IL, meillä on ostoksilla ihan päinvastainen ongelma. Minä tykkään katsella kaikkea, mitä kaupassa on tarjolla ja mies taas suunnistaa suoraan oikealle hyllylle. Näin ollen eksymme usein toisistamme ja puhelinta tarvitaan (eikä mies tahdo kuulla sen soittoääntä taskun pohjalta). Meidän tapauksessamme minä olen se, joka hieman ärtyy tilanteesta.

Lauantaina oli ihana ulkoilusää. Ilokseni löysin metsästä sinne tänne risteileviä kapeita polkuja. Piti pitää kieli keskellä suuta, etten ottaisi harha-askelta ja tupsahtaisi hankeen. Nautin suunnattomasti  tarpoessani keskellä puhdasta metsää, kunnes takaa kuului omituista ääntä. Käännyin katsomaan, ja sieltä tuli maastopyöräilijä. Hyppäsin kiireesti sivuun ja sain kiitoksen. Siis, polutko ovatkin pyöräilijöille? Aion kyllä käyttää niitä vastakin!

Tyttärelle joululahjaksi tilaamani käsin kudotut villasukat (ihan tavalliset yksiväriset) tulivat viimein helmikuun alussa. Ehdin jo tiedustella niitä toimittajalta. Alun perin olin aikonut ostaa ne Tuomaan markkinoilta, jotka sitten peruttiin. Tänään veimme sukat ja ystävänpäiväterveiset tyttären perheelle keskustaan. Emme ole nähneet kuin kahden viikon välein facetime puheluiden välityksellä. Nytkin tapasimme vain ulko-oven edessä maskein varustettuina.

Miniä pääsi karanteenista ja menee huomenna jatkamaan opetusta koululleen. Eilen Sellossa oli todella tungosta, ei niinkään markettien, vaan kauppakeskuksen puolella, jossa pistäydyin pikaisella asialla. Olin yllättynyt, koska Suur-Leppävaara on yksi niitä alueita, joilla koronaa on runsaasti. Tuntuu kuin ihmiset olisivat jo kyllästyneet ja unohtaneet kaiken varovaisuuden.

Mukavaa viikkoa!

Moi,
oli ihan pakko tulla tänne hehkuttamaan kun oli niin kiva ystispäivä. Aamulla ladoin tervehdyksiä käyttämiini somekanaviin ja lähetin muutaman henk.koht. viestinkin. Hotkaistiin lounas ja lähdettiin kävelemään kohti keskustaa; sinne tulee meiltä 4-5 km riippuen siitä,mihin oikeastaan on menossa.

Tällä kertaa oltiin menossa Kamppiin taidegalleriaan; tuttu valokuvaaja oli viikko sitten avannut näyttelyn. Silloin hän piti virtuaaliavajaiset, joihin avajaiskansa osallistui Teams-sovelluksen välityksellä. Vilkkaan keskustelun ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen kukin korkkasi kuohuviinit kotonaan.

Avajaisten jälkeen taiteilija ilmoitti, että gallerian ovet ovat avoinna ihan live-vierailuakin varten. Aika tosin piti varata etukäteen ja sitä sai puolen tunnin pätkän kerrallaan. Meidän pätkämme ajoittui sunnuntai-iltapäivään. Käytössä tietysti käsidesit ja maskit kuten korona-aikana kuuluu, mutta pääasia että tavattiin taiteilija, katseltiin tauluja ja ostettiinkin yksi.

Eikä siinä vielä kaikki: kun lähdettiin kävelemään kohti ratikkapysäkkiä, ystäväni Ukkokulta ilmoitti, että hänen tekisi mieli pistäytyä Stockan 8. kerroksen kahvilassa. Tällaisena päivänä se oli tietysti täpösen täysi, koska kaikki kaupungin keskustassa ulkoilleet olivat kaivanneet lämmikettä. Viereisessä samppanja- ja viinibaarissa sen sijaan oli vain kaksi asiakasta. Ja hetken päästä neljä.

En osaa sanoa, kumpi lämmitti enemmän, punaviinilasillinen vai se, että ylipäänsä kävi jossakin kodin ulkopuolisissa sisätiloissa. Shoppailemaan ei sentään jääty.

Pikselille tiedoksi: myös Helsingin Keskuspuistossa vallitsee syvä epätietoisuus siitä, kuka saa kävellä/pyöräillä/hiihtää milläkin väylällä. Kaupunginosan puskaradiopalstan mukaan siellä on tänäänkin ilmennyt suoranaista laturaivoa. Olisikohan täysin mahdotonta pistää polunpäihin pikku liikennemerkit?

