Merelle, pakurikääpä kasvaa useimmiten koivussa. Meiltä löytyi omalta tontilta ehkä joskus 6 - 7 vuotta sitten melko kookas pakurikääpä. Ystäväpariskunta oli kylässä ja tämä mies tuntee luonnon parantavia yrttejä yms. paljon ja terassilla istuessamme järvelle päin katsoessa huomasi yhdessä koivussa pakurikäävän. Hänellä on itsellään paljon perintömetsiä. Olimme käävän toki huomanneet, mutta emme sen enempää kiinnittäneet siihen huomiota muuta kuin ajattelimme, että puu pitäisi kaataa ennen kuin kaatuu. 

Rakas siippani haki sitten korkeat tikkaat, joilla ylettyi sahaamaan käävän pois. Ja kyllä se läheltäkin tutkittuna osoittautui pakurikääväksi. Se oli varmaan jalkapallon kokoinen - ainakin melkein. Saimme neuvot, miten se pitää käsitellä, niin että sitä voi käyttää. Siippani pilkkoi sitä melko pieniin osiin, joita sitten kuivattelimme pitkään. Varmaan uunissa, kun on kiertoilmauuni. Vihanneskuivurissa ei olisi onnistunut. Meillä se on sellaista rouhetta ja olen ymmärtänyt, että säilyy pitkään. Otan aina "sopivan" satsin ja keitän sitä vedessä. Tänään juuri luin jostain, että pitäisi kiehua 20 minuuttia. Samaa satsia säilön useampaan kertaan. Sitä voi käyttää niin kauan kuin väriä irtoaa. 

Siinä on paljon antioksidentteja ja immunologiaa parantavia yhdisteitä. Joidenkin "tietojen" mukaan sen pitäisi tehota lähes kaikkeen🤣. Mene ja tiedä. Sitä tutkitaan edelleen paljon ja maksaa mielestäni kauheasti, kun olen joskus kaupassa katsonut sellaisia jauhepusseja. Googlettamalla löytyy paljon tietoa. Sitä on käytetty paljon Aasiasta ja meistä itään päin.

Inkivääristä emme pidä, mutta hunaja vie sen maun pois. Inkivääristä on ymmärtääkseni paljonkin tutkimustietoa, pitäisi auttaa nivelvaivoihinkin. Ja se on tuoreena halpaa. Liian harvoin tullut käytettyä molempia. Aina flunssan tullessa muistamme ja kyllä joskus talvipakkasilla ilman flunssaakin.

Tiinuliinu kiitos onnitteluista. Toivottavasti olette kotiutuneet hyvin. 

Maanantaita, mimmit! Itsenäisyyspäivä on takana. Heti aamusta onnittelin veljeäni, joka täytti 64 v. Sitten sateenvarjot esiin ja Raatihuoneen torille joulumarkkinoille. Olivat tunnelmalliset ja isommat kuin luulin, kojuja oli niin Kuninkaankadulla kuin Kustaa Vaasan kadullakin. Ihmisiä valtavasti ja kaikki hyväntuulisia sateesta huolimatta. Ostettiin kalaherkkuja, tavattiin muutamia tuttujakin.

Kotiin paraatia seuraamaan. Minähän olen salaa ihan heikkoja univormuihin ja tankkeihin yms. Ehdittiin laittaa ruokaakin, minä katoin pöydän juhla-astioilla. Alkuun mätiä, pääruokana graavisiikaa ja jälkiruoaksi olin tehnyt edellisenä päivänä glögipannacottaa hyytymään.

Ja vihdoin linnanjuhlat! Taidemaalariystäväni oli lahjoittanut juhlaviittansa ministeriystävälleni ja se yllään hän linnaan tipsuttikin. Meillä oli tyttäreni kanssa koko kättelyn ajan puhelinlinja auki ja kommentoimme pukuja. Justus huuteli korukommenttejaan sivulta, hänen mielestään monet avonaiset puvut kaipasivat kaulakorua. Galaktisia Laaksoja siellä näkyi varmaan kymmenellä kaulalla, minullakin on sellainen. Ihan hirvityksiä ei tänä vuonna ollutkaan tai sitten mä olen tullut armeliaammaksi!

