Komppaan edellisiä kommentoijia, Karmale. Sananparren mukaan jaettu suru on vain puoli surua, ja vaikka se ei ihan kirjaimellisesti pidäkään paikkaansa, niin puhumisen (tai siis tällä foorumilla kirjoittamisen) pitäisi edes jollakin tavalla helpottaa.

Pääsetkö käymään veljesi luona? Mä jotenkin ajattelen niin, että tuollaisessa tilanteessa, kun arvioi toisen olevan kohta lähdössä (jollei ihmettä tapahdu, ihmettä varmaan kaikki kanssasi toivomme) olisi tärkeää käydä tapaamassa ja sanomassa, miten tärkeä tuo toinen ihminen itselle on.

Ainakin omalta osaltani toivoisin, että vanhan kirkkorukouksen sanoin "varjeltuisin pahasta äkillisestä kuolemasta" ja ehtisin kertoa kaikille rakkaille ja tärkeille, miten rakkaita ja tärkeitä he minulle ovat olleet ja miten mukavaa mulla on heidän kanssaan ollut.

Jaksamista, voimia, Karmale. Sekä omiin kipuihisi joita niitäkin tuntuu olevan että veljesi tilanteeseen.

Muille foorumilaisille ihan vaan moikat.

Nyt jatkuu.... 

Tytär on sisustanut vanhan mökin uudelleen mööpeleitä ja tekstiilejä myöten. Siellä oli minun jäljiltäni liikaa sinistä, johon hänet on kyllästetty lapsuudessaan 😂 Toivat tullessaan pienen kahden istuttavan sohvan kulmasohvan tilalle. Saimme täällä paikallisessa fb-ryhmässä annettua hyvän kulmasohvan ja aivan uuden veroisen vaatekaapin. Hyvä, että tavara meni kiertoon eikä tarvinut jäteasemalle viedä. 

Tytöt lähtivät täältä torstaina. Keskiviikkoon asti oli loistavat kelit ja vaikka en itse olisi helteistä enää välittänyt, niin olin tyytyväinen heidän puolestaan. 

Tiistaina kävin vielä olkapään vuoksi fysioterapeutilla ja kyllä olen katunut käyntiä. Olkapää ja käsivarsi kyllä kipeytyivät aivan hirveästi sen käynnin jälkeen. Nyt elän toivossa, että kun torstaina tulee kaksi viikkoa piikistä, tilanne vähän rauhoittuisi.

Perjantaiaamusta päätimme extemporee lähteä äitiä katsomaan. Hänelle oli "bookattu" lauantaiksi ensimmäinen kotona käynti ja ajattelimme, että parempi käydä häntä sitten perjantaina tervehtimässä, niin saattaa olla tilaisuus jonkinlaiseen ajatusten vaihtoonkin. Lauantaiksi vanhempieni kotiin oli tulossa veljeni perhe sekä meidän lapsemme ja hauvavauva. Sain ihania kuvia äidin kotona käynnistä ja viestejä siitä, kuinka onnellinen hymy oli huulillaan. Mutta porukkaa olisi varmaan ollut liikaa, jos olisimme kaikki olleet samanaikaisesti siellä. Nukuimme yön sitten kaupunkikodissa, kun kummankaan selkä ei nyt olisi kestänyt ajoa edestakaisin samana päivänä. Eilen aamusta lähdimme sitten ajamaan takaisin tänne. 

Iloitsin, kun näin vesimittarista, että tänne oli tullut sadetta peräti 14 milliä. Perjantaina lähtiessämme kaikki pensaat nuokkuivat. Suuri osa kasveista on kuivunut. Muistini mukaan sadetta ei ole ollut kuin juhannusta edeltävänä keskiviikkona, jolloin oli myös se pitkä sähkökatkos sekä sunnuntaina, kun tytär ja vävy olivat täällä. Ja tämä  (14 milliä) oli kolmas sade pitkän ajan sisällä. 

