Tervehdys

Muori, olipa sinulla kokemus. Luin lehdestä tapauksesta. Todella surullista.

Olen kyllä monta kertaa todennut kauhulla liikenteessä ollessamme, miten holtittomasti osa kuskeista ajelee Vaikka itse olisi kuinka varovainen, niin äkisti voi jotain tulla eteen, kuten JJ tuossa kirjoitti. Viime viikolla, kun olimme vanhempieni luona käymässä, hyppäsi peura aivan yhtäkkiä eteemme. Siippani sai jarrutettua eikä takana onneksi ollut autoa. Peura on pieni hirveen verrattuna, mutta mitä tahansa saattaa eteen tulla. On sitä monta kertaa tullut todettua, että suojelusenkeli on ollut matkassa.

JJ, voimia ja viisautta (sitä sinulla uskoakseni on) sinulle sylin täydellä, kun lähdet lapsenlastasi tapaamaan. Olette ajatuksissa

Voimia ja hyvää mieltä itse kullekin alkavaan viikkoon . Tässä tuumailen, josko tämän kipuilevan polven kanssa lähtisi pienelle lenkille.

Muori, ikävä kokemus sinulla. JJ, neuvoit kerran minua lapsenlapseni suhteen, että ole vaan läsnä. Tiedän, että noudatat omaa neuvoasi ja sydämestäni toivon, että nuoren ihmisen asiat selkiytyisivät.

Tapasin Tiinuliinun pikaisesti kahvilla kaupungilla. Hän oli lainannut minulle matkalukemiseksi Outi Pakkasen uusimman "Linna", mutta minäpä lukea hotkaisin sen jo viikonloppuna, joten Tiinuliinu saakin sen itselleen matkakirjaksi.

Nyt pitäisi päättää, mitä pakkaan kapsäkkiini. Lennän huomenna Frankfurtiin ystäväni luo ja sieltä sitten Lanzarotelle, jossa on kuulemma sateista ja puolipilvistä. Laitan matkakertomusta, jahka netti toimii. Sain Tiinuliinulta pikakurssin, miten hotellin wifi otetaan käyttöön. Minä kun en ole vielä vieroittunut iPadistani ja vaan sormella tökin tätä läppäriä, eikä se tottele.

Lanzan jälkeen olen Suomessa vain pari päivää ja sitten takaisin Espanjaan. Ystäväni on saanut talonsa kaupaksi ja se pitää tyhjentää marraskuun loppuun mennessä. Hän tarvitsee pakkausapua. Vävy tuumi, että siinä on varsinaiset muuttajamummot, toisella jalassa syöpä ja toisella polvet tohjona. Ehkä ensimmäiseksi etsimme sieltäkin maksullisia miehiä apuun!

Kaikille hyvää syksyn jatkoa, palataan.

Muori, satuitpa pahaan paikkaan. Kyllä tuollainen kokemus järkyttää, varsinkin kun joku on siinä menehtynyt. Onneksi pojantyttäresi ei enää ollut kyydissäsi.

Japena, onpa sinulla nyt huolta pienestä potilaastasi. Toivottavasti lääkityksen määrä saadaan säädettyä kohdalleen.

JJ, ikävää, että lapsenlapsesi ei voi hyvin. Sinä ja miehesi olette olleet hänelle tärkeitä ihmisiä. Uskon, että tälläkin kertaa osaatte tukea ja rohkaista häntä.

Motsku, ihana kuulla sinusta! Hyvää Espanjan lomaa sinulle ja bestiksellesi! Olin niin toivonut, että olisit päässyt tapaamiseemme.

IL, enpä taida vielä sitä jalopuista keppiä ottaa . Mikään paikka ei ole toistaiseksi kipeä, ja juoksin vielä pari viikkoa sitten 200 m bussille.
Hyvää matkaa sinulle ja ystävällesi! Odotan innolla päivityksiäsi! Miten Juniori ja Hevari nyt pärjäävät ilman rakasta Mammaansa.