Hyvää ystävänpäivää kaikille. 💖
Ihana pitkä viikonloppu on takana. Pojan perhe tuli keskiviikkona ja siitä lähtien minä olen pääasiassa makoillut lattialla, istunut vessanpöntöllä (kannella siis) katsomassa vaipanvaihtoa, höpötellyt ja rallatellut pikkuiselle. Välissä piti vähän ruokaakin laittaa 😄 Aika kului taas liian nopeasti ja itku tuli kun auto oli hävinnyt näkyvistä. Luulin, että olisivat olleet kauemminkin, mutta miniällä on huomenna hammaslääkäri, joten lähtivät sitten tänään. Pikkuinen oli niin kasvanut ja jo vauhdikas sen aikaa mitä jaksoi olla valveilla. Hän oppi kääntymään kyljelleen, mutta ei vielä kellahtanut siitä vatsalleen. On sitä ihana seurata mitä kaikkea pieni ihminen oppii jo noin alkuvaiheessa. ❤️

Ei tullut käytyä hiihtämässä kun ei malttanut lähteä kotoa pois. Ehkä huomenna sitten, jos pakkanen ei ole liian kova. Pikku ompeluhomman tein kun miniä oli aikaisemmin jo antanut kankaan palan, josta pyysi tekemään koristetyynyn päällisen. Joten nyt tein sen, jotta hän sai sen mukaansa. 

Nyt pitäisi alkaa taas täyttää ruokapäiväkirjaa kun ei oikein lähde käyntiin tää mun kevennys. Onneksi ei sentään ole tullut takapakkiakaan, mutta kyllä semmonen kymmenen kiloa olisi hyvä hävittää joskus. Valitavoitteeni on -5. Eikös nyt olisi hyvä hetki kun on laskiainenkin eli laskeutua "paastolle" ja vaikka välttää herkkuja sinne pääsiäiseen asti 😄

Mutta nyt vielä olisi eilisen jälkiruokaa jäljellä eli pieni kupillinen lakkarahkaa voisi olla kiva iltapala😉

Kivikasa, kiva kun mekin päästään seuraamaan vauvelin kehitystä! Pieni ihminen on aina melkoinen ihme.

En ehtinytkään eilen toivotella teille hyvää Ystävänpäivää, toivon sitä jälkikäteen ja kaikille päiville.

Me suunnittelimme eilen ulos lähtöä. Minä vähän vinoilin Justukselle, että jos nyt alkaisin pukea, päästäisiin parin tunnin päästä ehkä lähtemään. Mies nimittäin vaan purki jotain esinettä ruokapöydällä, jolla oli koristuksena jo pora, puukko ja epämääräisiä muita vehkeitä. No minä puin sitten itseni ja ällistyin, kun Justus odotteli kodinhoitohuoneessa ulkotakki ja kaulaliina jo yllään ja naureskeli, että minäpä olin valmis ennen sinua! Minä tarkistelin miestä ja kysyin, että ihanko ajattelit lähteä vain kalsareissa? Seisoi mustissa pitkissä pöksyissään. Minä kikatin vieressä, kun joutui riisumaan takkinsakin saadakseen henkselitoppahousunsa jalkaan.

Laskiaisen kunniaksi potkuteltiin ja laskettiin mäet niin, että mä istuin. Huudeltiin pitkiä pellavia. Sitten oltiin lähdössä lumikenkäilemään jäälle, mutta minäpä en saanutkaan itse niitä kenkiä kiinnitettyä. Nyt oli vuorostaan Justuksella hauskaa, kun hän kiinnitti nauhat. Että tällaistako tämä tulee olemaan, toinen tarkistaa toisen pukeutumisen ja toinen auttaa toiselle lumikengät jalkaan!

Jäällä oli hauskaa tepastella, varsinkin kun näimme moottorikelkkoja ja arvelimme, että kyllä se jää meidät kestää, jos noikin. Vakoiltiin naapurimökkejä, yhteen syksyllä myytyyn ollaan rakentamassa saunaa parin metrin päähän rannasta. Ei ole ikimaailmassa voinut saada rakennuslupaa, mutta asia ei häiritse minua tippaakaan.

Parhaillaan olen virallisesti siivoamassa vierashuonetta, joten kai mun oikeasti on jotain tehtävä. Kohta potkutellaan Hesarin hakuun ja sitten suksitaan jäälle, päästään hiihdellen vakoilemaan kauempanakin olevia mökkejä!

