Oho,
syyskuu meinaa karata käsistä! Loppuviikolla pääsen entisen työkaverini tavoin äimistelemään että ensi kuun jälkeenhän se onkin jo joulukuu.

Viime viikonloppuna venosemme telakoitiin. Ukkokullan toimesta, koska minä istuin kolmen päivän kalvosulkeisissa. Koska korona, niin kotona läppärin ääressä. Naisten Valmiusliiton kursseilla olen aiemmin opiskellut kyberturvallisuutta ja informaatiovaikuttamista (tai siis sen tunnistamista) ja nyt oli vuorossa henkinen kriisinkestävyys. Hyvä valmennus, joka antoi sekä eväitä itselle että mahdollisuuden jatkaa jonkintyyppisiin vapaaehtoishommiin, jos aikaa ja intoa riittää.

Intoa mulla olisi, mutta aikaa niukemmalti. Parhaillaan on yksi parin vuoden projekti viimeisiä silauksia vailla, ja toinen suunnilleen yhtä mittava alkamassa. Vapaaehtoistyötä nekin omalla tavallaan ovat.

Syksy siis päättää purjehduskauden, mutta tuo mukanaan urbaanit huvit. Museokorttiakin täytyy muistaa aika ajoin ulkoiluttaa, siispä kävelimme tänään Taidehalliin ja puolen matkaa takaisinkin (noin 7 km) kun Töölöstä ei löytynyt avointa kahvilaa, johon kaksi janoista olisi mahtunut. Näyttää siltä, että ihmiset ovat alkaneet liikkua varsin vilkkaasti – ne paikat, jotka olivat sunnuntai-iltapäivänä auki, olivat ihan tupaten täysiä.

Taidehallissa oli edelleen maskipakko (kuten on stadin julkisessa liikenteessäkin) mutta ennakkovarauksia ei tarvittu. Ja koska salit ovat suuria eikä moderni valokuva taida olla mikään suuren yleisön taidesuosikki, kaikkea mahtui mukavasti katselemaan. Pari muutakin kiintoisaa näyttelyä oli mielessä, mutta ihan kaikkeen ei samana päivänä ehdi eikä ole tarpeenkaan - kivoja syksyisiä kävelypäiviä kyllä riittää marraskuun puoleenväliin (silloin lähdetään muutamaksi viikoksi patikoimaan Espanjan etelärannikolle).

Ensi viikonvaihteessa on luvassa parin päivän retki Turkuun kirjamessuille, teatteriin ja sikäläisiä sukulaisia tapaamaan. Ja sittenpä meillä foorumilaisilla onkin ne kauan odotetut treffit!

Voikaa hyvin ja nauttikaa ruskan väreistä. Sienistäkin, jos ja kun joku niitä löytää.

Ikävää Muori, kun et tällä kertaa ehdi mukaan.

Meillä pitäisi talomaalauksen loppua huomenna. Budjetti paukkui reippaasti yli, mutta nyt molemmat talot on neljään kertaan maalattu, hirret kiiltävät. Ikkunapokat maalari hioi ja maalasi kolmeen kertaan, ovet neljästi. Päämökki on iso, vierasmökkikin 50m2 ja ovia yhteensä kuusi + liiterin pariovet. Olen tosi tyytyväinen, nyt ei tarvitse ehkä kymmeneen vuoteen näitä asioita ajatella. Ensi kesänä maalaan itse leikkimökin ja terassipinnat, joita täällä on aika paljon. Työn jälki on ensiluokkaista, joten en valita rahanmenoa, vaikka sotkikin mun budjetin.

Eilen kävin poliisiasemalla antamassa nimikirjoitusnäytteen ja sormenjäljet uutta passia varten. Oli hieman hankalaa painaa etusormia siihen laitteeseen, koska siinä ei ollut tilaa rakennekynnelle. Virkailija nauroi, että on täällä joskus leikattukin kynsiä. Onneksi minä en pidä kynsiäni ihan huippupitkinä, onnistui lopulta.

