Kiitoksia onnitteluista. ❤️

Kotiin tultiin pimeässä ja vesisateessa ajaen. Onneksi päästiin turvallisesti perille. Talossa oli lämpö 18 kuten olen patterit säätänytkin. Autotallissa ja varastossa vähän alle 10. 
Heti sytytettiin takkaan tulet. Ei ihan normaalia määrää viitsi näin myöhällä poltella, että pääsee  nukkumaankin. 

Vielä muistelen ihanaa hetkeä Murusen kanssa juuri ennen kun vauva tuotiin kotiin. Pieni yritti kääriä harsosta kapaloa nukkensa ympärille. Arvasin tuon, koska hän eilen tarkkaan katsoi kun isänsä kapaloi vauvaa sairaalassa. Autoin sitten kapaloinnissa ja sain otettua hänestä aivan ihanan kuvan onnellisena kapaloitu nukke sylissään. 😭❤️ Äitinsäkin oli itkenyt kun näki kuvan. Voi miten ihania noin pienetkin voi olla. 

Nyt siellä etelän tädit on katsomassa aikatauluja junille ja lennoille, että pääsisivät katsomaan uutta tulokasta. Jos minulla on oikein hyvä tuuri, saan ehkä kaikki TÄNNE joskus helmikuun puolella. 🤗 Mutta saa nyt nähdä, menevätkö tädit Ouluun saakka. 

Mitenhän tässä taas pääsis kiinni omaan arkeensa?😄

Tervehdys 🥰

Täällä onkin ollut hiljaista jo useamman päivän.

Tiinuliinu , nuorilla ei ole mitään erityistä sidettä Italiaan. Ovat vaan ihastuneet maahan lomamatkoillaan. Joitakin vuosia kävivät ensin useamman kerran Meksikossa ja kerran myös Jenkeissä samalla reissulla, mutta sitten alkoivat suunnitella matkojaan Eurooppaan ja Italiaan ovat olleet kovasti ihastuneita. Tuo paikka, vanha linna, on sellainen, jossa järjestetään ymmärtääkseni paljonkin häitä. Virallisesti menevät ensin Suoemssa naimisiin (todennäköisesti paikalla vain molempien vanhemmat). Virallinen avioituminen tuolla Italiassa olisi ollut vaikeasti järjestettävissä ja maksanut maltaita, vaikka toinen heistä olisikin kuulunut katoliseen kirkkoon, joten päätyivät tällaiseen ratkaisuun. Voisin kuvitella siinä olevan kuitenkin jonkinlaisen vihkimisseremonian, mutta en ole muistanut kysyä.

Pari päivää sitten nousi mieleen kysymys, että pitäähän sitä pariksi illaksi suunnitella jotain päällepantavaakin.... Haluaisin pitkän leningin ainakin varsinaiseksi hääjuhlaillaksi. Minulle kelpaisi hyvin joku vaikka kirppikseltä, jos oikeanlainen löytyisi. Kohta alkaa juosta lyhennyksen kaupunkitalon isoista rempoista, joten on nyt oltava tarkkana rahan suhteen. En yhtään muista, mitä kaikkea heitinkään pois, kun siivosimme (lue tyhjensimme ja heitimme pois) asuntoa putki- ja energiaremppaa varten. Vielä ei tietty ole kauppojen hyllyilla tai rekeillä edes mitään kesäleninkejä esillä. Kenkäasiaa mietin paljon - lähinnä sitä, kun vasemman jalan ukkovarvasta on leikattu kynsivaurion vuoksi useamman kerran, niin miten ihmeessä pystyisin kaksi päivää olemaan kunnon kengissä - ei siis lenkkareissa tai croxeissa.

Menna , kiitos kovasti hotellivinkistä. En ole vielä "ehtinyt" sitä tsekkaamaan. Vinkki kyllä kelpaa, kun kumpikaan meistä ei ole ollut koskaan Roomassa. Siippani on aikanaan varsinkin nuorena matkustellut paljon ihan jo urheilu-uransa vuoksi, mutta minä en ole koskaan ollut edes Italiassa laskettelemassa.  Tuo mainitsemasi Stefan´s Steakhouse kuulosti kovin tutulta. Sitten tuli mieleen, että taisimme olla perhepiirisissä siellä syömässä, kun täytin aikanaan 60 v. Oli tyttären ja vävyn vinkkaama paikka silloin. Ruoka oli kyllä ihan täydellistä.

