Heippa taas, kiitos IL ihanasta selonteosta. Kyllä puuhaa riittää teillä. Vähän jännittää, kuten puhelimessakin sanoin, Justuksen pääseminen veneeseen ja päin vaistoin. Kyllä varmasti selviätte. Ihanaa, kun on niin positiivinen elämänasenne <3 

Jatkan nyt hetken häätarinaa. Kohta, kun siippani kanootilta kotiutuu, joudun lopettamaan ja pääsen saunaan. Syyt ja hankaluudet kerron myöhemmin. 

 Se häissä soiva kappale, kun rakas siippani seurasi tyttäemme rinnalla, kunnes luovutti hänet puolisolleen, niin kappale oli Andrea Bocellin Con te partiro.... ja ädillä vierivät kyyneleet väkisin silmillä... 

Vielä hääillan menuuseen palatakseni luettelen tässä nyt joitakin noista liki kymmenestä ruokalajista, joita meille tarjoiltiin: Smoked Scottish wild salomon with a lemon and lime vinaigrete, fresh dill  and salmon .... ensimäinen noin kymmenestä ruuasta. Täydellistä voisin ruuasa sanoa.  Nyt saunaan. Katson, ehdinkö jatkaa kirjoitusta. 


  

Yritän vielä jatkaa. Ihana sauna, koivun tuoksu ja pulahdus vilpoisaan kirkkaasen järveen - ei paljon enempää edes kehtaisi toivoa. Mutta tätä ei voi verrata mihinkään muuhun. 

Hääjuhliin, jos palataan; jossain vaiheessa sulhanen - tai siihen mennessä nuori avioitunut mies - piti oman puheensa. Ylisti vaimoaan - enkä voi mistää olla eri mieltä  - ja kertoi suhteen vaiheista - ja taas tuli tippa linssiin. Sulhanen kertoi, että oli jännittänyt puhetta kovasti - mutta meni tosi upeasti. Myös se jäi hieman sulhalsta häiritsemään, että unohti osan puheesta. (Voin kuvitella sen osan) .Muuten sulhasen puhe oli kerrassaan täydellinen. 

Ilta jatkui lopulta upeasta ruokasalista kohti vielä upempää illallallis/- hääsalia. 

Hääjuhla illallisen jälkeen siirryimme taas yhden baarin tiloihin. Siellä oli piano, omasta takaa soittava ja laulava duo sekä upea piano mítä mahtavimmissa ympäristoäissä. 

Jatkan huomenna, nyt illallinen odottaa uunissa. Ja pyydän etukäteen anteeksi , että tarina taas jatkuu enkä ehdi käydä kirjoitusvirheitäniläpi. 

Hyvää vointia ja iloa päiviinne <3

Lyhyt tervehdys 🥰

Katsotaan, kuinka pitkään ehdin nyt kirjoittamaan. Meille on kohta tulossa yhdet naapurit. Mies auttaa siippaani laskemaan uuden pumpun, kun minusta ei enää ole avuksi siinä hommassa ja sitten kahvitellaan.

Mulla menee kertomuksessa jo jotkut asiat sekaisin, kun niin monessa osassa kirjoittelen. Luin pikku pätkät taaksepäin ja tuoreen aviomiehen puheesta vielä sen verran, että halusi pitää sen ilman paperia, minkä vuoksi harmitteli, että muutama asia jäi sanomatta. Hänen puheensa tuli yllätyksenä kaikille - myös tuoreelle vaimolle. Puhuimmekin silloin torstaina - varsinaisena hääpäivänä - kuinka mukavaa oli, että ihmiset ehtivät tutustua toisiinsa jo edellisenä päivänä, niin meno oli rentoa ja mutkatonta. 

En nyt luettele ruokia enempää, mutta tarjoilijoita oli joka puolella kuin työmuurahaisia. Piti olla varuillaan, että eivät kaada viiniä lisää, kun silmä välttää. Siellä suuressa juhlallisessa salissa oli tosiaan aivan upeita maalauksia ja huonekalut kynttilöitä myöten olivat aivan huippua. Kynttiläjalat olivat suuria ja kullan värisiä ja yhdessä vaiheessa kyselinkin tarjoilijoiden "pomolta", että saako hän selville, mistä ne tilattu. Ajattelin, että olisi upeaa antaa nuorelle parille joululahjaksi sellainen. Niitä ei kuitenkaan voinut enää tilata, oli teetetty tilaustyönä linnaa varten. Sitten keksin uuden "kohteen". Se oli sellainen iso kattauslautanen, joka oli muiden lautasten alla. Sen reunat olivat koristeltuja kultaisilla "palluroilla". Sainkin sitten paikan nimen, mistä niitä voisi tiedustella. Vielä en ole ehtinyt sitä tehdä.