Ihanaa, kun ilma on viilentynyt. Istuimme eilen illalla terassin nurkassa viinilasien kanssa katse kohti järveä ja kesäkeittiötä. Siinä olisi meidän "punaisen maton" paikka molempien mielestä. Liittyy ohjelmaan Suomen kaunein koti. Mietimme, kuinka onnellisia ja onnekkaita olemme sairauksista ja muista vastoinkäymisistä huolimatta. Kyllä voi olla kiitollinen, että rakkaus on kestänyt ja vahvistunut vain vuosien mittaan. Ei tämä aina ihan herkkua ole ollut nyt korona aikana, kun olemme tottuneet, että täällä käy paljon ystäviä ja sukua ja nyt olemme olleet pääosin kahden. Onneksi yhä viihdymme toistemme seurassa ja molemmilla on omat hommansa, niin että ei tarvitse koko ajan toisen naamaa katsella 😍

Eilen toin tullessani muutamia uusia kukkia terassille. Tytöt auttoivat terassilla olevien yrttiruukkujen kanssa ja nyt niissä on tuoreet ja terveet yrtit. Vähän harmitti, kun Klematukseen oli tullut tauti ja se piti poistaa terassilta ja leikata ihan alas. Olen onnistunut kaksi talvea pitämään sen hengissä, joten tämä oli kolmas kesä, kun ilahdutti sydäntäni.  Marjapensaita olemme kastelleet ja siippani kävi tänään keräämässä mustia viinimarjoja kippoon ja vielä siivosi marjat saman tien.

Tänne on luvattu tänään sateita. Olisi pitänyt alkaa jo tunti sitten. Pisaraakaan ei vielä ole tullut ja mietin tässä pientä lenkkiä. Ehkä pitäisi lähteä, niin takuulla alkaisi sataa. 🤣 Maa kyllä tarvitsee vielä vettä ja paljon. Rakas siippani juuri katsoi, että nyt on metsäpalovaroitus pois. Rakastamme istua rannan nuotiopaikalla pimeinä elo- ja syyskuun iltoina. 

Kirjoitin tuolla kerran Muorista, että oli soittanut minulle ja pyysi lähettämään terveisiä kaikille. Lukee kyllä palstaa, mutta silmät niin huonoina, että on vaikea kirjoittaa itse.

Minusta ei tänä kesänä ole marjastamaan. Ihailen saaliitanne. Sitä paitsi täällä kaikki mustikat ovat kutistuneet kuivuudesta. Toivottavasti sateet toisivat sieniä. Ehkä pystyisin metsään lähtemään silmiksi siipalleni, jos hän sitten noukkisi sienet. Minä tiedän paikat. 

Toivotan kaikille leppoisaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa. Kauheita koronalukuja..... Ihmettelen, että hallitus ei tee mitään. Ymmärrän, että ovat lomansa ansainneet, mutta toisaalta ministerin pesti on varmasti 24/7 toimi ja vaikka sairaalaan joutuneita ei  - kiitos rokotusten - ole nyt niin paljon, niin tullaisilla luvuilla jäljitys syö perusterveydenhoidon resursseja kohtuuttomasti. Lisäksi tämä paljon puhuttu Long Covid, joka tuntuu olevan nuorillakin niin yleinen. Kun ei ole mitään koronapassia käytössä, niin mielestäni tilaisuuksia järjestetään aivan liikaa, kun deltavirus jyllää ja tartuttaa porukkaa. Tuossa tämän päivän paasaus. Tämän päivän lukuja en tiedä, mutta yleensä sunnuntain ja maanantain luvut ovat pieniä verrattuna muihin päiviin. Kauhulla ajattelen, millaisia lukuja tuleva viikko tuo tullessaan.

Terveyttä ja hyväää mieltä kaikille 🥰

Koronaluvut ovat ikäviä. Onneksi kuitenkin sairaalahoitoa vaativia vähemmän. Ilmeisesti tauti lievempi nuoremman väen keskuudessa. 
Itse sain miehen kanssa torstaina toisen rokotteen. Käsi kipeytyi ja seuraavana päivänä olin niin uupunut että tuntui vaikealta pitää edes silmiä auki. 