Tiinuliinu, olet varmasti menossa viikonloppuna Kirjamessuille. Ehkä satumme törmäämään siellä? Minulla on tosin tällä viikolla niin paljon menoja, että en osaa sanoa mihin rakoon voisin messukäynnin sijoittaa.

Jätin tänään Laviksen väliin, koska tuntuu kuin jokin pieni flunssa olisi tulossa. Olen estellyt sitä sinkkisuihkeella, kurkkutableteilla, hunajalla ja suolavedellä kurlaamisella. Nyt ei olisi hyvä aika sairastua.

Kaunista syksyistä viikkoa teille kaikille muillekin ihanille naisille!

Hei huomenta,

ja huhhuh tuota Muorin maantiekokemusta. Onneksi sulle itsellesi ei käynyt mitään, mutta kyllä tuollaisen ison onnettomuuden näkeminen varmasti järkyttää.

Pikseli, taskulamppua yökäyttöön suosittelen minäkin. Usein käytänkin, vaikka meillä kyllä sälekaihtimista huolimatta siivilöityy pihalta sen verran valoa, että ihan pimeää ei ole koskaan. Nyt kun on täysikuu, tekisi mieli avata yöllä kaihtimet - mä olen sillälailla kuuhullu, että tuijottelisin tuota taivaankappaletta tuntitolkulla. Jos nimittäin pysyisin hereillä - nukkumiseeni kuunkierrot eivät näytä vaikuttavan mitenkään.

JJ, kaikkea hyvää sinulle/teille ja lapsenlapsellesi. Toisilla tuo aikuiseksi kasvaminen ja oman paikan löytäminen vain kestää ja kestää, onneksi sinulla on voimia ja viisautta olla nuoren tukena.

Japenalle myös voimia - jo pelkässä perusmuodossaan työsi on vaativaa, saati sitten kun siihen tulee vielä lisäksi vastuu sairastuneesta lapsesta.

Keitähän muita mun piti kommentoida? En nyt just tähän hätään muista, paitsi että IL:lle hyvää matkaa. Ja tiedoksi että mulle kävi ihan samalla tavalla: piti eilen illalla vain hiukan vilkaista Linnan alkua ja pistää se sitten matkaan lähtevien tavaroiden pinoon. Ennen kuin huomasinkaan, olin hotkimassa loppuratkaisua joka oli aika yllättävä. Mutta niinhän dekkarissa kuuluukin olla.

Outi Pakkasen dekkarit tosin eivät ole varsinaisia verenseisauttajajännäreitä, vaan modernin kaupunkilaisia ihmissuhdetarinoita, joissa siloisen pinnan alla kuohuu, ja porvariston hillitty charmi vaihtuu väkivallaksi jota sitäkin kuvataan hyvin siististi.

No onneksi tässä ehtii vielä hankkia uutta matkalukemista esim. kirjamessuilta, jossa aion palloilla kaikki neljä päivää. Ties vaikka Pikselin kans siellä nähtäis? Mitään ns. varsinaista asiaa mulla ei messuille ole, mutta mielenkiintoisia haastatteluja ja esitelmiä on luvassa kosolti. Harvoin kahdellakympillä (kokoaikalipun eläkeläishinta) kuulee noin paljon kaikenlaista tietoa ja viihdettäkin.

Reilun viikon päästä sitten lähdetään ukkokullan kanssa Espanjan Aurinkorannikolle, jossa uutisten mukaan on ollut tuulista ja tulvivaa. Nähtäväksi jää, pakkaanko mukaan kumisaappaat vai ostanko ne paikan päältä.

Niin meni tämäkin viikko, huomenna on jo keskiviikko. Kaksi päivää ja lauantai! (vanha savolaisviisaus )

Mukavaa viikkoa kaikille!

