Mielialaosastolta, moi!

Voi IL, toivottavasti pahin suru on jo ohi. Kokemuksesta tiedän, että tassujen rapinaa kuuluu kuukausitolkulla. Sitten koiraenkeli muuttuu tarinoiksi, ja jokaista samanrotuista vastaantulevaa koiraa katsoo arvioivasti: onko tuo isompi/pienempi/karvaisempi, vähän vai paljon erivärinen.

Andalucian aamu valkeni pilvisenä ja muutama sadepisarakin putosi, mutta kyllä siihen keinot keksittiin. Ajettiin bussilla kaupungin toisella laidalla olevaan ostoskeskukseen, joka on sen verran suuri, että muutaman kilometrin kävelee ihan huomaamattaan. (Mitä niihin kävelykilometreihin tulee, niin useat sadepäivät ja muutama muu syy aiheuttivat sen, että neljän viikon loman kokonaismatkaksi ajateltu 200 km ei ihan tullut täyteen.)

Tämän päivän kävely sen sijaan oli tuloksekas: löysin kesäisen, meriaiheisen neulepuseron ja viehättävän värikkään villatakin. Raitapaitoja olisi ollut tarjolla runsain mitoin, mutta niitä on kaappi täynnä ennestäänkin (mikä ei tietenkään estä ostamasta lisää jos kuosi on kiva ja hinta sopiva).

Ostoinnostuksen laukaisi se, että onnistuin eilen illalla virittämään mukanamme kulkevan matkalaukkuvaa’an oikeille mittayksiköille. Pari päivää sitten tehty koepunnitus nimittäin näytti, että matkalaukkuni painoi miltei tuplasti sen mitä tullessa. Kun en ollut ostanut juuri muuta kuin yhdet kesähousut ja kevyen palaverijakun sekä ihan hiukan suklaata, aloin epäillä itseäni ja etenkin vaakaa, johon oli juuri tänne lähtiessä vaihdettu uusi paristo.

Lopulta huomasin tutkia pienenpienen näyttöruudun laidassa näkyvät minikokoiset mittayksiköt (sen jälkeen kun olin todennut viiden litran vesipuntun painavan 11 kiloa, ja lukenut netistä viisikielisen käyttöohjevihkosen, jossa mittayksikköjen muutos opetettiin ainoastaan tanskalaisille).

No, matkalaukku keveni puolella kun paunat vaihdettiin kilogrammoiksi, joten sinnehän piti kiireen vilkkaa hankkia hieman lisää täytteitä. Ja kuten edeltä ehkä selvisi, kukkarokin on nyt entistä kevyempi. Että sikäli ihan kiva tulla kotiin. Lento lähtee huomisiltana.

Voikaapa hyvin! Ja Japenalle hyvää Mallorcan-matkaa, ellen enää myöhemmin muista toivottaa. Huhtikuun lopussa siellä varmaan on jo kutakuinkin kesä. Nyt nimittäin näyttää siltä, että ainakin Andaluciassa kevät on normaalia myöhemmässä. Mutta niinpä se taitaa olla Suomessakin.

Moi mimmit. Tultiin maanantaina mökille. Heti ensimmäiseksi pihalle tultua näin Ikerin rakastaman, jo luttanaksi pureksitun futispallon. Itkuhan siinä tuli. Justus laitteli ruokia paikoilleen ja minä keräilin Ikerin tavaroita vinttiin. Nyt sen patjanpäällys on pesty, sekin menee vinttiin. Perhe haluaa uuden pennun joskus syksyllä.

Kävelimme eilen kilometrin matkan postilaatikolle. Pakko oli välillä pysähtyä huohottelemaan ja vaikka oli sauvat, niin loivatkin mäet ottivat koville. Mennään tänään uudestaan, kai kunto alkaa vähitellen taas koheta.

Maanantaina tuli kaksi vuotta siitä, kun pujotimme sormukset sormeen. Vaan ei olla jaksettu edes skumppapulloa avata, jätetään suosiolla myöhemmäksi.

No nyt alkoi sakea lumisade!

Huomenta ystävät.

Nyt en kommentoi aikaisempia keskusteluita kun istun sairaalan leiko-osastolla odottelen vuoroani leikkaukseen valmistautumseen.

Tänään tehdään korjausleikkaus puolentoista vuoden takaiseen pieleen menneeseen operaatioon.

Viime viikot olen yrittänyt saada hoidettua tulevien viikkojen juoksevia asioita vaihtelevalla mestyksellä.

