Voi Iker ressukkaa. Toivottavasti kivut saadaan hallintaan. Miten Jussin toipuminen edistyy?

Japena, voin kuvitella, miten haikeaa oli hyvästellä pojan perhe. Mallorca ei tosiaankaan ole niin kaukana, ettei sinne voisi piipahtaa vaikka viikonlopuksi.

Nyt olen lauantaista asti saanut tuta mitä on omaishoitajuus. Ei se miehen lonkka parantunut kiropraktikon käsittelyssä, äityi vielä pahemmaksi. Hänen onnistui jotenkin lauantaiaamuna vääntäytyä autoon (onneksi se on automaatti-vaihteinen) ja varoitteluista huolimatta lähtemään kohti kotia. Poika ja miniä ajoivat autollaan vastaan ja poika siirtyi isänsä auton rattiin. 

Jalka ei yhtään ota päälle, vaan kyynärsauvoja apuna käyttäen mies konkkasi helpottuneena kotiin. Petasin sängyn vierashuoneeseen, jossa on hänen selälleen sopiva patja ja lyhyempi matka vessaan.
Sunnuntaina poika vei hänet lääkäriin ja sieltä tultiin pussillinen lääkkeitä mukana. Särkylääkkeitä näyttävät olevan, eikä niistä ollut edes suurempaa apua. Vatsa vain kipeytyi. Sen verran auttavat, että pystyy pari tuntia kerrallaan nukkumaan. Minä laitan kaikki ateriat (aamupala, lounas, päivällinen, iltapala) ja hän kolistelee sauvojen kanssa keittiön saarekkeen baarituolille toiselle kankulle istumaan.
Lapset ovat patistaneet uudestaan lääkäriin, mutta katsotaan nyt vielä, kun potilas ei ole yhteistyöhaluinen. Minä pelkään veritulppaa, kun noita jalkakipuja on ollut pitkin kevättä jalkapohjasta alkaen ylös. Mies väittää kuitenkin satuttaneensa lonkkansa metsässä ojan yli hypätessään.

En ole nyt päässyt edes lenkille, mutta toivottavasti tätä poikkeustilaa ei kestä kauaa. Maanantaina miniä vei minut Plantagenaan ja ostimme sieltä kumpikin kasveja ja ruukkuja. Olin oikein tyytyväinen, sillä pelkäsin, etten saa haluamiani lajikkeita. Ikävä, että sää nyt muuttui myrskyiseksi ja sateiseksi.

Lähden nyt miniän kanssa Prismaan, joten eipä muuta kuin toipumisia poteville ja hyviä vointeja muille! Kyllä se kesä vielä tulee, kaiketi. 

Kiitos kyselyistä, Justuksen käsi ei ole sanottavasti parantunut, mutta kuulemma "tarkkailee vielä ennen lääkäriin menoa". Minä kävin maanantaina jalkojen IR-kuvauksessa ja hyvässä kunnossa molemmat tassut. Mitä nyt nivelrikkoa ja kipeät kohdat näkyivät kuumempina, joten jotain häikkää niissä on. Ohjeeksi jalkajumppaa.

Kävin myös italialaisella kampaajallani, jossa taas oli varsinaiset performanssit kaiken aikaa. Vieressäni mukava herra, jonka kanssa rupateltiin kaiken maailman asioista, myöhemmin kuulin hänen olevan aito saudiprinssi (tiedän että heitä on miljoona), joka on perheensä kanssa Suomessa käynnistämässä bisnestä. Seuraavaksi venäläinen viuluvirtuoosi tuli viulunsa kanssa, ei soittanut. Ja vielä italialainen rouva, jolta tasattiin latvoja. Mulla on pää aina sekaisin, siis sisäpuolelta!

Tiistaina shopattiin ystävän kanssa. Vein hänet luottoputiikkiini Marina Rinaldille ja rouva osoitti jo ovelta mallinuken päällä olevaa vihreää luomusta, että tuon mä haluun! Onneksi varastosta löytyi hänen kokonsa, joten sen mekon osto kävi sujuvasti. Mä ehdin vielä ostaa Kapteenskasta punaiset sortsit, jos pääsisi vaikka purjehtimaan! Ystävä tarjosi Kappelissa sampanjaa ja sitten syötiin koko lounasmenu, ah mitä herkkua oli sekä ruoka että ystävän seura.

