Tervehdys täältä 🥰

Ulkona on pimeää, suorastaan sysimustaa. Pihalla hailakasti loistavat aurinkokennoilla toimivat valopylväät. Eivät enää paljoa virtaa auringosta saa. Terassilla valoa tuo kaamosvaloketju. Sisällä minulla on monta ledkynttilää, jotka toimivat ajastuksella. Nyt menevät viideltä päälle ja sammuvat klo 23. 

Viikonloppuna urakoimme ja siirsimme terassilla olevan jääkaapin taas sisätiloihin. Ruokapöydän kuudesta tuolista jää kaksi nyt niin, että niitä ei voi käyttää, mutta ei meitä talvisaikaan yleensä ole isompaa porukkaa ruokapöydän ääressä. Jos pöytää lisätilaa tarvitsisi, niin siihen on olemassa jatkokappale. Äkkiä silmä muutokseen tottuu. Sinänsä "keittiö" tuntuu avarammalta ja olkkari taas hiukan pienemmältä, mutta hyvin me tänne kahdestaan sovimme ja tarpeen tullen mahtuu enempikin porukkaa. 

Muori, edelleen tulee melkein hiki ja hengästyttää, kun luen päivistäsi🤣. Kyllä sinulla menoa ja meininkiä riittää. 

Suupaltille ja isännälle antoisia juhlaviikonloppuja. Katoilla on täälläkin oltu. Aika monta rakennusta, joiden rännit pitää puhdistaa. Tämän "päämökin" rakas siippani on varustanut turvaköysillä, johon saa itsensä tarvittaessa kiinni. Vahinkoja sattuu. Meillä täällä yksi mökkinaapuri tippui kesällä tikkailta katolle mennessään. Käsi meni poikki - onneksi ei vakavampaa - sillekin oli oiva tilaisuus. Joko teillä on mökki laitettu talviteloille? Olet saattanut siitä kirjoittaakin, mutta en nyt tarkkaan muista.

Pikseli, en tiennytkään, että olet noin rohkea - tarkoitan katon putsausta. On varmaan kuulijoille ollut ihanaa nautintoa kuoronne esitys. Itse sitä on tietty kriittinen, mutta tuskin kukaan kuulijoista mitään huomasi. Toivon, että sinulla on sitä tukea ensi kerralla. Mukavaa seurata teidän kaikkien nuorison kasvua. Siitä sitä oikeastaan vasta tajuaa ajan kulun. 

Meillä rakas siippani on haravoinnut lähes kaikki lehdet. Kyllä niitä on riittänyt, kun täällä metsän keskellä asustaa. Muutamassa pensaassa vielä hiukan lehtiä jäljellä. 

Sain sitten eilen lääkäriltä diagnosin: polyyalgia rheumatica. Isoilla kortisoniannoksilla jo eilen aloitin. Eilisen olin ilman Tramalia, ilta, yö ja tämä aamu aivan kauheaa. Suosiolla jatkoin vielä Tramalin käyttöä. Tein mukavan lenkin ja pystyin vähän heiluttelemaan imurin varttakin lääkkeen avulla. 

Söimme viime viikolla ja viikonloppuna paljon kalaa. Kaupasta oli ostettu lohifileitä - sekä graavia että uunia varten. Perjantaina saimme yhdeltä naapurilta isoja muikkuja. Rakas siippani perkasi ne ja otti mädin erilleen. Minä sitten näillä kipuisilla räpylöillä siivosin mädin. Liian arvokasta ois ollut pois heitettäväksi. Saimme myös verkoilla nyt pitkästä aikaa lahnojen lisäksi siian ja hauen. Lauantaina söimme muurinpohjapannulla paistettuja muikkuja ja sunnuntaina haukifileitä. Viimeiset "omat" perunat poimin laatikoista. Säilyivät siellä paremmin kuin kellarissamme (joka on suoraan sanottuna huono) tai jääkaapissa. 