Eilen käveltiin kujilla bongaamassa ikkunoita, jotka oli somistettu joulukalenteriksi. Cafe Gamla Stan on joulunajan auki, joten sinne valkoviiniglögille, jossa lusikkana oli kanelitanko. Nappasin meidän tangot taskuun,käytän koristeena.

Nyt ei sada, joten lähdemme etsimään kahdeksatta joulukalenteri-ikkunaa!

Nyt on ollut kovasti menoja. Joulukuun 2. päivänä olimme katsomassa Steiner koulun lukion esittävän taiteen linjan näytelmäesitystä. Tänä vuonna se oli satiiri Kuningas kuolee - eläköön kuningas. Mukana oli valtavasti nuoria esiintyjiä, paitsi itse näytelmässä, myös kuorossa ja orkesterissa. Emma on siellä ekalla luokalla ja viihtyy hyvin. Nytkin hän oli mukana kuorossa, lavastajana ja yhtenä kuninkaana. Olin aivan ällistynyt, miten hiljaiselta vaikuttava nuori paneutui täysillä osaansa.

Itsenäisyyspäivän aattona oli sitten Ainon lakkiaiset Otaniemen lukiossa. Emme päässeet paikan päälle - vanhempien ja isoveljen lisäksi kunnian sai Joensuun mummi, jolle sen hyvin soimme. Tilaisuus oli samalla koulun itsenäisyyspäivän juhla ja se striimattiin, joten katsoimme sen Youtubesta ihan kotisohvalla. Illalla lähiperheelle (14 henk.) oli varattu kabinetti lähellä sijaitsevasta tunnelmallisesta ravintolasta. Villa Lilla on rakennettu vuosisadan vaihteessa ja remontoitu pieteetillä. Ruoka ja tarjoilu olivat moitteetonta ja meillä oli ihana ilta.

Kuoroilla on ollut pari esiintymistä viikossa, parhaina päivinä kaksikin, ja sama jatkuu joulukuun 17. päivään asti. Hoivakodit alkavat tulla tutuiksi. On antoisaa, kun varsinkin tuttu musiikki tavoittaa muistisairaan hapuilemaan laulun sanoja. Tunnemme myös kiitollisuutta siitä, että olemme saaneet olla niin terveinä, että voimme tuottaa iloa, tai ainakin vaihtelua muistisairaille ikätovereille. Niin, kummankin kuoron ikähaitari lienee 70-85, säestäjää ja johtajaa lukuunottamatta.

Ihanaa, että Kipan pikkumiehen yölliset itkukohtaukset ovat loppuneet. Ja miten hyvä uutinen oli, ettei isältäsi kuitenkaan löytynyt syöpää, kuten epäiltiin. Myöhäiset syntymäpäiväonnittelut!

Vielä onnittelut myös Kivikasalle uudesta lapsenlapsesta!

IL vaikuttaa selvinneen flunssasta. Onneksi se ei ilmeisesti ollut pahempaa sorttia.

Tiinuliinu, tervetuloa kotimaahan nauttimaan täkäläisestä kulttuurista! Kävelyä tuskin tulee näillä keleillä harrastettua yhtä paljon kuin Espanjassa.

Miniän uusi hoitojakso alkaa perjantaina. Toivottavasti siitä ei seuraa niin kovia kipuja kuin ensimmäisestä. Onneksi ne eivät kestäneet kuin muutaman päivän ja hän on jaksanut olla ihan reipas.

Pysytään kaikki terveinä!

Tässä ketjussa joku on maininnut lanttuhaudan.
Olen nyt Tampereella ja jos löydän kauppahallista ko tuotetta, miten se muuntuu lanttulaatikoksi? 

