Tulirumpu , saitko sä sairaalasta jotkut kompressiosukat tai neuvottiinko sua hankkimaan sellaiset. Olen tässä Japenan kanssa tehnyt vertailevaa tutkimustyötä 🤣 ja tullut siihen tulokseen, että nillä kompressiosukilla olisi valtava merkitys turvotukseen ja sitä myöten kipuihin. Olisin kyllä mielelläni huolinut vähemmän kipuja ja sen sijaan kompressorisukan. 

Minulle laitettiin leikkauksen jälkeen sellaiset tiukat sukat, ja sain ne mukaani, mutta en kyllä pitänyt niistä enkä eilisen suihkuttelun jälkeen enää laittanutkaan. Johtuuko sitten paksuista jaloista, että tiukkuus oli hyvin epämukavaa ja turvotusta oli niistä huolimatta. 
Aamuyöstä oli nyt ikävä kivut, en silti jaksanut nousta jalkeille. Tänään tuntuu taas paremmalta. Kun vain keksisi sen sopivan kombon jalkeilla oloon ja lepäilyyn. 

Secombo ei ole helppoa löytää. Sen perusteella, mitä olen Japenan kanssa "keskustelut", niin epämukavuudesta huolimatta suosittelen niiden sukkien käyttöä. Tottakai turvotusta on aina noin suuren leikkauksen jälkeen, mutta varmasti paljon, paljon vähemmän kuin jos ei niitä käytä. Ja luulen, että kivut kestävät pidempään. Minulla on esim vielä kovat kivut ajoittain ihan jalkapöydän ja nilkan kohdalla, kun ovat edelleen niin turvoksissa, että painavat luuta ja hermoja. Pahin niissäkin on varmasti onneksi ohi. Mutta mulla on oikeasti tarkoitus laittaa sukkakysely asian tiimoilta sairaalaan. 

Voimia päivääsi. Päivät saattavat vaihdella hyvin paljon. Ota kipulääkkeitä niin paljon, kun on sallittu, jos kipuja on. Mulla eivät enää niin hyvin tepsineet täällä kotona, kun olin samoja vahvoja lääkkeitä joutunut koviin kipuihin syömään jo ennen leikkausta. Peukku ja sydän. 

Luulin, että automaattisesti tulee sukat käyttöön leikkauksen jälkeen? Mun yhdellä tutulla jo sairaalassa laitettu ja kaksi viikkoa piti pitää. Suihkupäivinä siskonsa kävi laittamassa sukat takaisin jalkaan. Nehän on niin tiukkoja että itse vaikea saada, varsinkin miesten?

Minulle taas sanottiin, että voi pitää jos siltä tuntuu...
Minulla on kyllä napapiikit kaksi viikkoa käytössä. 

Moi! 
IL antoi mulle äsken tehtäväksi pistää pari riviä forumille (on siis sairaalassa ja puhelimella kirjoittaminen hankalaa). Mutta leikkaus on mennyt hyvin, sanoi leikannut lääkärikin. Koivessaan (siis IL:n jalassa, ei lääkärin!) on kompressiojäähdytin joka puristaa ja jäähdyttää puoli tuntia kerrallaan. Ilmeisen edistynyttä lääketiedettä!
Potilas on pirteä, ja hänellä on mukava huonekaverikin. Polvileikattu tämäkin, joten vertaistukea vieressä. 
Hieno juttu. Tästä iloitsemme kaikki. 😍

Sain just jonkin aikaa sitten viestiä tuoreimmalta leikatulta, jossa neuvoi katsomaan foorumille sun kirjoitusta. Aamulla oli vielä pirteä lähettämään whattsapp-viestejä 🥰. Sitä kompressiosysteemiä kehui minullekin. Kaikkea sitä keksitäänkin. Kuulostaa hyvältä. Onneksi leikkaus nyt takana ja kaikki sujunut hyvin. Pari ensimmäistä viikkoa kun on leikkauksesta, niin toipuminen ja kuntoutuminen alkaa vauhdilla. Välillä meinasi kyllä tulla uskon puute. Kärsivällisyys ja odottaminen tuossa tilassa (siis just leikattuna ja toisen apua niin paljon tarvitsevana) ei ole helppoa ja aika tuntuu pitkältä. 