Huomenet ketjuun, johon jo muutaman kuukauden kuluttua virallisesti pääsen

Onkohan tuota Pakkasen uutuutta pokkarina? Haalin jo muutaman viikon päähän matkalukemista.
Meillä on työpaikalla hyvä idea, kirjalainaamo, johon saa viedä ja tuoda. Palautus oman tunnon mukaan. Eli siitä voi ottaa reissuun vähän vanhempia ja kärsineempiä opuksia ja jättää matkakohteeseen.

Tosiaan Pakkaset eivät ole liian kamalia, ja erityisesti kiehtoo Helsinkikuvaukset.

Moi Tulirumpu,

ja tervetuloa ketjuun! Virallisista ja epävirallisista ikämäärityksistä ei tässä ketjussa ole huolta. Kuten ei useimmiten painostakaan

Uusinta Outi Pakkasen kirjaa on vain sidottuna (=kovakantisena) saatavissa, vanhempia nidottuina kyllä montakin. Nykyisin kustantajien käytäntö on se, että kirja julkaistaan ensin kovakantisena, seuraavana tai sitäseuraavana syksynä sitten pokkarina jos menekkiä näyttää riittävän. Ja tämäntyyppisillä kirjoillahan sitä riittää.

Lukuiloa ja hyvää matkaa!

Hei,

voimia ja viisautta meille kaikille! Jokainen meistä näitä tarvitsee, toisena päiväänä enemmän, toisena vähemmän.

Suupaltti tapaamisessa kyseli, mitä kuluu "meidän" afgaanipojille. "Meidän" poikiahan oli kuusi, nyt viisi, koska yksi päätti lähteä Saksaan. Tutustuin poikiin, kun olin ystäväni kanssa opettamassa suomen kieltä vastaanottokeskuksessa. Tämä ystäväni oli ottanut nämä kuusi 18-21 v nuoret siipiensä suojaan. Kaikki pojat ovat perheistä, joista isä on kuollut ja pojat perheen vanhimpina poikina ovat joutuneet ottamaan elättäjän vastuun. Pojat ovat lähteneet työn perässä 11-12 v. Iraniin töihin. Sieltä laittomasti Turkkiin, osa viettänyt siellä pari vuotta ja Turkista paremman toivossa laittomasti Suomeen. Onhan meilä pääministeri, joka lupasi majoittaa kotiinsa pakolaisia!

Tämä ystäväni on tehnyt valtavan työn näiden poikien kanssa. Opettanut suomen kieltä ja kulttuuria. Hankkinut työpaikat, auttanut oleskelulupien hankkimisessa. Kaikilla on työperäinen oleskelulupa. Kaikki ovat käyneet ajo-opetuksen hänen tai miehensä opissa. Osalla jo ajokortti, osalla vielä kesken. Kahdella on jo autokin, työpaikoille ei pääse julkisilla. Ystäväni osti myös ison kaksion, johon nämä pojat muuttivat, kun saivat työperäisen oleskeluluvan ja oikeus vastaanottokeskuksessa asumiseen loppui. Yhdessä sitten ystäväni kanssa kalustimme tämän asunnon ja hankimme astiat, verhot ym. Kummaltakin meiltä löytyi kotoa osa tavaroista, osan hankimme Facebookin roskalava-ryhmästä (mm. pesukone) ja osan kierrätyskeskuksesta (kerrossängyt). Koska pojat käyvät työssä, he maksavat vuokraa ja opetimme heille, että kotiin pitää ottaa myös vakuutus, tehdä sähkösopimus ym.

Nyt enää kolme asuu tässä asunnossa, yksi on vuokrannut oman asunnon ja yksi muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle. Hänelle olimme apuna muutossa ja hankimme taas kaiken tarpeellisen.

Tämä poika, joka muutti, tarjosi meille kaikille, jotka olemme häntä avustaneet, ravintolassa lounaan. Yritin ensin estellä, mutta sitten ymmärsin, että se on hänelle kunnia-asia.