Elän tässä nyt toivossa, että kortisoni alkaa auttamaan. Joskus tammi/helmikussa on sitten kontrollilabrat ja lääkäri. Olkapäista ja käsivarsien kovista kivuista en oikein tiedä, mikä on muna ja mikä on kana. Eli kuinka paljon kipu johtuu kahdesta liukastumisesta ja kuinka paljon tästä polymyalgiasta. Uskon, että viikon päästä elämä hymyilee leveämmin. Kyllä nytkin saimme hymyn aihetta, kun tytär ja vävy menivät "virallisesti" kihloihin. Mulla on täällä IL:ltä aikanaan 60-vuotislahjaksi saatu shampanjapullo. Ei ole vielä ollut tarpeeksi tärkeää tapahtumaa, että sen olisi raaskinut korkata. Nyt ehkä sitten on, kun nuoret seuraavan kerran tulevat tänne. 🥰 Tänään puhuimme vävyn äidin kanssa asiasta ja hän tokaisi, että nyt sitten odotamme vaan häitä. Ei sanonut perään ja lapsenlapsia, mutta uskon sen olevan yhteinen odotuksemme ja toiveemme. 

Mennan kuulumisia on ikävä. Mitenköhän Japenan porukan reissu sujuu? Enpä ole taas muutamaan päivään käynyt naamakirjassa. Lähtökuvianne siellä näin. 

Mukavaa viikon jatketta kaikille 😇🥰

Voi Pikseli sun kanssa, kun kiipeilet katolle! 
Hyvä, että Kipalle löytyi diagnoosi ja sitä kautta oikea lääkitys, toivottavasti. Ja tässäkin vielä toivottelen onnea kihlaparille, tyttäresi elää ihanaa aikaa elämässään ja sinä ja siippasi siinä vierellä.

Meillä on ollut hauskoja kiireitä. Sunnuntaina juhlittiin Justuksen pojanpojan 13-vuotissynttäreitä saman kahvituspöydän ääressä, kun viime vuonna istuttiin pihalla ja jokainen sai syötävänsä paperipussissa. Me pidämme viisikolle lauantaina pikaleirin; viedään kaikki sushia syömään. Heviteini on aamupäivän purjehdusseuransa syystalkoissa, mutta heti sen jälkeen kootaan pojat ja ihmetellään heidän kuulumisiaan sekä syömisintoaan, toivottavasti.

Iker piti palauttaa sunnuntaina omalle perheelleen. On siinä ollut taas totuttelemista, kun kukaan ei ryntää päälleni heti, kun liikautan silmäluomiani aamuisin. Eikä keittiössä tarvitse loikkia ison koiran yli. Ikerin perheellä oli ollut siinä määrin koiraansa ikävä, että ehdottivat yhteistä joulua kaikille Espanjassa. Iker stressaantuu lentämisestä niin paljon, että päätettiin viedä se autolla niin, että tytär ja vävy lähtevät sen kanssa edeltä järjestelemään joulua ja me poikien kanssa lennetään perästä, kun koulu loppuu. Muut lentävät loppiaisena takaisin ja me omia aikojamme ajelemme vävyn autolla Ikerin kanssa Euroopan halki. Mitä mieltä tästä olette? Erään ystäväni mielestä olemme pähkähulluja, useimpien mielestä täysin kykeneviä reissusta selviämään. Pitkähän se matka on, mutta meillähän on aikaa pysähdellä hotelleihin lepäämään. Minua hieman jännittää, kun minulle aina sattuu kaikenlaisia kommelluksia. Justus on tottunut ajamaan Euroopassa, kun aikanaan kävi jalokivimessuja läpi ja minä olen autoillut Eurooppaa ristiin rastiin. 

Maanantaina vierailtiin veljeni uudessa talossa Kirkkonummella ja tavattiin samalla Keinoemoni, joka asustaa poikansa luona putkirempan ajan.  Sydäntä särkevää oli häntä nähdä, mieli on eksyksissä oudossa talossa eikä hän enää pysy keskusteluissa mukana. Nautti selvästi kuitenkin, kun sekä poikansa että minä istuttiin hänen lähellään ja silittelin käsiään ja selkäänsä.

Eilen puuhasteltiin mökin pihatöissä. Puhaltelin lehtipuhaltimella lehtiä kasaan ja ajelin ajoleikkurilla silpuksi. Justuksella oli omat hommansa ja minua odottaa nyt valtava pino ohuita puunrankoja haketettavaksi. Saisi tulla jo lunta, joka tekisi maiseman kauniiksi. Ollaan huomisesta poissa täältä pari viikkoa, ehkä sinä aikana talvi tulee. Huomenna Kirjamessuille, viikonloppuna asutaan kiljukaulojen kotona, kun tytär ja vävy menevät Hankoon lemmenlomaa viettämään. Ja ensi viikolla me risteilemme Tukholmaan. Se on ns. pakkoreissu, kun on paljon lahjakortteja, jotka pitää käyttää.