Maalari mätti eilen tyytyväisenä kaksi kukkura-annosta ruokaa ja tuumi, että miten hän pärjää ilman meidän ihania keitoksia. Olin tehnyt jälkiruoaksi puolukkakiisseliä, jonka tarjosin kauniissa astioissa kermavaahtonokareen kera. Puolukoihin liittyy liikuttava juttu: Viikonloppuna Justuksen saaressa katselin punaisena loistavia marjoja ja totesin haikeana hänen tyttärenpojalleen (11v.), että voi kun mun polvi ei salli noiden poimimista. Hetken päästä poika ojensi minulle astiaa, että mä keräsin sulle ne kaikki! Lähetin hänelle eilen kuvan annoksista ja ilahtui, kun marjat tuli käytettyä.

Tänään Justus paistaa muikkuja (maalari kuulemma pitää niistä kovasti) ja minä teen jälkkäriksi omenakaurapaistoksen. Vaan sitä ennen on ruvettava imuroimaan ja pölytkin kai pyyhittävä.

Heippa 🥰

Odotan innolla tapaamistamme. Me olemme olleet harvinaisen eristäytyneitä, joten ekan kerran olen koolla noin suurella joukolla.

Muori, voi kun olisi ollut mukavaa tavata sinua pitkästä aikaa naamatusten. Ymmärrän kuitenkin muut menosi, että aikataulu ei anna periksi. Tosin sitä en tajua, että vieläkin jaksat mennä kuin Duracell-pupu. 

Niin ja Menna, kyllä jotain puuttuu, kun et ole paikalla. Muistaakseni olet ollut jokaisessa tapaamisessa mukana. 

Mitä teille muille kuuluu? Kivikasa, JJ, muut. Minäkin olen harvakseltaan kirjoitellut. Luulen, että juttuni eivät kovin kiinnosta, kun eihän täällä erakossa korvessa mitään ihmeempiä tapahdu. 

Kivut jatkuvat, usein kovina. Polven suhteen lääkäri ensi tiistaina pk-seudulla. Muita epämääräisiä, mutta erittäin kovia ja elämää haittaavia kipuja "tutkitaan" tämän kuun loppupuolella täällä vapaa-ajan asuntomme alueella. Olen ajatellut, että nyt seuraavan pk-seudun reissun aikana, kun käyn mammografiassa ja ultrassa, että siirrän seuraavaksi vuodeksi kunnallisen terveydenhoitoni tänne (jos kaikki ok rintatutkimusten osalta). Senhän voi vuodeksi kerrallaan siirtää. Yksi terveydenhoitaja paikallisella hyvinvointiasemalla ehdotti minulle sitä jo kesällä 2020, mutta enhän silloin kuvitellut, että vieläkin olisimme täällä. Nyt koronan rinnalla iso syy täällä "pysyvästi" asumiseen on taloyhtiössämme alkava putkiremppa. Mahdollisesti samanaikaisesti toteutetaan myös maalämpöön siirtyminen. Meteli on kovaa koko vuoden, vaikka oman asuntomme kohdalla "toimitus" ilmeisesti kestää sen kolme kuukautta. Vähän huolta tuottaa kämpän tyhjennys... palaan asiaan myöhemmin. Niin ja autotallitkin pitää tyhjentää...ja verkkokellarit ja kylmäkellarit..... Itse olen niin huonossa kunnossa, että en pysty näillä näkymin muuta tehdä kuin estää rakasta siippaani heittämään kaikkea mahdollista roskiin 🤣

Olimme eilen kaupoilla ja kyllä oli ihanaa, kun ei ollut aikataulua lääkärille. Edellinen kerta liittyi silmälääkäriin ja pojan sekä kummitytön hakemiseen. 

Rakas siippani pesi toissapäivänä ja eilen ikkunat ulkoapäin sekä terassin aukeavat lasit. Tänään hän vielä pesi lattiat imurointini jälkeen. Lattioiden pesu johtui siitä, että kummityttömme koira makasi ennemmin lattialla kuin matolla. Lattiat tulivat liukkaiksi monilta kohdin ja minun tuurillani pelkäsin liukastuvani ja kaatuvani. Ihana mies vielä reippaasti yli 40 vuoden jälkeen. 

Poikamme täyttää tänään 35 v. Vaikea uskoa todeksi. Äiti on suurimmaksi osaksi tyytyväinen oloonsa, vaikka ei voi itse edes kylkeä kääntää. On tosi iloinen, kun pääsee nykyään invataxilla usein käymään kotona. 