Kirjoitus jatkuu nyt sairaalan vaatteissa haastattelun jälkeen.

Jään herko-osastolle yöksi ja ainakin huhtikuu menee keppien kanssa käpytellen.

Viimeinen viikko on ollut jännitystä täynnä, kun yläselkä- ja rintakipukohtauksia on ollut päivittäin.
Perjantai-iltana soitin 112:een ja ambulanssi tuli tarkastamaan tilanteen. Onneksi ei löytynyt 
Itään sydämeen liittyvää. Eilenkin jouduin vielä käymään lääkärissä ja eilinen päivä oli ensimmäinen ilman kipukohtausta.

Hyvää alkavaa huhtikuuta ja kevättä.

Mustikkaposki: Hyviä vointeja sinne leikkausosastolle ja toipumista sitten kun operaatio on ohi. ❤️

Minullakin on ollut taas selässä tuntemuksia ja olen yrittänyt sitä rentouttaa lattialla maaten, jalat 90 asteen kulmassa rahilla. Eilen oli pilates ja sen jälkeen on kyllä tuntunut taas  paremmalta. Tänään olisi ollut hieroja, mutta aamulla tuli viesti positiivisesta testistä, joten sekin siirtyi. Olisi kyllä ollut nyt tarpeen. Toivottavasti viikonloppuna voin sentään hiihtää kun pääsen hiihtoreissulle kaverien kanssa.

Toisaalta peruuntuminen helpotti kun olisi tullut vähän kiire iltapäivällä. Ollaan lähdössä ystävien kanssa perinteiselle Vuokatin reissulle. Minä luulin, että lähdetään huomenna, mutta tiistaina selvisikin, että lähdemme jo tänään. Onneksi selvisi. Nyt on pullat kohoamassa 😃 Olen joka vuosi aina luvannut tuoda kahvileivät ja tehnyt ne lähtöpäivänä, että olisivat mahdollisimman tuoreita, ainakin ensimmäisenä päivänä... Tein myös mokkapaloja eilen ja ehkä otan vielä maustekakunkin mukaan kun on ylimääräinen päivä. Entinen työkaveri lupasi tehdä vielä juustokakun yhden päivän jälkkäriksi, toisena päivänä on jäätelöä, marjoja ja kinuskikastiketta. Minä lupasin tuoda marjat.
Meillä on jo suunniteltuna ruuat ja menomatkalla mennään porukalla ostoksille Kajaanin Prismaan. On kyllä niin hauskaa kun on niin ykstuumainen porukka, että kaikille sopii kaikki. 😃

Kyllä sitä nyt sitten noilla syömisillä saakin hiihtää... 

Sunnuntaita kamut.
Karmale, Japena, IL ja oliko vielä muitakin koronatoipilaita. Toivottavasti väsymys, hengenahdistus ja muut jälkitaudit helpottavat viimein. Täälläkin tauti on pitkittynyt monella. Nuorin lapsenlapsi on käynyt jo toista viikkoa koulussa, mutta on niin väsynyt kotiin tullessaan että menee suorinta tietä päikkäreille. Äitinsä valittelee että hän hengästyy ja väsyy helposti. Mies toipui entiselleen muutamassa päivässä. Sairastuivat lähes kolme viikkoa sitten. Myös vatsataudin on moni tuttu saanut koronan jälkeen.

IL:n kertomus Ikerin menetyksestä toi mieleeni meidän ensimmäisen koiran kuoleman. Menehtyi äkillisesti ja oli varsinkin lapsille melkoinen järkytys. Ekaluokkalainen tytär tuli seuraavana päivänä itkuisena koulusta ja kertoi keskustelustaan opettajan kanssa. Opettajan kysyessä syytä itkuisuuteen oli tyttö saanut itkun lomassa sanottua että syynä on että hänellä ei ole ollut kuin kaksi ystävää ja nyt ovat molemmat kuolleet. Minä yritin miettiä kukahan ystävä tämä toinen oli mutta kun en keksinyt niin piti kysyä tytöltä. Vastaus tuli itkun lomasta "no se pässi millä mie pienenä ratsastin". Meillä oli tosiaan ollut naapurin isojen poikien vihaiseksi härnäämä pässi joka ei päästänyt aikuisia lähelleen vaan pökkäsi aina, mutta nelivuotias tyttö karkasi usein aitaukseen, veti pässin villoista kiven viereen ja kiipesi selkään. Tyttö sai tehdä eläimelle mitä vain eikä se ikinä hermostunut häneen. Pässi oli syöty jo muutama vuosi ennen koiran menetystä enkä tajunnut että tyttö vielä sitä kaipaa. Vuoden sisällä meille ilmestyi toinen koira joka elikin paljon pidempään.