Tervehdys 😊

Kiitos kirjoituksistanne. Pikseli kyllä ehkä jossain toisessa tilanteessa jaksaisin ruokakaupassa hyllyjä katsella ja tutkia, mutta nykyään vaan mennään kauppalapun mukaan mahdollisimman nopeasti. No kolme viimeistä kertaa on mennyt tosi nopeasti, kun on ollut kyseessä vaan noutotilaus. Jos jotain jää uupumaan, saan vielä oman kylän kaupasta sen (jos saan - aika usein moni tuote loppu)... 

Kivikasa kerro vaan täällä kaikki ihanat vauvajutut. Paljon innokkaita lukijoita. Minäkin niin toivon, että vielä joskus tuo unelma toteutuisi. Ei nyt tunnu ajankohtaiselta - poika tuntuu päättäneen pysyä lapsettomana ja tytär vaihtoi juuri työpaikkaa.... iso talo - paljon asuntolainaa. Toivossa on kuitenkin hyvä elää. 

Muori, ihanaa, että lapsenlapsi (vaikka ei enää niin pieni) haluaa käydä luonanne niin usein. On siinä edestakaista ajamista teillä - varsinkin talvikeleillä.

Tiinuliinu voin vain kuvitella, miten antoisaa oli päästä livenä taidenäyttelyyn. Kyllä edelleenkin jotenkin ihmetyttää näissä rajoituksissa tietyt asiat: esim. baarit saavat olla auki ja museot ovat joutuneet pitämään ovensa kiinni..... Kunpa saisimme rokotetta tarpeeksi, että kansalaisemme saisivat rokotteita käsivarsiinsa. Hiukan ihmettelin, kun tänään luin Tanskan tavoitteesta rokottaa kaikki sitä haluavat kansalaisensa 27.6. mennessä?? Hieno päämäärä, ei siinä mitään. Mistäs me saatais sellainen määrä rokotteita, että tuo onnistuisi meilläkin.

IL, nauroin Justuksen uloslähtöasua. Oli pakko lukea se siipalleni ääneen. Meillä meinasi yksi päivä käydä samoin 😄🤣

Menna, kerrothan patistasi, kun saat tiedot. 👍

Tänään emme tehneet lenkkiä jäällä, kun oli sen verran tuulista. Auratut mökkitiet olivat mukavia kuljeskeltavia - matkalla yritimme bongata lumesta elänten jälkiä. Kävimme kyllä Saimaan puolella jäälläkin tuulen suojassa vähän käyskentelemässä. Siellä ei ollut jään ja lumen välissä vesikerrosta. 

Jotenkin väsyttää kauheasti ja kärsin taas siitä, kun menee kurkusta sylkeä "väärään kurkkuun". Kelju tunne, kun sitten yskittää niin. Liekö stressistä sekin kuten väsymyskin.... Tänään onnistuin kolmannella soittokerralla saamaan äitiin puheyhteyden. Oli ensin akku loppu välikappaleesta, joka toimii bluututtina puhelimen ja kuulolaitteen välillä. Sitten se laitettiin lataukseen.... Kun seuraavan kerran onnistuin saamaan hoitajan puhelimen päähän, laite oli kyllä latauksessa, mutta se oli jätetty auki (on /off) eikä ilmeisesti ollut latautunut. Viimeisellä kerralla kahdeksan aikoihin yhteys toimi - äiti oli kyllä niin väsynyt, että ei enää jaksanut puhua. Sainhan sentään toivotella hyvää yötä. Lähetin vielä hoitajan puhelimeen tekstiviestin, jossa kiitin häntä ja muistutin, että laittaisi laitteen off-asentoon. Valvoin ja itkin lauantain ja sunnuntain välisen yön, kun illalla aika myöhään sairaalasta soitettiin, että äidillä oli taas noussut kuume ja sai sitten antibioottia suoneen. Pojallemme ja isälleni oli pakko ilmoittaa, että ovat valmiina lähtemään katsomaan, jos tilanne menee kriittiseksi. Onneksi rauhoittui sunnuntaina, vaikka illasta taas kuume nousikin, mutta ei enää niin korkealle. Olen laittanut viestiä osastonhoitajalle ja puhunut hänen kanssaan, kun ennen kuumeen nousua äiti oli joitakin päiviä jotenkin aivan sekaisin - eikä reagoinnut kenenkään meistä puheeseen. Sunnuntaina minulle selvisi syy. Kuulolaitteen (siis kohtalaisen normaali tuossa iässä ) patteri oli ollut loppu torstai-illasta lähtien. Ei ihme, jos puhekyky katoaa, kun ei kuule mitään.... Nyt patterin vaihto on kirjattu hoitosuunnitelmaan, että tapahtuu tiettynä viikonpäivänä vähintään kerran viikossa - tarvittaessa useimminkin. Sekä poikamme että minä käymme päivittäin tsekkaamassa, jospa isäni (täyttää loppuvuodesta 87 v) saisi ajan rokotukseen. Toistaiseksi ei tulosta. Eihän se rokottajien vika ole, jos ei ole oikeaa rokotetta. 

