Joulu on ovella. Viimeiset leipomukset eli hapanjuuri-ruisleipäset menossa uuniin. Suklaa-aprikoosi-pähkinäkeksit jäähtymässä parvekkeella jonne johtavaa ovea vahtii muuan toiveikas pienikokoinen koira. Ystäviltä saatuja jouluherkkuja maisteltu jo. Kohta koristellaan kuusikin. 

Päätän raporttini meidän keittiöstä tältä erää tähän ja toivotan kaikille KK 60+ -ketjun lukijoille hyvää/iloista/hauskaa/rauhallista/ihanaa (tarpeeton ylipyyhitään) joulua! 

Mukavaa joulunaikaa itse kullekin. 🌲

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa 🎄⭐️

Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa itse kullekin perheineen. 😊

Lämminhenkistä joulua kaikille🎄🥰

Joulu meni, ja kivaa oli. Aattona rauhallista kotioleilua, joulupäivänä ajeltiin Hankoon ja tapani-iltana takaisin. Omat rakkaat ympärillä, hyvää ruokaa jota laitettiin yhdessä, kohtuullisesti kuohujuomaa, hauskoja seurapelejä... mitä sitä ihminen muuta kaipaisi. Paitsi ehkä Vihreitä kuulia ja suklaata. Niitäkin oli. Joten nyt kohti ns. välipäiviä, niillekin on sovittu jotain pikku ohjelmaa.

Mites teillä muilla?  

Jaoin oheisen psykologi Maaret Kallion päivityksen jo FB:ssä, mutta koska kaikki KK60+ -kaverit eivät mun FB-kuplaani kuulu niin laitan sen vielä tähän. Tekijän luvalla. (Meillä UK:n kanssa tuo vuositilinpäätös on kuulunut uudenvuodenaaton iltaohjelmaan jo kolmen vuosikymmenen ajan eli niin kauan kuin on yhdessä oltu. Tosin se ei ole ollut ihan näin moniosainen - on vain kartoitettu parhaat tapahtumat ja suurimmat tavoitteet. Nyt ajattelin tehdä kuten psykologi neuvoo.) 

Näin siis Maaret Kallio:   

"Vuoden päättyessä on tärkeää pohtia kulunutta vuotta ja luoda suuntia tulevalle vuodelle.

Tein avuksesi kysymyksiä vuositilinpäätökselle. Kirjoita vastauksesi ylös paperille tai kalenteriisi. Kutsu myös ystäväsi pohtimaan kysymyksiä kanssasi. Menneen opeista ja tulevan toiveista jutellessa ymmärtää paljon uutta myös läheisistä.

🩵 Vuosi 2025 – katse taaksepäin

Pohdi kulunutta vuotta kolmesta kulmasta:

✨ Mitä rakastit kuluneessa vuodessa? Mikä toi sinulle iloa, jäi mieleesi lämpimänä onnena? Miten elämä yllätti hyvässä?

✨ Mitä surit kuluneena vuonna? Mihin jouduit pettymään, minkä menettämään tai mihin sopeutumaan? Mikä oli tai on yhä vaikeinta?

✨ Mitä opit vuodesta 2025? Ymmärsitkö itseäsi aiempaa enemmän, opitko virheistäsi tai tajusitko jotain olennaista elämästä? Opettiko sinua tänä vuonna eniten työ, koti vai elämä?

🩷 Vuosi 2026 – katse eteenpäin

Pohdi alkavaa vuotta kolmesta kulmasta:

✨ Mikä on tulevassa vuodessasi tärkeintä – etenkin tässä elämänvaiheessa? Mikä tulevassa vuodessa on nyt olennaisinta? Mikä voi odottaa toisia aikoja? Mitkä kolme tärkeintä asiaa nostat tulevan vuoden kärjeksi?

✨ Miten vahvistat omaa ja toisten toivoa ja rauhaa tulevana vuonna? Mitkä ovat asioita tai tekemistä, jotka aidosti rakentavat hyvää, eivät anna vain hetken hurmaa? Missä tai kenen kanssa on tärkeintä nyt olla? Mihin voit itse vaikuttaa?