Haettiin peräkärry vielä vävyltä ja ajeltiin iltasella mun mökille. Ryntäsin leikkaamaan ruohoa, koska keskiviikoksi ennustettiin sadetta. Ruoho oli pitkää ja vahingossa hurautin sakokaivon kannen päältä, siihen tuli kämmenenkokoinen reikä. Justus paikkasi jeesusteipillä. Myrsky sitten saapuikin ja aamulla todettiin ison koivun kaatuneen rantapolun  päälle. Ja siinä samassa kaatui viereinen, vielä isompi koivu seuraksi. Justus ei pysty moottorisahaa käyttämään, joten vävy ja perhe tulevat nyt viikonlopuksi auttamaan.

Eilen oli lähdettävä viikonlopun hankintoja tekemään. Nyt on teräketjuöljyä ja pienkonebensaa ja kalasoppatarpeet. Leivon kohta raparperipiirakan.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Heippa,

kiitos kirjoituksistanne. Niitä on aina niin mukavaa lukea.

Pikseli, toivottavasti olet saanut miehesi houkuteltua uudestaan lääkäriin. Voimia sinulle ja teille molemmille 🥰.

IL, vaikeaa näyttää olevan tuo miesten saanti lääkärin pakeille. Hyvä, jos Justuksen käsi on jo vähän parempi. Onneksi saatte apua tyttären perheeltä kaatuneiden puiden kanssa.

Japena, onneksi poikanne uusi "tukikohta" on Euroopassa. Tapaamiset varmasti helpompi järjestää kuin Kiinaan. Tsemppiä uintiharrastukseen. Järvivesi on vielä liian kylmää "uitavaksi". Muutaman vedon pystyn ottamaan, kun saunan yhteydessä järveen pulahdan. 

Tuttavapariskunta sai koronan molemmat. Ensin mies, joka joutui sairaalaan. Vaimolta otettiin koe ja kaksi ensimmäistä testiä olivat negatiiviset. Kolmas sitten positiivinen ja lopulta hänkin joutui sairaalaan. Nyt ovat kotiutuneet, mutta todella huonossa kunnossa molemmat. Viheliäisiä uutisia Hämeestä tuosta Intian virusmuunnoksesta. Siinähän on nyt ihan selvästi todistettu, että se tarttuu vielä kahden rokotuksen jälkeen, kun kahteen kertaan rokotettua henkilökuntaa on tartuttanut perheenjäseniään. Toivottavasti ottavat sen jotenkin rajoilla huomioon, että ei sitä kautta tulisi enää lisää tuota varianttia. Luin juuri, että Britanniassa on 7 päivän aikana tartunnat nousseet 25 % ja kyseessä nimenomaan Intian virusmuunnos. 😬

Suupaltti, nauratti tuo sinun "teflon aivo" -kertomuksesi. Meillä on muuten akkukäyttöinen ruohonleikkuri paria pientä nurmiplänttiä varten. Makitan laite valittiin, koska rakkaan siippani lähes kaikki työkalut ovat Makitaa ja samat akut käyvät sitten kaikkiin muihinkin. Jopa minun on ollut helppo sitä käyttää. Tosin tällä hetkellä en käytä mitään vekottimia....Puhaltavaa kiharrinta käytin torstaiaamuna, kun lähdimme kaupoille ja lääkäriin. Senkin käyttö otti koville. Kävin siis ortopedillä ja myöhemmin iltapäivällä vielä magneettikuvassa. Sinänsä moni "asia" sijoiltaan menneessä olkapäässä oli jo paremmin, mutta ilmeisesti jänne jotenkin vaurioitunut silloin maaliskuun lopulla, kun otin lipat talomme edessä olevalla kivetyksellä..... Tämä ortopedi jää syksyyn asti pois, joten siirryn sitten toiselle. Pitänee saada vielä kortisonipiikkiä olkapäähän...