Luin tässä pari päivää sitten artikkelia, joka käsitteli vihannesten ja kasvisten syöntiä. Siinä suositeltiin, että niitä pitäisi syödä mahdollisimman monipuolisesti. Ymmärrettävää. Tavoitteeksi oli asetettu 30 erilaista viikon aikana. Mukaan sai laskea myös pähkinät. Ajattelin, että eihän tuollaiseen lukemaan pääse millään. Sitten laskin ja olimme päässeet. Esitän haasteen teille: 30 eri vihannesta ja kasvista/marjat ja pähkinät mukaan /viikko. Luettelen nyt meidän syömämme - en varmaan tässä muista kaikkea, kun meinaa jo silmät alkaa lupsua.... Kasvis/vihannesvokkiin, joka kesäaikaan tehdään muurinpohjapannulla ja näillä keleillä uunissa tuli ainakin bataattia, lehtikaalia, punajuurta, selleriä, paprikaa, sipulia, valkosipulia, tomaattia, kesäkurpitsaa... ehkä joku tulee vielä mieleen. Tuota teemme jättisatsin - osa on vieläkin terassilla, toimii hyvin nyt pakastimena - niin että riittää useammaksi päiväksi. Tuoresalaattiin olen laittanut (pariin sellaiseen) jäävuorisalaattia, pinaattia, rukolaa, tomaattia, kurkkua, avocadoa, tummia viinirypäleitä, persimonia, paprikaa (se ja tomaatti on nyt mainittu molemmissa) niin ja basilikaa. Hedelmiä olemme syöneet omenia, appelsiineja, banaania, kiiviä ja päärynää. Leivän päälle tulee aamulla lehtisalaattia, pinaattia, kurkkua, paprikaa, persiljaa.... En nyt laskenut, monta noita tuli. Lisäksi on kolmatta salaattia, luumuja, maapähkinöitä, rusinoita.... Luulisi, että vitamiineja tulisi tarpeeksi. Tietty myös perunaa. Niin ja puuron kanssa mustikoita, mustia viinimarjoja, mansikoita ja puolukkaa. Oli muutaman päivän puolukkasurvostauko, mutta onneksi sain viime perjantaina ostettua kotimaisia pakastepuolukoita, jotka rakas siippani survoi.

En ole aikoihin täyttänyt ruokapäikkyä. IL soittikin siitä ja kysyi yhdestä jutusta. Onneksi, koska olen vähän ajatellut, että olisi muuttunut keventäjien myötä niin, että en enää osaisi käyttää ja kynnys sen käyttöönottoon oli myös kasvanut. Mutta ehkä sen vielä oppii, kun stressi helpottaa. Painoa on tullut - kortisoniannos nyt ollut reilun viikon 7,5 - ilmeisesti vaikuttaa jonkin verran. Olen tietoisesti yrittänyt hillitä syömistä, että mahtuisin vaatteisiini ja kyllä olen joka päivä - paitsi ei aina kauppapäivänä - ollut lenkilläkin. 