Verkot ovat olleet järvessä, mutta kalaa ei ole tullut (eilen tosin pieni siika). 

Nyt siippani jo lähti saunaan, joten menen pikemmiten, että ehdimme edes hetken istua yhdessä saunan lauteilla. Minulla on kyllä mukanani kaksi kylmägeelipussia. Toinen olkapäähän ja toinen polveen. 😂

Mukavaa viikonloppua kaikille 🥰😇

Kiitos Kipa viikonlopputoivotuksista, sitä samaa sinulle ja kaikille muille.

Minun molemmat mökkini on nyt maalattu, hirret kiiltävät. Maalari on ensi viikon vielä naapurissa töissä ja sanoi käyvänsä maalaamassa ikkunoitten mustat alapellit, kun niihin on roiskunut pieniä pisaroita valkoista maalia. Ei veloita siitä mitään, kun haluaa vain kaiken olevan täydellistä! Me tulimme eilen illalla kaupunkiin, koko ensi viikko on kaikenlaista menoa. Yritän aina keskittää kampaajat, kynsihoidot ja muut peräkkäisille päiville. Vaikka ikkunat onkin peitetty ja kodissa hämärää, oli kiva herätä tietäen, ettei kukaa hyppele kohta ikkunan takana kahvia pyytelemässä.

Facesta jotkut jo näkivätkin, että Justuksen mailla olevat kaksi valtavaa muurahaispesää voittivat eka ja toka sijan Pirkanmaan Isoin Keko -kilpailussa. Justuksen miniä ilmoitti keot kisaan ja viime viikolla kahden hengen raati kävi virallisesti mittaamassa. Toivottavasti saareen ei ala ensi kesänä rantautua porukkaa kekoja ihmettelemään, etteivät vain kantarellipaikkamme paljastu! Ehdotin saaren toiselle puolelle kylttiä, jossa opastetaan keoille ja vältetään sieniapajat.

Meidän Kaukoidän risteilymme peruuntui. Japani ym. eivät ota ulkomaalaisia vastaan ainakaan ennen kesää. Nyt mietimme muita vaihtoehtoja, reissuun on johonkin päästävä. Kenties luxusjuna Etelä-Afrikassa, päästäisiin samalla Zimbabween safarille. Matka on kalliimpi kuin tuo risteily, mutta tytär haluaa antaa sen erotuksen 70-vuotislahjaksi. Tänä viikonloppuna asia pitäisi päättää.

Tänään mennään edesmenneen mieheni pojantyttären 23-vuotissynttäreille ja samalla tupaantuliaisiin, hän on muuttanut avomiehensä kanssa yhteiseen kotiin. Ostin Finlaysonin mustavalkoiset pussilakanat, sopinevat tytön sisustustyyliin. JJ, tästä tytöstä kertoessani mieleeni tulee sinun lapsenlapsesi, miten hänen asiansa nyt ovat? Uskon parempaan hänenkin kohdallaan, kuten on käynyt tämän minunkin bonuslapsenlapseni kanssa, tyttö opiskelee ja käy töissä ja elämä on kaikinpuolin kohdallaan.

Terveissi Turuust niinpal kauhiast! Kirjamessuil on käyty, ja teatteris, ja sukulaisten kanssa kaffel.

Kirjamessuilla oli just niin ihanaa kuin sellaisessa paikassa pruukaa olla. Pinokaupalla mukavaa luettavaa (vaikea valita parhaita kun kaikkia haluamiaan kirjoja ei voi kuitenkaan ostaa), kiinnostavia ja säkenöiviä keskusteluja joista ehdin huolellisen etukäteissuunnittelun ansiosta kuunnella useita. Toki valinnanvaikeus näitäkin vaivasi, ja mehän oltiin Artukaisissa yks ainoa päivä. Tuttujakin tavattiin, joskin heitä kaikkia oli maskisuosituksen (jota yleisö lähes poikkeuksetta noudatti) takia vaikea tunnistaa.

