Jaksamista Karmale, raskas vaihe ja herättää paljon muistoja ja ajatuksia entisiltä ajoilta.

IL:n tavoin minäkin pohdin alzheimeria.  Pitäisikö nyt, kun on vielä edes omasta mielestään jotenkin kartalla maailman menosta, käydä testauttamassa lähtötilanne, johon tulevia testejä verrataan.  Toivottavasti kysyvät enintään kuka on pääministeri ja presidentti, nimittäin kesällä etenkin viikonpäivissä on haparointia, kun kaikki päivät ovat suunnilleen samanlaisia. 

Meillä on suvussa ollut kahdenlaisia huonomuistisia. Toiset ovat touhukkaita, ja menossa entiseen malliin marjaan ja reissuihin, ja heitä on saanut sydän syrjällään jännittää katoavatko jonnekin, eikä kotona asuminen ole ollut mahdollista pitkään.  Sitten on ollut näitä rauhallisia hitaita hämäläisiä, jotka pysyvät kotonaan ja avustettuna pitkäänkin pärjäävät omassa kodissa.  Minusta tulee varmaan paikallaanpysyjä.   Onneksi on ollut muitakin kuin muistisairauksista kärsijöitä, molemmilla vanhemmillani oli paljon sukua joten kaikkea mahtuu mukaan.

Mutta nyt pitää mennä laittamaan toinen laatikko mustaherukoita pakastuskuntoon.  Ne ovat suurinta herkkuani, ja onneksi niitä on kypsynyt helteistä ja kuivuudesta huolimatta. Bentron-lajike on yleensä valtavankokoista marjaa, mutta nyt oli ihan tavallisen vanhanajan herukan kokoista. Kuivuus vaatii veronsa.

Kiitos IL ja Asics Gel💕

Joo, olen paljon miettinyt veljeä. Kaikki joulut esim vietetty yhdessä perheensä kanssa.
Jotenkin olen vihainenkin, jos meinaa nyt jättää. Ajatukset on ihan sekaisin. Voin vaan kuvitella miltä tyttärensä käy läpi?
Äsken istuin terassilla pimenevässä illassa muutaman tunnin ja selailin puhelimella veljen FB sivuja. Päivityksiä ei oo enään tullut😢
Toivoin, että joku ihme vielä kuitenkin tapahtuisi!

Vanhemmat kuoli, äiti kymmenen vuotta sitten ja isä yhdeksän vuotta sitten.
Se oli ikävää aikaa. Isän kuolemasta muutaman kuukauden jälkeen veli sai infarktin. Silloin sairaalassa sanoin, että nyt et kyllä sinä lähde.

Olen soitellu hälle joka päivä, mutta nyt tytär sanoi, ettei isä enään jaksa vastata puhelimeen.
Muutamia päiviä sitten viimeks jutellu. Huhhuh!

Anteeksi että tänne näitä kirjoittelen, mutta tuntui että johonkin piti purkaa tuntoja.

Pysykäähän kaikki terveinä!

Älä turhaan pyytele anteeksi Karmale. Kyllä meille tänne saa kirjoittaa kaikista mieltä painavista asioista, varsinkin näistä kovin kovin vaikeista ja raskaista, joista kirjoittaminen toivottavasti helpottaa omaa oloa.😢
Voimia Sinulle.

Karmale, tämä ryhmä on olemassa siksi, että halutaan jakaa ilot ja surut. Ja täältä löytyy tässä iässä vertaistukea varmaankin joka asiaan. Älä tunne vihaa, veljesi ei omasta halustaan ole lähtemässä. Vaikka muistan, kuinka vihainen olin miehelleni, kun meni kuolemaan ja vielä Kiinassa. Se ruumiinhakureissu oli yksi elämäni kamalimmista ja sitten minulle jäi vielä firmamme myyminen ja miljoonat muut asiat. Jossain vaiheessa tajusin, että ei hän olisi halunnut kaikkea sitä sotkua minulle selviteltäväksi jättää.

Karmale. Sydän. 