Kivikasa , kertomasi tarina Murusen nuken kapaloinnista oli todella liikuttava. Varmaan ylpeä isosisko hoitaa hyvin pikkuista. Kun minusta tuli aikanaan isosisko, koitin kovasti hoidella pikkuveljeäni. Äitini oli kerran puhelimessa, kun veljeni huusi aivan kauheasti. Äiti tuli katsomaan, mikä oli hätänä ja minä olin hoitamassa häntä. Olin juuri rokottanut häntä hakaneulalla... Ei veljeni onneksi katkeroitunut. Meillä on puolitoista vuotta ikäeroa. Minulla on lisäksi toinen pikkuveli, joka on minua viisi vuotta nuorempi. 

Pikseli , onneksi flunssa alkaa olla voiton puolella. Monelta suuntaa kuulumisia, että on kovaa, sitkeää ja pitkäaikaista flunssaa liikkeellä. Toistaiseksi olemme säilyneet terveinä (flunssasta). Olen siitä kiitollinen.

Mustikkaposki , en kyllä yhtään ihmette, jos etämies vähän harmistui, kun lupauduit töihin. Toisaalta, et kai sinä muuta olisi voinut tuossa tilanteessa tehdä. Toivottavati nyt sitten tämän rupeaman jälkeen osaat sanoa tiukasti ei, että saisitte nauttia kesällä mökillä olosta kunnolla, kun viime kesä meni vähän pipariksi. Ilmalämpöpummu on mielestäni huippu. Sekä lämmittämään, että viilentämään. Siipallani on sellainen sähkönkulutuksen mittari, jolla voi mitata kaikkea, joissa vaan on sähköjohto, jonka voi laittaa pistorasiaan. Meillä on ilmalämpöpumppu ja kylppärin lattialämmitys kytketty niin, että niiden kulutusta ei ole voinut mitata. Tänään oli sitten sähkömies paikalla ja asensi sähkökaappiin erilliset mittarit, joista nyt näemme noidenkin kulutuksen. Toivon kovasti, että en saa ensi kesänä sapiskaa, kun käytän niin paljon ilmalämpöpumppua viilennykseen. Hyvä, että saimme mittarit paikoilleen. Mehän emme ole lämmittäneet sähköpattereilla kuin kylppäriä. Ilmalämpöpumppu vie tietenkin sähköä, mutta hyötysuhde on hyvä verrattuna pattereilla lämmittämiseen. Nunnauuni on joka ilta tuomassa lämpöä, niin että on vielä aamusta aivan lämmin. Ja ilmalämpöpumppu on sijoitettu niin hyvin, että sen kautta lämpö leviää jokaiseen huoneeseen - jopa kylppäriin, kun ovi on auki. Lopetimme sielläkin patterilla lämmittämisen, kun se oli vähän torta på tortan yhdessä lattialämmityksen kanssa. 

Olen ollut jotenkin energinen ja saanut siivottua laatikoita ja kaappeja. Yksi iso hylly yhdestä kaapista on vielä siivoamatta. Siellä on mm vino pino kuitteja, kun multa jäi aikanaan kulunseuranta kesken tätä taloa rakentaessa. Huomasin jossain vaiheessa, että olin laskenut jotain kahteen kertaan ja homma jäi kesken. Olen ajatellut, että jos tässä tulee vielä kova pakkasjakso, että ei ulos ilkeä mennä, niin jos kimpassa saisimme tuon homman tehtyä pois tieltä. 

Selkä on vihoitellut entisten vaivojen lisäksi - vaikka selästähän mun vaivat alkoivat noin neljänkympin tienoilla. Nyt on niin jäisiä teitä ja polkuja, että en edes piikeillä voi lähteä lenkille. Jännitän pystyssäpysymistä niin paljon, että joka paikka on sen jälkeen kipeä. Tämän päivän lenkin aioin tehdä jumppamaton päällä paikallani tallustellen. Vielä viikko sitten oli niitä kovia pakkasia, mutta nyt on vettä ja räntää tullut useana päivänä. Osa tontilla olevista poluista on ihan sulina, osa vielä jäisiä. Siippani on järven jäällä rantoja pitkin lenkillä - piikit hänelläkin nyt jaloissaan. Tuuli on kohtalaisen kova ja järven pinta jäinen ja vetinen, niin en näe syytä lähteä sinne pinnistelemään pystyssä pysymistä. 