Oman asunnon vuokrannut, kysyi minulta verhoja, koska olin tuohon yhteiseenkin sellaiset ommellut. "Onko sinulla ilmaisia, minulla on vähän rahaa"

Välihuomautus; minulla on runsaasti kankaita varastossa, koska ostin lopetettavan ompelimon varaston, kun olisivat muuten vieneet kaatopaikalle. "Kaatopaikalle, vain kuolleen ruumiini yli". Tämä ompelimo oli ystäviemme ja ompelivat verhoja ja päiväpeitoja julkisiin tiloihin. Koska oli kankaiden loppuja, jotka asiakkaat maksaneet, eivät voineet julkisesti myydä ja asiakkaat eivät huolineet jämiä takaisin. Lisäksi sukulaiset ja ystävät, kun ompeluttavat verhot minulla, antavat usein vanhat minulle. Ihan kuin jotain niillä tekisin?

Kaivelin varastojani, otin yhdet vanhat hillityt kukkaverhot mukaani ja yksivärisiä kangasmalleja sinistä, punaista ja keltaista sekä vaalean vihreää.
Hän ihastu näihin kukkaverhohin (tehnyt töitä puutarhurina Turkissa), mutta valitettavasti ne eivät riittäneet olohuoneeseen, joten sovittiin, että tehdään niistä keittiöön. Olohuoneeseen hän ehdotti, että joka toinen verho punainen joka toinen keltainen. Mittasin ikkunat ja kotiin ajellessa mietin, että tämä poika haluaa väriä. Homma meni uusharkintaa. Löysin oman keittiön vanhan verhokapan, jossa orvokkeja. Olohuoneeseen päätin esittää yhdelle ystävälleni muutossa tarpeettomaksi jääneitä verhoja (jota minulla oli myös kankaana), luonnonvalkoinen pohja, kuvioissa erisävyistä sinistä, punaista, vihreää, kukkaa ja lehtiä. Vähän Laura Ashley tyyliä, aivan ihanaa paksua puuvillaa, hinta yli 50€ metri, mutta mihin sitä säästän. Otin orvokkiverhon ja yhden kukkaverhon mukaan ja menin esittämään niitä. Hän ihastui aivan valtavasti, mutta koska minulla oli vaan 3 metrin kangaspala mukana, hän ihmetteli, riittääkö siitä verhot. Lohdutin, että kotona on vielä kaksi noin kolmen metrin verhoa. Ompelin sitten verhot, otin pari meille ylimääräistä kukkataulua, yhden kukkavarjostemillisen pöytävalaisimen sekä Intiasta ostetut tyynynpäälliset mukaan ja lähdin hommiin. Kukkakankaasta lupasin vielä ommella muutaman sohvatyynyn. Hänellä on kaksi sohvaa, niin tyynyjä tarvitaan useampi. Harvoin näkee niin onnellista ihmistä! Tuskin olin asetellut verhot paikoilleen, kun hän jo otti kuvia ja lähetteli ystävillee. Aina hän keittää teetä ja tarjoaa jotain pientä. Viimeksi kyseli, onko nälkä, hän voi lämmittää ruokaa. Ja vannotti, että pyydän avuksi tarvittaessa, vaikka lumitöihin.

Pojat ovat aina kohteliaita ja vuorostaan auttaneet meitä, ystävälläni mm. siivonneet ja auttaneet meitä molempia puutarha- ja muissa pihatöissä.

ps. teksti on mitä on, en jostain syystä pysty esikatselemaan.

Täällä myöskin yli 60v, nainen joka läpikäynyt myös vatsalaukunohitusleikkauksen.
Mut tuolla(kaan) en päässyt normaalipainoon asti.
Palasin vanhoihin tapoihin liian pian, eikä niihin olis tietty
tarvinnut ensinkään takaisin palata, mutta jo -50kg
pudottaneena pää ei varmaankaan pysynyt samassa
tahdissa enää mukana.
Toki leikkauksesta ja jo tuostakin painonpudotuksesta oli
apua - sain elämäni takaisin!
Monet jo puhjenneet sairaudet ovat enää historiaa kohdallani,
kuten mm. uniapnea, verenpaine (johon mulla oli jo lääkitys),
astma (joka parani, siis ihan oikeasti, eräässä hengellisessä
kokouksessa!) ja nurkalla jo väijyvä diabetes!
Olen myöskin kuntoutunut jopa niin että olen käynyt ihan oikeassa
palkkatyössä omalla alallani, hoitoalalla, silloin tällöin sijaisuuksia
tehden.