Hyvä Tulis kun muistit! Olen myös lukenut Mennan sitä kehuvan ja käydään vielä Tampereella ennen joulua.  Kukahan kauppias sitä myy? Meillä on aina kiire saada Neljä vuodenaikaa ravintolasta se kalalautanen nenän eteen, niin on lanttuhaudat unohtuneet.
Olisikohan se valmiiksi haudutettua lanttusosetta, joka vain maustetaan ja paistetaan.
Nyt tuli kyllä pakottava tarve lykätä ensiavuksi uuniin se kaupan valmis lanttusosepötkö, joka on jääkaapissa. Mummuni oli satakunnasta ja lähes eli vuoden ympäri lanttulooran voimin

Hei Ihanaiset,
terveisiä sohvannurkasta käytettyjen nenäliinamyttyjen keskeltä. Viime lauantaina hehkutin ääneen miten hienoa on kun en ole räkätautua saanut vaikka sitä on nyt paljon, ei olisi pitänyt nuolaista. Sunnuntaina herätessä ääneni kuulosti kunnon wisky bassolta ja aamupalaa tehdessä alkoi vesinuha ja päänsärky. Kumma kyllä JP ei ole sairastunut, hän lähti eilen kotiinsa ja minä nukuin yli 12 tuntia  viime yönä, kun ei kukaan herättänyt aamupalalle, yhä edelleen väsyttää.

Muuten elämä soljuu tasaisesti eteenpäin. Kesä meni laiskotellessa ja syödessä joten syksy on sitten mennyt kesäkiloja poltellessa. Milloin sitä oppii, että ne kilot tulevat niin helposti mutta niistä eroon pääseminen on yhtä tuskaa.

Kaikkea pientä kivaakin on ollut, lapsenlapsen rippijuhlat ja etenkin se, että neiti toipui hyvin mopo onnettomuudestaan. Siskon tytön toisen lapsen kastejuhla oli hauska. Tytön tyllerö oli yhtä rauhallinen kuin isoveljensä samassa tilanteessa. Reipas poika, hoitaa innolla pikkusiskoaan, mutta viime viikolla oli säikähtänyt kamalasti ja paniikissa huutanut:” äiti, isä tulkaa tänne, sisko on karannut!”.  Sisko on tähän asti pysynyt omien lelujensa kanssa leikkialustalla mutta nyt näkökenttään oli ilmestynyt uskomattoman kiinnostava tavara jota kohti tyllerö oli lähtenyt kierimään ja päässytkin tyhjän pahvilaatikon luo. Järkytyksestä toivuttuaan isoveli oli tuumannut, että nyt hänen lelunsa pitää siivota turvaan. Isoveli 3v on pikku julkis, kun paikallislehdestä oli hänestä iso artikkeli. Kauppaan tai kävelylenkille pitää ottaa aina mukaan työhanskat ja roskapussi johon kerätään tien vierestä roskat. Poika ei voi ymmärtää miksi muut roskaavat, kun herkkujen kääreet ja pussit voisi laittaa roskakoriin. Reipas poika❣️.