Kivikasa, samantyyppistä selkävaivaa on minullakin ja lisäksi golfpallon kokoinen, todennäköisesti lipooma selässä mikä haittaa selkäjumpan harjoittamista.

Vieläkö Kipan paratiisissa on ollut sähkökatkoja? Meillä ollaan päästy eroon katkoista kun johdot kaivettiin maahan. Viikon takainen myräkkä oli kyllä melkoinen. Puista lenteli oksia ja takapihan männyt olivat ihan kaarella. Pelotti että kaatuvat talon päälle kun ovat tosi pitkiä.
Viime sunnuntaina meillä oli aikomus tehdä lenkki jäällä kun tiet olivat osin liukkaita, mutta sieltä oli hävinnyt lumipeite ja jää oli tosi liukasta. Lisäksi kova vastatuuli teki kävelystä haasteellista.

Etämies lähti maanantaina kotiinsa ja minä aloin valmistautua leikkaukseen kuskaamalla ruokia ja muita ostoksia kaupasta, apteekista sekä käymällä vielä viime hetken kokeissa. Myös vapaaehtoistyö vaati ison osan ajasta kun yritin saada tehtyä myös tulevien viikkojen hommia.

Tulin perjantaina puolen päivän maissa kotiin ja aloin varailemaan lääkärin määräämää labra-aikaa
maanantaille. Sepä ei onnistunutkaan kun meidän alueen labra hoidetaan ostopalveluna Husilta, joka on lakossa.
Yritin vaikka millä konstilla, ensin netin kautta ja sitten eri numeroista hyvinvointialueelta. Viimein sain yhteen numeroon laitettua soittopyynnön. Vastaus tuli vasta viiden tienoilla se oli lyhyesti: ei anneta aikoja, kaksi paikkaa on mihin voi mennä kiireellisessä tapauksessa jonottamaan ilman ajanvarausta.
Kyse on vain INR arvosta, joka pitää saada hoitotasolle leikkausta edeltävän tauon jälkeen, minulle tärkeä tieto mutta luetaanko kiireellisiin vai ei. Napapiikkien ottamistakin joudun nyt jatkamaan niin kauan kuin saan tiedon hoitotasapainosta.
Tikkien poiston aikaan on tämä alue lakon piirissä, joten taas menee pähkäilyksi miten se asia hoidetaan.
Olen kyllä hoitajien puolella palkankorotusten tarpeesta. Harmittaa vaan kun ei sairaalassakaan huomioitu näitä juttuja lähtiessäni.

Piikki on varpaassa kuusi viikkoa, joten toukokuu on jo ainakin puolessa välissä ennen kuin pääsen auton rattiin ja ulkotöihin. Eteenpäin ajatellen se on pitkä aika vaikka edelliset kuusi viikkoa menivät yhdessä hujauksessa. Positiivinen puoli on että kallista bensaa säästyy. Kauppa ja apteekkiasiat hoituvat kävellenkin, jos etämies ei ole paikalla. Hän on tulossa tänne torstaina ja ainakin siihen saakka minulla riittää ruokaa kaapeissa.
Tänään kävin tekemässä pienen lenkin ja tarkastamassa pääsenkö kylille kantakengällä sauvojen tukemana. Muutama jäinen kohta vielä oli, joten taitaa olla viisainta laittaa terveeseen jalkaan vieläkin nastakenkä.

Tulipa taas pitkää valitusta, joten jotain myösnteistä tähän loppuun. Rinta- ja selkäkipuja ei ole ollut keskiviikon jälkeen, mutta syön kiltisti minulle määrätyn Somak kuurin loppuun.

Halitulijallaa, kotona ollaan!

On itse asiassa oltu jo torstain vastaisesta yöstä saakka. Enkä muista, milloin viimeksi olisin tullut kotiin samaan aikaan aamun sanomalehden kanssa. Nyt se odotteli painotuoreena postiluukun alla, kun UK ja mä kömmimme ovesta sisään klo 02.30. Ilta/yölento nähkääs. Koska oli syntymäpäiväni aamu, siemaistiin vielä pienet kuohuviinit ennen nukkumaanmenoa. (En ole ikinä aikaisemmin juonut kuohuviinilasillista yhdellä siemaisulla. Väsytti nimittäin niin penteleesti.)

