Heippa, nyt vaan tämä (ruoka odottaa melkein lautasella) : Japena sydämelliset onnittelut perheenlisäyksestä 🥰😍. Vaikka on varmasti ollut rankkaa (muistan kertomasi edellisestä kerrasta) niin onneksi kaikki nyt hyvin. Onnittelut myös isoveljelle ja vaarille - vai miksi häntä kutsutaankin. 

Nyt syömään. Palaan huomenna (kauppapäivä)  tai viimeistään ylihuomenna asiaan. Hyviä vointeja kaikille 🥰😇 

Mielialaosastolta, moi!

Huomasitteko, että keskusteluketjumme on vaihtanut (=lyhentänyt) nimeään? Toteutin Nasun toivomuksen ja kävin nappaamassa ketjun nimestä sen uutuusosan pois. Kas kun ne vanhat ketjut on foorumilta poistettu kuten Nasu kertoikin, eikä tämäkään taida ihan uudenuutukainen ketju olla. Ehkä tuon poiston olis voinut joku muukin tehdä mutta mä nyt osuin tähän läppärin ääreen sillai viitseliäällä tuulella.

Entäs oletteko huomanneet, miten paljon mukavammalta maailma tuntuu kun aurinko paistaa ja ensimmäisiä leskenlehtiä voi jo alkaa etsiä? Ainakin täällä pk-seudulla. Huomasin eilen ensimmäiset ja kaikenmuistava Facebook huomautti, että viisi vuotta sitten ne olivat putkahtaneet näkyviin juuri samana päivänä. Kevät on ihan ♥️♥️♥️

Lystiä on sekin, että ehkä jo ensi viikolla päästään rapsuttelemaan venettä. Löytäkää te muutkin lystinne erilaisista keväisistä puuhista! IL näyttää lystinsä löytäneen - juhlien suunnittelu on minunkin mielestäni niin hauskaa että sille vetävät vertoja vain todella hauskat juhlat 😉

Japenalle ja lähipiirilleen vielä kerran onnittelut uudesta pikku pupusesta (syntyi sopivasti pääsiäisen alla!) ja Mustikkaposkelle pikaisen paranemisen toivotukset.

Kaikille mukavaa pääsiäisen aikaa; meillä sitä aloitellaan tässä pikkuhiljaa. Pikkusiivous on tehty, mä olen kätkenyt duunijutut pöytälaatikkoon, jääkaappi on jokseenkin täysi ja illan mittaan ajattelin alustaa vielä sämpylätaikinan, jonka pistän aamulla paistumaan (nää hapanjuurihommat eivät ole kovin kiireisiä, pikemminkin päinvastoin. Osa osaavammista leipureista kohottelee taikinoitaan vuorokauden, parikin).

Aurinkoa päiviinne!

Tervehdys 🥰

Kiitoksia taas kirjoituksistanne. Olin aina ajatellut, että kävisin kopioimassa omia kirjoituksiani sieltä vanhasta 60-ketjusta ja tallentaisin wordillä, mutta aina vain se jäi... nyt on sitten liian myöhäistä.

Eilen oli kauppapäivä melkein kuin vanhaan malliin ennen koronaa. Lähdimme aikaisin aamulla - jo klo 8 (puoli tuntia ennen suunniteltua ? ) . Yleensä en ikinä ehdi. Oli vaan kiire päästä kotiin takaisin, kun parina edellisenä päivänä luvattu aurinko ei paistanut aamun jälkeen enkä voinut heti aamusta ulos lähteä ilman normi rutiineja... Hesarin luku vie kauheasti aikaa, kun se on digimuodossa. Koko ajan tulee uutta asiaa ja sitten on vielä aivan pakko lukea näköislehti ja vähän muitakin uutisia. 

Toissapäivänä oli THL:n kautta webinaari, joka käsitteli immuniteettia ja rokotteita. Oli mielenkiintoinen.

