Heippa,

Tiinuliinu mielellään sun kirjoituksiasi täällä lukee. Tämä polvi ei kyllä pysy paranemisessa IL:n polven kanssa samaa tahtia. Olen tänään lueskellut kaikenlaista. Mm. v. 2018 maininnut, että vaikka reissu kävellen autolta Kalliomaalauksille ei ole 5 km pidempi, niin ottaa koville selän ja polven vuoksi. Joten olen kyllä tullut vakaasti siihen tulokseen, että olisi pitänyt polvi saada "korjattua" aiemmin, niin varmasti paraneminen olisi ollut nopeampaa. Ja toinen juttu varmaan osittain on tuo hoitopaikka - Ortonissa kun sai jo sairaalassa ollessaan niitä kompressio/kylmähoitoja - vai menikö IL  oikein tuo. Se, mikä on vähän harmittanut, että en ollut hoksannut ja ei Peijaksesta mitään sanottu, sitä mittojen mukaan tehtyä kompressiosukkaa. Japenakin siitä kirjoitti, mutta hiffasin liian myöhään. Tulirumpukin kuuluu polviparanijoihin - vielä kahden polven voimalla.  Niin ja ihanaa Espanjan reissua teille. Mietinkin jo tuossa, että oletteko jo lähteneet. 

Katselimme eilen - minä suurimman osan päivästä ja alkuillastakin vielä - uuden presidentin virkaanastujaisia. Sitä skumppaa en ollut tiistaina hoksannut edes ostaa, viiniä meillä oli ja minä otin ajoissa aamusta lääkkeet (tavallista vähemmän), että sitten voin ottaa viiniä. Skoolasimme punkulla, mutta vasta alkuillasta. En uskaltanut lääkkeiden vuoksi aiemmin. Ruuan kanssa illalla oli vielä punaviiniä. Yöksi en sitten ottanut kuin tulehduskipulääkkeen, mutta eihän se mitään auttanut. Mua herätti vielä yöllä vähän väliä yks ääni, niin en viitsinyt sitten ennen aamua vahvempaa lääkettä ottaakaan, kun ajattelin, että en kuitenkaan saa nukuttua. Kylmägeelipusseja vaihtelin useampaan otteeseen. Koipi oli aamulla kipeä ja on edelleen. Mittailin jo ennen puolta päivää kuumetta, kun ihmettelin paleluani. Ajattelin ensin, että olen pitänyt kylmägeelipusseja niin paljon, että kylmyys mennyt jo luihin ja ytimiin. Mulla olikin pikkaisen lämpöä, myös vielä äsken. Polvea särkee itse haavan kohdalta ja mielestäni yhdestä kohtaa punoittaakin tavallista enemmän - siinä oli "isompi" rako kahden puolen välissä kuin muualla. Ei kai sinne enää 7 viikon jälkeen voi mitään tuehdusta haavaan tulla. Se olisi kyllä jo liikaa. 

Mulla ei auta paranemiseen, se että vaikka kuinka päätän "nousta" täältä suosta, että kivuiltani onnistuisin. Välillä on onneksi parempia päiviä. Tahdonvoimasta ei kyllä ole kyse. En tiedä, olenko kävellyt liikaa, jumppia en ole ihan joka päivä voinut kipujen vuoksi tehdä ja Peijaksesta saadut jumppaohjeet eivät kyllä mielestäni alkutaipaleen jälkeen mitenkään edistä paranemista. Sain Tulirummulta kopiot ohjeista 4:n viikon jälkeen ja minä tein niitä 7 viikon kohdalla. En olisi niihin mitenkään kyennyt neljän viikon jälkeen. Sen kyllä huomaan edelleen, että jalat väsyvät helposti. Jotenkin reidet molemmista jaloista väsyvät seisomisesta (mm. ruuanlaitossa) niin, että joskus ajattelen jalkojen menevän alta. Ja nyt on ihan viime aikoina vielä jotenkin keskelle polvea tullut "uudenlainen" kipu. Taitaa olla koko kipujärjestelmä mulla sekaisin. 

Korkokengät jouduin jättämään aikanaan jo selkäleikkauksen jälkeen noin 25 vuotta sitten. Olen pärjännyt hyvin ilmankin. 

Menna meillä on mennyt vähän formulainto, kun ei ole enää suomalaisia huipulla kuten ennen. Siippanikaan, joka oli minua paljon innokkaampi, ei jaksa enää kauheasti siitä kiinnostua. Urheilua tulee paljon ja monenlaista. 

Mukavaa viikonlopun jatketta. Jatkan kirjoittelua toisella kertaa. 

Pikselille vilkutukset, olen samaa mieltä presidenttiparista. Kirjoituksesi huomasin vasta omani jo lähetettyä. 

