On ollut mukava kuulla teistä: Kipan hääraporteista, JJ:n toivorikkaista kuulumisista, Mennan aina hauskoista jutuista, IL:n ja Jussin työn ja myös ilon täyttämästä mökkielämästä, ja tietysti kaikkien muidenkin kirjoituksista, joita en tässä muista mainita.

Kipa, kiitos kysymästä, olen parantunut. Tosin viikko sitten jouduin menemään vielä toiselle lääkärille, koska antibioottikuuri ei helpottanut oloa, vaan nuha, kurkkukipu ja pieni lämpöily jatkuivat, ja minulla oli edessä kiireinen viikko. Sain kahdenlaista nenäsuihketta ja antihistamiinia. Allergiaa tämä kai on, joka on tänä keväänä riistäytynyt hallinnasta. Parissa päivässä olo koheni ja torstaina olin jo kuoron mukana viihdyttämässä vanhuksia kahdessa Espoon hoivakodissa. 

Perjantaina olin Lapinjärvellä serkkuni hautajaisissa. Toimitus tapahtui ruotsiksi ja meitä oli vain pieni joukko lähisukulaisia. Kyllä oli läkähdyttävää olla mustassa mekossa 28 asteen helteessä. Ulkona vielä menetteli, mutta sisällä vanhassa seurakuntatalossa ei ollut ilmastointia, joten hiki virtasi. Lapinjärven keskusta on oikeaa uusmaalaista kulttuurimaisemaa, jota ei ole pilattu ankein kerrostaloin ja liikehuoneistoin. Myös hautausmaa on kaunis.

Lauantaina oli siskontyttöni valmistujaiset KOM teatterin aulassa. Toista sisartani en ollut nähnyt kahdeksaan vuoteen. Hän on asettunut asumaan Espoon saarimökille, ja eläkeikäisenä käy yhä sieltä käsin siistimässä Espoon ulkoilusaaria, koska korvaavaa henkilöä ei ollut löydetty. Poikani perheeseen iski norovirus, joten he eivät päässeet tulemaan.

Olen voinut taas nauttia luontokävelyistä. Eräänä päivänä haarapääsky istahti kaarisillan kaiteelle metrin päähän minusta ja piti minulle silmiin katsoen sellaiset liverrykset, että sillä oli varmasti tosi asiaa. Mies arveli kotona, että pääskyllä oli varmaan pesä siltakaaren alla. Eilen city-kani pariskunta ahmi apilaa nurmikolla. Uroksella oli ihan muut hommat mielessä, mutta naarasta ei voinut vähemmän kiinnostaa ja se torppasi kumppaninsa paritteluyritykset näykkäisemällä tätä aina kiukkuisesti. Tänään katselin pitkään ketun jolkottelua pellon reunalla metsän rajassa. Pieniä ilon hetkiä.

Vartioin painoa niin tehokkaasti, että se ei muutu miksikään. Vartalon mittasuhteet vain muuttuvat. Iän myötä läski siirtyy keskivartaloon eikä siitä pääse millään eroon. Turhauttavaa, mutta näillä mennään.

Olen niin kaivannut lämpöä, että nyt en valita. Ilmeisesti helle rasittaa elimistöä, sillä olen nukkunut pari yötä oikein hyvin, vaikka makuuhuoneen lämpötila onkin alkuyöstä liian korkea.

Toivotan kaikille jo tässä vaiheessa oikein hyvää juhannusta!

Hauska lukea Pikselin luontohavaintoja. Meitäkin tuli heti eka iltana saaressa joutsenpariskunta ikään kuin tervehtimään, käyvät joka ilta istuskelemassa luodolla.
Tukkasotkalla on kahdeksan poikasta. Ne uivat tiukassa jonossa emonsa takana ja saimme seurata, kun kaislikossa oli ruoanhankintaopastusta. Sen jälkeen poikaset kiipesivät kaikki emonsa selkään, olivat kai jo ihan väsyneitä.

Justus on asentanut minkille loukun, mutta ei ole langennut tuoreeseen kalaan. Syö kai mieluummin lintujen munia ja poikasia.