Matkalla Mikkeliin soittelin Cittariin ja Prismaan. Olisin halunut saada kotimaista lammaspaistia, mutta ei ollut. Sisäfilettä ja jotain muuta olisi ollut, joten lopulta ostimme sitten uusiseelantilaista lampaan paistia. Siellä ei ymmärtääkseni käytetä kuitenkaan samanlailla antibiootteja rehun joukossa kuin esim Etelä-Amerikassa. Ystävän poika on asunut Uudessa Seelannissa pitkään ja olen kuullut maasta aika paljon. Sunnuntaiksi teemme lammasta. Eteiseen löysin uuden pidemmän maton, mutta en oikeanlaista "kynnysmattoa", kun koko pitäisi olla 80 x 100. Pitänee vielä etsiä netin kautta muista kaupoista. Nyt siinä on väliaikainen ratkaisu. Siippani vajassa normaalisti säilytettävä pakastin siirrettiin tänään takaisin sinne. En edes muista, milloin jouduimme siirtämään sen sisälle mökkiin, kun ei kestänyt niin kovia pakkasia. Vielä on sisätiloissa yksi "ylimääräinen" jääkaappi, joka normaalisti on terassilla. Kohta, kun (jos) yöpakkaset ovat ohi, niin saa sekin kyytiä takaisin omalle paikalleen. 

Eilisen kaupparetkipäivän päätimme siihen, että siippani jätti minut apteekin eteen ja meni itse kirjastoon tarkoituksenaan tulostaa A3-kokoisia kuvia puunpolttokynällä tehtäviä töitä varten. Ei saanut siellä Powerpointia toimimaan (tiedot olivat tikulla), että siinä mielessä ei ihan onnistunut reissu. Kirjoitin kuitenkin lapulle kirjatoiveen: Soili Poijula, Resilienssi. Kiitos Tiinuliinu vinkistä. Siellä ei sitä nyt ollut, mutta siippani laittoi sen varaukseen. 

Minulla meni useampi tunti, kun tyhjensin kaikki ruokatavarat (laitettiin eilen päälle jo vanhan mökin jääkaappikin). Sen lisäksi kaikki muu tavaramäärä ja kukat.... Huh, kyllä huokaisin, kun homma oli valmiina ja ennätin hetkeksi istumaan aurinkoon siippani viereen. Kävin eilen Tokmannilla pääosin ostamassa ihan muuta, mutta siellä oli kaikki pääsiäiskoristeet puoleen hintaan, niin tulihan sitten hommattua vähän lisää krääsää. Laittelin jo osan paikoilleen, myös vanhassa mökissä. Huomenna saan siellä sitten imuroitua (ei ole kukaan ollut, mutta talven aikana tulee kaikenlaista "roskaa"), kun laitamme aamusta lämmöt päälle. Nuoret tulevat sitten lauantaina ja tytär juuri kertoi, että ovat päättäneet lähteä "anoppilasta" jo heti yhdeksältä aamulla, että meille jää enemmän yhdessäoloaikaa. Pitää vielä huomenna sitten puistella petivaatteet vanhasta mökistä ja samalla laittaa lakanat heille valmiiksi.

Minulla oli tänään soittoaika reumalääkäriltä. Onneksi soitti heti aamusta, että ei tarvitse koko päivää odotella soittoa. Hankalaa vain, kun ei ole äidinkielenä suomi, ja huomaan, että joudun toistamaan samat asiat useaan kertaan, enkä sittenkään tule välttämättä ymmärretyksi. Laitoin hoitajalle tekstarin, kun jäi muutama asia epäselväksi. Soitti sitten minulle ja osa asioista selvisi.
Lääkäri miettii nyt kortisonin rinnalle jotain biologista lääkettä, kun se Trexan ei sopinut minulle. On kuulemma vaan tosi kallis eikä ole varma, saanko kela-korvausta. Ymmärsin, että tekee kelalle B-todistuksen sitä varten. Minulla pitäisi olla toukokuussa aika vastaanotolle ja kirjoitan kyllä etukäteen hänen äidinkielellään lapulle muutamat asiat, että tulen varmasti ymmärretyksi. Kauhea kiire oli sekä lääkärillä että hoitajalla. Täällä on ymmärtääkseni edelleen paljon henkilökuntaa sairaana tai karanteenissa koronan vuoksi. 