Nyt kun viime aikoina paino on taas osoittanut nouseminen
merkkejä, otin jälleen itseäni niskasta kiinni.
En todellakaan aio palata enää siihen mielettömään,
sairaalloiseen ylipainoon joka esti mua jo elämästä
normaalia elämää!

Olen nyt vajaassa kk pudottanut nyt reilut 2kg.
Metodini on vähentää herkkuja, syödä terveellisen kevyesti
käyttäen Nutriletteja myös apuna, en kuitenkaan
ihan pelkkään Nutraamiseen aio ryhtyä koska se mielestäni
heittää elimistön vain säästöliekille eikä siitä pidemmän
päälle ole mitään hyötyä.
Uskon myös tuon jo useamman vuoden takaisen
vatsalaukunohitusleikkauksen tukevan mua edelleen.
En nimittäin enää edes pysty syömään isoja annoksia
enkä paljoa sokerisia ja rasvaisia herkkuja kerrallaan,
kun tulee huono olo.

Mut nyt mun täytyy kiitää, on menoa illaksi.
Ja johan tästä tulikin pienoisromaani!

Koshkoi sairaalan mukaan ylireagoin mataliin arvoihin Onhan se niin että hieman korkeammat arvot tuntuu turvallisemmalta.
Sairaalassa ovat tyytyväisiä arvoihin joten myös insuliiniannoksiin tällä hetkellä. Tuo libre on kätevä kun käyrät vaan lähettää koneella sairaalaan.

Risteily meni hyvin. Hienosti jaksoivat lapset vaikka kahdelle nuorimmalle kaikki oli ensikertaa. Pikkupoika tosin hieman kiukutteli kun kaikkea olisi tahtonut ja ei suostuttu. Omaa rahaa annettiin pienemmille parikymppiä ja sekin ylitettiin.
Lapsilla ja varsinkin näillä meidän on mahdoton tarve saada jotain, melkein mikä vaan kelpaa kunhan saa.
Junnulla taas tarve on makeaan ja söi itsensä taas kipeäksi herkuista kun silmät ei ihan joka suuntaan riittänyt.

Hienosti osattiin laskea hiilarit ruuista kun sokerit oli hyvät. Lapsen kanssa kerättiin ensin kaikki syötävät lautasille, laskettiin ja sitten söi. Olihan se haastavaa kun oli ekakertalainen miettiä miten paljon mitäkin söi. Noin nyt kuitenkin katsottiin helpommaksi ja aika nappiin meni.

Mies meni lääkäriin kun keuhkot oireilevat mutt virusvika ainakin tällä hetkellä. Keuhkokuva otettiin ja siisti oli. Helpotuksen huokaus.

Huomenna yhden kunnan tarkastus, pari paperiasiaa pitää järjestykseen laittaa. Pihaa olisi pitänyt hieman siivota, mutta olkoot. Hommat hieman kasaantunut kun siellä sairaalassa meni se viikko lapsen kanssa.

Mukavaa syksyistä päivää.

Heippa kaikille!