Jaaha, Justus kuuluu imuroivan koirankarvoja lattioilta. Eilen hän imuroi auton, kun ei kärsi yhtään irtokarvoja siellä leijailevan. Onhan minustakin supersiisti Musti kiva, kunhan mun ei tarvitse puunata sitä vähän väliä!

Voikaa hyvin, kaikki mimmit!

IL, Aivan ihanalta kuulostaa suunnitelma. Olisikin turvallinen kuski. Itse olen epävarma ajamaan Suomenkaan vieraissa kaupungeissa enkä enää luota miehenkään ajotaitoon.

Ovatkohan Espanjan hotellit yleensä koiraystävällisiä? 

Tulirumpu, kiitos kannustuksesta. Espanja on koiraystävällinen maa, Iker on aina tervetullut ravintoloihin ja saa keittiöstä kananpaloja ja oman vesikupin. Espanjassa tarvitaan poistullessamme vain yksi hotelli pohjoisesta, niitä kyllä löytyy koirillekin. Tytär on jo varannut Lyypekistä sellaisen heille, johon lemmikit ovat tervetulleita. Emäntä kertoi antavansa eka kerroksen huoneen, josta pääsee suoraan puistoon. Vävy ja tytär Espanjaan päin ajaessaan tarkistavat hotellit ja varaavat meille paluumatkaa varten.

Maalari hyppeli iloisena tänään pihalle, mutta kerroimme, että nyt hommat on tältä syksyltä tehty. Hieman pettyneen oloisena lähti sitten naapurimökille jotain tekemään.

Minä sain olohuoneen lukuisat ikkunat pestyä, niitä ei maalausurakan takia aikaisemmin ole voinut puhdistaa. Pesin myös kahdeksan ulkolyhtyä, näkyvät kynttilät kirkkaampina.

Moi,
kiitokset kuulumisista, mutta mullehan ei edelleenkään kuulu kummempia. En ole kiipeillyt katoilla enkä harrasta puutarhatöitä (no joo, pari viikkoa sitten istutin viime pääsiäisen parvekenarsissit tyttären perheen pihalle. Edelliskerralla ko. temppu tuotti suuren määrän suloisia noin 5-8 sentin korkuisia pikkunarsisseja, ja mitä olen puutarhamarttojen juttuja kuunnellut niin tuollaiset kerran kukkineet sipulikukat saattavat maahan pantuina vielä parina keväänä kukkia, sitten ne väsähtävät. Elleivät sitten myyrät syö sipuleita sitä ennen.)

Tulin oikeastaan vain kertomaan artikkelista, jonka luin amerikkalaisesta The Geriatric Dietitian-lehdestä. Vaikutti luotettavalta lähteeltä, etenkin kun artikkelin sanoma oli lohdullinen meille ikääntyville pikku pulskiaisille.

Jenkeissä on tehty meta-analyysi noin 30 eri tutkimuksesta, joissa seuranta-aika keskimäärin 12 vuotta ja mukana hiukan vajaat 200 000 yli 65-vuotiasta ihmistä. Pähkinäkuoressa tulokset olivat seuraavat: hyvä ja hyväksyttävä BMI on ikääntyneillä erilainen, ja terveys on tärkeämpää kuin taulukoiden mukainen BMI. Oleellista on painon pitäminen tasaisena, siis ei nousuja ja laskuja eli ns. jojoilua. Jos aikoo laihduttaa, se olisi hyvä tehdä asiantuntijan (lääkärin tai ravitsemusneuvojan) kanssa keskustellen. Ja proteiinia olisi saatava joka aterialla (aamiainen lounas päivällinen).

Kun meta-analyysissa katsottiin näiden yli kuusvitosten kuolleisuuslukuja, havaittiin että pienin kuolemanriski oli ihmisillä joiden BMI oli 27.0-27.9 ja tasolla 30.9 lukemat olivat edelleen hyviä. Merkittävästi kohonnutta riskiä ei ollut vielä vaikka BMI oli 33; riski kasvoi vasta kun BMI ylitti 37. Toisaalta taas riski kasvoi myös silloin, kun BMI putosi kahteenkymmeneen tai sen alle.

