Espanjaan taitaa olla perustettu Iloklubin haarakonttori

Me lähdemme ensi yönä (kirjaimellisesti eli klo 3.30) kohti Berliiniä. Tein eilen lähtöselvitykset ja kun kummallakin on vain pieni laukku, niin pääsemme kentällä helpolla. Lento kestää ilahduttavasti vajaat kaksi tuntia, joten ei tarvitse siinäkään mielessä pitkään kärvistellä.

Mustikkaposki, hienoa että etämiehen leikkaus sujui hyvin. Nyt sitten vain maltillisesti kuntoutusta.

Suupaltti, miten ihmeessä te jaksatte käydä joka päivä jumpassa?! Me käymme (tai siis pyrimme käymään!) joka toinen päivä ja sekin käy työstä. Tietenkin minun kohdallani asiaan vaikuttanee se, kun inhoan liikuntaa

Minua harmittaa, kun en ennen arabikevättä ehtinyt päästä Petraan. Olimme varanneet Kristina Cruisesin talven viimeisen Punaisenmeren risteilyn siten, että olisimme päässeet seilaamaan Suezin kanavaa pitkin Välimerelle. Risteilyyn kuului myös käynti Petrassa. Risteilyn piti olla maaliskuussa, mutta sitten helmikuussa alkoi arabikevät ja laiva tuli pois kuukautta aikaisemmin, joten meidän risteilymme peruuntui Nythän sinne on jo pitkään taas tehty matkoja, mutta jotenkin nykytietojen ja uutisten valossa ei oikein innosta lähteä. Täytynee vain tottua ajatukseen, että Petra on yksi niistä monista paikoista, joka jää näkemättä.

Nyt varmaan pitää alkaa pikkuhiljaa valmistautua. Täytyy selvittää Berliinin säätilaakin, että osaa pukeutua sopivasti. Muutenhan meille ei paljoa tavaraa tule. Siitä pitää huolehtia, ettei meirämmiäs ota mukaan sveitsinpuukkoaan, sillä normaalistihan se menisi laukussa ruumaan. Ja kyllä hän varmaan ilman sitä nyt muutaman päivän tulee toimeen! Tärkein osa tuntuu olevan hammastikku (yök), joten täytyy muistaa ottaa mukaan oikeita hammastikkuja

Mukaviaa matkapäiviä kaikille matkustavaisille, tervetuloa kotiin paluumuuttajille ja kaikille muille mukavaa loppuviikkoa sekä viikonloppua, halloweenillä tai ilman

Ei kovin suurta eroa. Torressa lämpöä oli lähtiessämme 13 astetta, satoi ja tuuli. Täällä oli tänään 7 astetta, ei tuullut eikä satanut, aurinkokin pilkahteli.

Tämänikäinen kun palaa reissultaan kotiin, unohtaa saman tien, että on koskaan missään ollutkaan. Ei silti, ensi lokakuuksi on varattu koti samoilla koordinaateilla.

Norskilla on välillä lentohenkilöinä (?) sellaisia villisuisia nuoria miehiä. Niiden kanssa saa heittää läppää pelkäämättä, että toinen loukkaantuu. Kävin ostamassa ystävälleni naamarasvapaketin lohdutuspalkinnoksi, kun hänkin joutuu olemaan kasvoremmeissä öisin. Lentohenkilö kysyi ihan pokkana, laitetaanko pakettiin vai syönkö sen heti. Sanoin, että menee ihan vaan kotievääksi.

Keväällä lennolla oli sellainen velikulta, joka väitti, että olin ihan hänen isoäitinsä näköinen. Laskin mielessäni, että mies oli kolmikymppinen. Jos olisin saanut ekan parikymppisenä ja hänkin parikymppisenä, tekisi yhteensä seitsemänkymmentä, että lähellä huideltiin. Se mies tarjosi silloin minulle ja matkakumppanilleni ilmaiset kahvit.

Vastaanottotuliaisina meillä oli (erityisesti tiedoksi Kipalle) jkv hiirenkakkaa ja sitä toista. Isäntä oli saanut yhden pikku paistin ja tuumaillut, että se oli sitten siinä... Tuumailut loppuivat kyllä lyhyeen.