IL :n kanssa juteltiin muutama päivä sitten ja vähän myös tuosta Nato-asiasta sekä Venäjästä. Kyllä tulee kiukkuiseksi, kun äsken taas luin, että Medvedev uhkaa toimista Itä-merellä, jos Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon. Luulen, että nuo uhkaukset saavat aikaan sen, että entistä useampi kääntyy Nato-myönteiseksi. Muita uutisia Ukrainasta lukiessa tuntee niin syvää surua ja tuskaa sen kansan puolesta ja samalla kiukkua hyökkääjää vastaan. Vieläkin joskus toivon, että aamulla herätessäni huomaisin kaiken olevan vain pahaa unta. Mitään videoita aiheesta en voi katsoa, vaikka siitä luenkin. Jos katsoisin videoita, niin tiedän, että kuvat jäisivät verkkokalvoille kummittelemaan. 

Mustikkaposkelle pikaista paranemista. Tänäänhän taidat saada sen henkilökohtaisen hoitajan paikalle. 

Nyt en kommentoi enempää kirjoituksianne, koska on pistettävä töpinäksi, että ehdin lenkille ennen sadetta. 

Haluan toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista pääsiäisaikaa 😇🥰

Kiitos taas kirjoituksista,  joita en kummemmin kommentoi kun olen vähän huono sellaisessa ja sitten joku kuitenkin unohtuisi. ❤️

Kävin kaupassa, toivottavasti enää ei paljon tarttis käydä. Aamulla tuli viesti tutulta kaupantädiltä, että suklaamunat voi tuoda sinne. Heille oli tullut ohjeet vähän myöhässä, joten en nyt sitten  vihottele heille 😃 Joten pääsin nyt niistä saastemunista eroon samalla kun kävin kaupassa.

Nyt tekeillä juustokakku ja vielä teen salaatin ja munakasrullan iltapalaksi porukalle. Puoli viideltä pitää lähteä hakemaan etelän porukkaa junalta. Voi miten olenkaan odottanut tätä. Olen varmaan sata kertaa sen sanonutkin. Kaikki on valmiina. Pedit tehtynä ja siivoukset valmiina. Pikku Murun keinu pitää vielä ripustaa terassille. 🥰

En varmaan ehdi täällä paljo pyörimään pääsiäisenä, joten 
Toivotan oikein ihanaa Pääsiäistä kaikille!💛

  

Hyvää Pääsiäistä!

Pitkäperjantaita.
Minulla ollut erikoinen päsiäisen aloitus. Hässäkkä alkoi eilen illansuussa kun ilmoitettiin saapuvista pakolaisista. Ilta ja tämä aamu meni tarvikkeiden ja talkoolaisten järjestämisessä. Iltapäivä kalustaessa tiloja (minä vaan pomoilin ja vastailin viesteihin)sekä lahjoitustavaroiden vastaanottohommissa. Aamulla vielä seitsemältä hakemaan kaupasta elintarvikkeet ja viimeiset puuttuvat tavarat pakukuskin kanssa. Ukrainalaiset tulevat huomenna aamupäivällä.

Ehdin kotiin neljän jälkeen ja sitten olikin aloitettava kiireesti päivällisen valmistelu. Nyt on vatsa täynnä ja loikoilemme sohvalla uutisia seuraillen.

Etämies kyseli että joutuuko hän vielä huomisenkin viettämään yksin. Lupasin kotiutua heti kun saan porukan majoitettua. Onneksi huomenna on ukrainankielinen tulkki mukana, minun kielitaidollani ei tulisi muuta kuin väärinymmärryksiä ja kipeät kädet huitomisesta.
Iltapäivällä tulee tytär miehensä kanssa käymään pitkästä aikaa. Jouluinen tapaaminenkin jouduttiin perumaan kun tytär pelkäsi altistuneensa. Talvella tällä alueella on ollut niin paljon koronaa että tyttären naapurimaakunnassa olevalla työpaikalla oli pitkään kielto mennä edes työkeikalle kenenkään kotiin.