Liikunnan vaikutuksia tuossa ei tarkasteltu erikseen mutta kai ne ovat aika selviä. Jenkeillekin, joiden joukossa käsittääkseni on melko paljon pulskanpuoleista väkeä?

Luin siis jutun ensin verkossa, mutta tilasin ja sain siitä pdf-muotoisen kopion. Jos joku kiinnostuu, niin löytyy osoitteesta
 https://www.thegeriatricdietitian.com/bmi-in-the-elderly/

Eikä tällä kertaa tämän enempää. Huomenna alkavat kirjamessut, joilla aion kieriskellä kaikkina neljänä päivänä. Ja sittenhän se onkin jo marraskuu, jonka puolessavälissä lähdetään Costa del Solille ja patikoidaan niin penteleesti.

Loistokasta loppuviikkoa kaikille!

PS. Onpas hyvä että Kipan vaivoille on vihdoin löytynyt selkeä syy. Jospa hoidotkin alkais tehota?  IL:n autoilusuunnitelma kuulostaa vallan mainiolta. Pikseliltä pitää kysyä, joko teidän kuoro laulaa joululauluja? Me aloitettiin eilen ja aiotaan jatkaa ens viikolla.

Mikäs koiran kanssa on matkustellessa, meillä aikanaan koira oli kovin tervetullut joka paikkaan ja nyt ei ole kuumakaan ja Iker on varmasti tottunut reissaaja.  Eniten minua pelottaisi ja pelotti aikanaan, jos tarvitsee eläinlääkäriä. Itselle olisi asioiminen espanjaksi, ranskaksi tai saksaksi ollut aika vaikeaa ja mistä sen lääkärin edes saa.  Vieläkö ekinokokkiläääkäri on oltava ennen Suomeen palaamista?

Me kävimme tänään hoitamassa linjojamme Fazerin vierailukeskuksessa borskeitolla ja vegaanisella suklaakakulla.  Ja varauduttiin tuleviin isäinpäiviin ostamalla eri kokoisia kettukarkkipaitoja.

Tiinuliinu, kiitos ihanasta ja helpottavasta tutkimustuloksesta. 

Voi lisätä elinpäiviä siksikin, että lopettaa stressaamasta muutaman liikakilon takia. 

Saatat hyvinnii Tulirumpu olla oikeassa. Kun itse olen itäsuomalaista, suhteellisen lyhytikäistä sukua niin olen miettinyt, mitä mahtoi edellisten sukupolvien eliniän pituuteen vaikuttaa a) raskas ruumiillinen työ b) sodat joita joidenkin kohdalle sattui kaksi tai kolmekin c) se, että koko ajan piti stressata, viekö halla viljan vai syövätkö sudet sen viimeisenkin lampaan, riittävätkö rahat kunnallisveroihin ja mistä saadaan riittävästi leipää lapsilaumalle.

Koshkoilla mitään mielipidettä, noin ammatti-ihmisenä ajatellen?

Kiitos Tiinuliinu lohduttavista tutkimustuloksista. Minä TAAS aloitin ruokapäiväkirjan pidon kun ei mistään tahdo tulla mitään. Paino hiipii salakavalasti vaan ylös, vaikka luulen syöväni terveellisesti. No, määrät tahtoo mennä överiksi, joten on otettava  lusikka kauniiseen käteen ja vahdittava itseään tarkemmin. Tässä sadetihkuisessa säässäkään ei meikäläistä huvita yhtään lähteä liikkumaan. Kyhjötän vaan sisällä... Hyi minä!

Mulla on kyllä yleensä aina ollut tää syksy vaikeaa aikaa syömisten kannalta. Kun vuosi on vaihtunut, olen saanut aina voimia tarkkailla syömisiä paremmin. Mutta ei kai tässä sitä kannata odottaa  
Hiilarit on mun heikkous. Leipä maistuis, samoin kahvileivät kaikenlaiset. Kuinkahan monta kertaa olen näistä täällä Klubissa maininnut enkä silti näytä oppivan mitään. Onko ihminen tosiaan näin heikko Ilmeisesti on.