Suun kautta otettavat kortisonitabletit on nyt lopetettu. Kasvojen pyöreydestä on varmaan jotain "hävinnyt", mutta paino ei kyllä itsekseen tunnu laskevan. Ei olisi voimia alkaa ruokien punnitsemista ja kirjausta. Voi olla, että on pakko, jos mikään muu ei auta. Polvetkaan eivät kestä paljoa enempää kävelyä (oikeastaan olen kävellyt liikaakin) ja tuosta vasemmasta polvesta vaurioitui sisäsivuside siinä maaliskuun lopun liukastumisessa. Oikeahan on leikattu neljä kertaa ja kuvien perusteella on sanottu, että siihen voisi laittaa tekonivelen saman tien. Onneksi kestää normioloissa tavallista kävelyä. Kukkapenkkien putsaaminen ei oikein polville sovi. 

Olemme saaneet muutaman kerran mukavan ahvensaaliin katiskaan. Nam 😋. Rakas siippani on tehnyt niistä fileitä ja pitää sanoa, että ei tarvitse muuta maustetta kuin suolaa. Ostin torstaina ruotsalaisia uusia perunoita ja aiomme herkutella ahven- ja haukifileillä uusien perunoiden kera. Eivät kyllä ole minään vuonna olleet kotimaisten veroisia. Mielestäni ovat "vettyneet" keittäessä tosi helposti. Jospa muistaisin nyt käyttää kerroskattilaa ja sen höyrytysosaa. 

Täällä on satanut todella reilusti. Tänään ei taida tulla sateita. Kukat kasvavat silmissä ja tietty piti taas torstaina ostaa vähän lisää kukkia. Sain vanhan mökin terassillekin kukat eilen laitettua. 

Äiti on viime aikoina taas puhunut vähän enemmän. Johtuneekohan siitä, että kuulolaite on kunnolla paikoillaan ja patterikotelo kunnolla kiinni. Kun soitan äidille lähes joka päivä, niin monen monta kertaa on tullut esiin seikka, että kuulokojeen patterikotelon kansi ei ole kunnolla kiinni. On kuulemma tavallista jäykempi. Nyt on asiasta lappu seinässä äidin sängyn yläpuolella ja ehkä se auttaa. Itse sen huomasin siitä, että bluutuuttilaite ei yhdistynyt lainkaan, jos kansi ei ollut kunnolla kiinni. Kohta pitäisi lähteä päivän lenkki tekemään postilaatikoille. Eilen puuhastelin pihalla sen verran kauan, että jätin lenkin väliin. Rakas siippani on kanootilla liikkeellä - uistin perässä. Tulisipa sieltä lohi 😝😍.

Toivotan taas kaikille mukavaa viikonlopun jatketta 🥰😇 Käsittämätöntä, miten pian aika menee. Justhan toivotin  samaa.....


votin samaa.....

Heipsan!

Vaikka en mitään kommentoisikaan, niin luen kaikki ja elän mukana. Niin paljon uutta juttua, etten edes muista mitä pitikään kommentoida ja iPadilla ei voi kattoa edellistä sivua. Tai voi, mutta hankalaa.

Pojalta jäi viikonloppuna rahapussi tänne. Nyt soitti missä nähdään? Tehdään joskus sellaisia puolenmatkan treffejä. Lähetin isännän kun mun kankku kiukuttelee ja jalka meinaa pettää alta.
Oli jo menossa kun muistin, että ottikohan miniän raparperit mukaan?
No tuossa ne oli terassilla. Oli soitettava takaisin.

Ulkopuuhastelua on vaikka kuinka paljon. Yritän myöhemmin mennä tekemään. Taidan ensin lykkiä vähän nurmikkoa, siinä saa vähän kävellä. Tekee hyvää. Meillä iso piha, joten riittää molemmille sitäkin puuhaa.

Harmi Kipan kättä. Tekevälle kurja juttu. Toivotaan että IL miehen selkä paranee ja olikos rannekin kipeänä?

Paino pahus alkoi noususuhdanteen, mutta muutamassa päivässä korjausliikkeen ansiosta tilanne alkoi korjautumaan. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää sillä saralla.