Japena taisi tuossa aiemmin puhua huonosti nukutuista öistä - vai olikohan hänen omassa päikyssään. Mulla on taas nyt ollut niiiiin surkeita pätkäuniöitä, että itsekin ihmettelen. Illalla meinaan nukahtaa "liian" aikaikaisin sohvalle - siitä kyllä yleensä piristyn, vaikka lopulta, jos siippani on mennyt aiemmin nukkumaan, nukahdan sohvalle. Kun kaikki on valmiina, niin siitä ois hyvä kivuta sänkyyn, kun herää. Mutta mun on ensin aseteltava tyynyt oikeaan järjestykseen ja sammutettava loput ledit, jotka eivät ole itsestään sammuneet. Sitten vielä kun käyn veskissä, niin voi olla, että sänkyyn päästessäni en sitten heti nukahdakaan uudestaan. Pari yötä sitten otin kylppäriin vihon, johon merkkasin vessakäyntini, kun tuntui, että olin edellisyön ravannut siellä tunnin välein. Kyllä oli niin, että koko yössä oli pari reilun kahden tunnin yhtenäistä unijaksoa ja muut aivan pätkiä. Tässä juuri tuli Prismasta Michael Mosleyn kiinnostava ohjelma unesta. Luulen, että noin lyhyillä pätkillä en palaudu juuri lainkaan enkä varmaan ehdi sitä syvän unen vaihetta lainkaan tarpeeksi nukkua. Ei ihme, jos väsyttää ja muistikin joskus pätkii. Olin jo ajatellut, että otan nukahtamislääkkeen illalla, mutta olen lykännyt sitä koko ajan, kun on noita muitakin lääkkeitä niin paljon. Eilen sitten otin sen ja kävin vaan kerran yöllä veskissä ja kun kello soi aamulla 6.45 (sähkömiehen tulon vuoksi) olin aivan totaalisen väsynyt ja juuri rem-univaiheessa, kun näin unta. Heti herättyäni muistin unen, mutta en enää. 

Iltasanomissa tai Iltalehdessä  oli myös joitakin päiviä sitten artikkeli unesta (Henri Tuomilehto). Siinä muuten todettiin, että tehokkain keino painonpudotukseen on nukkua tarpeeksi. Oli siinä muutakin mielenkiintoista ja varsinkin sen "johdannaisartikkeleissa", joissa kerrottiin mm. ruokailun ajankohdan olevan tärkeä unen kannalta. Niissä parissa artikkelissa, jotka luin, suosittiin myöhäistä ateriointia. Mehän harrastamme sellaista lähellä Välimeren ateriarytmiä. 

Oikein ihanaa viikon jatketta kaikille. Toivottavasti pysytte terveinä. 🥰😇

Tänään kävin hammaslääkärillä kartoittamassa, että voiko mun suuhun tehdä uniapneakiskoa. Viime keväänähän minulla diagnosoitiin lievä uniapnea ja lääkäri suositteli nyt joulun ennen kiskoa. Se tulee maksamaan noin 500 euroa kaikkinen käynteineen, mutta ajattelen, että jos se toimii, on se sitten sen väärti. Eihän se ole kuin reilu kuukauden sähkölasku😒
Onko kenelläkään kokemusta tuollaisesta kiskosta? Onko hankala tottua ja onko ollut apua?

Kyllä niin surkea keli on täällä. Vettä sataa ja joka paikka liukasta. Pihaa ollaan hiekotettu ja onneksi kevyenliikenteen väylätkin on hiekotettu. Hiihtämisestä ei tarvi haaveilla, jos ei tule kunnolla lunta uudelleen ja pikku pakkasta. No, onpa noita muita aktiviteettejä. Illalla olisi asahi ja keskiviikkona vesijumppia ja pilates. Olen kävelyäkin lisännyt liukkaudesta huolimatta, onhan minulla piikkikengät. 