Voimia sinulle, Karmale ❤️

Isäni kuoli jo v. 1967, jolloin täytin 18 vuotta. Siitä on jo niin pitkä aika, etten asiaa kovin usein muistele. Tietenkin juteltaessa vanhoista asioista noin yleensä, niin kyllä siinä tietenkin isäkin puheeksi tulee. Äiti kuoli v. 2000, joten siitäkin on jo yli 20 vuotta. Yhteiseloamme kesti kuitenkin niin pitkään, että luonnollisesti muistoja on paljon enemmän kuin isästä. Äiti oli kuollessaan 84 vuotias eikä hänellä onneksi ollut mitään sellaisia sairauksia, joista olisi pitänyt kärsiä pitkään. Hän oli myös päästään skarppi loppuun asti, joten missään vaiheessa ei tarvinnut paneutua muistisairauden saloihin. Äidinisä eli Taata puolestaan dementoitui täysin. Fyysisesti hän oli todella hyvässä kunnossa, mutta pää tyhjeni totaalisesti. Kyseessä lienee ollut "tavallinen" dementia, vaikka eipä 1960-luvulla vielä mistään Alzheimerista tiedettykään. Toivon hartaasti, ettei omalle kohdalleni hyppää Taatan kohtalo enkä ainakaan toistaiseksi ole vielä huomannut mitään siihen viittaavaa. Tosin Taatalla dementia oli minun iässäni jo selvästi näkyvissä, mutta eihän se kaikilla tapahdu samalla tavalla. Toistaiseksi myöskään äidinäidin reuma ei ole antanut merkkejä itsestään, vaikka äidilläni se alkoi jo kuusissakymmenissä. Taidan olla monessa suhteessa onnekas.

Meillä satoi aika reippaasti keskiviikkona ja torstaina, yhteensä vähän päälle 20 mm ja eilenkin ripotteli vähän, mutta ei mittariin tullut kuin pari milliä. Tänään on ollut poutapäivä ja aurinkokin näyttäytyi aika-ajoin. Sadetta kyllä saisi tulla enemmän.

Urheilua emme ole juurikaan katsoneet. Telkkari on kyllä ollut auki aamupäivän kosteissa, mutta olemme seuranneet tapahtumia vain puolella silmällä. Ei tulisi mieleenkään valvoa öitä urheilun takia! Urheiluruuduissa ja lehdessä on sitten ollut ihan tarpeeksi tuloksia. Ruotsin kiekonheittäjän Daniel Ståhlin kohdalla on hauskasti sanottu, että hän on paras suomea puhuva urheilija Tokiossa 😁  Oletettavasti hän myös sellaisena säilyykin, sillä en ainakaan ihan suoralta kädeltä usko meidän urheilijoiden voittavan kultamitaleita. Matssonin pronssi oli hieno juttu ja toivottavasti Potkonenkin saa jonkin mitalin, mutta muuten ei kannattane elätellä suuria luuloja.

Se on sitten kesä melkein ohi. Elokuussa syntyneenä pidän itseäni kylläkin kesän lapsena, mutta illat alkavat selvästi jo pimetä. Onneksi yöt ovat olleet suht viileitä, joten olemme pärjänneet hyvin pitämällä ikkunaa auki. Ilmalämpöpumppu on alkanut käyttäytyä ihan oudosti. Kerroin jo aiemmin, että se pitää välillä mahdotonta meteliä siinä vaiheessa, kun se sammutetaan ja se kuivattelee itseään puolisen tuntia. Yleensä meteli alkaa noin 10 minuuttia sammuttamisen jälkeen ja välillä se on vain pientä ritinää, mutta toisinaan kuulostaa aivan siltä kuin se olisi räjähtämäisillään. Vähän niin kuin laitteen sisällä olisi helikopterin roottori, joka on irtoamaisillaan. Eilen sitten se piti samanlaista meteliä myös käynnissä ollessaan, joten mielestäni se ei ole missään mielessä normaalia. Olen nyt vakaasti päättänyt soittaa laitteen myyneeseen firmaan ja tiedustella asiaa. Sähköpostia ei kannata lähettää, kun siellä ei näköjään oikein olla sinuja sähköpostin kanssa. Täytyyhän metelin syy selvittää, ettei laite mene ihan lopullisesti epäkuntoon.

Toivottelen teille mukavaa alkavaa elokuuta 😃  Pysytelkäähän terveinä ja kaukana koronasta!

Kiitos myötätunnosta😘ihanaiset!

Poitsu on ollut torstaista täällä viihdyttämässä mummoa ja vaaria. Tänään tuli vanhemmatkin. Juotiin sitten vaarin synttärikahveet. Varsinainen päivä vasta huomenna, mutta miniä menee töihin.
Kaikki nuo Armaat elokuun poikia. Vaari aloittaa eka päivänä, poitsu viides päivä ja poika sitten loppukuusta. Poika täyttää 40v ja poitsu 14 v.

