Hyvää Uutta Vuotta kaikille!🍀
Joulu tuli ja meni. Ihan hengästyttävää meidän huushollissa kyllä oli kun kymmenen henkeä pyöri ja hääri ympärillä sunnuntaista torstaihin ja pojan perhe pari päivää enemmän❤️. Oli kyllä hauskaa. Kyllä nuo pienet vaan tekee joulusta niin erilaisen. Ja he kyllä näyttivät nauttivan täysillä kun tädit ja sedät heidän kanssaan väsymättä leikkivät ja ulkoilivat. Olin valmistellut jouluruuat ajoissa, joten itse jouluaattona oli helppo vaan nostella pöydille ja lämmitellä laatikot ym. Apulaisiakin oli aina saatavilla, joten ei mikään kaatunut yksin minun kontolle. Mies teki joulupäivänä englantilaisen jouluruuan, joka sekin on aika helppo. Pilkkomisesta suurin homma. Minä teinä jälkiruuaksi Mince pies eli englantilaiset hedelmäpiiraat. Ostin valmiin murotaikinan ja täytettä meillä oli pari purkkia viime kevään reissun tuliaisina. Tapaninpäivänä sitten syötiin kaikkea mitä oli jäljellä ja tyttäret miehineen lähtivätkin sitten junailemaan etelään koteihinsa. Poika vielä jäi perheineen.

Pikku tytöt on niin ihania kun he laulavat innokkaasti. Vanhempi heistä, 4 v., oli johtaja ja 'soitti' pianolla tyttäreni kanssa joululauluja ja me muut hän pisti kuoroon ja oli johtajana😄 Niin hauskoja videoja saatiin näistä laulutuokioista ja piirileikeistä. Pienemmän tytön pravuuri oli Joulupuu on rakennettu. Hän on vasta 2 vuotta ensi viikolla, mutta ihmeesti muisti monta säkeistöä laulusta. Ja jännää, että vaikka puheessa ei vielä tule pitkiä lauseita, laulun sanat meni 'sujuvasti'. Oli se hellyttävää. 
Kuusi koristeltiin sunnuntaina kun tyttäret oli tulleet. Kuusi nostettiin pöydältä lattialle, jotta pienet ylsivät laittamaan koristeita. Hyvä siitä tuli😍
Aattoiltapäivänä kävi joulupukkikin. Aluksi pienet vähän pelkäsivät, mutta kun pukki alkoi heille paketteja ojennella, uskalsivat kumpikin mennä itse hakemaan ja kiittääkin muistivat. Lopuksi menivät pukin viereen seisomaan, jotta saatiin kuva. 
Lapset olivat innoissaan lahjoistaan. Isompi oli toivonut silmät sulkevaa nukkea ja jotain limajuttua. Nuken sai jo toiselta mummilta aiemmin ja nyt tuon limahomman. Ja oli niin ihmeissään, että miten pukki muisti! Hän kävi joulukuun alussa Rovaniemellä pukkia tapaamassa ja oli esittänyt toiveensa. Sai hän paljon muutakin ja oli kaikesta innoissaan. 
Pienempi tyttönen on ihastunut Frozeniin ja sai lahjaksi Elsa barbin. Ja voi hyvänen aika, miten innoissaan hän oli. Ihan huusi, että prinsessa 😍Ja se taisikin olla paras lahja. Tykkäsi kovasti myös nuken petivaatteista, jotka olin ommellut. Sinne peiteltiin niin Elsa kuin unikaverikin, jolle olin ommellut vaatesetin. 
Kyllä niin rakastan noita pieniä❤️

Hiljaista tuli kun kaikki olivat lähteneet. Uuden vuoden vietimme vaan kahdestaan kotona. Kävimme Hiekkasärkillä katsomassa ilotulitusta, joka olikin komea. Menimme ajoissa ja saatiin auto hyvälle parkkipaikalle ja mäen töyräältä oli suora näkymä rantaan, josta raketit ammuttiin.