Teatterissa näin elämäni omituisimman näytelmän - ja mä olen sentään istunut katsomossa joitakin kertoja. Mennalta pitääkin kysyä, oletteko te nähneet komedian Tämä on ryöstö? Se on kuulemma mennyt Tampereellakin joitakin vuosia sitten, ja ollut kovasti suosittu.

Toki sille Turussakin naurettiin, mutta mun mielestäni siinä oli risteytetty muinaisen maalaiskouluni itsekirjoitettu kevätjuhlaesitys, Louis Bunuelin elokuva ja keskimääräinen kesäteatterifarssi. Iloista toki oli se, että katsomo oli viimeistä tuolia myöten täynnä (nythän ei turvavälejä tarvinnut enää) ja ilmeisesti siitä ilosta näyttelijät oikein säkenöivät.

Mutta kummallista käsikirjoitusta paraskaan ohjaus ja taitavimmatkaan näyttelijät eivät pelasta. Lavastajalla lienee ollut sekä hauskaa että haastavaa, sillä muuankin kohtaus tapahtui ilmanvaihtoputkistossa.

Sukulaisista ei sen enempää kuin et kiva oli heitäki treffata.

Nyt ollaan taas kotona, ja huomenna on vierailuvuorossa Helsingin silakkamarkkinat.

Mukavaa viikonloppua teille muillekin!

Tiinuliinu, olen kyllä nähnyt Tämä on ryöstö -farssin, mutta rehellisesti täytyy sanoa, etten oikein muista siitä muuta kuin kohelluksen! Siinä taisivat kaikki huijata kaikkia ja välillä ei tiennyt, kuka on kuka, mutta kyllä me yleensä olemme noille über-farsseillekin ainakin jonkin verran nauraneet. Eihän niistä mitään varsinaista muistijälkeä jää, mutta se tuskin farssien päätarkoitus onkaan!

IL, ei mikään ihme, että Kaukoidän risteily peruuntui, sillä monissa maissa siellä koronatilanne on yhä paha. Harmi sinänsä, mutta kyllä risteilyidenkin aika vielä koittaa, olen varma siitä. Me olemme jo kaavailleet Reinin risteilyä ensi huhtikuulle. Valikoimasta löytyy sellainen lennotonkin vaihtoehto, jossa mennään laivalla yli Saksaan ja sieltä sitten bussilla Amsterdamiin, josta risteily alkaa. Matkan pituus lisääntyy parilla päivällä, mutta vastaavasti myös nähtävyyksiä tulee lisää eikä hintakaan ratkaisevasti kallistu, vaikka kuitenkin tulee lisäksi hotelliyöpymisiä. Teimme aikoinaan OP:n Elohopeakerhon mukana tulppaanimatkan Amsterdamiin, jossa juurikin menimme laivalle yli oma bussi matkassa ja reissu oli ihan onnistunut. Bussit ovat nykyään niin hulppeita, etteivät ne juurikaan häviä lentokoneille ja kuitenkin sillä tavalla mm. vältytään lentokenttien ruuhkilta, mikä on vain eduksi, kun ehkä vielä vähän välttelemme koronaa.

Kälyni oli viime kuussa Portugalissa Dourojoen risteilyllä ja hän piti siitä kovasti. Serkkulikka puolestaan palasi juuri eilen kahden viikon Kreetan lomalta. En ole vielä päässyt häntä haastattelemaan, mutta yhden saamani tekstiviestin perusteella sain sen käsityksen, että siellä 27 asteen lämmössä hyvinkin nautittiin viinistä, hyvästä ruoasta ja sirtakista 😄

Meirämmiäs on nyt tutustunut alkoholittoman oluen tarjontaan ja todennut niiden maistuvan - yllätys, yllätys - ihan oluelta! Hän on myös tuntuvasti lisännyt veden juontia, mikä on vain hyvä asia. Olemme muutaman kerran juoneet kalan kanssa valkoviiniä ja tänään aiomme nauttia punaviinistä hyvien naudanpihvien palanpainikkeena. Oletan sen olevan suht turvallista, kun muuta alkoholia ei ole eikä viiniäkään juoda paria lasillista enempää. Eri asia on sitten jouluna, kun olemme mätileipien kanssa tottuneet ottamaan snapsia punaviinin lisäksi. Täytynee jättää ne purematta niellyt pois ja vain maistella varovaisesti.