Musiikki on vyörynyt elämääni JPn myötä, sitä tulee joka tuutista. Olin hänen tukenaan hautajaisissa jossa vainajaa muisteltiin yhteisen musiikin kanssa. Vainaja oli juuriltaan italialainen ja hyvin musikaalinen , lauloi monissa kuoroissa sovitti ja sävelsikin itse kevyttä musiikkia. Jos nyt koskaan voi sanoa, että hautajaiset olivat iloiset niin tässä tapauksessa suru oli kyllä kääritty iloiseen musiikkiin. Siunaustilaisuuden pappi tarttui kitaraan ja lauloi gospelia. Muistotilaisuudesta muodostui milteipä konsertti, omaisista yksi soitti pianoa toinen kitaraa, kolmas huilua, pappi oli mukana kitaransa kanssa ja lähestulkoon kaikki lauloivat, yksin, kaksin tai porukalla, säestyksellä tai ilman. Pääsin myös mukaan JPn kuorolaisen 50v juhliin jossa esiintyi 3 kuoroa joissa päivänsankari on mukana. Laskin hätäisesti, että yhdessä kohtaa oli lavalla muusikoita ja kuorolaisia yli 50 henkeä. Upeaa laulua ja soittoa klassisesta kevyeen musiikkiin. Kotimatkalla tuntui, että minä leijailen. Toki olen käynyt myös kuuntelemassa JPn oman kuoron esityksiä ja minun luonani hän harjoittelee tosin harmillisesti usein silloin kun minä olen jumpassa 😕.

Tanssimassa ollaan nyt syksyllä käyty enemmän kuin kesällä, silloin ei oikein sää suosinut. Milloin oli sateista ja kylmää milloin taas liian kuuma. Viimeksi oltiin meritanssit risteilyllä ja mukavaa oli vaikka tanssilattia oli turhan pieni. Muuten kaikki sujui hyvin, ruoka oli hyvää, palvelu pelasi ja oli ystävällistä, hyviä ostoksiakin tehtiin, hytti oli passeli. Sain hyvän synttäritarjouksen ja raskittiin ostaa suite. Ilman vastoinkäymistä ei kuitenkaan selvitty. Oltiin jo Rautatientorilla matkalla minun luokseni kun JP kysyy onko minulla hänen pukusalkkunsa?? Ei ollut ja siitä seurasi sitten aikamoinen selvittäminen. Kummallakaan ei ollut muuta muistikuvaa salkusta kuin se, että hytistä lähtiessä se oli mukana. Soitettiin terminaalin ja HSLn löytötavaroihin monta kertaa. Meitä harmitti, kun siellä oli mun ”liehukehousut”  ja JPn mieleisin pikkutakki ja siihen hyvin sopiva solmio . Kesti yli viikon ennenkuin saatiin se takaisin mutta onneksi saatiin.

Tässä jotain otoksia minun rauhallisesta elämästäni. Yksi lasten suusta pitää vielä jakaa teille. Kyse on keskimmäisen siskon nuorimmaisesta lapsenlapsesta joka on n. 9v.  Sisko oli tyttöjen kanssa kesällä jäätelöllä ja toiset olivat jo jäätelönsä hotkineet mutta nuorimmaisella oli vielä jäljellä joten siskoni kysyi onnistuuko kävely autolle jäätelöä syöden. Vastaus tuli tuhahduksen saattelemana: mummi, minä olen nainen ja pystyn tekemään kahta asiaa samaan aikaan. Itseasiassa teen nytkin kolmea asiaa samaan aikaan, kävelen, syön ja puhun! Tulevaisuus on turvattu 😁.

Pysykaahän terveinä ja jos tauti on iskenyt niin pikaista toipumista🧡. Mukavaa Joulun odotusta kaikille.

Voi kun oli hauska kuulla sinusta, Suupaltti! Elämäsi on täynnä iloa ja riemua ja musiikkia ja vaikka mitä.
Nyt kaikki joululahjat on pakattu. Annan tänä jouluna läheisilleni lähes symbolisia lahjoja, mutta yritän tehdä paketeista sitäkin nätimpiä. Eilen paketoin koirien lahjat, on Zappaa ja kummikoira Lyytiä ja Justuksen pojan koiraa ja naapurin koiraa, jokaiselle tekee mieli jotain antaa. Joulukortteja en tänä vuonna lähetä kuin niille, joilla ei ole älypuhelinta tai facebookia.

Sunnuntaina vietetään tyttären perheen kanssa esijoulua, kun he lähtevät sitten Espanjaan. Zappa on lauantain treeneissä ja Juniori töissä ja halutaan olla kaikki koolla. 