Niin siinä sitten kävi, että siskon mies nukkui pois ennen joulua ja hautajaiset ovat parin viikon päästä. Siskolla oli siis surullinen joulu, mutta onneksi hänellä on perhettä ympärillä kun neljä lapsista asuu ihan lähellä. Lapset olivatkin päättäneet, että äitiä ei jätetä yhtään yksin vaan aina joku on hänen kanssaan joulun ajan. 
Täällä päin on vielä hengissä ns. ulosveisaus-perinne. Eli vainaja tuodaan kodin kautta seurakunnan tiloihin. Mekin menimme tuohon tilaisuuteen. Näytti, että heidän kotikylänsä väki oli tullut suurelta osin paikalle. Pihalle oli levitetty havuja, joiden päälle arkku nostettiin ja sitten laulettiin kolme laulua ja pieni puhekin pidettiin. Sen jälkeen autosaattue lähti viemään vainajaa kirkon säilytystiloihin. Minusta tuo on jotenkin kaunis tapa. Olen tottunut siihen lapsesta saakka. Ennen vanhaan arkku avattiinkin, mutta nykyisin harvemmin. 

Eilen aloitin ompeluhommat, jotka lupasin tehdä välipäivinä. Yksi laukku on valmis ja loput kolme teen tänään ja viimeistään huomenna. Nyt on niin aikaa kun ei ole ketään tulossa käymään eikä tarvi leipoa eikä siivota kummemmin. 

Mukavaa pitkää viikonloppua kaikille. Onhan tuo loppiainen vielä tuossa maanantaina. 

Voi kun oli hauska lukea teidän kaikkien kuulumisia! Vaan missä Menna?

Kivikasa, meilläkin Savossa on tuo ulosveisaus-perinne. Mummoni arkku oli porstuassa avattuna ja siellä sai viettää pienen hiljaisen hetken ja jättää arkkuun pienen valkoisen ruusun.

Joulu meni mukavasti. Mitään en jaksanut oikein tehdä, mutta Justus ja lapsensa puolisoineen tekivät kaiken. Pelasimme myöhään Kahoot-peliä, aika hurahti rattoisasti.

Joulun välipäivät vietimme mökillä kirjojen ja suklaan (!) parissa. Rauhoittavaa ja mukavaa sekin. 

Uudeksi vuodeksi kokoonnuimme jälleen Justuksen tyttären luo. Paitsi vanhin pojanpoika, joka lähtee armeijaan loppiaisena. Lähetti kuvan, kun olivat viiden niin ikään tulevien alokkaiden kanssa ajelleet päänsä klaneiksi. Tytär teki peltiblinin ja Justus koristeli mädillä ja smetanalla, oli hyvää. Vuoden vaihtumista odotellessa pelattiin taas Kahoota ja mölyä oli sen verran, ettei Sysi-koira muistanut paljon pelätäkään.
Suruakin mahtui aattoon. Serkkuni mies kuoli yöllä, oli keuhkoahtaumatauti ja hänen lähtöään osattiin jo odotella. Toisen serkkuni pomeranianpentu 4 kk puri kuusenkynttilän johdon ja kuoli sähköiskuun. Vanhin serkkuni on käynyt jo tutustumassa saattokotiin, keuhkosyöpä alkaa olla terminaalivaiheessa. Meillähän äidinpuoleisilla serkuilla on tosi läheiset välit, mutta muutama on jo lähtenyt tuonpuoleisiin.

Vuoden vaihtuessa siirryimme yläparvekkeelle seuraamaan kauniaislaisten ilotulituksia. Niitä olikin valtavasti ja joka puolella. Justuksen poika ja miniä valmistivat vielä yöllä fine dining hodareita, ai miten hyviä. 
Uudenvuoden päivänä ajelimme mökille ja katseltiin presidentin puhe. Se toi ainakin minulle jonkinlaista lohtua siihen, että ehkä päättäjät tietävät, mitä tekevät tässä ahdistavassa maailman tilanteessa. 