Pidimme eilen lomapäivän ja söimme tähteitä. Justus lämmitti saunan jo iltapäivällä ja minä nautin järveen-saunaan-järveen-saunaan -jutusta. Yritin motivoida miestä vesijumppaan, mutta tämä kauhisteli veden kylmyyttä, vaikka se oli 22-asteista.

Tänä aamuna uiskentelin tyynessä vedessä auringonläntissä ja kuuntelin hiljaisuutta. Vain lintujen liverrykset musiikkina. Näitä aamun uintihetkiä muistelen pitkin talvea, saan niistä jotenkin valtavati voimaa. Ja kahvintuoksu oli taas vastassa, kun palailin talolle.

Tyttären sydänystävästi tuli sitten ministeri. Taisi mennä perheen lomasuunnitelmat uusiksi. Vaatii tosi paljon puolisolta vastata lapsista, kodista ja omastakin työstä.

Minun tyttäreni ja perhe vierailivat eilen Hitlerin Kotkanpesässä. Kultainen hissi oli kuulemma aika pompöösi. Matkasivat Puolasta Tsekin ja Itävallan kautta Saksaan, jossa pysähtyivät kahdeksi yöksi. Tsekeissä Heviteini oli toivonut olutlasillista Brnon kaupungissa ja sen hän myös sai. Zappa on käyttäytynyt hotelleissa kuin täysinkoulutettu koira, mutta aamiaiselle joutuvat menemään kahdessa erässä, sillä koira ulvoo koko hotellin hereille, jos sen lauma häviää yhdellä kertaa.

Jaaha, lähdenpä katsomaan, onko Justus saanut painepesuria korjattua. Suodattimen vaihto ei ole auttanut, kone ei toimi. 

Moikkelis!

IL, minulle saattaisi 22 asteinen vesi juuri ja juuri riittää! Ainahan se tuntuu kylmältä sekaan mennessä, mutta kroppa kyllä siihen aika pian sopeutuu, varsinkin kun menen yleensä vauhdilla enkä itseäni kiduttaen kuten meirämmiäs. Tuo kropan sopeutuminen tuskin kuitenkaan onnistuu avannossa enkä aio sitä koskaan testatakaan - paitsi jos tulee laki, joka niin määrää ja silloinkin yrittäisin varmaan erinäisin tekosyin saada erivapauden 😆

Minkin ovat kyllä vihonviimeisiä eivätkä kuulu Suomen luontoon, mutta siellä se kuitenkin on, kiitos tietämättömien viherpipertäjien, jotka niitä ovat "vapauttaneet"! Mökkinaapuri niitä myös loukuttaa ja oli kouluttanut jo autuaammille luuapajille siirtyneen koiransakin käymään minkkien kimppuun. Joitakin se taisi saaliikseen saadakin.

Pikseli, minunkin painonvartiointini toimii yleensä erinomaisen hyvin, mutta tänä aamuna vaaka näytti 500 grammaa vähemmän kuin perjantaina 😲  Lääkärithän aina painottavat, että mikäli tapahtuu "selittämätöntä painonlaskua", niin silloin on syytä huolestua, joten......🤔

Minä en ole kaivannut lämpöä ja siksipä valitankin jatkuvasti, että on liian kuuma! Nyt kun juhannukseksi ennustettiin viilenevää, niin innostuimme puhdistamaan pölyt ilmapumpustamme sekä makuuhuoneen kattotuulettimesta 😉 Edellinen oli helppo homma, mutta jälkimmäinen aiheutti melkoisen pölyvyöryn sänkyjen päälle! Lapoja on mahdotonta saada imuroiduiksi, kun pitäisi päästä turvallisesti tarpeeksi korkealle, että 1) näkee lapojen päälle ja 2) ylettyy ne imuroimaan. Näkeminen onnistui, imuroiminen ei. Yritin myös tuloksetta sellaisella sähköistyvällä pölyhuiskalla ja olisin tietenkin voinut kokeilla mikroliinaakin, muttei sekään varmaan olisi ehkäissyt kaikkialle lentäviä pölyhiukkasia. No, nyt ne on kuitenkin puhdistettu ja peitot ravisteltu, joten voimme laittaa tuulettimen tarvittaessa pyörimään.