Eilen sain viestin veljeltäni, että hänellä on todettu verisuoniperäinen muistisairaus. Onhan sitä epäilty jo jonkin aikaa, mutta nyt se on virallista. Meillä on suvussa isäni puolelta aika paljon sitä, joten minä olen varmaan seuraava😢 Veljeni on minua viisi vuotta vanhempi. Tosin vanhemmalla sisarellani ei ole kuitenkaan mitään ainakaan vielä. Hän on yhdeksän vuotta minua vanhempi.

Laihdutuspuolella en vaan saa mitään aikaan. Samassa sentään edelleen junnaa, mutta en pääse oikein kiinni ryhtiliikkeeseen. Pitäisi täyttää ruokapäikkyä, jospa se auttaisi. Jotenkin saamaton olo. Sain sentään joulujutut siivottua pois viikonlopun aikana. 😃

 Kipa: Kyllä Murunen touhukkaasti hoitaa siskoaan. Oli ollut kylvettämässä vauvaa ja halunnut osallistua pesuun. Olen kyllä myös sitä mieltä, että kaksivuotiasta ei valvomatta parane jättää vauvan kanssa. Ei tiedä mitä tapahtuu. Murunen on niin touhukas, että voi keksiä kyllä mitä vaan. Olisi jo sairaalassa käydessämme syöttänyt vauvalle Muumipatukoita 😄

Nyt lähden valmistelemaan jauhelihakeittoa illaksi, että ehtii valmiiksi ennen harrastuksiin lähtöä. 
Mukavaa alkanutta viikkoa. 

Kivikasa, onko uniapneakisko sama kuin hammaskisko ylipäänsä? Mulle hammaslääkäri suositteli kun sanoi epäilevänsä että yöllä narskuttelen. Se narskuttelu kun ei ole suotavaa kun on implantti suussa. Eikä kai muutenkaan.

Mun kisko on semmoinen kirkas muovinen mötikkä joka valetaan omien hampaiden mukaiseksi (en tiedä, onko ylä/alaleuan kiskoja mutta mulla se on yläleuassa).

Aika äkkiä siihen tottuu. Hml väitti lisäksi, että kisko suussa nukkuu paremmin mut kun mä nukun muutenkin hyvin niin enpä osaa sanoa. Ainoa miinuspuoli mielestäni on että kisko suussa puhe, etenkin ässät, on epäselviä, mutta me nyt on yritetty selvitellä asiat aina ennen nukkumaanmenoa 😁

Kipa, jos Roomasta hotelleja katselet niin tsekkaapa Royal Court. On ihan keskusrautatieaseman (Stazione Termini) vieressä eikä muihinkaan nähtävyyksiin ole pitkä matka. Keskeinen paikka, mutta pieni hiljainen katu jonka nimeä en muista. Ei luksusta mutta ihan yes.

Tossa Royal Courtissa me on yövytty parikin kertaa. Löytyy esim. Booking.comista.

Tiinuliinu: Uniapneakisko on eri kuin purentakisko. Tässä tulee sekä ala-, että ylähampaisiin "mötikkä" ja ne ovat jotenkin toisissaan kiinni. Tarkoitus on, että alaleuka työntyy vähän eteenpäin. Ei varmaan pysty puhumaan mitään tuo härveli suussa. 😄 Minulla on ollut joitakin vuosia sitten purentakisko,  mutta yhtenä kesänä unohdin sen ottaa Englantiin mukaan ja se oli kotona kuivettumassa pari kuukautta. En uskaltanut enää sitä sitten käyttää. Se kun pitäisi pitää väliajat kosteana rasiassaan. Hammaslääkäri sanoi, että se jotenkin kutistuu, jos pääsee kuivamaan. 

Eli mielenkiinnolla yritän kokeilla tuota uutta kunhan joskus saan. 
Perjantaina pitää yksi hammas paikata ja puhdistaa vielä hammaskiveä. Maanantaina sitten tehdään muotti.

Kivikasa, voisin kuvitella sellaiseen uniapneakiskoon tottumisen olevan helppoa, kun meirämmiäs tottui tosi nopeasti nenän ja suun peittävään maskiinkin.