Toivottavasti teillä on ollut vähän rauhallisempi pääsiäisen aloitus.

Eilen pitkäperjantain iltana istuimme mieheni kanssa keittiön pöydän äärellä ja kuuntelimme vanhoja kasettejamme. Joimme punaviiniä niin kuin joskus nuorina. Hieman liikaa. Voimattomina, melkein kyyneleet silmissä puhuimme Ukrainan tilanteesta. Tuntui pahalle, kun ei oikeastaan muuta ole voinut tehdä kuin antaa rahaa niille järjestöille, jotka jotain voivat tehdä. Eräs ystävämme kirjoitti kolumnissaan: ” Länsi on valmis taistelemaan viimeiseen ukrainalaiseen asti arvojensa puolesta.” Kyynistä tekstiä, ehkä, mutta valitettavan totta. Pitkäperjantai oli raskas. Tulppaanit pöydällä ja raeruohon seassa olevat pienet tiput eivät oloa helpottaneet.

Tänä aamuna aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Lumikasat pihalla alkavat vähitellen sulaa. Jossain jään alla jo valmistautuvat kukat valtaamaan maan jäältä ja lumelta. Hyvä ystävä soitti. Pyysi käymään ja lupasin, että tulemme. Ehkä huomenna. Lapsenlapsi pyöräili kertomaan, että hän on saanut uuden pyörän. Väsymys ja huolet työntyivät taka-alalle. ”Leivottaisko mummu korvapuusteja”, poika kysyi. - ”No, meillä on kyllä vielä jäljellä niitä, jotka muutama päivä sitten leivoimme,” vastasin. ”Mummu, olisi niin kiva saada ihan lämpimiä korvapuusteja. Pappa voi syödä noi vanhat.” Jos tehdään muutama pikku pulla, yritin. - ”Mummu, sun korvapuustit on maailman parhaita.”

Ja niin siinä sitten kävi, että korvapuusteja leivoimme aamu varhain. Päänsärkykin siinä helpottui ja arkirutiinit veivät mennessään. Poika söi ainakin seitsemän korvapuustia ja otti lähtiessään mukaansa saman verran. Jonnekin kauemmas jäi kuva tuhotuista taloista, ihmisistä kellareiden suojissa. Sydämessä kuitenkin suuri suru lapsista, joille mummu ei nyt pysty korvapuusteja leipomaan, eikä äiti tai isä välttämättä edes ruokaa antamaan.

Pääsiäinen on ilon ja uskomattoman ihmeen päivä niille, jotka pääsiäisen sanomaan uskovat. Juuri nyt toivon sellaista ihmettä maailmaan, että rakkaus voittaa vihan, halaus nyrkin iskut, toivo epätoivon. Sellaista ihmettä toivon, että jokainen voi pelkäämättä halata kumppaniaan, ystäväänsä, lastaan ja lastenlapsiaan. Pelkäämättä, että tämä halaus voi olla viimeinen. Sellaista ihmettä, että jokainen voisi aamulla herätä auringon paisteeseen, kuulla lintujen laulun ja nähdä kevään ensimmäisten kukkien kukkivan.

Sellaista ihmettä, että sota Ukrainassa loppuu ennen kuin kaikki on tuhottu ja tapettu. Sellaisia pääsiäisen ihmeitä minä toivon ja vaikka niiden toteutumista vahvasti epäilen, toivon sittenkin. Eikö siinä juuri ole pääsiäisen sanoma: epäuskossakin uskoa, toivottomuudessa toivoa. Näissä tunnelmissa tänään. Hyvää pääsiäistä itse kullekin.