Kotimaan kevät olikin pidemmällä kuin olin olettanut. Nastakengät voitiin kantaa kellariin, ja parvekkeella loistavat nyt pikkunarsissit, joiden uskon kestävän pääsiäiseen asti. Kiva olla kotona taas, lähiviikkojen kalenteri on täynnä kaikenlaista joko hauskaa tai tarpeellista (parhaissa tapauksissa molempia yhtä aikaa) tohinaa, ja onhan tässä pääsiäispyhätkin tulossa.

Neljän viikon reissulla tuli lisää painoa 300 grammaa. Eipä silti, entuudestaan sitä oli vähintään riittävästi. Pitänee harkita omaan kulutukseen ostettavien pääsiäissuklaiden määrä uudelleen.

Korona-, varvas- ja mahdollisille muillekin toipilaille pikaista toipumista. Ja kaikille aurinkoista huhtikuuta! Kevät ♥️

Heippa kaikille!

IL, vielä tälläkin foorumilla otan osaa. Rakkaasta lemmikistä jää aina iso aukko ja suru eikä siinä paljoa maailmanpoliittiset tilanteet paina. Samaan hengenvetoon toivotan myös onnea sinun ja Justuksen kaksivuotiskihlapäivälle. Teissä on tukea toinen toisillenne ja se varmaan helpottaa monissa asioissa.
 
Japenalle kesäistä viikkoa Mallorcalla. Älä vaan tuo mitään pöpöä tullessasi!
 
Tiinuliinun mielialaosasto tuo mukavaa vaihtelua tähän keikkuvaan kevääseen. Liukkaudet alkavat olla jo takanapäin, mutta lunta pyryttää aina välillä hyvinkin sakeasti ja tuuli käy naamaan ilkeästi. Toki sitten kun aamupäivällä aurinko alkaa helottaa pilvien välistä, se piristää kummasti.
 
Saimme 25.3. siivoussuunnitelman tehdyksi ja meillä alkaa puhtaampi elämä 23.4., jolloin on ensimmäinen siivouskäynti. Päätimme, että se on oikea suursiivous, mikä tarkoittaa sitä, että siivoojat heiluttelevat moppia ja rättiä peräti viisi tuntia. Siinä tulee (toivottavasti) puhtaaksi karmeassa kunnossa oleva uuni ja sisällytimme mukaan myös hellan takusen ja alusen siivoamisen, jota ei ole tehty kertaakaan meidän täällä asuessa. Ikkunoita ei vielä tällä kertaa pestä, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla. Mietimme pitkään siivousväliä ja päädyimme siihen, että he käyvät kerran kuussa ja me yritämme pitää paikkoja siisteinä siinä välissä. Lähinnä se tarkoittaa sitä, ettemme anna kaiken mahdollisen roinan kertyä joka puolelle ja mikäli joku sattuu tulemaan käymään, niin voin sitten kevyesti pyyhkäistä pölyt näkyvimmiltä paikoilta.
 
Normaalisti tuntiveloitus on 49 euroa, mutta kun tulin uunin puhdistuksesta puhuttaessa maininneeksi, etten ole voinut sitä pestä, kun en voi olla polvillani eikä sinne oikein muuten ylety, niin saammekin nk. hoivahinnan eli 45 e/h. Säästöä se on pienikin säästö. Lisäksi sattui niin mukavasti, että heidän facebook-sivullaan oli onnenpyörän pyöritys ja kuinka ollakaan, voitin 50 euron alennuksen seuraavasta siivouskäynnistä eli juurikin tuosta ensimmäisestä! Kotitalousvähennystä tulee tällä hetkellä 60 %, joten emme varmaankaan mene konkurssiin. Ja mikäli alkaa tuntua ylivoimaiselta tai muuten vain turhalta, niin sopimuksen voi aina sanoa parin viikon irtisanomisajalla irti. Itse ainakin odotan jo innokkaasti suursiivouspäivää, jolloin ei tarvitse tehdä muuta kuin ehkä tuntea itsensä paikkapaikoin jonkin verran noloksi 🙄
 
Tervetuloa, Tiinuliinu, takaisin tänne ”hienosti etenevään kevääseen”! Meillä on tänään pyryttänyt reippaasti ja huomiselle luvattiin jopa 20 senttiä lunta. Vaikkei niin paljoa tulisikaan, niin meidän kohdallamme se tulee vähän huonoon aikaan, kun meillä on auton huolto ja katsastus. Tampere kehottaa työntekijöitä mahdollisuuksien mukaan etätöihin tai sitten ainakin varaamaan tarpeeksi matka-aikaa ja kun autoa on vaikea huollattaa etänä, niin lähdemme sitten tosi ajoissa varmuuden vuoksi. Onneksi meillä on vielä nastarenkaat alla.
 