Ylihuomenna sitten jo kotiin IL .

Huomenet! 
IL pyysi välittämään terveiset. Sai nukuttua viitisen tuntia, melkoiset dropit. Näki untakin rakkaasta Zappastaan 🥰
Aamu ollut kiireinen, lääkäri kävi, hyvin edistyy. Kävelikin jo 20 m sellaisella telineellä jota jostakin syystä (tietääkö kukaan, miksi?) kutsutaan Eevaksi. Sängyssä jumpattiin.
Kuulostaa reippaalta menolta. Terveiset siis kaikille! 

Heippa,

kirjoitinkin jo jonkin matkaa, mutta onnistuin kadottamaan tekstin, kun puhuin poikamme kanssa puhelimessa ja samalla näytölle tuli jokin ihme tsekkaus, jota en ole ennen nähnyt. Vanigossa sitten poistin myös kirjoittamani tekstin. Onneksi en vielä ollut ihan lopussa. Nyt pitää kyllä alkaa tallentaa, jos puhelin soi kesken tekstin kirjoittamisen. 

Hienoa, että IL on saanut sentään viisi tuntia nukuttua sairaala oloissa heti leikkauksen jälkeen. Sitä en tiedä, mistä Eeva on saanut nimensä, miehille ei ole Aatamia. Mutta kätevä vehje se on jalassa tehdyn leikkauksen jälkeen. Minä käytin sitä jo leikkauspäivän iltana ja seuraavana yönä, kun piti päästä vessaan. Yövuorossa oleva nuori hoitaja yritti saada minut käyttämään alusastiaa ja lupasin yrittää, mutta eihän siitä mitään tullut. Hoitaja pelkäsi, että pyörryn kesken Eeva-lenkin ja muutenkin leikkauksen jälkeen ekalla kerralla pitää olla kaksi hoitajaa. Minulla meni Eevan kanssa hyvin veskiin asti, joten sitten toinen hoitaja lähtikin pois. Tämä yökkö ihmetteli sitten seuraavalla vessareissulla kovasti sitä, kun laitoin istuimen reunalle paperia. Auttoi kyllä minua hommassa. Mutta uteliaisuus voitti ja tosiaan tokalla kerralla kysyi, että vuoraanko pöntön istuimen aina tuolla tavoin. Katsoin ihmeissäni häntä ja sanoin, että tottakai - aina kun käytän julkisia vessoja. Kerroin vielä, että samoin tekevät kaikki ystäväni ja tyttäreni sekä hänen ystävänsä. Kun sitten pissaamisen ja käsien pesun jälkeen suljin hanan paperilla enkä vasta pestyillä käsillä, piti mua varmaan jo ihan pöhkönä. Näin olen oppinut ja opit vienyt eteenpäin. 

Kiirettä on pitänyt. Sunnuntaina olimme ensin äitini luona. Isänkin tapasimme pikaisesti, kun teki lähtöä äidin luota. Äiti ei kyllä ollut yhtään pirteä ja taisi olla edellinen päivä, kun nukahti kesken puhelun. Minulla oli mukanani sellainen kirjanen, johon äiti on elämänsä aikana kerännyt, ruonoja, mietelmiä, viisauksia ja sananlaskuja. Luin hänelle niitä. Nappasin tuon kirjasen kerran mukaani, kun olimme isäni luona. Hän tuskin sitä lukee. 