Oli kiva tulla vaatteet pestyinä ja laukussa rypistyneinä. Olisivathan ne joka tapauksessa ensi keväänä ryppyisiä, mitä välii.

Päätin kuntouttaa selkääni tänään metsälenkillä. Lukuisista hyvistä tienviitoista huolimatta eksyin sen verran, että matkaa tuli taas 12 tuhatta askelta. Se on nykykunnolle liikaa. Soitin isännälle, että pistäisi saavin tuleen. Olen nyt sitten lillunut lämpimässä ja uskon vakaasti ihmeparanemiseen, jota ei kumminkaan tule. Kun ei ole enää Teppoa, virkanimikkeeltään kansanparantaja, pitänee mennä osteopaatti Matille. On se sentään hyvä, että Matteja ja Teppoja on eri lähtöihin.

Pikkumiehiä on ikävä. Haemme heidät huomenna lojumaan sohville ja pelaamaan kännyillään. Tosin olen suunnitellut pientä vieroitusohjelmaakin. Minulla nettivieroitus sujui niin hyvin, että vasta nyt parin päivän kuluttua kotiutumisesta sain raivattua henkiseen maailmaani tilaa läppärille.

Isännän piti mennä polvioperaatioon viikon kuluttua. Ei mene. Pitkäaikaissokerit on sen verran koholla. Hankin jo tiedostoonsa diabeteshoitajan puhelinnumeron ja soittoajat. Hyvä, että eivät ota turhaa riskiä.

Onko joukossamme keinopolvisia ihmisiä, jotka voisivat vähän valaista, miten nopeasti ovat toipuneet operaatiosta?

Motsku olin vasemman polveni tekonivelleikkauksessa 11.9.2010. Leikkaus tehtiin lauantai iltapäivällä ja kotiuduin sairaalasta keskiviikkona 15.9 lääkärikäynnin jälkeen. Leikaus sujui hyvin.

Kirjoittelin toipumisestani päiväkirjaani - siksi tiedot ovat melko tarkkoja Ulkona kävelin sauvojen kanssa melko pian kotiuduttuani, tosin kipulääkkeitä otin aluksi reippaasti, kolme kertaa päivässä.

Autolla ajoin ensimmäisen kerran lyhyen matkan ( edestakaisin 17 km) 11.10 eli kuukausi leikkauksen jälkeen. Kävin silloin fysioterapeutin luona, joka totesi että kuntoutumiseni oli sujunut varsin hyvin. Portaissa kulkeminen oli hieman ongelmallista, koska asumme yksikerroksisessa omakotitalossa eli treenaus oli olematonta.

2.12. ajoin jo oikein kunnon matkan Kiimingistä Äkäslompoloon ja takaisin (n 2 x. 370 km) . Sen jälkeen elämä onkin ollut kaikella tavoin normaalia.

Kaikkein tärkeintä kuntoutumisessa on tehdä kaikki ne harjoitukset mitä fysioterapeutti määrää. tehdä vaikkei huvittaisi ja vaikka aluksi venyttely hieman sattuisikin. Ortopedi, joka minut leikkasi korosti venytyksen ja harjoittelun tärkeyttä ja minä uskoin häntä.

Että tämmöinen sairauskertomus.

Mä olen ihan kyllästynyt Lanzaroteen. Olemme ajelleet saaren joka puolella. Tänään menimme bussilla Puerto del Carmeniin ja syötiin siellä. Joka paikka on turisteille tehty, krääsäkauppoja rannat tulvillaan. Ei ole minua varten tällaiset etelänlomat ja nyt sen muistan lopun ikääni.

Museotkin on nähty. Altaan äärellä ei jaksa loikoilla ja olkapäätkin kärtsänneet. Reilun viikon päästä pääsen rakkaaseen Alteaani, aitoon paikkaan.

Heippa

Kiitoksia taas kirjoituksistanne.