Kipa, tarkkaile huolella haavaa, niin kuin teetkin. Liikaahan se olisi jos siinä olisi jotain. En minäkään pysty seisomaan hetkeä kauempaa. Olen vältellyt ruoanlaittoa, tiskikoneen täyttöä ja tyhjentämistä. 
Siinä facen ryhmässä joku mies pohti lähtisikö jo tansseihin kun hakaset on vielä haavassa. No onnea vaan hänelle. 

Aika karpaasi, joka hakasineen lähtee bailaamaan!  Vaikka urheita parantujia ja toipujia olette kaikki. Kukin lähtee tälle polviremonttireissulle omista lähtökohdistaan ja omine terveyshaasteineen, niin toki parantuminenkin tapahtuu omassa tahdissa.  Hauska tilanne kyllä nyt palstalla, kun on niin monta samassa tilanteessa olevaa kerralla.
Omat tekopolveni täyttävät jo viisi ja kuusi vuotta nyt keväällä.  Kaikki on mennyt loistavasti ja ihana on ollut kävellä ja päästä taas kaikkiin paikkoihin.  Portaat on edelleen hankalia ja tasapaino huono, mutta en syytä niistä polvia vaan omaa kömpelyyttäni ja kankeutta ja vaikka polvet korjattiinkin, jäi vielä paljon näitä muita kangistuneita niveliä. Onneksi on tätä eläkeläisen aikaa, ja kerkiän kyllä perille, vaikka rapuissa tuhraantuukin aikaa.
Ainoa asia, joka vähän haittaa on se, etten jaksa kantaa pojanpoikaa, joka on jo reilu kaksivuotias pitkäsääri.  Olemmekin ottaneet tavan kävellä käsikädessä niissä kohdin kun vaari kantaisi ja nostaisi ja se on onneksi kelvannut. Pidän sitten sylissä, kun saa istua.  Muutenkin yritän keksiä konsteja välttää painavien nostelua, ettei polville oman painon lisäksi tulisi liikaa kannettavaa.

Onko teille mainittu lopputarkastuksen yhteydessä miten polven tilannetta jatkossa seurataan?  Nyt kun polviasia on niin tapetilla palstalla, hoksasin että en ole saanut kutsua 5-vuotistarkastukseen, joita silloisen käytännön mukaan oli määrä tehdä 70-vuotiaaksi asti. Ensimmäisen polven 5 vuotta tuli täyteen jo viime vuonna, eikä mitään ole kuulunut. Täytyy alkaa varmaan kyselemään itse. Terveydenhuollon mullistuksissa ja järjestelmämuutoksissa tieto on varmaan kadonnut, tai sitten Purra on leikkuulaudallaan leikannut lopputarkastuksetkin turhina.

Kiitos vilkkaasta keskustelusta, nyt täällä on oikein lukemistakin välillä! Minä jatkan Taito-Etelä-Pohjanmaan yhteisneulontahaastetta viime keväältä, jännittävä hihojen ja vartalo-osan erottelu menossa #kesäleikki villatakissa ja pitäisi napinreikiäkin tehdä siinä samalla.   Mukavaa viikonvaihdetta!

Kiitos kommenteista Asics.
Lasten kantaminen on tosiaan haaste, ja kun kahdessa perheessä oli kaksikerroksinen talo, en uskaltanut vauvoja kantaa portaissa. Nuorin on kohta vuoden, aika mötikkä eikä vielä kävele. 
Yhteisneulonta kuulostaa kiinnostavalta. 

lauantaina, 2. maaliskuuta 2024 klo 20:36 Tulirumpu kirjoitti:

Yhteisneulonta kuulostaa kiinnostavalta.

Juu, ne on hauskoja, kun neulojat eri puolilla maata ja maailmaa pähkivät samaan aikaan samoja ongelmia ja mallin suunnittelija koko ajan vastailee ja korjailee ohjetta, jos joku painovirhepaholainen on eksynyt ohjeeseen.  Tämä villatakki on Knit along with Taito E-P (KAL yhteisneulonnat) ja siellä se ohje edelleeen on tiedostoissa ja koot vauvasta kahdeksanvuotiaaseen. Nyt he neulovat palmikkovillatakkia aikuiselle. Siihen en alkanut, mutta maanantaina Lankamaailma lankakauppa aloittaa perenna-aiheisten sukkien yhteisneulonnan Maija-langalla ja se vähän houkuttelee.  Hullutuksensa kullakin, minulla tämä 🙃😇