Juotiin ensin kahvit ulkona. Ostettiin poitsulle synttärilahjaksi mummolaan jousipyssy. 
Oli niin nappiostos, että miniäkin ihmetteli miten keksittiinkin?
Ahkerast nuolet on lentäneet ja nyt kisasivat koko porukka. Kaikki innoissaan, tai no vaarista en tiedä? 

Laitoin ruoan ja syötiin ulkoterassilla. Miniä on koronavastaanotossa töissä ja on tosi tarkka ettei vaan tuo tautia tänne. Söikin erillään meistä. Hyvä että on tarkka.

Kerättiin puutarhan antimia heille. Marjoja ja sipuleita, tilliä, tomaatteja.

Oli tosi hieno päivä. Minäkin kepin kanssa suoriuduin ruoanlaitosta isännän avustuksella.
Meillä on kiva pieni perhe ja ollaan tosi läheisiä.
Niin kiva päivä, että voisin itkeä onnesta.
Tähän tietysti vaikuttaa taustalla oleva murhe. Mutta sai viettää yhden päivän nyt näin.

Lähtivät johonkin aikaan ja poitsu lähtee sitten maanantaina.

Kävin vielä keräämässä mustaherukoita huomista mehunkeittoa varten. Meillä isäntä keittää mehut kesäkeittiössä. Hän peri mehunkeiton äidiltäni. Ja on tyytyväinen osaansa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille💕

Jaksamista Karmale. Sydän, sydän, sydän.

Tervehdys 🥰

Yritän kirjoittaa lyhyesti. Viimeksi yritin reilu viikko sitten, mutta kun olin valmis, niin nettiyhteys oli mennyt poikki eikä hiirellä tallentamani tekstikään säilynyt. 

Karmale, voimia sinulle. Ihanaa, että pojan perhe on ollut siellä luonanne. 

Niin ja kiitokset kaikille kirjoituksistanne. En ole kirjoittanut, kun olkapää edelleen toooosi kipeä. Sain siihen noin puolitoista viikkoa sitten torstaina taas uä-ohjauksessa kortisonipiikin suoraan nivelkapseliin. Yleensä on alkanut vaikuttaa reilun kahden viikon jälkeen piikistä. Tällä kertaa kipu helpotti hieman jo seuraavana päivänä. Taisi olla sattumaa, kun sen lääkkeen vaikutus tosiaan pitäisi alkaa vasta 2 - 4 viikon kuluessa. 

Ihania päiviä (paitsi selkäni teki vuorostaan temput), kun tytär ja vävy olivat täällä. Minulle hieman liian kuumia päiviä. Sunnuntaina (kaksi viikko sitten) käväisi sitten kunnon vesisade ja saimme istuttua jopa terassilla pelaamassa Trivial Pursuittia. Kesäkeittiö on onneksi kohtalaisen viileä paikka syödä illallista. Tytär ja hauvavauva eivät olleet montaa päivää pois täältä, kun tulivat uudestaan mukanaan tyttären paras ystävätär sekä aivan hirveän iso kuorma henkilöautoon ahdettuna. 

Yritän nyt lähettää tämän ja jatkan uudella, että ei käy niin kuin viimeksi. 

Komppaan edellisiä kommentoijia, Karmale. Sananparren mukaan jaettu suru on vain puoli surua, ja vaikka se ei ihan kirjaimellisesti pidäkään paikkaansa, niin puhumisen (tai siis tällä foorumilla kirjoittamisen) pitäisi edes jollakin tavalla helpottaa.

Pääsetkö käymään veljesi luona? Mä jotenkin ajattelen niin, että tuollaisessa tilanteessa, kun arvioi toisen olevan kohta lähdössä (jollei ihmettä tapahdu, ihmettä varmaan kaikki kanssasi toivomme) olisi tärkeää käydä tapaamassa ja sanomassa, miten tärkeä tuo toinen ihminen itselle on.

Ainakin omalta osaltani toivoisin, että vanhan kirkkorukouksen sanoin "varjeltuisin pahasta äkillisestä kuolemasta" ja ehtisin kertoa kaikille rakkaille ja tärkeille, miten rakkaita ja tärkeitä he minulle ovat olleet ja miten mukavaa mulla on heidän kanssaan ollut.

Jaksamista, voimia, Karmale. Sekä omiin kipuihisi joita niitäkin tuntuu olevan että veljesi tilanteeseen.

Muille foorumilaisille ihan vaan moikat.