Takavuosina olen sen Kansallisoopperassa nähnytkin ihan livenä.  Siis tuon Porgyn ja Bessin.  Oli ihan vaikuttava silloinkin. 🌺  

Hyvää vaali-iltaa täältä sohvan pohjalta. 
Viime viikot on pihahommien lisäksi työllistänyt keskusvaalilautakunta useana iltana viikossa. Tänään saatiin ennakkoäänet laskettua kahdeksan pintaan. Pienessä kunnassa homma ei kovinkauan vie eikä lautakunnan lisäksi tarvittu apujoukkoja. Huomisaamuna on seuraava kokous ja keskiviikkona vielä yksi.

Taloyhtiössä olen maalannut piha-aitoja aina kun olen muilta töiltäni ehtinyt. Nyt alkaa homma olla loppusuoralla. Loppuviikolla maalasin vain aamulla ja illalla itikoiden pitäessä seuraa. Keskipäivä oli liian kuumaa maalaamiseen joten silloin lykin ruohonleikkuria ja tein muita pihatöitä. Tiistaiksi oli kutsuttu osakkeenomistajia maalaustalkoisiin, mutta lisäkseni pensseliä heilutti vain kaksi miestä.
Saatiin kuitenkin huvimajan koristelaudoista tehdyt seinät maalattua kahteen kertaan.

Jääkapipakastin tuli viimein tiistaina illansuussa. Onneksi sain talkoolaiset auttamaan koneen sisään kantamisesa ja paikalleen laittamisessa. Koneen pesu ja jäähtyminen vei muutaman tunnin, niin pääsin täyttämään uutta kaappia vasta vähän ennen puolta yötä. Siinä vaiheessa olin väsynyt kuin tapettu mato. Pakasteet siirsin vasta keskiviikkona uuteen laitteeseen. Pakastinosa on pienempi kuin entisessä, joten joudun keksimään jonkun ratkaisun mihin sullon syksyllä marjat, kun tähän mennessäkin olen vienyt niitä lasten pakastimiin väliaikaiseen säilytykseen.

Perjantaina lähdin heti kokouksen jälkeen etämiehen luo lepuuttamaan kipeää käsivartta ja olkapäätä.
Kipu ei suuremmin haittaa päivisin, mutta yöllä heräilen kipuun lähes joka yö. Olkapäästä on korjattu monta vikaa leikkauksella vuosia sitten. Eihän siellä mökilläkään osannut ihan jouten olla vaan kalastettiin, pinottiin puita ja tehtiin muita pikkuhommia. Autolla ajostakaan ei käsi tykkää vaan sormet puutuvat, rannetta pakottaa ja samoin olkapäätä. Tulipa tästä nyt valitusta.
Eilen illalla väsähdin saunan ja syönnin jälkeen niin totaalisesti että sänky kutsui jo ennen kymmentä. Aamullakaan emme pitäneet kiirettä ylösnousulla vaan kuuntelimme sateen ropinaa ja suunnittelimme tulevaa. Tänään palasin kotiin kokoustamaan ja ääniä laskemaan.

Säätiedoitus lupaa vähän viileämpiä päiviä alkuviikoksi joten pihatyöt sujuvat toivottavasti paremmin, sillä minulle riittää kaksikymmentä astetta oikein hyvin.

Hyvää viikon alkua ja juhannuksen odotusta.

Mukavaa maanantaita, mimmit! Takana vauhdikas viikonloppu. Torstaina haettiin Justuksen tyttärenpoika sekä Iker ja perjantaina Ikerin kaveriksi tuli Justuksen pojanperheen Suomen Lapinkoiratyttö Sysi. 