Välillä hurrasimme ja kaikki pyörittivät käsissään lautasliinoja. Ystäväpariskunta lauloi taas välillä yhden laulun. Lopulta siirryimme pääsalista taas baarin puolelle. Siinä oli ikään kuin kaksi osaa ja taaimmaisessa osassa oli piano. Siellä meille myös tarjoiltiin jälkiruoka - vaihtoehtoja oli useita. Minä olin ilmoittanut omaavani laktoosiintoleranssin ja sain erilaisen jälkkärin kuin suurin osa vieraista. Minulla oli siinä erilaisia hedelmiä ja marjoja. Huomasin kyllä, että joukossa oli ananasta, mutta kuvittelin sen kypsentyvän tarpeeksi, kun annostani liekittettiin. Päälimmäiset ananakset olivat tarpeeksi "kypsyneitä", mutta kun uhkarohkeasti otin alempana olevan ananaspalan suuhuni, kieleni alkoi kihelmöidä ja suu oli kuin tulessa. Siippani kiiruhti huoneeseemme hakemaan varmuuden vuoksi Epipen-kynää. Onneksi sitä ei tarvittu eikä allerginen reaktio levinnyt kurkkuun asti. Kyllä pitää muistaa olla varovainen tuon ananaksen kanssa. Grillattua tai purkkiananasta pystyn hyvin syömään, mutta raa´asta ananaksesta on jo joitakin vuosia tullut allergisia oireita. Ei kyllä koskaan ennen noin voimakkaita.

Ystäväpariskunta asettautui pianon ääreen laulamaan ja soittamaan. Sitten tuli häätanssin vuoro. Olimme saaneet "pääkaasolta" ohjeet, että kun hän menee tanssilattialle miehensä kanssa, niin se on merkkinä, että siippani menee ja kaappaa tyttäremme tanssiin ja minä vävyn. Tuossa kohtaa mietin jo, että miten saan kipeän käteni nostettua lähes kaksimetrisen miehen olalle. Hyvin se meni. Tytär kertoi jälkeen päin, että häntä alkoi itkettämään, kun näki rakkaan siippani olevan niin liikuttuneessa tilassa tanssin aikana, että silmistä tuli kyyneleitä.... 

Ilta jatkui tanssin ja seurustelun (ja syömisen ja juomisen merkeissä). Meikeläinenkin tanssi sujuvasti ringissä muiden kanssa ja sain jopa kovan houkuttelun jälkeen poikamme tyttöystävän liittymään joukkoon ja hänelläkin näytti olevan todella hauskaa. Jossain vaiheessa iltaa siippani lähti nukkumaan ennen minua. En minäkään enää pitkään ollut, mutta oli kertakaikkisen ihanaa olla muiden seurassa ja vielä tällaisissa merkeissä. Maaliskuun alussahan meille tuli kolme vuotta siitä, kun olemme olleet lähes eristäytyneinä täällä. Juhlat taisivat kestää kuulemani perusteella yli kello kahteen. Aikaisin olimme aloittaneet, joten hyvä kestävyyskunto oli monilla. 

Nyt täytyy lopettaa - naapurit ovat tulossa. Toivottavasti saan hääkertomuksen loppuun vielä tänään. Muutakin kerrottavaa olisi.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille. <3 

Tervehdys pitkästä aikaa 😂

Olin äsken pikku päikkäreillä ja hyvissä ajoin laitoin sitä ennen astianpesukoneen päälle. Olipa ihanaa. Äsken, kun kävin siippaani katsastamassa, niin kertoi, että oli joutunut ottamaan pumpun kesken kaiken pois päältä.... Nyt pitää tuo koneellinen laittaa johonkin lyhyeen pesuohjelmaan, kun meillä on taas joskus pummpu käytössä. Siippani sanoi, että yksi "lenkki" oli pettänyt, sai pumpun ylös nyt yksin (ja varmaan tarvittaessa tulevaisuudessakin, kun ei laita sitä yhtä syvälle, mitä se oli aiemmin). Nyt on laittamassa jotain lisävirityksiä siihen. 