Tänä iltana mökkinaapurit tulevat kahville. Ehdimme ulkoillakin ennen sakean lumisateen alkamista. Sytyttelin lyhtyilin kynttilöitä ja roihuja sinne tänne. Piha on niin kaunis lumipeittoisena, kun tekemättömät työt eivät näy.

Huomenne Justuksen nuorin lapsenlapsi, it-neropatti, tulee vanhempiensa kanssa päiväksi. Poika auttaa laittamaan uuteen lämpöpumppuun kaukoyhteyden ja muutama muukin juttu kaipaa hänen apuaan.

Tyttären perhe sulki eilen Espanjan kotinsa. Ovat nyt Valenciassa kaksi yötä ja menevät tänään Real Madridin futismatsiin. Huomenaamusta sitten pitkä matka Suomeen. 

Toivotan kaikille meille hyvää alkanutta vuotta, terveyttä, iloa ja vaikka lottovoittojakin!

Heipsan kaikille ja hyvää uutta vuotta.

Palauduttiin eilen mökiltä kotio. Mökki ei oikein pidä lämmintä ja puita kuluu kun pitää lämmittää monta kertaa päivässä. Kivaa oli kuitenkin, eikä ulkohyyskä haitannut menoa mitenkään.
Pojan porukka oli vaan aatonaatosta joulupäivään.
Poitsulla ja tyttelillä oli kiire tyttelin kotiin viettämään joulua.
Poikakin lähti samaan hyömyyn.
Miniähän oli vielä avustustöissä. Tuli uudenvuoden aaton iltana kotiin. Pojat kävi koneella vastassa.

Uudenvuoden raketit nähtiin kun naapurit joen toisella puolella ampuivat raketeita niin, että ne kaartuvat meidän yläpuolelle. Yksityisnäytös siis.
Ja olihan meillä katti koko ajan paikalla, terassilla siis. Jouluaaton oli pois, liian paljon autoja pihassa. Heti kun ylimääräiset autot lähti, niin katti palasi.
Yllätykseksemme joulupukki toi paketin katillekin.
Kattihan ei päästä metriä lähemmäs, eikä tule sisälle.

Laihdutus pitää nyt taas aloittaa ja kävelyt, mikäli liukkaus sallii? 

Voikaahan hyvin, älkääkä liukastelko💕

Tervehdys😊

Aika hiljaiseloa näyttää täällä olevan. Kiitoksia kirjoituksistanne teille, jotka olette jaksaneet tänne kirjoitella. Yhdyn IL :n sanoihin, että on hauska aina lukea kuulumisia täältä. 

Pikseli , joko väsymys on helpottanut. Toisaalta ei ihme, jos väsyttää, kun ei yöllä saa nukuttua kunnolla. Minua on viime aikoina eniten pitänyt hereillä hermosärky. Ennen eilistä iltaa otin varmaan kahtena tai kolmena yönä peräkkäin puolikkaan nukahtamislääkkeen. Yritän välttää sitä, että en ota useana yönä peräkkäin juuri sen vuoksi, että pelottaa riippuvuus niistä. Toisaalta jossain neuvotaan niitä käytettävän juurikin kuuriluontoisesti. Ja siinäpä kysymys muistin kannalta - kumpi on huonompi vaihtoehto: aivan liian vähäinen uni vai sitten kohtuullinen uni avustettuna nukahtamislääkkeellä. Itselleni ei melatoniini sovi, kun vatsa menee siitä aivan kuralle. Muuten se lienee paras vaihtoehto ainakin kokeiltavaksi. 

Onneksi joulunne sujui hyvin ja saitte nauttia toistenne seurasta.

Kivikasalla tuntuu olleen kovinkin vilskeinen joulu. Varmasti ihanaa, kun saa kaikki lapset puolisoineen saman katon alle ja vielä voi seurata ja osallistua lastenlasten kanssa joulupuuhiin. 