✨ Viimeisenä: Miten viet aiempien kysymysten oivalluksia arjen teoiksi tulevana vuonna? Pelkät puheet ja toiveet ovat vasta alku, jossa teot ratkaisevat.
Mitä voisit juurruttaa rutiiniksi, joka suojelee sinua ja hyvää elämässäsi?

🩷 Uusi vuosi ei kaipaa kohtuuttomia tavoitteita, ei hienompia titteleitä, ei kimaltavampaa materiaa, ei uutta versiota sinusta, ei edes stressitöntä elämää. Se tarvitsee tasaisia pysähtymisiä olennaisen äärelle.

Armollisia pohdintoja tilinpäätöksen äärellä sekä hyviä arjen tekoja tulevalle vuodelle!"

Tähän toivotukseen on myös minun helppo yhtyä. Hyvää vuodenvaihdetta ja vielä parempaa uutta vuotta! 

Välipäivätervehdys Tampereelta!

Joulu meni mukavasti. Serkkulikkani tuli jo aatonaattona ja lähti Tapanin iltana pois, kun hänellä oli ohjelmaa lauantaiksi. Olisimme mieluusti pitäneet hänet pidempäänkin, mutta onneksi on jo tiedossa uusi vierailu syyskuussa. Hän täyttää silloin 70 vuotta ja ostimme hänelle lahjaksi lipun Tampereen teatterin Laulavat sadepisarat-musikaaliin.

Kinkusta tuli hieman ylikypsä, mutta se oli silti erittäin hyvää. Muuten ei mitään voinut moittia eikä taatusti jääty missään vaiheessa nälkäiseksi! Luumukiisselini teki hyvin kauppansa ja sain jo tilauksen syyskuullekin 😎 

Kuuntelimme aattona Raskasta Joulua-konsertin taltioinnin telkkarista, vaikka olimmekin kaikki saaneet nauttia siitä livenä. Se on kuitenkin jo niin pitkään kruunannut aattoillan, ettei siitä voi luopua.

Taisin jo aiemmin mainita, että olimme ostaneet uudet kausivalot oravan rikkoman tilalle jo alkusyksystä, muttemme olleet saaneet niitä ripustetuiksi. No, joulua edeltävänä lauantaina vihdoin saimme ne paikoilleen. Johto oli niin pitkä, että saimme sen vedetyksi kuistin katoksen reunaan mennen tullen ja se oli oikein nätti. Valot ovat toimineet hämäräkytkimellä, mutta se oli tullut elonkaarensa päähän, joten sytytimme ja sammutimme valot manuaalisti valoisuuden mukaan. Joulupäivän iltana valot eivät sitten syttyneetkään. Kävin nitkuttamassa pistoketta, napsuttelimme valokosketinta, mutta mikään ei auttanut. Tapanina valoisimpaan aikaan tutkiskelin johtoa ja peijakas, johto oli yhdestä kohdasta ihan irtipoikki! Orava pentele oli sen pureksinut poikki ja nämä olivat nyt kolmannet valot, jotka orava on rikkonut 🤬  Luin jostain netistä, että oravat ovat tehneet sitä muuallakin enkä voi käsittää, mitä ihmeen kiksejä ne siitä oikein saavat! Aina kun näen pihalla oravia tai rusakoita, ryntään hätistämään ne pois, vaikka Meirämmiäs kyllä sanoo, jotta anna olla, ne kuuluvat luontoon. Minun silmissäni ne kuitenkin kuuluvat siihen osaan luontoa, josta on enemmän harmia kuin iloa ja niistä ollaan ihan pääsemättömissä, mikäli ne huomaavat saavansa olla rauhassa! Jahka käymme kaupassa, niin ostamme samalla eristysnauhaakin, jota sähkömiehen työkalupakista ei yllättäin löytynytkään ja sitten Meirämmiäs yrittää korjata johdon kiertämällä päät yhteen. Saa nähdä onnistuuko vai joudummeko taas ostamaan uudet valot. Onneksi ne eivät kovin kalliita ole.

Jouluruoista on enää vähän kinkkua jäljellä ja tuumasin tehdä siitä kinkkukiusausta ennen kuin se kuivuu liikaa. Huomenna pitää käydä kaupassa, kun jääkappi näyttää autiolta ja ruisleipääkin on enää pakkasessa.

