Eveinenglish, minullakaan ei mene ihan suoraksi, mutta vain muutamasta sentistä on kyse.
Fyssari neuvoi venytyksen, jossa ollaan seisaallaan etunojassa, jalka ojennetaan lähes suoraksi eteenpäin ja polven yläpuolelta painetaan molemmin käsin varovasti. Muutenkin hän käsittelyillään sai jalkaa suoremmaksi, mutta tulos ei ole pysyvä ellei itse tee harjoituksia säännöllisesti.

Tulirumpu  kiitti, aloitan tällä. Fyssarin ohjeeseen kuitenkin luottaa paremmin, ettei niinkuin itse pahenna asiaa. Meillä oli täällä virolainen lääkäri, joka sanoi että vuosi pitää tehdä tällaisia korjaavia juttuja. Selkää roikotin selkäpenkissä yli vuoden ja nyt on parempi. Pystyin jopa haravoimaan lehtiä tänä syksynä🤗, sitä en ole oikeastaan koskaan pystynyt tekemään, kun on selkä pettänyt täysin. Tai sitten vanhuus on jäykistänyt selkää niin paljon, että haravointi onnistui, on sekin mahdollista🤣. Ajattelisko nyt kuitenkin tuota ensimmäistä vaihtoehto😃. Ei muuta kuin ohjelmaan.

Moi mimmit, nyt alkaa juhintaviikko olla taputeltu. (kamala sanonta). Eilen mentiin ravintola Nollaan ystävän 7-kymppisille. Etukäteen hieman mietin ruokajuttuja, kun kerran olin Suomenlinnassa häissä, joissa oli Nollan pitopalvelu. Morsiuspari oli kasvissyöjiä ja ruoat muutoin herkullisia, mutta liiat herneet, pavut ja kaalit saivat niin minun kuin monen vieraankin mahat sekaisin ja loppuilta jonotettiin vessaan.

No nytkin oli joitakin outoja makuja, kuten alkuun grillattuja salaatinlehtiä vegaanisessa pilpil-kastikkeessa, sen sijaan sienikeitto ja ankka paahdettujen punajuurien kanssa herkullista. Jälkiruokana hapanjuurileipäjäätelöä, jonka maku oli minulle outo.

Vaan juhla oli hauska, oli lauluesityksiä ja puheita. Sankaritar oli komentanut minutkin pitämään puheen ja se erosi melkolailla niistä muista. Juttelin pakinatyyliin meidän ystävyydestä ja juhlijat nauroivat monissa kohdin. Sain paljon kiitoksia puheestani, eräskin vuorineuvos tuli juttelemaan. Sanoin, että hänen omakin puheensa oli mielenkiintoinen minulle uusine asioineen, mutta hän sanoi, että kun nainen puhuu naiselle noin kauniisti ja hauskasti, siinä on ihan oma tunnelmansa.

Me Justuksen kanssa oltiin panostettu ulkoasuumme ja maestro-Jony viimeisteli vielä kampauksenikin. Mä olin niin ylpeä Justuksesta, mielestäni päihitti niin vuori- kuin merenkulkuneuvoksetkin mennen tullen. Ja rupatteli suvereenisti kaikkien kanssa. Meidänkään pöydästä emme tunteneet ketään etukäteen, mutta nauru raikui, kun pantiin asiat järjestykseen. Eikä puhuttu sanaakaan omista asioistamme!

Kohta lähdemme veljentyttärelleni, hän opiskelee sosionomiksi ja haluaa haastatella "aikuista, jolla on mielenkiintoinen elämä". Tarkoittaakohan se sellaista, joka alkaa olla jo elinkaarensa päässä?

Heipppa 🥰

Akupunktiossa ainakin osuttiin joihinkin arkoihin paikkoihin. Henkilö, joka hoitoa antaa, on opiskellut pelkästään akupunktiota kolme vuotta. Välillä nousin pöydällä varmaan pari senttiä ilmaan, kun säteily tuntui niin kovana ja aivan eri paikassa, mihin neula pistettiin. Olen aikanaan saanut akupunktiohoitoa mm. iskiasvaivoihin, antaja oli silloin lääkäri. Ja melko nuorena myös niskahartiavaivoihin, antajana silloinkin lääkäri. Tämä oli hiukan erilainen kokemus. Vaikutuksesta en osaa sanoa vielä mitään. 

Mustikkaposken tuoma kaunis kukkakimppu ilahdutta sydäntäni. On niin hyvässä kunnossa, että saan siitä varmasti iloita vapaa-ajan asunnollammekin vielä pitkään. Tänne kaupunkikotiinkin olen kylvänyt pieniä sähkökynttilöitä ja pikkuvaloja, niin että tunnelma iltaisin on mieluisa. 