Äidin luota menimme 1-vuotissynttäreille Hyvinkäälle. Siellä oli menoa ja meininkiä. Taaperoita oli paljon ja lisäksi kaksi kohtalaisen pienikokoista koiraa, jotka mennä vilistivät vieraiden jalkojen välistä. Toinen oli vielä pentu, joka oli vanhemman koiran (kummitytön koira) kimpussa koko ajan. Varovasti piti liikkua, että ei törmää pikkuisiin eikä koiriin. Siippani sai tuotua minut autolla ihan oven eteen, niin mulla ei ollut edes sitä yhtä keppiä mukana. Ekan kerran kävelin portaita ylös, kun olin tyttären kanssa yläkertaa kurkkaamassa. Kummityttö ja miehensä vasta pari kuukautta sitten muuttivat tuohon kotiin. Kivalta vaikutti asunto, paitsi että alakerrasta ei okein saanut käsitystä, kun vieraita oli noin 30. Illaksi ehdimme kotiin ja kyllä olin väsynyt. 

Rakas siippani lähti sitten aikaisin eilen aamulla maanpäälliseen paratiisimme. Juuri äsken lähetti kuvan, jossa aurinko paistoi ja rannan nuotiopaikalla oli tuli, jossa makkara paistumassa. Olin laittanut hänelle kaksi pinoa jääkaappiin, jotka ottaa mukaansa, kylmälaukku ja lihapullat olivat parvekkeella. No onneksi kävin katsomassa jääkaappia ennen kuin lähti ennen klo 7. Siellä oli toinen "pino" siististi vielä paikoillaan. Toinen, mukaansa ottama pino alkoi Oltermanni juustosta, mutta huomasin, että oli ottanut koko "pinon" vasta illalla, kun mulla oli tarkoitus siivuttaa graavilohi ja tehdä siitä alkupaloja tälle päivälle. No, hyvä, että siippani sai kalaa. Tuskin menee pilkille, kun on niin kovia pakkasia sinne luvattu. 

Eilen puoli kahden aikaa tänne tuli tätini (joka on kuin siskoni - minua viisi vuotta vanhempi ja asuu melkein naapurissa). Hän kävi tullessaan kaupassa ja toi mun ostosten lisäksi aivan ihanan makuiset Runebegin tortut. Unohdin katsoa merkin, vaikka oli tarkoitus. Aloitin muuten jossain vaiheessa viime viikolla täyttämään ruokapäikkyä - eilistä en kyllä merkannut enkä meinaa tätäkään päivää, kun ruoka on niin epätavallista. Onneksi siellä on kaikki vanhat reseptit tallella eikä käyttö ole muutenkaan juurikaan muuttunut. Ruoka-ajoista herjaa, mutta sen saa mun puolesta tehdäkin - en välitä siitä. Meillä sujui päivä rattoisasti ja yhtäkkiä kello olikin jo kuusi, kun tätini teki lähtöä. 

Tänään tulee kolme ystävääni (kaikki entisiä työkavereita), joiden kanssa vietämme paljon yhteistä aikaa. Myös kaikkien miehet tulevat hyvin toimeen keskenään. Tuovat tullessaan meidän ostarilta kotipizzasta pizzat ja minä väsään vain salaatin. Ja illalla tulee tytär. 

Poikamme sanoi sunnuntain synttäreillä, että voisi tulla joku päivä kahville, kun olen yksin tämän viikon. Laitoin eilen illalla viestin, että jos hänelle sopii keskiviikko ilta, niin on tervetullut. Muuten kalenteri on täynnä. Huomenna päivällä tulee kummityttö sunnuntaisen synttärisankarin kanssa ja illalla sitten poikamme. Ja torstaina tulee erittäin rakas ystäväni (tutustuimme 15-vuotiaina) yhden aikoihin eikä varmasti lähde ennen iltaa. Hänen kanssaan puhumme kepeästi jopa kolmen tunnin puheluita...😂🥰.

Perjantaina sitten tulee siippani jo kotiin. Olen tehnyt taas perjantaille Myyrmannin Cittariin noutotilauksen. Kyllä pitää kehua tuota systeemiä. Vihannekset ja kasvikset ovat aivan priimaa ja jos on jotain epäselvyyttä, soittavat ja kysyvät. Aivan mahtava systeemi. 