Vanhin tytär ja teinilikka tulivat pe iltana yöksi järjestämään kuopuksen babyshowereita, jotka pidettiin meillä eilen. Oli kyllä kivat juhlat ja vaivaa niiden eteen nähty. Nyyttäriperiaatteella pidettiin ja tarjottavaa oli yli äyräiden. Tytöt tekivät taasen upean täytekakun. Kakun päälyskoristeen löytämisessä ongelmia. Minä siihen että on kuopuksen niin kuin muidenkin ristiäskakkujen koriste tallella. Siinä on se kalkkuna, voi jestas että naurettiin kippurassa ja niin sitten se kalkkuna laitettiin kakun päälle. Eli siis se koriste missä haikaralla on nokassaan lapsi. 

Kuopus kyllä iloisesti yllättyi. Ja kivaa oli. 

Siinä juhlien tohinassa miniä soitti että haluaisinko vesselin ensi yönä. Kaverinsa lähtee lapsensa kanssa heiltä ja toisi pojan samalla lennolla. Siinä tovin pohdin että kun lento oli Vantaalla klo 1.10. 
Meillä oli yövieraita kuopuksen kummit ja mies tuumasi ettei ainakaan hae. Teinilikka lupasi lähteä kanssani. 
Noin otin 45 min nokkaunet kympin jälkeen ja 23.30 lähdettiin kohti Vantaata. 45 min saatin kentällä odottaa koneen laskeutumisen jälkeen kun ruuhkaa koronatodistusten kanssa. Saatiin väsynyt poika kyytiin. Kotona oltiin 3.15 ja nukkumaan kävin siitä heräten ysiltä.
Hieman nuutunut olo. 
Miniä tulee tiistaina opiskeluiden takia Suomeen kiertotietä ja to lähtevät Ouluun miniän vanhempien luo. 

Mukavaa sunnuntaita.

Moi mimmit! Mä haluaisin johonkin matkalle joulukuussa, kun täytän 70. Varsinaiset juhlat on suunniteltu vasta vapunaatoksi. Vaan uskaltaako mitään reissua tilata tuon koronan takia. On tylsää odottaa matkaa kuin uutta kuuta, jos se sitten peruuntuu. Ensin mietittiin Reihin risteilyä, mutta silloin voi Saksassakin olla kylmää kannella seistä ja linnoja ihastella. Sitten mietittiin Etelä-Afrikan safaria ja sitten Thaimaata, jossa en ole ikinä käynyt. Justus on useastikin ja hän haluaisi esitellä minulle siellä kaikenlaista.

Tänä aamuna heräiltiin hitaasti ja loiottiin viereikkäin. Mun maha kurisi ja ääntelehti koko ajan ja Justuksen murahti silloin tällöin. Mies tuumi, että meidän mahatkin on kuin me, sun pulputtaa koko ajan ja mun vastailee yhdellä sanalla!

Ollaan tämä viikko saaressa, järvivesi on hieman lämpimämpää kuin ilma, joten minä polskahtelen veteen. Paistoin eilen karviais-marenkitortun, josta tuli mielettömän hyvää. Kunhan sade hellittää, käydään tarkistamassa kantarellipaikat. Katiska on järvessä, jos saataisiin rapumertoihin syöttikaloja. Ellei saada, tilataan paikalliselta ravut.

Hyvää tätä viikkoa kaikille!

Voi tätä koronaa! Hallitus on ollut visusti lomillaan hiljaa kuin pissa sukassa, vaikka nyt olisi pitänyt toimia ja lisätä rajoituksia. THL antaa lausuntoja, mutta päätökset eivät ole heidän käsissään.

Keskimmäisellä lapsenlapsella on rippijuhlat ensi lauantaina. Miniä on koko kesän suunnitellut juhlia n. 30 vieraalle, mutta tässä koronatilanteessa ei niin voi toimia. Vieraslista on sopistunut, mutta lähiomaisia on silti ainakin 15. Päätimme kokoontua kahdessa erässä, ja meille tai terasseille voi siirtyä, jos väkimäärä pelottaa. Kirkkoon ei pääse kuin vanhemmat ja yksi kummi, muut voivat katsoa konfirmaatiomessun striimattuna.