IL on tässä käynyt mielessäni, miten on mahtanut Euroopan huono sää vaikuttaa tyttären perheen ajomatkaan kohti kotimaata. Lentoja oli ainakin peruttu eilen paljon, ihmettelin kun siippani tyytyväisenä katseli Englannin liigan fudispeliä, jota ei kuitenkaan oltu peruttu, vaikka etukäteen siitä varoiteltiin. 

Olimme viime torstaina Mikkelissä. Mulla oli aika OMT-fyssarilla ja samalla hoidimme kauppa-asiat. Sain useamman uuden jumppaliikkeen ja voi että, kun olin huonona jo torstaina palatessamme kotiin pimeässä. Perjantai oli sitten aivan karsea päivä kipujen kanssa - eipä olisi tullut mieleenkään yrittää uusia jumppaliikkeitä. Lauantaina ja eilen ne kuitenkin tein ja aikomus tehdä myös tänään. Täällä on ollut kovia pakkasia. Siippani on tehnyt jäällä lenkkejä, mutta minä en ole uskaltautunut ulos lenkkeilemään, kun jäätä on sekä järvellä että kuivalla maalla, niin että päällä on vain kevyttä pakkaslunta ja pelko liukastumisesta hyvistä piikeistä huolimatta on kova. Olen tallustellut sisäkävelyä - eilenkin melkein tunnin yhteen menoon samalla kun puhuimme tyttären kanssa puhelimessa. 

Eilen illasta täällä oli 21 astetta pakkasta. Huh. Emme viitsi rantasaunaakaan kovalla pakkasella lämmittää, kun vedet jäätyvät siellä nopeasti. Siellähän ei ole muuta lämmitystä kuin kiuas. Suihku pitää ajoittaa aina ihan alkuiltaan tai iltapäivään, kun takan sytyttämisen jälkeen ei oikein voi suihkuun mennä. Syynä se, että ilmanvaihtohärpäke menee automaattisesti päälle, kun kylppärissä kosteus saavuttaa tietyn tason ja sitten imee takasta savua ja nokea... 

Jumpan ja sisäkävelyn lisäksi olen polkenut tunnollisesti sillä restoraattorilla. Yritin viime torstaina etsiä Lidlistä toista kappaletta, jonka olisin ostanut kaupunkikotiin, mutta maanantaina tulleet kappaleet olivat loppu. Tänään on samassa liikkeessä tarjolla vähän "tuhdimpi" malli ja tytär on luvannut käydä minulle sellaisen ostamassa, jos heidän kaupastaan moinen löytyy. En haluaisi kuskata tuota yhtä edestakaisin ja toisaalta, kun on niin liukasta, niin ulkolenkkeily saattaa jo sen vuoksi jäädä. Lisäksi kaupunkijaksoilla olemme niin paljon menossa, että eipä siinä juurikaan lenkille ehdi. Tosin tulevalla jaksolla ei ole ainakaan vielä joka päivää ohjelmoitu. 

Ensi sunnuntaina on pikkumiehen ristiäiset. Tytär jaksaa edelleen lähettää päivittäin kuvia ja videoita ja tuntuu, että hän kehittyy kovaa vauhtia. Ihan kauhea ikävä on ja yritän kovasti selviytyä ikävästä ensi perjantaihin asti.

Nurmijärvellä neljän nuoren hengen vienyt liikenneonnettomuus on koskettanut kovasti. Mietin, miten ihmeessä heidän perheensä selviävät eteenpäin. Ymmärtääkseni kaikki mahdollinen, mikä voi mennä pieleen huonolla tuurilla, on tuossa tapahtunut. Paikka on lähellä tyttären ja vävyn kotia. 

Toivottelen hyvää loppiaista, ihania hetkiä uudelle vuodelle ja terveyttä itse kullekin läheisineen. 
 
Taas täällä kysyn, missä Menna luuraa? 

Karmale,  jäi vahingossa äskeisestä pois kommentit sinun kirjoituksestasi.