Aurinkoinen päivä, joten koitetaas nauttia siitä.

Heips1

Tulinpa kurkkimaan, onko täällä vielä vanhoja tuttuja.  Ja onhan täällä: karmale, 4ewer, Pikseli (kiitos teille päikkyvierialusta), Menna, muori61 ja varmaan muitakin, jotka eivät nyt juuri noilla viimeisillä sivuilla olleet.

Vuosien jälkeen palailen foorumisivuille henkistä tukea saamaan.  Paino keikkuu samoissa tai vähän suuremmissa lukemissa kuin täällä viimeksi vieraillessani.  Nyt olisi tarkoitus taas tarttua toimeen ja päästä muutamasta eroon.  Puoli vuotta sitten leikattu polvi on kyllä hyvä innoittaja.  Ans´ kattoo, kuin ämmän käy!

Viikonloppu näyttää aurinkoiselle ainakin tästä vinkkelistä, mutta parin päivän vierailu Imatran kylpylässä aiheutti allergisen nuhan, joka tosin on tänään jo parempi, (eilen kotiuduttiin), mutta en viitsi lähteä kanssaeläjiä pelästyttelemään aivastuksilla.  Odotan rauhassa huomiseen ja käyn vasta sitten kaupassa.

Kylpylä on ihan verraton.  Suuri vesialue ja erilaisia poreita ihan niin paljon, kuin tälläinen liki kahdeksankymppinen mummeli jaksaa kiertää.  Ympäristö on kaunis, tulomatkalla kävimme Imatran keskustassa ihailemassa Valtionhotellia sekä kosken kuohuja.  Iloksemme juoksuttivat kevättulvia.  Muutoinhan kosken kuohuja saa ihailla vain harvakseltaan.  Vielä piipahdus Lappeenrannan satamassa ja Majuurskassa kahvilla.  Olipa oikein onnistunut matka taas.

Hyvää viikonloppua kaikille!🌺

Tervetuloa iloiseen joukkoomme Mari44!

Meillä oli eilen varsinainen puuhapäivä, kun tyttären perhe tuli auttamaan myrskyssä kaatuneiden koivujen kanssa. Justuksen ranne ja sormet ovat edelleen tönkköinä ja polvi vihoittelee, joten hän joutui toimimaan työnjohtajana ja katselemaan sivusta muiden aherrusta. Vävy sahasi pölleiksi valtavat koivut, Heviteini ja Juniori kuljettivat niitä sitä mukaa ajoleikkurin peräkärrillä halonhalkaisijan luo. Ja tappelivat käyttövuoroista ja kumpi on parempi kuski. Minut haettiin erotuomariksi, yritin kehua kumpaakin. Vaan Juniori on kehittynyt kartinkia ajaessaan ja oppi peruuttamisenkin tuossa tuokiossa, sekös isoa veljeä harmitti.

Juniori puki minun kahluuhousuni laihan vartalonsa peitoksi ja meni järveen keräämään kaisloja rannasta. Iker on kuin eri koira akupunktiohoidon jälkeen ja hyppäsi perään, kahlaili siitepölyssä ja savivellissä, ryntäsi laiturille ja nappasi sukan Juniorin saappaasta. Tytär työnsi kätensä koiran kurkkuun ja sai viime tipassa kiinni sukasta, ei tullut lääkärireissua. Iker auttoi kaikkia, kuivasi märän päänsä puserooni, ravisteli mutaiset karvansa naamalleni, salakuljetteli pieniä pöllejä, kerjäsi ruokaa kaikilta ja ulisi ja voikui välillä pelkästä elämänilosta. Siis todella ravisteli naamalleni, koska istuin laiturilla kiinnittämässä poikien kantamia laiturikalusteita paikoilleen.

Tytär raahasi koivujen isoja oksia haketuspaikalle, kantoi puutarhakalusteita terasseille, ehti joka paikkaan. Muutamassa tunnissa myrskyn siirtämä vastakkain istuttava keinu oli nostettu paikoilleen, pöllit pinottu, kaikki raskaat tavarat kannettu paikoilleen. Pidettiin juhlalliset terassin avajaiset, olin sitonut leveän valkoisen nauhan portaiden yläpäähän, se leikattiin, hurrattiin ja otettiin kuohuviiniä. 