Tällä hetkellä vasen käsi on lähes hyödytön, kun on niin kipeä olkapäästä alaspäin, että aamusta en pysty nostamaan sitä lainkaan. Sain siihenkin kortisonipiikin ennen iloklubin tapaamista, mutta lääkäri taisi laittaa väärään paikkaan, kun ei ole ollut mitään hyötyä. Vasen olkapää äityi näin pahanksi suurinpiirtein kaksi viikkoa sitten. Luojalle kiitos siitä, että oikea on nyt jonkinlaisessa käyttökunnossa elokuun lopussa saamani kortisonipiikin jälkeen. Sehän on se olkapää, joka meni sijoiltaan liukastuessani 2020 alussa ja alkoi oireilla uudestaan pahemmin, kun liukastuin maaliskuun lopussa tänä vuonna. Silloin loukkasin myös vasemman polveni ja vasemman olkapään. 

Meillä oli aivan ihana ilta tyttären ja hauvavauvan kanssa. Tytär oli ostanut sushia, joka oli pääruokamme. Myöhemmin illasta söimme salaattia, juustoja ja patonkia. Paras kaikesta oli tietysti seura. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että meillä on niin läheiset välit. 

Eilen sitten lähdimme vanhempieni kotiin, jonne äiti oli juuri saapunut invataxilla. Poikamme on ollut isän seurana jo keskiviikosta alkaen ja ajoi isän autolla äitiä vastaan ja tuli sitten samalla taxilla takaisin. Isä oli laittanut tarjolle sekä mustikkapiirakkaa että mansikkakakkua. Oli myös kerännyt jättimäärän suppilovahveroita tyttärelle ja pojalle. Usein hän kerää sieniä vanhuksille 😂. Täyttää itse 87 v joulukuussa. Onneksemme on tosi hyvässä kunnossa. Isähän oli äidin omaishoitaja ennen kuin äiti sen päivystystyräleikkauksen jälkeen jäi ensin sairaalaan ja sitten sai onneksi paikan hoivakodista. Isä oli polvileikkauksessa kesällä 2020 - siellä Tampereen Coxassa. Sillä aikaa poikamme toimi äidin omaishoitajana ja oli varmaan noin kolme viikkoa putkeen siellä, kun apua tarvittiin tietty vielä isän kotiuduttua sairaalasta. Hienosti on polvensa kuntouttanut.  Isä lähti sitten äidin kanssa samassa kyydissä kohti hoivakotia, jonka pihassa isän auto oli odottamassa. On mukavaa näissä äidin kotikäynneissä, että aina joku menee samalla invataxilla saattamaan äitiä. Jotenkin olisi kurja lähettää yksin vieraan ihmisen kanssa, kun mieli on muutenkin haikea joutuessaan lähtemään kotoa pois. 

Tulimme sitten yhdessä "lasten" kanssa pois sieltä. Tytär lähti omalla autollaan kotiinsa hauvavauvan kanssa ja poikamme tuli vielä kotona käymään ja auttamaan minua tässä ongelmassa, kun nettiä ei millään meinannut saada toimimaan puhelimen avulla. Poika ratkaisi ongelman ja nyt toimii kuin junan vessa. Mistäköhän tuo sanonta on peräisin - sehän takoittaa sujuvuutta ja hyvää toimintaa. Onko Tiinuliinulla ajatusta asiasta?

Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä taas kohti Mikkeliä. Nyt olisi vielä minulla aikaa ennen siippani kotiintuloa, kerätä vähän sitä sun tätä roskiin meneväksi putkirempan tieltä, mutta kun tuo käsi on niin kipeä, että ei sillä paljoa tehdä. Äsken heitin vähän vanhoja meikkejä sentään roskikseen. Saa nähdä, miten saamme tavarat mahtumaan, kun mukana on kolme ylimääräistä auton rengasta. Neljäs on onneksi vararenkaan paikalla. 

Minullahan on oikeassa polvessa paha nivelrikko. Olen saanut sen pysymään kohtalaisessa kunnossa ihan kävelyn avulla. Sen muistan, kun aikanaan polvesta meni samanaikaisesti laskettelussa eturistiside ja sisäsivuside poikki ja vielä kierukka hajosi, niin kuntoutuksessa tehtiin paljon työtä, että polven sai suoraksi ja toisaalta taipumaan tarpeeksi. Ja tuo piti tehdä kahteen kertaan. Ennen eturistiside leikkauksta piti sisäsivusiteen parantua itsekseen, niin että jalalle ei saanut varata lainkaan. Kun pikkuhiljaa sai varata, niin oli pakko käydä useaan kertaan fysioterapeutin pakeilla, että polvi tuli sellaiseen kuntoon, että eturistiside voitiin leikata. Sen jälkeen pitkä kuntoutus alkoi taas nollasta. Nyt on ongelmana vasen polvi, siinä ei kyllä ole magneettikuvan mukaan nivelrikkoa. Sen suoraksi saaminen ja koukkuun saaminen tuottaa vaikeuksia. Nyt on taas parempi kortisonipiikin jäljiltä ja sen vuoksi olisi aloitettava kuntoutus mahdollisimman pian. Onneksi sain kuntopyörän vaihtoehdoksi olkapääfyssarilta ohjeen, miten kuminauhalla voi harjoittaa polven voimaantumista. Toivon, että saan sen pyörän kuitenkin pian. Tulirummun ohje kuulosti hyvältä, toivottavasti saat siitä apua vaivaasi eveinenglish. 