Kipa, kuulostaapa tuleva putkiremppa vaikealta. Miksi koko kämppä pitää tyhjentää sekä autotalli ja kaikki varastotkin? Maalämpöön siirtyminen ei kai kuitenkaan asumiseen vaikuta? Meillä kun siirryttiin maalämpöön, niin kaikki työ tehtiin ulkona, joskin meteli toki oli melkoinen, mutta senhän tiesi kuitenkin lyhytaikaiseksi.

Kulunut viikko on ollut kaunis ja aurinkoinen. Saa nähdä kuinka kauan sitä kestää. Mukavaa lokakuun alkua sekä riemullista Iloklubipäivää teille kaikille 😃

Maanantaita kaikille.
On taas vierähtänyt aikaa kirjoittelustani, mutta olen kyllä lukenut teidän viestejänne. Toivotan hauskaa miitinkiä osallistujille. 🙂 Itse en ole viime aikoina ollut oikein reissuvireessä enkä siksi innostunut lähtemään tapaamiseenkaan, vaikka olisihan siinä saanut käydä tyttärilläkin samalla reissulla. On ollut tässä kaikenlaisia huolia viime kuukausina, joten ei ole ollut intoa kirjoitellakaan. 
Veneemme on nyt myynnissä Englannissa ja sehän on tosi hankalaa kun me olemme TÄÄLLÄ. Hirvittävä paperisota on pitänyt käydä ja lähettää papereita. Välittäjän armoilla ollaan. Myyntihinta on alempi kuin mitä itse ajattelimme, mutta toisaalta jatkuvat marinamaksut syövät äkkiä hintaeron. Nyt on joku ostaja jo antanut panttimaksun, mutta haluaa tutkia tarkemmin venettä ja se menee kuivatelakalle pikapuoliin. Ei pitäisi olla mitään vikaa, koska kesällä -20 se oli kuivatelakalla ja edellisen tarkistuksen pikku viat silloin hitsattiin ja pohja maalattiin. Ainahan sieltä jotain voi löytyä, jolla ostaja yrittää saada hintaa alemmaksi. Olemme sanoneet kyllä välittäjälle, että tutkimustuloksesta huolimatta emme hintaa alenna,  koska se on jo nyt niin alhainen. 

En ole oikein voinut katsoa vanhoja reissukuviakaan instasta kun itku tulee. Nytkin silmät sumenee.😥 Olimme kuvitellee pitävämme venettä jotain viisi vuotta vielä. Kaikki reissut sillä on ollut niin kivoja, joten suru tulee kun ajattelee, että joku ehkä ajaa pois sillä... 

No jotain hauskaa on tulossa tällä viikolla. Kaikki 😄 tulevat torstaina viikonlopuksi tänne  ja tietysti pikku Murunen❤️, jonka tapaamista tädit innolla odottavat. Pikkuinen alkaa olla jo melkoinen persoona ja ihan hilkulla, ettei kävele. 
Ja parin viikon päästä tulee sitten miehen tytär lapsineen tänne syyslomaa viettämään. Sekin on hauskaa. Mies ei ole paljon lapsenlapsiaan tavannut tämän korona-ajan aikana. Kesällä vanhimmat tytöt olivat muutaman päivän. On tosi kivaa kun on vähän elämää talossa. Täällä kun kökötetään kahdestaan enimmäkseen. 

Puutarhahommia tein viikonloppuna kaksi päivää. Eilen tuuli kovasti ja jouduin vielä ajamaan ruohonleikkurilla pihan läpi, jotta lehdet murustuu nurmikkoon. Kyllä näytti piha niin siistiltä illalla. Mutta mikä olikaan näky aamulla herättyäni. Koko piha oli TAAS täynnä lehtiä. Tänään tuulee vielä kovemmin kuin eilen, joten en yritäkään tehdä mitään. Jospa huomenna vielä siivoaisin. Pakko taas haravoida, sillä ei nuo lehdet häviä ruohonleikkurillakaan ... Tätä se on joka syksy. Saa nähdä kuinka kauan jaksan. Mies ehdotti, että ostetaan toinen harava  😃Hän ei ole erityisen innostunut puutarhahommista, mutta tarjoutui näin auttamaan. 