Häissä päästiin jo yöhön asti. Perjantai aamuna oli sitten kauniinpi ilma kuin aiemmin. Ennen aamiaiselle menoa aloitimme pakkaamisen ja pakkasimme jo suurimman osan tavaroista. Kas kummaa, isosta käsilaukkuni "salataskusta" löytyi se korunyssykkä.... Parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Aamiaisen yhteydessä saimme kuulla ilouutisen, että saamme pitää huoneemme klo 16.00 asti, jolloin bussi Rooman lentokentälle menijöille oli tilattu. Taisin tuossa jo aiemmin mainita, että muutamat jatkoivat matkaa vuokratulla autolla ja 5 henkilöä lähti aamutuimaan vielä Rooman keskustaan.  Poikamme yksi heistä, joka oli ottanut meitä tuoneen taxin yhteystiedot ylös ja sai sitä kautta neuvoteltua sopuhinnan kuljetukseen. Minä olin tuosta toooosi onnellinen, kun olin jo etukäteen ollut vähän huolissani isästä. Näin hän ehtisi levätä ennen lähtöä. Isä lepäili hetkisen aamiaisen jälkeen ja sitten lähdimme dallailemaan kylille. Voisi kuvitella, että oli astunut ajanlaskussa kauas taakse päin. Isäni osti yhdestä liikkeestä Parman kinkkua kotiin vietäväksi (joku sanoi myöhemmin, että sellaisia ei saisi tuoda maahan). Hotellihuoneessa oli jääkaappi ja kinkku pääsi lenkin jälkeen kylmään ja seuraavan kerran matkan jälkeen meidän kaupunkiasunnon jääkaappiin). Kävelyllä näimme lampaita ja muita eläimiä. Siippani oli sitä mieltä, että kun asiakas tuli ostamaan kanaa, sai tuoretta tavaraa .... kanat kun olivat talojen pihalla tai sisäpihalla.  Lenkin jälkeen soitimme äidilleni ja isäni sai taas kyyneleet silmiin, kun sai puhua äidilleni. Kova kolaus oli ollut se, että emme lähtöämme edeltävänä viikkona voineet käydä äitiä katsomassa osastolla taas kerran vaivanneen koronaepidemian vuoksi. Isän huoneen ikkunasta (josta poikani ja avokkinsa olivat jo lähteneet Roomaan) näimme, että iso osa nuorista istui linnan lähellä olevalla "tarassilla". Mekin lähdimme sinne - yritin ehdottaa isälleni, että jäisi lepäämään, mutta hän halusi muiden mukaan ja tulla ottamaan yhdet kaljat. 

Siellä sitten istuimme lähes lähtölaskentaan asti. Meillä oli todella hauskaa. Voi, kun nautin "päkaason" heirisevästä naurusta, kun stressi oli nyt hänen osaltaan ohi. Minä otin valkkaria ja miehet olutta (no ei mitään uutta), mutta kun näin miten putsasi viinilasini, olin hieman kauhuissani.... Minun vatsanihan on tunnetusti hyvin herkkä.  Ajan kuluessa pyysiin siippaani hakemaan itselleni vielä ihan vähän valkkaria ja ehdottomasti samasta lasista. Myyjä ei suostunut laittamaan viiniä käytettyyn lasiin, joten otin riskin jo toisen kerran. Onnekseni en saanut mitään vatsatautia. 

Lopulta kello näytti niin paljon, että ajattelimme olevan hyvä aika roudata kamoja bussiin. Bussi oli jo hetken seissyt siinä lähellä "viinibaariamme". Koko hotellin johto ja iso osa henkilökuntaa oli saattamassa meitä. Hotellin omistaja/johtaja vielä henkilökohtaisesti halusi saattaa tuoreen vaimon äidin bussiin. Lopulta olimme kaikki kyydissä ja parkkipaikalla näimme, että myös tytär ja vävy olivat omassa autossaan katsomassa lähtöämme. No - onneksi pääsimme hengissä lähtemään. "Matkanjotajana" toimi toinen bestman, joka on tyttäremme parhaan ystävättären avomies. Olenkohan jo kertonut, että pariskunta tutustui toisiinsa tyttären ja vävyn avustuksella ja molemmat olivat siihen asti vannoutuneita "poikamiehiä". Matkajohtaja hoiti tehtävänsä loistavasti. Selostus alkoi jo, kun bussi yritti peruuttaa ja "nilkuttaa" ohi kapean kääntöpaikan, jonka yhteydessä oli tankkiasema. Siinä oli tankkaamassa iso säiliöauto. Opastajia oli ulkosalla paljon, mutta jossain vaiheessa bussin peili osui säiliöautoon.... Siinä sitten alkoi aikamoinen italialainen sanasota... Hotellin johtaja oli sovittelija paikalla. Rakas siippani katsoi tapahtumaa kauhuissaan ikkunasta. Onneksi minä en kaikkea nähnyt enkä tajunut. Siinä tilanteessa oli nimittäin hirvittävä riski, että kaikki me bussissa olijat olisimme menehtyneet. Tankkiauton kuljettaja, joka tankkasi säiliöautoaan piti suussaan palavaa savuketta..... Siippani katsoi valmiiksi pelastustiet ja vermeet, joilla bussin ikkunat olisi saatu säpäleiksi mahdollisimman pian tarpeen vaatiessa - vaikka luultavasti vahingon sattuessa sekään ei olisi riittänyt. Onneksi oli suojelusenkeli mukana.😇  