Olen kerännyt ostoslistaa huomiseksi, kun käymme kaupassa juhannusta ja sen jälkeistäkin aikaa varten. Kermaa täytyy ostaa, että pääsemme syömään perinteisen juhannusmämmin ja nyt pitäisi sitten keksiä, mitä muuta me söisimme. Tein viikko sitten viikonloppuna siskonmakkarakeiton, jota söimme kolme päivää, joten sitä en ainakaan tee. Ostamme kuitenkin joitakin valmiskeittoja, jotta tulee vähän kevennystä raskaamman ruoan väliin. Se on osoittautunut aika hyväksi ja olemme jo parisen vuotta syöneet joka toinen päivä jonkun keiton. Jotain kalaa varmaan tulee laitetuksi ja meirämmiäs kaivannee kunnon naudanpihvejäkin. Tänään syömme eiliseltä tähteeksi jäänyttä tonnikalapastaa. Muistelen kertoneeni joskus viime viikolla, että teen tonnikalapastaa, mutten sitten tehnytkään, kun en ollut muistanut ostaa tomaattimurskaa. Tein sitten hyvät sieni-pekoni munakkaat ja kyllä silläkin mahansa täyteen sai.

Menneenä viikonloppuna söimme kesän ensimmäiset mansikat, jotka olin tilannut Rekoon. Viljelijä on Hämeenkyröstä ja mansikat olivat favorine-nimistä lajiketta, joka oli niiiiiiiin makeaa että 😋 Täytyy katsoa, mitä merkkiä Prismassa myytävät mansikat ovat, sillä kun niitä syö tuoreeltaan, niiden on oltava makeita.

Siltä varalta, etten satu kirjoittamaan ennen juhannusta, toivotan teille kaikille kaunista, lämmintä ja nautinnollista keskikesän juhlaa. Muutenkin tietenkin toivotan kaikille kaikkea hyvää. Voikaatten hyvin 😃

Tervehdys kaikille ja kiitos kirjoituksistanne.  Niitä on ollut ilo lukea. Aikaa säästääkseni, en nyt kommentoi yksittäin . 

Minä touhusin monta päivää peräkkäin enemmän kuin olisi kroppa sallinut. Vahvojen kipulääkkeiden avulla onnistui. Maanantaina alkuillasta testasin  vielä uutta kuntopyörää, jonka sain oikean jalan polven kuntoutusta varten. Minähän olen sen vuoksi tekonivelleikkausjonossa (n. 1,5 v), joten olisi tärkeää saada pidettyä siinä lihaskuntoa. Kun kerran astun "väärin", niin polvi tulee pitkäksi aikaa kipeäksi, niin että en edes postilaatikolle lähde kävelemään. Toisaalta tässä tontilla kun olen touhunut hullun lailla, niin kännykän askelmittarin mukaan on tullut joinakin päivinä 9 - 10 km kokonaisuudessaan. 

Maanantai-iltana alkoi oikean jalan lonkka olla niin kivulias, että ole vaikeaa pelkkä kävely. Illalla makasTin kylmägeelipussi tiukasti lonkkaa vasten, niin sain sitten nukahtamislääkkeen avulla nukuttua edes jonkin verran. Kello soi eilen aikaisin, kun mulla oli ihan muuta asiaa varten aamusta lääkärille aika. Samalla sain kortisonipiikin lonkkaan. Laittoi sen kyllä ehkä vähän väärään paikkaan.... ja koipeni oli tosi kovilla, kun edessä oli juhannusostokset. Oli lopulta luovuttava muutamasta kaupasta, jotka eivät olleet aivan välttämättömiä. Lääkäri tietysti neuvoi pitämään jalkaa levossa, mutta olisin tarvinnut siihen sellaista lentokentillä nähtyä vekotinta. Kun pääsimme ostosten kanssa kotiin, nilkutin aivan toivottomana ja ajattelin, että en millään saa kaikkia tavaroita paikoilleen. 

