Tervehdys pitkästä aikaa ja kiitos kun olette jaksaneet kirjoitella eläkeläiskiireistä huolimatta.

Kipa toivottavasti tekin olette viimein saaneet kaivattua sadetta. Etämiehen mökillä on tullut vettä noin 100mm viikossa. Kanttarellejä alkaa jo puskea esiin. Eilen syötiin ensimmäinen muhennos savuahventen kyytipoikana.
Olen sinun ja monen muunkin kirjoittajan kanssa samaa mieltä koronapassin tarpeellisuudesta, sekä testien maksullisuudesta mikäli osallistutaan esim. festareille tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin.
Ihmettelen että miksi Suomen lainsäädäntö on tehty niin kankeaksi että näissä tilanteissa ei saada lakia pikaisesti aikaiseksi.

IL Ymmärrän hyvin kaipuusi synttärimatkalle. Etämiehellä on myös matkakuumetta ja hänellä tulee samat kymmenet täyteen syyskuun lopulla. Me seurataan tilannetta ja jos se on yhtä paha kuin tällä hetkellä, niin tehdään vain joku pieni reissu kotimaassa väkijoukkoja vältellen. Hän on ollut matkoilla edellisetkin kymmenluvut eikä halua isoja juhlia nytkään. 

Pikseli, toivottavasti saitte rippijuhlat järjestettyä ongelmitta. On nuorelle rippilapselle tärkeä etappi aikuisuuden kynnyksellä. Voisiko miehen väsymys johtua pitkään jatkuneesta poikkeustilast? Moni ikäihminen valittelee että ei oikein osaa enää lähteä kotoa eikä seurustella ihmisten kanssa pitkän tauon jälkeen.

Suupaltille peukutus jumpan aloittamisesta, kyllä se siitä helpommaksi muuttuu kun kroppa tottuu rääkkiin. Ompa hyvä kun mustikoita löytyi.

Japenalla riittää edelleen menoa ja meininkiä. Välillä on ollut isoja ja tällä kertaa pieniä (saivare) haasteita. Toivottavasti saitte ongelmasta niskalenkin.
Onnea myös tyttären perheenlisäyksestä. Voi jospa minäkin vielä saisin lapsenlapsen kun nykyiset ovat jo yhtä lukuunottamatta aikuisia.

Minun aikani on kulunut taaskin paikasta toiseen juostessa. Reilu viikko sitten saatiin musiikkijuhlat päätökseen ja tiistaina sain selviteltyä viimeiset juhliin liittyvät siivoukset ja pyykit.
Meillä oli suunniteltu kolme eri vaihtoehtoa juhlille riippuen koronatilanteesta. Pääsimme toteuttamaan keskimmäisen ohjelman, jossa yleisömäärät oli rajoitettu turvavälein.
Avajaisissa kuultiin Tosca-ooppera, tosin kokoonpanoa oli pienennetty isoista kuoroista jouduttiin luopumaan ja kamariorkesteri ja  pieni kuoro hoitivat laulajien, Euginia Dushina, Joska Lehtinen, Erik Rousi, Matti Turunen, Markus Suihkonen, Kalle Virtanen, Akseli Vanamo ja Marika Hölttä kokoonpanolla esityksen Tatu Erkkilän toimiessa kapellimestarina. Yleisö eli mukana ja lähti kotiin tyytyväisenä. Seuraavana päivänä oli kolme konserttia joista ehdin käymään kahdessa. 
Lauantaina oli toritapahtuma ja lastenooppera joka sekin veti hyvin yleisöä.
Sunnuntain täyttivät musiikillinen jumalanpalvelus ja päätöskonsertti jossa esiintyivät Turkkulaiset sekä Kirsi Rissanen ja Marttyyrit.
Akseli Vanamon kaunisääninen urakointi jokaiselta päivältä jäi erityisesti mieleeni. Joska Lehtinen päästeli O sole mion niin komeasti että kylmät väreet kulki pitkin selkäpiitä.
Perjantaina ja lauantaina järjestivät paikalliset baarit oheistapahtumat joissa oli kevyempää musiikkia. Käväisimme paikalla mutta pitkään emme uskaltaneet viipyä, oli meno sen verran villiä. Porukkaa oli vieri vieressä huutamassa eikä turvaväleistä tietoakaan.

Olen touhunnut myös toisen yhdistyksen hommissa sen minkä ehdin. Maalailtiin talkoilla aitoja ja suunniteltiin muitakin korjauksia pihoille. Ovat jääneet viime aikoina hoitamatta rahan puutteessa ja osin saamattomuuden takia.