Harmikseni viime perjantaina juurihoidettavan hampaan väliaikaisesta paikasta lähti osa lauantai-iltana syödessämme. Perjantaina jo puudutuksen loputtua, tunsin, että se jäi hiukan liian korkeaksi. Ei sitä huomannut siellä hammaslääkärissä, kun oli puudutus päällä. Sain eilen peiliä pidellen ja siippani avustuksella aika selkeän kuvan siitä. Pelkäsin, jos on toinen juurikanavista auki ja saa vielä jonkun kunnon tulehduksen suuhun. Lähetin aamulla kuvan hammaslääkärilleni, joka katsoo sen torstaina. Ajatteli kyllä, että siinä on välissä vielä toista paikka-ainesta, niin että reitti juurikanavaan ei olisi auki. Olin jopa ajatellut, että ei ehkä tarvitsisi ennen ensi viikon alkua mennä kaupoille, mutta nyt se kannattaa yhdistää tuohon reissuun. Ehkä sitten kuun vaihteessa viikonloppuna käymme jättikasan pyykkiä pesemässä sekä isää katsomassa ja mahdollisesti äitäkin lasin läpi - niin että olemme itse ulkona. Toivottavasti pakkaset hellittävät siihen mennessä. Tyttären kanssa käymme varmasti lenkillä. Sitten meillä on putkiremppaan liittyvä tiedotustilaisuus maaliskuun alussa, jolloin haluaisin olla jo asettunut tänne ja niin, että ehdimme varmistaa koneen etäyhteyden toimivuuden. Alunperin oli tarkoitus ottaa hauvavauva mukaamme, mutta tytär ei kestä olla siitä nyt kovin pitkään erossa. Ovat ajamassa myöhemmin maaliskuussa kohti pohjoista pidennettyä viikonloppua viettämään ja hauvavauva tarvitsee hoitopaikan. Saa nähdä, miten sen sitten sumplimme. Hauvavauvaakin on ihan sanoinkuvaamattoman ikävä. On kyllä taas parina viime päivänä ollut sellainen kaipuu "normaalielämään", että koville on ottanut. Eniten varmasti äidin vuoksi. 

Nyt jään odottelemaan vihannes, kasvis, hedelmä ja marjalistoja 😁  😉 No stress. 

Mukavaa viikon jatketta ja terveyttä kaikille. 

Hei Ihanaiset,

lähdettiin aamulla parin kilsan päähän saksalaiseen kauppaan, taivas oli paksun pilvimassan peitossa, en siis laittanut aurinkorasvaa. Pöh, kun avasin ulko- oven taivaanrannassa oli sininen kaistale joka suureni sitä mukaa, kun kävelimme kauemmas kotoa. Paluumatkalla aurinko paistoi jo lähes pilvettömältä taivaalta. Auringon paiste on ihanaa etenkin tähän vuodenaikaan mutta, kun mun naamani alkaa kukkia tai siis jo kukkii 🙁.

Kipa, minäkin olen joskus lukenut tuosta 30 erilaista vihannesta viikossa ja olen ajatellut ettei me siihen koskaan päästä. Sinun innoittamanasi aloin kirjata mitä viimeisen 7päivän aikana ollaan syöty. Tässä lista,
vihannekset: porkkana, lanttu, juuriselleri, kelta- ja valkosipuli, punajuuri, parsa- ja kukkakaali, kesäkurpitsa, tomaatti, kurkku, suippopaprika, jäävuorisalaatti, peruna, punainen linssi, kikherne , herne, kantarelli ja suppis, sekä hapankaali
Hedelmät: banaani, appelsiini, klementiini, omena, viinirypäle ja sitruuna
Marjat: puolukka, mansikka, kuivattu karpalo
Pähkinät: Saksan-, hassel-, cashew pähkinä, manteli ja maapähkinä
Pähkinät pelastivat, määrä täyttyi 😋. Näitä samoja suurimmaksi osaksi syödään, voisi kyllä repertuaaria laajentaa, hedelmiä syödään kauden mukaan. Päärynässä on kuulemma paljon kuitua, niitäkin syödään. Mustikkaa ja vadelmaa syön välillä puuron kanssa.

Meidän lähellä täällä kaupungissa on pieni luonnonsuojelualue, ollaan kävelty sen reunaa kerran mutta viime sunnuntaina sauvisteltiin sinne. Olen vähän hymähdellyt sen tarpeellisuudelle, jotain kalliokasveja siellä on mutta enpä naureskele enää. Uskomaton paikka näin talvellakin, ristiin rastiin kapeita kinttupolkuja, ei onneksi törmätty läskipyöriin. Kiivettiin ylös mäelle, mitä ylemmäs päästiin sitä pienemmiksi ja käppyräisemmiksi männyt kävivät, kallionlohkareet jyrkkenivät, nähtiin pieni jääputouskin. Jotenkin tuli epätodellinen olo, ollaanko muka Helsingissä😲. Kallion laelta oli upea näköala pitkälle. Alempana rinteellä oli jäisiä puroja ja pikku lampikin. Päätettiin tulla uudelleen ja koluta paikkaa paremmin, keväällä viimeistään, silloin lehto alueet ovat upeita. Isäntä juuri mittaili suojelualueen suuruutta kartalta,,1,5 km pitkä ja leveämmältä kohtaa saman verran, siis Helsingin puoli, se nimittäin jatkuu myös Vantaan puolelle. Ei suuruudella pilattu mutta helmi kaupungissa. Ollaan asuttu täällä 20v ja nyt vasta paikka löydettiin, ehkä Koronan ansiota että maltoimme katsoa lähelle 🤩. 
Eilen oltiin taas hiihtämässä ja kyllä tuntui reisiiä lauantainen hiki hiihto ja sunnuntainen ”vuorikiipeily”. Huomenna ei varmaankaan päästä hiihtämään, kun pesukoneen korjaaja tulee, pitäkää peukkuja, että kone vielä saataisiin kohtuu budjatilla kuntoon.