Toivottelen kaikille taas mukavaa alkanutta uutta viikkoa (viikko lienee jotenkin lyhentynyt, kun mielestäni ihan äskettäin toivottelin samaa 🤔) sekä paranemista poteville ja muille muuten vain kaikkea hyvää 😃


P.S. Aloitin tämän kirjoittamisen jo 30.3., joten jotkin asiat alkavat olla jo taputeltuja, mutta eipä pienet takautumatkaan liene pahasta!

Mielialaosastolta, moi!

Nyt pitää taas käydä kehumassa julkista terveydenhoitoa. Mua on nimittäin jo useamman vuoden ajan vaivannut huonokuuloisuus. Kyse ei ole ns. valikoivasta kuulosta mikä miehillä ilmenee kuulemma siivous- tms. pyyntöjen sivuuttamisena ja koirilla taas niin, että mikään muu ääni ei kuulu kuin jääkaapin oven avaaminen. Mä vaan en meinaa saada selvää normaalipuheesta, varsinkaan jos ympärillä on hiukankin taustamelua tai en pysty katsomaan puhujan suuta (olen näköjään kehittynyt melko taitavaksi huuliltalukijaksi. Vielä kun oppisi vatsastapuhumisen taidon!)

Joskus joulun alla sain lähipiirille esittämistäni ”voisitko toistaa hiukan lujemmalla äänellä” pyynnöistä tarpeekseni ja otin yhteyttä terveyskeskukseen. Siellä tuli vartissa valmista, ja helmikuun loppupäivinä sain kutsun kuulonhuoltoyhtiöön (sairaalapiiri on sen verran kuormittunut, että tämmöisiä töitä tehdään ostopalveluina). Istuin jonkin aikaa pienessä pehmustetussa kopissa erilaisia piippauksia kuunnellen ja nappia painellen, piipahdin lääkärille joka vain kurkisti korviin ja esitteli sitten pari erilaista laitevaihtoehtoa joista sain valita (ikään kuin mä niistä olisin mitään ymmärtänyt).

Tänään oli sitten vuorossa laitteen sovitus, viritys ja käyttöopastus. Piipitystä, vinkumista, patterin vaihtoa, keinukytkimen napsuttelua. Ilmeisesti läpäisin näppäryyskokeen, sillä kuuloteknikko (vai mikä mies se sovitusta hoitava tyyppi lienee ollut) ehdotti, että ottaisin puhelimeenkin sovelluksen, jolla voin hallita laitteistoa tarvitsematta pistää kättä korvalle.

Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä! iPhonellani voin nyt valita, haluanko kuunnella yleistä keskustelua vai television ääntä. Taustameluakin voi vastustaa, ja ruudun pyyhkäisyllä valita mistä suunnasta mieluiten kuuntelee: edestä, takaa, oikealta vai vasemmalta.

Ihmeellisintä on, että maksan tästä kaikesta 2 x poliklinikkamaksun joka lienee noin neljäkymppiä. Lisäksi sitouduin 85 euron omavastuuosuuteen, jos laite katoaa tai vaurioituu. Paristot toki on hommattava ihan itse, mutta niitäkin sai alle neljälläkympillä vähintään vuodeksi.

Että mä olen iloinen veronmaksaja! Äänimaailma muuttui jopa niin radikaalisti, että kuulen läppärini näppäimistön rapinan, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Oma ääni on oudon kaikuva, mutta kai siihenkin tottuu. Puhelimen sointiääntä on säädettävä hiljaisemmaksi, nykytasolla se kuulostaa paloaseman hälytyskellolta. Tuskin maltan odottaa, että pääsen teatteriin… ja mitä näitä muita hupeja nyt onkaan.

No olihan taas omaa napaa. Tai siis korvaa. Mutta voikaa oivallisesti, nauttikaa keväästä ja pian alkavasta pääsiäisen ajasta!

  Tervehdys 🥰
 
IL, voimia edelleen surutyöhön. Näyttää siltä, että niitä tarvitaan 😘
 
Tiinuliinu, tervetuloa takaisin kotisuomeen Nyt jäin miettimään, että miten tuo kirjoitetaan oikein... Oli kyllä 10 äidinkielestä ja kieliopista lukion päästötodistuksessa, mutta tuo kirjoitusasu näyttää hassulta. Sulla on todella hyviä Facebook-edeelleenjakoja tästä nykyisestä tilanteesta. En ole kaikkia ehtinyt lukea (eläkeläisten kiireet, you know 😂), mutta aikomus on vielä jälkikäteen muutama lukea, jos aika antaa myöten.....
 