Melkein koko kesä meni neuvotellessa  riparilaisen kanssa sopivasta asusta. Kaunis, hoikka tyttö pukeutuu mieluiten ylisuurin collegeasuihin, mutta nyt piti saada vähän juhlavampaa. Mekko ei tullut kyseeseen missään nimessä, mutta pitkän etsinnän jälkeen hän löysi mustan, leveälahkeisen kokohaalarin. Äiti ja mummit antoivat periksi. Toinen ongelma olivat kengät, kun ei oikein lenkkareissa voisi mennä. Perjantaina olin mukana kauppakeskuksessa etsimässä kenkiä. Mikään ei aluksi miellyttänyt (tennissukka ei lähtenyt jalasta edes sovitukseen), mutta miniä pani kovan kovaa vastaan: Kotiin ei lähdetä kuin kengät kassissa. Mukaan tarttuivat lopulta matalat, yksinkertaiset mustat avokkaat. Teini vaikutti helpottuneelta. Annoin vielä hänelle pienet nahkaiset tyynyt kenkien kantapäihin laitettavaksi, etteivät lipsu jaloissa.

Löysin itselleni alennusmyynnistä mekon. Se on vyötäröltä löysää mallia, joten ei haittaa, jos jossain vaiheessa sattuisi vähän lihomaan. Olin ajatellut laittaa pikkumustan aniliinin pellavahuivin kanssa, mutta kun rippilapsi nyt löysi mustan asun, niin halusin jotain pirteämpää, ettei tilaisuus ihan hautajaisilta näyttäisi.

Nyt siis kahdessa talossa jynssätään paikkoja juhlakuntoon.

Mies on kuntoutunut lonkka/reisi/pakaravammastaan, mutta on muuten jotenkin väsynyt ja alla päin. Pinna kiristyy pienimmästäkin hänen käydessään entisellä kotitilallaan, missä vähän dementoitunut sisar asuu tätä nykyä. Mietimme jo lasten kanssa, ettei vain ole mikään dementia alkamassa, kun persoonallisuus on niin muuttunut. Nyt kotona hän on taas lähes entisellään ja  keskustelee puhelimessa asiantuntevasti kollegojen ja ystävien kanssa. Perusterveenä hänellä ei ole omaa lääkäriä, jonka kanssa huolen voisi ottaa puheeksi. Voihan olla, että kyseessä on masennus: yli 80-vuotias huomaa, ettei ehdi eikä jaksa enää kaikkea, mitä pitäisi. Hän on kuitenkin meidän kalliomme. Olemme nyt olleet 52 vuotta naimisissa.

Kesän mittaan olen pidentänyt lenkkieni matkoja. Nyt menee 7-8 km leikiten ylä- ja alamäkineen. Metsä on henkireikäni ja sinne mies minut lähettää, jos huomaa, että alan tulla huonolle tuulelle. Paino ei kuitenkaan ole pudonnut, vaikka tuskin syön edes tarpeeksi, kun helteillä ei ole ollut oikein nälkä. En himoitse edes jäätelöä enkä suklaata. Pallean kohta on hiukan litistynyt, mutta vyötärö ei, ja reisilihakset ovat kasvaneet, sillä ennen reisistä löysähköt skinny farkut ovat nykyään kauttaaltaan skinnyt. Sitä se mäkien tarpominen teettää.

En nyt kommentoinut kirjoituksianne, vaikka olen elänyt mukana iloissanne ja suruissanne.

Pysytään terveinä.