Nyt pitäisi vähän siirtyä siivoilemaan ja tällä viikolla pitäisi vähän leipoa herkkujakin. 
Mukavaa viikkoa kaikille. 

Hyvää aurinkoista lokakuuta.

Kirjoittelen puhelimella kun en useista yrityksistä huolimatta saanut jaettua yhteyttä läppärille. Viime aikoina on ollut usein sama ongelma. Toivottavasti teksti on edes osittain lukukelpoista.

On ollut kiva lukea juttujanne, mutta jätän nyt kommentoimatta ja kirjoitan vaan omista jutuista.

Viime aikoina ovat päivät jotenkin tuntuneet entistä lyhyemmiltä. En millään ehdi tehdä kaikkea mitä kuvittelen ehtiväni. Sitten tulee lähes joka päivä joku yllärihomma vapaaehtoistöissä ja omat hommat jää tekemättä. Syystyöt olen kuitenkin saanut melkein päätökseen. Etämiehen mökki on vielä laitettava talvikuntoon, mutta katsellaan vielä pääsisikö vielä jonkun yön yöpymään mökillä.

Lauantaina kaivoin viimeiset perunat maasta. Sato ei ollut kummoinen kuivuuden takia.
Eilen kävimme kiertämässä yhden järven kävellen. Matkaa kertyi reilu 13km ja aikaakin kului reilust yli kaksi tuntia. Sää oli mitä mainioin lenkkeilyyn, maasto oli vaihtelevaa ja ruska värittänyt maiseman kauniiksi. Tämän päivän lenkkeily on jäänyt ruohonleikkurin työntelyyn, mutta kohta lähden hyppimään folkjamiin. Siitäkin nautin. 

Luulin että luottamustoimeni miehenä on ohi mutta tänään tuli kutsu huomiseen istuntoon. 
Keskiviikkona suuntana Helsinki pitkästä aikaa.

Nyt täytyy rientää harrastamaan.
Hyvää viikon jatkoa

Ihanaa tapaamispäivää teille, jotka tapaatte toisenne. Melkein tulee surullinen mieli, kun ajattelen miten mukavaa olisi olla siellä mukana. Ainä välillä huomaan, että Oulu on aika kaukana monesta paikasta vaikka onkin melko lailla keskellä Suomea. Oulusta Helsinkiin on vain hieman lyhyempi matka kuin Oulusta Utsjoelle.

Minun elämässäni ei sen kummempia ole tapahtunut. Olemme ajelleet usein kesän ja syksyn aikana eri puolelle pohjoista Suomea: Kuusamoon, Pyhälle, Äkäslompoloon, Savukoskelle, Sallaan – milloin minnekin. Hotelli majoituksia olemme vältelleet ja kaikki reissumme ovat suuntautuneet pohjoiseen, ei eteläiseen Suomeen. Olemme tavanneet ystäviämme, jotka asuavat pohjoisessa. Viettäneet mukavia hetkiä heidän kanssaan ja sitten taas palanneet kotiin ja arkeen. On otettava aina välillä ihan omaa aikaa ja huolehdittava parisuhteesta, että jaksaa olla tukena ja apuna tyttärelle ja tämän lapsille.

Lähes joka koulupäivä pikku kaveri, toka luokkalainen, tulee iltapäiväkerhosta meille. Tekee läksyt papan kanssa, syö ja pyöräilee sitten kotiin. Näin yritämme helpottaa tyttären yksinhuoltaja elämää. Vanhin lapsenlapseni (tämä entinen teini) kyllä auttaa pikku veljen hoitamisessa myös paljon. Juuri nytkin, kun äiti lähtee työreissulle Helsinkiin ja viipyy siellä pari päivää, on isosisko sairaan pikku veljensä kanssa ja huolehtii tästä.