Olen ollut tapaamisen jälkeen niin kiireellinen , etten ole ehtinyt kirjoitella. Oli todella hauska tavata teitä kaikkia "vanhoja" tuttuja sekä tietenkin myös Mustikkaposkea ja minulle ennestään tuntematonta kasvoa Kesäheinää. Oli siinä muilla asiakkailla ihmettelemistä, kun meillä oli niin hauskaa Ruoka oli hyvää ja tietenkin myös juomat ja olin erittäin tyytyväinen, että "sorruin" vohveliin, kun se oli kerrassaan herkullinen. Ostin paluulipun lähijunaan, kun se maksoi vain 7,20 €. Tullessa jouduin maksamaan 17,00 €. Lähijuna pysähtyy joka lehmän kohdalla, joten matkanteko kesti tuplasti pitempään kuin tullessa, mutta mihinkä sitä nyt kiire on, valmiissa maailmassa! Junassa oli kolme vaunua, joista menin keskimmäiseen. Sain sitten kuulla, että se jää Riihimäelle, joten jouduin siellä vaihtamaan ensimmäiseen vaunuun, jolla pääsin perille asti. En onneksi ollut ainoa, joka ei ollut huomannut vaunun kyljestä asiaa.

Riksuun saakka vieressäni istunut nainen ei paljon juttelemisesta perustanut, mutta sitten pääsin vastapäätä keski-ikäistä mieshenkilöä, jolla oli paljon sormuksia ja paksu ketjukin kaulassa. Tuumiskelin, jotta tuo on varmaan joku tylsä tyyppi, mutta kun juna joutui hetken seisomaan paikoillaan edessä olevan tavarajunan vuoksi, meille sukeutuikin vilkas keskustelu. Mies oli Lempäälästä ja hänellä on tytär ja poika, aikuisia kumpikin, sekä ties kuinka mones saksanpaimenkoira. Koirista riitti keskustelua kuten yleensäkin ja matka kului rattoisasti Lempäälään saakka. Tampereella jatkoin matkaa kotiin taksilla, kun en viitsinyt odottaa 20 minuuttia seuraavaa nysseä. Päivään tuli pituutta, kun ottaa huomioon heräämiseni klo 6.30 ja kotona olin vähän kymmenen jälkeen, mutta ei se tahtia haitannut ja seuraavana aamuna sain sitten taas nukkua pitkään

Perjantaina olimme katsomassa Tampereen Teatterissa Sademiehen ja täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että se oli kerrassaan upea esitys. Risto Korhonen pääosassa oli superhyvä ja mielestäni hän hakkasi Dustin Hoffmanin mennen tullen! Tietenkin elokuva ja live-esitys ovat tunnelmiltaan erilaiset, muta siltikin. Lari Halme esitti päähenkilön veljeä ja mielestäni hänkin teki todella hienon esityksen. Kun ottaa huomioon, että molemmat ovat tulleet tutuiksi komedioista, niin se vielä korosti näyttelijöiden taitoja. Heistä todella irtosi myös draaman osaamista, vaikka tokihan esityksessä on myös huumoria. Sellaista klovnimaista naurua kyynelten lomassa. Varsinkin lopussa en voinut minäkään välttyä kyyneleiltä silmäkulmassa, vaikka melko "kovasydäminen" olenkin! Esityksen jälkeen siirryimme teatterin ylälämpiöön nauttimaan illallisbuffeta. Olemme pari kertaa käyneet ja siellä on ollut oikein hyvä ruoka. Varsinkin kun on päivänäytös, niin sitten on kiva mennä syömään, ettei tarvitse enää alkaa tehdä ruokaa kotona.

Maanantaina meillä oli mielenkiintoinen päivä, kun kävimme osuuspankin elohopeakerhon mukana tutustumassa eduskuntataloon sekä Mannerheim-museoon. Bussimme lähti Keskustorilta klo 7, mikä pakotti nousemaan ylös jo viideltä , jotta ehdin laittaa edellisenä iltana pestyn tukkani jonkinlaiselle kampaukselle. Pysähdyimme Riihimäen jälkeen Ulla Pakarissa aamupalalla, mikä sisälsi kahvia ja valtavan suuren täytetyn sämpylän.