Loppuviikolla löysin mustikoita jotka eivät ole kutistuneet rusinoiksi. Kahden poimintareissun jälkeen on pakastimessa 12 litraa. Lupasin käydä myös naapurille pomimassa jos sieltä vielä löytyy kunnollisia. Lauantaina lähdin etämiehen mökille nauttimaan eläkepäivistä. Veimme verkot järveen ja saunoimme nauttien kesästä ja toistemme seurasta. Saimme sunnuntaina neljä isoa ahventa ja yhden ison lahnan. Eilen tuli vielä hyvänkokoinen siika joka oli vasta toinen sitä lajia tänä kesänä.
Tänään ajelin kotiin hoitamaan vapaaehtoishommia, joita tuntuu riittävän.
Olkapää kipuilee yhä, enkä ole saanut aikaa fysioterapiaan kun minua aiemmin hoitanut fyssari on lomalla.

Lauantaina on vuorossa reissu Mäntyharjuun työporukan kanssa. Ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta ja siellä menee koko päivä nähtävyyksiin tutustuen, kuntoillen, syöden ja saunoen.

Hyvää viikon jatkoa. Kyllä tämä tästä kaikesta epävarmuudesta huolimatta jotenkin lutviutuu.

Mustikkaposken sanoihin kaiken lutviutumisesta on mukava yhtyä. Me ajelimme maanantaina kaupunkikotiin, jossa kuulimme julkisivuremontin olevan ainakin kuukauden myöhässä. Pressujen alla lämpötila on helteillä noussut 50 asteeseen, eivätkä työmiehet ole voineet kunnolla työskennellä. Sisäpiha on täynnä rakennustarvikkeita ja kielten sekamelska melkoinen; viroa, espanjaa, venäjää. Mietin, että kun miehiä on sieltä täältä, mikähän on komentokieli. 

Justuksen piti herätä tiistaina varhain sokerirasituskokeeseen, joten minä menin omalle puolelleni nukkumaan. Enkä taas muistanut, että se poraaminen ja kilkuttelu alkaa heti seitsemän jälkeen. Yöllä heräsin, enkä yhtään tiennyt, missä olen.

Eilen oli minun "hoitopäiväni", ensin kynnet kuntoon. Luovuin kesän kirkkaanpunaisesta ja valitsin nuden pikkuhileillä. Kävin varaamassa viereisestä kauneushoitolasta syyskuun alkuun puolentoista tunnin hieronnan aromaattisilla öljyillä, sitten hotkin kahvilassa saaristolaisvoileivän ja kipitin kampaajalle. Vävyni olikin siellä ja koppasi syliin. Mehän käydään koko suku samalla italialaisella Jonylla, jonka kanssa puhutaan sekaisin englantia ja suomea ja joka on aina vauhdissa. Hän kertoi vanhahkosta asiakkaastaan, joka oli kertonut tulleensa huijatuksi asematunnelissa. Siellä oli ollut väliaikainen koju, jossa ulkomaalainen mies oli myynyt ihmeainetta, joka vähentää kasvojen rypyistä yhdessä yössä 30 vuotta. Nainen oli ostanut, "kun se poika kertoi lähettävänsä rahat vanhemmilleen". No seuraavana aamuna nainen ei näyttänyt yhtään nuoremmalta. Hän oli asiasta kovin suivaantunut, ei ollenkaan siitä, että oli maksanut 2000 euroa tökötistä! Ja myyjää ei enää näkynyt. Jony ei tiedä vanhuksen sukulaisia, olisi soittanut ja kertonut,että nyt on syytä pitää hieman silmällä.

Henkilökohtainen autonkuljettajani Justus poimi minut kaupungilta, ymmärsi kehua heti kampaustani ja kynsiäni ja sitten huristettiin tyttäreni luokse. Hän ja vävy olivat siivonneet vaatehuoneitaan ja vierashuoneen sänky oli täynnä vaatteita ja lattialla lojui tusinan verran kenkiä. Minä olin luvannut viedä ne kirpparille, kunhan ensin katselen, olisiko jotain sopivaa sisarelleni. Tytär on siro, joten hänen ihanat vaatteensa eivät minulle mahdu ja kengätkin ovat liian pieniä. Vävy luopui kolmesta puvustaan, jotka ovat uudenveroisia ja hänelle tehtyjä, vaan kroppa on muotoutunut kiipeilyharrastuksen takia toisenmalliseksi. Iker alkaa parantua, ei ollut ripuloinut edellisenä yönä yhtään. Se on tehnyt taiteenlajin lääkekapselin otosta: pyörittelee lihapullaa suussaan, kunnes sylkäisee sen kapselin ulos. Sitten tytär tunkee sen "väkivalloin" kitaan ja koira mulkoilee syyttävästi.