Olen muuten katsellut uusia maskityyppejä ja sellainen näyttää kivalta, jossa letkun kiinnitys sijaitsee pään päällä. Sen kanssa kääntyileminen on helpompaa, kun letku ei jää mihinkään kiinni. Uudessa versiossa on myös maski, joka peittää suun, mutta se asettuu nenän alle, joten jos esim. tykkää lukea sängyssä ja käyttää silmälaseja, se onnistuu hyvin. Voisin kuvitella, että maski ei hiota niin herkästi eikä myöskään hierrä nenän vartta. Uniklinikalta saa kerran vuodessa uusia osia laitteeseen ja ajattelin kysäistä, josko maskin saisi vaihdetuksi tuollaiseen uuteen. Ei meirämmiäs mitenkään ole valittanut ja kun kerroin hänelle uudesta versiosta, niin hänellä oli vähän sellainen hälläväliä-ilme 😏

Uudenvuodenkonsertti oli kerrassaan ihastuttava. Orkesterissa oli 30 soittajaa sekä kaksi laulusolistia, jotka lauloivat tuttuja operettisävelmiä sekä pari wieniläislaulua. Kapellimestari juonsi konsertin hauskasti. Konsertti päättyi Wienin filharmonikoiden uudenvuodenkonsertin tapaan Tonava kaunoiseen sekä Radetsky-marssiin, jossa kapellimestari myös johti yleisön taputuksia. Hyvin yleisö osasi noudattaa viittoilua, joten kaiketi homma oli tuttua televisioinneista.

Stefan's Steakhousessa söimme 150 grammaiset Black Angus-sisäfileepihvit konjakki-viherpippurikastikkeella ja lisukkeina oli paahdettua perunaa aiolin kanssa sekä paistettuja herkkusieniä, pekonia ja sipulia. Lisukkeet tulivat erillisissä astioissa, joten otimme erilaiset ja jaoimme ne keskenämme. Niin ja tietenkin kaiken kruunasi pullo hyvää punaviiniä! Meidän oli tarkoitus ottaa alkuruoaksi etanat, mutta ne olivat loppu, kun viikonloppu oli kuulemma ollut niin vilkas. Niinpä meirämmiäs otti rapu-kakkua ja minä otin porocarpaccion, jossa poro oli leikattu ohuen ohuiksi viipaleiksi ja päällä oli parmesaanilastuja, rucolaa sekä aiolia. Se oli suussasulavan hyvää ja rapu-kakkukin oli kuulemma maukasta. Minä en sellaista uskalla ottaa, kun olen vähän ravuille allerginen. Kehuimme tarjoilijalle kaikkea, mutta sanoin pisteyttäväni ravintolat etanoiden mukaan, joten meidän on tultava pian uudestaan 😁

Kipa, Stefan's Steakhouse on ketjuravintola ja niitä on Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa, Vaasassa, Levillä ja Rukalla, joten muistat varmaan ihan oikein.

Täällä satoi eilen veden ja rännän sekoitusta, mikä korpesi minua suunnattomasti. En ymmärrä, miten aina silloin, kun olemme menossa jonnekin ja minä olen taistellut hiukseni säällisen näköisiksi, aina sataa jotain, vaikka edellä olisi ollut viikkokaupalla kaunis ilma 😠  Johan sellaisesta tulee pian kulttuurivihamieliseksi! Liukasta ei ollut juuri muualla kuin meidän kadullamme, josta jää ei ollut vielä ehtinyt sulaa kokonaan pois, mutta piti vain yrittää kävellä mahdollisimman pienillä askeleilla jalat hieman harallaan, niin se helpotti vähän.

Laihdutusasiantuntijat selittävät vakaumuksen syvällä rintaäänellä, miten nukkuminen on tärkeää kaiken muun lisäksi myös laihduttamisessa eli jos nukkuu liian vähän, niin silloin lihoo. No, minä nukun 8-9 tuntia sikeästi, en käy yöllä vessassakaan kuin satunnaisesti enkä välttämättä monina aamuina edes muista heränneeni kertaakaan yön aikana, joten minunhan pitäisi olla suorastaan laiha! Ei ole tämäkään asia niin yksiselitteinen!