Kivikasa, toivottavasti ja luultavasti teillä on ollut ihania yhdessäolon aikoja siellä hiihtoreissulla. Me aikanamme kävimme varmaan 20 vuotta peräkkäin työporukan tyttölaumassa hiihtämässä ja laskettelemassa. Kyllä siinä sekä kroppa että sielu virkistyi. Mullakin on taas viimeaikoina selkä ollut harvinaisen huonona. Sehän oli syy, miksi aikaan jäin työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt en ehdi olla imurin varressa kuin muutaman minuutin ja heti alkaa selkä roimia🤔
 
Karmale, toivottavasti korona jo hellittää. Kävin pikaisesti vilkuilemassa päikyssäsi, että edelleen tauti vaivaa. Voimia ja tsemppiä teille. 
 
Japena,  voi kuinka ihanaa, että pääset taas tapaamaan poikasi perhettä Mallorcalle. Ei tietty voi valittaa, jos mies mieluummin jää kotiin pitämään kämppää pystyssä. 
 
Mustikkaposki, toivon kovasti, että toipuminen on edistynyt. Soitellaan taas pian. Huomenna on varmaan jo aikaa rupatella puhelimessa. 🤣
 
Karpalo jo tuossa kiitteli IL:ä tiedosta koirien ripulista. Mun piti jo kysyä, kun pikaisesti näimme ja sitä ennen puhelimessa, mutta unohdin: elikä osaatko sanoa, missä päin Helsinkiä tuo kauhea koirien vatsapöpö riehuu?
 
Menna, kyllä nyt toivon lottovoittoa, että saisin palkata siivoojan, kun tuo remontti joskus valmistuu.... Hyvä te. Onnittelut, että sait viimein tuon sopimuksen tehtyä. Mun mielestä hinnat kuulostaa hyvinkin kohtuulliselta - vielä kun ottaa huomioon kotitalousvähennyksen. On varmaan kiva fiilis, että sai pitkään suunnitellun projektin vihdoin käytäntöön. 
 
Teimme pikapyrähdyksen pk-seudulle. Aikataulu oli tiukka. Maanantaiaamuna kello soi jo kuudelta (huh, en muuten nykyään nuku yleensä ikinä hyvin, jos tiedän, että kello herättää aikaisin, enkä muutenkaaan, mutta varsinkin silloin). Heräsin vähän ennen kellon soittoa, joten siippani saattoi kuskina nukkua hiukan pidempään. 
 
Maanantain aikataulu oli tiukka. Tein tietty listan kellonaikoineen etukäteen (IL ja Kipa). Ja nyt yksi aikataulua määrittävä seikka oli IL: n vesijuoksu. Toki Justus olisi vastaanottanut siippani tekemän "taulun" Ikeristä ja salaattikastikkeet, mutta halusin niin kovasti edes hiukan nähdä ja rutistaa IL:ä, että tähtäsimme aikataulun kanssa siihen - ja onnistuimme. Ensin tyttären luo ja kamat autosta sisään ja hauvavauvan haleja ja pusuja ylenpalttisesti (nuoret olivat taaaas aamulla varmuuden vuoksi tehneet koronatestin). Ensimmäinen koneellinen pyykkiä masiinaan (40 asteen pesu kesti yli kolme tuntia - Ihan uusi ekologinen pesukone) ja sitten pikapikaa Saarioisten äitien tekemää kanakeittoa mikroon. Ja menoksi. Ensin IL:n luo ja sieltä Länsi-Pasilaan rakkaan ystäväpariskunnan luokse, joille veimme jo toisen siippani tekemän toisen koirataulun. Jäimme myös kahville (teimme rohkean askeleen - emmehän ole tavanneet sisätiloissa oikeastaan ketään paitsi lapsiamme ja vanhempiani. Rohkein vetoni oli viime syksynä IL:n taloyhtiön tiloissa tapaaminen KK:n porukan kanssa. Olisikohan meitä ollut seitsemän henkeä. 
 