Ikerillä on nilkkatuki ja paljon lääkkeitä, eikä se saa kävellä kilometriä pidempää matkaa kerralla. Sysi taas on pidettävä aina kiinni, koska se on vapaa sielu ja halu lähteä tutkimaan maailmaa on kova. Annettiin koirien kahlailla rantavedessä, se kun on suositeltavaa Ikerin jalkalihaksille. Sysi ei kahlailusta välittänyt, vaan mäiskäisi laiturille kuolleen myyrän ja katseli meitä ylpeän näköisenä. Emme kuitenkaan kiitelleet lahjasta, vaan myyrä kannettiin hännästä kompostiin.

Koiria oli hauska seurata. ovat ihan erilaisia, mutta kivoja kumpikin. Iker haluaa miellyttää laumaansa ja olla ihmisten lähellä, Sysi ei perusta ihmisistä kuin rapsutus- ja ruokkimistarpeissaan. Iker palautti Sysiä myös ruotuun, kun Sysi yritti flexissään ryntäillä pusikoihin. Iker ärähti kerran ja kas, Sysi käveli nätisti - hetken aikaa. Sysi ei yletä juomaan Ikerin korkeasta vesiastiasta, ja Ikerin mielestä Sysin pienessä vesikupissa vesi oli sata kertaa parempaa kuin omassa. Kumpikin hotkaisi omat ruokansa ja kävi sitten tarkistamassa, jos toisen kuppiin olisi jäänyt herkkuja. Ja jälkiruokatikkua odottaessa ne istua napottivat nätisti odottamassa vuoroaan. Sysi nukkui sänkyni alla ja Iker sen vieressä matolla.

Tyttärenpoika oli saanut päähänsä yhden ainoan ajatuksen - hänen on saatava yhtä hieno kone kuin vaarillaan. Vaikka mitä yritin keksiä, hän puhui vain läppäristä, lähetti kuvia äidilleen, mankui konetta vaariltaan, keskeytti muiden puheet puhuakseen vain ehdottomasti tarvitsemastaan koneesta, koska sellainen olisi yo-kirjoituksissa tarpeen. Poika on 11-vuotias. Pyysin mukaan koirien aktivointileikkeihin, pyöräilylle, uimaan, ruoanlaittoon, mutta mikään ei kiinnostanut.

Nyt kun Iker ei voi liikkua tarpeeksi, sille täytyy keksiä aktivointileikkejä. Minulla on sellainen puinen juttu, jossa koiran on älyttävä liikutella levyjä saadakseen niiden alta nameja. Ohjeessa sanottiin, että koira saattaa viihtyä tunninkin pulman kimpussa, Ikeriltä se vei vajaat viisi minuuttia. Sitten Iker vietiin vuorostaan ulos ja Sysi sai ongelmapelin eteensä. Se löysi yhden namin ja kyllästyi koko juttuun.

Paistoin eilen pellillisen raparperipiirakkaa ja tarjosin Sysin perheelle, kun tulivat iltasella hakemaan sitä. Olin aivan liikuttunut, kun perheen pojat olivat löytäneet jostain pikkupuodista Porista nukkekotiini pikkuruisia villalankakeriä ja neulelehden ja ostaneet minulle!

Piti äsken lopettaa kesken, kun tuli tärkeä puhelu.

Rakkaat mimmit, kertokaa te mulle käyttäen maalais-, keittiö-, ammatti-, mitätahansapsykologiaa, mitä mieltä olette tuosta pojasta, joka vaan puhui läppäristä. Olen itse järkeillyt, saattaisiko hän kokea, ettei voi iloita oikein mistään, kun äidillä on syöpäsairauden takia koko ajan paha olla. Yritin jutella pojan kanssa tilanteesta, mutta hän sulkeutui täysin. Haluaisin saada hänet ymmärtämään, että kyllä hän voi iloita ja pitää hauskaa ja että äidinkin tulee siitä parempi mieli. Voin vain kuvitella, mitä pienen pojan päässä liikkuu, kun muistaa vielä niin hyvin mumminsa sairastumisen syöpään ja kuolemankin. Tavallisesti iloinen velikulta oli jotenkin jännittynyt koko ajan ja lähetteli viestejä vähän väliä äidilleen.