Eilen kävimme Ikeassa joululounaalla. Siitä on tullut meille perinne sen jälkeen, kun Jussi eka joulunamme sanoi vievänsä minut joululounaalle. Minä tietysti pukemaan nättiä mekkoa päälle. Ikeaan sitten mentiin ja kun ällistykseltäni tokenin, on siellä sitten joka joulun alla käyty. Maha täyttyy ainakin.

Eilinen meni neljä tuntia ostoskierroksella, kun Watkin'silta piti hakea lohta graavattavaksi (sitä pitää saada aatoksi kolme kiloa) ja tyttären perhe vaatii sunnuntaiksi ainakin kilon). En ole ikinä missään saanut niin hyvää graavilohta kuin Justuksen tekemää. Maxin Kalasta haettiin lahjakortti ystävälle, joka käy lähes joka viikko siellä ostoksilla. Tänään Justus lähti yksikseen ostoskierrokselle, mun hermo ei kestä kahtena päivänä peräkkäin.

Mutta mä olen pessyt lakanoita, tyhjentänyt pakastinta (että ne lohet mahtuu) ja puuhastellut kaikenlaista kotosalla. Kävelyllekin ehdin, yksin menen lujaa vauhtia, Justus tallustaa hitaasti.

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Halitulijallaa, kotona ollaan! 

On oltukin jo kaksi viikkoa mutta päivät ovat viuhtoneet vauhdilla. Ensimmäisinä päivinä harmaus hätkähdytti, sitten siihen tottui ja eilenhän olikin varsinainen valoilmiö! Oikein häikäisi kun iltapäivällä ajeltiin Tuusulan moottoritietä kotia kohti.

Mun olis varmaan kunnon perheenemännän tavoin pitänyt vatkata kakkutaikinaa tai vähintään imuroida kun oli perjantai, mutta halusin taidenäyttelyyn. Taiteilijakoti Erkkolassa oli Martta Wendelinin piirtämiä 1920–30-lukujen kuvia. Ei mitään aitan polulla astelevia emäntiä vaan polkkatukkaisia silkkisukkaisia kaupunkilaisnaisia, semmoisia mondeeneja flappereita joita oli edellisen kerran ihasteltu tiistai-iltana musiikkiteatteri Kapsäkissä jossa menee näytelmä nimeltä Sörkka svengaa. Piipahdettiin sitten eilen Lottamuseossakin kun se on sopivasti siinä ihan vieressä. (Molemmissa on toki käyty ennenkin mutta ainahan nuo näyttelyt vaihtuu. Ja Lottakanttiinista saa hyvää kahvia sekä tosi-isoja pullia 😉)
 
Kulttuuria on siis kulutettu suorastaan yli suositusten. Torstai-iltana oli tyttären kuoron konsertti espoolaisessa kirkossa, tänään oma kuoroni lauloi Kalliossa. Mä tyydyin kuuntelemaan kun en loka-marraskuussa Espanjan-matkan takia osallistunut ollenkaan harjoituksiin. Hiukan harmitti, mutta toki veisasin oikein hartaasti sitten kun Kauneimmat joululaulut kuoron esiintymisen jälkeen alkoivat. 

Ensi viikonlopulle on parit konserttiliput, supersuosikkini Bachin Jouluoratorio ja gregoriaanista musiikkia josta niin ikään tykkään kovasti. Eihän tällaisen tohinan lomassa leipomaan jouda, eihän vaan? 

Melkoista menoa kyllä näyttää olleen teilläkin. Pikselillä kovasti konsertointia, Suupaltilla ihana risteily ja IL pendelöi pk-seudun ja Tammisaaren välillä. Kipalle vielä jälkeenpäinkin synttärionnitteluja, ja Kivikasalle onnittelut uudesta lapsenlapsesta. Unohtuikos multa joku jonkun merkkipäivä? Jos, niin sorry siitä kuten entinen ulkoministerikin sanoi. 