Tänään on lajiteltava ne vaatteet, joista joissakin on vielä hintalappukin jäljellä. Ja kavuttava vinttiin etsimään vanhoja valokuvalaatikoita, jos löytäisin kuvia yhteen synttäripuheeseen, tytär lupasi auttaa esityksen teossa. Punaherukat on poimimatta ja ruoho rehottaa. Justus hoitaa kyllä osansa.

Viime yönä heräsin, oli ihan pimeää. Istuin hetkisen sängynlaidalla miettimässä, missä minä nyt olen ja mihin suuntaan on lähdettävä pissalle. Kun on neljä kotia, en aina ole ihan selvillä esim.,milloin lakanat pitää mihinkin sänkyyn vaihtaa.

Moikka moi,
kiitokset kuulumisista! Meritarinoiden vaihteluksi kokemuksia julkisesta terveydenhuollosta, jota pitää taas kerran kiitellä.

Kaikki alkoi siitä, että viime syksynä peiliin vilkaistessani havaitsin oikeassa silmässä pigmenttimuutoksen. Ihan kuin silmän värikehän ympärille olisi kasvanut semmoinen Saturnuksen rengas. Mainitsin asiasta silmälääkärille, jonka luona muutenkin kävin rutiinitarkastuksessa. Hän teki saman havainnon ja laati lähetteen HUSin Silmäklinikalle. Sieltä soitettiin jo viikon kuluttua: pääsetkö pistäytymään huomenna?

Käväisin. Sikäläinen lääkäri sanoi laittavansa minut sairaalajonoon, mutta varoitteli että se on suhteellisen pitkä koska korona ja koska vaivani vaikutti kiireettömältä.

Joskus juhannuksen alla postiluukkuun putosi kirje: tervetuloa Silmäklinikalle 10.8. Heinäkuun alkupuolella oli tullut toinenkin kirje, jossa oli ainakin neljän liuskan mittainen täytettävä kaavake. Vastasin totuudenmukaisesti joka sarakkeeseen, mutta posti ilmeisesti kulkee pk-seudulla tosi hitaasti, koska kolmen kilometrin taival meiltä Meilahteen ei liene taittunut vieläkään. Viime viikolla sain näet vastata samoihin kysymyksiin puhelimitse.

Käsittämättömän hyvää huolta terveydenhoito pitää meistä! Sain sunnuntaina tekstiviestimuistutuksen varatusta leikkausajasta. Maanantaiaamuna soitti sairaanhoitaja, joka varmisti että koronarokotukset olivat kunnossa sekä tarjoutui vastaamaan kaikkiin kysymyksiini. (En kyllä siihen hätään keksinyt mitään tiedontarvetta.)

Silmäklinikallakin suurin osa ajasta meni vastaillessa hoitajille, jotka kyselivät vointia, pujottivat kertakäyttömyssyä hiusten suojaksi ja kanyylia kädenselkään. Leikkaava lääkäri kertoi koko ajan, mitä puuhaa ja miksi. Paikallispuudutus mahdollisti potilaan ajoittaisen osallistumisen keskusteluun. Toimenpiteen jälkeen tarjolla oli tuoremehua ja kolmioleipiä sekä uusi kertakäyttömaski, jota en varsinaisesti tarvinnut, koska UK kävi autolla noukkimassa minut porraspielestä. (Jätin mehun ja leivätkin seuraaville potilaille, sillä kotona oli lounas odottamassa).

Koska Saturnuksen renkaan todettiin mitä ilmeisimmin olevan vaaraton sidekalvomuutos eikä se edes näy kovin paljoa jollen ala kamalasti karsastaa, siitä poistettiin vain osa patologin tarkastelua varten. Näin selviydyin yhden tikin haavalla (en muuten tiennyt, että ihmisen silmän sisuksiakin voidaan ommella) ja sain viikon voidekuurin sekä kuukauden mittaisen uinti-, saunonta- ja urheilukiellon. Kiittelin kovasti sekä leikkaussalitiimiä että etu- ja jälkikäteistoimia hoitavaa hoitajaa.

Mahtaneeko se sote-uudistus paljonkin parantaa noita terveyssektorin toimintoja? Miettii Tiinuliinu, punasilmäinen mutta pirteä.

Hei Ihanaiset,

heräsin tänään sateen kohinaan, vettä tulikin oikein kunnolla 🌨.  Isännän veljen puolisoineen piti tulla päiväseltään käymään ja tuomaan samalla peltejä mutta peruivat tulonsa sateen takia. Kurjaa mutta viisas päätös, kuormaa olisi ollut ikävä sateessa purkaa. Nyt sää näyttää hyvältä mutta mitään takeita ei ole poudan jatkumisesta.