Hänen äitinsä lähetti minulle illalla kauniin kiitosviestin, että poika oli saanut olla kanssamme viikonlopun. En osaa kuvitella hänenkään ajatuksia, kun tulevasta ei tiedä. Ja Justus on sydämessään surusta sekaisin tyttärensä takia, mutta hän onneksi juttelee minulle.

Ihan pikaisesti vastaan IL:lle vaikka muuta pitäisi puuhata. Luulen että olet tehnyt ihan oikein kun edes yrität vetää poikaa mukaan ns. tavalliseen elämään eli teidän viikonlopputouhuihin, ulkoiluun ja koirien kanssa puuhaamiseen. Jollei hän halua osallistua, pakottaakaan ei voi.

Jollakin kummallisella tavalla tuohon läppärin nousemiseen maailman tärkeimmäksi asiaksi taitaa kietoutua huoli äidistä. Luultavasti se ei helpottaisi, vaikka hän haluamansa läppärin saisikin. Lienee kuitenkin niin, että tuonikäisellä on jokin peli- tms. kone, ainakin mun tuntemissani perheissä on. Tai älypuhelin jolla voi tehdä kaikenlaista.

Jotenkin ajattelisin, että lapsesta olisi mukavaa olla isovanhempien huomion keskipiste. Niissä teidän poikaleireissä kun on porukkaa niin paljon, että hiljaisemmat ehkä jäävät ainakin hetkittäin syrjään. Joten huoli on varmasti kova kun ei hän ole pystynyt tuosta jakamattomasta huomiosta nauttimaan.

Mutta arvokasta, että ainakin yrität. Ja Justuskin yrittää. 1 + 1 on usein enemmän kuin kaksi. Jaksamista!

PS. Voisiko tilannetta yrittää laukaista pyytämällä hänet mökille toisenkin kerran? Ja just vaan yrittää kytkeä mukaan kaikkiin mökkitouhuihin? Jospa hän sitten itse ottaisi asian puheeksi - siis tuon ilmeisesti äidin takia kokemansa pelon?

  IL, ajattelen tästä tilanteestanne hyvin samalla tavalla kuin miten Tiinuliinu jo kirjoitti.

Ajattelen että olet toiminut niin hyvin kuin mahdollista Justuksen tyttären pojan kanssa. Pienellä pojalla on varmasti monia kysymyksiä mielessään. En tiedä onko hänelle kerrottu minkä verran äidin sairaudesta. Toivoa ei koskaan saa lapselta viedä, mutta ei liioin antaa katteettomia lupauksia. Mahdollisimman asiallinen tilanteesta kertominen on kuitenkin tärkeää. Myös sen vakuuttaminen, että äidin sairautta hoidetaan, mutta äiti voi olla hoidosta ja sairaudesta johtuen välillä väsynyt. Äiti kuitenkin rakastaa lastaan ihan yhtä paljon kuin ennen sairastumistaan. Ja pojan elämässä on monia aikusia, jotka rakastavat häntä, pitävät hänestä huolta, joille hän on tärkeä.

Juuri niin on hyvä toimia kuin miten olet toiminut. Ottaa mukaan arkipäivän tapahtumiin, osoittaa että kaikki jatkuu, tehdä asioita yhdessä ihan niin kuin aina ennenkin. Ja jos ei poikaa huvita/ ei jaksa tulla tekemisiin mukaan, on ehkä hyvä vain todeta, että voi harmi, olisi ollut kiva jos olisit tullut , ja mennä sitten itse tekemään sitä mitä oli aikonutkin tehdä. Mitään isoa numeroa ei kannata tehdä siitä, jos poika ei mukaan tule. Pieni halaus, tukan pörrötys, ylimääräinen hymy, sen toteaminen, että on mukavaa kun olet tässä meillä ( liioittelematta tätäkään mitenkään) on osoitus siitä, että hänestä välitetään ja hän on tärkeä,

Tuon ikäinen lapsi jo ymmärtää asioita paljon ja varmasti pelkää äitinsä kuolemaa. Senkin vuoksi on jotenkin tärkää, että hän saa välillä muuta ajattelemista, tekemistä, tavallisen elämän jatkumista. Ja jos poika itse alkaa kysellä, on hyvä vastata niin hyvin kuin osaa hänen kysymyksiinsä. Ja jos ei osaa, senkin voi sanoa.

