Tuo 1-2 v tuntuu toivottoman pitkältä, kun ajattelee mitä uutta remppaa sinä aikana ehtii tulla. Japenan vauhtiin olisin kyllä hyvin tyytyväinen.
kompressiosukka aiheuttaa jo ajatuksena väristyksiä. Tuntui juuttuvan hakasiin kiinni. Kysyn siitä keskiviikkona kun on hakasten poisto. Kyllähän näin iso juttu aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia, alaselkä vaivasi yöllä eniten. 
Paino oli aamulla vähän vähemmän kuin ennen leikkausta, eli kyllä luulisi laihtuvat kunhan turvotukset häipyy. Makeaa ei tee mieli edelleenkään, vaikka jäätelöä varasin. Muutenhan olen sen varassa mitä mies tarjoilee...

Minun täytyy nyt myöntää, että tietenkin polvessa on vielä tuntemuksia, on siinä harvakseltaan leposärkyä, tunnoton ulkosyrjältä ja sitä myöten ikäviä tuntoaistimuksia. Lihakset heikohkot. 
Kuitenkin vertaan siitä mitä se oli just ennen leikkausta. Niin voin sanoa että kivuton, ei ole jatkuvaa särkyä, aamulla ei tarvi konkata vessaan, polvi ei petä alta, ylös pääsee sohvalta tuosta vaan. Vertaan kaikkea oloon ennen leikkausta. Siihen nähden elämänlaatu liikkuvuuden kanssa on satakertaistunut. 
Kun olen lukenut juttuja vertaistukiryhmässä niin tunnen kyllä päässeeni helpolla ja parantuneeni nopsaan. 

Minä koin kompressiosukan hyvänä. Mielestäni ei tarttunut hakasiin, vaikka sitä pelkäsin. Ei ollut pahoja turvotuksia, ainoastaan polven ympärillä leikkaushaavan pituudelta. 

Kävin pihalla hiihtämässä talon ympäri noin 300m. Viimeksi hiihtänyt 39 vuotta sitten. Ensin tuntui etten pysy edes pystyssä, mutta löytyi se tasapaino. Tosin näillä nykyisillä suksilla hiihto ilman latua on työlästä. 
Pitää päästä kokeilemaan laduille, täällä ihan nurkilla niitä vaan ei ole.

Moi mimmit ja terveiset Justuksen sohvalta. Kiitos Tiinuliinulle kirjekyyhkynä toimimisesta ja kaikille polvivaivaisille terveisiä ja muillekin.

Leikkausta ei todellakaan tarvitse etukäteen jännittää, pian olin jo heräämössä ja osastolla. Sattui tosi kiva huonekaveri, jutut kävi yksiin ja silloin naurettiin, kun kivuiltamme jaksettiin.

Takaisku tuli tosiaan, kun oksensin opiaattien takia yhden yön ja nestetasapaino meni sekaisin. En ole ennen opiaatteja tarvinnut, nyt selvisi, etteivät sovi minulle. Kuten ystäväni iloisesti lohdutti, että sinusta ei ikinä tulisi kunnon narkkaria! Suolaliuosta tippumaan, happiviikset ja ylimääräistä suolaa ruokaan, oikea kipulääkityskin löytyi ja toipuminen alkoi. Jumppari ilmaantui kolmesti päivässä ja tein sitten kiltisti kaiken, kun hän ei näyttänyt muuten häviävän.

Ai niin, nythän mä olen kokenut sitten hallusinaatiotkin. Zappa kävi mua tervehtimässä, nätisti ja hellästi hyppäsi sängyn laidalle, nuoli kasvojani ja halusi silittelyjäni. Tajusin kyllä, ettei se ole totta, mutta nautin silti joka hetkestä. Sen sijaan pienet mustat öttiäiset, joita vaelteli käsivarsillani ajoin pois kertomalla niille, että te ette ole todellisia, häipykää.