Hei Ihanaiset,
terveiset mökin sohvalta. Käytiin tänään kolmen tunnin retkellä lempi metsässäni ja uuvahdin täysin. Kuntoni on romahtanut järkyttävän huonolle tasolle 😵‍💫. Eilen tuli sähköpostiin ilmoitus, että eläkeläisen jumpat alkavat syyskuun alusta ja siitä ilahtuneena tein 15 min jumpan. Lankutusta, punnerruksia, vatsapunnerruksia, kyyhkyjä ja selkäliikkeitä, olin aivan hiessä ja haukoin henkeä 15 min jumpan jälkeen. Lisäksi en ensin pystynyt tekemään liikettä jossa käden ristissä rinnan päällä pystyasennossa mennään selinmakuulle ja kyljen kautta noustaan ylös seisomaan kädet kokoajan rinnan päällä. Seli-seli -syy, vasen polvi on taas limppu eikä oikein taivu mutta oikea polvi on ihan OK. Lopulta onnistui mutta kankeasti ja hi-taaaas-ti😖😤. Ihan oma vikani, lihakset häviävät jos niitä ei käytä, tosi kuin vesi.

Metsäretki oli taas ihana, saatiin piirakkamustikat ja löydettiin pari hyvää mustikkapaikkaa johon mennään perjantaina korien kanssa, toivottavasti se siellä vielä silloin ovat ja löydettiin muutama kantarelli joista tehtiin heti muhennos 😋😋 nami-nami.

Isäntä täyttää loppu vuodesta 70 v ja ollaan kanssa veivattu mitä tehdään, kutsutaanko väkeä nyt kesällä mökille ja jos niin minkälaisissa kokoonpanoissa🤔 vai mitä tehdään. Yksityisiä juhlia 10 ja 50 hlön määräykset eivät koske, ovat suosituksia mutta Delta virus tarttuu kaikissa kokkareissa ihan samalla tavalla 🤧😷🤒. Meillä olisi syyskuun alussa ”luxus” risteily Tukholmaan jota on useampaan kertaan siirretty, saa nähdä päästäänkö nytkään. Sitten olisi siskontytön häät joita on myös siirretty vuodella ja vielä kuun loppupuolella lapsenlapsen rippijuhlat.  Hirvittävän ristiriitaiset tunteet, kovasti haluaisimme tavata sukulaisia ja ystäviä mutta ei toisaalta haluaisi riskeerata omaa eikä muiden terveyttä. Ollaanhan me saatu jo kummatkin rokotukset mutta AZ:n suoja Deltavirusta vastaan on alle 70% ja varmuutta ei ole siitäkään etteikö voitaisi muita tartuttaa ☹️, ei kiva.

Siitä iloitsen, kun ei ole helteitä ja saa oikein peittoon kääriytyä nukkumaan mennessä. Isäntä nauraa, että kieroudun peittoon kuin muumio ikään 😮. Itse olen sitä mieltä, että olen kuin perhosen toukka kotelossaan ja aamulla minusta kuoriutuu kaunis perhonen 🧚‍♀️ 🦋, jostain kumman syystä niin ei ole vielä käynyt mutta en luovu toivosta 🤩.

Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne. 🥰

Tänään oli kauppapäivä. Uskallankohan syksyllä laskea kukkiin menneet summat yhteen... Tänäänkin tarttui mukaan kaksi kassillista sekä tietysti pinkki ja valkoinen narsissikimppu. Joskus kestävät 2 - 3 viikkoa ja silloin mulla on niitä monessa eri maljakossa.

Merelle,  kiitokset toivotuksista. Yritän soittaa äidille joka ilta. Joskus itken sen jälkeen - joskus riemuitsen. Eilen oli ilon päivä, kun äidin ääni kuulosti "aivan normaalilta". Olen ehkä aiemminkin kirjoittanut, että olen soittanut äidilleni siitä lähtien kun muutin kotoota joka ikinen päivä.... Paitsi ennen vanhaan mökillä ollessa ja matkoilla ollessa. Nuorena, kun olin Ruotsissa kesätöissä, vaihdoimme tiiviisti kirjeitä. Sitten jossain vaiheessa olisiko pari vuotta sitten, äidin kuulo heikkeni niin, että soitot olivat pääosin isäni kanssa. Nyt sitten soittelen isälle aamuin ja illoin. Äidin kotikäynti piristi häntä todella paljon. Nyt on vaan joka päivä lähdössä isäni mukana kotiin, kun isä käy katsomassa. Minä olen voinut koko elämäni ajan puhumaan äidilleni kaikesta ja olen kokenut, että hän on ymmärtänyt. Nytkin tiedän, vaikka useimmiten ei montaa sanaa sano, niin odottaa joka ilta puheluani. Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, millaiset eväät ovat meille antaneet.