Tiinuliinu, rehellisesti täytyy sanoa, etten ole koskaan tehnyt sen kummemmin vuoden tilinpäätöksiä kuin suunnitelmia uudelle vuodelle. Niille ei ole mielestäni tarvetta, kun kaikki tuntemukset, niin hyvät kuin huonotkin, olen aina käsitellyt sitä myöten, kun ne eteen tulevat. Siten ei tule stressiä eikä patoutumia. Useita vuosia on ollut myös muotia ennen nukkumaan menoa luetella x-määrä kiitollisuuden aiheita, mutten ole sitäkään harrastanut, kun en oikein tiedä, ketä kiittäisin - paitsi tietenkin itseäni, mutta se ei liene asian tarkoitus! Nämä jutut kai jotenkin liittyvät onnellisuuteen ja sen jatkuvaan etsimiseen. Itse olen aina ajatellut, että kun en tunne itseäni erityisemmin onnettomaksi, niin kaiketi olen sitten onnellinen!

Mutta mukavaa uuden vuoden odotusta kaikille 😃

Lanttuhaudasta tuli hyvä laatikko, kiitos Menna. Täytyy käydä ensi joulun allakin Tampereella!
Nyt tulee suolainen piirakka kinkun ja juustojen jämistä. Lisänä paprikaa ja ananasta. 

Hyvää loppuvuotta tähän ketjuun. 

Moi mimmit! Tammisaaressa ihmetellään tuulen ja myrskyn voimaa. Mereltä on tuullut niin lujaa, että ulko-ovea on tosi raskas työntää auki. Toissayönä kaikki terassilta irtoava mäiskähteli mikä minnekin, mutta ainoa mitätön vahinko ison lyhdyn lasien rikkoutuessa.

Jouluaaton vietimme Justuksen tyttären perheen luona yhteensä 16 ihmisen ja yhden koiran voimin. Pöytä notkui, kun jokainen toi parastaan. Justus graavasi yli kolme kiloa lohta ja minä valmistin 16 annosta glögipannacottaa. Olin hieman flunssainen, mutta kun vieraiden joukossa ollut lääkäri antoi osallistumisluvan, jaksoin ihan hyvin riemuita muiden mukana. Tunnelma oli mitä mainioin. Lähdemme samalla joukolla, yksi vielä lisää, kesäkuussa Toscanaan. Ja nämä kaikki ovat Justuksen sukulaisia, ihmeen kivaa porukkaa!

Joulupäivänä siirryimme Tammisaareen ja ilmeisesti minun kroppani päätti rentoutua niin, että olen ollut siitä asti melkoisessa taudissa. Kuivan yskän takia nukkuminen on ollut vähän niin ja näin. Huominen vieraiden tulo siirrettiin, en mä jaksa nyt mitään. Hyvä että on kirjoja ja Netflix.

Ihmetellään täällä ensimmäinen uusivuosi. Sitten käydään risteilemässä Tukholmassa.
Toivotan kaikille hyvää, onnellista, iloista tulevaa vuotta!

Tervehdys kaikille😊

Lähdimme täältä ykköskodistamme kohti pk-seutua keskiviikkona viikkoa ennen joulua. Ohjelmaa oli tiedossa joka päivälle.
Kaupunkikodissamme olimme vasta kohtalaisen myöhään ja tavaraa sekä pyykkiä taas tooosi paljon.

Torstaiaamuna lähdimme isäni luo ja sitten yhdessä hänen kanssaan kävimme äitiä katsomassa ja kaupoilla. Sitten kotiin odottamaan pikkumiehen tuloa. Tyttären perhe oli ollut noroviruksen kourissa edellisenä viikonloppuna. Pikkumiehellä se alkoi to-pe välisenä yönä. Torstaina kaikki olivat jo olleet usean päivän terveinä, joten tuntui "turvalliselta" ottaa pikkumies meille. Tytär vannotti meitä pitämään hanskoja kädessä vaipan vaihdon yhteydessä, kun ulosteessa on vielä noroa. Torstai meni hyvin ja illasta hakivat pikkumiehen. 