Merelle, kirjoittelin silloin joskus siihen espanjankieliseen ketjuun. Nyt on kieli vähän ruosteessa. Tänä vuonna espanjanryhmämme loppui, kun ei ollut tarpeeksi osanottajia. Muutenkin viime vuodet olen käynyt vähän laiskasti tunneilla, kun olemme "muuttaneet" tänne mökille niin aikaisin keväällä ja olleet taas myöhään syksyllä, niin osanottoni tunneille on ollut vaillinainen ja myönnän, että hiukan laiskasti olen tehnyt tehtäviäkin. Kurssi oli sellainen keskusteluryhmä - eteläamerikkalainen opettaja. Kyllä siellä kerrattiin kielioppiakin, mutta ei meillä ollut kirjaa. Mietin yhtä toista kurssia, mutta taidan pitää tämän vuoden taukoa. Pitäisi itsekseen kerrata, ehkä jossain vaiheessa pääsen siihen.

IL, minäkin ihmettelen välillä energiamäärääsi , mutta muori kyllä välillä tuntuu, että sinäkin olet oikein duracell-pupu, kun jaksat niin paljon.

Motsku, meillä on useampi ystävä, jolle on tehty polven tekonivelleikkaus - monta siippani etistä pelikaveria. Osa on parantunut tosi hyvin, osalla vaivat ovat kiusanneet pidempään. Varmaakin tuo, mitä JJ kertoi kuntoutuksen tärkeydestä, pitää paikkansa. Minullakin se on edessä (magneettikuvien perusteella voitaisiin tehdä heti) - yritän kyllä lykätä eteenpäin ja voidella polveani kävelemällä. Motsku tervetuloa kotimaahan.

Pikseli, ihanaa, kun käytte ilahduttamassa laulullanne muita. Tuo fintiaaniasia kuulostaa mielenkiintoiselta.

Mennalle mukavia matkapäiviä.

Kun tiistaina menimme verkoille, niin hommasta ei tullut mitään. Oli niiiiin kova tuuli, että en millään saanut venettä pidettyä paikoillaan. Vesi on lähes avantokylmää, niin että säilyvät hengissä jonkin aikaa verkossakin. Keskiviikkona sitten saimme verkoilla yli kahden kilon hauen ja reilun kiloisen siian. Juuri äsken herkuttelin graavisiikaleivällä

Eilen kävimme kaupoilla - tänään olisi varman suuremmat ruuhkat, kun huomenna on pyhä. Sunnuntaina meille on tulossa ystäväpariskunta pariksi päiväksi.

Nyt on ulkona harmaata. Pitäisi lähteä katsastamaan verkot ennen kuin tulee kunnon sade. Kyllä minä nautin täällä olosta, kun ei ole kiire minnekään (paitsi joskus verkoille ) . Tähän aikaan vuodesta ei ole edes postia käännetty tänne, joten päiväkävelynkin voi sijoittaa mihin aikaan tahansa.

Mukavaa viikonloppua kaikille . Yritä IL kestää vielä muutama päivä siellä altaan äärellä

Tänään olemme olleet koko päivän altaan äärellä. Ystäväni on väsynyt, eikä se lekottelu minullekaan pahaa tee. Välillä osallistuimme pina coladan tekokurssille, aika hauska juttu ja saatiin ilmaiset drinkit.

Minulle on käynyt täällä vähän samoin kuin herttuatar Meghanille Australiassa. Ostin liehuvahelmaisen rantamekon ja kävelin hintalappu mekossa roikkuen rantabaariin! Pyysin baarin poikaa leikkaamaan hintanauhan pois, kun oli aika vahvaa tekoa. Hetken päästä ystäväni totesi, että koko mekko oli nurin päin. Tyynesti tarrasin pesuohjelapusta somasti kiinni muka pitkiä helmoja kootakseni ja marssin vessaan kääntämään koltun.

Vessamatkalla satuin näkemään, kuinka hotellipoika oli viemässä hissiin matkalaukkutelinettä ja siinä roikkui hienojen laukkujen lisäksi minkkiturkki. Että joko pakkaset ovat tulossa tai sitten tuli vieras Siperiasta vai mistä oli kysymys?

Enää huominen päivä kulutettavana, sunnuntai menee reissuamiseen. Ja sitten mökille mahdollisimman pian!

Erzakka,vilkaise yksityisviestisi! Löytyy oikeasta yläkulmasta.