Matkanjohtaja piti meidät kaikki hyvillä mielin koko matkan ajan Rooman lentokentälle asti. Aika pian linnasta lähdettyämme ohitimme "hääauton" ja kuski mietti ääneen, että mitäköhän siinä on sattunut. Saimme pian vastauksen, että tyttäremme vaan tarkisti, että "jokin" oli varmati tullut mukaan - taisi olla sellainen erikoislaatuinen kiharrin. Matkanjohtaja myös ehdotti kolminkertaista hurraahuutoa isälleni, joka oli tuon ikäisenä pysynyt matkassa ja tahdissa mukana.  Matkalla tuli myös esiin jännä juttu, yhdellä tyttären parhaista ystävistään löytyi matkasta Jaloviinapullo, joka sitten kiersi bussissa. Jaloviina - Jallu - on siippani "tavaramerkki" ja lähtiessämme Helsinki-Vantaalta yritti etsiä Jallupulloa. Ei löytänyt. Kuuluu sellaiseen "seuraan", jossa Jallua kuvataan ympäri maailmaa. Muistini mukaan Pohjois-Navalla on kuvattu Jallu-pullo ja siippani ajatteli, että tuolta linnasta ei varmaan ikinä kukaan ollut lähettänyt kuvaa Jallu-pullosta. Se jäi nyt häenltäkin lähettämättä, mutta jälkikäteen olisi pitänyt whattsapp-ryhmässä kysyä, löytyykö keltään Jallua ?

Matkanjohtaja johti meitä hyvin myös Rooman lentokentällä. Menna , manitsemiasi "golfkärryjä" löytyi myös sieltä ja poikamme oli ottanut asiasta jo etukäteen selvää. Isäni ei halunnut sellaiseen kyytiin, vaan sanoi pärjäävänsä hyvin ihan itsekseen. Sielä oli onneksi niitä pitkiä "rullaportaita", jotka kulkivat tasamaastoa. Kentällä levähdimme ja viihdytimme toisiamme ison seurueen kesken. Niin moni oli tulossa samalla lennolla Helsinki-Vantaata kohden. Meille oli tilattu ruuat koneeseen, joten miehet ottivat oluet ja minä valkkarin. Paluumatka sujui kommelluksitta.  

Jokainen kutsuttu häävieras tuli paikalle. Ehkä jo saoin aiemmin, että jos häät olisivat olleet Suomessa, niin osallistujia olisi varmaan ollut noin 100, nyt meitä oli 33 aikuista ja kolme vauvaa. 

Ja mitä on whatsappi-ryhmässä ollut puhetta, niin kukaan ei ollut kokenut vastaavaanlaisia häitä. Vieläkin tuntuu, että olisi elänyt sadun keskellä. Olen laittanut Naamakirjaan muutaman kuvan, joita tyttäremme on julkaissut. Kestää ilmeisesti useamman kuukauden ennen kuin kaikki kuvat ja videot  tulevat hääparille. Meistäkin siippani kanssa otettiin ensimmäiset "viralliset" kuvat sitten hääjuhliemme. Mutta kokemus oli henkeäsalpaavan uskomaton... Ihanaa, että selvisin kohtalaisin kivuin hääjuhlissa. Olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen tuosta kokemuksesta ja erityiseti onnellinen siitä, millaisen miehen tyttäremme sai rinnalleen ja myös siitä, millaisen vaimon vävy sai rinnalleen. 

Meidän matkatavaroiden mukana kulki hääpuku kuten myös puulaatikko, joka kätkee sisälleen paljon - molempien toisilleen kirjoittamat kirjeet ja viinipullon. Saimme vihdoin määränpäähän viime lauantaina molemmat, kun olimme vanhempieni kotona juhlimassa heidän 65 -vuotis hääpäiväänsä. Tyttäremme lähti sieltä hakemaan kaasoaan tänne mökillemme ja me sitten veimme vävyn kotiin, kun olimme saaneet astiat ja tavarat paikoilleen, etteivät jää isäni harteille. Jos nyt vielä jaksan, niin kirjoitan lyhyesti....

Muistini on kateissa. En nyt muista, mitä kirjoitin matkamme jälkeen. Mutta minullehan ei jäänyt montaa tuntia nukkuma-aikaa, kun tulimme Italiasta ja lähdimme takaisin tänne maanpäälliseen paratiisiimme. 

Auto oli tupaten täynnä, joten piti todeta jo siinä, että kaupassa on käytävä ennen seuraavan viikon perjantain "kuvaus-reissua". Haimme hauva-vauvan ja sitten kävimme äitini luona ja sieltä suuntasimme tänne. 