Keskiviikkona toivat heti aamusta takaisin. Päivä sujui taaskin aivan loistavasti ja pikkumies nukkui hyvin päiväunet uudessa sängyssään. Iltapäivällä olin pikkumiehen kanssa kahdestaan, kun siippani oli hetken lepäämässä. Näin, että alkoi pusertamaan kakkaa. Sitten haju alkoi olla sitä luokkaa, että piti lähteä herättämään vaari. Minähän en pysty nostamaan, niin että pyllyn pystyisin pesemään. Kylppärin lattialle vaipanvaihtoalusta ja pikkumiestä riisumaan. Huomasimme jo ennen riisumista, että kakka oli tullut läpi vaatteiden monesta kohdasta. Siinä oli sitten pikkumies kakassa ihan hiuksia myöten, kun saimme vaatteet riisuttua ja miehen suihkuun. Siippani hanskatkin olivat kakassa, joten oli sitten ilman hanskoja - vaikka yritin houkutella laittamaan puhtaat päälle. Oli siinä showta kerrakseen. Lopulta oli monta eri suljettua pussia ja puhdas pikkumies. Päivä ja ilta jatkuivat hyvin. Illalla taas hakivat pikkumiehen kotiinsa ja tyttärelle useampi suljettu pussi.

Meille oli sitten lauantaina tulossa ystäväpariskuntia kylään. Siippani alkoi sitten aamusta oireilla ja vatsa oli löysällä. Tilanne huononi niin, että oli peruutettava tapaaminen. Siippani paleli ja tärisi ja mittasi kuumetta. Vessassa juoksi jatkuvasti. Oksennusämpäri oli vierellä, mutta oksennusta ei tullut huonosta olosta huolimatta. Ajattelin, että oli varmaan saanut pöpön siinä yhteydessä, kun oli ilman hanskoja suihkuhässäkässä. Minulla oli ihan hyvä vointi. Desifioin paikkoja ja siivoilin ja putsasin. Tajusin, että siippani oli käynyt aamulla kerran keittiössä ja täyttänyt kahvinkeittimen vesisäiliön valmiiksi. Muuten kulki vaan työhuoneensa ja veskin väliä. Yritin vielä keittiötä putsata kädet höyryssä.

Viimein puoli seiskan aikoihin kasasin itselleni ihanan juustolautasellisen ja otin lasin viiniä. Laitoin kuvan ystävien yhteiseen viestiketjuun ja hehkutin, että taisin säästyä taudilta. 

No enpä sitten säästynyt. Puoli kymmenen aikoihin illasta aloin oksentamaan. Sen yön istuinkin pöntöllä ämpäri sylissäni puoli seiskaan asti aamulla. Kaikki tuli ulos molemmista päistä. Palelin ja tärisin. Minulle tuli hieman lämpöä. Pää oli haljeta. Välillä ajattelin, että jalat pettävät. En päässyt edes makuuasentoon kun jo oli lähdettävä takaisin vessaan. Onneksi sitten sunnuntai päivän aikana helpotti. Voimat olivat kyllä täysin poissa. Alkuillasta onneksi sitten pysyi kahvi sisällä, niin päänsärkykin helpotti. Sunnuntaina en pystynyt mihinkään muuhun kuin lepäämiseen.

Maanantai meni sitten lahjoja pakatessa koko päivä. Olin ostanut kaikki hyvissä ajoin, mutta pakkaaminen jäi nyt viime tinkaan. Siinä se päivä menikin ja kauppalistoja laatiessa ja aaton varalle listoja laatiessa. Myöhään illasta lähdimme kauppakeskukseen, jossa iso Citymarket oli onneksi lähes tyhjä. Siippani jäi autoon, kun ei halunnut maskia naamalleen. Minulla oli maski ja hanskat, että en ainakaan tartuttaisi muihin tautia. Ehdimme syömään vasta puolen yön aikaan kaupan valmista lasagnea. Se oli mun vatsalle liikaa.... Yö juostiin taas veskissä. Ei ollut enää mitenkään paha olo, mutta herkkä vatsani ei vaan tuon taudin jälkeen kestänyt noin "tuhtia" ruokaa. 