Eduskuntatalossa meidät ensin tarkastettiin lentoaseman turvatarkastuksen tyyliin ja saimme vieraskortit rintapieleen. Sitten meidät jaettiin kahteen ryhmään ja teimme lähes tunnin kestävän kierroksen, joka huipentui istuntosalin lehterille. Minun ryhmääni opasti mukava nuorimies, joka asiantuntevasti mutta myös hauskasti selosti talon historiaa, symboliikkaa ja toimintaa. Näimme kuuluisat paternosterhissit, muttemme valitettavasti päässeet turvallisuussyistä kokeilemaan niitä. Minä ainakin olisin mielelläni kokeillut. Hieman minua harmitti, kun en hoksannut otattaa meirämmiähellä itsestäni kuvaa istuntosali taustana, se kun olisi ollut niin kiva laittaa facebookiin!

Mannerheim-museo sijaitsee Kaivopuistossa upealla paikalla. Sieltä on alunperin ollut esteetön näköala merelle, mutta 1960-luvulla eteen rakennettu talo valitettavasti pilaa näköalaa, joskaan ei onneksi peitä sitä kokonaan. Mannerheim asui aluksi Kruununhaassa kerrostalossa, mutta hän halusi oman talon merinäköalalla. Museona nyt toimiva rakennus oli Karl Fazerin omistuksessa ja melkoisen ränsistynyt. Siinä oli ollut kuusi erillistä asuntoa, joissa asui Fazerin makeistehtaan työntekijöitä. Fazer kuuli Mannerheimin etsivän taloa ja tarjosi taloaan hänelle. Mannerheim ihastui taloon ensinäkemältä ja niin hänestä tuli Fazerin vuokralainen v. 1924. Talo remontoitiin perusteellisesti ja Fazer antoi Mannerheimille vapaat kädet tehdä muutoksia taloon. Niinpä sisätilat ovat täysin erilaiset kuin mitä ne alunperin olivat olleet ja remontti tuli melko kalliiksi. Vuokrasopimukseen kuitenkin kuului, että Fazer vastasi kaikista remonttikuluista. Muita sopimusehtoja olivat mm., ettei Fazer saanut heittää vuokralaistaan pihalle ja vuokrasumma oli vuotuinen eikä sitä nostettaisi koskaan. Oppaan muistin mukaan vuokra olisi ollut n. 50 000 silloista markkaa vuodessa. Talo oli Mannerheimillä aina hänen kuolemaansa saakka. Kuoleman jälkeen talo avattiin tilapäisesti yleisölle, mutta kävijöitä oli niin runsaasti, että aukioloaikaa piti jatkaa ja samalla käynnistettiin museoksi sopivan rakennuksen etsiminen. Mannerheim-säätiö jatkoi talon vuokraamista vuoteen 1957 asti, jolloin talo ja puoli tonttia siirtyivät säätiön omistukseen ja museo saatiin perustetuksi.

Museossa oli erittäin hyvä muotokuva Mannerheimista. Mannerheim toimi Suomen Liittopankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja pankki tilasi hänestä muotokuvan Akseli Gallen-Kallelalta. Pankki ei kuitenkaan hyväksynyt muotokuvaa, sillä kuvassa Mannerheim seisoo eikä johtokunta katsonut voivansa työskennellä, jos puheenjohtaja seisoo, joten Gallen-Kallelalta tilattiin uusi muotokuva, mikä harmitti taiteilijaa syvästi. Niinpä hän maalasi uuden muotokuvan, jossa Mannerheim istuu kädet puuskassa, jalka toisen päällä sangen nyrpeän näköisenä! Muotokuva kuuluu nykyään Meritan taidekokoelmaan.

Museo oli erittäin mielenkiintoinen. Jouduimme meirämmiähen kanssa eri ryhmiin, mutta me molemmat kehuimme kovasti omia oppaitamme, vaikkakin minun oppaani oli melkoinen persoona! Mikäli ette ole koskaan museossa käyneet, niin suositteen ehdottomasti. Sinnekin muuten käy museokortti.