Tämä viikko on ollut mukavan antoisa 🙂. Maanantain tultiin mökille ja tiistaina varmistui, että isännän nuorin veli vaimoineen tulee marjaan. He kylläkin olivat epäilleet ettei mitään mustikkaa ole ja että isoveli sekoili ja tarkoitti sieniä 🤔. Ottivat kuitenkin varoiksi sienikorit ja marjaämpärit mukaan. Kahtena päivänä käytiin metsässä ja kerättiin mustikoita vanhanaikaisesti käsipelillä puolitoista ämpärillistä ja kantarellejäkin löydettiin syötäväksi ja vieraat veivät osan kotiinsakin. Vähän niitä sieniä oli mutta löytämisen riemu oli sitäkin suurempi, kun joku saalista onnistui löytämään. Itsekehua löyhkä oli välillä sietämätön 🤣😖. Minä pääsin oikein kunnolla revittämään, kun onnistuin löytämään tynnyrijalkaisen puhtoisen herkkutatin. Vasta vieraiden lähdettyä selvisi, että kärpäset olivat löytäneet sen ennen minua ja sisälmys oli toukkien käytäviä täynnä mutta sitä ei sitten hiiskuta 🤫🤐.

Veljekset saunoivat taas tuntitolkulla, pulikoitiin järvessä, tehtiin yhdessä ruokaa, syötiin antaumuksella ja tietysti pulistiin ja naurettiin sydämen kyllyydestä. Ainoa riita meinasi tulla siitä kumpi saa tiskata isäntä vai veljen vaimo 😲🍶🥣🍵🍴. Isäntä gentlemannina luovutti ja veljen vaimo sai tiskata kahtena päivänä, koska niin harvoin sitä saa tehdä 😍. Tykkää siitä ihan oikeasti.
Lupasivat tulla vielä puolukkaan, sitä oli jo rinteet punaisina mutta eivät ole vielä poiminta kypsiä ja sieniäkin voi sitten olla enemmän. Korona ajasta on se hyvä puoli, että ystäviä arvostaa 100 kertaa enemmän kuin ennen.

TIINULIINU, Saturnuksen renkaat silmissä kuulostaa runolliselta tai rakkauslaulut sanoilta : rakastuin neitoon suloiseen Saturnuksen renkaat hällä oli silmissään 🪐 💓 lumosi minut katseellaan 🎼🎹.
Toivottavasti kaikki kuitenkin on silmissäsi kunnossa.

Minäkin onnistuin saamaan HUS:in verkkokalvoyksikköön ajan, piti tulla sinne kutsu jo puolitoista vuotta sitten mutta korona sekoitti jonot. Soitin sinne sitten itse, kun tuntuu etten enää kunnolla nää huonommalla silmällä. Kuulonhuoltoyksiköstä sen sijaan ei ole kuulunut mitään vaikka soitin sinnekin samaan aikaan ja lupasivat lähettää minulle vastaanottoajan tekstarilla ja postitse ✉️📭. Jos ei pian ala kuulumaan pitänee soittaa sinne uudelleen. Isäntä menee ensiviikolla älykkyystestiin 🧑‍🎓ajokortin uusimisen vuoksi, hänellä kun on tähän asti ollut oikeus ajaa rekkaa ja haluaa sen oikeuden pitää, älkää kysykö miksi🙄. Olen yrittänyt valmentaa häntä kyselemällä eri ministereiden nimiä mutta ainostaan minä olen viisastunut, kun on tietty pitänyt tietää oikeat vastaukset 🤣😂.

Mustikkaposki, kiitos jumppa kannustuksesta, se tuli tarpeeseen. Meinasi into lopahtaa alkuunsa. Tänään oli viikon eka jumppa ja hiki tuli mutta sujui jo paremmin ja jaksoin pidenpään 🥵🥵.

Kipa, kiitos 🥰.

Mukavaa viikonloppua kaikille !

Kirjoitin juuri mun särkeville sormille liian pitkän tekstin ja epähuomiossa kadotin sen. 

Palaan piahkoin asiaan. 

Kiitoksia kirjoituksistanne.

Voikaa hyvin 🥰😇

Tiinuliinu, Olipa sinulle tullut outo vaiva. Onneksi pääsit hoitoon noinkin pian eikä vaiva silmälääkärin mukaan vaikuttanut vakavalta. Varmaan näin onkin.

Mustikkaposki, jaksat touhuta yhdistyksissä ja tapahtumien järjestämisessä, vaikka jotain muistaakseni lopetitkin.

Japena, teillä alkaa olla jännät paikat uutta lastenlasta odotellessa. Miten mukavaa, että voitte myös käydä Mallorcalla syksyn aikana!