Japena. onpa ihanaa, että pystytte nyt niin helposti järjestämään yhteisiä tapaamisia. Iloitsen puolestasi. Ja uudet lapsenlapset - mikä voisikaan olla upeampaa. Minä toivon ja odottelen vielä sitä ensimmäistä. Sain aikanaan IL:ltä shampanjapullon 60-vuotislahjaksi, jonka nimikin viittaa vähän siihen, että tulisi jälkikasvua....😂 Viimeksi kaupunkikodissa käydessämme otin sen pullon sieltä tänne, jospa ilouutisia tulisi täällä ollessamme.

IL, ymmärrän matkakuumettasi. Ehkä tilanteen ollessa näin epävarma, ei kuitenkaan vielä kannattaisi matkaa varata. Uskon, että eivät lopu kesken, kun tilanne siltä näyttää, että voi kohtuullisen turvallisesti matkustaa. Voi kun nauroin teidän mahakuroinoille. Meillä käy välillä samoin, mutta en ole tehnyt empiristä tutkimusta, miten äänet jakautuvat .🤣🤣

Pikseli,  voi kuinka ihana kuulla, että olet pystynyt tekemään noin pitkiä lenkkejä. Ostosreissut ovat välillä hyvää terapiaa <3 Voimia sinulle ja lapsillenne miehesi kanssa. Toivottavasti ovat olleet vain ohimeneviä puuskia. Kyllähän tämä eristäytyminen ottaa kenen tahansa parisuhteelle.... vaikka kuinka on totutta viettämään aikaa kahdestaan täällä "mökillä". Kohta en nimitä tätä enää mökiksi, vaan ykköskodiksi 🥰😍

Suupaltti, sun värikkäitä kirjoituksia ja luontokuvauksia on ollut aivan ihanaa lukea. Tsemppiä jumpan alkuun. Kun luin sun jumppaohjeiden alkua, ajattelin vaan, että olen kiitollinen, kun pystyn nousemaan ylös sohvalta tai tuolilta ja jotenkuten nukkumaan kaikenmaailmanlääkkeiden avulla.  Ja olen koko ikäni yrittänyt pitää huolta kunnostani ja siitä, että paino ei nouse liikaa.... Ja sit vielä nämä kaksi liukastumistapaturmaa..... En kyllä periksi aio antaa. Suorastaan ketuttaa, että sen viiden kuukauden kortisonikuurin myötä painoa tuli noi kahdeksan kiloa lisää. Noin kilon olen saanut pois.... Pakko jatkaa (pidin pari viikkoa ruokapäikkyä) sen ruokapäikyn merkeissä. Tiedän, että se on varma tie. Tosin uusin muutos vanhaan on tuo ruuan ajoitus. Me syömme päivän pääaterian myöhään ja mielestäni se nimenomaan auttoi painonhallinnassa, silloin kun oli tarvis. 

Meillä oli täällä yhtenä iltana, kun tytär ja ystävättärensä olivat täällä, aivan huikea lentonäytös ihan lähietäisyydellä. Näimme sadoittain sudenkorentoja lentelemässä noin kymmenen metrin korkeudessa. Näky oli aivan uskomaton. Emme ole koskaan nähneet täällä sellaista. 

Toissayönä oli verkot ekaa kertaa kevään jälkeen vedessä. Ei tullut mitään... Katiskaan oli uinut pienehkö hauki ja muutama ahven. Nyt kun vedet alkavat olla kohtuullisissa lukemissa lämpötilan suhteen, niin eiköhän sitä kalaakin saada.

Suupaltti, olen suorastaan nauttinut, kun olen palellut pariin otteeseen. Eilen olivat yhdet mökkinaapurit kesäkeittössä kahveilla ja muurinpohjaletuilla. Ilma oli just perfect. 