Mukavaa tätä viikkoa kaikille 😃

Kivikasa , mulla on myös purentakisko yläleuassa. Ollut jo monta vuotta. Nyt joulukuussa hammaslääkärillä käydessäni hioi ja huolsi vähän kiskoani ja totesi sitten, että ei ainakaan vähään aikaan tarvitse uusia. Olen kyllä miettinyt tuote uniapneaa noiden heräilyjen myötä ja sen vuoksi, että olen alkanut kuorsata jo jonkin aikaa sitten. Siihen olisi ehkä sitten vaikuttanut, kun aikanaan aloitin v. 2020 joulukuussa sen kortisonilääkityksen suun kautta ja lihoin saman tien reilusti. Sitten oli taukoa lääkkeen kanssa toukokuusta lokakuulle, kun reumatologi ensin epäili, että oli väärä diagnosi. Sitten sain "oikean" diagnosin uudemman kerran ja taas alkoi kortisoni, joka kyllä auttoi pahimman yli tosi nopeasti ja tehokkaasti. On ollut mielessä tuo uniapnea, mutta en ole muistanut sitä paperille laittaa ennen lääkärille menoa, että asiasta muistaisi sanoa. Jospa ensi kerralla, kun joskus tulee menoa lääkärin pakeille. 

Tiinuliinu , kiitos hotellivinkistä. Jospa huomenna ehtisimme istua yhdessä alas ja tutkailla hotelleja. Oli jo eilen tarkoitus, mutta sitten aloimme tekemään sämpylöitä ja siihen se ilta mukavasti kuluikin - ei sitten enää jaksanut nettiä selailla. Katsoimme sen sijaan kaksi jaksoa "Inari-sarjaa". 

Arvelinkin, että täältä varmaan tulisi hyviä vinkkejä, kun teitä matkustelivia on täällä niin paljon. Mua kiinnostaisi kauheasti opiskella edes vähän italiaa ennen matkaa. Kun nyt espanjaa osaan kohtalaisesti (paitsi, että paljon on unohtunut, kun ei ole nyt useaan vuoteen sitä aktiivisesti käyttänyt eikä harmikseni tule mitään hyvää espanjalaissarjaa telkkaristakaan), niin ajattelin, että jospa sen pohjalta italian oppiminen olisi helpompaa kuin ilman mitään "pohjaa". Onko se Duo Lingua (vai mikä se nimi olikaan) helppo käyttää? Siitä teistä useampi on täällä jotain maininnut. Entä kuinka paljon mahtaa maksaa? 

Kun on ollut lehdissä ja uutisissa paljon siitä, että kolme virusta täällä jyllää: korona, influenssa ja rs-virus, josta nimenomaan viimeisestä puhuttu, että on saattanut paljon ihan pieniä vauvoja sairaalaan. Tuttavapiirissä tautiin sairastui noin 5-vuotias tyttö, joka joutui sitten kahdeksi vuorokaudeksi sairaalaan ja ehti tartuttaa isovanhempansa, jotka ovat jo yli viikon olleet tooosi kipeinä. Toinen oli sairaalassakin käymässä, kun happisaturaatio laski niin alas (kotona mittari) eikä henki enää meinannut kulkea. Siellä se oli sitten vahvistettu rs-vuruksen aiheuttamaksi. Jo toista viikkoa sairastavat molemmat ja lääkäri oli sanonut, että voi kestää viikon tai useampia. 

Kävin sitten lopulta kuitenkin tänään jäisellä tiellä siippani kanssa postilaatikkolenkin tekemässä. Nyt meillä on molemmilla samanlaiset tosi jämäkät piikit, joilla voisi kuvitella pysyvän pystyssä. Olihan se taiteilua, kun lähdimme vielä niin myöhään, että takaisin tullessamme oli jo hämärää. Otsalamput oli kyllä varmuuden vuoksi mukana. Selvisin sentään kaatumatta ja kovasta tuulesta hiki reissussa tuli. Hyvä, että sai päivän liikunta-annoksen kuitenkin raittiissa ilmassa sen sijaan, että olisin jumppamatolla tallustellut. 