Tein ison kattilallisen lohisoppaa, voi miten nautin, kun rakkaani istuivat pöydän ympärillä ja mättivät keittoa massuihin, iloinen puheensorina. Vävy sai punaviinipullon edellisenä päivänä olleiden synttäreidensä kunniaksi. Jälkiruoaksi kahvit ja omista raparpereista piirakkaa ja vaniljavaahtoa sen kanssa.

Ja nyt pitäisi mennä kitkemään vuohenputket pionipenkistä. Inhoan kitkemistä, en voi olla kyykyssä, joten pitää istua lätsähtää nurmikolle.

Kaunista kesäkuun 1. päivää kaikille! Kesä on vihdoin alkanut ja ainakin Tampereella paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta 😍

Tovi näyttää vierähtäneen edellisestä kirjoituksestani (21.5.), mutta on täällä muutenkin ollut hieman hiljaisempaa, mikä on ymmärrettävää, kun kaikilla on omat keväthommansa! Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut ja siksi varmaan en ole kirjoittanutkaan.

Kipa, koronatilanne varmaan aiheuttaa paljonkin turbulenssia kotioloissa, mutta mehän olemme kaiken aikaa muutenkin keskenämme ja samat asiat, jotka nyt aiheuttavat "keskustelua", ovat olleet esillä lähes koko yhteiselomme ajan. Nyt siihen on vain tullut lisää elementtejä, jotka nostavat ärsytyskynnystä vähintäänkin potenssiin 10!

Suupaltti, teflonaivo, todellakin, vaikka joskus vaikuttaa siltä, että aivojen paikalla on tyhjä tila, jossa aiheuttamani kärpäsensurina vain törmäilee satunnaisesti seinästä toiseen. Ehkä eniten ärsyttää se, että meirämmiäs nyökyttelee lähes kaikkeen sanomaani eli vaikuttaa olevan samaa mieltä, mutta siltikin kaikki jatkuu samalla tavalla. Hänellä on tapana sanoa, että on hyvä saada asioista palautetta, mutta palautteenhan pitäisi ymmärtääkseni johtaa johonkin muutokseen, vaan kun ei johda. "Se kuuluu tähän ikään" ja "sellaista maailma on" ovat hänen lempikommenttejaan lähes asiaan kuin asiaan ja silloin tekisi mieli potkaista. Olen kuitenkin ainakin toistaiseksi tyytynyt vastaamaan, että "ei kuulu" ja "eikä ole", sillä ne ovat juurikin sellaisia asioita, joihin hän voisi itse vaikuttaa, jos viitsisi!

Odottelen parastaikaa kauppatilaustani, jonka pitäisi saapua hetkellä millä hyvänsä. Tykkään ihan oikeasti tästä palvelusta ja varsinkin nyt, kun toimitusaikoja on yllin kyllin, se on helppoa. Tein tilauksen eilen illalla eikä ollut heikkoakaan saada tilaus jo tänään. Hyvä puoli on myös se, että sieltä saa ruoan lisäksi kaikenlaista muutakin kotiin tarvittavaa kuten siivousaineet ja -välineet, erilaiset keittiövälineet, harrastuksiin liittyviä juttuja jne. Tarve lähteä kauppaan on todella vähentynyt ja vaikka täällä koronatilanne on sangen hyvä, niin parasta olla varovainen ainakin toiseen rokoteannokseen saakka. Siihen ei ole enää kuin parisen viikkoa.