Huonekaverin kanssa kyseltiin (tai siis minä tietenkin, mutta hän säesti), että mikäs tämä tällainen paikka on, missä ei konjakkia anneta kärsiville ihmisille. Hän totesi, että annetaan, jos ymmärretään pyytää. Ja pian sitten herkuteltiin, kilisteltiin lääkelasejamme ja otettiin kateellisille kuvia. Pyysimme myös lääkekannabista, mutta ei saatu. Meillä oli välillä huoneessamme useampikin hoitaja, kävivät ottamassa nauruhoitoa!

Maha lakkasi kummaltakin toimimasta ja päätimme pitää  ilonjuhlat sitten, kun asiat hoituisivat. Saimme peräruiskeet, kun hoitaja halusi nähdä, miten me biletetään. Tuumasi, että kyllä siihen paranemiseen auttaa iloinen mieli ja sitä teillä riittää.

Allasjumppari kävi joka päivä moikkaamassa ja toi ryhmältä kannustavia terveisiä, lääkäri kävi monta kertaa päivässä ja sanoi, että niin turhaa asiaa sulla ei sitten voi ollakaan, ettet voisi soittaa. Mulla oli koko ajan jäähdytyskompressori koivessa, auttoi kipuun ja turvotukseen, mutta kyllä mun polvi on kuin pieni pallo nytkin. Ja kompressiosukka on koko ajan eikä se hakasiin tartu, onhan siinä pitkä laastari päällä.

Justus haki eilen kotiin ja täällä oli kaunis kukkakimppu odottamassa, kuin myös monia herkkuja, joita en jaksanut syödä. Yö alkoi sekavasti. Olimme jo nukahtaneet, kun heräsin meteliin. Kyynärsauvat olivat kaatuneet, kai huiskaisin peitollani,vetivät silmälasini yöpöydältä mukaansa ja kaatoivat ämpärin, joka oli varmuuden vuoksi, jos pahoinvointi iskisi. No ei kun valot päälle, Justukselta unikone pois ja tavaroita keräilemään. Sitten mulla olikin jo pissahätä ja könkkäsin kylppäriin. Loppuyö sujui rauhallisemmin.

Aamulla oli ihanaa päästä lotraamaan suihkuun, en jaksanut föönata hiuksia, olkoot. Justus kuivasi mun jalat ja rasvasi ne, auttoi kompressiosukan pukemisessa, tarjosi aamiaisen, teki mulle mukavan pesän sohvalle, kantoi juotavaa, kun juttelin ystävien kanssa maratonpuheluita. Toi välipalaksi sampanjalasillisen ja kolmionmallisia ankanmaksapaahtoleipiä ja lähti kauppaan.

Olen Jumpannut tunnollisesti. Kuntosalista on ollut hyötyä, kun reisilihakseni jaksavat nostaa leikatun jalan sängylle ilman apua ja fyssari mittasi polven taittumisen taaksepäin olevan 110 astetta, mikä on kuulemma hyvä tulos. Naapuri sai 90 ja hänkin käy kuntosalilla.
.Jaaha, Justus tuli ja toi Iltiksen, täytyy ruveta ristikkohommiin

Kiitos kuulumisista IL. Minulle tuli tunne kompressiosukan tarttumisesta hakasiin sen jälkeen, kun en enää pitänyt liimasidettä. 
Pitääkö nuo vielä illalla kiskoa jalkaan, minulla ei ole yhtä hyvää palvelua. 
Olen ollut hyvin viluinen illalla, laitan säärystimet ja villasukat pyjaman kanssa. Yöllä sitten kaikki pois, kun tuntuu ettei kestä edes peiton painoa. 

Tervehdys Tampereelta!

IL, hienoa että pääsit jo kotiin Jussin passattavaksi. Opiaatit todella eivät sovi kaikille. Luulen, ettei meirämmiähellä niitä ollut, paitsi jos vahvat Burana ja Panacod lasketaan niiksi? Joka tapauksessa hänen piti syödä niiden käytön ajan mahansuojalääkettä.