Ihan tuhnu ilma, mutta eväät on jo pakattu. Pojat hellivät isäntää yläkerrassa melkoisin äänivaroin. Luulen, että kohta tulee melkoinen ajojahti, jos ääntä ei saa säädettyä pienemmälle.

Hirveä kolina. Pojat vyöryivät alakertaan. Isompi vaatii köyttä näyttääkseen paalu- ja merimiessolmun sekä siansorkan.

Eiku menoksi!

Tervehdys sumuisesta savosta.
Tulin tänään ”omaishoitajaksi” etämiehelle. Tehtäväni on lähinnä vahtia että hän malttaa olla tekemättä liian raskaita askareita. Ruoka muhii uunissa ja pyykkikone pyöriii. Teimme päivällä kävelylenkin sumun keskellä.

Viikko meni taas tosi nopeasti. Liikuntaakin harrastin omasta mielestäni kiitettävästi, siihen nähden että yleensä jämähdän sohvalle pimeinä päivinä.
Kävin yhtenä päivänä etsimässä suppiksia ja löysinkin piirakkatarpeet ja ison rasian pakkaseen.

Kipalle ja miehelleen toivon painavia verkkoja. Onnea viikolla saaduista hauesta ja siiasta. Me joudumme tyytymään kevääseen asti kaupan matalikon antimiin, mutta ei sieltä saatu kala maistu samalta kun juuri vedestä nostettu.

Nyt täytyy mennä toppuuttelemaan miehen touhuja. Hyvää alkavaa viikkoa.

Hola Costa del Solilta,

hauskaa kuulla että Motskun kotimatka meni mukavasti. IL taitaa myös olla kohta kotona, eikö totta? Ja kukas se seuraavaksi lähteekään reissaamaan, Menna vai? Vai joko te menitte?

Täällä, tässä ja nyt Välimeri on sininen ja lämpömittari näyttää päivisin pariakymmentä. Varsinainen turistisesonki on näillä rannoilla kuulemma tältä vuodelta ohi, mutta kun aamupäivällä messun jälkeen lähdimme ukkokullan kanssa kävelemään, rantabulevardilla riitti kulkijaa. Enimmäkseen espanjankielistä puheenpulinaa, muutama brittiaksentilla sanottu englanninkielinen lausahdus ja jokunen suomenkin sana. Los Pacosin bussissahan suomea kuulee jopa enemmän kuin stadilaisen kotikatumme ratikassa (jossa ihmiset harvoin puhuvat mitään, tuijottavat vain kännykkäänsä otsa syvissä rypyissä ).

Tulimme siis torstaina, aivan liian aikaisen aamuherätyksen jälkeen. Asumme suunnilleen samoilla nurkilla kuin kevättalvellakin, emme kuitenkaan samassa asunnossa. Tämä on huomattavasti pienempi mutta ihan viihtyisä, ainoa miinuspuoli on WiFin puute. No eipähän tule roikuttua netissä; sähköpostit ja muun tositarpeellisen hoitelen pistämällä oman puhelimeni datayhteyden päälle. Telkkari on, ja siinä espanjalaisia kanavia ihan riittämiin. Olon tekevät kotoisaksi myös lukuisat kirjat, joista ensimmäisen eli yhden kohutuista Sauli Niinistö -elämäkerroista jo ehdin lukaista (ja todeta että paljon melua tyhjästä kuten tavallista).

Kuten taisin jo ennen lähtöä elvistelläkin, tänne on tultu ennen kaikkea kävelemään. Suunnilleen semmoista 8-10 km päivätahtia pidetään, ja jos jaksetaan ja ilmoja piisaa, saatetaan jonakin päivänä vaeltaa vähän pitemmästikin. Toistaiseksi sää on ollut tosi hyvä, mutta juuri tätä kirjoittaessani espanjalaisessa uutislähetyksessä mellastava meteorologi ennustelee ensi yöksi ja huomiseksi aamupäiväksi Atlantilta saapuvaa sadetta.