Ihme katti teillä siellä, kun on jo niin pitkään terassillanne viihtynyt, mutta ei vieläkään tule sisään - edes pakkasilla. Ja sekin kummastuttaa, että ei näinkään pitkän ajan jälkeen anna lähestyä. 

Laihduttamisesta, kun kirjoitit, niin minulle tuli 22.12. - 31.12. aika tasan tarkkaan kolme kiloa lisää. Konvehtirasioita, kun oli vielä joulun jälkeen, niin pitihän ne syödä pois häiritsemästä. Nyt on jo pikkaisen mennyt alas päin. Tuosta vaan näen sen, että jos söisin sumeilematta kaikkea mahdollista, niin kyllä mulla paino äkkiä siihen reagoi.

Vielä uuden vuoden toivotuksen tähänkin kirjoitukseen. 

Kiitos Kipa!

Isäntä oli tänään mökillä ja niin vaan katti oli heti ilmestynyt sinne. Pelkää puukoppaa, vaikka on pöydän alla, niin miljoonaa oli taas syöksynyt pakoon kun isäntä oli puita lähtenyt hakemaan. Toki palaa heti takaisin.
Tänään oli ihan selvästi palellut ja isäntä pyytänyt sisälle lämmittelemään, mutta kun ei uskalla niin ei uskalla!

Harmi sun kipuilujas, voisinpa auttaa jotenkin❤️
Kesällä varmaan näette vauvelia useimmin💕

Aloitin nyt taas metsäkävelyt. Rinteissä ei ole liukasta, mutta tasaisella maalla on. 
Tänään olin toista kertaa ja Omhoitmies halus tulla mukaan. Hällä on samat vaivat kuin mullakin, selkä ja jalat. Ollaan tasavertaisia, tosin hän kulkee paljon edellä.
Tehtiin tänään pidempi lenkki. Hitaasti kiiruhtaen.
Oli senjälkeen pirteämpi olo. Keittelin vielä isännälle iltapuurot ja kiisseliä ja tein porkkanasämpylöitä.
Tiskit pitäis vielä hoidella. Meillä ei ole astianpesukonetta. Ei täällä kotona eikä mökillä. 

Kysyin omhoitmieheltä onko huomiseksi luvattu lumisade joku este kävelylle? Ei kuulemma ole, joten huomenissa kait kävelylle sitten?

Söin muuten kanssa jouluna suklaata pitkästä aikaa ihan urakalla🤔mutta paino nousi vaan kilon verran. Nyt jo hiukan laskenutkin.

Minunkin pitää huudella Mennaa?

Voikaahan hyvin💕

Heipä hei!

Joko teillä on joulu riisuttu? Meillä hommaa tehdään parastaikaa; UK kantoi juuri kuusen ulos. Se oli vielä varsin hyväkuntoinen; olisi varmaan lähiaikoina alkanut kasvattaa uusia versoja. 

Jonakin vuonna tein kuusenversoista – kerkkiä kai ne oikealta nimeltään ovat – snapsia. Tarjoilin sitä juhannuksena venekerhon bileissä, ja paikallaolleet totesivat että joulultahan tuo maistui. (Kukaan ei kylläkään halunnut toista lasillista.)

Vuosi on alkanut sopivan touhukkaasti, sukulaisvierailuja ja silleen. Eilen vietiin tyttärenpoika Upinniemeen, jossa hän aloitti asepalveluksensa. Sattumoisin samassa varuskunnassa kuin IL:n (tai siis tarkkaan ottaen Justuksen) pojanpoika. Kun kundien sukunimet alkavat samalla kirjaimella, niin tässä on vähän pohdiskeltu että tulisiko heistä peräti tupakavereita. Toistaiseksi siitä ei ole tietoa.

Muutenkin intistä isoäidille kantautunut informaatio on melko niukkaa. Tuoreella alokkaalla on yläpeti, ja hän kuuluu meritiedustelujoukkoihin. (Piti heti mennä intin sivuille katsomaan, mitä meritiedustelijat tekevät. No tiedustelevat, tietysti. Ollaanko me mummot vähän pöljiä?)