Sillä aikaa, kun olimme ensin kaupunkikodissamme ja sitten Italiassa, niin tänne oli tullut kesä. Tosin täytyy todeta, että viime viikkojen lämpötilat eivät kyllä ole olleet kovin kesäisiä. Nythän ensi viikoksi niitä on luvassa. 

Tytär ja vävy olivat täällä pikaisen hetken verran, kun tulivat hakemaan hauvavauvaa kotiinsa. Lentonsa Roomasta Helsinkiin oli 24.5. ja jo 25.5. illalla tulivat tänne. Täältä lähtivät sitten perjantaina juuri ennen kuin ehdimme tulla Kuopion kokeista kotiin. Lähtivät täältä vävyn vanhempien luo, jossa viipyivät yhden yön, että saisivat sitten herätä rauhallisesti ilman stressiä sunnuntaina omassa kodissaan ennen työkiireitä...

Lähdimme täältä perjantaina 2.6. kohti pk-seutua. Onneksi ei tarvinnut pakata paljoa tavaraa mukaan. Lauantaina 3.6. eli tasan viikko sitten juhlimme äidin ja isän kotona heidän 65-vuotis  hääpäiväänsä ja samalla äidin pikkusiskon 70-vuotis synttäreitä. Etukäteen teimme isäni kanssa päätöksen, että nyt olemme kaikki ilman maskia (toki kukaan flunssainen ei olisi sinne tullutkaan), että äiti saa nähdä kaikkien kasvot. Yli kolme vuotta kuljettu maskit naamalla...Me lähdimme jo varhain liikkeelle, kun siipallani oli vielä vähän puutöitä rästissä edellisen kerran jälkeen ja minä tiskasin käsin mm vanhaa Arabian Myrna -sarjaa, joka on äidin suosikki. oli nyt useampi vuosi siitä, kun olivat viimeksi olleet käytössä.  Vileipäkakut isäni oli tilannut etukäteen Lohjalta ja tätini toi tullessaan juustokakkuja. Äiti oli nyt tarkoituksella ensi kertaa kotona isommalla G-tuolilla, joka ei meinaa mahtua millään sisään. Nyt olimme varautuneet ja mm. eteisen ja olohuoneen välinen ovi oli otettu kokonaan pois ja eteisen naulakko tyhjennetty. Äiti pääsi kotona käymään, mistä oli todella onnellinen ja me kaikki muut siitä, että saimme vielä tämän hetken yhdessä viettää. On ollut aikomuksissa julkaista ryhmäkuva Facessa, mutta emme ole vielä ehtineet testata, miten vauvan kasvot saataisi jonkin emoijin kuvan taakse piiloon. Sehän on nykyään tosi yleistä, että lapsien kasvoja ei julkaista somessa. Jos nyt viikonlopun aikana löytyy keino, jolla voimme lapsen kasvot piilottaa, niin laitan kuvan someen. Hääkuvia sinne ei taida olla tulossa aikoihin....

Aika kuluu kuin siivillä. En ymmärrä, miten nopeasti se voi juosta... perässä ei tahdo pysyä.

Tämän viikon maanantaina pumppumme teki stopin. Lauantaina tytär ja kaaso ja tietty hauvavauva olivat tulleet tänne jo ennen meitä, kun jäimme laittamaan kaikki paikoilleen isän ja äidin kodisssa. 
Minulle oli suurta juhlaa, kun tytöt olivat luvanneet tehdä molempien ( la ja su) illalliset . Sunnuntaina söimme molemmat lounaat tahoillamme ja maanantaiksi olin luvannut tehdä lounaaksi kanttarellikeittoa. Lopulta söimme myös aikaisen illallsen/myöhäisen päivällisen ennen kuin tytöt suuntasivat auton nokan kohti pk-seutua. Ja sitten maanantaina iltapäivällä meillä lakkasi veden tulo. Pumpun kanssa taistelleet siitä asti.

Nyt lähden saunaan. Siippani meni jo edeltä. Voikaa hyvin ja kertokaa läheisillennne, kuinka paljon heitä rakastatte. 

Kiitos Kipa minunkin puolestani hääkertomuksesta. Tuntui tosiaan, että olisi melkein nähnyt kaiken, niin hyvin kuvailit kaikki tapahtumat. 🙂

 Moi,
melkoiset mahtihäät Kipalla ja suvullaan. Varmaan elämys, joka ei keneltäkään koskaan unohdu. Ja mahtava kuvauskin. Tosi ikävää, että sulla on muiden vaivojesi (niistähän olet joskus täällä foorumilla maininnut) vielä ruoka-aineallergioitakin. Hienoa kuitenkin, että kaikki meni hyvin.