Nyt alan pian valmistautua ruuan laittoon. Edelleen mukavaa viikon jatketta kaikille. 

Olimme Menna näköjään samanaikaisesti kirjoittamassa. Pitää myöntää, että vähän olen kade sun unenlahjoillesi... Ei millään pahalla, että ois sulta pois, mutta voisit pienen ripauksen viskata munkin suuntaan. 😍

Hei Ihanaiset,
toivotan kaikille parempaa loppuvuotta kuin edellinen vuosi oli, ainahan voi petrata 😄.

Viime keskiviikko oli meille tämän vuosituhannen kamalin ja murheellisin päivä. Kaikki alkoi ihan hyvin, lähdettiin aamulla kevätkauden ensimmäisiin jumppiin. Tanssitunti ja kehonhuolto mulla, isäntä kävi kiertoharjoittelussa ja kehonhuoltoa jaksoi 15 min, hän tekee mitä pystyy. Jumppaan en ota koskaan puhelinta mukaan ja isännän puhelin on aika repussa auton takakontissa 🤔. Kotona katsoin puhelinta ja siellä oli 10 vastaamatonta puhelua 😳, tuskin kuukaudessa saan niin monta puhelua. Tyttäreltä oli vielä viesti, että soita heti, kun näen tämän viestin. Siinä kohtaa pelotti jo aika paljon. Suruviestihän, se oli, isännän nuorempi veli oli menehtynyt aamulla täysin odottamatta työtuoliinsa ilman mitään ennakkovaroitusta 💔. Isäntä oli aivan poissa tolaltaan, eikä ne kamaluudet tähän loppuneet.

Illalla istuin sohvalla katsomassa jotain ohjelmaa tabletilla, isäntä puuhaili jotain keittiössä. Kuului aikamoinen kolahdus, ajattelin, että mitäköhän isännällä tipahti, mutta kun mitään manausta ei kuulunut säikähdin ja syöksyin keittiöön. Keittiötuoli oli nurin, yläkaapin ovet auki ja isäntä makasi tajuttomana lattialla. Yritin häntä herätellä taputtamalla poskelle ja kutsumalla häntä, kun hän ei havahtunut nappasin puhelimen pöydältä ja soitin hätänumeroon. Onneksi sieltä vastattiin heti sillä samalla huomasin, että isännän päästä vuoti verta. Ambulanssin tulo kesti vajaa 15 min ja ne olivat elämäni pisimmät minuutit. Isäntä oli palannut tajuihinsa, kun puhuin hätäkeskukseen ja pyrki pystyyn, ei millään tajunnut miksi pitää maata maassa. Sain tehdä töitä ja puhua kuin ruuneperi, joka kyllä minulta sujuu, että sain hänet pysymään maassa. Vedentulo onneksi tyrehtyi. Ensihoitaja veivät isännän Malmille ensiapuun, ei meinannut millään iskua pyörätuoliin, minä en saanut mennä mukaan ☹️. Lääkäri vielä soitti myöhemmin minulle ja kyseli tajuttomuuden kestosta ja tapahtumien kulusta.  Pään kuvassa ei ollut mitään poikkeavaa eikä yhtään luuta murtunut, 3 niittiä pään haavaan laitettiin ja hänet kotiutettiin puolen yön jälkeen. Kysyin mitä hän oli yläkaapista hakenut ja miksi oli tuolille kiivennyt, ei osannut kertoa, sanoi, että päivä oli ollut niin sumuinen 😢. Kylki on kuitenkin hellä ja vaikeuttaa nukkumista ja pukeutumista.

Toivottavasti vuosi jatkuu vähemmän surullisissa merkeissä, saisi nämä huonot uutiset jo loppua.

En nyt yleensä täällä montaa kertaa päivässä ramppaa, mutta jäi sovellus auki, kun aloin ruuanlaittoon ja nyt huomasin, että on tullut uusi viesti meidän ketjuun. 

Voi sinua Suupaltti ja isäntääsi. Kyllä teitä nyt koetellaan. En voi muuta kuin sanoa, että olette mielessä ja rukouksissa. Voimia kovasti sinne. Onneksi ei isännälle käynyt pahemmin. Sydän.