Suupaltti, kyllä ne jumpat lähtevät pienen alkukankeuden jälkeen ihan rutiinilla alkuun. Minä en ole kuuteen vuoteen käynyt kuin kaksi kertaa ohjatuissa jumpissa. Ennen Lauttasaaressa asuessani siellä oli niin karismaattiset liikunnanohjaajat, että en saanut näistä kahdesta kerrasta mitään iloa. Nyt koronan ajan kuntosalin jäsenyyskin on ollut jäädytettynä. Saa nähdä, uskallanko taas aloittaa syyskuussa...

Pojantyttären rippijuhlat vietettiin viikko sitten lauantaina sateisessa säässä sisällä. Olimme jakautuneet kahteen ryhmään niin, että ensimmäiset kaksi tuntia oli vanhemmille vieraille ja seuraavat sitten nuoremmille. Olisi tietysti ollut kiva olla normaalisti yhdessä, mutta ei haluttu ottaa riskiä. Vieraita oli parikymmentä. Tarjolla oli voileipäkakkua ja aivan ihanaa mousse-kakkua (lisäksi toiset vähän pienemmät kummastakin laktoosittomina). Lisäksi miniän äiti oli tuonut Joensuusta aitoja karjalanpiirakoita, jotka nautittiin munavoin keralla, ja miniä oli leiponut bravuurinsa, Aleksanterinleivokset. Täytyy sanoa, että pitopalvelu oli onnistunut loihtimaan erinomaiset kakut.

Koska konfirmaatiomessuun pääsi vain kolme omaista, tilaisuus striimattiin.  Katsoimme sen isoilta tv-ruuduilta kahdessa talossa. Seurakunnan nuorisobändi huolehti kanttorin ohella musiikista. Meitä vanhoja ainakin vaivasi bändin miksaajan erikoinen pusero, jossa ei ollut takana kangasta, vain kapea nauha, joka piti etuliepeitä kiinni. Näin ollen paljas selkä ja rintaliivit näkyivät koko sen ajan, kun striimaus kohdistui bändiin. Toivoin, että nuorella naisella olisi ollut enemmän harkintakykyä siitä, mikä sopii kirkkoon. Rippilasten ehtoollisen aikana kanttori soitti uruilla kauniisti Ave Mariaa, mutta muiden ehtoollisella kävijöiden ajan bändin soittama musiikki kuulosti räväkältä popilta ja miksaaja vingutti syntetisaattoria niin että korviin koski. Tunnelma ei todellakaan ollut harras! Mietin vain, mitä yli 90-vuotias isotäti Pohjanmaalla mahtaa arvella, jos näytän tallenteen hänelle.

Perjantaina, jolloin pitkästä aikaa oli tosi kaunis ja lämmin päivä, lähdin kaupungille. Ajattelin poiketa katsomaan Helsinki Biennaalia Vallisaareen, mutta lauttalaiturilla oli niin paljon väkeä, että luovuin ajatuksesta ja kiertelin hetken kauppatorilla ja Espalla. Jonkin verran oli turistejakin liikkeellä. Ateneumiin oli kaikki ennakkovaraukset elokuun ajalle myyty loppuun, mutta jonottamalla lippukassalle sinne pääsee. Mies haluaa myös tulla katsomaan näyttelyä, joten nyt en jäänyt jonottelemaan. Lyhyt, ankara ukkoskuuro yllätti, mutta vietin sen ajan Akateemisessa kirjakaupassa.

Kanttorilta tuli viesti, että kirkkokuoro alkaa syyskuussa, yli puolentoista vuoden tauon jälkeen. Olemme kaikki sen verran varttuneita, että meillä on rokotukset. Toisesta kuorosta ei ole vielä kuulunut mitään.

Luin pettyneenä uutisen, että Pfizerin rokotuksen antama suoja delta-muunnosta vastaan on vain 42 %, joskin rokote kuitenkin suojannee vakavalta tautimuodolta. Siis ei vieläkään voi olla huoleti, eikä matkoista voi kuin uneksia.

Tiistaina näillä näkymin lähden mieheni kanssa Pohjanmaalle ehkä viikoksi. Mikähän sielläkin taas odottaa (huoh)! Marjat ainakin pitäisi poimia, jos sateet taukoavat.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Pfizer on 42-92% tehokas deltavarianttiin. Eri tuloksia on. Maski ja Pfizer on kyllä varma suoja.
Rokottamattomat saavat kyllä lopulta kaikki taudin, jos Virus jatkaa temppuiluaan. Nyt tarttuu kuin vesirokko. Jos etenee tuhkarokoksi, kaikki ilman rokotetta saavat sen. Onneksi lievempänä kuin alussa. 
Kyllä tästä selvitään. 

