Joditableteista vielä. Apteekin farmaseutti sanoi minulle, että on puhuttava hoitavan lääkärin kanssa, onko niistä minulle mitään hyötyä. Kun ei ole kilpirauhasia.
Ja joku toinen kertoi lääkärin sanoneen, ettei niistä ole mitään hyötyä yli 4-kymppisille.
Onko jollain teistä tästä järkevää tietoa? Koshkoi?

Vielä tätäkin kautta IL pikaista paranemista. 

En nyt pitkään kirjoita, on ollut rankka kauppa- ja labrapäivä tänään. Terveydenhoitajankin vastaanotolla kävin, kun otti kuvia käsivarsistani, joihin on ilmestynyt ihmeellisiä punaisia verenpurkaumia kuin isoina pilkkuina. Johtuu todennäköisesti siitä solunsalpaajalääkkeestä, joka nyt pistoksenakin laitettiin tauolle.

Kello soi viiden aikaan, mutta heräsin jo ennen kellon soittoa. Ensin oli pysähdys kylän pankkiautomaatilla, josta nostettiin käteistä molempien tileiltä. Sitten Mikkeliin yksityiseen labraan, jossa viimein teetätin kokeet, miten paljon minulla on kolmen rokotuskerran jälkeen immuunipuolusta (olikohan oikea sana - ehkä vasta-aineet olisi tarkempi) jäljellä. Syy siihen, miksi tämän halusin teettää, on se, että kun olen syönyt reumaan kortisonia, niin se heikentää immuunipuolustusta - ja nyt vielä tuo solunsalpaaja sen päälle. Tosin se lääkitys alkoi vasta kolmannen piikin jälkeen. Labrasta suuntasimme pitkästä aikaa henk.koht. kauppaan Graanin kauppakeskukseen. Rakas siippani meinasi pökrätä, kun vilautin kauppalistaani. Suosiolla otimme heti kahdet kärryt ja eteneminen oli suhtkoht ripeää, kun tuntee kaupan ja lista on laadittu "oikeassa" järjestyksessä. Kävimme vielä viiniostoksilla ja siippani suuntasi toisen täyteen ahdetun kärryn kanssa autolle ja minä vielä Prismaan..... Sieltä ehdimme Rustaan (Entinen Honkkari) ennen kuin minulla oli kylillä aika labraan ja rerkkarille ja siippani vei automme öljyhuoltoon. Ajat osuivat pilkulleen ja sitten suuntasimme apteekkiin. Sain joditabletit ja muut lääkkeet. Sieltä matka jatkui kylämme K-kauppaan, jossa on posti. Lähetin tyttärelle ja pojalle puolisoineen joditabletteja, kun kymmenestä kappaleesta riittää useammalle... Siippani kävi sillä välin "urheilukaupassa" hakemassa naapurille ja itselleen toukkia pilkkisyöteiksi. 
Vielä piti pysähtyä paikallisessa S-marketissa, että sain pakastemarjoja ja pari muuta juttua. Olin totaalisen uupunut. Pidin puoleen päivään mennessä useamman tunnin FFP2-maskia naamallani ja oli kuuma ja tukahduttava olo. Apteekissa odottaessani pelkäsin, että pökrään.....

Olipa ihanaa päästä kotiin mökille. Tosin vielä tähän aikaan vuodesta jätämme auton "ylös" parkkipaikaikalle, kun on sen verran jyrkkä mäki alas kotiin. Minulla on aina vaan yksi reissu, mutta siipallani monta, kun kantaa ostokset tänne sisään. Laskin, että tyhjensin 3 kylmälaukkua, 7 kangaskassia (sopivan pieniä, mutta vahvoja Alkon ainakin aikanaan myymiä kasseja) ja lisäksi vielä kolme muovikassillista tavaraa..... Leikkokukat ja pääsiäisliljat (oli pakko ostaa) puuttuvat vielä tuosta listasta. Lopulta kaikki tavarat olivat paikoillaan ja leikkokukkiinkin leikattu uudet imupinnat. Pääsiäisliljat ovat vielä terassilla, mutta nyt lähellä ovea, josta taidan nostaa ne varmuuden vuoksi yöksi eteiseen. 

