Terveisiä Karmale!

Hei ja tosiaan terveisiä Tallinnasta,

IL on mitä parhainta matkaseuraa! Pidän asenteesta; kun mennään, silloin ei olla "köyhiä eikä kipeitä". Enkä nyt tarkoita rahaa ja sairauksia. Jokainen saa elää varojensa mukaan ja sairauksista voi kertoa, mutta tarviiko niissä velloa, kun on tarkoitus viettää hauska matkapäivä. Kuten edellisen matkan jälkeen jo mainitsin, IL on niin "pulppuava". Tarkoitan tällä kaikella elämänasennetta.
Ei olla liian vanhoja, tekemään sitä tai tätä. Vaan katsotaan tulevaan ja suunnitellaan tulevaisuutta. Tämä asenne on kyllä vallitseva tällä palstalla. Täälläkin voi valittaa, kun oikein hatuttaa, ei se minua haittaa, kunhan ei vellota päivätolkulla. Ystäväpiirissä on vaan alkanut esiintyä, kommentteja: "ei me nyt enään tässä iässä, eihän sitä tässä iässä voi" ym. MInä usein kommentoin,että jos nyt jo aloitan tuon kommentoinnin, voi olla, että joudun vielä noin 30 v tuota kertomaan. Äitini kuoli 96 v ja isänikin oli 91 v. Kukaanhan ei elinpäiviään tiedä, mutta haittaako, jos ei ehdi ollenkaan tuohon valitusvaiheeseen?

IL on myös helppoa matkaseuraa, kun hänelle kelpaa kaikki mitä ehdotan. Oli sitten kyse piparinäyttelystä, ruokapaikan tai kahvilan valinnasta.
Lisäksi IL on avarakatseinen eikä helpolla tuomitse ihmisiä tai asioita.
Mukavaa miesseuraakin hän järjesti meille paluumatkaksi! Kiitos Tiinuliinu Ukkokullan lainasta ja terveisiä sekä kiitoksia hänelle.

No nyt tuli kehumisia niin, että punastelen täällä itsekseni (älkää uskoko, otan riemuiten kaikki vastaan).

Minun mummoni eli 101,5 vuotiaaksi ja vain pari viimeistä viikkoa oli sairaalassa, silloinkin täysissä järjissään. Hän oli laittanut siihen asti itse ruokansa, josta ei kermaa ja voita puuttunut. Kun kysyttiin, miten ne sairaalaruoat maistuvat, mummo tuumi iloisesti, että täytyy vaan oppia suhtautumaan! Hän oli loppuun asti kiinnostunut nuorten asioista ja hänen luokseen oli aina kiva mennä.

Kerran olin lähdössä hänen luotaan tervehtimään ensimmäistä anoppiani, joka oli minulle kovin rakas nuoruuden avioliiton eron jälkeenkin. Aioin lähteä suht puhtaalla naamalla, mutta mummo tokaisi, että laita nyt vähän meikkiä, ei ihmisten ilmoille mennä saunapuhtaana! Hän pukeutui joka aamu leninkiin ja kameekoruihin ja kävi kampaajalla kerran viikossa.

Minulla on ollut onni kasvaa ja kehittyä avarakatseisten ja joustavien ihmisten ympäröimänä. Solmin ensimmäisen avioliittoni 19-vuotiaana ja ero tuli muutaman vuoden jälkeen. Se oli sopuero, kasvettiin oikeasti vielä ihmisinä ja eri suuntiin. Mutta välit appivanhempiini säilyivät niin hyvinä, että kun vuosia myöhemmin avioiduin uudestaan, ex-anoppini kutsui minut ja uuden mieheni kahville!

Kesäheinän "valitusvaiheesta" muistinkin synnytysjutun ja kerron senkin nyt tässä täysin asiaan kuulumattomana. Tyttäreni rupesi syntymään kuusi viikkoa liian aikaisin. Lääkäri tuumi iltapäivällä, että kyllä tämä aamuyöhön varmaan menee. Joten kun tuli tosi vahvoja supistuksia, en halunnut kiljua, kun joutuisin kiljumaan sinne aamuyöhön. Vaan tyttö puski esiin viiden supistuksen jälkeen ja minulta jäi huudot huutamatta! Kai se oli sitten sellainen helppo synnytys ja pienestä keskostytöstä kasvoi ihan hyvä nuori nainen.

No onkos tullut kesä...
Avasin viimein eilen chian siemenpussin.
Laitoin chian siemeniä vesitilkkaan likoamaan ja kulhon jääkaappiin.
Kun kävin sitten illalla tuorepuuroa väsäämään ja otin kulhon jääkaapista niin siihen oli ilmestynyt sammakonkutua. Tutkin koko jääkaapin mutta sammakkoa sieltä ei löytynyt. Lisäsin kudun kaikesta huolimatta tuorepuuroon. Aamulla syödessäni ajattelin että sammakonkudun myrkyllisyydestä varoiteltiin lapsena, mietin näenkö vielä iltaa. Tässä sitä vielä kaikesta olla köllötellään eikä tuu missään.