Reipasta ja/tai muuten mukavaa viikkoa kaikille!  

Siis vihannekset! No, meidän vakiovihanneksia ovat sipuli ja valkosipuli, joita syödään paljon. Perunaa. vaikkei kiloklubin ruokapäiväkirja sitä laskenutkaan vihannekseksi, syömme pääasiallisesti kalan kanssa, ja kun kalaa pyrimme syömään vähintäin kerran viikossa, niin tulee sitä perunaakin sitten. Pakastewokkivihanneksia, joissa on vaihteleva määrä erilaisia juureksia ja kasviksia, mutta emme syö niitä viikottain. Kaalilaatikkoa laitamme melko usein. Huomenna syömme suuren kukkakaalin, sillä se kuuluu vakioihin pihvien lisukkeena. Naudanpihviä emme enää kovin usein syö, joten kukkakaalinkin syöntikin on hieman vähentynyt. Suuren sekasalaatin teemme noin kerran kuussa ja siihen laitan jääsalaattia, kurkkua, paprikaa, tomaattia ja purjoa. Marjoja ei tule syödyksi eikä pähkinöitä, kun minä en pahemmin pähkinöistä perusta. Meirämmiäs kyllä söisi. Minä syön omenia runsaasti, meirämmiäs ei. Joskus ostan banaaneja ja klementiinejä voisin syödä kilon yhdellä istumalla. Kurkkua tykkään laittaa juustoleivälle, mutten ole koskaan ymmärtänyt, miksi voileivälle pitää laittaa salaatinlehtiä!

Tuossa tuli siis yleisesti luetelluksi meidän käyttämämme kasvikset, muttemme syö niitä minkään mittapuun mukaan tarpeeksi. Yritin miettiä viimeisten seitsemän päivän aikana syödyt vihannekset/kasvikset ja tulin siihen tulokseen, ettemme ole syöneet niitä yhtään, paitsi pakkasesta rasialliset kaalilaatikkoa, jossa oli siis kaalia ja sipulia! Olen kyllä syönyt muutaman omenan sekä joskus viime viikon lopulla ison määrän klementiinejä. Olisimme siis otollista maaperää kiihkomielisille ravintoasiantuntijoille, mutta pelkään pahoin, ettei heidän saarnoillaan ole mitään vaikutusta - valitettavasti!

Kaulapattini on kysta eli siis nesterakkula. Se sijaitsee aivan kilpirauhasen kyljessä, mutta UÄ-lääkäri ei suositellut sen tyhjentämistä, kun se ei mitenkään vaivaa. Se kuulemma häipyy aikaa myöten itsestään, kun neste imeytyy kudoksiin. Luonnollisesti sitten pitää tehdä jotain, mikäli se alkaa vaivata, mutta nyt ainakaan se ei yhtään arista eikä edes näy ulospäin. Kaikki on siis hyvin ja lasku oli 299,90 euroa, mutta hyvästähän toki kannattaa maksaa! Olen myös päättänyt, että kun oma lääkärini kirjoitti minulle labralähetteen enkä saanut sopivaa aikaa kuin vasta 4.3., niin aion yhdistää sen muutenkin maaliskuussa eteen tulevaan vuositarkastukseen, niin selviän yhdellä näytteenottomaksulla. Kaulapattiasiasta varaan lääkäriltä vain puhelinajan, vaikka käytännössähän minä jo tiedän vastauksen.

Maanantaina olin silmälääkärillä ja silmänpaineet olivat nousseet vuoden takaisesta. Paineet olivat kuitenkin vielä alle 30, mitä pidetään glaukooman raja-arvona eikä hän nähnyt silmänpohjissa mitään muutoksia. Menen kuitenkin varmuuden vuoksi puolen vuoden sisään näkökenttätutkimukseen sekä silmähermon kuvaukseen. Vasemman silmän pinnassa hän huomasi pieniä repeämiä, johon sain viikon antibioottitipat ja sitten samaisessa silmässä vaikuttaisi olevan myös hyvin alkuvaiheessa oleva kaihinalku. Olen kyllä huomannut vasemman silmän olevan hieman sumeamman, mikä tosin johtunee tässä vaiheessa repeämistä ja faktahan on se, että lähes kaikille tulee iän myötä kaihi ja siitähän pääsee nykyään niin helposti eroon, joten no worry!