Tänään jäi kävelylenkki järven jäällä väliin. Askelia on kyllä kertynyt noin 10 km:n verran. Eilen taisi tulla 12 km. Olin eilen päivällä vastapäätä olevan naapurin rouvan kanssa järven jäällä kävelemässä. Reissumme taisi kestää yli kaksi tuntia.... Pääsin suoraan lenkiltä saunaan, jossa nautin ihanista koivun tuoksuisita löylyistä. 

Säät ovat olleet niin upeat, että eivät siitä enää olisi voineet parantua. Rakas siippani odottaa vaan innolla, että olisi sellainen hankikanto, että pääsisi jäägolfausta taas harrastamaan.

Äiti on huonossa kunnossa. Puhekyky alkaa olla mennyt. Tänään, kun soitin, ei sanonut mitään. Hengityksen äänen kuulin... Kerron aina päivän tapahtumista (joita onkin paljon, kun olemme kahdestaan täällä korvessa...😏). No, onneksi minulta ei juttu heti lopu ja saa äitikin vähän vaihtelua. Isäni käy päivittäin ja toissapäivänä oli myös veljeni käymässä ja eilen tätini ( äidin pikkusisko, joka on kuin minun siskoni - vain viisi vuotta minua vanhempi). Rankkaa on. Kukaanhan ei tiedä, milloin on aika lähteä. Sydämestäni vaan toivon, että se ei olisi noron tai koronan vuoksi - että läheiset voisivat olla äidin luona ja pitää kädestä kiinni ja paijata poskea😘,

Taisi mennä vähän jo alakulon puolelle. Nyt vaan rukoillaan ja toivotaan, että joku saa itäisen naapurimme aisoihin. Mielestäni on aivan kauheaa, kun mm tyttäremme ja kummityttömme tuntevat kovaa tarvetta puhua asiasta. Tottakai puhun, mutta olen päättänyt, että en ole aloitteen tekijä tuon aiheen esille ottamisessa. JJ, kertoi puheistaan pikkumiehen ja nuoren naisen kanssa ko. aiheesta. Toivon kovasti, että olen näille rakkaille nuorilleni osannut sanoa "oikeat sanat". Muutahan ei voi olla kuin että on rehellinen. Tietty pienille lapsille on pakko voida sanoa, että sota ei tule Suomeen. Nyt oikeasti huolettaa Suomen nuorten tilanne - ensin koronapandemia (joka ei todellakaan vielä ole ohi) ja sitten perään pelko sodasta omassa maassa. 

Nyt lopetan ja laitan (onneksi eiliseltä jääneen ruuan) lämpenemään. Voikaa kaikki hyvin. Toivon sydämestäni, että IL pääset veljesi juhliin. Tiedän, kuinka paljon olet niitä synttäreitä odottanut.

Nyt en muista yhtään edellisten sivujen mielipidevaihtoja, joten toivotan vaan kaikille hyvää viikon jatketta ja rauhaa Eurooppaan ja maailmaan (ehkä vähän banaalia...), mutta kuitenkin. 

Voikaa hyvin 😇🥰

Joditableteista ei ole mitään hyötyä, jos ei ole kilpirauhasta. Ne suojaavat vain sitä.
Niiden idea on täyttää kilpirauhanen puhtaalla jodilla. Kilpirauhanen kerää jodia ja joditableteilla täytetään se niin, että jos tulee radioaktiivista jodia, sitä ei enää kilpirauhanen ota. Ydintapahtumissa pöllähtää radioaktiivista jodia. Tätä ei siis kilpirauhanen huoli, kun on täynnä muutenkin.
En tiedä, miksi ei olisi hyötyä yli 40 v.