Eilen aamulla söin tavoistani poiketen vaaleaa leipää. Ei olisi pitänyt, sillä hampaasta irtosi iso paikka vieden hammastakin mennessään. Sain tälle päivälle hammaslääkärin julkiselta puolelta ja nyt on hammas kunnossa.
Lieneekö sattumaa, mutta olen erittäin tyytyväinen palvelun nopeuteen ja tasoon.

Tänä päivänä olen jäänyt suustani kiinni moneen paikkaan, muuallekkin kuin hammaslääkärin kynsiin. Aloitin aamun uimahallista ja sieltä menin hoitamaan omia, vanhan tuttavani, yhtymän ja taloyhtiön asioita. Joka paikassa tuli vaihdettua kuulumisia eikä se jäänyt missään muutamaan sanaan. Sitten pitikin kiirehtiä hammaslääkäriin. Illansuussa "pistäydyin" tyttärellä, sielläkin vierähti yli tunnin, joten tänä päivänä ei sukanteko ole juurikaan edistynyt.

Nyt on vatsa täynnä ja taidan rauhoittua sohvalle kutimen kanssa heti kun saan piparitaikinan tehtyä. Toivottavasti löytyy tarpeeksi mausteita kun en muistanut aamulla tarkastaa maustevarastoani. Siirappipiparit eivät ole minun must juttuni mutta tulin heikkona hetkenä luvanneeksi etämiehelle että tehdään yhdessä kun hän haluaa niitä joulupöytään.

Kesäheinällä ja IL:llä on hyvät geenit kun suvussa on ollut niin pitkäikäistä väkeä.

Koshkoille onnea uuteen parisuhteeseen. Kateeksi käy kun pystyt tekemään nopeita päätöksiä elämäsi suhteen. Me olemme etämiehen kanssa seurustellet jo kahdeksan vuotta ja asuneet eri paikkakunilla. Olemme miettineen joskus yhteen muuttamista, mutta kumpikaan ei haluaisi muuttaa toisen asuinpaikkakunnalle. Olemme molemmat melkoisia jahkailijoita.

Hyvää joulunodotusta kaikille.

Mitähän Mustikkaposki oikein söi No pääasia että henki pihisee, eikä mitääntullut.

Kivalta kuulostaa Tallinnan reissu.

Kävin useana vuonna äitini kanssa Tallinnan joulutorilla, nyt ei hän ole jaksanut ja itseltäänkin jäänyt. Tykkään kyllä kovin siitä kaupungista.

Tänään ollut oikea sähläpäivä. Mies lähti röntgeniin ja unohti lompakkonsa kotiin. No, soitti jos tulen lunastamaanhänet kun ei saa autoa puomin takaa ilman rahaa.
Kyllä harmitti lähteä kun sinne matkaa 25 km. Pihasta palasin vielä hakemaan sen miehen lompakon kun kai hyvä että ajokortti matkassa sentään.
Poikkesin sitten kaupassa. Työterveyshoitaja kävi tekemässä kartoituksen kodissamme. Meillä on vain osa- aikainen työntekijä mutta työterveyshuolto hällä pitää olla.
Yhden muksun käytin terapiassa ja kun tulin kotiin, mies lähti viemään yhtä harrastukseen.

Päivällä tuli uusi sohvakalusto. Hieman jännitin onko kiva kotona mutta tykkään. Tosin verhot eikä matto sovi En kuitenkaan jaksa niitä miettiä ennen joulua, ehkä

Kohta pääsen saunaan ja meinasikin saunoa pitkän kaavan mukaan. Harmi kun en älynnyt pyytää miehen tuomaan olutta. En tykkää siitä mutta saunan jälkeen voisi lasillinen maistua. No vettä on kraanassa.

Eihän sammakonkutu voi olla myrkyllistä kun siitä kehkeytyy ihka eläviä nuijapäitä.

Chian siemenet liotettuna eivät herätä r uokahalua mutta se mössö laittaa vauhtia suolen toimintaan.

Tallinnan matka kuulostaa ihanalta, niin kuin noiden ladyjen muutkin matkat.