Joulusta ei siis ole jäljellä juuri muuta kuin kukkasia. Niistä ei näytä hetimiten eroon pääsevänkään. Amaryllikset, joita talouteemme osui useampia (ostettuja ja lahjaksi saatuja) kasvattavat kolmansia ja jopa neljänsiä kukkavarsia. Eihän semmoisia henno poiskaan heittää! Ja yhdessä korissa ollut muratti työntää sekin uusia versoja. Kun en ole kyseistä kasvia koskaan onnistunut pitämään hengissä paria viikkoa pitempään, on mielenkiintoista nähdä, miten tänä vuonna käy.

Mun maailma on siis ihan mallillaan. Toivottavasti teilläkin. Ainakin kuulumisenne ovat olleet varsin rohkaisevia. Pysykööt kivut ja muut vaivat poissa edelleenkin!

Mitä sitä on tapana tähän vuodenaikaan toivottaa? Hyviä härkäviikkoja? Rapeita reikäleipiä? (Sananlaskun mukaanhan loppiaisesta alkavat härkäviikot (mitä ikinä ne sitten lienevätkin) ja reikäleivät.)

No joka tapauksessa: kaikkea hyvää kaikille!

Kiitos kysymästä, joulun sain pakettiin eilen illalla. Muutama joulukukka jatkaa myös minulla kukkimistaan. Valkoisessa kerratussa amarylliksessä on kolmannet kukan parhaillaan auki.

Ei tässä ole kyllä paljon ehtinyt kukkia ihastella joulun jälkeen. Viikko sitten soitti muurari että voivatko he aloittaa loppiaisena vanhan talon uuniremontin ja minähän lupasin kun vihdoin puolentoista vuoden odotuksen jälkeen lupasivat tulla.
Viikoloppuna roudasimme etämiehen kanssa kalusteet ja muut tavarat pois uunin lähettyviltä ja purimme yhden poistettavan seinän pätkän..

Loppiaisaamuna miehet tulivat jo kahdeksalta ja heti alkoi uunin yläosan purku.  Etämies lähti kotiinsa loppiaisena joten minä yritin yksin pitää tupaa lämpimänä puuhellaa lämmittämällä ja siinä sivussa roudaamaan tavaroita. Se tuvan lämmitys olikin haasteellista kun ovet olivat auki vähän väliä kuskatessa purkutavaraa pihalle ja uutta tavaraa sisään. Onneksi poika tuli auttamaan minua tiilien ja muiden tavaroiden roudauksessa.
Purkamisesta levisi tupaan sadan vuoden pölyt ja tuhkat jotka sekottuivat ulkoa jaloissa kantautuneeseen lumeen. Kun tulin illalla kotiin niin näytin aivan riihitontulta mustine poskineni.

Vielä eilen jouduin kuskaamaan lisää tiiliä varastosta puukasojen takaa mutta nyt on korjattu niin uuni kuin puuliesikin. Kolmen viikon päästä voin varovasti aloitella lämmittämistä. Siivoamista siellä on ihan mahdottomasti mutta eiköhän siitäkin selvitä joskus.

Homma otti vähän voimille kun piti siinä sivussa hoidella myös yhdistyksen kiinteistöjen juttuja ja lumitöitäkin oli ihan riittävästi kahdessa eri paikassa. Meillä on tullut lunta maanantaista alkaen joka päivä ja ei ne sateet lopu kuin aikaisintaan sunnuntaina.

Tänään onkin ollut vähän toisenlainen päivä. Aamulla tein ensin lumitöiä  sekä hoidin viime tippaan jääneen lahjan hankinnan ja lähdin puolen päivän aikaan kälyn 80-vuotispäiville. Illn suuhun mahtui vielä kokoustamista Lappeenrannassa sekä puhelinpalavereita. Minulla olisi ollut tarpeen hoidella monia kauppa-asioita mutta kävin vain rautakaupassa ja suuntasin kotiin koska lumisade yltyi niin sakeaksi että päätin kotiutua ennen kuin tiet ovat täysin tukossa.