Tulirumpu, tuo 1-2 vuotta tarkoittanee sitä, että siihen mennessä nivelen pitäisi toimia ilman mitään ongelmia kuten normaalinkin polven. Lähinnä se tarkoittaa liikuttamista ja liikkumista, jotta lihakset vahvistuvat ja jäykkyys vähenee. Yleensä polvikipuja helpottaa polvia tukevien lihasten vahvistamista, jotta polvi ei pääse liikkumaan sivusuunnassa. Kuulemma nivelrikkoisessa polvessa kannattaa käyttää tukisidettä, joka vähentää kipuja ja helpottaa leikkaukseen pääsyn odottamista. Vanhalla kuntosalillamme kävi useita sellaisia, joille oli leikattu polvinivelet ja osa pystyi olemaan polvillaan ja joku ei pystynyt esim. venyttämään leikatun jalan etureittä kylkiasennossa, kun polvi ei taipunut tarpeeksi. Pääasiahan kuitenkin on se, että kivut ovat poissa ja liikkuminen ylipäätään onnistuu.

Yleisistä vessoista. Minä en vuoraa paperilla, vaan istun huolettomasti! Suurimman osan elämääni olen "leijaillut" eli en ole istunut, vaan reisilihasvoimin hoidellut homman sellaisessa kyykkäysasennossa. Sitten tuli se vaihe, kun en enää yhtä hyvin jaksanut leijailla, vaikka pystynkin yhä kyykkäämään ja vahinkojen välttämiseksi jätin varovaisuuden sikseen. Kädet pesen aina huolellisesti riippumatta siitä, missä olen ja suljen hanan käden selkäpuolella kotonakin. Yleisissä vessoissa avaan ovet käyttäen hihaa.

Me kävimme äänestämässä jo viime viikon lauantaina kauppareissun yhteydessä emmekä ole kovin intensiivisesti vaalikeskusteluja kuunnelleet, vaikka telkkari on ollutkin auki. Keskustelut eivät ole aiheuttaneet epäilyksen tunteita, koska minulla oli vain yksi vaihtoehto alusta pitäenkin. Ihmettelin jälleen mediassa syntynyttä kohua, kun Stubb ei tiennyt koivuklapien hintaa. Eihän ole satavarmaa, että hän olisi niitä koskaan ostanutkaan! En minäkään klapien hintaa tiedä enkä oikeastaan minkään muidenkaan tuotteiden, kun ostan sitä mitä tarvitsen ja kyllä hinta sitten kassalla selviää 😉  Ensimmäisellä kierroksella oudoksuin sitä naista, joka kertoi jättäneensä kokonaan äänestämättä, kun Essayah ei tiennyt maitolitran hintaa 🙄

Katselimme ensimmäisen jakson Agentit-sarjasta emmekä kumpikaan olleet hirveän innostuneita, vaikka vaihteeksi olikin mukavaa kuunnella muutakin kuin englantia. Päätimme kyllä katsoa vielä toisenkin jakson ja ehkä jopa kolmannenkin ennen kuin teemme lopullisen katselupäätöksen. Yleensä omalla kohdallani uusi sarja vaatii kolme jaksoa, ellei se kolahda välittömästi.

Vaikka pakkasta on ollut suht paljon, niin auringonpaiste on piristänyt kivasti. Eilen kun lähdimme kuntosalille, oli pakko laittaa aurinkolasit, kun häikäisi niin. Tänään en ole tietenkään nokkaani ulos pistänyt, mutta ihailin klasin läpi auringon kimallusta hangella. Vähemmän kivaa on sitten se, että alhaalta tuleva aurinko paljastaa kaiken huonekaluille kerääntyneen pölyn. Tuskin viitsin kuitenkaan niitä pyyhkiä, vaikka siivoojat tulevatkin vasta 20. päivä, paitsi jos se alkaa ylenpalttisesti kiusata, mitä suuresti epäilen 😆