Sain onneksi otettua pikku päikkärit ja kylmägeelipussi turrutti kivun vähäksi aikaa. Myöhemmin illasta oli vaikeaa ottaa enää askeltakaan. Oli tarkoitus syödä illallinen kesäkeittiössä, mutta söimme sisällä. Istuimme kyllä aiemmin terassilla ja kukkiakin kastelin. Siippani ryhtyi onneksi sitten letkulla kastelemaan ja vielä kannulla ylämökin yrtit ja laatikkoperunat.

Nyt on otettu lääkkeitä maksimimäärät. Tytär ja vävy sekä hauvavauva ovat pian täällä. Tytär aloittaa sitten melkein heti työt - ehkä vävykin. Hän työskentelee sitten ylhäällä olevassa vierasmökissä, jonka joitakin päiviä sitten siivosimme perinpohjin - eipä ole monikaan homma aiempina vuosina jäänyt näin myöhäiseen kuin tänä vuonna. Yritän nyt lepäillä mahdollisimman paljon ennen juhannusta, jolloin tulee kaksi ystäväpariskuntaa. Tänään illalliseksi syömme muurinpohjapannulla paistettuja muikkuja, nam. Kaikkien meidän herkkua. 

Tänään valmistamme illallisen, kun tyttärellä on vielä aika myöhään palaveri, mutta jo huomenna pääsen valmiiseen pöytään - ihanaa. Tytär on loistava kokki.

Aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, nyt on aivan pilvistä. Ennusteet eivät kyllä luvanneet vielä sateita tälle päivälle. Edelleen on jatkunut sääennusteiden vaihtelevuus - paitsi sekä eilen että tänään on aatolle lupailtu aika lailla sateita. Onneksi sekä kesäkeittiö että iso terassi on pääosin lasitettu. Kesäkeittiön päädyissä on kyllä avointa tilaa, mutta jos sade ei tule ihan vaakasuoraan, niin hyvin varmasti olemme sateelta suojassa. Toivon kovasti, että ei ainakaan koko juhannusta sada, mutta turha murehtia sellaista, johon ei voi itse vaikuttaa. Täällähän on sitten kaksi koiraa. Hauvavauva on maailman ihmisystävällisin koira, mutta haukkuherkkä toisille koirille. Saattaa joutua sisälle "arestiin", jos ei lopeta haukkumista. On tämän saman lapinkoiran kanssa viettänyt kyllä monta juhannusta. 

Toivotan kaikille hyvää juhannusta, terveyttä ja koivun tuoksua. Ps. Mennan mämmiateria juhannuksena on joka vuosi yhtä hauskalta kuulostava tapa. 🥰🤣

Hyvää juhannusta kaikille Längelmävedeltä. Nyt on pilvistä ja taitaa sade tulla.

Eilen oli olevinaan kiire päivä, käytiin kahdeksassa eri paikassa asioimassa. Helle oli kova ja takaisin saareen päästyämme olimme ihan poikki. Keitin kahvit ja syötiin hillomunkit, voi että maistui hyvälle. Nälkä ei sitten koko iltana ollutkaan, joten söimme varsinaisen ruoan vasta saunan ja uimisen jälkeen. Ei olisi pitänyt yhdeltätoista illalla mättää pihvi ja tomaattisipulisalaattia napaan, ei saatu kumpikaan oikein kunnolla nukutuksi.

Tyttären perhe pääsi eilen vihdoin Altean kotiinsa. 12 maata viidessä päivässä, mutta nyt Heviteini sai oluensa Brnossa, Juniori sai kuljeskella Monacossa formula-autojen jäljillä, tytär ihastella Garda-järveä ja vävy ostella viinejä. Zappa osoittautui hyväksi matkakoiraksi, kun sai jaloitella usein ja varsinkin nukkua samassa huoneessa laumansa kanssa.

Tänään taittelin koivun oksia terassin maljakkoon. Lapsuudessani isä sitoi isot koivut rappusten molemmin puolin, mutta täällä ei ole niin isoja eikä Justuksella ole ollut sellaista tapaa. Lohi on graavattu huomista varten, herkuttelemme kaksin päivällä ja illalla mennään mantereelle Justuksen pojan perheen luo nostamaan maljat kesälle. Mikäli sää sallii.