Olen hieman huvittuneena seurannut hirveää kohua pääministerin ruokatarvikkeista. Kaikkihan tietenkin syyttävät Sanna Marinia henkilökohtaisesti, mutta minä kyllä pidän virkamiehiä sekä avustajia suurimpina syyllisinä. Hehän juurikin ovat sitä varten, että hoitavat perusbyrokratian pyörittämistä. Kuuntelin eilen A-studiossa VNK:n alivaltiosihteeri Lankisen kieli keskellä suuta antamia selityksiä ja osoittaa melkoista epäpätevyyttä, ellei ymmärrä ottaa selvää verottajan kantaa ateriaeduista. Sen luulisi kuuluvan perusosaamiseen. Tietenkin koko kohu on lähtöisin opposition sylttytehtaasta ja aihe on mannaa iltapäivälehdille ja me lukijathan innolla klikkaamme otsikoita! No, hyvähän se on, että asiat nyt selvitetään perusteellisesti. Odotan jännityksellä seuraavaa kohua 🙃

Jahas, postin auto ajoi oven eteen, joten ruokaa on tiedossa. Mari44:lle tervetuloa takaisin joukkoon tummaan ja mukavaa kesän alkua kaikille 😃

Hei. Olen aina välillä tänne vilkuillut mutta harvoin kirjoittanut. IL:n kuvaus perheen päivästä oli aivan ihana 😂

Pääministerin ympärillä pyörivää kohua kommentoin sen verran että nykyään ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan. 
Mukavaa alkukesää teille kaikille.

Heippa ihan lyhyesti 😂🥰

Kiitoksia kirjoituksistanne. Nyt en kommentoi sen enempää. Naamakirjan kuvat kertoivat IL päivästänne paljon <3

Niin ja minunkin puolestani tietty Mari44 tervetuloa takaisin. Minut tänne houkutteli alaikäisenä nykyinen Merelle tuolta viiskymppisten puolelta. 

Viime viikon torstain kauppareissun yhteydessä kävin taas kerran ortopedillä tämän oikean - lähes puolitoista vuotta sitten sijoiltaan menneen - olkapääni vuoksi. Samalla ortopedillä olin käynyt huhtikuussa ja silloin oli määrännyt uä-ohjatusti kortisonipiikkejä kahteen eri paikkaan. Ei kuitenkaan itse nivelkapselin sisään, jonne tähän asti uä-ohjatut piikit on laitettu. Nuo huhtikuun piikit eivät paljon apua tuoneet ja varsinkin kaupungissa vietetyn pidennetyn äitienpäiväviikonlopun jälkeen kivut vaan pahenivat koko ajan. Ei tullut nukkumisesta mitään - paitsi silloin, kun nukahdin sohvalle jotain digiboxilta katsoessani..... Kaukosäätimen käyttökin oikealla kädellä teki kipeää. Pahinta oli aina aamuyöstä, kun heräsin vessaan ja kipu oli  aivan hirrrrvittävän kovaa. Uudelleen nukahtamisesta ei tullut yleensä mitään. Hain kylmägeeliä pakkasesta, nappasin nukahtamislääkettä ... ja kipu vaan paheni. No, kuten edellä kerroin olin sitten taas torstaina ortopedillä. Hän antoi sitten lähetteen magneettikuvaan ja kun sain sen samaksi iltapäiväksi, niin meidän piti kuluttaa aikaa Mikkelissä. Noutoruokatilaus piti hakea kahteen mennessä. Sää oli huono, siippani ei halunut päämajamuseoon (maskin kanssa), joten melkein tuli aika pitkäksi. Ajelimme muutamia tuntemattomia reittejä, hampparit ostimme autosta käsin ja myös söimme autossa.... jotenki aika kului ja vihdoin pääsin kuvaukseen. 

Sain lausunnon perjantaina aamupäivän aikana ja koko päivän odottelin lääkärin soittoa. Soitti sitten vasta illasta ja vielä uudestaan maanantaina, kun tarvitsin selvitystä muutamaan kohtaan. Antoi myös olkapäihin erikoistuneen kolleegansa nimen, koska oli jäämässä joksikin aikaa tuolta kyseiseltä lääkäriasemalta pois. Kolleegalle sain ajan eiliselle ja taas tänään olin Mikkelissä kortisonipiikillä. Nyt se laitettiin uä-ohjauksessa suoraan nivelkapselin sisään, minne ymmärtääkseni aiemmat piikitkin on laitettu. Rakas siippani on ollut kovilla. Esim tämänpäiväisen reissun olisin voinut hyvinkin tehdä yksinäni, mutta kun en oikein voi pitää oikeaa kättä ratissa, niin ei sitä kuskiksi voi alkaa. 