Olen vakuuttunut siitä IL, että osaat oikein hyvin tässäkin tilanteessa toimia. Olet vain oma, lämmin, rehellinen itsesi.

Aivanpa asiasta toiseen, semmoiseen ajankohtaiseen ja arkiseen.

Saitteko eilenehtoolla sopivat ja mukavat päättäjät kaupunkinne/kuntanne valtuustoon? Ja valvoitteko tulosruudun ääressä?

Meillä valvottiin, monimediaalisesti. Telkkarissa ylen erikoislähetys, läppäreissä hesari ja kännyköillä täsmäiskuja eri tietolähteisiin. Meni siinä pullollinen hyvää rieslingiäkin, mikä saattoi osaltaan tuntua tunnelmassa ja ehkä hivenen myös tämän päivän työtehossa. Toki maanantaiaamu merkitsi myös jälkipuintia eikä ehkä kaikkea ole vieläkään sanottu.

Mutta ns. oma nainen on nyt valtuustossa, hyvä kaveri läpi naapurikaupungissa ja näyttää savolaissukukin olevan sillä suunnalla edustettuna.

No onneksi stadissa ei tartte vahtia ensi talven maakuntavaaleja, vaan voi palata asiaan vasta parin vuoden päästä kun valitaan uutta eduskuntaa.

Voi hitsi, kirjoitin viestin ja sitten vahingossa tuhosin sen … pöh.

IL, toimit minusta viisaasti ja sait myös hyviä neuvoja. Murheellinen tilanne, toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi, voimia teille kummallekin 😘.

Tiinuliinu, ei vietetty vaalivalvojaisia, peti houkutteli ajoissa nukkumaan. Huomasin juuri, että en edes tiedä pääsikö ehdokkaani valtuustoon 😲.

Tänään on taas touhuttua, pesty pyykkikori tyhjäksi, leikkasin nurtsin ja perkasin kukkapenkkiä. Vielä piti leipoa raparperipiirakka mutta se jää huomiseksi. Toivottavasti käsi toimii, saadaan nimittäin toiset piikit huomenna. Toinen käsi varmasti toimii ja onhan isännälläkin yksi toimiva käsi joten eiköhän piirakka saada tehtyä yhteisvoimin. Toivottavasti pystytään lähtemään mökille.

Mukavaa alkanutta viikkoa, toivottavasti ensi yön myrsky ei aiheuta tuhoja.

IL
Olen vähän sitä mieltä, että pojalle vaan läppäri. Tietty vain  jos sen hankkiminen ei pistä taloutta sekaisin. Kurja aika on kurjaa aikaa ja olisi siitä varmaan jotain iloa ja puuhaa. Saa purettua suruaan sen räpläämiseen. Ja voisi isoisä opettaa sitä yms normaalin elämän puuhaa.
Yhdessä ostamaan, yhdessä harkittaisiin, mitä sillä tehtäisiin, yms normaalin elämän puuhaa.
Mutta te päätätte, mikä tuntuu parhaalta siinä tilanteessa. Voimia. 

Mielipide perustuu vain siihen, että olisin itse ollut iloinen uudesta ompelukoneesta Babelin vankeuteni aikana, kun hoidin Maxia. Jotain muuta olisi ollut kuin sitä sairautta.

Hyvä on, että hän puhuu ylioppilaskirjoituksista. Hänen oikeutensa, kohtalonsa ja velvollisuutensa on katsoa tulevaisuuteen. Vaikka vain asiasta mainiten. Viisas poika.