Näistä poismenosta ja viimeisistä hetkistä voisi kommentoida, että siinä lopussa on niin poissa jo, että ei enää väliä, kuka on ympärillä. Läheisistä on iloa silloin, kun tajua vielä on. Viime vaiheissa on aika lailla jo muualla. Tämä vain kommenttina, kun moni miettii, miksi ei ollut paikalla juuri silloin kun lähtö oli tai ahdistelee sen kanssa, että olisi paikalla. Olin paikalla kun eka mieheni Max lähti, ja hän oli kauan jo muualla.

Tervehdys <3 

Kiitos Merelle toivotuksista. Kosh, muistan kun aikanaan kerroit edesmenneestä miehestäsi ja kuinka häntä hoidit. Ehkä se vierellä olo kuoleman lähestyessä lohduttaa enemmän jälkeen jääneitä kuin itse kuolevaa, mutta tilannehan on varmasti jokaisen kohdalla erilainen. Eilen äitini taas pystyi puhelun lopussa sanomaan "pusi, pusi". Onneksi on älykännykät, että voi lähettää valokuvia. Niitä äiti tykkää katsella - silloin kuin jaksaa. Tiedän, että olen onnekas, kun minulla on vielä molemmat vanhemmat elossa. Äidin elossa olo ei kyllä kovin hääviä ole, kun tarvitaan kaksi hoitajaa häntä kääntämään. Ruoka vielä maistuu ja ymmärtääkseni se on hyvä merkki. Silloin kun äidin pää vielä toimi, niin on ilmaissut tahtonsa, että hänellä on elvytyskielto.  Isäni on 87 v. ja hyvässä kunnossa. Nyt on onneksi taas uimahalli auki, että pääsee vesijuoksuun useamman kerran viikossa. Hän on yltiösosiaalinen (olen tainut sanoa ennenkin), joten korona-ajan rajoitukset ovat ottaneet koville. Sitäkin olen miettinyt, että vaikka isä nyt asuu yksin, niin yksi ohjelmanumero päivässä on aina äidin luona käynti. Sekin ottaa varmasti koville sitten, kun nuo käynnit jäävät.... Jos asiat tapahtuvat siinä järjestyksessä kuin voisi luulla. Toisaalta kukaan ei etukäteen tiedä lähtöään. Isä on 10-lapsisesta perheestä nuorin ja enää ainoa elossa oleva. Hänestä kaksi seuraavaa veljestä lähtivät tästä maailmasta nopeasti ja kauniisti - urheillessa. 

Tämän päivän Hesarissa oli tosi hyvä kirjoitus Sofi Oksaselta. Kannattaa lukea. Eilen olin pitkästä aikaa naamakirjan sivuilla ja huomasin, että Tiinuliinu on jakanut siellä edelleen tekstejä Ukrainan tilanteesta. En ehtinyt lukea kuin viimeisimmän, mutta hyvää tekstiä oli. Kunpa tuolle mielettömälle sodalle tulisi loppu pian. Vaikuttaa ainakin minulla uniinkin. 

Nyt iloisempiin aiheisiin. Ilma on kuin morsiain. Voi että on ihanaa kävellä järven jäällä, nyt kun ei enää ole liian paksua lumikerrosta päällä. Eilen oli tosin hiukan tuulista, mutta lämmintä kuitenkin. Tiet täällä ovat nyt niin jäisiä, että en edes piikeillä oikein viitsisi siellä kävellä. Meillähän on etelään ja länteen avautuva rinnetontti, joten aurinko lämmittää tähän jo hyvin. Iso osa kallioista on jo lumesta vapaita. Tänään näin polun vieressä jo aivan vihreitä metsämansikan lehtiä. Tintit käyvät kurkkimassa linnunpönttöjä ja pupumokomat syövät mun tyrnipensaan oksia. Tänään on laitettava joku verkko, jos se edes vähän niitä hillitsisi. Ihmettelin tuota ilmiötä, kun tyrnissä on niin paljon piikkejä enkä ole ennen moiseen havahtunut. 