Joka tapauksessa jokaiselle oikein ihanaa joulunodotusta!

Tervehdys ☺️

Merelle koivun kanssa kävi tosiaan hyvä tuuri. Ensin se, että saatiin pakuri talteen ja toiseksi se, että kerran kovalla myrskyllä puu kaatui ennen kuin siipppani oli ehtinyt sitä kaatamaan. Ja kaatui niin, että sisällä ollessani kuulin aivan kauhean rysäyksen. Pelkäsin jo kaatuvan puun turmelleen taloa tai vähintään katon, mutta latvus osui räystäspeltiin eikä onneksi aiheuttanut sen suurempaa vahinkoa. Puuhan olisi kannattanut ottaa heti pois sen jälkeen, kun pakuri oli irrotettu. Siitähän sen tietää, että ei ole terve koivu. 
Toivottavasti et saanut ukoltasi flunssaa. Meillä ei ole ollut kuumetta lainkaan.

IL hauska tuo joulukalenteri-ikkuna -perinne siellä Tammisaaressa. Lukiessani jälkimmmäistä kirjoitustasi tuli mieleen se, kun ensimmäisen kerran kerroit Justuksen joululounaasta 😉.

Pikseli varmasti oli ihana ja tunnelmallinen juhlaillallinen Ainon ylioppilaaksi tulon johdosta. Tuo on niin ihanaa, että käytte kuoron kanssa hoivakodeissa tuomassa iloa ja joulutunnelmaa vanhuksille. Musiikki on ihmeellistä: ystävämme kertoi, kun oli laulamassa yhdessä hoivakodissa (hänellä on joka vuosi muutama oma kirkkokonserttikin), niin yhden laulun aikana rouva, joka ei ollut puhunut sanaakaan ainakaan vuoteen, alkoi laulaa yhdessä hänen kanssaan ja kaikki tutun laulun sanat tulivat jostain muistin syövereistä. 

Äidin hoivakodista hoitaja lähetti minulle eilen kuvan, kun siellä oli kaverikoira melkein äidin sängyssä. Äitini rakastaa koiria. Heillä oli 13 vuotta saksan paimenkoira ja tyttären pienikokoinen hauvavauva on ollut äidille aina rakas. 

Miniällesi kaikkea hyvää ja voimia kaikille teille,että jaksatte häntä tukea. 

Tulirumpu oiskohan tuo lanttuhauta jotain, mistä Menna ois kirjoittanut. Nimi kuulostaa tutulta, muuta en muista. 

Asics Gel ihan tuli vesi kielelle, kun luin kalalautasesta. Me olemme syöneet keväästä lähtien niin paljon kalaa, että välillä ajattelen meille kohta kasvavan suomuja. Graavilohta on nyt "käytössä" aamiaisella ja lounaalla muun ohella. Illaksi laitamme uunissa kirjolohta. Nämä ovat kaupasta ostettuja. Aika mukavasti saimme siikaa (ja siian mätiä), muutaman järvitaimenen, kohtuudella isoja ahvenia ja joitakin haukia. Nyt tässä marraskuun lopulla ja joulukuun alussa siippani vei vielä verkot kolmeen otteeseen järveen, mutta emme saaneet saalista. Tänä aamuna järven pinta oli jäässä. Siippani sanoin jään olevan noin sentin paksuinen. Uskoisin, että sulaa vielä pois, kun huomisesta alkaen on luvattu useaksi päiväksi plussa kelejä. 

Suupaltti olipa yhteensattuma, kun avasin foorumin sivun ja näin kirjoituksesi. Olit juuri ollut ajatuksissani ja meinasin jo viestiä sulle laittaa. 

Tapahtumarikkaalta kuulostaa sinun/teidän elämä. Musiikki ja tanssi ovat mannaa muistille - näin ainakin jotain asiasta tietävät, sanovat. 