Tiinuliinun silmälle paranemista ja kiva kuulla Pikselin rippijuhlista. Tosin outoa se musiikkivalinta.

Me tulimme eilen Justuksen saareen. Matkalla pysähdyttiin sisareni luo kahville ja saatiin mukaan pussillinen yrttejä, joita hän tykkää kasvattaa ja joita puskee ihan yli oman tarpeen. Vein hänelle muutamia tyttären vaatteita, joita en saanut itseni päälle mahtumaan. Olisi kiva olla 34-kokoinen, ei tarvitsisi ikinä ostaa melkein mitään, kun tytär uusii vaatevarastoaan niin usein.

Jännitettiin, päästäänkö kuivina saareen. Juuri kun tavarat oli saatu veneeseen ja kuomun alle, ryöpsähti kuuro. Se meni kuitenkin pian ohi ja pian oltiin järvellä. Ihailtiin tummanpuhuvaa taivasta ja auringonsäteiden valaisemaa saarta taivaan alla, erikoinen näky. Ehdittiin kantaa tavarat sisällekin, mutta sienimaaston tutkiminen jäi tälle päivälle.

Ollaan taas koukussa yhteen Netflixin sarjaan. Sadesää ei haittaa, kun on katsottavaa ja luettavaa. Justuskin katsoo mielellään Ferranten Loistava ystäväni -sarjaa ja jopa keskustelemme sen henkilötyypeistä. Sade ei haittaa, on katsottavaa ja luettavaa.

Ja kohta sieneen!

Missä mimmit? Mietittiin Tiinuliinun kanssa, joko voitaisiin tänä syksynä tavata jossain? Mitä mieltä olette? Meillähän on varmaankin jo kaikilla toinenkin rokotus saatu.

Me samosimme eilen muutaman tunnin metsässä ja saaliiksi tuli ämpärillinen kantarelleja ja iso kasa tatteja. Siivottiin niitä pari tuntia. Kantarellit paistettiin ja pantiin pakkaseen, tateista tein muhennosta. Kyllä mä vähän kummastellen katselen itseäni, minähän olen se, joka ei tykkää ruoanlaitosta. Vaan oli se tattimuhennos hyvää, Justus grillasi maissintähkiä ja lohimedaljongit seuraksi. Illalla pulahdin Längelmäveteen, lämpötilaa en tiedä, koska aallot olivat vieneet mittarin laiturin renkaasta, toisen kerran jo tänä kesänä.

Pitkällisten tutkimusten jälkeen tilasimme vihdoin mun 70-vuotispäivän kunniaksi matkan. Ehdokkaina oli Välimeren risteily, luxusjunamatka Etelä-Afrikassa, Thaimaa ja Reinin jokiristeily, mutta Kaukoidän risteily voitti. Helmikuussa lähdetään (ellei korona muuta suunnitelmia), matka kestää 19 vrk, Singaporesta lähtee laiva, Vietnam, Taiwan ja Japani ohjelmassa. Alus on Celebrity Cruise -varustamon, jonka laivoilla olen ollut Alaskassa ja Mustallamerellä. Olen ehdotellut Justukselle muutaman kilon laihdutusta (itselleni myös) sekä kuntokuuria, koska retkillä kävellään paljon, kun taas laivalla on koko ajan ruokaa. Ja Justuksella on tunnetusti mahtava ruokahalu.

Hotelliasumista lähdemme harjoittelemaan tiistaina Porvooseen Pariisin Ville -hotelliin. Joulupukki toi lahjakortin, johon kuuluu myös neljän ruokalajin päivällinen viineineen. Emme ole vielä ikinä olleet yhdessä hotellissa, hauskaa!

Vaan nyt on jatkettava syyshommia saaressa. Puolukat kypsyvät ja suunnittelen kiisseliä, jota voisin syödä kauhalla litroittain. Ruskettuneet saniaisetkin voisi kai jo leikata pois. Iltapäiväksi on luvattu rankkasateita, joten souturetki Justuksen pikkusaareen taitaa jäädä. Siellä oleva pikkumökki on myös laitettava talvikuntoon, räystäät putsattava jne. En tiedä, missä kunnossa sisätilat ovat poikaviisikon jäljiltä.

Tervehdys kaikille 🥰
 
Tänään vaihteeksi tajusin, miksi päivät vilahtavat ohi niin nopeasti, kun heräsin vasta klo 10.50 😳 Kävin vessassa vähän ennen kahdeksaa enkä viitsinyt vielä nousta kokonaan ja sitten olinkin nukahtanut tosi sikeästi. No, enpähän ainakaan syönyt mitään sinä aikana!
 