Tänne ei erityistä. Vene alkaa olla purjehduskunnossa. Eilen viriteltiin purjeet paikoilleen, ja kaikenlaisia kamppeita on roudattu useampana päivänä. Siinä sivussa ihmetelty, miten niin pieneen veneeseen mahtuu niin paljon tavaraa.

Ja joo, ymmärrän hyvin IL:n hetkittäisturhautumisen noiden mökkiroudausten suhteen. Minäkin olin tänä keväänä välillä vähän kyllästynyt venepuuhiin, velvollisuudentuntoisena silti pesin ja vahasin (vene pestään ulkoa ja sisältä syksyin keväin, ja keväällä kyljet lisäksi vahataan). Mutta eilen kun vinssasin keulapurjetta paikoilleen tyynessä satamassa ilta-auringon valossa ja sen jälkeen järjestelin kaikki pentry(veneen keittiö)tavarat siihen tuttuun jokakesäiseen ahtauteen, alkoikin tuntua kokolailla somalle. Että taas mennään, kuten on tehty jo yli neljännesvuosisadan ajan, ja kivaa on kuten aina.
 
Koiralle tämä venekesä on ensimmäinen, mutta kun se on sopeutunut lentomatkustamiseen ja hotelliyöpymisiin (lisää sitä lajia ehkä tulossa heinäkuun alussa) niin kaipa siitä kelpo laivakoira sukeutuu. Tänä viikonloppuna Lyytillä on ollut hyvää seuraa, tyttären spanieli Muru on meillä hoidossa kun perheensä matkailee sielläsuntäällä.

Mulla on tekeillä yks iso työprojekti ja heinäkuun alussa hiukan sukulaistapaamisia, mutta ensi viikonloppuna ja juhannuksena käydään lähivesillä kokeilemassa, miltä meno maistuu.

Parvekeviljelmät rehottavat. Amppelimansikka tuottaa satoa päivittäin, kirsikkatomaatit kukkivat. Retiisit kasvattavat vain naatteja, juurta ei juurikaan. Kaikentietävät nörttimartat kertoivat, että retiisin lehtiä voi syödä (kuten muuten porkkanankin) joten meillä on nyt uudenlaisia salaattiaineksia. Ei ne pahalta maistu.

Nauttikaapa tekin kesästä – ensi viikolle on jo luvattu suoranaisia helteitä!

Kipa, tulostathan nuo sun hääkirjoitukset!

Jos joku haaveilee mökkielämästä, niin kannattaa lukea tämä mun juttu.

Justus oli ostanut Ohlssonilta kärrin, jolla kuvitteli saavansa tavarat laiturilta ylös mökille. Joopa joo. Kun polku on kapea, kiviä ja juuria täynnä, eihän se kärry mihinkään kulkenut. Justus veti ja minä työnsin. Loput kassit kannettiin pitkin iltaa. Justus alkoi laittamaan vesipumppua toimimaan, vaan ei tullut vettä, pumppu kuumeni ja hajosi kokonaan.

Minä lämmitin järvivettä vanhalla vedenkeittimellä, että sain kaksi jääkaappia pestyä. Ne oli puhdistettu syksyllä ja jätetty auki, mutta niin vain jotain mustaa hometta oli kaappeihin tullut. Kolmas jääkaappi jäi odottamaan. Imuroin meidän makuuhuoneen ja pyyhin pölyt järvivedellä, petasin uudet sinivalkoiset lakanat.

Siitepölyä oli kaikkialla paksu kerros, ajattelin puhaltaa suurimmat lehtipuhaltimella ja letkuttaa sitten, kun vettä saataisiin. Puhaltimen bensaletku oli haljennut. Sohin sitten ovien edestä pahimmat siitepölyt, ettei sisälle tulisi kamalan likaista. Kun tavarat oli saatu paikoilleen, oltiin ihan puhki.

Sunnuntaiaamuna ajeltiin Tampereelle vesipumpun metsästykseen. Ostettiin myös akkuladattava lehtipuhallin, joka tuli kalliiksi, kun akku ja laturi pitää ostaa nykyään erikseen. Tässä uudessä ei tarvitse koko ajan painaa sormella, joten mun nivelrikkoiset sormetkin jaksavat sitä käyttää, paitsi että akkuineen on melko painava. Vesipumppukin löytyi. Kaupassa kysyin, onko sulla varmasti kaikki liittimet ja muut tykötarpeet ja mies vakuutti kaikkea olevan.

Käytiin ABC:llä syömässä ja mun täytyy nyt muistaa, että se noutopöytä ei ole mun juttu. Pääruoat ovat haaleita, tykkään kuumasta ruoasta. Mua häiritsee myös nähdä, kuinka jotkut lastaavat lautasensa kukkuroilleen, kun eivät viitsi käydä hakemassa uudelleen. Ja vaikka kuinka tykkään lapsista, en tajua, miksi saavat hyppiä sohvilla kenkineen ja kiljua.