Ehdimme onneksi Hämeenlinnantielle juuri ennen pahimpia ruuhkia ja sain kohtalaisen pian tyhjentää pyykkikonetta. Tyttärellä on kuivuri ja vaikka mitä höyrytin vempaimia kodinhoitohuoneessa. Nyt oli kyllä hyötyä lakanoiden ja pyyhkeiden kuivatuksessa. Ainut, että inhoan silittämistä ja mun oli pakko silittää lakanat.... ne oli niiiiin ryppyisiä. 
Maanantaina sain pestyä kolme koneellista ja vielä yöllä "ladattua" neljännen, jonka ajattelin kuivaavani isäni luona. Sain (tyttärelle jätetyn matkalaukun (putki- ja energia remppa) purettua ja pedit melkein valmiiksi ennen kuin lähdin apukokoksi huippuluokan kokille. Oon voinut kertoa aiemmin, mutta aikanaan serkkuni moitti minua, kun en pakottanut tytärtämme kokkaamaan kanssani. En viitsinyt aikanaan riidellä moisesta, kun murrosiässä sitä suukopua on muutenkin ... ja takana poikamme todella vaikea murrosikä. Poikamme oli kyllä innokas aikanaan kokkaamaan ja niin on vieläkin. Ja tyttärestä on kehittynyt ihan huippu kokki. Aivan uskomattomia makuelämyksiä olemme saaneet siellä kokea. Nytkin kysyin, jos olisimme tilanneet jostain ruuat, kun tiedän, että nuoriso tätä harrastaa ja olisimme tietty haluneet maksaa tämän. Tytär halusi tehdä ruuan itse ja minä olin aputyttönä. Ruoka oli kertakaikkisen herkullista (en ehdi kuvailla enempää...) Miehet menivät sitten aiemmin nukkumaan ja saimme jäädä kahdestaan keittön pöydän ääreen juttelemaan ja parantamaan maailmaa. Voi - kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että meillä on (tietty mun mielestä) maailman paras tytär.  Valvoimme puoli yhteen...
 
Aamulla kello oli soimassa kuudelta - heräsin vähän ennen ja ehdin jo viikata osan kuivuneista pyykeistä. Tytär nousi pian ja taas lähti uusi pyykkikoneellinen käyntiin. Meillä oli kiire, kun mulla oli kampaajalle aika jo 7.30. Ilma oli kauhea ja rakas siippani oli jo luvannut lähteä kuskiksi. Kampaaja on ihan lähellä "virallista" kotiamme ja kun oaltamme putkiremppa alkaa vasta ensi maanantaina, niin hoksasin, että ammekylpyjä rakastava siippani voisi mennä sinne kylpyyn siksi aikaa, kun ihana kampaajani laittaa raitoja (melkein vuoden tauon jälkeen). Olen käynyt samalla kampaajalla pitkään ja varsinkin tämän harvinaisen alopecian vuoksi en uskalla kenenkään muun laittaa mitään ylimääristä hiuskuontalooni. Sieltä sitten tyttären ja vävyn luokse. Petasimme vierashuoneen pedit ja aloin muutenkin kerätä kamoja kasaan. Molemmat nuoret tekivät etätöitä ja paljon neuvotteljuja. Pitää olla varovainen, että ei käytä kovaa ääntä eikä ryysää väärään huoneeseen. Ehdimme jopa levähtää hetkisen ja voi kun oli ihanaa, kun hauvavauva torkkui pullean masuni päällä. Lähdimme sitten puolen päivän jälkeen ajamaan kohti Nummelaa äitiä katsomaan. Ja kyllä oli niiiiiiin ihana reissu. Äiti ei varmaan ole puoleen vuoteen puhunut yhtä paljon kuin nyt. Olimme siellä ainakin tunnin ellei enemmänkin. Sieltä suuntasimme köhäisen isäni luokse (jota olin ohjeistanut, että ei tule sinä päivänä äitini luokse). Jo matkalla puhuin siipalleni, että isä on niin huonossa hapessa ja yskii ihan kauheasti, että sisällä on pidettävä kirurgisia maskeja. Siippani ei vielä tässä vaiheessa ollut samaa mieltä kanssani... No ei mennyt montaa minuuttia, kun hänkin tajusi tilanteen. Kantoi (kauhean määrän kasseja sisään, koska en halunut, että pestyt vaatteet jäätyvät autoon)  ja lähti sitten lumitöihin. Minä olin siinä vaiheessa FFP2  maskin  kanssa sisällä ja teetätin hänellä vielä yhden koronatestin, oli tehnyt jo aiemmin aamulla yhden, mutta kun ikää alkaa olla lähellä 90 vuotta, niin hän ei ole niin pikkutarkka. On kyllä tehnyt testejä jopa ilman oireita kahden päivän välein (nyt oireiden kanssa joka päivä), koska käy äitiä katsomassa joka päivä. Eilen ei nyt käynyt, kun me olimme äidin luona pidemmän ajan. Testi oli onneksi negatiivinen😇 
 