Ostin tänään vähän lisää kesäkukkia paikalliselta puutarhalta, mutta saavat olla pusseissaan huomiseen, kun tänään en tee mitään rasittavaa tällä kädellä. Saunaan menokin on tänään pannassa. Nyt vaan toivon sydämeni pohjasta, että viimeistään kahden viikon päästä alan nähdä jotain tehoa tästä viimeisestä piikistä. Pari iltaa sitten ajattelin, että koko käsi pitäisi sahata pois, kun kipu oli niin kestämätön..... 

Onneksi mulla on hyvä bluetoothlaite puheluihin. Jo aiemminkin nivelrikko on vaikuttanut niin, että en ole voinut pitää pitkään puhelinta kädessä. Yksi pitkäaikaisimmista ja rakkaimmista ystävistäni sai viikonloppuna tiedon, että hänellä on korona. Kyseessä on brittimuunnos ja kyllä pitää antaa pisteitä tartunnanjäljitykselle ja heidän todella tehokkaalta ja ammattitaitoiselta vaikuttavalta työskentelyltään. Vielä eilen ystäväni oli kohtalaisen hyvässä kunnossa, tänään emme vielä ole olleet yhteyksissä. Kauheasti laittavat porukkaa karanteeniin ja pakko käydä kaksi eri kertaa testeissä ennen kuin karanteenista vapautuu. Hyvä, että ollaan tarkkoja. 

Ymmärrän kyllä matkailualaa, Finnairia, Helsinkiä, Vantaata, SAK:ta EK:ta jne, jotka tänään yhdessä pitivät tiedotustilaisuuden. En ole siitä sen paremmin selvillä, muuta kuin mitä siitä luin. Pakko vaan nyt kyllä olla hallituksen kanssa samoilla linjoilla rajakontrollin kanssa. Jos edes saamme (ja onneksi olemme jo saaneet) hyvin viruksen hallintaan omassa maassamme, niin sitten täällä voidaan avata monia toimintoja. JOS/KUN tartunnat rajojen yli tuovat taas uuden virusmuunnoksen, joka omien laskujeni mukaan aiheuttaisi neljännen aallon täällä, niin taas pitäisi laittaa kaikki säppiin. Toki rokotukset muuttavat tilannetta siinä vaiheessa, kun tarpeeksi moni on saanut  jo kakkospiikin ja siitä kuluu se yksi - kaksi viikkoa, mutta siihen asti olemme todella haavoittuvassa asemassa. Kanta-Häme "hyvänä" esimerkkinä.... 

Toivon, rukoilen ja odotan, että edes loppukesästä (meillä kahden piikin suoja noin heinäkuun puolivälissä) saisi vapaammin tavata sukua ja ystäviä. Siinä on suuri rukoukseni. Ja siihen liittyen tietty toivon, että huolehtiessamme varotoimista niin 100 %:sti, kun vaan olla ja voi, että säästyisimme taudilta. 

Täällä on lämmintä, kesä on tullut. Koivun siitepölyä on kyllä uskomattomat määrät. Meillä on vielä kaikki ikkunat pesemättä (paitsi terassin "hyötynurkkaus", jonne siirsimme talven sisällä paossa pakkaselta olleen jääkaapin takaisin. Siippani pesi sen, että ei tarvitse jääkaappia enää siirtää. Minä sain sentään viime viikolla (muistaakseni 🤔) päämökin tammiset huonekalut öljyttyä Tramalin voimalla. 

Kalaa olemme edelleen saaneet jonkin verran katiskalla. Rakas siippani on nyt melomassa virvelin kanssa. Pyysin tuomaan lohta, kun sitä emme kaupasta ostaneet. 

Kivuista ja huolista huolimatta olen ylenpalttisen kiitollinen, kun saamme olla täällä. Ja kiitollinen rakkaalle siipalleni, että rakensi meille näin ihanan talon. Saattaa olla, että ensi viikon loppupuolella poikamme tulisi tänne viettämään pitkää viikonloppua isäni kanssa. Ilmat vähän ratkaisevat.... ja äidin luona pitää saada sitten joku käymään niinä päivinä, kun isäni on täällä. 