Tänään vielä pyykkiä siippani kotiuduttua. Ja pakkaamista. Varmaan viemme (lue siippani vie)  ison osan kamoista jo tänään autotalliin. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille ja kivaa huomenna alkavaa uutta viikkoa. Terveyttähän minä toivottelen lähes joka kerta. 😇🥰

Olimme näköjään IL:n kanssa samanaikaisesti kirjoittamassa. Naamakirjan kuvissa olitte todella upean näköinen pari <3 

Mukavia haastatteluhetkiä teille 😊

Moikkapa moi,
sen verran vielä palailen tuohon Iloklubitapaamiseen että tunnustaudun kyseisen juustokakun tekijäksi. Äläkä huoli Suupaltti, kaikki meni käsittääkseni ihan oikein. Paitsi se että sä jäit ilman kakkua, mut elämä on joskus epäreilua. Toivottavasti flunssa on ohitettu.

Koolla oli siis lähinnä ns. vanha jengi, nämä täällä vuosikausia kirjoitelleet. Mustikkaposkea olin aiemmin nähnyt vain ohimennen, kiva oli tutustua paremmin. Tulkaapa muutkin tuoreemmat palstalaiset mukaan kun seuraava sitsi järjestetään – siitä kyllä kerrotaan täällä foorumilla hyvissä ajoin etukäteen (ja jälkikäteenkin kuten ehkä olette huomanneet). Paikkaa ja aikaa ei tietenkään vielä ole edes suunniteltu. Nyt järjestelyistä vastasi IL, joka, kuten sanottu, hehkui, ja Justuskin piipahti paikalla.

Mulla on ollut töitteni takia hiukka hektinen mut muuten ihan kiva viikko, jota parina päivänä on sulostuttanut myös spanieli. Tänään tyttären perhe noutaa koiransa, ja mä olen luvannut kanapataa koko porukalle, ja jälkiruoaksi juustokakkua (vävyllä on synttärit ja juustokakku on hänen lempiherkkuaan). Myös kotitekoista hapanjuurileipää on tarjolla, ei sentään jäätelön kanssa kuten IL:n kuvailemilla synttärikutsuilla. (Grillatut salaatinlehdetkin kuulostivat melko erikoisille – olivatko hyviä?)

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

PS. Tiukkojen työpäivien vastapainoksi rentouduttiin perjantaina tyttären ja UK:n kanssa teatterissa. Juha Jokelan Dosentit on näytelmä, jota voi suositella ainakin stadin alueella asuville (jos muut tykkää että Kansallisteatteriin on liian pitkä matka). Vaikka tapahtumat on sijoitettu yliopistoympäristöön, niissä on tiettyä yleispätevyyttä.

Uutta hohtoa teatterielämyksiin antaa myös se, että katsomot ovat nyt täysiä (maski tietty kaikilla, ainakin Kansallisessa se on ihan pakollinen!). Pandemian alkuviikkoina näin samaisessa teatterissa Seela Sellan tähdittämän Hitler ja Blondi; pakko sanoa että loistavasta näyttelijäsuorituksesta huolimatta jotain ikään kuin jäi puuttumaan, kun joka toinen rivi ja joka toinen tuoli oli tyhjä, eli meitä katsojia oli vain kourallinen. Sen esityksen jälkeenhän teatterit menivätkin kiinni.

No moi,
minäpä se täällä taas. Tällä kertaa iltaan kallistuvan Suomalaisen kirjallisuuden päivän (Aleksis Kiven päivä) merkeissä.

FB-kaverini seinältä kopioin postauksen, jonka mukaan Juha Hurme, joka on kääntänyt Seitsemän veljestä nykysuomelle, aikoo seuraavaksi käydä Eino Leinon runouden kimppuun. Arvellaan, että jotenkin näin se menisi:

"Laulan sinulle, teini-ikäinen naisoletettu, säilörehuun suuntautunut.
Sydämessäni on tosi hiljaista.
Elämänkatsomukseni soittaa sävelmää, koivunlehdistä on tehty uusi seppele.
En enää juokse suolla valoilmiön perässä, onnen kulta on käsissäni.
Elämä kutistuu ympärilläni,
kellosta on patterit loppu, ei tuule.
Edessäni on pimeä tie, joka johtaa mökkiin, jossa en ole ennen käynyt."