IL kyselit mitä tälle rakkaalle lapsenlapselleni kuuluu. En oikein tiedä. Mihinkään hän ei oikein pysty tarttumaan ei työhön, ei kouluun, mutta muuten on masennus aika lailla taustalla. Hän tapaa ystäviään, ei käperry yksin kotiin ja hän tosiaan auttaa kovasti pikku veljensä hoidossa aina kun tarvitaan. Siitä iloitsen ja toivon, että jonain päivänä hän pystyy tarttumaan elämästä kiinni muutenkin. Joka ilta juttelen hetken hänen kanssaan. Toivotan hyvää yötä, jos en muuten niin laitan WhatsApp viestin: ”Hyvää yötä kulta, nuku hyvin ja kauniita unia”. Haluan näin osiottaa hänelle, että hän on mielessä ja minä olen täällä, jos hän haluaa jutella.

IL, olen tosi iloinen kanssasi sinun bonus lapsenlapsesi elämästä ja siitä, että hänellä on asiat nyt hyvin. Vaikeuksien kautta voittoon, niinhän sitä sanotaan. Sinä et missään vaiheessa hylännyt häntä kokonaan, vedit rajat ja välitit hänestä. Se on varmasti ollut hänelle hurjan tärkeää.

Oma terveyteni on vähän niin ja näin. Keuhkoahtauma/ astma on ollut aika hankalassa vaiheessa kesästä lähtien. Vanha nilkkavamma melkein välillä estää kävelyn. Sauvojen kanssa tepsuttelen kuitenkin eteen päin. Monella asiat ovat paljon pahemmin. Eivät pysty kävelemään lainkaan, joten ei ole syytä valittaa. Minä näen ja kuulen ja pystyn puhumaan. Voin halata rakkaitani. Katsella jalkapalloa TV.stä. Istua takkatulen äärellä lukemassa. Juoda silloin, kun huvittaa punaviiniä mieheni kanssa. Tarttua häntä kädestä ja sanoa: - ”Olet rakas” Eli kaikki on elämässäni juuri nyt ihan hyvin eikä huomisen murheita kannata etukäteen miettiä.

Eilen taas tuuli oli syksyn hurja. Se riipi lehtiä puista, mutta vielä on kultaisia lehtiä kaikkien iloksi riittävästi näkyvillä. Oli ihana kävellä tuulessa, joka melkein tempaisi mukaansa. Kaikki huolet ja murheet heitin tuulen syliin ja se vei ne jonnekin kauas pois.

Kun kohotatte iloklubimaljan ja hymyilette toisillenne, voitte olla varmoja, että hymyilen siellä kanssanne – ja ehkäpä skoolaankin. Mukavaa tätä päivää itse kullekin.

Jumbojet, voit olla varma, että skoolataan sinullekin! Oli kiva lukea kuulumisistasi ja todeta taas kerran, kuinka osaat löytää positiivisen otteen, vaikka surujakin on.

Minä olin eilen toista kertaa vesijumpassa Ortonilla (Invalidisäätiö Ruskeasuolla), kun normipaikkamme on edelleen suljettuna. Ystävä sai puhuttua minulle paikan omaan ryhmäänsä, johon otetaan vain neljä senioria kerrallaan ja vetäjänä on vesiterapeutti. Sellaista menoa 40 minuuttia, ettei hetkeäkään seisahdeta altaan pohjalle hengähtämään, voi miten ihanaa! Olen ehkä ollut kala entisessä elämässäni?

Tänään kävin kampaajalla ja taas oli meno sellaista performanssia italialaisen maestron toimesta, että vieläkin naurattaa. Hän oli aikaisemmin lähettänyt tiedon, että tuttu vaatturi Torinosta on tulossa. Vaan juuri syysloman aikaan, joten pahoittelin, että vävy ja heviteini ovat Espanjassa ja me koiran kanssa mökillä. No maestro tarttui puhelimeen ja soitti Italiaan ja polotus oli kova. Tuloksena vaatturi siirsi tuloaan viikolla, että "minun parhaimmat asiakas-ystäväni voivat tilata vaatteita!" Joten nyt minusta tuntuu, että tulee vähän "pakkotilaus".

Ensi lauantaina on ystäväni 70-vuotisjuhlat ja maestro totesi taas, että kampaa itse tukkasi ja tule sitten tänne, niin mä korjailen sen kuntoon. 

Huomenna on sitten Iloklubin tapaaminen, voi miten jo nauruhermoja alkaa kutitella. Kun ei vaan tulisi naurettua niin paljon, että nuorrutaan alle 6-kymppisiksi!