Meirämmiähen lonkka leikattiin v. 2019, joten siitä tuli viime kuussa 5 vuotta. Viikko sitten posti toi nelisivuisen kyselylomakkeen, jossa kyseltiin kaikenlaista liittyen leikattuun lonkkaan. No, meirämmiähellä ei ole ollut missään vaiheessa mitään kipuja tai muita ongelmia enkä usko, että mitään nokikkain tapahtuvaa tarkastusta enää tulekaan. Tutkiskelin ko. vuoden kalenteriani ja kaikki lonkkaleikkaukseen liittyvät tapaamiset tapahtuivat kolmen kuukauden sisään leikkauksesta eli 12.2. leikkaus, 26.3. fysioterapeutti, 7.5. röntgen ja 15.5. käynti Coxan poliklinikalla. Ellen väärin muista, olemme kerran aikaisemmin täyttäneet seurantalomakkeen ja nyt siis tuli toinen. No, pääasia on, että leikkaus onnistui, missään vaiheessa ei ole ollut mitään ongelmia ja mies kävelee normaalisti - siis mikäli köpöttelemistä voi normaaliksi kutsua 😄

Meillä on oravaongelma!  Kuistin katoksen reunassa roikkuu lintujen ruokintasäiliö, jossa tarjoamme hyvällä menestyksellä kuorittuja auringonkukansiemeniä linnuille. Pääasiassa siinä käy tali- ja sinitiaisia sekä silloin tällöin joku varpusen näköinen lintu ja viime aikoina olemme saaneet ihailla myös punatulkkua. Mutta sitten se orava! Silloin kun tarjosimme linnuille myös talipötköä, orava kävi roikkumassa siinä ja söi pötköä. Nyt kun siellä on vain siemensäiliö, josta linnut pääsevät nokkimaan siemeniä, oravakin on yrittänyt päästä syömään ja taitavana se oppikin käymään edellisellä säiliöllä, jonka se loppujen lopuksi pudotti ja rikkoi. Ostimme uuden, jossa oli melko iso, kupera kansiosa, joka oli niin liukas, ettei orava siihen päässyt, mikä ilahdutti (ja huvitti) meitä suuresti. Vaan sitten se keksi pudottautua aluslautasen varaan ja taas ruoka maittoi. Me sitä ajoimme säännöllisesti pois, mutta emmehän me koko aikaa voineet sitä vahtia ja yhtenä kauniina päivänä se oli onnistunut rikkomaan alaosassa olevat reikien suojat ja seisontaorret. Ilmeisesti se oli narskuttanut muovia, sillä ylempiäkin suojuksia oli selvästi narskutettu. Joka tapauksessa säiliö on nyt käyttökelvoton, sillä kun sen täyttää, siemenet valuvat alhaalla olevista avoimista aukoista ulos! Onneksi meillä on vanha metallinen säiliö, joka on muuten samanlainen kuin muutkin, paitsi että se ei ole läpinäkyvä, joten emme näe, koska säiliö on tyhjä, mutta ainakin linnut saavat taas ruokaa.

Yhtenä kesänä naapuririvarissa asuva vanha pariskunta oli helisemässä oravan kanssa, kun se kävi repimässä kuistilla olevien tuolien päällisiä ja kerran se oli livahtanut avoimesta ovesta sisään ja juoksennellut pitkin asuntoa. Naapurinmies oli sitten viimein saanut sen ajaetuksi pois eikä se onneksi ehtinyt tehdä pahojaan sisällä, mutta sen jälkeen pariskunta ei enää uskaltanut pitää ovea auki. Meilläkin yhtenä kesänä pihakeinun päällinen oli revitty ja mekin epäilimme silloin oravaa, joka ilmeisesti oli tarvinnut materiaali pesää varten! Varsinaisia kiusankappaleita 😡

Meillä oli pakkasessa vielä kaksi viimevuotista mämmirovetta ja kun uusi pääsiäinen painaa jo päälle, niin otin eilen illalla toisen niistä sulamaan ja tänään on sitten mämmipäivä. Totesin meirämmiähelle, että tänä vuonna emme osta pakkaseen kuutta rovetta, kun emme ehdi kaikkia syödä vuoden mittaan pois. Mielestäni neljä riittää aivan hyvin, kun kuitenkin pääsiäisen aikaan syömme muutaman tuoreeltaan. Pakastimessa mämmit eivät ole näkyvillä, joten "poissa silmistä, poissa mielestä", kuten vanhakansa sanoo!

Tiinuliinu ja UK lähtivät kaiketi tänään Espanjaan, joten toivotan heille leppoisan lämmintä oleilua ja odotan taas kiinnostavia matkakertomuksia 🥰

Teille muille toivotan mukavaa alkanutta uutta viikkoa 🙂

Hei Ihanaiset pitkästä aikaa!