Voikaa kaikki hyvin. Koronaluvut ovat kauheita tartuntojen osalta ja nyt näyttää myös siltä, että sairaalahoitoa vaativien osuus on kasvussa. Mielestäni tässä pitäisi pitää esillä myös se, kuinka paljon ns perusterveydenhoito kärsii suurista koronatartutaluvuista, vaikka ei sairaalahoitoa vaatievien potilaiden osuus vielä olisi niin kovasti kasvanut. Joitakin päiviä sitten noin 100 tuhatta suomalaista yli 60 v ei vielä ollut ottanut ensimmäistäkään koronarokotusta...... Ja sitten kun meillä on lopulta jonkinlainen kohtuullinen rokustuskattavuus, niin sekin pitää ottaa huomioon, että suoja on vasta kaksi viiikkoa toisen rokotuksen jälkeen. Kannatan ehdottomasti koronapassia ja vähän ihmettelen sitä, että miksi sen pitäisi olla ilmainen, jos ihmiset haluavat vaikka ravintolaan.... Rokotushan on ilmainen kaikille. Ja ilman muuta joukosta pitäisi vapauttaa ne, jotka lääkärin todistuksen nojalla eivät voi ottaa koronarokusta. Heille ilman muuta ilmainen testaus. Tämä kuulostaa ehkä härskiltä, mutta olen kyllästynyt kuulemaan sanontoja, että kannan itse vastuun siitä, jos en ota rokotusta..... Paskan marjat (äidiltä opittu), sanon minä. Kuka sitten maksaa, kun rokottamaton sairastuu ja joutuu sairaalahoitoon, Kuka maksaa jäljitystiimin palkat, Kuka maksaa karanteeniin asetettujen palkat.... jne... Itsekästä pääosin. Tosin voi olla päteviä syitä rokotuksesta kieltäytymiseen. Tässä tulee mieleen esim raskaana olevat naiset, vaikka juuri tulikin uutta tietoa rokotusten turvallisuudesta ja tehokkuudesta Covidin vastaan. 

Sorry - meni taas loppusaarnaksi
. 

Ja taas toivotan hyvää vointia kaikille teille ja läheisillenne. <3 🥰

Minäkään en ymmärrä, miksi testausten koronapassia varten pitäisi olla ilmaisia. Jos on vara mennä festareille, kyllä sen testinkin voi itse kustantaa. Kaikki tämä on sitten pois muun terveydenhoidon resursseista.

Kipan ja Tulirummun kanssa samaa mieltä koronapassista.

Kiva oli lueskella kirjoituksianne, vaikken niitä aina muistakaan kommentoida. Ei me mitään matkoja nyt tilata, varsinkin kun luettiin, että Thaimaassa ruumishuoneiden työntekijät ovat pyörtymäisillään työn paljoudesta. Mutta voihan sitä silti mietiskellä eri matkakohteita.

Katiska ei antanut rapusyöttikaloja, joten haettiin eilen luottoraputoimittajaltamme. Siellä menee aina aikaa, kun hän ja Jussi vaihtavat omien kuulumisten lisäksi pitäjäläistenkin kuulumiset. Minä niputtelin mökillä tillinippuja ja pian ravut kiehuivat isossa kattilassa. Rapumies kertoi, että monet ihmiset tilaavat nykyään häneltä valmiiksi keitetyt ravut, kun kauhistuttaa se niiden keittäminen. Helppohan se on ostaa kalafileetkin valmiina kaupasta tai lihakimpaleet. No en minäkään osaisi sikaa teurastaa, mutta madon pystyn laittamaan koukkuun ja kalan käsitellä.

Järvivesi oli eilenillalla 22-asteista, joten pulahtelin muutaman kerran saunanlauteilta veteen, oi sitä autuutta! Justus sai valita illan leffan, vuorotellen Netflixistä, toimii hyvin.

Iker-parka oli eilen taas lääkärissä, nyt pahan ripulin takia. Ei ollut sukkaa tms. mahassa. Kesän alussa sille tehtiin geenitesti ja nyt on selvinnyt, että sillä on selkärangan rappeumaa aiheuttava geeni. Lääkäri oli rauhoitellut, ettei se välttämättä siihen sairastu, mutta jos oireita tulee, ymmärretään nopeammin, mistä on kyse. Voi koiraa, miksi maailman lempeäluontoisimmalla pehmolla pitää olla noita sairauksia.