Eipä tässä muuta kerrottavaa olekaan, joten toivotan teille kaikille mukavaa viikonloppua. Toivottavasti polvenvaihdon läpikäyneillä kivut alkavat vähitellen hellittää 🙂

Heippa,

Tulirumpu , minä sain ohjeen käyttää haavan päällä sidettä siihen asti kunnes hakaset poistetaan. Ja sitten kun ne poistettiin, niin laittoi siihen vielä siteen, jonka sai ottaa seuraavana päivänä pois. Mulla ei ollut tullut mitään kudosnesteitä eikä verta aiemmin, mutta tikkien poiston jälkeen, tuli muutama veripisara. Nyt rasvaan haavaa Bebanthenilla 3 - 4 krt päivässä. 

Kipa, nämäkin ohjeet vaihtelevat sairaaloittain tosi paljon. Minulle sanottiin että kun ei enää vuoda, ei tarvitse sidettä. Suihkuttelua ja ilmakylpyjä vaan. 

Jos en väärin muista niin lappu oli viisi päivää ja sit sai ottaa pois. Minulla ei haava vuotanut alun jälkeen, siis kun laitettiin pari niittiä lisää seuraavana päivänä. Tietty kun hakaset poistettiin niin vielä vuorokauden uusi lappu.

Mun mielestä sitä haavasidettä neuvottiin käyttämään juuri sen vuoksi, että hakaset eivät tartu mihinkään. Mutta tosiaan sairaaloissa on erilaiset käytännöt. Toivottavasti Peijas lisää käytäntöihin sen, että etukäteen oppaassa olisi neuvo hankkia kompressorisukka. Aioin kyllä viedä asiaa eteenpäin. Saitko Tulirumpu sitä sukkaa yöksi jalkaasi? Kun kirjoitit, että peiton paino sattuu, niin tarkoititko polvea. Mulla meinaan vielä sattuu välillä peiton painokin, kun hipaisee polvea. Tänään tasan kuukausi leikkauksesta eikä takana ollut helppo yö. Millaistakohan olisi, jos jättäisi vahvat lääkkeet pois. Tuota yhtä se ei yhtäkkiä kokonaan lopettaa, pitää annosta pikkuhiljaa vähentää (Lyrica, jonka lykkäsivät jälkikäteen, kun olin puhelimitse yhteyksissä, kun ei kipu helpottanut millään.)  

No, uusi päivä, uudet kujeet. Ohjelma vähän muuttui, mutta tarkoitus olisi lähteä äitiä tervehtimään. On ollut viime päivinä väsynyt. Ruoka on kuitenkin maistunut. Viime sunnuntaina me olimme viimeksi katsomassa häntä. Ei ollut hirveän pirteä silloinkaan. Vajaan kuukauden päästä tulee jo kolme vuotta siitä, kun äiti muutti tuohon hoivakotiin. Sitä ennen oli noin puoli vuotta ensin Lohjan sairaalassa ja sitten Nummelan terveysaseman vuodeosastolla. 

Aurinkoista pakkaspäivää kaikille. 

Minä nukuin paremmin kun lopetin opioidin teilun viikon jälkeen. Se aiheutti ihme unia ja levottomuutta. Tosin monta viikkoa meni, etyä yöllä piti sängystä nousta 1-3 välillä. Ei nyt kipuja, mutta jalkaa vaan piti liikuttaa. se aika minkä nukuin oli rauhallisempaa pelkillä särkylääkkeillä. 

Muistan kun minulle tehtiin keuhkon osapoisto ja söin tramalia kuukaufen. Jotenkin pelkäsin jättää sitä. Se kuitenkin alkoi aiheuttaa pahoinvointia ja lopetin aika kerta rysäyksellä, niin eipä ollutkaan kipuja sen enempää. 

Minulla kuitenkin se etu ettei ole muita kipuja oikeastaan kun just vaan se toimepiteestä johtuva. Niillä joita muitakin kipuja lääkkeiden ottaminen ja vähentäminen aina eri juttu.
Puhun vain ja ainoastaan itsestäni.