Söimme tänään hapanjuurileivän kanssa Saarioisten valmista kanakeittoa, joka oli tosi hyvää, mutta nyt minulla on huutava nälkä! Lähden tästä siis iltapalan laittoon ja toivottelen teille kaikille oikein mukavan kirpeää helmikuisen viikon jatkoa 😃

Tuohon 30 kasvikseen lasketaan mukaan kaikki, myös esim. viljat ja mehut. Joten Menna, hapanjuurileivästä saitte ruista ja kanakeitossa näkyy olevan maissia ja porkkanaa. Yhdessä vegaaniryhmässä keskustelimme, että tällaiset, varmaankin hyvää tarkoittavat, haasteet ovat aika vaarallisiakin, jos ne johtavat jonkunlaiseen kilpailuun. Ennemminkin kannattaa ajatella sitä niin, että aika helposti niitä kasvikunnan tuotteita tulee jokaiselle.

Mukava pakkasaamu, noin - 24 astetta. Ulos ei näin astmaatikkona ole menemistä.

Kivikasa, ihana lukea vauvakuulumisiasi ja sinun ilostasi tuosta pienestä ihmeestä. Menna, hienoa ettei kaulapatti ollut sen vakavampi juttu. IL, sinun onnesi on niin iloisen valloittavaa, että tulee hyvä mieli joka kerta, kun tapahtumistanne lukee. Kipa, kurja tuo hammasjuttu. Olet uskomattoman sinnikäs kaikessa. Jaksat ja touhuat vaikka millaisia kipuja tiellesi sattuisi. Sinun huolenpitosi vanhemmistasi saa melkein kyyneleet silmiin. Niin välittävää ja rakastavaa se on.

En ala tässä luettelemaan vihanneksia, marjoja, kasviksia muuten kuin toteamalla, että niitä tulee viikon mittaan syödyksi tosi paljon. Mies on ahkera marjastaja, joten erilaisia  marjoja, joista osa on tehty mehuksi, on jo yksistään toistakymmentä. Erinomaisen hyvää ( ja terveellistä) mehua on mieheni tehnyt variksenmarjoista ja juolukoista, lisännyt siihen kai vielä jotain muitakin marjoja.  Puuron päälle joka aamu marjoja tai mustikkakeittoa- niin on hyvä aloittaa päivä.

Oulun seudulla rokotukset ovat alkaneet hitaasti, vasta nyt tulevana lauantaina aloitetaan yli 85 vuotiaiden rokotukset. Mieheni on yli 75 vuotias ja minä yli 70 + minulla on tuo keuhkoahtauma, joten pääsen varmaan rokotuksiin samaan aikaan mieheni kanssa.

Olen todella järkyttynyt ihan viisailtakin tuntuvien ihmisten rokotevastaisuudesta tai niin kuin on alettu sanoa  kulkutautimyönteisyydestä. Joskus tuntuu siltä, että mitä enemmän ihmiset ovat saaneet koulutusta ja tietoa maailmasta sitä hölmöimpiä valintoja tehdään. Kaikenlaiset vaihtoehtoiset hoitomuodot, henkien, noitien ja haltijoiden palvonta senkus lisääntyvät.

Luen parhaillani erittäin mielenkiintoista Mirkka Lappalaisen kirjaa "Pohjoisen noidat". Kirjassa käydään läpi Ruotsissa 1600-luvun loppupuolella levinneitä noitavainoja ja kerrotaan myös suomalaisten noitien, kummitusten, viinapirujen maailmasta.

Oikeusistuimissa kuultiin hurjia tarinoita noitasapatista, lehmillä lentämisestä, paholaisen pidoista. Naapuri todisti naapuria vastaan, lapset läheisiään vastaan. Syyttömiä tuomittiin kuolemaan ja vankilaan, joukkohysteria levisi talosta taloon ja paikkakunnalta toiseen. Järkyttävintä ehkä on se, että moni syytetyistä vilpittömästi ja aidosti tuntui uskovan, että oli maannut paholaisen kanssa, lentänyt lehmällä, vienyt lapsia paholaisen pitoihin jne. Unet ja todellisuus olivat sekoittuneet ihmisen mielessä. He kertoivat tosina asioita, jotka eivät ikinä olleet tapahtuneet.