Tiistaina laitoimme kinkun uuniin ja oli tarkoitus lähteä hautausmaakierrokselle. Siippani lähti sitten lopulta yksin, kun ei minusta ollut lähtijäksi. Viisi paikkaa ja neljä eri hautausmaata... Siipallani meni useampi tunti ja oma oloni onneksi lähes normalisoitui.

Oli ollut aikomus käydä aattona aamupäivällä vanhempiani katsomassa. En nyt mitenkään uskaltanut sitten hoivakotiin lähteä, kun oli vielä tuo ma-ti yö noin huono. Poikamme oli menossa isäni luokse ja haki meidän autotallista viemiset sinne ja äidille joulukukan.

Aattona iltapäivällä lähdimme sitten tyttären perheen luokse. Oli ihana jouluaatto. (He olivat desifioineet koko talon sillä aikaa, kun pikkumies oli meillä hoidossa, että olisi sitten aattona norovapaata, kun pinnoilla säilyy niin kauan tuo mokoma virus. Nythän olimme sitten kaikki sen noron sairastaneet, joten ei ollut pelkoa tartunnasta. Jokaisella muuten oli tauti hieman erilainen.) Tyttären perhen oli ollut vävyn vanhempien luona lauantaista aaton aattoon ja kovasti olivat sieltä tuoneet jouluruokia. Tytär rakastaa kaloja ja mätejä ja nyt raskauden vuoksi oli monta rajoitusta. Oli onneksi löytynyt pastoroitua kirjolohen mätiä, jota raskaana oleva voi syödä sekä merilevästä tehtyjä kaviaareja. Lämminsavulohta pystyi myös syömään. Pikkumies söi innolla kinkkua ja savukalaa.

Joulupukki tuli kuin tulikin käymään. Minua vähän nauratti, kun eteisessä huomasin, että pukilta roikkui toisesta korvasta kuulokoje. Onneksi ei ollut pudonnut ulos. Parran pukeminen oli varmaan tuon aiheuttanut. yritin viittoilla pukille asiasta ja lopulta hän ymmärsi ja nauratti kovasti pukkiakin asia.
Pikkumies oli aika lailla isänsä "suojissa", kun pukki alkoi lahjojen jakelun. Kerran isänsä nosti pukin syliin, mutta se oli jo liikaa... Ei väkisin.

Pikkumiehen mentyä unten maille, kokosimme juustotarjottimen. Juustojen kanssa sitten pelasimme vielä yhden pelin Trivial Pursuittia. Ennen puolta yötä olimme kotona. Minä touhusin vielä yli kahteen asti. Yritin pakata kaiken mahdollisimman valmiiksi aamun lähtöä varten. Kas kummaa. Tavaraa oli aivan kauheasti. Pääosa ruuastakin mukana. 

Neljän aikoihin olimme perillä täällä. Lähtiessämme 17.12. järven päällä oli hentoinen jääkerros. Nyt oli järvi auki. Vielä 28.12. siippani teki tämän vuoden viimeisen kanoottireissun. Se oli hyvä, kun seuraavana yönä järvi jäätyi. Minä pulahdin järvessä päivää ennen. Lenkillä olen käynyt joka päivä. 

Nyt aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Aamulla oli 14 astetta pakkasta. Mieltäni murehduttava asia on se, kun yksi läheisimmistä ystävistämme sai 18.12. tiedon syöpänsä uusiutumisesta. Piti olla viimeinen kontrolli, 5-vuotis sellainen, Sai todella huonoja uutisia ja oli sitten sen torstain jälkeen perunut meille tulon. Arvasin syyn. Maanantaina sitten soitti minulle ja kertoi "erittäin huonoja uutisia" lääkärin sanojen mukaan. On ollut vielä lisätutkimuksia sen jälkeen ja tänään on lääkäri ja "tuomiopäivä" hänen sanojaan lainatakseni. Tuon asian vuoksi sydän on ollut surua täynnä kaiken ilonkin keskellä ja olen ollut herkillä purskahtamaan itkuun. 
Toivotan kaikille sydämestäni oikein hyvää uutta vuotta 2026. Itse kullekin ja läheisille terveyttä, rakkautta ja hyvää mieltä. Ripaus onneakaan ei olisi pahitteeksi.