Muuten ei sitten kummempia kuulu minullekaan. Hiljaista kotielämää. Ensi viikon lopussa sentään menen Ouluun hoitamaan pikku Murua kun äitinsä viettää vähän synttäreitään. Pikkuinen harjoittelee innoissaan kävelyä ja taputtaa itselleen. ❤️ Hän on minusta tietenkin maailman suloisin pikku olento. 😍

Ompeluhommat on olleet vähän tauolla kun en ole vielä saanut miniältä lisää kangasta tiipiitä varten  Leikkimatto sentään tuli valmiiksi ja sen pikkuinen sai mukaansa jo viime tapaamisella. 
En ole kuullut, tuleeko joulumyyjäisiä tänäkään vuonna, joten laukkujen ja pussukoiden ompelukin on pysähdyksissä. Mutta onhan niitä tuolla vaatehuoneessa laatikoissa jo ennestäänkin...

En muista, olenko maininnut, että nyt syksyllä rohkenin mennä kansalaisopiston piireihin ja aloitin asahin ja fysiopilateksen. Ryhmät on pieniä, joten tilaa on eikä niissä hirveesti hengästytä. Tuntuu siis turvalliselta ja on ollut tosi mukavaa pitkästä aikaa tehdä jotain erilaista. 

Eipä tässä sitten muuta kun mukavaa loppu viikkoa kaikille. 

Kiitoksia kirjoituksistanne 🥰 Oli  ilo lukea ja nyt niitä oli vähän enemmän. On ollut hiukan hiljaiseloa täällä viime aikoina. 

Pikkuhiljaa alkaa ilmeisesti tulla tietoisuuteen tuo diagnosi ja helpotus sen myötä, että parempaa on odotettavissa. Elin pitkään ikään kuin jonkinlaisessa välitilassa ja olo oli kieltämättä melko toivoton - vaikka yleensä olenkin positiivisesti asioihin (paitsi sairaudet) ja varsinkin ihmisiin suhtautuva henkilö.

Eilen ajoimme autolla jonkin matkaa ja retkeilimme aivan uusissa maisemissa. Siinä hujahtikin äkkiä lähes kaksi tuntia. Illalla saunoimme ja olin ensi kertaa piiiiitkään aikaan saunassa niin, että olkapäillä tai polven päällä ei ollut kylmägeelipussia mukanani. Ihana saunanautinto, kun uittelin jo iltapäivästä lähtien kuivattuja koivunoksia löylyvesiämpärissä. Tulipa ihanat tuoksut. 

Olkapäät kyllä kapinoivat taas viime yönä ja tänä aamuna, vaikka illalla telkkarin ääressä pidin vielä kylmägeelipussia. Rasitin niitä illalla vielä salaatin teolla. Pitää malttaa mennä maltilla eteenpäin. 

Saimme taas tänään yhden siian verkoilla. Rakas siippani suunnittelu kanoottireissua. Saisipa vielä virvelillä lisää kalaa. Minä taidan sillä aikaa mennä lenkille. Muutamia paperiasioita vielä hoidettavana ennen sitä. 

Odotan innolla IL :n ja Justuksen matkapäiväkirjaa. Sinulle tosiaan aina sattuu ja tapahtuu.  Aikamoiseen seikkailuun ryhdytte. Hyvä, että rohkeutta riittää. 😍

Tiinuliinu, kiitos rohkaisevista tiedoista. Entisetkin kortisonikilot jämähtivät lujasti kiinni lähes kaikki ja todennäköisesti lisää on tulossa. Hoitaja kyllä sanoi, että nyt on keskityttävä vaan tulehduksen nujertamiseen ja muihin asioihin sitten myöhemmin. Ei kyllä olisi varaa enempää masua kasvattaa - se tietäisi uusien vaatteiden ostoa....

Kivikasa, minäkin olen jo muutaman kerran aloittanut ruokapäikyn pitoa. Tässä korostuu nyt tuo sana aloittanut..... Jossain vaiheessa siihen on ryhdyttävä. Jospa ensin saisi näitä kipuja vähemmäksi ja lisää puhtia peliin.

Asics Gel, Fazerin vierailuista minulle tulee mieleen lähinnä lasten koulun kanssa tekemät vierailut sinne ja jättipussit karkkia sieltä tullessaan.

Tulirumpu, juu - voisi kyllä kuvitella, että stressi ei ainakaan painoa pudota. Unen laatukin stressin myötä heikkenee ja unellahan sanotaan olevan suora suhde elopainoon. 

Toivotan mukavaa päivän ja viikon jatketta kaikille 😇🥰