Vaan nyt lähdetään tarkastamaan kantarellipaikkamme, jos saisimme kastikkeen siian kaveriksi. Ja illalla sitten herkutellaan ravuilla. Huomenillalla Justuksen pojan perhe tulee meille, olen luvannut tehdä isot kasan tonnikalalasagnea, joka saavutti suuren suosion poikaleirillä. Ja paistan herukkatortun. Poika haastattelee isäänsä tämän lapsuudesta ja tallentaa jutut. Hauskaa, haluan olla kuunteluoppilaana.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Samaa mieltä, että sopii maksaa itse. Mekin maksoimme kun olimme sillä Espanjan reissulla kumpikin 250 e testeistä. Kun kerta reissuun halusin. Nyt on kaksi rokotetta niin helpottaa testien suhteen. 

Me ollaan rohkeita ja reissataan Mallorcalle isolla porukalla syyslomalla jos vain lentoa ei peruta. Sinänsä koin nytkin olon turvalliseksi reissussa on asutttiin ja asutaan omassa huushollissa. Ravintoloissa oli hyvät välit pöytien kanssa. 

Mietin itselleni reissua syyskuulle Mallorcalle jahka tuo kuopus vauvansa saa, neljä viikkoa laskettuun aikaan. 

Oli kivan vesseli tässä piipahti. Me oltiin miehen kanssa Helsingissä hotellissa Ti-ke ja vesseli meni teinilikan luo siksi yöksi. Kävivät Lintsillä. Vesseli voitti jättikarkkipussin ja oli niin iloinen. 

Meilläkin oli kiva vuorokausi. Käveltiin ja istuttiin terdeillä. Aikuinen sijaistyttö avokkeineen piti meille seuraa illalla. He ovat niin ihana pariskunta. Nauroin kun facessa oli drinkkikuvis että luulisi minun vain ryypänneen. No otinkin kaikkiaan viisi lasillista päivän kuluessa, mutta en tuntunut olevan edes pienessä sievässä sen verran kuitenkin hidasta tahtia seitsemän tunnin aikana.
Kasarmintorin suurterassi ei ollut ollenkaan niin kiva kuin viime vuotinen Senaatintorilla. 

No sitten tähän lapsiperheen arkeen. Tiistaina lähtiessä huomasin pikkutytöllä täitä päässä. Ei kun aineet päähän. Tytär sitten nyppi saivareita ja huomasi omalla pojallaan myös täitä. Meidän pojilla sen verran lyhyet hiukset jottei niissä näkynyt mitään. 
Eilen pesin kaikkien meidän päät ja kaikki pyykkiin ja imuroinnit päälle. Meillä on terassi täynnä pehmoleluja ja koristetyynyjä. Harjat pakastimessa. Täkitkin odottavat siellä pesuaan. Siis hirveä rumba. Eilen vielä ennen tukanpesun nypin pikkutytöltä tunnin saivareita päästä.

Kävin vielä eilen kampaajalla, hänkään ei nähnyt päässäni mitään. Pesin kyllä pitkin hampain juuri laitetut hiukseni illalla täimyrkyllä. 

Viikonloppuna lapsien kuljetuksia vanhemmilleen yhtä lukuunottamatta. Sisarukset menevät ensimmäisen kerran vanhemmalleen yöksi sitten kuuteen vuoteen. Vanhempi on kuntoutunut ja kykenee myös diabetestä hoitamaan. Olen kyllä niin iloinen siitä sekä lasten että vanhemman vuoksi. Tämä on tätä työtä parhaimmillaan kun pystyy tukemaan lasten ja vanhempien väliä ja näkee edistystä. 
Yksi on päiväseltään vanhemman luona ja yhtä vien minä mukanani kun käyn kyläilemässä. Mies hoitaa muut kuljetukset ja käy äitiään katsomassa.