Torstaina kävely lähtikin mainiosti vauhtiin, sillä oli marraskuun ensimmäinen ja Espanjan pyhäinpäivä. (Täällähän pyhät ovat silloin kun ovat eikä suinkaan seuraavassa viikonlopussa tai sitten kun ammattiyhdistysliike ja hallitus hyväksi näkevät. Toisaalta täällä, kuten myös Italiassa, on nähty hyväksi viettää suhteellisen runsaasti erilaisia pyhimysten päiviä - ja nehän ovat tietenkin eri aikaan eri paikkakunnilla.) Bussit eivät kulkeneet, joten aamukahvitarvikkeiden hankinta vaati pientä luovuutta ja hyvät lenkkikengät, sillä tietenkään kaikki kaupatkaan eivät olleet auki. Toki se onnistui, ja kuten tuli todettua, patikoimaanhan tänne on tultu!

Nyt pitää levittää lähiseutujen kartta; lähipäiville on ehdolla joko reipas rantakävely Marbellan tienoilla tai vuoristovaellus pinjarinteiden poluilla. (Luullakseni tähän vuodenaikaan eivät havupuissa vaani ne kirjomadot, jotka kevätkaudella pistelivät varomatonta kiviaidalla istujaa - siis minua - persuuksiin).

Voikaapa hyvin koko iloinen joukkomme!

PS. Mitä niihin miinuspuoliin tulee, niin vastapäisessä talossa oleva leipurinliike on auki ihan kiusallisen kauan eli aamuseitsemästä iltakahdeksaan. Mutta äskettäin syömäni juustokakun pala oli oikein hyvä (ja iso!) eikä ukkokultakaan omenapiirakkaansa moittinut.

Eilen sain niin hirveän huutokahtauksen, että on pakko purkaa tänne itseään. Ajattelin miten IL ja Motsku ja moni muukin teistä suhtautuu lasten toilailuihin huumorilla. Minulta se loppui eilen totaalisesti.

Pistin pikkupojat saunaan ja heidän jälkeen pikkutytön. Aloin kellarin rappusten yläpäässä ihmettelemään mikä haisee, haju tuntuu siinä rappusilla ja jotenkin toi sähköpalon hajun mieleen.

Minulla pesukone pyöri alakerrassa ja eikun sinne haistelemaan, haju ei siellä ollut niin voimakas, mutta katkaisin koneesta virran.

Jatkoin matkaani saunaosatolle jossa pikkutyttö jo odotti saunottajaa ja sanoi että täällä haisee kummalta. Haju voimistui pesuhuoneessa ja iski nenään löylyhuoneessa. Kiuas pois päältä ja pikkutyttö pois sieltä.

Mietin että pojat olivat just ja heitä ennen kaikki oli ok.

Yläkerrassa kysyin että mitäs siellä saunassa puuhasitte johon pikkupoika että saunottiin. Käskin hänen poistumaan huoneesta ja sama kysymys junnulle. Hän alkoi selittämään että pikkupoika oli pissannut saunan kuuppaan ja heittänyt sen kiukaalle, eli siitä se kamala haju.

Suutuin kyllä niin silmittömästi että pikkupojan tärykalvot paukkuu varmaan vielä tänäänkin.
Pikkupojalla on taipumusta pissata saunaan ja on jokusen kerran joutunut pesuhuoneessa pesemään sen takia.
Nyt eilen vielä sanoin kun käskin saunaan että pissalle jos pissihätä, saunaan sitä ei tehdä. Pojat kun vielä menivät ohitseni saunaan, vielä mainitsin että ette käyneet pissalla ja saunaan sitä ei sitten tehdä.
Meillä on saunanpukuhuoneessakin vessa.

Mieskin kyllä aika lailla myös suuttui kun kotiin tuli. No saunankivet vaihdan, olisi ne pitänyt kohta vaihtaa kuitenkin. Toivottavasti pissa ei palanut vastauksiin.

Nyt ei suututa mutta ei vielä naurata. Ehkä joskus vielä sekin sika koittaa. .

Poika kun ei ota vastuuta tekosistaan. Aina on jonkun muun syy. Pääsee pesemään kiuaskiviä.

Olen kyllä aika ihmeissäni tämän pissamis asian kanssa, että miten sen saa kitkettyä pois.

Kai se on tämä kasvatusvastuu joka huumoria syö ja jotenkin olen niin väsynyt näihin yöheräämisiin kun kello soi joka yö kello kaksi ja pitää nousta mittaamaan verensokereita. Unen saanti on sitten sitä sun tätä.