Eilen otinkin sitten reippaasti univelat takaisin ja heräsin vasta 10.35 Muutenkin piti ottaa rauhallisesti, kun oli ollut niin raskasta istua bussissa ja aamupalalla ja lounaalla. Eduskuntatalossa jouduimme tietenkin kuntoilemaan, kun kiipesimme koko joukon portaita. Porukassa oli yksi rouva rollaattorilla sekä muutama muu sellainen, joka ei pystynyt portaita kiipeämään, joten he pääsivät hissillä, mutta me muut kuntoilimme. Mannerheim-museossakin oli rappuset yläkertaan.

Tänään olimme reippaassa jumpassa ja oletettavasti on hyvä olo. Siis ainakaan ei ole huono olo, niin kai se sitten on hyvä Jossain tv-pätkässä puhuttiin liikunnan aiheuttamista endorfiineista ja sanottiin, että kaikkien aivot eivät välitä endorfiineja ja varsinkin huonokuntoiset eivät niitä koe. No, minä en katso ihan hirveän huonokuntoinen olevani, joten vika on siis aivoissa!

Huomenna pääsen taas pitkästä aikaa permanenttiin ja saan ehkä vähän helpommalla hiukseni jonkinlaiseen järjestykseen. Lauantaina menemme katsomaan Miikka Nousiaisen Juurihoitoa, jonka on vakuuteltu olevan todella hauska. Kyseessä on päivänäytös, joten varasin meille pöydän uudehkosta ravintola Tampellasta, kun olemme kuulleet siitä paljon kehuja. Ruoanvalmistukseen käytetyt raaka-aineet on pyritty hankkimaan lähituottajilta ja ruoka on kuulemma muutenkin mutkatonta. Saa nähdä sitten. Selviämmepä kuitenkin taas ruoanlaiton vaivalta

Oli mukava lukea Motskun kuulumisia sekä myös Tulirummun. Huomasin, että foorumille on ilmestynyt uusikin nimimerkki. Tervetuloa, Erzakka, iloiseen joukkoomme.

Pikseli, erään ystäväni mies sairastui Parkinsonin tautiin ja hän nimenomaa alkoi kaatuilla. Ei häntä huimannut eikä mitään ja aluksi hän epäilikin, että syynä oli matonkulma tai jokin muu este. Sitten kuitenkin ilmeni tuo Parkinson ja lääkärin mukaan kaatuilua saattaa hyvinkin esiintyä. Osaksi siihen kai voi syynä olla kankeus, joka tulee sairauden mukana. Sinä kuitenkin harrastat liikuntaa, mikä onkin tärkeää.

Japenalle toivotan voimia uudessa tilanteessa. Diabetes on niin yleistä, että sen kanssa elämiseen saa hyvin ohjeita ja apua. Lapset ovat myös sangen sopeutuvaisia ja ne pari minun tuttavapiirissäni olevaa, jotka lapsena sairastuivat, alkoivat varsin nopeasti huolehtia itse pistämisestä ja oppivat syömärutiinit hyvin.

Ulkona paistaa ihanasti aurinko eikä millään uskoisi, että useassa paikassa Pirkanmaallakin on jo tullut lunta ja räntää. Maanantaina istuessamme bussissa kotimatkalla jouduimme Hämeenlinnan kohdalla siihen uutisissakin mainittuun raekuuroon. Ensin pimeni kuin yöllä ja sitten alkoi tulla isoja rakeita niin, että bussin pellit ja tuulilasi vain kolisivat. Salamoitakin näkyi joitakin. Kuuro kesti noin vartin verran ja sitten taas kirkastui, mutta tie oli kuulemma kesärenkaisille autoille jonkin aikaa sangen liukas. Meirämmiäs nosti talvirenkaat autoon ja suunnittelee soittavansa tuttuun huoltamoon, jos sattuisi saamaan renkaiden vaihdon lähipäiviksi. Onneksi me emme kovin aikaisin aamulla yleensä autolla liiku, joten niin kauan kuin aurinko paistaa eikä tule kovia pakkasia, mahdolliset liukkaudet sulavat pian pois.

Toivottelen teille kaikille mukavaa keskiviikon ja loppuviikon jatkoja