Olemme käyneet usein jo iltapäivällä saunassa heti lenkin jälkeen. Kyllä taas eilen nautin, kun heitin löylyä ämpäristä, jossa oli kuivia koivunoksia antamassa ihanaa tuoksua. 

Rakas siippani on tehnyt meidän huussiin taidenäyttelyn puunpolttokynällä tekemistään "tauluista". Lähetinkin IL: lle kuvia galleriasta. Kivaa seurata siippani edistymistä uuden harrastuksen parissa.

Kohta olisi taas lenkille lähtö. Järven jäällä on nyt paljon erilaisia eläinten jälkiä. Mielenkiintoista arvuutella, mikä eläin siinä on kulkenut. 

Syömme harvoin punaista lihaa, mutta eilen otin pakkasesta naudan sisäfileepihvejä. Siippani paistaa ne tänään kesäkeittiössä. Ihan niin lämmintä ei ole, että siellä vielä pystyisi syömään. 

Aurinkoista viikonloppua kaikille 🥰, paranemista sairaille 😇.

Kipa äidin hiipuminen on raskasta ja jaksamisia sinulle. 
IL toipumisia sinulle ja Justukselle. 

Me sairastuimme koronan jälkeen noroon koko porukka. Mies tosiaan kävi pari päivää sairaalassa nesteytyksessä, muut pärjäsimme kotikonstein. Olipa tauti, veti minutkin pitkälleen pariksi päiväksi. Pari lastakin oli tosi sairaita ja pari pääsi helpommalla. Onneksi me aikuiset sairastimme sen eri aikaan. 
Ilmeisesti tuon koronan takia vastustuskyky heikko kun niin kovin iski. 

Viimeinen sairastui eilen ja sen takia en uskalla tänään lähteä tyttären babyshowereihin. Siellä on kolme vauvaa, raskaana oleva ja muutenkasn kukan ei tautia halua. Pelaan varmuuden päälle. Periaatteessa itse olin eilen terve mutta tänään taas kuvottaa. 

Pakko tilata maanantaina terveyskeskukseen aika. Haluan laajat verikokeet, ne on otettu viisi vuotta sitten. Jotenkin vain on fiilis etten ole ihan kunnossa. Paineet on pikkasen koholla eli 90/142, sokerit ok. 
Tiedän sen, että liikun ihan liian vähän mutta sekään ei nyt selitä oloa. Ikä tässä jo tietenkin alkaa pukkaa päälle, joten ei voi jaksaa niin kuin ennen. 

Keskiviikkona tuli 20 vuotta täyteen tätä ”työtä” vai onko enemmin elämäntapa. Huomaa vaan muutoksen siinäkin omassa jaksamisessa. Tosin saimme näin työelämän ehtoopuolelle haastavimmat lapset mitä ikinä.

Odotan niin että tuo valtava määrä lunta sulaa. Meidän pihatiet ei edes ole vielä sulia. 

Hyvä Merelle, sait linkin toimimaan! Papukaijamerkki! 🦜 Mitä teit toisin kuin eilen?

Terveiset koronakaranteenista! Mun olo kun ei oikein alkanut parantua, niin varmuuden vuoksi tein perjantaina kotitestin, jotta voisin mennä juhlimaan rauhallisin mielin. Vaan mitä ihmettä, kaksi viivaahaan tuli melkein heti näkyviin. Justuksella samoin.
Ensi ällistyksen jälkeen oli pakko toimia, kampaajan ja meikkaajan peruutus, soitto taidemaalariystävälle. Ravintolaillalliselta eräs toinenkin oli sairastunut. Käytännön asioiden hoitamisen jälkeen iski kauhea suru - olin odottanut niin hartaasti veljeni 60-vuotisjuhlia ja nyt en pääsisikään mukaan.