Tänään heräsin aamulla klo neljän aikohin vessahätään enkä saanut enää uudestaan unen päästä kiinni: Kuuntelin rakkaan siippani kuorsausta enkä raaskinut edes kehottaa kääntämään kylkeä, kun unet oli jääneet molemmilla vähillä ja varsinkin kun siipallani oli edessä vielä monen tunnin ajomatka. Isäni yski sitten viiden aikoihin niin hirveästi, että rakas siippanikin heräsi siihen, eikä enää saanut unta. Isä nousi hetkeksi ylös yskimään ja meni takaisin nukkumaan. Me sitten nousimme noin viiden aikoihin...Luin Hesaria läppäriltä ja pakkasin tavarat. Sitten herätin isän, että sain netin kautta tilattua hänelle uuden ajan Mehiläiseen.... Ajattelin myös, miten kiva isän on herätä, kun pitkästä aikaa on kahvi valmiina ja aamiasleivät/karjalanpiirakat odottavat jääkaapissa. 
 
Nyt en ole varma, toistanko itseäni, mutta jos kelaan alkuun, niin pelkään, että teksti katoaa...
Isä oli siis lauantaina Nummelan Mehiläisessä ja sai jo silloin koviin oireisiiin diagnosin "allergia". Keuhkoja kuunneltiin ja happisaturaatio oli hyvä... sitten sanottiin, että johtuu alleeriasta. Tuo on silkkaa puppua, vaika en lääkäri olekaan. Laitoin nyt isälle lapulle, että vähintään crp pitää mitata ja keuhkokuva ottaa. No, crp oli reilusti koholla ja diagnosi oli nyt keuhkoputken tulehdus ja varmasi antibioottikuuri paikallaan, kun crp on sen verran koholla. 
 
Aamusta jo ennen kahdeksaa lähdimme matkaan. Rakas ihana siippani oli vielä aamulla aikaisen tehnyt viimeiset lumityöt ja skrabsnnut kahden auton lasit ja puhdistanut autot. 

Heinolassa kauppapysähdys... nukuin autuaasti matkalla ja sieltä sitten tänne meidän maanpäälliseen paratiisiimme. Siippani kantoi monta kertaa tavaraa autolta ja miulla alkoi tämä ihana vaihe, kun pitää saada kaikki mahtumaan (pääosin ruoka) ja muutenkin hirveä määrä pyykkejä oikeisiin paikkoihin . Lunta oli tullut vähemmän kuin odotimme. Johonkin aikaan  mennessä tavarat olivat löytäneet paikkana. Lähdin lenkille ja sitten kävimme suihkussa. Siippani ei jaksanut edes ajatella saunan lämmittämistä... Lenkin yhteydessä vein yhdelle naapurille kosteusvoidetta ja edellisviikon pakkasen seurauksena vähän muutakin.... Sitten ihana autuas suihku. Kohta aloitamme illallisen sushin merkeissä. 
 
Voikaa hyvin, yrittäkää löytää jotain hyvää (luonnosta) kaiken kauheuden keskellä. Itselläni toimii siivous. Voi kuinka paljon sain viime viikolla aikaiseksi, en olsi ikinä uskonut. Kullakin tapansa selviytyä. Ei tässä muuta voi kuin laittaa kätensä ristiin ja toivoa, että kansainvälinen oikeus saisi syylliset vastuuseen hirmuteoistaan. 
 
Mukavaa viikon jatketta huonoista hetkistä riippumatta. 🥰😇

Lyhyt viesti. Kiitos  Tiinuliinu kirjoituksestasi, jonka tietysti näin vasta sen jälkeen, kun olin omani laittanut - ja nyt onneksi kopioinnut wordiin. Rakkaalla siipallani on aivan samanlaisia ongelmia ja oireita kuin sinulla Tiinuliinu. Oli pakko pyytää siippani lukemaan tekstisi. Oma (lyhyt 🤣) tekstini olisi varmaan taas kadonnut taivaan tuuliin, jos oisin vain hiirellä tallentanut. Nyt olen vahingosta viisastuneena alkanut tallentaa wordiin. Joten koittakaa nyt kestää jatkossakin kirjoituksiani. 'Nyt alkaa illallisen laitto. Ostimme Heinolalan Cittarista sushia. 

 Edelleen voikaa hyvin <3