Elokuu on jo puolessa, helteet ovat onneksi jo taakse jääneitä ja vettäkin on tullut aika reippaasti. Meirämmiähen sadetilaston mukaan, jonka hän tänä vuonna aloitti vasta heinäkuussa, on satanut jo toistasataa millimetriä. Pihanurmikko ei ole enää kellastunut, kasvanut kyllä, muttei ihan vielä ole tarvetta leikata. Emme ole vieläkään saaneet haetuksi ullakolta kuistilla olevaan keinuun pehmusteita eikä niitä nyt enää varmaan kannata hakeakaan. Viivästys johtui paitsi saamattomuudesta myös siitä, että ensin piti odottaa kamalan siitepölyajan yli ja sitten alkoivatkin helteet, jolloin pihalla ei kuitenkaan olisi voinut oleilla. Ehkä hieman hävettää naapureiden tähden, joilla pihat ovat vimpan päälle priimakunnossa, mutta kun en varsinaisesti ole häpeävää tyyppiä, niin kyllä siitäkin pienellä olankohautuksella selvitään. Naapuritkin lienevät jo tottuneet mustalaisleiriin, joka ei muuttanutkaan taivaaseen 😁
 
Olen teidän muiden kanssa samaa mieltä, että koronapassi on saatava mitä pikimmiten! En todellakaan voi ymmärtää, mitä miettimistä asiassa yleensä edes on. Ovathan ihmisten perusoikeudet ja yksilönvapaus tärkeitä, mutta kyllä tällaisessa tilanteessa ne pitää voida sivuuttaa yhteisen hyvän vuoksi. Sitä paitsi onhan kulttuuri- ja ravintola-aloilla olevilla myöskin perusoikeutensa ja he ovat saaneet kärsiä enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää, yhtään vähättelemättä ketään muutakaan, puhumattakaan meistä, jotka rakastamme teatteria, elokuvia, konsertteja ja taidenäyttelyitä! Ja mikäli joku ei halua ottaa rokotusta, mutta haluaa päästä em. tapahtumiin, hänen kuuluu sitten myös maksaa tarvitsemistaan testeistä. Niille, jotka eivät jostain terveydellisestä syystä voi rokotusta ottaa, testit voisivat olla maksuttomia. Odotan myös mielenkiinnolla mahdollisia lisärokotuksia, joista on jo alettu puhua. Mikäli rokotuksista tulee jokavuotisia kausi-influenssarokotusten tapaan, niin sitten ne voitaisiin varmaankin mukavuussyistä  yhdistää!
 
Tiinuliinu, silmäoperaatiosi näyttää sujuneen todella mallikkaasti. Kyllä me saamme kaikesta huolimatta ihan hyvää hoitoa näilläkin vajavaisilla resursseilla. Saa nähdä, mikä tulee olemaan sote-uudistuksen vaikutus. Jotenkin pieni skeptikko sisälläni ei odota uudistukselta mitään mullistavaa, mutta toivon mukaan se ainakin selkiyttää jotakin. Kovin äkkiä ei taida lisää käsipareja hoitajien joukkoon kuitenkaan putkahtaa eikä lääkärivajauskaan kädenkäänteessä ratkea. Nuo Saturnuksen renkaat silmässäsi ovat aika outo juttu. Korkeasta kolesterolista voi aiheutua kellertävät renkaat iiriksen ympärille, mutta niitä ei kaiketi voi leikata pois, vaan ne häipyvät sitten vähitellen, kun kolesteroli saadaan normalisoitua. No, pääasia tietenkin on, ettei näkökykyyn aiheudu ongelmia.
 
IL, sinun 70-vuotis juhlaristeilysi kuulostaa upealta, vaikken itse henkilökohtaisesti ko. alueelle lähtisikään. Jos se on yhtään sellainen kuin aikoinaan meidän Karibian-risteilymme (laivasta päättelin, että olisi), niin elämyksiä riittää. Ovathan Kristina Cruisesin risteilytkin olleet, niin oman laivan kuin uuden konseptinkin aikaan, kerrassaan upeita. Nähtävää on riittänyt ja ruoka on ollut superhyvää. Risteilyjen paras juttu on mielestäni se, että majapaikka kulkee koko ajan mukana eikä tarvitse roudata matkalaukkuja hotellista bussiin ja bussista hotelliin. Tavarat voi purkaa kaappeihin ja laatikoihin toisin kuin maalla tapahtuvissa kiertomatkoissa. Toivottavasti matka toteutuu eikä koronapahalainen pääse sotkemaan suunnitelmia.
 