Sisareni asui minun kotonani, nähtiin kyllä maskit naamalla ja pidettiin etäisyyttä. Veljen vaimo innostui puhumaan puheestani hauskimmat kohdat ja tytär videoi puheen minulle. Itkin vaan, kun katselin ja kuuntelin ihmisten naurua, taputuksia ja veljeni kommentointia. Toisaalta oli valtavan hyvä mieli, että puheeni veljeni lapsuusasioista esitettiin kuitenkin.

Veljeni soitti tänään ja kertoili juhlajuttuja ja lupasi, että juhlitaan sitten kaksin verroin mun myöhästyneissä 7-kymppisissä vappuna. Ja varoitti lähtemästä kävelylle ainakaan vielä tänään. Olin katsellut upeaa säätä, mutta kun tytärkin varoitteli, että pysyttele nyt vaan vielä sisällä, taidan jättää väliin. Hengästyn nimittäin jo kokonaisen virkkeenkin puhumisesta ja kuiva, hakkaava yskä on vielä kova. Justuksella ei ole muita oireita kuin valtava nuha.

Päätettiin pysyä kaupungissa lääkärin lähettyvillä, kun mulla on noita perussairauksia niin monta.

Paranemisia IL ja Justus❤️

Itse olen ollut tosi tarkka, enkä ole käynyt juuri muualla kuin ruokakaupassa maskin kanssa.

Eilen aamusti kuitenkin pää ja yläselkä kipuili. Päivällä nousi kuume. Tein varoiksi kotitestin ja kaks viivaahan siihen pamahti tosi nopeasti. Höh.
Yöllä kuume oli laskenut, mutta yskä oli tullut tilalle. Päätäkin vielä vähän kivistelee.

Ylhäällä ei juuri jaksa olla, joten pötköttelen tässä.

Hyviä vointeja💕

IL ja muutkin karanteenilaiset/sairastavat: Pikaista toipumista ja vähiä oireita toivotan. Kannattaa kyllä ottaa aika iisisti, ettei ala riehumaan liian aikaisin. Minulla oireet oikeastaan loppuivat parin päivän jälkeen, mutta otin hyvin varovasti sen jälkeenkin. Jopa kävelyt niin rauhallisesti, ettei hiki olisi varmaan tullut, jos ei olisi ollut liikaa vaatetta päälllä  Huomenna aion mennä asahiin ja tällä viikolla muutenkin harrastuksiini Olenhan ollut jo toista viikkoa oireeton, keskiviikkona oikeestaan jo kaksi viikkoa. Toivottavasti se juuri ennen koronaa saatu kolmas piikki ja tää sairastettu tauti nyt sitten pitäis turvassa jonkun aikaa...🙏 Nyt kyllä kuullostaa vähän joka puolella siltä, että kaikki tämän taudin taitaa vaan saada, vaikka kuinka varovainen olisi 

Viikonloppu oli IHANA. Poika tuli pikku Murusen kanssa tänne kun vaimollaan oli työhommia viikonloppuna. Sanoin, että kyllä minä tankkaan heidän auton kun vaan viitsivät tulla. Nythän nuo hinnat on niin kauheita, että siinä alkaa puoliksi opiskelijaperheellä tankkaaminen hirvittää. 
Ja oli niin ihanaa kun pikkuinen heti tultuaan ojensi kädet ja tuli syliin. Painoi pikku päänsä mun olkapäälle ja oli siinä tovin ihan hiljaa. Voi, että minä liikutuin ja ihan itkua tuli silmiin, onnesta.
Niinpä sain koko viikonlopun leikkiä ja hoitaa pientä. Pääsiäiseksi sitten saadaankin koko porukat taas kokoon. Sitä odotellessa!

Tänään uskaltauduin ostamaan jo ensimmäiset pikkunarsissit ja laitoin laatikkoon yhdelle ikkunalle. Ne on siitä helppo sitten nostaa sisään, jos oikein kovia pakkasia alkais vielä tulemaan. Mutta ihanaa tämän kaiken uutissynkkyyden keskellä kun kevät silti tulee ja saa alkaa miettiä kukkasia ym. istutuksia. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.