Olen suurella mielenkiinnolla seurannut klubilaisten polvien tekonivel-leikkauksia ja niistä toipumisen taivalta. Minua ei niinkään polvet vaivaa vaan lonkat eivätkä nekään suuremmin mutta huomaan kyllä jos olen istunut koko päivän, lonkat eivät tykkää. Sellaisia päiviä ei viimeaikoina ole pahemmin ollut. Ilo ja nauru ovat hiipineet takaisin elämääni, surupäiviä toki vieläkin tulee mutta enemmän koen kiitollisuutta meidän yhteisestä ajastamme.

Tansseissa käyminen on piristänyt minua suuresti, tänäänkin olin päivätansseissa eikä istua pahemmin tarvinnut, naisten haulla jään vieläkin muiden jalkoihin ja miehet napataan nenäni edestä 🤣, taktiikassa on siis hieman hiomista nopeudessa en pärjää. Tanssiminen on kyllä vähän lähtenyt lapasesta niin kuin aina, kun innostun jostain. Jumpissa on kolme tuntia tanssi, tiistaisin ja perjantaisin päivätanssit, lauantaina 2,5 tuntia tanssitreeniä ja sunnuntaisin iltatannsit, kerran kuussa oopperan teetanssit eli huomenna. Onneksi sunnuntaina on lapsenlapsen 18 v synttärit niin tanssikengät saavat hieman huilata 😅. Jumpissakin käyn vielä kolmena päivänä viikossa useamman tunnin kerrallaan ei ehdi mummo sammaloitua. Tämä viikko on oikea superviikko, kun perjantaina menen tanssien jälkeen vielä Oopperaan 🤗. Poika vähän kuittailikin minulle etten ole enää koskaan kotona. Sitku elämään ei ole enää aikaa.

Voikaa kaikki hyvin ja nauttikaa elämästänne 😊.

Melkein keväiseltä jo alkaa tuntua. Pyörätietkin on niin sulia, että ehkä uskaltaisi jo vähän pyöräillä. Ainakin kauppaan asti. 

Niin siinä sitten kävi, että pakko oli alkaa astmalääke, vaikkei virallista diagnoosia olekaan. Yskä alkoi taas pahentua ja valvotti öitä, joten tk:n hoitaja sanoi, että nyt aloitat sen lääkkeen, jonka lääkäri varuilta oli minulle kirjoittanut. Siis aloitin noin viikko sitten. Olin aivan ihmeissäni kun jo seuraavana päivänä rohinat ja vinkumiset oli poissa! Aluksi piti ottaa kaksi henkäilyä aamua iltaa ja sitten kun oireet helpottaa, jatkaa yhdellä aamuisin ja iltaisin. Olen pystynyt nukkumaan eikä yskän kohtauksia ole enää tullut. Joskus pitää vähän selvitellä kurkkua. Väsymystä on, ettei vieläkään oikein jaksa paljon mitään. Avaava lääke on mukana kävelylenkillä ja kerran sitä piti vetäistäkin kun alkoi ahistaa. 
En nyt sitten tiedä, milloin voisin pitää lääketaukoa päästäkseni spirometriaan. Vielä en ajattele sitä vaan katson ainakin pari kuukautta ja toivon, että voimatkin palautuisivat. 

Viikonloppuna poika oli perheineen täällä ja olipas ihanaa kun pienet sain luokseni.   Murusen kanssa leikittiin kauppaa kun olen hänelle keräillyt kaikenlaisia rasioita ja paketteja. Pienempikin oli innolla mukana tutkimassa tavaroita. 
Lauantaina mentiin "naisporukalla" saunaan ja pienempi ei tunnistanut mummua hämärässä saunassa vaan tarrautui äitiinsä eikä edes uskaltanut mummuun päinkään katsoa 😅 Ihmekös tuo kun ei ollut silmälaseja eikä vaatteita ja tukkakin ihan  liiskana pitkin päätä. Kyllä hän sitten pesuhuoneen puolella jo mummun tunnisti ja iloisesti leikki ammeessa siskonsa kanssa. 

Ensi viikon loppupuolella menemme Ouluun, joten ei niin kauan tarvi pieniä ikävöidä ja pääsiäisenä kokoonnutaan taas koko lössi meille. Tytötkin miehineen siis tulevat. Ihanaa kun on kivaa odotettavaa❤️ 
Tänään vähän ompelin. Pari laukkua ystäville lahjaksi. Olisi vaateompeluakin kesken, puhumattakaan kankaista, jotka odottavat inspiraatiota😃

Nyt menen katsomaan miehen kanssa Areenasta Maailman kauneimpia junareittejä. Ei olla kaikkia jaksoja nähty. 
Mukavaa viikonjatkoa kaikille. 

Mitenhän uudet polvet omistajineen voivat? Toivottavasti kaikki on hyvin.