#Anin kanssa yhdessä koko ajan. Olen joskus miettinyt, kumman ottaisin Maxin vai Anin, jos olisivat nuoruudessa olleet kummatkin tarjolla. En tiedä. En uskonut koskaan löytäväni Maxin tasoista seuraa puolisosta puhumattakaan, mutta Ani saattaa mennä jopa ohi enkä aio tätä kovin herkästi itselleni myöntää. Maxin kanssa katsottiin samaan suuntaan ja rakastettiin toisiamme. Anin kanssa katsotaan sekä eteenpäin, että toisiamme. Ja paljon ja aina. Ollaan ihan hulluina toisiimme, vaikka tehdään samalla avioehtoa ja muuta järkevää. Kummallinen tarina. Kuukauden nyt tunnettu, mutta tuntuu kuin koko elämä oltaisiin oltu yhdessä. #

#Olemme keskustelleet Anin kanssa kananmunista.
Minä kerroin, että minun munani säilyvät jääkaapissa tolkuttoman pitkään joten ne kannattaa pitää jääkaapissa.
Ani ilmoitti, että hänen munansa ovat aktiivikäytössä(?) eikä niiden tarvitse säilyä ensi kesään vaan niitä paistetaan mukavan huoneenlämpöisinä päivittäin.
Kyynelsilmin kuuntelin ylkäni julmaa järkeilyä ja päätin, että pitäkööt aktiivit munansa missä tykkää. Minä tyrkkään omani säilöön jääkaappiin.#

Eihän ne kanat vanhene vaan munat

Voi että olette kirjoitelleet ihania juttuja, kun en taas ole useampaan päivään lukenut!

Koshkoille lämpimiä onnitteluja uudesta elämänkumppanista ja -muutoksesta. Jostain syystä minäkin pidän kananmunat jääkaapissa, kun en ihan päivittäin niitä käytä. Melko usein kuitenkin. Vaan ovathan nuo kaupassakin lämpimässä.

Naureskellen lueskelin IL:n juttuja. Näin sieluni silmin hänet juttelemassa milloin kenenkin kanssa ja kannattamassa ostoksiaan naapurimiehillä! On ihanaa olla sosiaalinen. Sitä itsekin harrastan lähes aina kaupassa, bussissa ja kuntosalin nuorten naisten ja miesten kanssa. Nuoret ovat ihan mukavia eivätkä lainkaan suhtaudu nyreästi vanhan höpötyksiin. Ajattelevat sitten mitä ajattelevat, mutta ainakin ovat sen verran hyvin kasvatettuja, etteivät näytä sitä ulospäin

Japena, sinulla on melkoinen joulutrahteeraus tulossa. Sinänsä kivaa, kun siitä tykkää. Me mietimme meirämmiähen kanssa, jotta kuinka iso kinkku meidän on ostettava, kun serkkulikkani tulee jouluksi. Päädyimme kuitenkin kolmikiloiseen, sillä seuraava koko olisi ollut liki 6 kg eikä serkku ihan niin suursyömäri ole ja onhan pöydässä muutakin. Kinkku siis on pakkasessa, mutta muita valmisteluja ei ole vielä tehty. Minulla on viime joulusta jääneet taatelit, kun en jaksanutkaan taatelikakkua leipoa, joten nyt ehkä sen sitten leivon. Minulla on jossain tallessa täältä joltakulta (Kesäheinä? Tiinuliinu?) saatu ohje, jonka toivottavasti löydän. Ensi viikolla täytyy käydä lanttuhauta ja savustettu kirjolohenmäti kauppahallista ja aloitettava siivous. Tai ehkä aloitan sen jo - noh, huomenna!

Meillä oli keskiviikkona ilmaisliput Ulkomaalaisen toiseksi viimeiseen näytökseen, mutta minä onneton kehitin itselleni jostain vatsataudin. Siis minä, joka en koskaan sairasta, spyttasin oikein urakalla enkä tietenkään voinut teatteriin lähteä Soitin sitten naapurirouvalle, joka huolehtii postilaatikostamme reissujemme ajan ja hän ystävällisesti luopui jumppatunnista ja lähti meirämmiähen seuraksi. Onneksi olin näytelmän jo aikaisemmin nähnyt, mutta olisin kyllä mieluusti käynyt uudestaankin. Tauti on jo varsinaisesti poissa, mutta hieman on vieläkin jotenkin ontto olo, joten skippasin tänään kuntosalinkin. Meirämmiäs kyllä lähti ja keksii siellä sitten taas mitä lie syitä poissaolooni tai kuvailee liiankin yksityiskohtaisesti

Mekin olimme itsenäisyyspäivän aattona onnittelemassa kummilapseni kuopuksen lakkiaisia. Näin lempiveljenpoikanikin (= ainoa!) todella pitkästä aikaa. Luulen siitä olevan lähemmäs kymmenen vuotta ja poika täyttää ensi vuonna 40 Mihin tämä aika kuluu? Meikäläinen ei muutu miksikään ja kaikki ympärillä vanhenevat! Oli muuten tosi kurja sää ajella. Mennen tullen räntää satoi paikoin tiuhaan ja meirämmiäs valitteli, että on vaikeaa nähdä kaistaviivoja. No, onhan se eikä hän muutenkaan ole enää onnellisimmillaan ajaessaan pimeässä etenkään sateella. Tulimme kotiin melko myöhään ja hän otti ennen nukkumaan menoa konjakin rentoutuakseen.

Rauhallista joulunvalmisteluaikaa kaikille