Toivottavasti flunssasi tokenee pian. Meillä on kestänyt jo kaksi ja puoli viikkoa. Nenäliinoja kuluu uskomaton määrä. Kuumetta ei meillä ole ollut kummallakaan ja minulla on aikomus lähteä taas kohta sauvakävelylenkille. Olin eilenkin useamman päivän tauon jälkeen. Tätä flunssaa tuntuu olevan ihan älyttömän paljon liikkeellä. 

Oli pakko lukea siipalleni tuo siskosi lapsenlapsen tokaisu 

lähti vahingossa liikkeelle vähän ennen kun pääsin kirjoituksessani loppuun. Oikean käden (rannekanava-ahtauma, jos nyt sellainen on) puutuminen aiheuttaa sen, että liikkeitä ei aina hallitse. Siis oli pakko lukea tuo tokaisu "naiseudesta"  siipalleni 🤣.

Meillä on pitänyt kiirettä. En ole kuin kerran aiemmin joskus yli 40 vuotta sitten jättänyt joulukorttien kirjoittamisen niin viime tinkaan kuin nyt. Valvoin keskiviikkona (siis jo torstain puolelle meni) puoli kahteen, kun viimeistelin joulukortteja ja kauppalistoja. Torstaina olimme taas Mikkelissä. 


Yritän opiskella tätä Oura-sormuksen käyttöä. Hiljaa hyvää tulee. Unesta se huomauttaa joka päivä ja syykin on aivan selvä.

Ensi viikolla teemme lähtöä kohti kaupunkikotia. Olin odottanut niin innolla, että pääsemme sitten jo samana päivänä pikkumiestä tapaamaan. Mutta perhe on nyt vatsataudissa - luultavasti noroa, joten tapaamista pitää hieman lykätä. Täällä on hommaa vielä ennen lähtöä, eipä paljon luppoaikaa ole.

Kaupunkikotiimme on sitten ennen joulua tulossa kolme ystäväpariskuntaa glögille ja juustoille. Tyttären perhe lähtee vävyn vanhempien luona käymään (Etelä-Savoa sekin paikka)  ennen joulua. Varmaan sitä ennen ehdimme pikkumiestä tapaamaan. Lähes päivittäin olemme olleet tapaamisissa videopuheluiden merkeissä. Tulevat sitten aatonaattona kotiin ja jouluaattoa menemme heidän luokseen viettämään. Joulupäivänä sitten suuntaamme takaisin tänne ja seuraava "etelään" lähtö on sitten, kun lähdemme "päivystämään" synnytykseen lähtöä. Tyttärelle tehdään vielä loppiasviikolla ultra, jossa määritellään sitten synnytystapa.
Tyttövauva on isokokoinen. Viime viikolla kun viikkoja koossa pari päivää vaille 33, oli painoksi arvioitu jo kahta ja puolta kiloa. Alustavasti oli nyt jo annettu kaksi eri sektiopäivää. 

Isäni täyttää tänään 91 vuotta. Soitin aamulla hänelle. Ensin pyysin häntä istumaan ja sitten laitoin tallenteelta soimaan laulun, jonka vuosi sitten lauloimme kahden serkun ja yhden ystäväni kanssa hänelle. Siinä on siis hänen elämäntarinansa laulun sanoiksi puettuna. Sen jälkeen lauloin flunnsaisella kähisevällä äänellä  lisäsäkeistöt, jotka eilen illalla kirjoitin. Aiemmat sanoitukset oli tehty 70, 80 ja 90 -vuotis syntymäpäiväjuhliin ja aina lisätty "viimeiset" 10 vuotta elämän tarinaa. Nyt ajattelin, että voisin vuosittain jotain lisätä. Minua alkoi itkettää laulun lopussa - samoin isääni. Liikutuksesta molemmilla silmät kostuivat ja ääni värisi. 

Toivotan mukavaa sunnuntain jatketta kaikille. Toivottavasti säästytte flunssalta. 😊