Justus on purkanut koko painepesurin, mutta ei keksi vikaa.

Eilen illalla kirjaa lueskellessa hujahti puolikas Fazerin sinistäkin, voi minua maan matosta. Ei minkäänlaista itsekuria. No uimapuku ei purista, kun rakastan naku-uimista. Vesi nyt +24 asteista, se ihan kuin hyväilee kroppaa.

Viettäkää mukava juhannus!

Hyvää juhannusta Suomenlahdelta!

Espoon edustalla sataa, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan niin paljoa että venekerhon kasailema kokko saataisiin poltetuksi. Jonkinsorttinen juhlaillallinen on kuitenkin luvassa, kerhon fb-sivulle on ilmestynyt listauksia siitä mitä kukakin tuo kun kyseessä nyyttärit. Meidän venekunnan antimet ovat sinappisilli (omatekoinen, reilu purkkikoko) ja pienet lihapullat (valmiina ostettuja kun eilen oli hommaa muutenkin ihan riittävästi).

Laivakoiramme Lyyti edistyy opinnoissaan: nyt se osaa hypätä jo laiturilta veneen sitloodaan. Toisinpäin onneksi ei, sillä muutenhan eläintä ei pitelisi mikään. Tietysti se on saaressa kulkiessa tiukasti taluttimessa, mutta veneen sisällä saa olla ilman kaulapantaakin. Ja kun ollaan liikkeellä, koiralla on päällä pelastusliivit ja kaulaimessa turvanaru, jonka toinen pää on joko mun ranteessa tai jossakin sopivan tukevaksi katsotussa tolpassa.

Näin kuluu kesä. Pessimistinen ex-työkaverini toteaisi että eilisen jälkeenhän ne päivät taas lyhenevät ja kohta syksykin saapuu. Minä olen täysin toista mieltä: eihän tässä kesänvietossa olla vielä kunnolla alussa.

Ihanaa juhannusta ja suloista suvea kaikille!

Mukavaa ja iloista juhannusta kaikille. 
Meillä on hiljainen juhannus kahdestaan vaan kotosalla. Onneksi nyt vähän satelee ja ilma on raikastunut. Maa on kaivannut vettä. 
Ensi viikolla torstaina lähdemme automatkalle Norjaan, joten siihen valmistautumiseen menee varmaan nää lähipäivät. 

Olen viettänyt nuoruudessani monta juhannusta hyvän ystäväni mökillä järven rannalla. Istunut iltanuotion äärellä, laulanut nuotiolauluja, katsellut miten kipunat kohti tähtiä kiirii ja kuunnellut miten ikihongat huminoi. Olen uskonut juhannuksen salaisuuksiin. Keijuihin ja kukkien taikaan, käen kukuntaan ja ystävyyden voimaan. Monta vuotta sitten.

Olen viettänyt monta juhannusta meren rannalla työskennellessäni nuorten kanssa, joille oikeastaan mikään elämän inhimillisistä ongelmista ei ollut vieras. Sytytimme nuotion. Istuimme sen ympärillä ihan hiljaa. Näppäilin varovasti kitarasta joitakin sointuja ja vähitellen joku laulu palautui porukan mieleen, ensin varovaisesti, sitten täyteen ääneen laulaen: ”On paikka kuulun kurjuuden, talo nousevan auringon, on turmellut mun elämäin, talo nousevan auringon..

Olen antanut lapselleni vauhtia juhannuskeinussa, joka ulottui melkein taivaisiin. Olemme sitoneet kukkaseppeleen hiuksiimme ja katsoneet ihmeissämme suurta kokkoa Mustikkamaalla. Olen pitänyt häntä lujasti kädestä kiinni ja kertonut hänelle keijuista, jotka juovat mettä kukkien terälehdiltä. Peikonpojista, jotka juoksentelevat metsissä ja ajavat takaa tuulta.

Olen kavunnut rakkaani kanssa tunturin rinnettä ylös ja ihaillut aurinkoa, joka paistoi läpi yön. Olemme istuneet käsi kädessä yöttömässä yössä pelkäämättä tulevaisuutta, johon lujasti uskoimme ja jonka tiesimme uskovan meihin.