Linnut laulavat, käki kukkuu ja kuikka huutaa. Järven tyyni pinta, sateen tuoksu, koivun isot lehdet ja kasvun ihme kukka- ja marjapenkeissä. Mitäpä sitä voisi oikeastaan enempää toivoa.

Hyvää vointia, terveyttä ja iloista mieltä itse kullekin läheisineen. 🥰😇

Huomenta mimmit ja terveiset Justuksen mökiltä. Täällä kärvistellään miljoonien hyttysten kanssa vähemmän sulassa sovussa. Miten minusta tuntuu, että niitä on tänä vuonna kamalasti enemmän kuin ennen? Ruiskutellaan offia jäseniin, Justus herrasmiehenä vei huussiin Thermocellin vaikuttamaan ennen istuntoani, kummasti se auttoikin. 

Tultiin maanantai-iltana ja suuremmitta kommelluksitta saatiin tavarat roudattua veneeseen ja sieltä pois, vaikka kummassakin päässä osa laituria oli veden alla. Vesi on tosi korkealla, eikä laitureita voi nostaa, pitää vaan odotella veden alenemista. Saaressa joka paikka, siis ihan joka paikka, oli paksun siitepölyn peitossa, joten tiistaiaamuna pesin taas kaikki kolme terassia kalusteineen. Poimin ihanan kimpun kieloista, valkeista syreeneistä ja parista omenapuun oksasta, nuuskin sitä aina ohikulkiessani.

Eilen käytiin täydentämässä varastoja ja yritin ennakoida kaikkea mahdollista. Seuraavan kerran tänne tullessamme Iker on mukana, joten autossa ja veneessä on vähemmän tilaa tavaroille. Iker kävi fysikaalisessa eikä tykännyt yhtään. Yritti vaan pönkiä vesialtaastakin pois. Akupunktiohoitoa jatketaan, koska sen se kesti ja vaikutuskin oli selvästi nähtävissä.

Seuraan sivusta hieman huolestuneena, kuinka helposti Justus väsyy hommissaan. Yritin saunanlauteilla jutella, että tässä iässä pitäisi vaan hyväksyä, ettei jaksa kaikkea kuten nuorempana, mutta mies kuvittelee, että kunhan tästä parannutaan. . . Apua mökin töihin ei tänä kesänä voida odottaa vävyltäkään, sillä Justuksen tytär on vakavasti sairas ja saa sytostaatti- ja sädehoitoja heinäkuun loppuun joka toinen päivä. Vävy kuljettaa häntä hoitoihin. Voitte kuvitella, mitä Justuksen päässä liikkuu, kun vaimon kuolemasta ei ole vielä kauan ja sama tauti hänet vei.

Ei tässä voi kuin elää päivä kerrallaan ja yrittää nauttia pienistä ilon sirusista. Niitä meillä on lauantaina, kun ensin juhlimme bonuslapsenlapsen yo-lakkia ja seuraavaksi veljentyttärelläni sama juhla. Bonuslapsenlapsi suoritti aikanaan yo-kokeet, mutta tenttejä jäi uupumaan. Ei aikoihin halunnut tavata ketään sukulaisia, kun kaikki yrittivät takoa järkeä hänen päähänsä. Minua tapasi, kun lupasin olla puhumatta asiasta. Nyt minä ja tyttären perhe ollaan ainoita vieraita hänen juhlassaan, ei halua muita. Olen suunnattoman iloinen, että hän vihdoin valmistui ja onpa pyrkinyt pariin paikkaankin, toivottavasti opiskelupaikka aukeaa. Olen koko ajan tiennyt, että poika on älykäs, tenttikasa vain tuntui liian isolta palalta. Nykyinen tyttöystävä on osannut tukea ja palastella tentit osiin ja nyt on sitten juhlan paikka!

Sisareni järjestää tänä vuonna serkkutapaamisen. Ollaan kaikki niin vanhoja, että toinenkin rokotus on siihen mennessä otettu, joten voidaan taas iloita toisistamme.