Mulla oli aika paljon paperihommia, joita kuvittelin tekeväni tällä viikolla. Taitavat jäädä ensi viikkoon. Nyt pystyn istumaan jo pidempäänkin työtuolilla (kuten näkyy jo siitä, että olen kirjoitellut jo viime viikolla niin tiheään). Polvi taipuu jo kohtalaisesti, vaikka epäuskoni oli suuri sen suhteen. Lääkkeitä olen jo vähentänyt. Päivälääkkeistä olen vähentänyt yhden 1000 millisen Panadolin sekä yhden 50 millisen Tramalin. Tänään aamusta vähensin 150 millisestä pitkävaikutteisesta Tramalista annosta 100 milliseen. Katsotaan, miten mun käy. Pakko saada vähenemään, kun on niin vahvoja lääkkeitä, että huomaa muistin ihan tökkivän. 

Poikamme kanssa juttelimme taas tänään siitä, että ensi kerralla, kun menee isäni luo, yrittää puhua hänelle, että tilaisimme ajan Terveystaloon muistitestiin. Isä on fyysisesti huippukunnossa ikäisekseen (täyttää tänä vuonna joulukuussa 90 v.), niin nyt kun huomaamme kaikki (myös hän itse), että muisti tekee tepposia aika useinkin, niin olisi tärkeää tutkia asia ajoissa, jotta tarvittaessa saataisiin aloitettua lääkitys. Poikamme oli ottanut selvää, että ei ole itsestään selvyys, että ajokortti lähtisi samalla. Se voisi isälle olla iso kynnys. Nyt on ajokortti joulukuulle asti voimassa. Itse tilasin juuri Nummelaan Mehiläiseen hänelle ajan korvalääkärille, kun sanoo (varmaan pitää paikkansa), että toisessa korvassa on reikä ja siinä ei voi pitää kuulokojetta, kun tuntuu keljulta korvassa sen reiän vuoksi. Taitaa olla niin, että lähes kaikki ovat vähän "laiskoja" käyttämään kuulokojetta, kun sellaisen saavat. Siipallani on sellainen ja joudun k
yllä usein sanomaan asiasta.... Isää olen "pelotellut" sillä, että muistisairaudet lisääntyvät huonon kuulon vuoksi, jonka takia olisi äärimmäisen tärkeää käyttää sitä vehjettä. 

Toivottavasti Tulis on pärjännyt yön. Saitko pummattua lisää lääkkeitä. Olikohan se täällä vai sun omassa päikyssä, kun kirjoitit, että tarvitset lisälääkitystä. 

Nyt painun vähän hommiin tästä ennen kun menen pötköttämään jalka kohti kattoa ja polvi kyllästettynä kylmägeelipusseilla. 

Voikaa hyvin ja pysykää pystyssä. Minä en kyllä lainkaan noissa "jäissä" edes yritä kävellä.  

tiistaina, 6. helmikuuta 2024 klo 10:04 Tiinuliinu kirjoitti:
Kävelikin jo 20 m sellaisella telineellä jota jostakin syystä (tietääkö kukaan, miksi?) kutsutaan Eevaksi.

Netistä vähän haeskelin ja löysin tuotenimen EVA, jolla on jotain kävelytelineitä, joten saattaa siitä tullut kutsumanimi!

Hienoa, että IL:n leikkaus sujui onnistuneesti. Noista tukisukista sen verran, että itse kun olin kohdunpoistoleikkauksessa, minulle laitettiin ennen leikkausta sellaiset yli polven ylettyvät tukisukat, joita kaksi hoitajaa kiskoi päälle! Seuraavana päivänä ne otettiin pois ja kun jalkani eivät yhtään turvonneet, niitä ei enää laitettu. Olisin saanut ne kotiin mukaani, mutten viitsinyt ottaa. Oletettavasti ne annetaan mukaan siksi, etteivät enää ole uuden veroiset eivätkä tarpeeksi hygieeniset. Sama kun meirämmiäs sai mukaansa sellaisen urheilujuomapullon kaltaisen pullon, jollainen hänen piti päivittäin sairaalassa tyhjentää. Sitä hän nyt käyttää kuntosalilla. Hänelle ei muuten lonkkaleikkauksen jälkeen laitettu tukisukkia lainkaan, mutta kuukauden verran pistettiin napapiikkejä. Olen jossain nähnyt sellaisia tukisukkia, joissa on koko pituudeltaan vetoketju, joka varmaan helpottaa pukemista. Ne näyttävät kyllä aika paksuilta.