Olen hoitanut lapsenlapsiani, että heidän vanhempansa ovat saaneet juhlia omaa juhannustaan. Olen ihastellut vihtaa, jonka lapsi on pappansa kanssa tehnyt ja ottanut syliini saunanpuhtaan lapsen, joka tuoksui kesälle.

Ja nyt istun kuistilla mieheni kanssa. Elettyä elämää on takana vuosikymmeniä, enemmän vuosia kuin on edessäpäin. Nurmikolla on ämpäri täynnä luonnon kukkia, joita mieheni kävi aamulla poimimassa ja kuistin edessä on suuria koivun oksia niin kuin on ollut juhannuksina aina, niin kauan kuin muistan- jo lapsuuteni kodissa.

Ajattelen juhannuksia, joita olen elänyt. Ihania muistoja,jotka elävät sydämessäni niin kuin kaikesta olisi vain lyhyt hetki, ei ihmisikä. Hyviä muistoja, kipeitä muistoja, ihmisiä, jotka jo ovat kuolleet, ihmisiä, jotka yhä elävät. Otan miestäni kädestä kiinni ja olen onnellinen. Ajatella, että saamme olla yhdessä vielä tänäkin juhannuksena. Kuulen käen kukkuvan jossain kaukana. En enää laske montako kertaa se kukkuu. Nautin vain siitä, että taas sen kuulen kukkuvan.

Hyvää juhannusta itse kullekin.

Heips!

Pojan porukka tuli eilen. Väsyneinä mentiin ajoissa nukkumaan. Tänään sitten touhuiltu vaikka mitä.
Porukat lähtee huomenna illalla laivalle ja sieltä tultua poika ja poitsu suuntaavat Lofooteille joiksikin päiviksi.

Mutta, oikein mukavaa juhannusta kaikille❤️

torstaina, 22. kesäkuuta 2023 klo 13:36 Tiinuliinu kirjoitti:
Pessimistinen ex-työkaverini toteaisi että eilisen jälkeenhän ne päivät taas lyhenevät ja kohta syksykin saapuu. Minä olen täysin toista mieltä: eihän tässä kesänvietossa olla vielä kunnolla alussa.

Muistan kerran mennessäni juhannuksen jälkeen töihin metrolla Mellunmäestä keskustaan, miten viereisessä loosissa istuvat kaksi naista keskustelivat juhannuksesta ja kesästä. Toinen selitti kärsivällä äänellä, miten kesä on nyt sitten ohi ja että piti laittaa oikein poplari päälle. Siihen aikaan tällaiset hirveät helteet olivat vielä harvinaisia eivätkä kestäneetkään kuin muutaman päivän, mutta muistan tuolloin olleen ihan normaalin kesän, lämmintä jotain vähän päälle 20 astetta ja tuota yhtä naista lukuunottamatta kaikki olivat kesäisesti pukeutuneita. Sitähän sanotaan, että pessimisti ei koskaan pety, mutta ei ole pessimismi kiva juttu, kun se haittaa elämästä nauttimista!

Eilen täällä sateli päivän mittaan hiljuksiin 9 mm ja kyllä se vähän ilmaa raikasti. Tosin kosteus lisääntyi selvästi, mutta ilmapumppu kuivattaa hieman huoneilmaa ja telkkarihuoneessa pyörivä tornituuletin saa sen tuntumaan viileämmältä. Olisi vettä saanut tulla enemmänkin, sillä pihanurmi on ihan kulottunut, mutta saderintaman alareuna näyttää nyt jämähtäneen Mikkeli-Pietarsaari akselille ja ilmeisesti sadetta saadaan Kajaanin korkeudelta Rovaniemelle saakka. Se haittaa varmaan monien lomalaisten juhannussuunnitelmia, mutta minkäs teet!

Toivotan taas kaikille hyvää juhannusta, kuka mitenkin sitä sitten viettääkin. Kesä EI ole vielä ohi, sillä elokuussa syntyneenä katson olevani kesän lapsi 😄