävästi,  mutta sinnittelin vaan kun kerran olin ladulle itseni saanut. 😓

Pihalla seisoo muutama viikko sitten tekemäni lumiukko. Viime päivien suojasää oli tuhonnut siltä pään ja eilen tein uuden pään ukolle. Ajattelin, että se säilyy nyt sitten taas jonkin aikaa kun pakkaset palasi. Se on niin hauskan näköinen tuolla olohuoneen ikknan takana. 

Mutta nyt varmaan vatkain on työskennellyt tarpeeksi ja aika laittaa jauhot taikinaan ja taikina uuniin. 
Mukavaa päivän jatkoa kaikille. 

Ruokatauoissa on ideaa, jos on ylipainoa. Insuliini liiallisena lihottaa ja joka kerta, kun syö, insuliinia erittyy. Ja jos on sokerihäiriö, sitä voi erittyä aika lailla, vaikka se ei sitten kunnolla toimisikaan. Kakkostyypin diabeetikolla on usein hurja insuliinin eritys, mutta se ei toimi, kun läski pistää kampoihin. Usealla pullealla on sama ilmiö, vaikka se ei olisi edennyt taudiksi asti. Mutta rauha elimistölle on hyvä juttu. Ilman insuliinin ylimäärää, vähän nälkää, siinä se.
Mittaan usein insuliinin erityksen potilaalta ja näytän, että tätä pukkaa, laitetaan se toimimaan eli painoa pois. Motivoi kummasti, kun näkee, että insuliinia pukkaa kolminkertainen määrä normaaliin, mutta se ei toimi, kun rasva tappelee vastaan. 
Tähän samaan tarinaan kuuluu glykeemisen indeksin mataloittaminen eli kaurapuuro pikahiutaleista yms pois. 
Välipalat kuuluvat opiskelijapojille yms.

Mielipiteitä? Kokemuksia? Epäilyksiä? ja vieläpä isoja kysymysmerkkejä Tiinuliinun aloitukseen liittyen.  Olen seuraillut aihetta myös ja fiilistellyt ajatusta aloittaa 12/12 ja edetä siitä pikkuhiljaa eteenpäin.  Tai oikeastaan nythän olen luonnostaan vaiheessa 12/12 ellei mitään poikkeavaa ole meneillään. 

Saako siinä ajanjaksossa jolloin ei syödä edes juoda mitään?  Jos aamulla saa edes kahvia ja illalla voisi juoda vaikka teetä  myöhemmin, aikarajaa saisi siirrettyä heti eteenpäin. Ja nesteet raakana siis, ei sokeria tai maitoa ym.

Muuten on alkuvuosi mennyt ihan plörinäksi. Olen tapellut lääkeaineallergoiden kanssa ja käyttänyt varmaan jo koko minulle budjetoidun sote-osuuden tältä vuodelta.  Painon putoamisesta olisi huötyä näistäkin toipumiseen