Meirämmiäs muuten kaatui lahjakkaasti eilen illalla keittiössä! Hän oli kuulemma kääntynyt liian äkkiä viedäkseen vesikannun takaisin jääkaappiin otettuaan lääkkeensä, mutta väitti ettei häntä ollut huimannut. Hän on muutaman kerran aikaisemminkin mennyt nurin, mutta se on yleensä johtunut siitä, kun hän on tissutellut ja jalat ovat menneet alta. Oman lääkärimme mukaan se johtuu neurologisesta tilasta. Onneksi tähän mennessä hän ei ole loukannut itseään, mutta esim. keittiössä on pari terävää pöydänkulmaa, joista syntyy ikävää jälkeä, jos pää osuu niihin. Kipa taisi kysyä koska meillä on seuraava neurologikäynti. Se on ensi viikon keskiviikkona ja olen jo valmiiksi miettinyt, mitä aion siellä kertoa, sillä ainakin kaatuileminen alkaa olla jo vähän huolestuttavaa.

Pikseli, minä olen lukenut Sally Salmisen Katrinan ja se oli erittäin hyvä kirja. Lainasin sen E-kirjana kirjastosta. On hämmästyttävää, miten vähän hänestä on Suomessa tiedetty, mikä tietenkin johtuu pääosin siitä, että hän eli Ahvenanmaalla ja Ruotsissa sekä muutti Amerikkaan v. 1930 ja tämä esikoiskirjakin ilmestyi siellä. Wikipediassa on hänestä mielenkiintoinen kirjoitus  https://fi.wikipedia.org/wiki/Sally_Salminen

Olen nyt kuukauden verran merkkaillut syömisiäni (ihan rehellisesti!!) tänne päiväkirjaan ja todennut, että syön kalorimäärällisesti aika oikein, vaikka saankin huomautuksia ateriarytmistä ja liian suurista ateriakokonaisuuksista. Huvittaa, kun yhden grammankin suosituksia alhaisempi määrä vaikkapa proteiineja tai kasviksia synnyttää noottia. Tosin en niistä niinkään perusta enkä paljoa tutkikaan. Huonopuoli tässä sovelluksessa on se, ettei mobiililaiteella voi luoda omia reseptejä eikä omia ruokia, jos niitä ei ei löydy valikoimasta. Tietty niitä voi lisätä tietokoneella, mutta eihän kaikilla välttämättä sellaista ole, vaan he operoivat ainoastaan mobiilisti.

Olen jonkin verran tehnyt kotitreenejä ja ne vaikuttavat ihan hyviltä. 15 minuutin salsassa tuli suorastaan hiki! Olen kovasti kaivannut vanhan kuntosalimme ihania venytyksiä, kun nykyisessä vain treenin jälkeen nopeasti venytellään etu- ja takareidet sekä kylkiä ja satunnaisesti joitain muita paikkoja. Kotitreeneistä löytyy myös venytykset, mutten ole vielä ehtinyt niihin tutustua. Voisi olla ihan hyvä tehdä niitä ainakin kuntosalin jälkeen.

Painon suhteen ei ole tapahtunut mitään erityistä, paitsi että se on pysynyt melko samana. PainonHALLINTA siis toimii, mikä lienee positiivinen juttu 😄

Meidän pelastustiellä ei ole ollut kovinkaan liukasta emmekä ole käyttäneet nastoja kauppaan lähtiessämme. Meirämmiäs on nakutellut jäitä pois portaan edestä vaihtelevalla menestyksellä, mutta kaipa ne juhannukseen mennessä sulavat!

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille ja tsemppiä polvivaihdokeille 😃