Tuuli oli nostanut pientä aallokkoa ja Justuksen oli vaikea päästä veneestä pois. Sai kipeän jalan hieman koukkuun ja minä nostin laidan yli. Todettiin, että kovalla tuulella mahdotonta hänelle. Mies puuhasi uuden pumpun kanssa - ei tullut vettä kuin vähän ja sitten pumppu sammui. Olisi tarvittu uudet liittimet imuputkeen. Osoitin suurta inhimillisyyttä enkä muistuttanut tiedustelleeni asiasta kaupassa. Lämmitin vettä vedenkeittimellä, kannoin ämpärillisiä järvestä ja tein meille pesuvedet. Kokosin itse puhaltimen ja puhdistin polut risuista ja kävyistä.

Tänä aamuna halusin jäädä saareen, kun Justus lähti etsimään sopivia liittimiä. Siivosin lasitalon (kolme seinää lasia lattiasta kattoon, ruokailutila, keittiö ja olohuone isoa pötköä). Imuri sentään t toimi ja järvestä sai vettä. Sitten aloin haravaoida sisäpihalta lehtiä ja havunneulasia pois. Sisäpiha on minusta lähes kauneinta täällä, japanilaistyyppinen kallioineen ja saniaisineen.

Justus kotiutui, autoin taas veneestä pois. Mantereella hänen poikansa autteli ja lupasi tulla auttamaan pumpun kanssa. Vaan saatiin pumppu toimimaan, täytin saunan padan ja ison saavin ja Justus lämmittää nyt saunaa. Sydämeeni koskee, kun näen hänen ontuvan tuolla poluilla, hitaasti käy miehen askel ja ryhti on kumara. Myöntää jo, että mökkitalkkarin palkkaaminen taitaisi olla hyvä ajatus.

Minä poimin kieloja ja valkoisia syreenejä ja lupiineja ja tein kimppuja sisälle. Mantereen puolelta löytyy kukkia, täältä sammalkivien keskeltä ei. Samoin raparpereja, joista aion huomenna tehdä nyt paljon kehuja saanutta Maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Sitten kutsutaan pojan perhe mantereelta kahville, hinaavat samalla meidän soutuveneen.

Huomenna pääsen letkuttamaan terasseja ja kalusteita, vähitellen kesä saadaan käyntiin.

Moikkelis!

Kipa, kiitos hää(jatko)kertomuksesta! Mahtava elämys niin hääparille kuin vieraillekin. Harvoinpa sitä pääsee italialaiseen linnaan viettämään häitään eikä sen jälkeen varmaan ole tarvetta millekään erityiselle häämatkallekaan, oletan?!

Näin sivustalukijasta kaksi kesämökkiä kuulostaa painajaiselta, kun yhdessäkin on se yksi liikaa! Siis minulle. Meillä on jo pitkään keskusteltu mökin myymisestä. Sehän on tietenkin meirämmiähen päätettävissä, kun mökki on hänen, mutta olen yrittänyt rakentavassa hengessä esittää toimepiteen aloittamisen tärkeyttä niin kauan kuin hän vielä itse pystyy sen hoitamaan. Mökkinaapuri on pikkuhiljaa ostellut ympäristön tontteja, jotka ovat olleet pääosin venäläisten omistamia, mutta jotka ovat jo pitkään olleet käyttämättä. Meidän tontti on ostettu tältä nimenomaiselta naapurilta ja olenkin ehdottanut meirämmiähelle, että hän laittaisi homman alkuun soittamalla naapurille, josko hän olisi kiinnostunut ostamaan meidänkin tontin. Mikäli hän ei ole kiinnostunut, niin sitten seuraava askel on soittaa paikalliseen kiinteistöfirmaan ja kertoa myyntiaikeista ja kysellä parhainta toimintamallia. Oletettavasti välittäjä käy ensin katsomassa minkälaisesta paikasta on kyse eikä heti liene tarvetta lähteä ajamaan sinne. Uskoisin tänä digiaikana myyntitoimeksiannonkin sujuvan etänä ja vasta sitten, jos ostaja löytyy, lähdemme itse paikalle. Mökillä ei paljoa arvoa ole, vaikka meirämmiäs aina muistaa kertoakin, että on siellä sentään 100 mm villat eristeinä sekä sähkölämmitys ja mahtava luonto ympärillä. Hän on sanonut, että voisi vaikka lahjoittaa paikan sellaiselle, joka antaa arvoa puhtaille kalavesille sekä luonnon ihanuuksille! Olen yrittänyt selittää hänelle, että tokihan ihminen, joka ostaa itselleen mökkitontin, arvostaa luontoa, sillä eihän hän muuten olisi ostoaikeissa 🙄 Mökkinaapuri laittoi muuten viime viikolla faceen postauksen, jossa kertoi nähneensä karhun kulkevan heidän talonsa ja rantamökin välisellä tiellä, joten luonto todella on lähellä! Hän vähän harmitteli, ettei saanut siitä kuvaa, kun puhelin oli latauksessa ja ennen kuin hän sai sen haettua sieltä, nalle oli jo mennyt matkoihinsa. Lähimetsissä liikkuu myös susia, joten hän ei enää uskalla laskea koiriaan juoksentelemaan pihalle irrallaan. Kuulostaa kaikkineensa ainakin minun korviini melkoiselta extreme-harrastukselta!