Jumbojet, sun teksteistä saa sielukin evästä! Samoja tunnelmia täälläkin. Tuntuu kornilta suunnitella juhlia, kun monet ovat menettäneet kaiken, ei vain omaisuutta, vaan lapsiaan ja läheisiään.

Meille ei sitten tullutkaan Justuksen pojan perhe. Pojat sairastuivat kahden päivän välein. Ruokaa on nyt jokapaikka täynnä, mutta kun rakkaalla ystäväpariskunnalla oli jo "pääsiäinen tukossa", ei viitsitty muitakaan kutsua. Minäkin leivoin korvapuusteja ja vaihteeksi laitoin fariinisokerista ja kanelista sen mössön niiden sisään. Nyt suurin osa on pakkasessa, sieltä on helppo lämmittää pullatuskan yllättäessä.

Olen tämän aamun selvittänyt, kuka syö juhlissani broileriwokkia, kuka vegewokkia, kaikki varmaankin haluavat kakkua ja ketkä jäävät yöpalalle. Tilaan varmuuden vuoksi pari annosta ylimääräisiä, ettei kukaan vaan jää nälkään.

Yritetään pitää mielialaa yllä, vaikka sydän sureekin.

Tytär, vävy ja hauvavauva ovat täällä hetkenä minä hyvänsä. Avasin vielä läppärin, kun tsekkasin lammaspadasta yhden jutun. Samalla kurkkasin tänne.

Kyllä tuli kyynel silmään JJ, kun taas kerran osasit pukea sanat lauseiksi ja ajatuksiksi niin kauniisti. Yhdyn sanoihisi. <3 😇

Samalla alkoi tehdä mieli lämpöisiä korvapuusteja. 

Mustikkaposki, pääsiäisrauhaa hyväntekeväisyystyön keskelle. 

Halaus teille kaikille.

Nyt parkkipaikalle vastaan rakkaita. 

Rauhaisaa pääsiäistä <3 

Pääsimme lauantaina illansuussa aloittamaan oman pääsiäisen vieton.
Ukrainalaiset tulivat ennen puoltapäivää ja lähdin aamulla ennen seitsemää tekemään viime hetken valmisteluita.
Olihan siinä melkoinen urakka ensin kalustaa asunnot reilussa vuorokaudessa ja opastaa ryhmä talon tavoille ja tiloissa olevien laitteiden käyttöön. Olihan meillä jo valmiina jonkin verran kalusteita toisessa majoituspisteessä mutta kolme kuormaa haettiin vielä kyliltä.
Tulkki oli korvaamattomana apuna. Vielä tänään vien heille muutamia puuttuvia tavaroita mutta muuten sanoivat pärjäävänsä hyvin asunnoissaan.
Vieläkin ihastelen ihmisten auttamishaluja. Päivittäin tulee tarjouksia huonekaluista, keittiötavaroista, liinavaatteista ja kaikesta mitä ihmiset elääkseen tarvitsee.

Lauantaina tulivat tytär ja vävy käymään. Kyllä tuli suu oikein hyvän makuiseksi kun juteltiin lapsuuden aikaisista pääsiäisistä ja sattumuksista joista riittäisi puhuttavaa viikkotolkulla.
Niin pitkään he eivät kuitenkaan ehtineet olla, kun tyttären piti sunnuntaina aikaisin lähteä hoitamaan virkatehtäviä. Hänen töissään on kiireisintä työaikaa pääsiäisen ja joulun aika. Nytkin oli lauantaina ensimmäinen vapaapäivä kolmeen viikkoon.

Eilinen otettiin levon kannalta. Minä tein aurinkoisessa säässä kyynärsauvan tukemana pienen lenkin ja etämies käpsytteli reilun tunnin.
Kohta lähdemme taas lenkille kunhan saan pyykit koneesta kuivumaan ja etämies saa keittiöhommat tehtyä.

Meillä on vielä puolisen metriä lunta kukkapenkkien päällä. Terassin vierestä pilkistää jo vähän maata mistä nousee tulppaanien alkuja.

Nyt lenkille👏