Jotta kenenkään ei tartte kiivetä ylähyllylle sitä runokirjaa noutamaan, laitan tähän vielä alkuperäistekstin:

"Sulle laulan, neiti kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
ompa kädessani onnen kulta;
pienentyy mun ympär elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edessani hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie."


Tänään vietetään kuulemani mukaan myös kansallista maksalaatikkopäivää. Pidättäydyn ottamasta kantaa kyseiseen teemaan.

Kipa2 kiitos ! Toivottavasti sun käsi alkais rauhottuun.

Moipahan moi,
yksinkös mä täällä harhailen? Ette te kaikki voi sienimetsässäkään yhtä aikaa olla, vai voitteko? Mä nimittäin meinaan mennä vasta huomenna.

Oikeastaan tulin vain kertomaan, että minunkin tapahtumaköyhässä elämässäni sentään sattuu joskus jotain. Nimittäin sunnuntai-iltana, kun tyttären perhe oli syötetty ja ottanut koiransa sekä lämpimäisleivän, rauhoituimme ukkokullan kanssa omiin nojatuoleihimme. UK katseli telkkarista jotain poliisisarjaa, mä lueskelin tuoretta kotimaista romaania.

Rauha rikkoutui, kun kylpyhuoneesta kuului kamala pamaus ja heti perään toinenkin. Me vilkuilimme toisiamme: mikäs se siellä metelöi, eihän tässä enää ole koiraakaan, eikä pyykkikone ole ollut päällä pariin päivään. Ei kai meillä sentään kummittele?

Mentiin katsomaan ja todettiin, että vessan vesisäiliön kyljessä oli pitkä halkeama, josta tietenkin valui vettä. UK herätteli sisäisen insinöörinsä ja ruuvasi hanan kiinni, mä siirtelin mattoja vuolaan virran tieltä. Kohta pamahti kolmannen kerran: se säiliö halkesi silloin myös toiselta sivultaan.

Maanantaiaamuna meillä poikkesi huoltomies, joka totesi neljä viikkoa sitten ruuvanneensa vesisäiliön sisällä olevan vaijerin tai vastaavan aivan liian tiukalle (se kun on kiinni siellä säiliön pohjassa). Tänään tuli reipas putkimiesnainen ja hänen loivaliikkeinen miespuolinen apulaisensa. Irrottivat pytyn, asensivat uuden ja sanoivat että neljän tunnin kuluttua saatte istahtaa.

Aika alkaa olla nyt kulunut.

Jutun opetus: jousta ei pidä jännittää liian kireälle. Pätee todennäköisesti melko moneen muuhunkin tilanteeseen.

Päivänjatkoja! Ja koko viikon!

Vessan pytyistä asiaa. 😃Meilläkin halkesi pesuhuoneen pytyn säiliö ihan ihtekseen sillä aikaa kun olimme kaupassa muutama viikko sitten. Kotiin tullessa huomattiin vaan, että mites lattia on niin märkä. Onneksi on lattiakaivo eikä kauppareissullakaan kauan viivytty, joten ei vettä kai paljon ehtinyt valua. Pamausta ei kuultu kun ei oltu kotona. Pytty on 34 vuotta vanha, joten ehkä se oli väsähtänyt. Mihinkään jousiin ei siinä ole koskettu, joten semmosesta halkeamisesta ei ole kysymys. Nyt on sitten uusi pytty (korkea malli) ja uusi lavuaarikin kun entiset oli siniset... 

Samaan syssyyn nyt sitten uusin vessan altaan, joka halkesi jo monta vuotta sitten, mutta kun se ei vuotanut, olen vaan antanut olla. Se halkesi kun mun hajuvesipullo putosi peilihyllyltä altaaseen. :/
Tasokin pitää tietenkin uusia kun allas ei ole ihan saman mallinen vanhan kanssa. Mutta jopa sekin taso on 34 vuotta vanha, että hauska vähän uudistaa. Moni varmaan ajattelee, että onpa kauheeaa kun ei ole mitään remonttia tehty 😃Mutta silloin jo kun rakennettiin, valinnat oli aika ajattomia, joten en ole itse kyllästynyt oikeastaan muuhun kuin niihin sinisiin kylppärikalusteisiin.

Viikonloppu muutes oli NIIN ihana. Sain kaikki porukat kotiin ja täällähän me sitten häärättiin pienen Murusen kanssa koko sakki. Pikkuinen opettelee ensi askeleitaan ja pääsi jo 3-4 askelta ennen kuin huomasi jotain outoa ja pyllähti 🥰

Viikon päästä tulee sitten miehen tytär lapsineen, joten meillä on vähän elämää kun muuten ollaan hissukseen kahdestaan.