Aina välillä luen ihan jotain muuta, hyviä dekkareita tai lämminhenkisiä tarinoita kuten Clare Pooleyn "Totuushaaste" .Minä en ole oppinut lukemaan e-kirjoja. Jotenkin on niin mukava ottaa kirja käteen, käpertyä tuoliin tai sängylle lukemaan, torkahdella välillä ja herättyä selailla sivuja taaksepäin, kun ei yhtään muista mitä edellisillä sivuilla kerrottiin.

Pikku ekaluokkalainen piipahti eilen aamulla ennen kouluun menoa täällä ja kysyi: - "Mummu, mikä on sielu? " - Hmm, tuota noin, miksi sitä kysyt? Poika katsoi totisena silmiini ja sanoi:- "Kun joku sanoi, että sitten kun kuolee sielu menee taivaaseen. Ja kun sinä ja pappa olette vanhoja ja kuolette varmaan pian, niin haluan tietää mikä on sielu."

Unohdin minäkin tosiasiat, teologian, koronan ja otin pikku kaverin käsieni suojaan, ihan lähelle ja sanoin:- "Sielu on tämmöinen halaus, jonka muistat aina. Sielu on papan kanssa tehdyt hiihtoretket, makkaran paistaminen nuotiolla. Sielu on se, joka antaa suukkoja, pörröttää tukkaa, kertoo satuja, opettaa sinua laskemaan ja lukemaan. Sielu on kaikki se mitä muistat, kun ajattelet meitä. Sielu on iloinen ja naurua täynnä. Sielu on se, joka pyyhkii kyyneleet, kun on ikävä, joka pitää lähellä kun pelottaa." - Aha, ok.", sanoi pikku kaveri ja minä mietin mitä sanoisivat minulle paikkakunnan papit, kun kuulisivat sielutulkintani. Taitaisin minäkin saada harhauskoisen leiman otsaani.

Mukavaa pakkaspäivää itse kullekin. 
P.S. Mahtavaa, kun Mestarien Liiga taas jatkuu. Eilinen matsi oli kerrassaan upea.

Pakkaspäivää.
Olipas kirpeä kävelysää kun aamulla piti tallustella terveyskeskukseen spirometritestiin. Se olikin sitten viimeinen kartoitus tämän hengityksen vinkumisen ym. tiimoilta. Hoitaja sanoi, että näyttää hyvältä eli luultavasti minulla ei ole mitään astmaa. Sydämen rastitustestikin viime viikolla meni ihan hyvin ja lääkäri sanoi, ettei  mitään erikoista tai vakavaa ilmennyt. Jokunen viaton lisälyönti vaan näkyi. Minä luulin, että koe meni huonosti kun olin lopussa ihan hengästynyt, mutta ihmeekseni hoitaja sanoi, että hän ei kyllä olisi jaksanut noin pitkälle. Eli kai meikäläinen sitten ihan ok kuntoinen vielä on. Luultavasti ne mun menneet tuntemukset olivat jotain stressiperäistä tms. Heti sitten meninkin hiihtelemään tutun latuni kokonaan kun olin vähän varonut menemästä mäkiin kiipeämään, jos vaikka pumppu ei tykkää... Mitään vaikeuksia ei ollut mäen nousuissa.

Verenpainetta seurailen nyt kuitenkin kun sekin silloin oli heittelemässä niiden muiden tuntemusten ohella. Nyt on kyllä ollut ihan kelpo lukemissa. Jopa syke on ollut alempi. 

Olin erittäin helpottunut noista kaikista testeistä. Tietysti lääkäri sanoi, että jos jotain ilkeitä tuntemuksia tulee niin sitten vaan uudestaan yhteyttä. Täytyy nyt toivoa, että sais pidettyä ittensä kunnossa vielä🙏

Tänään ei sitten muuta liikuntaa tulekaan tuon 4,5 km tallustelun lisäksi. Nyt on takka päällä ja piilottelen vaan lämpimässä, vaikka aurinko paistaa kauniisti. Jotenkin on taas saamaton olo, vaikka olisi kaikenlaista tekemistä ja suunnitelmaa. Ehkä luen vaan kirjaa odotellessani miestä kotiin.  

Minä en ole kasviksiani laskenut, mutta kyllä ainakin 10 saattaa mennä jopa päivittäin rikki. Mulla kun on noita marjoja niin paljon, että jo yhteen smoothieen saattaa mennä samalla kertaa mustikkaa, mansikkaa, tyrniä, puolukkaa, herukkaa ja vielä mandariinit ja avokado lisäksi. Joten en ala sen kummemmin laskemaan. 😄
Mukavaa keskiviikon jatkoa.