Mitä tulee sinun kokkaukseesi, luulen Justuksen esimerkin olleen innoittajana ja tekemällähän oppii. Usein ruoanlaittoa sinänsä ei arvosteta, vaikka itse ruokaa sitten kehuttaisiinkin. Se voi hyvinkin olla syynä siihen, ettei välttämättä halua kokata tai välitä opetellakaan. Kyllähän hellan ääressä vietetystä ajasta pitäisi myös saada huomiota, sillä eihän ilman sitä olisi mitään syötävääkään!
 
Jos asuisin lähempänä Helsinkiä, niin varmaan olisi tullut käydyksi niin Vallisaaren Helsinki Biennaalissa kuin Repin-näyttelyssäkin. Eihän täältä kestä junalla kuin pari tuntia, mutta jotenkin sitä ei tule lähdetyksi. Tietenkin korona on toiminut myös jonkin asteisena esteenä, mutta mikäli todellista kiinnostusta olisi ollut, niin ei silläkään niin suurta merkitystä olisi ollut. Tuollaisia näyttelykierroksia varten pitäisi luonnollisesti yöpyä Helsingissä, mikä olisi vähän vaihteluakin, mutta luulen suurimman syyn olevan se, että vaikka toki tykkään katsella taidetta, niin se ei koskaan ole ollut minulle se ensimmäinen kiinnostuksen kohde. Teatteri, kirjallisuus yleensä ja musiikki ovat minulle tärkeämpiä, mikä johtuu tietenkin kodin vaikutuksesta. Äitini vaikutus oli suurin ja sieltä tuli musiikki ja kirjallisuus. Isä oli todella lahjakas piirtäjä, mutta koska en ollut perinyt sitä taitoa, niin se jäi sivuun eikä isäkään sitä kovin aktiivisesti harrastanut. Tiedä sitten mitä olisi tapahtunut, mikäli hän olisi elänyt pidempään ja ehtinyt jäädä eläkkeelle. Monethan ovat eläkkeellä alkaneet harrastaa niitä asioita, jotka ovat jääneet työelämän jalkoihin. Olen elämäni varrella kyllä käynyt kuuluisissa taidemuseoissa kuten Louvressa, Uffizi-galleriassa, Vatikaanissa, Eremitaasissa jne. ja nauttinut kovasti, mutten siltikään hakeutumalla hakeudu taiteen pariin. Siinä mielessä tavallaan ihailen kälyäni, joka ei ainoastaan käy suurissa, laajasti mainostetuissa näyttelyissä, vaan kiertelee myös pieniä gallerioita, missä sitten sattuu niihin törmäämäänkin.
 
Minä uskoisin kyllä olevani valmis tapaamiseen. Siinä on tietenkin taas nuo neljä tuntia junassa, joka ei ihmeemmin houkuta, mutta kunhan asia oikeasti konkretisoituu, niin en yhtään ihmettelisi, vaikka minäkin osallistuisin 😃
 
Ilmoitin meidät hieman jälkijättöisesti Tampereen liikuntatoimen vesijumppaan. Kaikki ryhmät, klo 7 (!) alkavaa lukuun ottamatta, ovat jo täynnä, joten jouduimme/pääsimme jonoon. En usko paikkoja vapautuvan, mutta kuka tietää, vaikka korona tässä tapauksessa auttaisi! Omalla kuntosalillamme on ohjelmaan ilmestynyt senioreille tarkoitettu fysioterapeutin suunnittelema ryhmätunti, jossa keskitytään liikkuvuuteen ja lihaskuntoon ja sitähän me todella tällä hetkellä tarvitsisimme. Mehän olemme olleet helmikuusta lähtien tauolla, mutta sen voi katkaista milloin tahansa. Tunneille otetaan tietenkin vain rajoitetusti osallistujia ja niille pitää tehdä netissä varaus. Aion vielä jonkin aikaa seurata tilannetta, sillä Pirkanmaa on jälleen leviämisvaiheessa ja tartuntoja on ollut niin Tampereella kuin koko Pirkanmaallakin enemmän kuin kertaakaan koronan aikana. Olen hieman ihmetellyt Englannin koronatilannetta, kun siellähän poistettiin kaikki rajoitukset ja tartunnat ovat kuulemma selvästi vähentyneet. Onhan siellä rokotuskattavuuskin jo sangen korkealla tasolla, joten vakavien tautitapausten ilmeneminen lienee siksi vähentynyt, mutta siltikin. Millähän tavalla siellä on ”viralliset” tilastot saatu aikaiseksi?
 
Tässä on varmaan jo ihan tarpeeksi yhtä lukukertaa varten, joten ei muuta kuin mukavia elokuisia päiviä teille kaikille 🙂