Huomisen ulkoilut hoituvat näillä näkymin myös lumikolan kanssa. ltapäivällä minulla on aika jalkahoitajalle tässä omalla kylällä. Toivottavasti siitä tulee rentouttava pakkolepo.
Nyt en kommentoi enää ketään vaan suunnistan iltapesulle ja sieltä peiton alle unta odottamaan.

Hyvää viikonloppua.

Huhhuh, Mustikkaposki!
Ihan tuli hiki ja väsy lukiessakin. Hattua nostan, ja korkealle, kun tuommoiset urakat olet sevittänyt! Tiilien roudaaminen ei ole ihan keveimmästä päästä hommia, niinkuin ei lumityötkään. Ja siihen päälle vielä kokoukset ja palaverit joihin tarvitaan henkistä jaksamista. On sulla rautainen kunto!
Tsemppiä ja jaksamista lumien keskelle.

Mustikkaposki, kylläpä sinulla on ollut monenlaista urakkaa! Olet kyllä aika hyväkuntoinen, kun tuosta kaikesta olet selviytynyt!

Eilen aamupäivällä eräs naapuruston mies tuli tohkeissaan lähimetsästä ja kertoi nähneensä suden jäljet ihan ylänaapurimme talon takana eli n. 20 metrin päässä meiltä. Mieheni kävi vielä varmistamassa havainnon. Susi oli tullut pitkin loikin metsästä ja pysähtynyt kuin seinään naapurin avoterassin eteen ja jatkanut sitten matkaansa. Luultavasti se oli jahdannut alueellamme liikkuvaa ainokaista citykania, joka oli onnistunut livahtamaan terassin alle. Naapurilla, jonka terassista on kyse, on kolme 6-10-vuotiasta lasta, jotka kulkevat metsäpolkua sadan metrin päässä sijaitsevaan kouluun, ja metsän kautta oikaisevat jotkut muutkin pienet koululaiset.

Ei ole kiva ajatus, että susi ei enää pelkää ihmisiä tarpeeksi, koska liikkuu asutuilla alueillakin. Ehkä tämä on sama susi, joka alkuviikolla oli nähty Espoon Mäkkylässä, mistä on aika lyhyt matka tänne Lintuvaaraan. Ja onhan noita susihavaintoja ollut Espoossa ja Vantaalla viime aikoina muitakin. Ilmeisesti kyseessä on vain yksi yksilö. Uskallanko enää kulkea yksinäisillä fatbike-poluilla metsissä?

Saisi jo lumen tulo loppua! Kolmen talon yhteinen pihatie on pakko pitää lumettomana, että autot pääsevät kulkemaan katoksiin. Koneellinen lumen poisto ei tule kyseeseen, koska lumelle ei ole tilaa sivuilla, vaan se on kolattava talojen väliin ja takapihalle. Tykkään kyllä toisaalta kolaamisesta, mutta mieheni on turhan perusteellinen siinäkin hommassa ja väsyttää itsensä. Onneksi nuoret ovat nyt osallistuneet näihin lumitalkoisiin ihan kiitettävästi.

IL ja Tiinuliinu, miten alokkaat ovat sopeutuneet armeijaan?

Kipa, onko restoraattori sellainen polkuvehje, jota voi polkea tuolilla istuen? Sellainen olisi varmasti hyvä meillekin, tai siis lähinnä miehelle, jolla jalat tuntuvat olevan se heikoin kohta. Leppävaaran Lidl on aika pieni, joten siellä on huono valikoima tuollaista tavaraa. Mies ei pitänyt kuntopyörästä, vaan lahjoitti sen abi-tytölle. - Ja kiitos kysymästä, väsymys on helpottanut, mutta nenän väliseinän tulehdus ei tahdo parantua. Runsaan viikon päästä menen uudelleen tarkastukseen.

Hyvää vointia kaikille!