Tiinuliinu, teillä onkin nyt jännittävää nähdä, miten Lyyti sopeutuu veneilyyn. Muruhan on ollut oiva laivakoira, mutta sellainen varmaan Lyytistäkin tulee. Mihinpäin olette tänä kesänä suunnitelleet purjehtivanne?

Ostimme viime viikolla kesäkukkia pihalle ja meirämmiäs leikkasi lauantaina ensimmäisen kerran nurmikon, joka olikin aika villiintyneen näköinen. Pelargoniat hän sai eilen istutetuiksi suureen astiaan, mutta maahan istutettavat neilikat, joita ostimme tällä kertaa samettikukkien sijaan, ovat vielä pöydällä. Hän kyllä kertoi kastelleensa ne ja odotankin nyt mielenkiinnolla, montako päivää kestää niiden maahan saanti. Samalla kertaa pitää laittaa myös parin joulun hyasintitkin, vaikkei aiemmin istutetut ole erityisemmin rehottaneet! Puutarhakeinun päällysteitä ei ole vielä(kään) saatu alas ullakolta, joten saa nähdä, onko keinu toista kesää peräkkäin "luurankona"🤔

Täytyypä lähteä kuuntelemaan uutisia, jos vaikka hallitus olisi saatu kasaan. Mukavaa viikon alkua kaikille. Toivottavasti ei tule hirveitä helteitä 🙂

Mukavaa helleviikon jatkoa. 
Kipalle kiitos jatkokertomuksesta, olipa teillä unohtumaton reissu upeine häineen. 
IL:n mökille asettautuminen oli kyllä hengästyttävää lukeakkin, väsyttää jo ajatuskin moisesta roudauksesta.
Tiinuliinulle toivottelen myötätuulta purjeisiin. On varmaan ihanaa irtautua satamasta ja antaa tuulen viedä.
Muille kirjoittajille myös kiitos, kun pääsen teidän mukana kokemaan kaikenlaista mielikuvissani.

Olen minäkin päässyt vähän reissun makuun kun kävimme etämiehen kanssa hämeessä rippijuhlilla.
Nähtiin samalla kertaa etämiehen koko lähisuku sisaruksineen ja perheineen. Me tapasimme heidät edellisen kerran nuorimman veljen synttäreillä lähes kaksi vuotta sitten. Huomasi miten vanhemmilla sisarilla ja heidän miehillään oli askel lyhentynyt sitten viime näkemän. Minä lähdin etämiehen luo lauantaina ja siitä suuntasimme kohti länttä sunnuntaiaamuna. Palasimme savoon maanantaina ja minä ajelin kotiin tänään.

Kotiintulon jälkeen on aika mennyt tietokoneella ja puhelimessa kun eilen ilmoittivat kodinkoneen hajonneen yhdestä palvelutalosta. Chattailin, soittelin ja viestittelin kodinkonekauppiaiden kanssa ja viimein sain tilattua vaatimukset täyttävän koneen tilalle. Nyt pitäisi lähteä kastelemaan taimia kotipihalta ja tiluksilta. Taloyhtiön nurmikosta jäi osa leikkaamatta ennen reissuun lähtöä ja yritin lähtiessä vihjailla taloyhtiön nuorimmalle asukkaalle että kone on vapaana, mutta ei auttanut vihjailu ja täytyy jatkaa ajamista vielä tänään. Jos sääennusteet pitävät paikkansa niin nurmikon kasvu lakkaa tai ainakin hidastuu kuivuuden ja helteen kourissa joten leikkuuvälit harvenevat.

Olen kärsinyt selkävaivoista viimeisen viikon. Sain selkätuen jota käytän työskennellessä. Tuki sai minut ymmärtämään miksi voimalajien harjoittajilla on selkä tuettu. Ennen tukea oli kävelykin vaikeaa, mutta tuen kanssa työntelin ruohonleikkuria kivuitta perjantaina sekä istutin kesäkukkia haudoille ja kotiin.

Tässä kuulumiset tällä kertaa eli ei mitään erikoista.